Huilia nevalla

Vaarojen Maraton kokemusta olen pureskellut ja pyöritellyt, makustellut itsekseni ja kerrannut niiden kanssa, jotka vain ovat sattuneet asiasta kysymään. Päivä päivältä olen tyytyväisempi että starttasin ja suoriuduin matkasta olosuhteisiin nähden hyvin. Vältyin jalkojen lihaskrampeilta, johon luulen suolaisen juomani vaikuttaneen ja tämä yhdessä sopivan rauhallisen vauhdin, merkittäviä lihaskipuja ei juoksun jälkeen tullut. Varpaat eivät ole nätit, mutta kaikki taitavat säilyä kynsineen kaikkineen. Eikä Vaarojen Maratonia ja Kolia vielä täysin naulattu mun kohdalta ja fiilis on, että sinne vielä palataan ja nipistetään ajasta siivu pois. 

Paukanevan esteettömällä reitillä.

Vaarojen Maratonin myötä tämän vuoden suunniteltu kisakausi kuitenkin saatiin päätökseen. Startteja on ollut useita, on ollut ikimustoisia onnistumisia mutta myös sydäntä raastavia epäonnistumisia. Elokuun lopussa henkinen kantti, itseluottamus omaan tekemiseen petti pahasti epäonnistumisen vuoksi ja vaikka fyysinen kunto flunssasta huolimatta oli hyvä, homma takkusi syyskuussa. Tulipa henkilökohtaisesti koettua, että vaikka kunto olisi lähes terästä, pitää pää pysyä mukana. Nyt juuri koen selvää väsymistä kisoihin ja jännittämiseen, joten on huojentavaa antaa itsensä nyt hetki huilata. Toki ainakin pari starttia vielä tähän syksyyn tulee, mutta ne ovat sellaisia ilman paineita, ilman erityisiä tavoitteita kisoja. Muun muassa olen miettinyt osallistumista suunnistusmaraton-kisaan Jämillä ja Komiaflown Ilkanpolku -polkujuoksu Kurikan ja Ilmajoen maastoissa. Ja saa nyt nähdä mitä muuta mahdollisesti tulee keksittyä, mutta menen jos mieli tekee.

Tiukahkon työviikon jälkeen tänään sunnuntaina sain muutamaksi päiväksi heittää työkengät kaappiin ja edessä on yhteistä aikaa lasten kanssa, heillä kun alkoi syysloma. Tulevan viikon aikana ei ole mitään liikunta ohjauksiakaan, joten huilia on luvassa monessa mielessä ja tulee varmasti monelle tarpeeseen. Mä ja lapset lähdimmekin sitten kauniin aurinkoisen päivän innoittamina retkelle.

Pitkospuita lähs silmän kantamattomiin.

Heinäkuun lopussa Seinäjoen Paukanevalla juostiin KOMIA Paukaneva Night Trail ja jo silloin ajattelin, että tänne pitää lasten kanssa tulla. Itsekin olin tuolla kauniilla nevalla käynyt useita vuosia sitten ja pitkospuu reitistö oli muuttunut vuosien aikana valtavasti. Jo parkkipaikalla kävi selväksi, että pitkospuilla olisi porukkaa. Tuttujakin nähtiin ja nuotiopaikalla oli tulet valmiina ja evästä laitettiin lämpenemään jatkuvasti. Ihanaa, kun ihmiset olivat lähteneet luontoon.

Reitille pääsee kätevästi Seinäjoen pohjoisen ohikulkutien, valtatie 18 varrelta. Levähdyspaikalle saa auton parkkiin ja infokatoksesta löytyy selkeä kartta mitä tutkailla.  

Mun rakkaat personal trainerit :)

Lapset tykkäsivät valtavasti kilometritolkulla jatkuvista pitkospuista, näköalapaikoista ja kanssa retkeilijöiden koirista. Hetkellisiä väsymyksiä lapsilla tuli, mutta kohta taas näkyi jotain mielenkiintoista ja taas laitettiin juoksuksi. Mulle suo on aina ollut hiljaisuuden ja rauhoittumisen paikka. Se on niin kaunis kaikessa karuudessaan ja rankkuudessaan. Suunnistaessa suot sitten kiertääkin jos vain suinkin se on mahdollista ja järkevää.

Näköala lintutornilta.

Yövuorojen jälkeen niin virkeenä...

Reipas 9 kilometriä retkeiltiin, yhdellä makkara evästystauolla. Mukavaa oli ja hiukan jo seuraavaakin retkeä suunniteltiin. Ihana lasten loman aloitus :)

Aurinko lähti jo laskemaan kun ehdimme takaisin autolle ja kotiin saunan lämmitys puuhiin. Huomenna aamulla nukutaan pitkään, ilman herätyskelloa :)

Auringonlaskuun.

Hyvää syyslomaa kaikille joilla loma on ja muillekin oikein onnistuvaa alkavaa viikkoa :)!

~Eija~

Hyvin huollettu on jo puoliksi maalissa

Kesäloma, 4 viikkoa meni nopeasti - eipä ole yllätys. Tänään mulla oli vielä armollinen vapaapäivä ja aloitin sen polkemalla kireiden jalkojeni kanssa Avunpaikkaan Henrin käsiteltäväksi. Viime viikolla olin pitkän tauon jälkeen hierottavana ja kesän useiden kilometrien aiheuttamia jumipaikkoja löytyi kiitettävästi. Venyttelyjä ja rullailua on tullut tehtyä luvattoman vähän ja palautumisaika erinäisistä urheilusuorituksista on jäänyt lyhyeksi, kun taas on seuraava startti ollut edessä. Laskin, että pelkästään 4 viikon lomani aikana tuli kisakilometrejä suunnistaen ja polkujuosten 70 kilometriä. Päälle vielä muutamat rennot lenkit juosten, pyöräillen ja patikoiden. Jalkojen väsymys alkoi jo tuntua ja arkoja kohtia löysi ihan omin sorminkin. Oli korkea aika antaa erityis huomiota jaloille, ilman niitä kun ei paljon liikuta.

