Komia A*R*V*O*N*T*A

* Yhteistyössä Ylistaron Kilpa-Veljien Suunnistusjaoston kanssa*

Etelä-Pohjanmaalla Ylistarossa, joka nykyään on liittynyt Seinäjoen kaupunkiin, järjestetään perinteinen 

Komian Kirkon hölkkä sunnuntaina 9.4.2017.

Matkavaihtoehtoina ovat 5km, 10km ja ½maraton, jotka kaikki on tarkistusmitattu 2013. Kaikki reitit ovat tasaiset ja kulkevat mukaillen Kyrönjoen kaunista rantaa. Sarjoja löytyy kävelystä pääsarjoihin. Tapahtumassa voi testata tosissaan omaa kevät kuntoaan tai nauttia rauhallisemmin liikunnan ilosta ja hyvästä seurasta.

Vuoden 2016 lähtö Kirmaushallilta.

Nimensä hölkkä on saanut paikkakunnalla sijaitsevan kirkon mukaan, josta Ylistaro kenties parhaiten tunnetaankin. Komia kirkko on Suomen kolmanneksi suurin ja sinne mahtuukin 2500 kuulijaa. Se valmistui vuonna 1850 ja vihittiin käyttöön vuonna 1852. Kirkko näkyy kauas, myös hölkkä tapahtuman reiteille. 

Ylistaron Komia kirkko

Jos juoksukautesi on vielä avaamatta tai aikatauluihisi vaan sopii, lähde kokemaan idyllinen kylähölkkä keskellä lakeuksia. 

Mulla onkin ilo saada arpoa teidän lukijoiden kesken yksi osallistuminen mille matkalle tahansa tämän vuoden tapahtumaan :)

Kirjoita siis kommentti joko tänne blogiin tai MEtraining-facebooksivuille postauksen alle, minkä matkan valitsisit ja jätä myös sähköpostiosoitteesi. 

Osallistumis aikaa on keskiviikkoon 5.4. klo.21 asti.

Jos arpaonni ei suosi, ehdit kuitenkin ilmoittautua edullisemmin ennakkoon aina perjantaihin 7.4. asti ja viime hetkeen jännittävät pystyvät ilmoittautua vielä paikan päälläkin. 

Tapahtuma sivuille ja ilmoittautumislinkkiin pääset tästä! 

10km:n ja puoli maraton reittien Kyrönjoen ylitys.

Toivotan itseni ja Ylistaron Kilpa-Veljien suunnistusjaoston puolesta kaikki juoksijat ja juoksusta kiinnostuneet tervetulleeksi kotoisaan Ylistaroon nauttimaan liikunnan riemusta :D!

~Eija~

Viisarit kesäaikaan

Lauantaina jo vihjailin, että sunnuntaina on tarkoitus leppoisan lauantai-päivän jälkeen juosta lujaa. Lähdin nimittäin 

Viisarinkääntöhölkkään Nurmoohin. 

Niitä kelloja kun nyt ainakin toistaiseksi siirretään ees taas kaksi kertaa vuodessa, järjestetään tämä pieni kylä hölkkäkin samoina viikonloppuina. Vaihtoehtoina on juosta 3 tai 6 kilometriä ja tämä jälkimmäinenhän on just passeli kevään kova juoksutesti itselle. Mutta en mä kyllä yhtään tykkää tämmöisistä raasto matkoista, kun siinä pitää mennä niiiin lujaa ja hetkenkin höllääminen kostautuu loppuajassa. Sunnuntaina sattui vielä melkoinen maaliskuun puhuri, että tiedossa oli vastatuulta joka tapauksessa jossain kohdassa.

Kesälenkkari kausi avattu :)

Ja voi että mä taas niin jännitin. Arvoin vaatteiden kanssa moneen otteeseen, kun kuitenkin mittari näytti 11 astetta plussaa, eikä tuo kova tuuli kuitenkaan ollut kylmä. Vielä 10 minuuttia ennen starttia kiskaisin pitkät kalsarit  juoksuhousujen alta ja olisin tuolle takillekin voinut tehdä saman. Lähtöluvan jälkeen ei sitten enää ehtinyt jännittämäänkään, vaan piti juosta.

