Pitkällä loikalla, suurella syrämmellä

Olen koko ikäni liikkunut ja urheillut. Olen kokenut hikipisarat otsalla elämäni parhaimpia hetkiä ja oppinut suunnattomasti tekemistäni virheistä. Vaikka ikää karttuu (jo 40 mittarissa) on halua edelleen loikkia eteenpäin ja kokea uusia ainutkertaisia hetkiä yksin ja yhdessä muiden kanssa. Rakkaimpana lajina on suunnistus, toisena tulee juokseminen metsässä ja näiden jälkeen lähes kaikki mahdollinen. Tervetuloa seuraan :)

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mitä vuosi 2017 antoi?

›
On vuoden viimeinen päivä. Tämä on ihana hetki, kun palaa muistoissa kuluneen vuoden tapahtumiin. Ennen kuin selasin tätä blogiani läpi, mu...
lauantai 23. joulukuuta 2017

Taas on joulu

›
Vuoden kiireet pikku hiljaa taas rauhoittuu, talven selkä on taittunut kohti valoa ja on aika pysähtyä nauttimaan joulun tunnelmista. Meill...
maanantai 18. joulukuuta 2017

Talvi ja sen yksi ilmiö ladulla

›
Nyt tuntuu ihan talvelta, sillä lunta ja pikku pakkasta on ollut jo useamman päivän. Perinteisien talvilajien aika on just nyt. Meillä on k...
sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Juosten tervettä elämää

›
Marras- ja joulukuun vaihde on ollut melko kiireistä. On ollut syyskauden viimeisiä ohjauksia, lasten Itsenäisyyspäiväjuhlia, harrasteryhmi...
keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta

›
Tätä metsää rakastan:  naavapartakuusia  suopursusoita  kivikkorinteitä  neulaspolkuja.  Rakastan iltaan hiljenneenä  kevään laul...
torstai 30. marraskuuta 2017

Marrasputki well done!

›
Ehkä ensimmäistä kertaa eläessäni marraskuu meni nopeasti ja siitä kiitos kuuluu juoksemiselle. Paljolti päivien ja viikkojen aikataulujen ...
sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Valoa marrasputken päässä

›
Viikko on taas juossut, kirjaimellisesti :) Tiesin jo etukäteen, että haasteellisin pätkä olisi alku viikosta, joten siihen latasin sopivan...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Oma kuva
Eija
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.