Tavallinen lauantai

On päiviä ja viikkoja kun mennään tiukalla aikataululla paikasta toiseen ja tekemättömät hommat huutaa tekijäänsä. Tällä kuluneella viikolla mulla on kuitenkin ollut mahdollisuus ottaa rennommin. Oon saanut nukuttua yöni hyvin ja päivisin oon saanut tehtyä työni ilman stressiä ja kotonakin yhtä sun toista. Ei sillä ettenkö olisi asioita unohdellutkin, mutta se on nykyään enemmän normaalia kuin poikkeus. 

Tulipa sitten tällainen tavallinen lauantai, että sai nukkua aamulla niin pitkään kuin nukutti, aamun siivoilujen jälkeen söimme ja sitten lähdimme nauttimaan kauniista maaliskuisesta auringonpaisteesta metsään. Seuraksi saimme ystäviä :)

Toki munkin piti päästä ylös kiiparoimaan. Laavu on tuolla alhaalla.

Kohteeksi valikoitui Kivenmaan laavu, jonka löysin Niinan kanssa polkulenkkeillessämme. Tuosta lenkistä löytyy juttu täältä. Tiesin, että tämä paikka on niin lasten mieleen ja vaikka vajaan kolmen kilometrin patikoinnin loppu puolella pikkuväki meinasi ettei jaksa enää yhtään kävellä, niin kivenlohkareet nähtyään väsy haihtui savuna ilmaan ;)

Äiti-ihmisillä oli hiukan kylmät väreet niskassa, kun lapset kiipeilivät lohkareilla ylemmäs ja ylemmäs. Pahemmilta kolhuilta kuitenkin selvittiin, vaikka repaleisia haalarin polvia ja sammaleisia takapuolia saatiin sitäkin enemmän.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.

Ei retkeä ilman eväitä ja tänään ne olivat luonnollisesti nuotiomakkarat ja -vaahtokarkit, namskis :D!

Kiitos ystävät <3

Hyvää :)

Tänään en lähtenyt tekemään mitään omia täsmä treenejä, vaan ennen saunaa kiskaisin sopivat alkulämmöt halkomalla tulevien vuosien polttopuita. Aivan super hauskaa ja toimii loistavana lihaskuntotreeninä käsivarsille, hartioille ja keskivartalolle. Tätä ei malttaisi edes lopettaa kun vauhtiin pääsee :)

Yöllä siirretään kelloja tunnilla eteenpäin. Tutkimusten mukaan terveydelle vaarallinen asia. Vuorotyöläisenä pyörittelen asialle ihmeissäni päätäni. Joopa joo. Oli sitten vaarallista tai ei, huomenna on tarkoitus kokeilla juosta lujaa. Ikävän kovaa tuulta luvattu, joten saa nähdä joutuuko heittämään omat vauhti tavoitteet heti romukoppaan.

Nyt kuitenkin tyytyväisenä nukkumaan mukavan, tavallisen lauantain jälkeen.

~Eija~

Hiihtoloma retkiä

Meidän lapsilla on hiihtolomaviikko lähenemässä loppua. Vaikka itsellä ei lomaa ole ollut, on viikko kuitenkin ollut mukavan leppoisa ilman aamuherättelyjä, läksyjä ja tiukkoja aikatauluja. Kun mies rikkoi toisen jalkansa akillesjänteen, on liikunnalliset aktiviteetit lasten kanssa jääneet mun vapaapäivillä hoidettavaksi, hänen leipoessa kotona elämänsä ensimmäiset pullat ja mokkapalat :) Ei tietenkään tämäkään paha ollenkaan.

Tuttavien päivittäessä kauniita maisemia pohjoisesta, junanraidemaisista laduista ja kymmenistä hiihtokilometreistä (laskettelu päivityksetkin on ihan ok, vaikka ei herätä mussa sen kummempia kateuden tunteita), on vilkaisu omasta ikkunasta ulos hiukan harmittanut. Viikko sitten sentään pääsi kunnolla hiihtämään ok laduilla, mutta sen jälkeen ollaankin saatu vettä niskaan, toki onneksi taas viikonlopuksi pakastuen. Kyllä meidänkin perhe joku vuosi vielä pohjoiseen lähtee hiihtelemään. Tehdään nyt nämä pohjatyöt vaan täälä kotona kuntoon ;)

Kurikassa latupohjaa mukaillen.

