Miniloma Gdánskissa

Mulle tarjoutui hieno mahdollisuus lähteä pienelle matkalle ja ottaa ansaittu tauko arjen pyörityksestä, kun mieheni työnantaja vei työntekijänsä puolisoineen Gdánskiin, Puolaan. Luvassa oli vanhan kaupngin tunnelmaa, nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja seuraa. Lento Turusta ei vienyt kuin reilu tunnin ja sitä hypähti harmaasta Suomen alkutalvesta keskelle myöhäistä syksyä.

Gdánsk sijaitsee Itämeren rannalla, Puolan pohjoisessa. Asukkaita on noin puoli miljoonaa ja turisteja tulee sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Kaupungin nähtävyydet ovat matkailijalle sopivan kävelymatkan etäisyydellä, pääosin vanhassa kaupungissa. Vuonna 1945 kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle, joten vanhat rakennukset ovat suurilta osin jälleenrakennettu vanhoja taidokkaita kuvioita ja koristeluita myöten. Meri ja satamat ovat lähellä ja kanavat halkovat kaupunkia.

Gdánskin yksi kanava ja vas:lla vanha nosturi.

Vanhan kaupungin pääkadulla.

Me kuljimme vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja hiukan koukattiin sivummallekin. Ero turistien suosimalla ja paikallisten alueilla oli selvä. Vanhassa kaupungissa ei pahemmin roskan roskaa näkynyt, mutta sivummalla sitäkin enemmän. Vanhan kaupungin ytimessä peruskorjattiin rakennuksia ja kaupungin laidalle rempattiin hotellia toisen perään. Sivummalla useammasta rakennuksesta ikkunat oli hajotettu, teiden halkeillun pinnan alta kasvoi ruoho ja hylättyjen kauppojen seinät oli töhritty. Kaupunki eli turismilla ja jäi kovasti mietityttämään, millaista "tavallisen" ihmisen elämä siellä on. 

Kauniit koristeelliset rakennukset.

 Kelit todella suosivat meitä; kaksi ensimmäistä päivää auringonpaistetta ja kolmantena päivänä vain kylmä pohjoisen puolen tuuli hiukan kangisti. Mukaan varattua sateenvarjoa ei onneksi tarvittu ollenkaan. Kaupunki olisi varmasti näkemisen arvoinen myös kesällä, kun oleskelu vanhan kaupungin kaduilla onnistuisi paremmin. Nyt vetäydyimme aina lämpöisiin sisätiloihin syömään, vaikka ravintoloiden terasseilla oli isoja tulisijoja. 

Mukulakivi katuja vanhassa kaupungissa.

Kapeaa katua kohti Marian kirkkoa.

 Liikunnallisesti tuli vietettyä rauhalliset palauttavat päivät. Paljon hyvin rauhallista kävelyä ja kerran Gdánskin Marian kirkon torniin, reilu 400 porrasta ylös kapuaminen. Portaat lähtivät hyvin kapeana kierteenä ylös päin. Pää oli mennä pyörälle, niin pientä rinkiä siinä mentiin, niin kapeille askelmille astuen. Sopiva pikku lämpö tuli päälle ja ylös asti päästyä sai hiukan keventää vaatetusta. Näkymät kirkon tornista olivat huikeat ja siellä ei käynyt tuulen virettäkään. Se oli sellainen kaunis pysähtynyt hetki taivaan rajassa.

Gdánskin Marian kirkon pääalttari.

Kohti korkeuksia.

Näkymät kirkon tornista.

Öinen Gdánskin vanhakaupunki.

Jos olivat liikkumiset palauttavaa, niin sitten tuli myös tankattua kunnolla. Joka päivä käytiin syömässä todella hyvää ruokaa. Tällaiselle melko pieni ruokaiselle ei ehtinyt tulla vielä nälkä, kun taas jo seurueesta jollain alkoi ruoka-aika muistutella. 