Henrillä hierottavana.

Molemmissa jaloissa oli omat arat paikkansa, vaikkakin erikoisesti toisessa ulkosyrjällä ja toisessa sisäsyrjällä. Viime lauantain polkujuoksukisassa matkan varrella kiristi selvästi enemmän oikean jalan säärtä ja reittä ja vasen jalka vain seurasi kuuliaisesti perässä. Olen vahvasti oikea kätinen ja ponnistan oikealla jalalla, joten pohdin tämän yhteyttä oikean jalan väsymiseen ja kireyden tunteeseen. Niin tai näin, Henri löysi helposti ongelma paikat ja mä purin hammasta yhteen, että anna mennä vaan. Mulla on korkea kipukynnys, joten aika paljon pitää runnoa ennen kuin oikeasti parahdan. Kyllä veri taas kiersi varpaisiin asti ja vaikka jalkojen lihakset seuraavat pari päivää saattavat olla hiukan arat, tekee hieronta aina niin hyvää. Itse kun on vaikea tarpeeksi kovaa esimerkiksi "penikoita" sääristä painella.

Ihon alla.

Kotona jalkoja tai ihan mitä tahansa kropan osaa, on kätevä käsitellä putkirullalla (foam roller). Se on tehokas, edullinen ja helppo "hieroja" kotona. Rankinta siinä taitaa olla se, että kaiken työn joudut tekemään itse. Kuten hieronta, myös rullailu muun muassa kiihdyttää verenkiertoa ja kudosten aineenvaihduntaa, ennaltaehkäisee kropan jäykkyyksiä ja palauttaa lihaksia urheilun jälkeen sekä parantaa kehon hallintaa. Kerralla voi käsitellä vain yhden osan tai koko kropan. Rullailuun voi käyttää kokonaisen tunnin tai tehdä 15 minuutin lämmittelyt tai palauttelut. Kannattaa aloittaa rauhallisesti tunnustellen, sopivaa kohtaa ja voimakkuutta kokeillen. Liian kipeää ei saa tuntua, mutta arkoja paikkoja kannattaa varovaisesti kiusata vähän kerrallaan. Suosittelen aloittamaan pehmeämmällä rullalla ja siirtymään vähitellen kovempiin ja "nystyisiin" versioihin.

Kokeileppa rullata ulkoreidet...ai että!

Mulla rullailu toimii hyvänä jalkojen herättäjänä ennen kovaa harjoitusta tai kisaa. Verenkierron tehostuminen tuntuu varpaissa asti ja jalat ovat levolliset mutta virittäytyneet. Rullailun jälkeen on helpompi lähteä tekemään lämmittelyä kohti itse suoritusta.

Omalla kohdalla putkirulla on nyt otettava ahkerampaan käyttöön myös kehoa huollettaessa. Muuten Henrillä on turhan iso työ saada mut pidettyä vauhdissa ja monet kisat on vielä syksyn tullen edessä. Eikä putkirullailu hierontaa korvaa, mutta kyllähän nyt jotain pitää itsekin jumien helpottamiseen ja ennaltaehkäisimeen tehdä. Ensi viikolla kuitenkin taas hieronta...sitä ennen pari starttia...
Vaarojen Maratonille on puolitoista kuukautta ja sinne en halua lähteä väsynein ja kirein jaloin, joten nyt on toimittava.

Etusääret...ai että!

Kiitos Henrille taas tämän päiväisestä!

Rullaavaa viikkoa kaikille :)!

~Eija~

Taas suunnistetaan

Palautuminen Tunturisuunnistuksen rasituksista on sujunut mielestäni kohtuullisesti. Jalkoihin ei tullut mitään hiertymiä tai lihassärkyjä, mutta hiukan voimattomat ne ovat olleet. Kuluneen viikon pyrinkin sitten pitämään kevyempänä aina viikonloppuun asti, sillä siellä oli luvassa kahdet suunnistuskisat. Onneksi maanantaina on luvassa jalkojen hieronta, sillä oikean jalan etusääressä on arkuutta. Ihan sormilla oon kipeää kohtaa pehmitellyt, mutta pitää hoitaa sitä vielä tehokkaammin.

Auringon paisteessa kohti lähtöä.

Mutta viikonlopun kisoissa, lauantain aluemestaruus pitkien matkojen kisaan Vaasaan sain kaveriksi 7 vuotiaan tyttäreni :) Tänä vuonna hän on ollut ilahduttavan innokas rastireitin kiertäjä, enkä osaa sanoin kuvailla kuinka ihanaa se on. Tärkeintä on ollut yhdessä olo ja pienet sekä isommat onnistumiset metsässä. Jälkeen päin tutkitaan reittejä ja oikaisuja ja merkataan mistä löytyi makoisimmat mustikat. Aina vähän jännittää, varsinkin äitiä tyttären puolesta, vaikka sitä ei välttämättä ääneen sanotakaan.

Vaasassa keli oli hyvä, maasto odotetunlainen (kivikkoinen ja ryteikköinen), hiukan kiertoa ja kaartoa, mutta myös nätistikin suoraan rastille osumista. Jalkoja painoi, varsinkin ylämäissä, mutta kaiken kruunasi maalisuoralla tyttären kannustus ja hymy, ja siitä tiesin kaiken hänellä menneen hyvin :)

Maalissa :D

Sunnuntaina oli vielä aluemestaruusviestit Karijoella. Mun seurasta saatiin kaksi naisjoukkuetta, ikänaisiin ja pääsarjaan. Mä pääsin pitkästä aikaa aluemestaruuskisoissa pääsarjaan, vaikka mieluiten kisaan omassa ikäsarjassani, sillä jotenkin on haasteellista pysyä noiden nuorten naisten vauhdissa. Mutta hei, haastetta hyvä olla :D

Keli oli hyvinkin pilvinen ja vaikka sadetihku loppuikin ennen metsään säntäämistä, oli melko kosteaa ja koleaa. Äkkiä siellä metsässä lämmin aina tulee ja kastuminen on niin sivuseikka, kun keskittyy suunnistamiseen. Itse olin aloitusosuudella. Kahdella väärällä hajonnalla kävin, mutta nopeasti sain tehtyä korjausliikkeet. Ylämäissä jalkoja painoi, mutta alamäet pystyin rallattelemaan kelpo vahtiin. Liukkaita kiviä, hiekkamonttuja ja polkuja, joita hyödynsin parhaani mukaan. Mukavaa oli ja tyytyväinen olin maalissa :)

Viikonlopun kartat.