Eka kilsa tuntui aivan helpolta, mutta menin sen mulle aivan liian lujaa - oma mittari näytti 3:56. Hidastin tietoisesti, koska tavoite oli mennä jotain 4:10-4:20 vauhtia. Pyöräteillä oli paksu kerros hiekoitussoraa ja useat hyppäsivätkin autotielle hiekattomalle alustalle juoksemaan. Valtatien alituksen jälkeen käännyttiin kohti Atriaa ja sivutuuli tuli kuvioihin. Matka kääntöpaikalle tuntui pitkältä! Kärki tuli loikkivin askelin vastaan ja itse yritin vain pysyä edellä menevän peesissä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuntui kamalalta. Käännöksen jälkeen sai jo pikku maistiaisen vastatuulesta ja valtatien uudelleen alituksen jälkeen se iski voimallaan päin. Inhottavaa ylämäkeä siihen samaan syssyyn. Ai että jalkoja painoi, mutta eteenpäin oli vaan runnottava. Hitain kilometri tuli tässä, 4:35.

Ennen starttia vaatetuksen arpomista.

Loppu suoralla jo parin sadan metrin päästä näki kisa-ajan ja se vääjäämättömästi raksutti lopulliseksi ajaksi 26:06. Jos nyt oikein laskin, niin keskivauhdiksi tuli näin ollen 4:21, eli en päässyt tavoitteeseeni. Sekunnin per kilometri nyt ainakin olisi pitänyt saada pois...

Juoksun jälkeen keuhkot olivat rutistuksesta ja katupölystä ihan puhki ja vasemmassa pakarassa juili ikävästi. Pientä palauttelua ja nopeasti kuivat vaatteet päälle, sillä vilu meinasi tulla aika nopeasti.

Naisten pääsarjassa tulin toiseksi enkä tosiaankaan hävinnyt huonolle, sillä voiton vei ylivoimaisesti Sari Anttonen, Suomen maajoukkuesuunnistaja. Hienoa katsella toisen menoa, kun se näyttää niin helpolta :)

Heti palkinto käyttöön.

Palkinnoksi sain mukaani sauvasekoittimen :) Tokihan sitä piti heti testata ja iltapalaksi tein perus smoothien -> banaania, maitorahkaa, vähän mansikkaa, maitoa ja cashew-pähkinöitä. Hyvää :)

Kisapäivän iltapala.

Juoksun, syömisen ja huilin jälkeen olo on taas ihan hyvä ja loppu viimein oon ihan tyytyväinen juoksuun. Onpa nyt oma pohja-aika, mitä voi lähteä tulevissa Viisarinkääntöhölkissä parantelemaan. Ja onpa tämä epämiellyttävä kevät raasto nyt tehty! Mun suunnitelmissahan oli mennä juoksemaan viikon päästä kova kisa Karhuviestiin, jossa myös on tällaisia lyhyitä, alle 10 kilometrin osuuksia, mutta emme saaneetkaan työpaikkajoukkuetta kasaan :(  Tämä nyt hiukan korvasi sitä.

Uusi viikko on taas työrintamalla melko kiireinen ja sehän nipistää omia treenejä, mutta liikkeessä pysytään silti. Mukavaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille :)!

~Eija~

Tavallinen lauantai

On päiviä ja viikkoja kun mennään tiukalla aikataululla paikasta toiseen ja tekemättömät hommat huutaa tekijäänsä. Tällä kuluneella viikolla mulla on kuitenkin ollut mahdollisuus ottaa rennommin. Oon saanut nukuttua yöni hyvin ja päivisin oon saanut tehtyä työni ilman stressiä ja kotonakin yhtä sun toista. Ei sillä ettenkö olisi asioita unohdellutkin, mutta se on nykyään enemmän normaalia kuin poikkeus. 

