Pitkällä loikalla, suurella syrämmellä

Olen koko ikäni liikkunut ja urheillut. Olen kokenut hikipisarat otsalla elämäni parhaimpia hetkiä ja oppinut suunnattomasti tekemistäni virheistä. Vaikka ikää karttuu (jo 40 mittarissa) on halua edelleen loikkia eteenpäin ja kokea uusia ainutkertaisia hetkiä yksin ja yhdessä muiden kanssa. Rakkaimpana lajina on suunnistus, toisena tulee juokseminen metsässä ja näiden jälkeen lähes kaikki mahdollinen. Tervetuloa seuraan :)

Näytetään tekstit, joissa on tunniste pimeässä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pimeässä. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Häivähdys valoa

›
 Täälä ollaan edelleen, vaikka marraskuu onkin ollut blogin puolella hiljainen. Siitä ei pääse mihinkään, että marraskuu on vuoden harmainta...
sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Pimeetä touhua

›
Syksyn illat pimenevät viikko viikolta ja on aika unohtaa myöhäisillan lenkit ilman asianmukaista lamppua (mä kun juoksentelen yleensä katu...
maanantai 12. syyskuuta 2016

Voihan karttamerkit ja kröhä

›
Flunssa yritti viime viikolla iskeä mun kantaan, kuivahkoa yskää ja päänsärkyä ja mä puolestani taistelin vastaan c-vitamiinein ja villasuk...
maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ei lattea Jukola ollenkaan!

›
Perjantaina illalla touhukkaan päivän jälkeen pakkailin viimeisiä tavaroita Lappee-Jukolaa varten. Oli luvattu järkyttävää tuulta ja sadett...
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Suunnistuskipinää

›
Suunnistus on mulle rakkain ja ehdottomasti tunteita herättävin liikuntalaji. Olen aivan pienestä asti käynyt isäni kanssa iltarasteilla ja...
torstai 24. joulukuuta 2015

...Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...

›
Jouluaatonaaton hulinat ja viime hetken askareet ovat taas venyttäneet päivän melko pitkäksi. Onneksi tämä päivä on eilistä jo hiukan pitem...
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Oma kuva
Eija
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.