Minustako polkujuoksija?

Eilen mieheni arvasi heti että uudet menopelit on taas hommattu, kun hänen tullessa töistä hihkuin, että et arvaa mitä löysin :D Mä en edes niin kovin usein päivitä lenkkareitani, mutta näistä olin ehkä jonkin aikaa jo haaveillut ja jossitellut.

Niin, elämäni ensimmäiset maastojuoksukengät :D

Salomonin Speedcross 3 GTX

Suunnistaessa rymyän metsissä mättäillä ja kaikki juoksemani maratonit ovat olleet sileitä asfalttikisoja, mutta tämä välimaasto päästä poluille on kutkuttanut ja kaivertanut mieltä. Muutenkin polkujuoksusta ja -kisoista on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että haluan päästä mukaan tähän juttuun. Näin syksyn liukkailla normi lenkkarit ovat ehkä liian liukkaat maastossa ja omat suunnistuskenkäni kovat ja kylmät. Ja ainahan sitä yhdet uudet hyödykkeet eteiseen mahtuu ;)

 Jonkin verran taustatutkimusta tein eri blogien, keskustelupalstojen ja kauppojen sivuilla. Finaaliin selvisi nämä Salomonit, La Sportiva Bushidot ja Inov-8. Salomoniin päädyin, koska niitä pääsi helposti "lähi" urheiluliikkeessä kokeilemaan. Ja nehän tuntui heti mukavilta ja jämäköiltä jalkaa. Toki kun oli jo tovin kävellyt muilla asioilla tennareilla kaupungilla, niin mikä tahansa uusi kenkä varmasti olisi tuntunut hyvältä..

"Salomon speedcross 3 GTX on tarkoitettu etenkin metsään, poluille, pururadalle, talvijuoksuun ja aina silloin kun kengältä vaaditaan pitoa." Näin luvattiin. Myyjä painotti, että asfaltilla ei sitten suositella pitkiä matkoja juoksemaan, sillä se kuluttaa pohjaa huippu vauhtia. Joo, on huomattu ihan peruslenkkareistakin! Toki suurimman osan lenkeistäni juoksen hiekkateille ja näin syksyisin ne tiet ovat vielä paikka paikoin todella pehmeitäkin...

Ja onhan ne tyylikkäät :) Ainakin vielä kun ovat ihan korkkaamattomat.

 Eipä tarvitse perinteisesti sitoa kengännauhoja, vaan pikalukituksella saa napakasti jalkaan ja tarvittaessa ehtii lenkillä kiristellä tai löysäillä. Nauhat sai kätevästi kengän kielen taskuun piiloon, ettei häiritse tai tartu sattumiin matkalla.

 Lenkkareissa on vedenpitävä ja hengittävä Gore-Tex Extended Comfort Footwear -kalvo ja tätä piti sitten heti aamun valjetessa lähteä testaamaan.

 Keli oli mitä lokakuisin, mutta ei sentään satanut. Pururataa pitkin ensin sopivasti lämmitellen ja kun sopiva houkutteleva polku osui kohdalle, kurvasin sinne. Huomasi heti, että nyt pitääkin sitten perus junnauslenkistä poiketen pitääkin ajatukset ja refleksit koossa, ettei kohta olla nenällään. Jalkaa nostattavia juurakoita, epätaisaista kalliota ja liukkauta neulasia. Aikasta kivaa.

 Olen tottunut suunnistusnastareiden hyvään pitoon, joten ensimmäisellä kallio-osuudella oli käydä huonosti. Pito ei siis todellakaan ole kovin pitävä, tyhmä mitä menin kuvittelemaankin! Paljaan kallion sijaan piti jalan sijaa hakea varvikon puolelta. Alamäissä ottaa vielä tarkemmin.