Tulipa sitten tällainen tavallinen lauantai, että sai nukkua aamulla niin pitkään kuin nukutti, aamun siivoilujen jälkeen söimme ja sitten lähdimme nauttimaan kauniista maaliskuisesta auringonpaisteesta metsään. Seuraksi saimme ystäviä :)

Toki munkin piti päästä ylös kiiparoimaan. Laavu on tuolla alhaalla.

Kohteeksi valikoitui Kivenmaan laavu, jonka löysin Niinan kanssa polkulenkkeillessämme. Tuosta lenkistä löytyy juttu täältä. Tiesin, että tämä paikka on niin lasten mieleen ja vaikka vajaan kolmen kilometrin patikoinnin loppu puolella pikkuväki meinasi ettei jaksa enää yhtään kävellä, niin kivenlohkareet nähtyään väsy haihtui savuna ilmaan ;)

Äiti-ihmisillä oli hiukan kylmät väreet niskassa, kun lapset kiipeilivät lohkareilla ylemmäs ja ylemmäs. Pahemmilta kolhuilta kuitenkin selvittiin, vaikka repaleisia haalarin polvia ja sammaleisia takapuolia saatiin sitäkin enemmän.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.

Ei retkeä ilman eväitä ja tänään ne olivat luonnollisesti nuotiomakkarat ja -vaahtokarkit, namskis :D!

Kiitos ystävät <3

Hyvää :)

Tänään en lähtenyt tekemään mitään omia täsmä treenejä, vaan ennen saunaa kiskaisin sopivat alkulämmöt halkomalla tulevien vuosien polttopuita. Aivan super hauskaa ja toimii loistavana lihaskuntotreeninä käsivarsille, hartioille ja keskivartalolle. Tätä ei malttaisi edes lopettaa kun vauhtiin pääsee :)

Yöllä siirretään kelloja tunnilla eteenpäin. Tutkimusten mukaan terveydelle vaarallinen asia. Vuorotyöläisenä pyörittelen asialle ihmeissäni päätäni. Joopa joo. Oli sitten vaarallista tai ei, huomenna on tarkoitus kokeilla juosta lujaa. Ikävän kovaa tuulta luvattu, joten saa nähdä joutuuko heittämään omat vauhti tavoitteet heti romukoppaan.

Nyt kuitenkin tyytyväisenä nukkumaan mukavan, tavallisen lauantain jälkeen.

~Eija~

Hisuttelua

Rakkaudesta lajiin, ei niinkään hiihtoon vaan suunnistukseen, tuli tänä viikonloppuna taas matkustettua Kaustisille asti kisaamaan. Ilmajoelta lumen perässä ajamista tuli yhteen suuntaan pari tuntia, mutta kyllä se taas enemmän antoi kuin otti. Koko talvi kun on kärvistelty niukalla lumella, ei pahemmin hiihtosuunnistuskisoja Etelä-Pohjanmaalla ole pystytty järjestämään. Mutta nyt yksillä järjestelyillä oli Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Finlands Svenska Orienteringsförbund ja Österbottens idrottsdistrikt alueiden aluemestaruus sprintti hiihtosuunnistuskisat. Aamupäivällä henkilökohtaiset ja iltapäivällä vielä parisprintti :)

Tämmöisellä numerolla tänään :)

Itse kuuluisin jo ikänaisiin, 35-sarjaan, mutta täällä olikin pääsarjan jälkeen seuraava ikäryhmä 40. Hiukan ilmoittautuessa sormi epäröi, mutta seurakaverin esimerkillä nimi listaan ja nöyrällä asenteella kohti starttia. 