Lasten kanssa sinnikkäästi kävimme pari tuntia hiihtämässä ajamattomilla loskaladuilla. Ei luistanut yhtään ja lapset hermostuivat kun alamäissäkin joutui pökkimään vauhtia. Kaikkien jalat kastuivat siinä loskassa ja monot eivät olleet kuivat vielä kahden päivänkään jälkeen. Mutta tulipa ulkoiltua yhdessä lasten kanssa ja kenties synnytettyä huvittavia muistoja lasten lapsuudesta (toivottavasti ei kuitenkaan inhoa hiihtoa kohtaan...).

Katse kohti alamäkeen.

Kauppareissun yhteydessä käytiin valloittamassa Seinäjoen Joupiska pulkkamäessä. Kunhan jaksoi ihan ylös asti kävellä, oli vauhdit pipot lennättävät ja pitkät. Meillä oli hauskaa ja tuli oikein mukava treeni jaloille kivutessa mäki monen monta kertaa ylös. 

Perhe jätti mut Seinäjoelle töihin ja iltavuoron jälkeen juoksin kotiin.

Kotiin myöhisillan pimeydessä.

Eilen lähdettiin heti aamupalan jälkeen ystävien kanssa retkelle 

Kauhavan Ylihärmään Prännin patikka -ulkoilureitille. 

Reitin kokonaispituus on 20 km ja me kuljimme 4 kilometrin pätkän Palaneenkallion maisemissa. Paikasta löytyy lisää infoa reittikarttoineen täältä. 

Reitti oli todella hyvin merkittu, eikä eksymisen vaaraa ollut lapsillakaan vaikka kirmailivat eteenpäin välillä ilman meitä aikuisia. Lunta oli juuri sopivasti, että normi talvikengillä pääsi eteenpäin, mutta tokihan lumi sopivan lisävastuksen antoi että hiki tuli. 

Reitti kulki pääosin kallioiden päällä, mutta kerran laskeuduttiin aivan alas suoalueelle ja vasta silloin kunnolla näki kallioiden korkeuden. Historiallisia nähtävyyksiä (totta vai tarua..) oli myös reitin varrella, mutta me emme niitä tällä kertaa varsinaisesti etsineet. Kauniin näköistä ja tänne tullaan joskus kesällä uudestaan.

Luonnon taidetta.

Korkealla ollaan, vaikka ei se oikein kuvista välity.

Patikoinnin jälkeen virtaa riitti vielä kiipeilläkin ;)

Tänään on vielä tarkoitus käydä uimassa ja kenties kipaista porukkalenkille poluille. Hyvillä mielin kohti uutta viikkoa mennään. Ja vaikka ei satoja kilometrejä autolla ajettu kunnon talvimaisemiin ja palveluiden ääreen, saatiin me kuitenkin omalla tapaa ikimuistoinen ja ainakin monta sataa euroa edullisempi loma ;)

~Eija~

Talviliikuntaa JO marraskuussa!

Mukava talviliikunta viikonloppu takana :D En muista aikuisiällä koskaan aikaisemmin päässeeni nauttiman talviliikuntalajeista näin aikaisin marraskuussa! Aivan huippu juttu! Toivoisin, että pikku pakkaset jatkuisivat ja lisää lunta sataisi meidän kaikkien iloksi. Tätä laatua voisi kestää vaikka tuonne maaliskuun loppu puolelle asti ja sitten kerta heitolla alkaisi kevät ;) Mutta katsotaan mitä tuleman pitää ja mennään ja liikutaan sitten sen mukaan.

