Pää täynnä motivaatiota ;)

Liikunnan ammattitutkinnon opinnot Kuortaneella porskuttaa eteenpäin. Olen aloittanut jo liikkumaan ohjaaminen ja yksilöllinen liikunnanohjaus osioiden suorittamisen. 

Kerran kuukaudessa on neljä lähijakso päivää Kuortaneella ja muu aika hyppyytetään ja ohjataan asiakasryhmää tai asiakasta sekä kirjoitetaan raporttia ja omaa arviointia. Kokonaisuuden hahmottaminen, suunnitelmallisuus ja ennakoiminen on oma haasteensa, jota tässä samalla koko ajan oppii. Asiakkaiden kanssa tekeminen on hurjan mukavaa, mutta työntäyteisten ja kiireisten päivien vastapainona on ihan parasta päästä lähijaksolle. Joka kerta sieltä saa hurjasti lisää motivaatiota, ideoita ja innostusta sekä erityisesti vahvistusta, että tästä mä niin tykkään <3

 Tänä syksynä meitä on hellitty useammilla kauniilla syyspäivällä ja sellainen sattui kolmannelle lähijaksollemmekin. Muun muassa isolla porukalla kävimme sauvakävelemässä metsän rauhassa.

Sauvakävely onkin mainoa vaihtelu perus kävelylenkille, sillä saa kädet ja yläkropan hyvin mukaan tekemiseen.

Kyllä näissä maisemissa jaksaa venytellä :)

Kerran aikaisemmin olen ollut spinning-tunnilla vuosi sitten ja nyt sitten toisen kerran. Meille pidettiin näytetunti lajitutustumis mielessä. Sellainen hiukan rankempi kuulemma, joo ja puolitoista tuntia. No huh huh! Pyörä jo itsessään oli haastava, osata säädöt ja lestan korkeudet yms, mutta selityksistä viis, hiki tuli! Ja olikin hurjan hauskaa :D

 

Välillä huilattiin ja istuttiin luennoilla. Tällä kertaa opittavana oli mm. anatomiaa ja fysiologiaa, kuntosali teoriaa, ravintoa ja liikuntamotivaatiota.

 Ja kun oli tarpeeksi taas istuttu ja oltu paikoillaan, oli aika jälleen pistää liikettä kroppaan. Kuntosalilla Kuortane hallilla mentiin lihasryhmä kerrallaan liikkeitä läpi.

Maastaveto.

Meillä on aina lähijaksolla mahdollisuus hyödyntää Urheiluopston tiloja. On kuntosali, rata, kentät ja välineet käytössä. Uimahalliin pääsee opiskelijahinnalla. Usein on melkoisen väsynyt illalla, että sopivan lenkin, syömisen ja koulutöiden tekemisen jälkeen muuta ei enää jaksa tehdä. Kuortane päivien jälkeen pää on täynnä motivaatiota ja kroppa kivas tikis ;)

 Syksy on ollut haastava ajankäytön kanssa. Etukäteen oli tiedossa opiskelun tuoma kiire ja vapaa-ajan rajoittuminen. Monta asiaa on ollut yhtäaikaa työnalla ja näin ollen oma muisti ja jaksaminen on ollut välillä äärimmilleen vedetty. Siksi olenkin ollut poikkeuksellisen hajamielinen ja stressaantunut, mutta toisaalta myös innostunut ja energinen. 

 

Tällä viikolla lähijaksolla puhuttiinkin paljon unesta ja palautumisesta, omasta hyvinvoinnista, ergonomiasta ja lihashuollosta. Meillä oli Firstbeat-mittaus kolme päivää, josta saimme kattavan raportin. Juttelin opettajan kanssa tovin omasta jaksamisesta ja sain paljon konkreettisia vinkkejä omaa stressiä helpottamaan. Otin heti näitä vinkkejä käyttöön ja koen ne jo nyt hyväksi. 

Firstbeat-mittauksesta teen oman postauksen lähipäivinä :)

 

Välillä on hyvä pysähtyä katsomaan omaa elämää hiukan tarkemmin. Pohtia mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, mitkä asiat rasittavat turhaan ja miksi. Esimerkiksi yksi asia kerrallaan korjata tilannetta ja tehdä niitä asioita, mitkä itselle todella ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. 