Kanaa ja sieni täytteisiä nyyttejä. Namsk, oli hyvää :)

Voin suositella kaikille Gdánskia matkakohteena. Reissu oli onnistunut ja osui sopivaan kohtaankin. Nyt on taas uusi, melko kiireinen viikko saatu käyntiin, Omat liikkumiset ja toisten liikkuttamiset ovat jatkuneet, on palattu normaaliin ruokailuun ja kotiarjen pyörteisiin. Ajatukset ovat kääntyneet jo jouluun, ensimmäiset piparit on paistettu ja jospa huomenna saisi ensimmäiset jouluvalotkin viriteltyä pihamäntyyn. 

Ihanaa olla taas kotona ja antaa arjen viedä :D

~Eija~

Crossfittiin tutustumassa

Rankka viikko muuttui odotettua rankemmaksi, kun päälle iski flunssa - tukkoisuutta ja yskää. Taistelin vastaan, mutta ei auttanut. Sovitut ohjaukset tein, mutta otin itse niissä rauhallisesti, säästellen itseäni. Onneksi flunssa näytti taittuvan kohti loppu viikkoa, koska perjantaille oli sovittu crossfit -tutustumistunti Seinäjokiselle Crossfit60100 -salille. En halunnt jättää tätä välistä! Kaverina mulla oli pieni mutta pippurinen joukko työkavereita.

Perjantai illan ajatuksia...

Crossfitissä kehitetään tasapuolisesti eri fyysisiä ominaisuuksia, kuten lihasvoimaa, kestävyyttä, nopeutta ja notkeutta. Harjoituksissa opetellaan nostamaan, hyppäämään, työntämään, vetämään ja kiipeämään oikein ja tehokkaasti. Niissä on elementtejä painonnostosta, voimanostosta, kehonpainoharjoittelusta, juoksusta, sisäsoudusta ja voimamies-harjoittelusta. Harjoitusten luvataan olevan intensiivistä, mutta kuitenkin sovellettavissa jokaisen kuntotasoon sopivaksi.

Mä olin kuullut niin paljon huikeita treenikokemuksia, että suurella mielenkiinnolla lähdin lajia kokeilemaan.

Crossfit 60100 Seinäjoella

Alkuun meillä oli mukavaa lämmittelyä ja kropan avaamista erilaisin "eläinliikkein"; karhu- ja strutsikävelyä, tasahyppyjä kyykyllä, polvipotkuja ja mitä näitä nyt oli. Sopivasti pääsi tunnelmaan :)

Sitten mentiin rauhallisesti läpi illan treenin liikkeet. Soutua, hieman normaalista poikkeava burbee boksin yli hypyllä, vatsat jalkapohjat vastakkain ja viimeisenä kyykyt kuntopallon kanssa. Ei tuntunut mahdottomalta ollenkaan. Meidät jaettiin pareiksi ja taululle heitettiin liikkeiden toistokerrat. Soutua kilometri, burbeeta 50, vatsoja 60 ja kyykkyjä 70. Nämä tehtäisiin yhdessä parin kanssa - kun toinen väsyy, toinen jatkaa. Se pari joka on ensimmäisenä saanut kaikki suoritettua, voittaa ja kaikki muutkin saavat lopettaa siihen. Jee, hieno haaste!

Meidän perjantai-illan pelastus, jei :D

Mä sain parikseni Marian. Päätettiin pistää vaan kaikki peliin, vaikka hiukan puolikuntoisia molemmat olimme. Soutu jaettiin heti puolen kilometrin pätkiin. Kyllä oli rankka veto ja tuntui ettei keuhkot riitä vastaanottamaan sitä hapen määrää mitä olisi tarvinnut. Kun Maria oli suorittanut oman soutunsa, mä aloitin burbeet. Näitä jaksoi juuri ja juuri 10 yhteen soittoon ja toinen sai sitten jatkaa. Vatsat aloitettiin 20kpl molemmat ja vielä kymmenen loppuun molemmille. Ennen viimeistä liikettä, oltiin hiukan jäljessä johtavaa paria. 70 kyykkyä 9 kg:n painoisella kuntopallolla oli niin hidasta. Sitä ei millään saanut nopeutettua ja lopulta jäimme voittaja parista 10 kyykyn päähän. Ei paha ollenkaan. 

Mutta huh huh kun oli puhki :D! Aivan mahtava fiilis!

Maria soutaa!