Luistimien kokoontuminen :)

Mun ei tarvinnut kuin kerran mainita luistelemaan meno mahdollisuuden oman lammen jäälle ja lapset olivat valmiita. Koska lunta ei ole satanut kuin pari senttiä, oli jäästä tullut mukavan tasainen. Kesällä valmistuneen laiturin päässä sidottiin lasten luistimet, kolattiin se pari senttiä lunta jäältä ja ei kun menoksi. Meillä oli hurjan mukavaa ja lämmin tuli :)

Illan hämärän tunnelmissa.

Luistelusta innostuneena, tuli mieleen olisiko jossain lähistöllä jo ensilumenlatuja aukaistu. Googlettamalla heräsi vahva epäily, että Seinäjoella pitäisi päästä. Tähän kiireeseen, en ehtinyt perinteisen suksiani ruveta voitelemaan, vaan päätin rohkeasti ottaa luistelusukset ja lähteä hiihtokauttani avaamaan niillä.

Löytyihän se latu, 1,5km yksi rinki. Oikein hyvässä kunnossa oli, vaikka pari kohtaa hiukan pöperöllä. Ja turhaa hirvittelin luistelusuksilla lähtöä, sillä luisto oli aivan valtavan hyvä ja vauhdin hurmassa kaasuttelin heti yli 20 kilometriä :D Kanssahiihtäjiä oli aluksi harvaksi jonoksi asti, mutta muutaman viimeisen ringin menin ihan yksin (toki kellokin oli jo myöhäinen ilta..).

Mä ja mun Fischerit. Toivottavasti talven aikana vietämme paljon aikaa yhdessä.

Voi että mä niin tykkäsin :D Katsotaan nyt koska seuraavan kerran pääsen...tiukka viikko tulossa töissä ja kelitkin sitten sanelee aika paljon. Mutta jo tämä helpotti kummasti ;)

Tänään sunnuntaina, Isänpäivänä päädyimme viettämään juhlapäivää hiukan totutusta poiketen. Meitä ei innostanut lähteä syömään täyteen ympättyihin ravintoloihin, vaan tuo ravintola puoli hoidettiin jo lauantaina. Nyt lähdimmekin metsään isänpäivälounaalle. Ja pieni patikointi ennen makkaroita kasvatti sopivasti koko porukan nälkää. Koska lunta ei ollut hirmuista määrää, metsässä pääsi hyvin kulkemaan ja pikku pakkanen takasi ettei kuitenkaan ollut märkää. 

Isänpäivä patikoinnilla.

Oli mukava retki omalla perheellä. Suosittelen kaikille hiukan rikkomaan toisinaan melko kankeita traditioita, sillälailla hyvässä hengessä. Luulen, että tämä jäi edellis vuosista paremmin mieleen.

Ja mä yllätyin positiivisesti tästä patikkapolusta jonne lähdimme ensimmäistä kertaa lähellä kotiamme! Tänne tulemme ehdottomasti uudestaan keväällä tai kesällä viimeistään. Ja jo ennen sitä, jos lunta ei ole mahdottomasti, tulen tänne juoksemaan.

Nam ;)

Talvi siis virallisesti avattu :D

Oletteko te päässeet jo nauttimaan talven riemuista?

Onko talvi teidänkin mielestä yksi huikean hieno vuodenaika liikkua?

~Eija~

Arpaisen poluilla

Meillä oli eilen pienellä työporukalla oma kustanteinen ja omalla ajalla järjestetty retki Soinin Arpaisen luontoreitille. Halukkaat ilmoittautuivat mukaan ja työvuorot sitten järjestettiin niin, että pääsimme. Meidän töissä aina joku on hommissa, kesät talvet, päivät yöt ja juhannukset ja joulut. Itselle on merkityksellistä tehdä sellaista työtä, jota ilman ei yhteiskunta toimisi. Mutta emme mekään jaksaisi, jos ei joskus päästä yhdessä ulos kokemaan jotain muuta, arjesta poikkeavaa.

Aamun taivaanranta

Päivä valkeni kauniin vaaleanpunaisena taivaanrannasta ja onneksemme 5 asteen viileän pakkasyön jälkeen oli lupailtu kaunista päivää. Autojono kurvaili Soiniin ja parkkeerattiin hienoon riviin, reppuihin eväät ja vaihto pusakat ja ei kun menoksi.