Perinteisiä kesä suunnistuskisoja on alkukeväästä myöhäiseen syksyyn. Iltarastit myös pyörivät samaan aikaan. Kisoja ja ratoja löytyy jokaisen makuun ja rohkeasti kannattaa lähteä kokeilemaan - voit vaikka innostua :) Mulla on parin viikon päästä seuraavat suunnistuskisat, sillä silloin kisataan maakuntaviestit Jurvassa. Myöhemmin syksyllä ainakin vielä aluemestaruus yökisa ja erikoispitkä matka.

Heh, kuin kaksi marjaa ;)

Itseni palkitsin viikonlopun kisailuista uusilla suunnistuskengillä :) Edelliset olivat melko räjähtäneet! Toisesta kengästä oli pohja puoliksi irti sekä reikiä ja kulumaa päällyskankaassa. Nastat näyttivät ja tuntuivat vielä purevan hyvin liukkaalla kalliolla. Uudet kiiltää niin, että aivan häikäisee ;)

Alkavalla viikolla taas luvassa kahvakuulatreenit Neirossa ja Luopajärvellä. Tarkoitus on myös viikonloppuna juosta puolimaraton poluilla.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

~Eija~

Kesäillan rogaining

Palautuminen Ylläksen valloituksesta on hyvällä mallilla, vaikka kesken. Viikonloppuna en pystynyt ottamaan yhden yhtä juoksuaskelta, sillä etureisien hapot estivät lihasten normaalin käyttämisen ja sunnuntaina kummityttöni konfirmaatiotilaisuudessa alttarilla huomasin kun jalkani tärisivät koko ajan. Piti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Pahin kipu oli reisissä ja oikean jalan pohkeessa. Maanantaina pystyin jo kävelemään portaita ilman tukea, mutta sivulliset huomasivat lievän varomiseni. Illalla reipas kävelylenkki ja sauna verrytti jalkoja mahtavasti. Niin mahtavasti, että eilen tiistaina tiesin varmasti pystyväni osallistua Kesäillan Rogaining-kisaan Ikaalisissa. Toki joka tapauksessa olisin kisaan lähtenyt kun olen luvannut, vaikka sitten särkylääkkeiden voimin ja hammasta purren.

Reittisuunnittelua.

Onneksi kuitenkin valitsimme 2 tunnin, eikä 3 tunnin sarjaa, sillä jalat olivat väsyneet ja lievä univelkakin oli päällä hiukan lyhyeksi jääneiden yöunien vuoksi. Päivi tuli hakemaan mut sovitusti ja dieseli vei meitä puolentoista tunnin ajomatkan päähän (voi kamalaa miten paljon mä olen autossa istunut viimeisen viikon aikana!!). Tultiin täydellisellä ajoituksella kisapaikalle suoraan hakemaan kartat ja reittisuunnittelu sai alkaa.

 

Rogainingissa on kyse suunnistuksesta. Kartat saadaan tuntia tai kahta ennen lähtöä, riippuen reitin kulkemiseen tarkoitetusta ajasta. Eilen suunnitteluun oli käytettävissä puolitoista tuntia. Karttaan on merkattu kaikki rastit ja rastin numero kertoo kuinka paljon siltä saa pisteitä. Tarkoitus on saada mahdollisimman paljon pisteitä ja tulla maaliin aikarajoissa. Ajan ylityksestä vähennetään pisteitä - eilisessä kisassa jokaiselta alkavalta minuutilta vähennettiin 10 pistettä. Paremmuus järjestykseen laitetaan pisteiden mukaan. Yleensä rogainingissa kuljetaan 2-5 ihmisen ryhmässä ja kaikkien ryhmän jäsenten on käytävä rastilla. Jokaisella on toki kartat, mutta vain yksi leimaa.

Reitin suunnittelu on ehkä mielenkiintoisin ja haastavin asia rogainingissa. Mä olin askarrellut ompelulangasta pätkän, jossa oli solmut joka kilometrin välein ja pistelimme nuppineuloja karttaan ja pujottelimme lankaan niiden välissä. Solmut laskemalla oli helppo laskea kuljettua matkaa. Tämän jutun olen oppinut isoveljeltäni, jonka kanssa olin viime syksynä ensimmäisen kerran "rogaamassa".

 

Etukäteen olimme arvioineet, että ehdimme kahdessa tunnissa noin 15 kilometriä. Polkuverkostoa oli paljon ja vain muutamia selviä hitaampia metsäosuuksia. Jyrkkää nousua oli osumassa reitillemme kahdesti. Arvioimme kilometrivauhtiamme ja kulutettua aikaa muutamalle rastille ja reittimme loppuun teimme ensimmäisen suunnitelman ja vielä varasuunnitelman jos aikaa on hyvin jäljellä. 

Kaksi kovaa ja yksi ehdoton huippu ->
Venla Harju, suunnistuksen tämän vuoden keskimatkalta MM-pronssia :D Arvostan korkealle!