Kalliomaalauksia keskellä metsää ;)

Oudoksuksesta jalanpohjat alkoivat puutua, erityisesti päkiöiden kohdalta. Pohkeissa oli kireyttä ja taisin hetkellisesti eksyäkin polkujen viidakkoon. Selvittyäni takaisin pururadalle sai taas ajatukset asemoitua rennoksi ja vauhtia nostettua. Metsässä lenkkeily on kyllä niin rentouttavaa ja silti aisteille haastavaa. Voittaa maantienvarressa hölköttelyn mennen tullen.

 Purtsi-metsälenkki lämmittelyn jälkeen mäkitreeniä, jeah :D 

Kaksi kertaa jaksoin rinteen nousta ylös ja todeta kenkien pidon kuraisessa mäessä aivan loistavaksi. Pohja taipuu mäkinousussa eikä ole liian jäykkä. Ja ohhoh, jalkapohjien puutumisen tunne oli kadonnut jossain kohdassa lenkkiä!

Puuh, nippa nappa hengissä mäen päällä!

Tyytyväinen olen ostokseeni ja lenkkiini. Ja että tämän välimaastonkin lajin saan omakseni, on viikonloppuna lauantaina sitten elämäni ensimmäinen polkujuoksukisa Jurvassa, Pässilänvuori Trail Runilla. Reissun otan seikkailumielellä, uuden kokemisena ja hyvänä treeninä, joten en voi epäonnistua :)

~Eija~

Etelän leirillä :D

"Malta on tasavalta Välimerellä, 93 kilometriä Sisiliasta ja 288 kilometriä Tunisiasta. Se koostuu kolmesta asutusta pääsaaresta; Malta, Gozo ja Comino ja on vain 316 neliökilometrin kokoinen. Kielet ovat malta ja englanti, mutta italiaakin ymmärretään.
Maaperä on kovaa kalkkikiveä, mutta sielä missä on multamaata, on se kuitenkin suhteellisen hedelmällistä. Maltalla on kaksi vuodenaikaa; leuto talvi ja kuiva kesä." Wikipedia

Meidän ja ystäväperheen tämän vuoden syysloma reissun kohde oli tämä pikkuruinen maa. Toivoimme löytävämme suloista lämpöä, meren hyväilyä ja rentoutumista kotipuolen arkikiireiden keskeltä. Kaikkea tätä ja paljon muutakin reissu antoi. Ikimuistoinen siitä tuli monessa mielessä :)

Golden Bay:ssa. Paljon porukkaa rannalla, mutta ihan parhaat aallot :)

Jos meidän lapsilta kysytään, oli välimeren aallot ne parhaimmat. Epäilin etukäteen kuinka meidän vesipedot suhtautuu suolaiseen veteen, mutta mitä vielä. Siellä sukelleltiin ja hypittiin aalloissa kuin ei mitään. Välillä käytiin pyyhkimässä kasvoilta suolan makua pois ja ei kun takaisin.

Golden Baylla, lounais rannalla on upeita harjanteita. Pudotusta oli useita kymmeniä metrejä. Huikean kaunista.

Vaikka sitä lomalla on ja on helppoa ottaa muutaman päivän vaan rentoutuen, nauttien maisemista ja hyvästä ruuasta, ei se liikkumisen tarve ole minnekään lomalle jäänyt. Lomalla sitä ottaa vähän vaan kevyemmin ja sopivasti vastusta hakien, ja tällä reissulla erityisesti lasten ehdoilla.

 Comino-saari päivänä löysimme aivan ihanan rauhallisen rannan, Santa Marija Bayn. Sinne tallustimme sinisen laguunin hälinästä pitkin pölisevää, suomalaisen mittapuulla metsätietä pitkin noin puolitoista kilometriä ja kyllä kannatti. Vesi oli valtavan kirkasta ja hiekka ihanan pehmeää. Aaltoja ei ollut, mutta sitäkin paremmin onnistui sitten snorklaaminen. Meduusojakin nähtiin.

Matalassa rannassa otin muutaman vedon "vesijuoksua" ja sopivasti sai reisiin tuttua mukavaa vääntöä.