Kaikki antoivat kaikkensa ja kaikille osui ja upposi, JES! Ei niinkään jalat, mutta kädet olivat ihan puhki. Lievä tärinä oli havaittavissa kun vesipullosta puristi.

Treeni ohi ja kaikki anneettiin!

Tykkäsin tosi kovaa ja jos aikaa olisi enemmän, tätä olisi kiva tehdä useamminkin. Ehkä joskus, mutta juuri nyt aikataulut ei vaan anna myöden.

Lohduton vesisade hakkasi auton ikkunaan kotiinpäin ajellessa... Lumet ovat sulaneet lähes kaikki pois ja on luvattu pitkälti plus asteita. Kurjaa ja kuraista. Olisihan se ollutkin jos talvi olisi pysynyt... Mutta nyt onkin sitten hyvä treenailla sisällä ja odottaa talven paluuta, tai ainakin auringon pilkahduksia.

Sataa sataa, kurjaa :(

~Eija~

Talviliikuntaa JO marraskuussa!

Mukava talviliikunta viikonloppu takana :D En muista aikuisiällä koskaan aikaisemmin päässeeni nauttiman talviliikuntalajeista näin aikaisin marraskuussa! Aivan huippu juttu! Toivoisin, että pikku pakkaset jatkuisivat ja lisää lunta sataisi meidän kaikkien iloksi. Tätä laatua voisi kestää vaikka tuonne maaliskuun loppu puolelle asti ja sitten kerta heitolla alkaisi kevät ;) Mutta katsotaan mitä tuleman pitää ja mennään ja liikutaan sitten sen mukaan.

Luistimien kokoontuminen :)

Mun ei tarvinnut kuin kerran mainita luistelemaan meno mahdollisuuden oman lammen jäälle ja lapset olivat valmiita. Koska lunta ei ole satanut kuin pari senttiä, oli jäästä tullut mukavan tasainen. Kesällä valmistuneen laiturin päässä sidottiin lasten luistimet, kolattiin se pari senttiä lunta jäältä ja ei kun menoksi. Meillä oli hurjan mukavaa ja lämmin tuli :)

Illan hämärän tunnelmissa.

Luistelusta innostuneena, tuli mieleen olisiko jossain lähistöllä jo ensilumenlatuja aukaistu. Googlettamalla heräsi vahva epäily, että Seinäjoella pitäisi päästä. Tähän kiireeseen, en ehtinyt perinteisen suksiani ruveta voitelemaan, vaan päätin rohkeasti ottaa luistelusukset ja lähteä hiihtokauttani avaamaan niillä.

Löytyihän se latu, 1,5km yksi rinki. Oikein hyvässä kunnossa oli, vaikka pari kohtaa hiukan pöperöllä. Ja turhaa hirvittelin luistelusuksilla lähtöä, sillä luisto oli aivan valtavan hyvä ja vauhdin hurmassa kaasuttelin heti yli 20 kilometriä :D Kanssahiihtäjiä oli aluksi harvaksi jonoksi asti, mutta muutaman viimeisen ringin menin ihan yksin (toki kellokin oli jo myöhäinen ilta..).

Mä ja mun Fischerit. Toivottavasti talven aikana vietämme paljon aikaa yhdessä.

Voi että mä niin tykkäsin :D Katsotaan nyt koska seuraavan kerran pääsen...tiukka viikko tulossa töissä ja kelitkin sitten sanelee aika paljon. Mutta jo tämä helpotti kummasti ;)

Tänään sunnuntaina, Isänpäivänä päädyimme viettämään juhlapäivää hiukan totutusta poiketen. Meitä ei innostanut lähteä syömään täyteen ympättyihin ravintoloihin, vaan tuo ravintola puoli hoidettiin jo lauantaina. Nyt lähdimmekin metsään isänpäivälounaalle. Ja pieni patikointi ennen makkaroita kasvatti sopivasti koko porukan nälkää. Koska lunta ei ollut hirmuista määrää, metsässä pääsi hyvin kulkemaan ja pikku pakkanen takasi ettei kuitenkaan ollut märkää. 

Isänpäivä patikoinnilla.

Oli mukava retki omalla perheellä. Suosittelen kaikille hiukan rikkomaan toisinaan melko kankeita traditioita, sillälailla hyvässä hengessä. Luulen, että tämä jäi edellis vuosista paremmin mieleen.