~Eija~

Retkeilyä Kuortaneella

Odotettu toinen lähiopiskelujakso Kuortaneella oli odotusten mukainen. Pieni hengähdystauko arjen pyörityksestä täysylläpidossa, vaikka piti mun toki yhdeksi illaksi kaasuttaa kotiin lapsen vanhempainillan merkeissä ja halailemaan lapset. On se kuitenkin niin oma maailmansa päästä keskittymään 100%:sti vain siihen opiskeluun muutamaksi päiväksi, että yritän ottaa siitä kaiken ilon irti.

Tällä jaksolla oli enemmän toiminnallista ohjelmaa kuin ensimmäisellä. Muun muassa kahvakuulailua mentiin pääpiirteittäin läpi ja saikin kivoja pikku ideoita omiinkin tunnin vetoihin. Onhan tuo kahvakuula aivan mainio kuntoiluväline ja mitä kaikkea sillä voikin tehdä!

 Ohjausharjoitus oli jokaisella vedettävänä. Osa veti ne jo viime jaksolla, mutta suurimmalla osalla oli nyt vuorossa. Ne oli hauskoja ja hienoa miten erilaisella otteella kaikki ohjausta veti ja itse sai vinkkejä ja hyviä mielipiteitä omasta ja toisten tyyleistä. Mun ohjauksen aiheena oli "lihaskuntoharjoitus kuntopallolla" ja tykkäsin tuosta aiheesta. Viime hetkellä toki piti muuttaa suunnitelmaa yksin palloilusta pari palloiluksi pallojen rajallisuuden vuoksi, mutta kävihän se näinkin.

Kolmistaan lankkua.

Vaikka meiltä ei Kuortaneelle mikään mahdottoman pitkä matka ole, on sielä tullut käytyä valitettavan harvoin. Mulle olikin tästä johtuen suuri yllätys, miten kaunis Kuortaneen urheiluopiston ympäristö on. Erityisesti järven ranta on jotain aivan uskomatonta. Auringonlaskut ovat kauniita ja se hiljaisuus aivn ihanaa. Ranta on pitkälle todella matalaa, joten lapsille aivan oiva uimapaikka. Tänne aivan varmasti tullaan lasten kanssa ensi kesänä!

 Urheiluopiston ympäristöön päästiin lisää tutustumaan geokätkeilyn ja mobiilisuunnistuksen avulla. Molemmat lajit olivat mulle uusia tuttavuuksia ja tykästyin niihin oitis.

Geokätköllä :)

Helena mobiilisuunnistaa.

Jee lunta :D! Kummasti sitä heittäytyy lapseksi, kun näkee syksyn "ensilumen"...

 Jakson odotetuin juttu oli ehdottomasti retki torpalle. Meidät oli jaettu kolmeen ryhmään ja jokaiselle ryhmälle oli annettu etukäteis homma. Mä olin laatimassa turvallisuussuunnitelmaa ja muilla ryhmillä oli varustelistan kokoaminen ja ruokahuollon suunnittelu.

Matkalle kohti torppaa saimme banaania, pähkinöitä ja proteiinipatukoita. Ja jokainen tietysti huolehti itselleen vettä.

Ensimmäinen kulkupeli oli kajakki! Tämäkin oli ensimmäinen kokemus itselleni ja alun epävarmuuden jälkeen se sujui oikein hyvin.

Mekot ja liivit päälle ja menoksi.

 Keli oli valitettavan harmaa, mutta lämmin. Onneksi ei tuullut mainittavasti ja kaikki pääsimme rauhallisesti järven pinnalla kiitämään. Tehokasta touhua, erityisesti käsivarsissa tuntui ja reisissä kun jännitti niin.

 Rantauduimme hetkeki lintutornille pohtimaan retkeiluun liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia sekä tunnistamaan suomen yleisimpiä lintuja.

 Kajakkiosuuden jälkeen siirryimme Ferrareille, eli opiston standardi mitoitetuille punaisille polkupyörille. Ihanaa mumma-fiilistä :) Jakauduimme kahteen ryhmään: banaanit ja muut hedelmät. Tunnistimme syötäviä luonnonkasveja ja suunnittelimme reitin seuraavalle rastille ja sitten ei kun menoksi. Rasteillä oli erilaisia kysymyksiä liittyen Suomen luontoon.