Comino-päivä olikin reissumme ehkä kuumin päivä, eikä tuullut mainittavasti. Tosi hyvin lapsetkin jaksoivat kiertää 2½km x 1½km kokoisen kalliosaaren. Länsirannalla oli aivan huikaisevat pudotukset mereen ja tuo vesi oli jotain sanoinkuvailematonta. Todella kaunis paikka!

Sininen laguuni Cominolla.

Niin lomalla rakkaiden kanssa <3

Viikon aikana kuljimme paikallisbusseilla, joita saikin sitten välillä odottaa kirjaimellisesti tunti tolkulla! Lapsetkin saivat hetkeksi tarpeekseen busseilusta, vaikka yllättävän hyvin heidän kärsivällisyys riitti...meidän vanhempien ei niinkään. Ja meno erittäin huono kuntoisilla ja ahtailla teillä oli toisaalta mielenkiintoinen kokemus sinänsä, mutta auttoi kyllä arvostamaan omaa kuraista kotitietäni, miten turvallinen se onkaan lapsille ja muille tielläliikkujille!

Mdina, keskiaikainen kaupunki muurien sisällä.

Kävelimme päivittäin paljon tai vielä enemmän. Koko porukalla kävimme mm. Maltan entisessä pääkaupungissa Mdinassa ja Rabatissa. Pienemmällä porukalla teimme päiväreissun Maltan pääkaupunkiin Vallettaan. Kalkkikivisiä hylättyjä, asuttavia ja rakenteilla olevia asuinrakennuksia oli joka puolella Maltaa.

Pyhän Johanneksen katedraali oli valtavan upea,

Hotellimme oli Melliehan kaupungissa, yli 100 metriä meren pinnan yläpuolella. Hotellilta olikin oiva reitti lähteä juoksentelemaan jarrutellen alaspäin kohti merenrantaa, kiertää ranta ja kivuta sitten takaisin. Harvemmin, tuskin koskaan kotipuolessa pääsen kuuntelemaan meren kohinaa lenkillä. Ja voi miten ihanan lämmin oli, mutta ei sellainen tukahduttava kuitenkaan.

Parina iltana, lasten mentyä nukkumaan, vedin mä mukaan otetut lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille.

Noustuani rannalta hotellille kipitin vielä hotellin portaat ylös ja alas muutaman kerran. Ah, että teki hyvää. Matkaseurueeni hurrasi parvekkeelta ~ihanan kannustavaa :D

Porrastreeniä ;)

Hotellin parvekkeella lenkin jälkeen vilvoittelemassa.

On hienoa päästä reissulle, mutta ei siitä mihinkään pääse, että paras hetki on se kun pääsee takaisin kotiin. Ei tuntunut edes kamalan kylmältä ja aurinkokin on paistanut useampana päivänä, se sama aurinko mikä lämmitti Maltallakin. Lasten oli vaikea ymmärtää tätä. 

Rauhallinen lenkki omilla kulmilla, puitujen ja kynnettyjen peltojen keskellä, kirpeä tuuli kasvoja vasten ja hiljaisuus. Tästä mä nautin ja tää on ihan paras paikka!

Marjutin kanssa vedettiin yhteistreeni kuntopalloilla ja samalla saatiin turista kuulumisia pitkästä aikaa. Ihan parasta tämäkin. Kaikista maailman kolkista en missään muualla olisi näin onnellinen.

 Mutta lomat on nyt mun osalta nautittu ja arkea on jo puskettu viikko. Latautuneella akulla jaksaa taas opiskella, olla töissä, tsempata toisia ja treenailla samalla itsekin.
Näkymisiin ja muistetaan pukea ne heijastinliivit päälle kun lähdetään lenkille!

~Eija~

Military Camp

Jokin aika sitten sain mahdollisuuden osallstua Personal training studio Motivationin pitämälle Military Camp tunnille. Tunti pidetään ulkoilmassa ja se on hyvä kokonaisuus kovatehoista sykkeennostatusta, sekä lihaskuntoa. Suoritteet tehdään tietyn ajan (lyhyt aika, mutta oksennus ei ollut kaukana) noin minuutin verran, jonka jälkeen palautellaan minuutti.