Ja mä yllätyin positiivisesti tästä patikkapolusta jonne lähdimme ensimmäistä kertaa lähellä kotiamme! Tänne tulemme ehdottomasti uudestaan keväällä tai kesällä viimeistään. Ja jo ennen sitä, jos lunta ei ole mahdottomasti, tulen tänne juoksemaan.

Nam ;)

Talvi siis virallisesti avattu :D

Oletteko te päässeet jo nauttimaan talven riemuista?

Onko talvi teidänkin mielestä yksi huikean hieno vuodenaika liikkua?

~Eija~

Kuurainen polkulenkki tyttöjen kesken

Oi ihanaa, talvi tuli! Hypättiin, ainakin toistaiseksi yli sen kamalan kurakelin suoraan pakkasiin. Tykkään! Länsi-Suomi sai kevyen kerroksen lunta ja pakkanen kuurasi puiden oksat ja heinän korret. Etelä-Suomessa kuulemma päästiin tekemään jo lumiukkoja ja vetämään pulkkaakin. Toivottavasti pakkaset pysyvät koko Suomessa ja pian saataisiin kunnolla lunta. Päivitykset sosiaalisessa mediassa tuttavien hiihtokausien korkkaamisesta pistää pikkuisen karehdituttamaan...en voi kieltää. Toistaiseksi tyydyttävä liikkumiseen ilman suksia, mikä ei sekään ole kuitenkaan yhtään hullumpi vaihtoehto. Mun jalatkin ovat jo paljon paremmat, joten oon päässyt jo paristi rauhalliset, lyhyet juoksulenkit tekemään. Tänä viikonloppuna sain kaveriksi polkujuoksemaan 6 vuotiaan tyttäreni ja 14 vuotiaan kummityttöni. Ihanaa yhdessä oloa keskellä kaunista luontoa :)

Rasti-Kurikka on järjestänyt tänä syksynä polkujuoksutapahtumia, joihin kellä tahansa on mahdollisuus osallistua. Homma toimii "iltarastityylillä" - paikan päällä ilmoittaudutaan ja tietyn ajan sisällä pitää maastoon lähteä. Reitti vaihtoehtoja on lyhyt, noin 5km ja pitempi noin 10km. Reitin varrella on suunnistuksesta tutut rastiliput ja leimasimet, joissa leimaamalla saa reitiltä väliaikojakin. Halutessaan saa kartan mukaan, johon reitti on piirretty, mutta ilman karttaakin maastossa olisi selvinnyt, sen verran hyvin se oli merkitty. Itse tykkään pitää karttaa kädessä ja nähdä missä mennään.

Mä en ole aikaisemmissa päässyt käymään, mutta nyt lähdimme tyttöjen kesken, porukkamme nuorimmaisen vauhdin ehdoilla. 

Yhtäkkiseltään aamun 7 asteen pakkanen tuntui kylmältä, joten puettiin kunnolla aluskerrastosta lähtien. Toppaliivit laitoimme kaikki vielä kevyiden takkien päälle lämmittämään ja itse käsistä palelevana käsiin toppakintaat. Ei tullut kylmä, eikä liian kuumakaan, vaan oikein sopiva olo. Me valitsimme matkaksi 5 kilsan lenkin.

Juoksimme, kävelimme, pysähtelimme lukemaan karttaa ja ihailemaan luonnon kauneutta. Juttelimme mukavia ja kannustimme toisiamme jaksamaan loppuun asti. Iloisia kanssa juoksijoita tuli vastaan ja ohitteli nopeampana meitä. Ilokseni näin useamman tutunkin :)

Maalissa palkinnoksi annoimme toisillemme kunnon halaukset ja yhdessä menimme vielä syömään. Kartat otimme talteen ja suunnittelimme, että viimeistään kesällä mennään sama reitti uudestaan. Metsä näyttää silloin taas niin erilaiselta.