Pyörät jätettiin yhden pellon reunaan ja siitä lähdettiin suunnistamaan metsään. Oikealle kalliolle löydettiin ja sielä opettajat olivat odottamassa. Isolla porukalla patikoimme metsän halki välillä pysähtyen juttelemaan luonnossa selviytymisestä.

Puolukoita oli aivan punaisenaan.

 Torpalle päästyämme majoittauduimme ja aloitettiin seuraavat tehtävät. Ohjelmassa oli jousiammuntaa, ruuan laittoa ja limsakorien päälle kiipeämistä. Tätä kiiparointia olen joskus jossain nähnyt mutta kokeilemaan en ole ennen päässyt. Ja innosta piukeena sitä lähdettiin puiden latvoja valloittamaan! En varsinaisesti pelkää korkeita paikkoja ja olen melko rohkea kokeilemaan uusia asioita, mutta kyllä jalkoja alkoi melko aikaisessa vaiheessa tutisuttamaan. Vuoden luontoäänet kuuli koko torpan eläimistö, minkäs sille voin. Pääsin kuitenkin 19 korin korkeuteen asti ja sitten tuli vastaan ettei koreja saatu enää mulle että olisin voinut yrittää ylemmäs. Koreja siis piti lopussa heittää ylös, mutta ei toivoakaan että olisin niitä kiinni saanut. Mutta olipa sitten hauska kokemus :D!

 Loimulohen, salaatin, sieni-sipuli paistoksen sekä banaani-suklaa-jälkkärin jälkeen päästiin vihdoin saunaan ja jotkut uskalsivat pulahtaa uimaankin.

 Vaikka vettä oli alkanut heittää jo ruokailun aikana, päättäväisinä lähdimme alkuperäisen suunnitelman mukaan yöpatikoinnille noin 3 kilometrin päähän laavulle. Kaikilla otsalamput, lämmintä vaatetta ja sadekamppeet päällä. Kunnioitan suuresti pimeää metsää, mutta porukalla meno tuntui turvalliselta ja itse asiassa todella ikimuistoiselta.

Patikointia yön sylissä.

 Uni tuli metsäreissun jälkeen nopeasti ja yö nukuttiin kuin tukit. Aamulla satoi edelleen, mutta ei muuta kuin aamupalan tekoon trangialla. En olekaan vuosiin trangiaa käyttänyt, enkä muistanut kuinka helppoa se olikaan. Ja voi että se ruoka maistui hyvältä!

Patikoimme vielä takaisin pyörille ja poljimme suorinta tietä kajakeille. Tässä vaiheessa vettä tuli lujaa ja ukkosti. Järven rannalla päädyimme jättämään järviosuuden väliin ja polkea nopeasti opistolle tietä pitkin pyörillä. Päätöksen tultua vettä tuli entistä lujempaa, tiet lainehti vettä ja osalla vaatteet olivat aivan läpimärät. Ei ollut enää mitään menetettävää ja lähdimmekin hymyssä suin tuhatta ja sataa polkemaan. En varmasti tule tätäkään hetkeä koskaan unohtamaan, oli se niin huvittavaa ja surkuhupaisaa. Ja voin vain kuvitella mitä ohi ajaneet autoilijat meistä ajattelivat ;)

Reissun jälkeen tulin kipeäksi ja flunssa on kestänyt lähes kaksi viikkoa... Taukoa siis omista treeneistä on tullut, mutta olenkin sitten sitäkin enemmän liikuttanut toisia. Nyt on opiskeluihini liittyvä ryhmä kokoontunut jo kolme kertaa, mm. kuntotestit on tehty ja samoin yksilöasiakkaan treenailu on lähtenyt käyntiin. On tiukkaa aikataulua ja sukkulointia paikasta toiseen. Kuitenkin mielenkiintoista ja haastavaa puuhaa josta haluan oppia vielä paljon lisää!

~Eija~

Koulun penkille pitkästä aikaa :D

Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tehnyt sitä työtä yli 13 vuotta. Kaikki nämä vuodet olen ollut samassa paikassa, osastolla jossa olin opiskelijana viimeisellä harjoittelullani ja sitä myöden jatkoin kesäsijaisena. Myöhemmin sain myös vakinaisen toimen ja sitä rataa on menty. Pidän työstäni, mutta jo valmistuttuani tiesin etten tätä alaa jatka ura mielessä eteenpäin. Muutenkin opiskelu oli vienyt niin mehut, että oli ihana keskittyä työn tekoon ja muuhun elämään. 