En ehtinyt kunnolla etukäteen lukea kisasivuilta maastoraportteja, enemmänkin silmäilin perutaanko koko kisat, kun koko viikon oli ollut yötä päivää plussa kelit ja perjantaina koko Suomen pyyhkäisi vesisaderintama. Perumisesta ei ollut ajatustakaan, mutta järjestäjät suosittelivat jättämään ykkös sukset kotiin. Maastossa kuulemma paikoin maa paistoi ja joillain pätkillä uralla riitti lunta vain toiselle sukselle. Mulla kun ei ole kuin ne yhdet ykkös sukset ja sitten toiset ihan järkyttävän huonot, käytöstä poistetut sukset, niin tottakai mukana oli vain ne ykköset. Pitkillä perinteisen suksilla ei hiihtosuunnistusurille oikein kannata lähteä. Suretti rakkaiden suksien mahdollinen kohtalo... Lumen määrä kuitenkin lisääntyi määränpäätä lähestyessä eikä paikan päällä tilanne näyttänyt niin pahalta. 

Rastilippu ja roikkuvat leimasimet.

Kilpailunumero reiteen ja pientä lämmittely hyssyttelyä lähtöpaikalle, jonne oli noin 200 metriä matkaa. Taivaalta tuli hienoista vesi-räntää, jippijee. Lähdin meidän sarjan viimeisenä, joten eipä tarvinnut vilkuilla taakse. Alkuun heti reipas nousu mäelle ja arpomista mitä reittiä ykköselle menee. 

Hiihtosuunnistuksessa kartta on normaalia suunnistuskarttaa riisutumpi ja ladut on merkitty vihreällä. Leveät, luisteltavat ladut ovat yhtenäistä viivaa, tästä kapeammat katkoviivaa ja erittäin kapeat tai huonolaatuiset ladut ovat pisteviivaa. Luonnollisesti leveällä baanalla pääsee vikkelämmin ja täten se suorin reitti rastille ei aina ole se nopein vaihtoehto. Hiihtosuunnistuksessa tarvitaan reipasta hiihtovauhtia, mutta myös tarkkaa kartan ja maaston lukua, ettei vauhdissa porhalla oikean ladun ohi.

Alun pienen haparoinnin jälkeen suunnistus sujui ihan ok:sti. Kun en tuota valtavaa hiihtokuntoa omista, ehti rauhassa tehdä reitinvalinnat eikä ohihiihtoja laduilta tullut. Tokihan mä nyt hävisin kärjelle yli 5 minuuttia vajaan 4 kilometrin matkalla, mutta varusteet pysyi ehjinä, kiviin taikka kantoihin ajoa ei tullut ja maalissa olin aivan tyytyväinen :)

Parisprintin  toinen lähtö.

Kätevää, että samana päivänä pääsee vielä uudestaan starttaamaan tai oikeastaan vielä kahdesti, kun parisprintissä joukkueen molemmat suunnistajat menevät kaksi osuutta. Mun ja Elisan yhteisikä ei riittänyt naisten 80 sarjaan (yhteisikä pitäisi olla vähintään tuon 80 vuotta), joten henkilökohtaisen kisan lisäksi joukkue kisassakin jouduimme pääsimme pääsarjaan. Elisa ystävällisesti aloitti ja toikin joukkueemme vaihtoon oikein mallikkaalla suorituksella :) Oma osuus meni jälleen ihan ok:sti, oli jo tuttuakin maastoa ja kerran kaatua muksahdin kunnolla märkään lumeen. Elisa sivakoi kauniilla hiihtotyylillä (kyllä sen näkee kuka osaa hiihtää ja kuka ei..) viimeiseen vaihtoon ja mä ankkuroin meidät maaliin. Tämä viimeinen veto tuntui kaikista rennoimmalta ja vaikka aamupäivän sade oli muuttunut kauniiksi auringon paisteeksi ja pehmensi entisestään hiihtoalustaa, säästyin varuste tai henilövahingoilta koko päivän.

Vaihtoaluetta.