Olipa mukava lenkki ihanien tyttöjen kanssa, kiitos :)

Mukavaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

~Eija~

Marraskuuputki

Marraskuussa kasvatetaan viiksiä ja juoksupiireissä jotkut juoksevat joka päivä. Mulla ei onnistu kumpikaan edellä mainituista, enkä karkkilakkoonkaan suostu, joten on keksittävä jotain muuta. Miten olisi niinkin helppo kuin
jotain liikuntaa joka päivä vähintään puoli tuntia?
Kuka lähtee mukaan :)? Liikunnaksi laskisin sykkeen kohotus täsmäliikunta kerrat, työmatkat pyörällä/kävellen/juosten, luonnossa liikkuminen sekä rauhalliset kehonhuolto kerrat. Onnistuu varmasti meiltä kaikilta!

Ilmajoen Neirossa marraskuu aloitettiin reippaalla kuntopiirillä. Kylän sporttiporukka, joka on avoin kaikille ikään tai sukupuoleen katsomatta, kokoontuu tiistaisin kylän koulun liikuntasalissa. Kesällä annettin kahvakuulille kyytiä koulun kentällä ja kelien pimetessä siirryttiin sisälle. Ohjaan vaihtuvalla teemalla koko kropalle lihaskuntoa ja sykkeiden nostatusta. Tämän päivän kuntopiirissä otimme erilaisia välineitä mukaan. Tällaisia on helppo tehdä kotonakin, eikä käytetyt välineet maksa paljon.

Meidän tämän päiväisessä kuntopiirissä oli muun muassa tällaiset liikkeet:

- Kuntopallon heitto pääntakaa ylhäälle seinään maassa istuen. 

- Bulgarialainen kyykky. Takimmainen jalka penkillä, polvi kokoajan kohti lattiaa. Etummainen jalka niin kauas eteen, että kyykätessä polvi ei mene varpaiden yli. Selkä pidetään koko ajan hyvässä ryhdissä. Halutessaan liikkeeseen voi ottaa lisäksi käsipainot käsiin.

- Käsipainoilla vipunostot sivuille. Älä nosta olkapäitä korviin. Aloita kevyemmillä painoilla ja nosta kehittyessäsi painavampiin. 

- Peruslankkua tai jalat jumppapallon päällä ja siitä takapuolen nostaminen suorin jaloin ylös. Ihanan tehokas ja haastava liike keskivartalolle :)

- Maastaveto vastuskuminauhaa jalkojen alta hyödyntäen. Tärkeää pitää selkä suorassa.
sekä
- Hyppynarulla hyppely. Aivan huippu ja ehkä hiukan unohdettu liikuntaväline! Kannattaa hyppiä rytmiä vaihdellen, yhdellä jalalla vuorotellen ja tasajalkaa välillä, sopivasti vaihdellen. 

Näitä liikkeitä esimerkiksi pyramidiharjoittelu tyylillä 30s - 45s - 1min - 45s - 30s. Sarjojen välissä 2min tauko. 

Mahtavalla asenteella naiset taas vetivät illan treenin ja lopuksi otettiin venytyksiä koko kropalle hyppynarua hyödyntäen. Ensi viikolla on luvassa treeni vastuskuminauhojen kanssa. Tulee olemaan taas kivaa! Lähde säkin mukaan :D!

Reipasta marraskuuta kaikille :D!

~Eija~

Hieronnasta helpotusta!

Juoksutauko on pitänyt ja kipu jalassa on varmistanut, ettei lenkki ole tullut mieleenkään. Kävelykin on sattunut välillä siihen pisteeseen asti, että on pitänyt ontua. Eilen en ontunut kuitenkaan yhtään ja aamupäivän jälkeen kipu oli lähes kokonaan poissa!!
Mitä tapahtui?!! No mä kävin hieronnassa, Heidin käsittelyssä Avun Paikassa :D

Kiitos ystävät <3

 Mä sain lahjakortin Avun Paikkaan jo kesäkuussa mun ihanalta tsemppi ryhmältä, ystäviltä <3 Ensiksi ajattelin käyttää sen ennen Helsinki City Maratonia, mutta en ehtinytkään käydä. Sitten ajattelin käyttää sen ennen Kankaanpään maratonia, mutta yllätys - en ehtinytkään käydä siinäkään välissä. En lähde jälkiviisastelemaan enkä jossittelemaan. Toisinaan vaan tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Nyt jalat ihan jumissa ja kipuilevana oli viimeinen hetki tehdä jotain. Kotona tehdyt rullailut ja venyttelyt nyt vaan ei enää riittäneet.