Tuntiin mahtui monenmoista. Tällä kertaa tunti pidettiin Seinäjoella Jouppiskalla, joten ylämäkeen juokseminen oli listalla. Tämä on aina yhtä tuskallista.

Yhtenä pisteenä oli traktorinrenkaan pyörittäminen ja tietenkin valitsin sen isoimman renkaan :D Kyllä tieso jotain tehneensä kun minuutin paini tämän kanssa.

Etunojapunnerruksia ja tässä vaiheessa kädet olivat jo aika sippi.

Sitten vielä narujen "heiluttelua". Oijoi miten ojentajat huusi hoosiannaa tämän jälkeen.

Yhteensä tunnilla oli kahdeksan pistettä ja ne kaikki kierrettiin kaksi kertaa. Voi sanoa, että hiki tuli. Military campista jäi hyvät fiilikset ja toivonkin, että Janika ja Elina järjestävät sitä vielä uudelleen. Jos haet tehoja treeniisi niin tämä on sinulle oikea tunti ;)

Lopussa piti vähän puhaltaa :D

Marjut

Marjutin kuulumiset syksyltä

Eija on juuri lomailut etelän lämmössä. Myönnän, että karehdin ja kovasti.

Syksy on kulunut kiireissä ja flunssan merkeissä. Tänään oli pitkästä aikaa aamu, että tunsin itseni terveeksi. Ei ollut nenä tukossa eikä kurkku kipeä. Sairastelu vei ainakin kuukauden ja oli pakko ottaa rauhallisesti. Tampereen Fitfarmin personal trainer opinnot ovat hyvässä vauhdissa ja tänään tapasinkin heti aamusta yhtä ihanista asiakkaistani. Tapaamisesta jäi varmasti hienot fiilikset puolin ja toisin. Parasta tapaamisissa on, kun huomaan miten pystyn toista ihmistä kannustamaan ja motivoimaan eteenpäin. Lisäksi on ollut hienoa huomata miten paljon tietämykseni ravitsemuksesta ja kuntosaliharjoittelusta on lisääntynyt opintojeni edetessä. Personal trainerin työ on kyllä juuri sopivaa työtä minulle varsinaisen päivätyöni lisäksi. Pystyn innostamaan asiakkaitani ja he antavat intoa minulle. Toimii siis puolin ja toisin :)

Tänään asiakkaani kysyi minulta ehdinkö enää lenkkeillä ja liikkua itse ollenkaan. No sehän se onkin ollut haastavaa. Nyt olen kyllä ollut ihan tietoisesti liikkumatta, jotta kroppa saa toipua rauhassa flunssasta. Asiakkaani kysymys kuitenkin mietitytti ja siitä syystä lähdinkin kotona heti lounaan jälkeen sauvakävelylle. Juoksua oli turha edes koittaa, koska viimeisestä juoksulenkistäni on kulunut piiiiitkä tovi. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin. Flunssan jälkeisen toipumisajan tärkeyttä ei turhaan korosteta. Jos flunssaisena tai puolikuntoisena lähtee liikkumaan liian rajusti voi seurauksena olla vakavia jälkitauteja, joten te jotka parasta aikaa tuskailette tukkoisen nenän kanssa antakaa itsellenne aikaa. Kyllä te vielä sinne lenkkipolulle ehditte.

Sauvakävely on todella hyvä liikuntamuoto kunnon kohottamiseen. Yläkroppa pääsee mukaan työhön, askel pitenee ja vauhti kasvaa. Jos sinulla on sykemittari ja siihen säädetty syketasot oikein pystyt vertaamaan miten paljon tehokkaampaa sauvakävely on tavalliseen kävelyyn verrattuna.