Kaikki lähtivät yhtä aikaa ja oli mielenkiintoista nähdä miten eri suuntiin porukka lähti, reitin kun voi suunnitella niin monella tapaa. Me valitsimme tie pätkän asutuksen poikki ja sinne lähti muutama muukin joukkue. Oli hienoa miten moni oli saanut porukan kasaan arki-iltana ja ehdoton tunnelman kohotus itselle oli Suomen huippusuunnistajien läsnäolo. Heidän menonsa metsässä on jotain valtavan lennokasta ja ihailen sitä taitoa. Ihastelin myös perhejoukkueita, joissa arviolta 10 vee ja nuoremmat suunnistivat yhdessä vanhempien kanssa. Mä ja Päivi lähdimme omaa sopivaa vauhtia, omia tuntemuksia kuunnellen. 

Päivi askeltaa kohti pusikossa olevaa rastia.

Oma juoksu kulki ihan mukavasti, vaikka ei askel mikään kevyt ollut. Alkuun vasemman jalan kantapään ulkosyrjällä tuntui vihlaisuja, mutta tämä hävisi jossain kohdassa. Myös etureisiä painoi ja pakaroissa tuntui. Pohkeet olivat yllättävän ok:t, mutta molempien jalkojen etuvarpaat olivat kipeät, eikä tiukahkot ja kovat suunnistuskengät paljon anna armoa. Erityisesti alamäissä varpaat hakkasivat inhottavasti kenkien kärkiin. Jalkojen kolotuksista huolimatta juoksu tuntui kivalta ja yläkroppa toimi hyvin. 

Ihanaa neulaspolkua.

Rastit löytyivät suunnitelman mukaan, paria rastia hiukan kaartaen. Maasto oli kaunista kangasmaastoa ja soisemmat alueet kiersimme tai jätimme ne rastit suosiolla hakematta. Keli oli just sopiva; aurinko paistoi muutaman hassun pilven lomasta ja tuuli piti lämpötilan parissakympissä. Hiki tuli, mutta ei ollut läkähdyttävää. Meillä oli pienet juomapullot vyötäröllä mukana ja kerran kierrettiin juomapisteen kautta, mutta melko vähän mun tuli juotua. Harvoin otan juotavaa parin tunnin lenkeille, joten nytkään tästä ei ollut ongelmaa. Pyrin ennen ja jälkeen lenkin juomaan runsaasti.

 

Olimme suunniteltua aikaa reilusti edellä, joten otimme kakkos suunnitelman käyttöön ja kiersimme hakien vielä kaksi rastia lisää. Ajan umpeutumiseen oli aikaa vajaa 10 minuuttia ja yksi rasti hakematta. Vaihtoehto olisi ollut tulla jo suoraa maaliin, mutta päätimme rohkeasti napata vielä viimeisen. Alamäkeä suoraan alas rastille ja käännös kohti maalia. Lähtö rastilta ei mennyt aivan nappiin ja hetkeksi menin jo poluista sekaisin, mutta löysimme oikealle tielle ja 2 tunnin aikarajassa maaliin, JES :D! Meidän kuluttama aika oli 1 tunti ja 57 min + sekunnit päälle. Tarkka suoritus! Matkaa tuli 16,9 kilometriä.

Tiukka nousu lopussa hapotti pohkeet ja pakarat kiitettävästi :)

Ai että oli mukava ilta rykäisy :) Vaikka pakarat kipeytyivät entisestään ja palautuminen siltä osin hidastuu ja molempien jalkojen etuvarpaiden kynnet tummuvat tummumistaan (kynnet tulevat irtoamaan...), oli reissu kaiken sen arvoista. Tuloslista näyttää hienolta; meidän Rastireippaat oli 5. sijalla (42 joukkuetta). Pisteitä 1226. Mielenkiintoista olisi nähdä miten huiput olivat rasteja kiertäneet, mutta ainakaan toistaiseksi en järjestäjien sivuilta sellaista väliaika linkkiä löytänyt.

Kesäillan tuloksia.

Iso kiitos Päiville, että haastoit mukaan ja luotit jalkojeni palautuvan tarpeeksi. Oli hienoa :D!

 

~Eija~



Maratonin jälkeisen viikon mietteitä

Palautuminen reilu viikko sitten juostusta maratonista on hyvällä mallilla, vaikka jalat eivät ole vielä lähellekään entisellään. Kankaanpään maratonin mainostettu tasainen ja nopea asfaltti reitti ei ollut yhtään mukava mun jaloille. En koskaan missään juoksussa ole kokenut vastaavia kipuja jaloissa kuin nyt. Kipuja oli pakaroista aina jalanpohjiin asti, vieden matkan taittamisesta vauhdin ja nautinnon. Elokuussa juoksemani HCM:n jälkeen menin seuraavana päivänä ongelmitta suunnistamaan, mutta nyt ei olisi tullut mieleenkään. Rauhallinen lilluminen uimahallissa oli paljon osuvampi paikka, vaikka sielläkin polvi vihoitteli ja reidet olivat lyijyä.

Kankaanpää maratonilla 20016

Lihassäryn helpotettua jäljelle jäi enää oikean jalkaterän ulkosyrjän kipu. Se tuntui aina kun askelsi koko jalalla, kantapää askelluksella. Päkiällä kävely oli kivuttominta ja näin yritin kotona ja töissä kulkea. Rasituksessa kipu levisi keskelle jalkapohjaa. Kolme päivää Kankaanpään jälkeen halusin käydä testi lenkin, mutta siitä ei tullut mitään. Tuo jalkaterän ulkosyrjän kipu laittoi nilkuttamaan ja päkiällä yritin päästä eteenpäin. Lenkki jäi lyhyeksi ja mieli maassa palasin kotiin. Jalat päättivät, että nyt on juoksutauko. Sellaiselle, jolle juoksulenkit ovat yksi henkireikä, juoksutauon vääjäämättömyys on kuin suolaa haavoille. Mitä ihmettä mä nyt teen?!?