Pyysin Heidin keskittymään pelkästään mun jalkoihin. Jo puhelimitse vaivani kerrottua, Heidi ohjeisti vilkastuttamaan jalkapohjien verenkiertoa pyörittelemällä kovaa palloa jalkapohjan alla. En löytänyt meidän tennispalloa, mutta lasten pienellä kovalla muovisella pallolla pyörittelin ja voi että se tuntui ihanalta. Kipu jalan ulkosyrjässä helpotti hiukan ja oikein tunsi kuinka veri kiersi lämmittäen varpaatkin. Ei vaatinut paljon, tätä helposti voisi tehdä joka ilta!

Mun penikat ja Heidin taitavat kädet!

Hieronnassa Heidi käsitteli ensin mun pohkeet (auts!) ja takareidet. Sitten käännyttiin toisinpäin ja vuorossa oli sääret (AUTS!) ja etureidet. Jumeja oli ja ne tuntui. Omaan korkean kipukynnyksen ja vaikka pari kertaa teki todella kipeää, kestin kuin nainen, sillä tiedän että ei ne aukea jos ei kunnolla "runno". Nautin jokaisesta sekunnista :) Varasin viikon päähän uuden ajan, niin ihanaa se oli ;)!

Avun Paikka toimii Ilmajoella, täälä samalla kylällä missä mä asun. Matkat saikin helposti kuljettua pyörällä ja samalla haukattua raitista ilmaa. Mulla kun oli hieronnan jälkeen vielä iltavuoro, eli 8 tuntia sisätiloissa, oli pakko ulkona päästä käymään. Jalat tuntui ihanilta.

Nyt hymyilyttää taas :)

Heidi tiesi tasan tarkkaan mitä teki, sillä hieronnan jälkeen jalan ulkosyrjä ei enää ollut kipeä :D! Ei se toki entisellään vielä ole, mutta töissä pystyin kävelemään sillä ongelmitta, kipuja ei ollut yhtään. Ja töistä päästyä oli pakko pikkuisen testata ja juoksin parkkipaikalle noin 100 metriä ja jihuu, mä pystyin tekemään sen kivuitta!! Pyörittely ja ääriasentoihin venyttelyt tuntuu, mutta tässä perusliikkumisessa se ei tunnu nyt ollenkaan. Kaikki siis todella johtui mun jumissa olevista jaloista ja se kova rasitus Kankaanpäässä asfaltilla. Kyllä on helpottava olo, että tietää pian pääsevän taas juoksemaan!

Ystävältä saatu kortti <3

Kiitos ystäville tästä lahjakortista <3 Te tiesitte mitä mä tarvitsen, mutta kiireessä en tajunnut mennä ajoissa huoltamaan omaa kroppaani. Samaa virhettä en tule toistamaan :)

Kiitos Heidille taitavista käsistä ja asiantuntijuudesta :) Teille on aina kiva tulla!

~Eija~

Maratonin jälkeisen viikon mietteitä

Palautuminen reilu viikko sitten juostusta maratonista on hyvällä mallilla, vaikka jalat eivät ole vielä lähellekään entisellään. Kankaanpään maratonin mainostettu tasainen ja nopea asfaltti reitti ei ollut yhtään mukava mun jaloille. En koskaan missään juoksussa ole kokenut vastaavia kipuja jaloissa kuin nyt. Kipuja oli pakaroista aina jalanpohjiin asti, vieden matkan taittamisesta vauhdin ja nautinnon. Elokuussa juoksemani HCM:n jälkeen menin seuraavana päivänä ongelmitta suunnistamaan, mutta nyt ei olisi tullut mieleenkään. Rauhallinen lilluminen uimahallissa oli paljon osuvampi paikka, vaikka sielläkin polvi vihoitteli ja reidet olivat lyijyä.