Mä en ole aikaisemmin Arpaisissa ollut, mutta ehdottomasti voisin toistekin mennä, oli sen verran hyvin tehdyt polut ja kauniit jääkauden muovaamat maisemat!

Parkkipaikalta oli Arpaisen kämpille puoli kilometriä ja siitä lähti reilun 3 kilometrin Kalevin kiekka ja viitta kohti Ähtäriä ja toiseen suuntaan leveä polku kohti Soinia. Mua houkutti lähteä kiertämään tuo Kalevin kiekkakin ja koska en saanut houkutelluksi ketään seuraksi, päätin juosta sen. Vaatetus ei ollut aivan juoksuun tarkoitettu ja tulikin melko kuuma. Harjuja mentiin ylös ja alas, mutta polku muuten oli erittäin helppo kulkuista. Ei ollut pahoja juurakoita tai kiviä. Pystyi hyvin juostessa ihailemaan silmän kantamattomiin ulottuvaa mäntymaisemaa. Niin kaunista! Oma läähätys rikkoi täydellisen hiljaisuuden, kun ei edes tuullut. Mielettömän ihanaa!
Juoksu muuten ei ollut mitään kovin rentoa. Jalat, erityisesti oikea takareisi ja pohje ovat melko jumissa. Niin jumissa, että jalkaterä puutui. Pakko venytellä...

Polku keskellä mäntymetsää.

Kalevin kiekan voi juosta aikaa vastaankin. Mökillä oli postilaatikossa vihko, johon sai oman aikansa kirjata. Mulla meni suurinpiirtein 22 minuuttia ja vihossa taisi olla paras aika 17 minuutin tuntumaan. Hauska haaste sitä kaipaaville :)

Reipasta porukkaa :)

Työkaverit myös nautiskelivat luonnon rauhasta kohti Soinia ja sainkin heidät kiinni ennen taukoa ja retken yhtä kohokohtaa - makkaroita ;)

Nuotiopiiri :)

Hyvien makkaroiden, nokipannukahvien ja juttujen jälkeen jatkettiin samaa reittiä takaisin parkkipaikalle. Oman pienen juoksupyrähdyksen ja sen jälkeen pysähymisen jälkeen tuli melko kylmä. Lisäsin kyllä fleeceä päälle, mutta kädet hanskoista huolimatta oli autoille asti viileät. 

Pakkasyön jäljiltä jäätä matalissa lammikoissa.

Patikoinnin jälkeen osan oli lähdettävä takaisin kotiin ja osa jatkoi matkaa vielä saunomaan, syömään ja jatkamaan juttua. Saunasta päin tuli käytyä järvessä juoksemassa reisiin asti, mutta kyllä nyt oli viimeinen kerta tälle syksyä avovesi kastautumista. Oli aivan järjettömän kylmää vettä! 

Oli aivan ihana rentouttava päivä ja ilta. Tällaisia tarvitsisi kaikki työyhteisöt tasaisin väliajoin. 

Omat ajatukset on nyt pikku hiljaa suunnattava viikon päähän ja Kankaanpään maratoniin. Toistaiseksi oon ajatuksissani ja pohdinnoissani hypännyt jo ensi vuoteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Viime viikonloppuna taivallettiin Kolilla Vaarojen maraton ja heti tästä parin päivän päästä aukesi ilmoittautuminen ensi kevään Karhun kierroksen polkujuoksu kisaan. Ilmoittautuminen oli ilmeisen kaaosmaista, eikä läheskään kaikki halukkaat päässeet pitkille ultramatkoille. Itse tosissani mietiin lyhyttä, 31 kilometrin matkaa, mutta päädyin jättämään sen väliin ja yritän etsiä jonkun toisen polkujuoksutapahtuman tästä lähempää. Mutta ensi vuoden päätavoitteena on...julkaistaan se nyt sitten jo nyt...on Vaarojen maraton, 43km :D Siitä olen haaveillut jo 5 vuotta ja nyt koen että voisin olla lähellä sitä kuntoa millä sen läpi pääsee. Sinne ilmoittautuminen aukeaa vasta touko-kesäkuussa ja sinne osallistujat onneksi arvotaan, ettei tarvitse kytätä koneen ääressä tiettynä päivänä tiettynä kellonaikana ja järjestelmän kaatuessa jäädä rannalle johtuen omasta hitaasta koneesta.