Muutenkin Kankaanpään juoksu jätti vaillinaisen ja tyytymättömän olon. Kaikilla aikaisemmilla maratoneilla olen ollut niin onnellinen päästessäni maaliin (enemmän tai vähemmän hyvässä kunnossa) ja olen ollut ylpeä saavutuksestani, mutta en nyt. Sunnuntaina istuessani kotona sohvalla totesin, että jalkojen kipuja lukuunottamatta, ei yhtään tuntunut siltä että olin edellisenä päivänä juossut yli 42 kilometriä - hirveen pitkän matkan! Aikaisemmista juoksuista poiketen en ollut tehnyt ennätystäni ja pelkäsin mitä jaloilleni oli tapahtunut... Monet kauhukuvat pyörivät mielessä ja googlen kanssa kävin keskusteluja.

Toistaiseksi diagnosoin itselleni rasitusvamman. Tiukka syksyn kisailu, huonosti palautuneet jalat ja näin ollen jumissa olevat lihakset eivät yhtään tykänneet kovasta iskutuksesta mikä Kankaanpään asfaltilla tuli. Lääkkeeksi juoksutauko, lihashuoltoa, jalkaterän liikkuvuutta ja oheistreenejä jalkojen iskutusta välttäen. Tuumasta toimeen ja hyvää oloa ja energiaa hakemaan pyörälenkiltä :D! Onnekseni sain seurakseni ystäväni Meijun, sillä yksin pyöräily on melko tylsää. Tehtiin hiukan tiukalla aikataululla reilun 55 kilometrin ja kolmen tunnin lenkki pimenevässä ja viileähkössä illassa. Vaikka olimme pukeutuneet järkevästi ja kylmyys tarkasti huomioiden, "jäätyivät" varpaat ja sormet viimassa loppu matkasta. Mutta kyllä teki hyvää tuulettaa keuhkoja, hiuksia, lenkkivaatteita ja ajatuksia. Kiitos Meiju seurasta <3

Gore tex -tossut jalassa ja seitsemää veljestä nilkoissa sekä Dumlea poskeen :)

Tunnelmallisia metsäteitä kierrellen.

6 vuotias tyttäreni on ihailtava innokas lenkkikaverini <3 Kovasti on suunnitellut, että joku päivä osallistuu mun kanssa suunnistuksen Venlojen viestiin samassa joukkueessa ja että lähtee mun ja kummitätinsä kanssa vaeltamaan vähän pitemmästi. Nyt yhdessä odotellaan lunta, että pääsisimme hiihtämään. Koska mulle tuli juoksutauko, yhteiset juoksu-pyörälenkit ovat hetkeksi pois laskuista. Lähdimmekin sitten yhdessä pyörälenkille maastoon. Mentiin neidin tahtiin jutellen mukavia, ihaillen maisemia ja sopivasti taukoja pitäen. Vajaa 16km poljettiin ja vaikka taas kyllä hyvin yritin pukea, olivat sormet kotiin päästyä kamalan kylmät. Mulla muutenkin on "aina" kädet niin kylmät!

Lievästä sormien paleltumisesta huolimatta lenkki oli ihana happihyppely yövuorojen välissä ja niin tärkeää kahden keskistä aikaa tyttären kanssa :)

Alkavalla viikolla jatkuvat taas kaikki ohjaamani treenit, lasten koulut, kerho, hoito ja harrastukset. Oli mukava viikon mittainen hengähdystauko, joten nyt on virtaa taas jatkaa kohti talvea.

~Eija~

Maraton palauttelua

Helsinki City Maraton oli viime viikonloppuna ja tämä kulunut viikko on mennyt palautellessa. Heti maaliin päästyä olo oli hyvä, paras mitä koskaan aikaisempiin juostuihin maratoneihini verrattaessa. En jäänyt juoksun jälkeen minnekään makailemaan vaan jatkoin heti kävellen juomaan ja merkittyä reittiä pitkin pois maalialueelta ja kohti linja-autoa. Siellä nappasin heti jotain suuhuni koska oli nälkä. Siis todellakin nälkä! Edellisten maratonien jälkeen pelkkä ajatus ruuasta on saanut voimaan pahoin, mutta nyt halusin heti jotain suuhun. Jogurtin ja pähkinöitä syötyäni käveleskelin rauhallisesti pesupaikalle tarkistamaan mahdolliset hiertymät. En osaa sanoa enää mistä asti reitillä olin tuntenut jonkun pienen kiven oikean jalan päkiän kohdalla. Oletin sieltä löytäväni kunnon ihorikon, mutta olikin odotettua pienempi. Vasemman jalan isovarvas oli hiukan hinkannut kenkään, mutta ulkoisia vaurioita ei ollut. Housujen vyötärö oli tehnyt punaisen jäljen kylkeen. Ilmeisesti olin vain kiristänyt liian kireälle. Ei pahat vammat ollenkaan, kun vertaa viime vuoden takaiseen kun yksi varpaankynsi ilmoitti irtoamisestaan.
Ennen kuin linja-auto lähti takaisin kotiin päin, pysyin pienessä liikeessä. Sen jälkeen olikin sellaiset viisi tuntia istumista pienessä tilassa. Toki ojentelin jalkojani parhaani mukaan. Kotimatkalla pysähdyttiin kerran syömään. Helposti upposi juustoateria limsan kera.

HCM 2016;  ei voi kuin hymyillä :)

Maratonia seuraavana päivänä kävin suunnistuskisoissa. Matkana oli 3,7 km avokalliota ja väliin märkää suopursu maastoa. Edellispäivän juoksu tuntui jaloissa, mutta mukavan helposti jalka silti nousi varvikossa. Rennosti menin, ylimääräiseen väkisin vääntämiseen en lähtenyt. Kisojen jälkeen loppu päivä meni kotona puuhastellessa ja lasten kanssa elokuvaa katsellessa. Niin ja tuli syötyä koko ajan! Hirmuinen nälkä oli.