Nyt siirtyy sukset taas kesäsäilöön ja karttatelineen nostan autotallin seinälle odottamaan ensi talvea. Mukavaahan tämä taas oli, mutta seuraavaksi emit-leimasinta "vingutetaan" kesäkauden kisoissa ja iltarasteilla, jotka alkavat Etelä-Pohjanmaalla reilun kuukauden päästä. 

Maalissa on mukava hymyillä. Mä ja Elisa.

Viikonlopun kartat.

Kevät aurinko tulkoon sulattamaan jäät ja kuivattamaan polut - kesälenkkareita jo kaivelen kaapista :)

~Eija~

Tiistai lennot

Ohjaaminen liikunta-alan tunneilla ja treeneissä on valtavan mielenkiintoista ja haastavaa. Nyt on ohjauskokemusta täynnä jo neljä vuotta ja olen oppinut valtavasti ja koko ajan opin lisää. On ollut rikkaus tutustua erilaisiin ihmisiin ja tapoihin liikkua. On muodostunut ryhmiä ja erilaisia treeniympäristöjä, joiden muutoksia pyrin aistimaan ja vastaamaan muuttuviin toiveisiin. Tutuiksi tulleet vakikävijät motivoivat mua entisestään kehittelemään uusia juttuja ja heidän tavoitteitaan tukevia treenejä. Ryhmätunneista tulee henkilökohtaisempia treenipaikkoja, kun olen oppinut tuntemaan osallistujien vahvuuksia ja heikkouksia. Entistä enemmän toivon osallistujien antavan palautetta ja kertovan niitä omia tuntemuksia. Mä tykkään, kun osallistujat nauravat lämmittelyissä tai huutavat kun viimeinen sarja treenistä on menossa. 

Tänään tiistaina Neiron koulun liikuntasaliin kerääntyi jälleen tutuksi tulleita naisia. Luvassa oli lihaskuntopiiri, jossa eri välineillä saatiin mukavaa lisävastusta ja haastetta.

Liikkeinä tällä kertaa olivat mm:

- Selinmakuulla, lantio koko ajan ylhäällä ja kahvakuula pään takaa lantiolle ja takaisin pään taakse.

Pakarat, reidet ja keskivartalo koko ajan töissä, hartioille hyvää ja hallittua liikettä.

- X-hyppely vastuskuminauha nilkoissa.

Tämä on yksi helpoimmista ja tehoikkaimmista liikkeistä nostaa sykettä, harjoittaa koordinaatiota ja kimmoisuutta sekä aktivoida loitontajia.

- Pistoolikyykkyä voimistelurenkaiden kanssa.

Ihana liike reiden lihaksille ja pakaroille. Haasteellinen renkaiden kanssa, saatikka ilman.

- Vahva vastuskuminauha vyötäröllä kireänä ja hyppely ylös eteenpäin paikallaan.

Takuu varma sykkeen nostatus ja jalkojen lihasten lisäksi vaatii kesivartalon aktivoimista. 

- Käsipainoilla vipunosto sivulle, joko molemmat kädet yhtäaikaa tai vuorotellen.

Kuntosaliharjoittelun perusliike, mitä on helppo toteuttaa kotona ja saada kauniin pyöreät olkapäät.

- Maastaveto kahvakuulalla.

Vielä liikettä reisille keskivartalon hallintaa unohtamatta. Haastava liike, erityisesti kun lastataan lisää painoja. 

Kiitos kaikille osallistujille hyvästä treenistä ja iloisesta naurusta.

Vauhtia pidettiin yllä, kuten kuvista näkyy ;D

~Eija~

Hiihtoloma retkiä

Meidän lapsilla on hiihtolomaviikko lähenemässä loppua. Vaikka itsellä ei lomaa ole ollut, on viikko kuitenkin ollut mukavan leppoisa ilman aamuherättelyjä, läksyjä ja tiukkoja aikatauluja. Kun mies rikkoi toisen jalkansa akillesjänteen, on liikunnalliset aktiviteetit lasten kanssa jääneet mun vapaapäivillä hoidettavaksi, hänen leipoessa kotona elämänsä ensimmäiset pullat ja mokkapalat :) Ei tietenkään tämäkään paha ollenkaan.