No mutta taas hyppäsin jo ensi vuoteen... Kankaanpäässä olisi tarkoitus yrittää omaa ennätystä. Eipä siihen lisättävää. Onneksi mukaan lähtee ystävä puolikkaalle, joten reissusta tulee varmasti hyvä :)

Ei valkoisten liljojen voittanutta :)

Niin ja mä sain kukkia :D Naapurin Kaisa perheineen toi mulle kukkia <3 Valmistumisen johdosta! Kaisa itsekin on opiskellut aikuisena talon rakentamisen, pienten lasten ja arjen pyörityksen keskellä. Kimppu lempikukkiani piristi päivääni hurjasti, kiitos :)!

~Eija~

Luontoretkellä

Viime talvena mietimme mitä kesälomalla tänä vuonna perheenä tekisimme. Poissa laskuista heti olivat ulkomaan reissu, asuntoauton tai jonkun mökin vuokraaminen viikoksi. Varteen otettavina mahdollisuuksina nousivat laivaristeily, kotimaassa reissaaminen tai retkeily. Lapset olisivat kesällä jo 5, 6 ja 9 vuotiaat, joten aivan varmasti jaksaisivat kävellä sopivan matkaa ja juoksevat muutenkin koko ajan joka paikkaan. Meitä vanhempia houkutteli enemmän luonnon rauhaan lähteminen kuin ihmisiä vilisevät turisitikohteet. Nyt kun vielä kaikki lapset lähtevät mukisematta meidän mukaan lähes minne vaan, päädyimme suuntaamaan kohti Kainuuta ja pää kohteena
Pieni Karhunkierros.
 Olemme kahdestaan kauan sitten ennen lapsia patikoineet Ison Karhunkierroksen 80km ja esikoisen ollessa vauva, kiersimme pienen, joten olisi mukava lähteä noihin maisemiin pitkästä aikaa. Päätös oli tehty :)

Lapsia valmistelimme reissua varten puhumalla paljon mitä on edessä; jokaisella on oma reppu, paljon rauhallista kävelyä, eväiden syömistä, yö teltassa ja ketään ei kanneta. Me vanhemmat valmistimme itseämme pakkaamalla rinkkoihimme vain kaiken tarvittavan, mutta kuitenkin tarpeeksi evästä. Lisäksi rauhallista vauhtia ja kiireettömyyttä. Erityisesti mulle oli hyvä unohtaa hetkeksi vauhdin pito ja nauttia hetkestä. Suurin osa reitillä kanssamme patikoineista käveli rauhaksiin, mutta ne kaksi juoksulenkillä ollutta miestä sai ihailuni, sillä pohjimmiltani itsekin haluaisin juosta tuolla, tuollaisissa maisemissa, vaikka monta yksityiskohtaa jäisi silloin huomaamatta. Nyt kuitenkin himmasin ja nautin kun mentiin ihan lasten tahtiin.

Myllykosken pauhuja ihailemassa.

Pieni Karhunkierros sijaitsee Oulangan kansallispuistossa ja on 12 km pitkä, eli sellainen sopiva päivä patikointi. Me päätimme jakaa reissun kuitenkin kahdelle päivälle ja viettää yön metsässä. 

Alku matka Juumasta on kallioista kangasmetsää ja kulku taittui sujuvasti. Myllykosken pauhu kuului jo kauas ja lapset lisäsivät vauhtia että päästiin katsomaan mikä siellä metelöi. Koski sai lastenkin suuren ihailun :)

Kolmen kilometrin patikoinnin jälkeen nuorimman selkää alkoi painaa reppu ja vaikka eväät ja pieni levähdystauko piristävät mieltä, ei reppu enää selkään löytänyt ja se jäi äidin kannettavaksi. No pieni myönnytys, mutta tyttöä ei kantoon oteta.
 Maisemat olivat kauniita ja niitä pysähdeltiin ihailemaan sopivissa kohdissa. Korkealta kallioiden päältä Aallokkokoski näytti ja kuulosti uljaalta. Ja minä sain olla koko ajan käskyttämässä lapsia pois reunalta. En niinkään pelännyt omaa putoamista, mutta ajatuskin että joku lapsista luiskahtaisi monta kymmentä metriä kiviseinää alas, saa hirvityksen  iholle. Lapsia tämä vain nauratti...