Viime keväänä yllätin itseni tutkailemasta liikunta-alan koulutuksia. Kahvakuulaohjaajan paperit oli jo takataskussa, mutta oli tunne ettei se riitä. Mua myös pyydettiin muutaman kerran vetämään juoksukoulua, mutta vaikka juoksu kokemusta itsellä on, ei toisten juoksemisen ohjaamisesta yhtään. Halusin itselleni vankemman tietopohjan ja itseluottamusta.

 Ja sitten laitoin hakupaperit vetämään Kuortaneen Urheiluopiston liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Hirvityksen ja jännityksen puristuksessa kävin pääsykokeissa kesäkuun alussa. Pääsykokeissa oli haastatteluosio, rytmiikka testi ja ohjaustuokio. Osiot menivät omasta mielestä vaihtelevan ok:sti. Oli onnistumisia, epävarmuutta ja aivan vääriä askelkuvioita. Joka tapauksessa muutaman päivän kuluttua tuli tieto, että minut on valittu :)

Tätä tietoa pureskelin pari viikkoa. Juttelin perheen kanssa ja parin ystävän. Pohdin mielessäni erityisesti aikataulua, omaa jaksamista, perhettä ja tutkinnon tuomaa mahdollisuutta. Liikunta-ala on aina kiinnostanut, mutta jostain syystä ajauduin sairaanhoitajaksi ja nyt olisi ovi raollaan kokeilla rakasta harrastusta ammattimaisemmin.

Päädyin hyväksymään opiskelupaikan :D!

Elokuun lopussa se sitten virallisesti alkoi ensimmäisellä lähijaksolla Kuortaneella. Meitä on 10 naista ja yksi mies. Aivan huippu porukkaa ja niin erilaisista lähtökohdista ja monenlaisin tavoittein. 

Tällä ensimmäisellä jaksolla käytiin perusteellisesti tutkinnon osioita ja laitettiin alulle ajatuksia miten itse tulee toteuttamaan tehtävät. Oli didaktiikkaa, markkinointia, myyntiä, ohjaustuokioita, kuntotestaus asiaa ja frisbeegolfia. Voin sanoa, että ensimmäisen kerran olen sellaisessa koulussa, jossa yrittää kuunnella korva tarkkana joka ikisen asian ja nautin joka hetkestä.

Polkupyöräergometritesti loppuun asti, maksimaaliselle tasolle. Arvio mun maksimaalisesta hapenottokyvystä oli 53,25 -> hyvin hyvä :D

Jos ei muuta käteen jää, niin ainakin roppa kaupalla hyödyllistä tietoa omaan hyvinvointiin ja liikkumiseen. Ja kun ei sielä vain istuta koulun penkin takana, vaan me todella teemme näitä juttuja konkreettisesti. Kuntotestit poljimme ja kyykkäsimme, kehonkoostumusmittaukset ja tulosten tulkitseminen. Ohjaustuokiot ovat kaikille opetustilanteita, joissa annamme ja saamme palautetta toisiltamme. Aivan paras juttu minkä opin ensimmäisellä jaksolla, oli opettaja Veijo Vannesluoman opetus; Virheitä saa ja pitää tehdä, tyhmyyttä on se jos ei virheestä ota mitään opikseen.

Porukalla frisbeegolf-radalle. Oli muuten todella hauskaa vaikka haastavaa :)

Kyllä voimaa ja tyyliä löytyy, mutta suunta päin männyn runkoa ;)

Opiskeluun kuuluu siis tehdä yhteensä neljä tehtäväkokonaisuutta. Liikunnan ammattilaisena toimiminen, liikunnan ohjaaminen, yksilöllinen liikunnanohjaus ja liikuntayritäjänä toimiminen. Näiden lisäksi suoritettuaan tietyt osiot hyväksytysti, saan personal trainerin paperit. Näistä osioista ainakin kaksi tulen suorittamaan Fysio2000:lla. Fysio2000 on toiminut 15 vuotta Ilmajoella, jossa on kuntosali ja fysioterapia palveluita. Nyt elokuussa on samoilla palveluilla Fysio2000 aukaissut toimipisteen myös Seinäjoella. Huikean hienot tilat ja mukavaa, ammattitaitoista henkilökuntaa. On ilo toimia heidän kanssaan.