Suosittelenkin sauvakävelyä kaikille, jotka haaveilevat juoksemisesta jonain päivänä. Tällä tavalla pystyt uomaan pohjaa juoksukunnollesi. Laihduttajalle sauvakävely on erinomainen liikuntamuoto, koska sykkeet on helppo pitää rasvanpolttotasolla.

Lenkin lomassa sauvojen avulla voi tehdä erilaisia kehoa huoltavia venytyksiä. Tässä kuvassa on hyvä venytys kyljille. Tee taivutus molemmille puolille esim. 5 kertaa ja jatka matkaa :)

Erilaiset kiertoliikkeet ovat myös hyviä kehonhuoltoliikkeitä. Tämä lisää alaselän liikkuvuutta. Tee varoen, jos sinulla on ongelmia alaselässä.

Eteentaivutus. Pidä kädet leveällä, selkä suorana, jalat joko suorina, tai aavistuksen polvista koukussa. Hyvä venytys selälle ja takareisille. Tuntuu pohkeissa asti mikäli siellä on kireyttä.

Syksy on ihanaa aikaa. Muista nauttia syksyisistä aurinkoisista päivistä!

Marjut

Fiiliksissä syksyllä

 Tänä syksynä on saatu ihastella kuun pimennystä, kuulaan kauniista aamuista ja illoista sekä viimeisimpinä revontulista taivaalla. Ei niinkään autolla suhatessa paikasta toiseen ehdi huomata ja ihastella näitä luonnon taideteoksia,mutta lenkillä koet sen kaikilla aisteilla. Vielä ei ole liian liukasta, vielä ei ole liian pimeää eikä vielä tarvitse tehdä joulusiivoja, vaan on aikaa vetää lenkkarit jalkaan ja fiilistellä rauhassa lenkillä.

Porkkanasta saat A-vitamiinia (näkövitamiini), kaliumia ja seleeniä. 100g porkkanoita on noin 33kcal.

 Syksyyn kuuluu myös sadonkorjuu. Meidän kasvimaalta nousi ylös tänä vuonna porkkanoita, perunoita, sipuleita, punajuuria, herneitä ja aikaisemmin kesällä jo mansikoita. Lisäksi saatiin muutamat omenat ja punaisiaviinimarjoja. Jostain syystä mustaviinimarjat jättivät tämän vuoden väliin, mutta onneksi edellis vuodelta on vielä runsaasti mehua pakastimessa.

Mustikka ja puolukka sadot olivat huippuja, joten herkkuja riittää pitkästi koko talveksi.

Vaikea valita mikä on puutarhassa mun lemppari hyötyliikuntaa, mutta nurmikonleikkuun ja kukkapenkkien kuopsutuksen ohella haravointi kiilaa kärkisijoille. Tässä työn jäljen näkee välittömästi ja kun meillä noita lehtipuita on riittämiin, puuhaa riittää hyvin. 

Syksy ~ miten mainio vuodenaika treenailuun, rentoutumiseen ja hyötyliikuntaan!

Kirjastosta iltalukemista... ;)

Tällä viikolla olin taas Kuortaneella liikunnan ammattitutkinnon lähijaksoilla. Huippu opiskelukavereita, opettajia ja ympäristö. Taas sai paljon vinkkejä itselle ja asiakkaille, eikä malttaisi odottaa päästä niitä käytännössä toteuttamaan. Nyt kuitenkin seuraavaksi viikoksi tämä liikkuja ja liikuttaja lataa lämpöä, valoa ja läheisyyttä perheen kanssa lomalla Maltalla :) 

Raporttia lähijaksolta ja reissulta tulee sitten myöhemmin.

Reipasta syyslomaviikkoa kaikille :D!

~Eija~

Retkeilyä Kuortaneella

Odotettu toinen lähiopiskelujakso Kuortaneella oli odotusten mukainen. Pieni hengähdystauko arjen pyörityksestä täysylläpidossa, vaikka piti mun toki yhdeksi illaksi kaasuttaa kotiin lapsen vanhempainillan merkeissä ja halailemaan lapset. On se kuitenkin niin oma maailmansa päästä keskittymään 100%:sti vain siihen opiskeluun muutamaksi päiväksi, että yritän ottaa siitä kaiken ilon irti.