Seuraavat työpäivät meni lievissä jalkojen lihassäryissä. Portaita alaspäin mennessä tuntui. Etureidet, erityisesti ulompi reisilihas oli hapoilla. Sopivaa venyttelyä tein sopivissa väleissä. Pumppaavia liikkeitä, etten liiaksi venyttänyt jo ärtynyttä lihasta.
Mulla oli kolme kahvakuulatuntia ohjattavana viikon aikana ja ne tuntui mukavalta liikkumiselta tähän väliin. Olisihan sitä voinut kyykky sarjan siirtää tuoreemmille jaloille jollekin toiselle viikolle, mutta näin olin ohjaukset suunnitellut, joten sillä mentiin ja ohjaajakin selvisi ;)

Yöunet jäivät töiden ja muiden kiireiden vuoksi liian lyhyiksi. Mulle kuuden tunnin yöunet ei riitä. No kyllä yksi yö menee, mutta useampi peräkanaa kostautuu päänsärkynä ja ärtyisyytenä. Nuo muutamat päivät menin sinnillä, kun tiesin että vapaapäiviä on tulossa. Unella on valtava merkitys palautumisessa. Mulla vaan on paha tapa repiä lisää aikaa vuorokausiin juuri yöunista. Tähän pitää panostaa tulevaisuudessa.

Maratonin jälkeen mun tämän hetken ykkös lenkkarit oli karmeassa kunnossa. Juoksun alussa satoi vettä sen verran. että kengät kastuivat ja koko loppu lenkin piti juosta märät sukat kengissä lotisten. Juoksun jälkeen lenkkarit piti heittää heti muovipussiin ja vaikka yöllä kotiuduttuani heitin ne heti ulos tuulettumaan, haju oli jotain hirveetä! Ajattelin ensiksi heittää vain pohjalliset pesukoneeseen, mutta lopulta päädyin nakkaamaan kengät perässä. Jännityksellä kaivoin ne pesukoneesta linkouksen jälkeen ja odottelin pari päivää että pääsin niitä testaamaan. Eniten jännitin kuinka hyvin ne istuu pesun jälkeen jalkaan ja toiseksi irtoaako/repeääkö jokin sauma, Turhaa jännitystä, sillä lenkkarit istuivat kuin valettu mun jalkoihin eikä yhden yksi sauma irvistänyt. Näiden lenkkareiden ja mun yhteinen tarina siis saa jatkoa :)

Pesukoneesta löytyi kuin uudet lenkkarit :)

Puhtaiden lenkkareiden pohjista näkyi selvästi miten askellan. Molemmat kärjet ovat kuluneet ekan kerroksen puhki ja pohjan kuviointi kulunut sileäksi. Astun selvästi ulkosyrjälle kantapään kohdalta, erityisesti oikealla jalalla. Torstaina lähdinkin tunnustelemaan juoksufiilistä. Askel tuntui raskaalta, mutta lihasmuistista juoksu sujui kuin aina. Välillä oikean jalan kantapäästä, ulkosyrjältä vihlaisi. Kantapää oli ottanut hiukan nokkiinsa reilusta 42 kilometrin asfalttijuoksusta. Välttelin kuoppiin astumista.

Lasten kanssa kävin vapaapäivän ilona vielä uimahallissa. Mukavia vesijumppaliikkeitä, poreita ja lasten kanssa polskimista. Vesi on kyllä yksi mukavimmista elementeistä palautumisessa.
Ja kaverien kanssa tehtiin leppoisa kävelylenkki elokuisen auringon paistaessa viljapeltojen keskellä.

Sopivasti liikkuvuutta, lihasharjoitusta, aerobista lenkkiä, lasten ja kaverien kanssa yhdessä oloa, ruokaa ja lepoa. Näistä oli mun palauttava viikko koottu. Fiilis on edelleen hyvä ja katse on syksyn liikunnallisiin haasteisiin suunnattu.

~Eija~

Elämäni lyönnit

Hyvinvointi teemana on nyt kovasti tapetilla, eikä suotta. Elämämme on kiireistä, vaadimme toisiltamme ja itseltämme valtavasti ja vielä enemmän. Pitäisi ehtiä joka paikkaan ja kaikessa pitäisi ehtiä olla mukana. Sukulaisia, ystäviä ja naapureita olisi mukava nähdä, lasten kanssa leikkiä ja puolison kanssa istua rauhassa sohvalla ja jutella.  Haluaisi treenata, opiskella, käydä puutarha kurssilla ja valmistaa terveellistä ruokaa. Ai niin ja töissä pitää käydä ja nukkuakin jossain kohdassa. 

Suoraan kuin mun elämästä, ote elämäni ruuhkavuosista.

Kuortaneen Urheiluopistolla Liikunnan ammattitutkinnon viimeisimmällä lähijaksolla heti ensimmäisen päivän aamuna saimme anturit rinnalle, jotka tulisivat mittaamaan seuraavat kolme päivää sykettä. Kyseessä on FIRSTBEAT-mittaus, josta näkee melko luotettavasti stressireaktiot, palautumisen, arkiaktiivisuuden, liikunnan ja kuntoa kehittävän liikunnan. 

 Miksi meille tällainen tehtiin? No, meidän lähijakson yhtenä isona teemana oli hyvinvointi kokonaisuudessaan. Ei pelkästään se liikkuminen ja terveellinen ruokavalio, vaan tärkeää ovat myös palauttavat hetket keskellä päivää ja erityisesti unen laatu yöllä. Arkiaktiivisuudella on yllättävän iso merkitys peruskunnon ylläpitämisessä, painonhallinnassa ja painonpudottamisessa. Arkiliikunta tulee aktiivisesta työpäivästä kulkemalla mahdollisimman paljon kävellen portaat ja käytävät, pitämällä taukojumppaa ja parkkeeraamalla auto kauimmaiseen parkkiruutuun. Keinoja toteuttaa arkiliikkumista on monia, rajoitukset asetamme me itse.

 Firstbeat hyvintointianalyysin tarkoitus on auttaa hallitsemaan stressiä, palautumaan paremmin ja liikkumaan oikein. Siinä analysoidaan sydämen sykevälivaihtelua. Korkeat vaihtelut unen aikana kertovat tehokkaammasta paautumisesta kuin matalat. Analyysi auttaa ymmärtämään kuinka voi päivittäisillä valinnoilla vaikuttaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Tavoitteena on ymmärtää tasapaino työn ja vapaa-ajan sekä kuormituksen ja levon välillä.