Tuttavien päivittäessä kauniita maisemia pohjoisesta, junanraidemaisista laduista ja kymmenistä hiihtokilometreistä (laskettelu päivityksetkin on ihan ok, vaikka ei herätä mussa sen kummempia kateuden tunteita), on vilkaisu omasta ikkunasta ulos hiukan harmittanut. Viikko sitten sentään pääsi kunnolla hiihtämään ok laduilla, mutta sen jälkeen ollaankin saatu vettä niskaan, toki onneksi taas viikonlopuksi pakastuen. Kyllä meidänkin perhe joku vuosi vielä pohjoiseen lähtee hiihtelemään. Tehdään nyt nämä pohjatyöt vaan täälä kotona kuntoon ;)

Kurikassa latupohjaa mukaillen.

Lasten kanssa sinnikkäästi kävimme pari tuntia hiihtämässä ajamattomilla loskaladuilla. Ei luistanut yhtään ja lapset hermostuivat kun alamäissäkin joutui pökkimään vauhtia. Kaikkien jalat kastuivat siinä loskassa ja monot eivät olleet kuivat vielä kahden päivänkään jälkeen. Mutta tulipa ulkoiltua yhdessä lasten kanssa ja kenties synnytettyä huvittavia muistoja lasten lapsuudesta (toivottavasti ei kuitenkaan inhoa hiihtoa kohtaan...).

Katse kohti alamäkeen.

Kauppareissun yhteydessä käytiin valloittamassa Seinäjoen Joupiska pulkkamäessä. Kunhan jaksoi ihan ylös asti kävellä, oli vauhdit pipot lennättävät ja pitkät. Meillä oli hauskaa ja tuli oikein mukava treeni jaloille kivutessa mäki monen monta kertaa ylös. 

Perhe jätti mut Seinäjoelle töihin ja iltavuoron jälkeen juoksin kotiin.

Kotiin myöhisillan pimeydessä.

Eilen lähdettiin heti aamupalan jälkeen ystävien kanssa retkelle 

Kauhavan Ylihärmään Prännin patikka -ulkoilureitille. 

Reitin kokonaispituus on 20 km ja me kuljimme 4 kilometrin pätkän Palaneenkallion maisemissa. Paikasta löytyy lisää infoa reittikarttoineen täältä. 

Reitti oli todella hyvin merkittu, eikä eksymisen vaaraa ollut lapsillakaan vaikka kirmailivat eteenpäin välillä ilman meitä aikuisia. Lunta oli juuri sopivasti, että normi talvikengillä pääsi eteenpäin, mutta tokihan lumi sopivan lisävastuksen antoi että hiki tuli. 

Reitti kulki pääosin kallioiden päällä, mutta kerran laskeuduttiin aivan alas suoalueelle ja vasta silloin kunnolla näki kallioiden korkeuden. Historiallisia nähtävyyksiä (totta vai tarua..) oli myös reitin varrella, mutta me emme niitä tällä kertaa varsinaisesti etsineet. Kauniin näköistä ja tänne tullaan joskus kesällä uudestaan.

Luonnon taidetta.

Korkealla ollaan, vaikka ei se oikein kuvista välity.

Patikoinnin jälkeen virtaa riitti vielä kiipeilläkin ;)

Tänään on vielä tarkoitus käydä uimassa ja kenties kipaista porukkalenkille poluille. Hyvillä mielin kohti uutta viikkoa mennään. Ja vaikka ei satoja kilometrejä autolla ajettu kunnon talvimaisemiin ja palveluiden ääreen, saatiin me kuitenkin omalla tapaa ikimuistoinen ja ainakin monta sataa euroa edullisempi loma ;)

~Eija~