Tällä jaksolla oli enemmän toiminnallista ohjelmaa kuin ensimmäisellä. Muun muassa kahvakuulailua mentiin pääpiirteittäin läpi ja saikin kivoja pikku ideoita omiinkin tunnin vetoihin. Onhan tuo kahvakuula aivan mainio kuntoiluväline ja mitä kaikkea sillä voikin tehdä!

 Ohjausharjoitus oli jokaisella vedettävänä. Osa veti ne jo viime jaksolla, mutta suurimmalla osalla oli nyt vuorossa. Ne oli hauskoja ja hienoa miten erilaisella otteella kaikki ohjausta veti ja itse sai vinkkejä ja hyviä mielipiteitä omasta ja toisten tyyleistä. Mun ohjauksen aiheena oli "lihaskuntoharjoitus kuntopallolla" ja tykkäsin tuosta aiheesta. Viime hetkellä toki piti muuttaa suunnitelmaa yksin palloilusta pari palloiluksi pallojen rajallisuuden vuoksi, mutta kävihän se näinkin.

Kolmistaan lankkua.

Vaikka meiltä ei Kuortaneelle mikään mahdottoman pitkä matka ole, on sielä tullut käytyä valitettavan harvoin. Mulle olikin tästä johtuen suuri yllätys, miten kaunis Kuortaneen urheiluopiston ympäristö on. Erityisesti järven ranta on jotain aivan uskomatonta. Auringonlaskut ovat kauniita ja se hiljaisuus aivn ihanaa. Ranta on pitkälle todella matalaa, joten lapsille aivan oiva uimapaikka. Tänne aivan varmasti tullaan lasten kanssa ensi kesänä!

 Urheiluopiston ympäristöön päästiin lisää tutustumaan geokätkeilyn ja mobiilisuunnistuksen avulla. Molemmat lajit olivat mulle uusia tuttavuuksia ja tykästyin niihin oitis.

Geokätköllä :)

Helena mobiilisuunnistaa.

Jee lunta :D! Kummasti sitä heittäytyy lapseksi, kun näkee syksyn "ensilumen"...

 Jakson odotetuin juttu oli ehdottomasti retki torpalle. Meidät oli jaettu kolmeen ryhmään ja jokaiselle ryhmälle oli annettu etukäteis homma. Mä olin laatimassa turvallisuussuunnitelmaa ja muilla ryhmillä oli varustelistan kokoaminen ja ruokahuollon suunnittelu.

Matkalle kohti torppaa saimme banaania, pähkinöitä ja proteiinipatukoita. Ja jokainen tietysti huolehti itselleen vettä.

Ensimmäinen kulkupeli oli kajakki! Tämäkin oli ensimmäinen kokemus itselleni ja alun epävarmuuden jälkeen se sujui oikein hyvin.

Mekot ja liivit päälle ja menoksi.

 Keli oli valitettavan harmaa, mutta lämmin. Onneksi ei tuullut mainittavasti ja kaikki pääsimme rauhallisesti järven pinnalla kiitämään. Tehokasta touhua, erityisesti käsivarsissa tuntui ja reisissä kun jännitti niin.

 Rantauduimme hetkeki lintutornille pohtimaan retkeiluun liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia sekä tunnistamaan suomen yleisimpiä lintuja.

 Kajakkiosuuden jälkeen siirryimme Ferrareille, eli opiston standardi mitoitetuille punaisille polkupyörille. Ihanaa mumma-fiilistä :) Jakauduimme kahteen ryhmään: banaanit ja muut hedelmät. Tunnistimme syötäviä luonnonkasveja ja suunnittelimme reitin seuraavalle rastille ja sitten ei kun menoksi. Rasteillä oli erilaisia kysymyksiä liittyen Suomen luontoon.