Olin aivan innoissani tästä mahdollisuudesta ja vaikka en päässyt mittausta aivan todellisessa arjessani kokeilemaan, mutta sentään piipahdin kotona kesken lähijakson. Etukäteen olin aivan varma että omat yöunet eivät ole palauttavia ja stressikäyrää pukkaa päivälläkin punaisella, sen verran vääntöä ollut monen asian kanssa viime viikkoina. Erityisesti illat tuppaa venymään liian myöhälle koneen ääressä sähköposteja, raportteja ja opintosuunntelmia kirjoittaessa. Myöhään illalla nyt vaan on rauhallisinta niitä tehdä. Mutta toisaalta aamuisin olen väsynyt ja tuntui että yötkin menee paljolti pyöriessä.

 Ensimmäisenä päivänä sitä tiiraili mittaria rinnalla ja pyrki pysymään mahdollisimman rentona että saisi "hyvää" käyrää. Seuraavina päivinä sen jo unohti ja sitten kun mittari oli otettu pois, huomasi sen puuttuvan. Aktiivisen Kuortane viikon aikana mm. tutustuttiin Gymstick:iin. Aivan huippu vehje, innostuin tästä valtavasti!

Kotiin kaahailin pimeässä illassa vetämään kahvakuulatunnin ulkosalla. Kotona olikin sitten vastassa väsyneitä lapsia, pitkin taloa hajaantuneita leluja ja kaatuva pyykkivuori. Pääsin siis hetkellisesti kiinni todellisuuteen, mikä Kuortaneella täysihoidossa on vain muisto. Omaan sänkyyn oli kuitenkin ihana päästä nukkumaan, vaikka illalla taas venyi nukkumaan meno koneen ääressä ja aamulla oli aikainen herätys ja ajo takaisin Kuortaneelle.

 Kuortaneella jatkettiin taas mm. kuntopalloilla ja TRX-köysillä. Molemmista mulla hiukan kokemusta jo aikaisemmin, mutta nyt sai lisää ideoita ja innostusta. Näillä helpoilla ja tehokkailla välineillä jatketaan kotona ja asiakkaiden kanssa ;)

 Mitä sitten raportti kertoi...? 

Yllätys yllätys, mun palautuminen olikin hyvää :D! Sen koin lähijakson aikana ennen raportin saamistakin, että stressi oli helpottamaan päin, kun sain asioita hoidettua ja ratkottua ja juteltua opettajien kanssa käytännön asioista. Tämä näkyi raportissa! Kotona nukuttu yö näkyi huonoimpana yönä sen lyhykäisyyden vuoksi, mutta se aika minkä olin nukkunut olin nukkunut hyvin.

Autolla ajo Kuortaneelta kotiin ohjaamaan kahvakuulaa oli punaisella. Joo, mulla oli tiukka aikataulu ja kaikki kanssa matkustajat ajoi niin tunnollisesti nopeusrajoitusten mukaan, että mua hermostutti. Itse kahvakuula ohjaus oli tehokas treeni itsellekin ja tunnin jälkeen sotkuinen koti nosti stressi sykkeet hetkellisesti ylös. Seuraavana aamuna takaisin Kuortaneelle ajaessa olinkin ollut sitten rento,sillä lähdin ajoissa, joten tunnolliset kanssa autoilijat eivät hermostuttaneet laisinkaan.

 Liikuntapisteitä sain hyvin, eikä se ole ihme kun Kuortaneella aina liikumme sykettä kohottavasti lähes joka toinen tunti. Kokonaisuudessaan näiden kolmen päivän aikana mun voimavarat lisääntyivät joka päivä. Ja erityisen tärkeänä pidän sitä seikkaa, että koin tämän asian ilman tätä raporttiakin, mutta tämä tuki ja vahvisti tuntemuksiani. Tieto hyvästä palautumisesta yöllä johti siihen, että oli mietittävä mikä mua väsyttää. Yksi iso asia oli se, että talletin paljon asioita muistettavaksi päähäni, tuntui että oma kovalevy ei vedä enää enempää tietoa ja unohtelen asioita. Konkreettisena asiana tyhjäsin aikataulut päästäni kännykän kalenteriini; mitä mun pitää tehdä minäkin päivänä ja keskittyä silloin niihin ja olla murehtimatta vielä seuraavan päivän juttuja. Tämä auttoi heti ja nyt onkin päässä paljon kevyempi olo :)

 Tällainen mittaus on mahdollista ja hyödyllistä ihan kaikille, ikään, sukupuoleen, kuntotasoon ja tavoitteisiin katsomatta. Auttaa vahvistamaan omia tuntemuksia tai kenties löytää yllättäviä selityksiä omasta hyvinvoinnista. Yksi oiva työkalu oman hyvinvoinnin parantamiseen, kun se on niin monien asioiden summa.

~Eija~

p.s. Tämä ei ole maksettu mainos tms.! Vain yksi henkilökohtainen kokemus ko mittauksesta.

HCM 2015

Valmistautuminen tämän kertaiselle maratonille ei mennyt lähellekään oppikirjojen mukaan,mutta tulipa todistettua että onnistuakseen, ei sen ilmeisesti aina tarvitse mennäkään.

Takana oli pitkiä ja raskaita työvuoroja, kiireiset vapaapäivät, lyhyeksi jääneitä yöunia ja viimeisen kuukauden toteutumattomat lenkit.

Kuitenkin taustatöinä olin viimeisen kolmen vuoden aikana juossut vähintään yhden juoksulenkin joka viikko, niin laadukkaita että laaduttomia. Lihaskuntoa 1-2 kertaa viikko, kesällä melko kivasti pyöräilyä, puutarhatöitä ja ruokavaliossakin viimeisen vuoden aikana petrattu selvästi. 