Tällä viikolla on taas odotetut lähijaksot Kuortaneella. Muun muassa yön yli retki luvassa :) Omat vapaapäivät menee toteen :D!

~Eija~

extremeä, personal trainingia ja suklaakakkua

Vihdoin mullakin alkas kesäloma. Tätä on odotettu käytännössä koko kesä. Lomaa on vain 3 viikkoa ja se pitäisi käyttää todella tehokkaasti. Talo näyttää siltä, että kodinhengetär on ollut lomalla jonkin aikaa. Pölyrättiin tarttee siis tarttua. Pitää myös katsoa lasten pieneksi jääneet vaatteet pois kaapista. Mutta nämä ehtii ensi viikolla. Pääpaino lomallani tulee olemaan opiskelussani. Opiskelen Tampereen yliopistossa terveystieteiden maisteriksi ja nyt tämän syksyn aikana aion valmistua. Graduni alkaa olla hyvällä mallilla, joten tekemistä lomalle riittää. Kuitenkin pystyn ottamaan myös rennosti ja ennenkaikkea levätä ja keskittyä lapsiini (ja mieheenikin) :)

Loman alkuun suunnittelimme Eijan kanssa Extreme kuulailun, joka pidettiin eilen. Torstai-ilta meiltä kului suunnitellessa ja laittaessa rataa kuntoon. Miettimistä riitti, halusimme radasta sopivan haastavan, mutta kaikille sopivan. Aika meni hujauksessa torstaina ja illan hämärässä pääsimme itsekin testaamaan rataa

 Olemme Eijan kanssa tehokas pari, kun toinen saa idean toinen alkaa välittömästi miettimään onko se toteutuskelpoinen. Täydennämme toisiamme hyvällä tavalla ja meillä tuntuu uusia ideoita riittävän.

Radan materiaalit oli yksinkertaiset ja hankinnat iltaa varten pystyttiin pitämään kohtuullisina. Näin extreme kuulailun hinta ei noussut osallistujien ulottumattomiin. Itse ajattelemme tämän mukavana puuhana ja harrastuksena, tuloihin tällä ei (vielä) yllä. Tarkoituksemme on järjestää tapahtumia mukavaksi vastapainoksi tavallisille kahvakuulatunneille.

 Hauskinta oli kun pääsi itsekin testaamaan rataa. Osallistujat pääsivät kiertämään 2-3 kierrosta, me ehdittiin tehdä vain 1 testikierros. Toki painavan kuulan kanssa metsässä kulkeminen tuntui haastavalta ja tehokkaalta.

 

 Naapurin mies antoi meille vanhoja traktorin pyöriä. Näitä tulemme varmasti hyödyntämään jatkossakin. Treenistä kävi radan valmistelukin :)

 Perjantaina osallistujat saivat kokeilla uusia tapoja käsitellä kuulaa. Radalla oli paljon kuulan heittoja ja meille Eijan kanssa jäi hyvä tunne, että tapahtumasta tykättiin ja se oli juuri sellaista mitä osallistujat olivat kaivanneet.

Lauantai aamuna nautin poikkeuksellisesti kahvikupin seurana mutakakkua. Mutakakku on 7-vuotiaan tyttäreni lepiherkkua ja eilen halusin hänet yllättää, kun hän tuli koulusta. Mutakakku teki kauppansa :) 

Personal trainer koulutus alkoi viime viikonloppuna Tampereella Fitfarmilla. Olen tavannut tämän viikon aikana asiakkaitani ja päässyt jo toteuttamaan mielessä olleita treenejäkin. Personal training on mukavaa ja innostavaa ja motivoi itseänikin pitämään itsestäni huolta. On ollut ihanaa tavata motivoituneita asiakkaita, jotka haluavat, että autan heitä onnistumaan. Yhdessä onnistumme ihan varmasti!

Marjut

Hakusanat: kahvakuula, kahvakuulailu, extreme, personal training, opiskelu, Tampereen yliopisto, mutakakku