Kankaanpää maratonilla 20016

Lihassäryn helpotettua jäljelle jäi enää oikean jalkaterän ulkosyrjän kipu. Se tuntui aina kun askelsi koko jalalla, kantapää askelluksella. Päkiällä kävely oli kivuttominta ja näin yritin kotona ja töissä kulkea. Rasituksessa kipu levisi keskelle jalkapohjaa. Kolme päivää Kankaanpään jälkeen halusin käydä testi lenkin, mutta siitä ei tullut mitään. Tuo jalkaterän ulkosyrjän kipu laittoi nilkuttamaan ja päkiällä yritin päästä eteenpäin. Lenkki jäi lyhyeksi ja mieli maassa palasin kotiin. Jalat päättivät, että nyt on juoksutauko. Sellaiselle, jolle juoksulenkit ovat yksi henkireikä, juoksutauon vääjäämättömyys on kuin suolaa haavoille. Mitä ihmettä mä nyt teen?!?

Muutenkin Kankaanpään juoksu jätti vaillinaisen ja tyytymättömän olon. Kaikilla aikaisemmilla maratoneilla olen ollut niin onnellinen päästessäni maaliin (enemmän tai vähemmän hyvässä kunnossa) ja olen ollut ylpeä saavutuksestani, mutta en nyt. Sunnuntaina istuessani kotona sohvalla totesin, että jalkojen kipuja lukuunottamatta, ei yhtään tuntunut siltä että olin edellisenä päivänä juossut yli 42 kilometriä - hirveen pitkän matkan! Aikaisemmista juoksuista poiketen en ollut tehnyt ennätystäni ja pelkäsin mitä jaloilleni oli tapahtunut... Monet kauhukuvat pyörivät mielessä ja googlen kanssa kävin keskusteluja.

Toistaiseksi diagnosoin itselleni rasitusvamman. Tiukka syksyn kisailu, huonosti palautuneet jalat ja näin ollen jumissa olevat lihakset eivät yhtään tykänneet kovasta iskutuksesta mikä Kankaanpään asfaltilla tuli. Lääkkeeksi juoksutauko, lihashuoltoa, jalkaterän liikkuvuutta ja oheistreenejä jalkojen iskutusta välttäen. Tuumasta toimeen ja hyvää oloa ja energiaa hakemaan pyörälenkiltä :D! Onnekseni sain seurakseni ystäväni Meijun, sillä yksin pyöräily on melko tylsää. Tehtiin hiukan tiukalla aikataululla reilun 55 kilometrin ja kolmen tunnin lenkki pimenevässä ja viileähkössä illassa. Vaikka olimme pukeutuneet järkevästi ja kylmyys tarkasti huomioiden, "jäätyivät" varpaat ja sormet viimassa loppu matkasta. Mutta kyllä teki hyvää tuulettaa keuhkoja, hiuksia, lenkkivaatteita ja ajatuksia. Kiitos Meiju seurasta <3

Gore tex -tossut jalassa ja seitsemää veljestä nilkoissa sekä Dumlea poskeen :)

Tunnelmallisia metsäteitä kierrellen.

6 vuotias tyttäreni on ihailtava innokas lenkkikaverini <3 Kovasti on suunnitellut, että joku päivä osallistuu mun kanssa suunnistuksen Venlojen viestiin samassa joukkueessa ja että lähtee mun ja kummitätinsä kanssa vaeltamaan vähän pitemmästi. Nyt yhdessä odotellaan lunta, että pääsisimme hiihtämään. Koska mulle tuli juoksutauko, yhteiset juoksu-pyörälenkit ovat hetkeksi pois laskuista. Lähdimmekin sitten yhdessä pyörälenkille maastoon. Mentiin neidin tahtiin jutellen mukavia, ihaillen maisemia ja sopivasti taukoja pitäen. Vajaa 16km poljettiin ja vaikka taas kyllä hyvin yritin pukea, olivat sormet kotiin päästyä kamalan kylmät. Mulla muutenkin on "aina" kädet niin kylmät!

Lievästä sormien paleltumisesta huolimatta lenkki oli ihana happihyppely yövuorojen välissä ja niin tärkeää kahden keskistä aikaa tyttären kanssa :)

Alkavalla viikolla jatkuvat taas kaikki ohjaamani treenit, lasten koulut, kerho, hoito ja harrastukset. Oli mukava viikon mittainen hengähdystauko, joten nyt on virtaa taas jatkaa kohti talvea.

~Eija~