Viimeisen viikon aikana keskityin hiilareihin ja nesteiden juomiseen parhaani mukaan. Mulle tuo 2-3 litran juominen päivässä on haaste.

Luvassa oli aikainen ylösnousu yhteiskyydityksen vuoksi. Huonosti nukutun yön jälkeen aamupuuro mansikkakiisselillä ja teellä alas. Loput kamat kasaan ja herätin mieheni heittämään mut bussille tien varteen. Menomatkalla sain onneksi hiukan torkahdettua ja lopun matkaa fiilisteltiin ja täräättiin muiden matkalaisten kanssa. Hienoa olla samanhenkisessä porukassa, jutella kokemuksista, valmistautumisesta, tavoitteista ja kaikesta muusta mitä maratonjuoksuun nyt kuuluukin. Mielenkiintoista miten niin erilaisista lähtökohdista ja tavoitteista porukka lähtee samalle matkalle, samankaltaisin unelmin; mukava juoksu, voimien riittäminen ja miksei oma ennätys.

Helsinkiin saavuttaessa oli jo melkoisen lämmin. Haettiin materiaalit, pähkäiltiin vielä asuvalinnoista, viimeisiä tankkailuja ja tuttujen ja uusien tuttavuuksien tapaamista. Hienoa porukkaa :)

Hivuttauduimme hyville lähtöpaikoille ja sitten odoteltiin ja fiilisteltiin.

Tässä 1265:stä naisjuoksijasta kourallinen.

Jännittää...

Lähdössä oli aivan hyvin tilaa aloittaa omaan rauhalliseen tahtiin. Hiukan jarru pohjassa. 

Kaveria näin 2km kohdalla,mutta juomapisteellä kadotimme toisemme enkä tiennyt loppu matkasta menikö hän edellä vai takana. 

Alkumatkan nousut, laskut ja kurvit olivat melko mielenkiintoisia ja tieto näiden mäkien uudelleen nousemisesta toisella kierroksella hirvitti. Nyt ne vielä meni helposti sen erikoisemmi hengästymättä.

Maratonin juoksu on jatkuvaa itsensä analysointia. Miltä nyt tuntuu, onko vauhti sopiva, menenkö liian nopeaa, voisiko sittenkin antaa mennä lujempaa, vihlaisiko polvea vai väänsikö vatsaa... Erityisesti puolimatkaan asti kävin tätä kamppailua mielessäni. Toisaalta tuntui aivan hyvältä, mutta silti olin jotenkin niin epävarma. Puoli matkassa kello näytti 1 tunti 52minuuttia. Tukholmassa keväällä puolimatkan aika oli 1 tunti 57 minuuttia, olin siis tuosta selvästi edellä!
Joka juomapisteellä heitin suuhuni urheilujuomaa ja vettä. Omana eväänä oli Squeezy Tomato geeliä, johon tykästyin Tukholmassa. Ei ole liian makea ja juoksun aikana tomaatin maku on ihan ok. Toimii mulla. Suunnitelmissa oli ottaa 10km, 20km ja 30km kohdilla, mutta lopulta tuo vimeinen jäi ottamatta.

Energiat tuntui riittävän hyvin ja jalat pelasi,mutta ennen toiselle kierrokselle lähtöä, n 24km kohdalla vatsaa väänsi parin minuutin aikana oikein kunnolla. Ehdin jo säikähtää mitä nyt tapahtuu, mutta onneksi meni nopeasti ohi. Vielä myöhemmi tuli uudestaan,mutta meni vielä nopeammin ohi. Tämän vuoksi 30 kilometrin geeli jäi ottamatta, kun pelkäsin vatsani kuitenkin reagoineen siihen jotenkin. Myös urheilujuoman jätin väliin lopussa joka toisella juomapisteellä.
Mutta kuuma oli, todella kuuma!

Ensimmäisen kerran kunnolla tuntui 33km kohdalla nousujen jälkeen. Etureidet veti ihan hapoille, sisu ei antanut periksi kävellä mäkiä ylös, vaan hölkötellen mentiin. Tästä eteenpäin kävelin aina juomapisteellä samalla juoden kunnolla vettä ja ravistellen jalkoja. Se auttoi.
36km kohdalla meni taas paremmin, kunnes 39km paalu jäi kokonaan näkemättä, kun olen vain tuijotellut maahan keskittyen olennaiseen, eli eteenpäin menemiseen.
Viimeiset kaksi kilometriä taas vilahtivat hetkessä ja hups sitä oltiinkin jo stadionilla :)! Kelloon vilkaisu ja tajusin sittenkin olevani ennätysajassani, vaikka toinen puoliska oli taas selvästi hitaampi. Oma ennätykseni parani muutamilla kymmenillä sekunneilla, ei siis paljon, mutta silti :D!
3 tuntia ja 52 minuuttia + sekunnit.

Onnellisena ja helpottuneena maalissa :)

Stadionille juokseminen on todella hieno kokemus! Mitali kaulaan, eväät pussiin ja makuulle nurtsille. Siinä nurtsilla vasta taas tajusin onnistuneeni, vaikka niin epävarmana matkaan lähdin. Oma maaginen aika, 3tuntia ja 50 minuutin alitus jäi taas saavuttamatta, mutta sitä lähestyttiin jälleen. Olen oikein tyytyväinen.

Kotona reissusta olin rättiväsyneenä yöllä vähän ennen kolmea. Sunnuntai aamulle olin luvannut menon joten nukkua ehdin vain vajaa 5 tuntia. Olin todella väsynyt ja edelleenkin tuntuu, kolme päivää maratonista, että univelka painaa. Kropasta huomaa, että taas on käyty äärirajoilla, kun koko ajan on pieni nälkä ja jano, närästää ja silti ei tee mieli syödä.

Nyt edessä on pieni, todennäköisesti reilu vuoden maraton tauko, kun tulevan syksyn, talven ja kevään keskityn muihin juttuihin. Juoksu ei silti jää pois, mutta käytän aikani lyhyemmille matkoille treenaamiseen.  

~Eija~