Jyrävä pauhaa taustalla.

Jyrävä on ehkä Myllykosken kanssa Pienen Karhunkierroksen kuuluisin nähtävyys. Se on yhdeksänmetrinen putous ja metakka sen mukainen. Taukopaikalla löntysteli myös melko ihmisiin tottunut poro. Lapset pääsivät koskemaankin siihen.

Pikku hiljaa lasten jalkoja alkoi painamaan. Jokaisella oli oma huono hetkensä, mutta viimeiset kaksi kilometriä meni joutuisasti, kun nuorimmaisen kanssa keksimme vuorotellen tarinoita ja kerroimme niitä toisillemme samalla kävellen eteenpäin. Kuten meillä aikuisilla, myös lapsilla ensimmäisenä pää ei enää jaksaisi taivaltaa matkaa, mutta kropassa on kummasti vielä virtaa.

Jylhien maisemien jälkeen laskeuduttiin rauhalliseen Harrisuvantoon. Tänne olimme suunnitelleet leiriytyvämme. Paikalle oli jäämässä yöksi myös toinenkin perhe, joten oli mukava saada seuraa. Takana oli 8km patikointia. Pystytettiin teltat, elvytettiin savuava nuotio ja paistettiin hienon päivän päätteeksi makkarat. Kummasti vaan lapsilla riitti virtaa vielä illan hämärtyessä hyppiä, juosta ja uidakin!

Nuorimmaisen vahvat, reippaat ja hirveän likaiset varpaat ;)

Yö nukuttiin melko hyvin. Muutama käpy seljän alla vain teki reissusta ikimuistoisemman ;) 

Naapuri telttalaiset heräsivät meille turhan aikaisin kasaamaan telttojaan, hakkaamaan halkoja ja valmistamaan aamupalaa, joten uni aamusta oli hiukan katkonaista. Pikku hiljaa mekin kuitenkin kömmittiin ylös auringon paisteeseen.

Matka jatkui ja edessä oli reitin vaativin nousu; lähes sadan metrin nousu portaita Kallioportille. Huokaisin, että hyvä porrastreeni ja tästähän lapset innostuneena kipaisivat reippaasti portaat ylös. Meillä aikuisilla oli enemmän tekemistä painavat rinkat selissä, mutta hyvä treeni oli jokatapauksessa ;)

Kohti Kallioporttia

Kallioportin jälkeen matkaa taivallettiin soistuneiden lampien lomassa pitkospuita pitkin. Ihastuttava "lummelampikin" nähtiin, jossa oli hurjan paljon kauniita valkoisia lumpeita. 

Reitti tuli takaisin Myllykoskelle, jossa ylitettiin riippusilta ja palattiin eilisen alkumatkan tuttua reittiä. Tällä kertaa jytinää piti lähestyvä ukkonan ja muutamasta piskostakin saatiin osuma. Onneksi kunnon vesisade iski vasta kun oltiin jo onnellisesti autolla. Päivän saldona 4km mukavaa patikointia.

Myllykosken riippusillalla.

Oli todella mukava reissu ja lapset jaksoivat hyvin. Oon oikein ylpeä reippaista lapsistani ja itsestäkin että pystyi hetkeksi hidastamaan ;) Maisemat olivat jälleen patikoinnin arvoisia ja reitti on just sopivan vaihteleva, että kaikkien mielenkiinto pysyy yllä. Muitakin patikoijia oli melko paljon reitin alussa, mutta muuten oli hyvin tilaa. Muitakin pieniä lapsia näkyi ja useita ulkomaalaisia samaten. Suosittelen siis kaikille!

~Eija~