Pyörät jätettiin yhden pellon reunaan ja siitä lähdettiin suunnistamaan metsään. Oikealle kalliolle löydettiin ja sielä opettajat olivat odottamassa. Isolla porukalla patikoimme metsän halki välillä pysähtyen juttelemaan luonnossa selviytymisestä.

Puolukoita oli aivan punaisenaan.

 Torpalle päästyämme majoittauduimme ja aloitettiin seuraavat tehtävät. Ohjelmassa oli jousiammuntaa, ruuan laittoa ja limsakorien päälle kiipeämistä. Tätä kiiparointia olen joskus jossain nähnyt mutta kokeilemaan en ole ennen päässyt. Ja innosta piukeena sitä lähdettiin puiden latvoja valloittamaan! En varsinaisesti pelkää korkeita paikkoja ja olen melko rohkea kokeilemaan uusia asioita, mutta kyllä jalkoja alkoi melko aikaisessa vaiheessa tutisuttamaan. Vuoden luontoäänet kuuli koko torpan eläimistö, minkäs sille voin. Pääsin kuitenkin 19 korin korkeuteen asti ja sitten tuli vastaan ettei koreja saatu enää mulle että olisin voinut yrittää ylemmäs. Koreja siis piti lopussa heittää ylös, mutta ei toivoakaan että olisin niitä kiinni saanut. Mutta olipa sitten hauska kokemus :D!

 Loimulohen, salaatin, sieni-sipuli paistoksen sekä banaani-suklaa-jälkkärin jälkeen päästiin vihdoin saunaan ja jotkut uskalsivat pulahtaa uimaankin.

 Vaikka vettä oli alkanut heittää jo ruokailun aikana, päättäväisinä lähdimme alkuperäisen suunnitelman mukaan yöpatikoinnille noin 3 kilometrin päähän laavulle. Kaikilla otsalamput, lämmintä vaatetta ja sadekamppeet päällä. Kunnioitan suuresti pimeää metsää, mutta porukalla meno tuntui turvalliselta ja itse asiassa todella ikimuistoiselta.

Patikointia yön sylissä.

 Uni tuli metsäreissun jälkeen nopeasti ja yö nukuttiin kuin tukit. Aamulla satoi edelleen, mutta ei muuta kuin aamupalan tekoon trangialla. En olekaan vuosiin trangiaa käyttänyt, enkä muistanut kuinka helppoa se olikaan. Ja voi että se ruoka maistui hyvältä!

Patikoimme vielä takaisin pyörille ja poljimme suorinta tietä kajakeille. Tässä vaiheessa vettä tuli lujaa ja ukkosti. Järven rannalla päädyimme jättämään järviosuuden väliin ja polkea nopeasti opistolle tietä pitkin pyörillä. Päätöksen tultua vettä tuli entistä lujempaa, tiet lainehti vettä ja osalla vaatteet olivat aivan läpimärät. Ei ollut enää mitään menetettävää ja lähdimmekin hymyssä suin tuhatta ja sataa polkemaan. En varmasti tule tätäkään hetkeä koskaan unohtamaan, oli se niin huvittavaa ja surkuhupaisaa. Ja voin vain kuvitella mitä ohi ajaneet autoilijat meistä ajattelivat ;)

Reissun jälkeen tulin kipeäksi ja flunssa on kestänyt lähes kaksi viikkoa... Taukoa siis omista treeneistä on tullut, mutta olenkin sitten sitäkin enemmän liikuttanut toisia. Nyt on opiskeluihini liittyvä ryhmä kokoontunut jo kolme kertaa, mm. kuntotestit on tehty ja samoin yksilöasiakkaan treenailu on lähtenyt käyntiin. On tiukkaa aikataulua ja sukkulointia paikasta toiseen. Kuitenkin mielenkiintoista ja haastavaa puuhaa josta haluan oppia vielä paljon lisää!

~Eija~