Viimeistä vietiin Kuortaneen tuulissa

Meidän jokaisen elämä on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen. Se vie meitä vahvasti eteenpäin ja poimimme mukaamme niitä kultahippusia arjesta ja juhlasta. Teemme valintoja, joiden merkityksen parhaiten näemme sitten myöhemmin joskus.

Viimeisin oma poimintani on opiskelu Kuortaneen Urheiluopistolla. Vuosi sitten pohdin kovastikin haenko lukemaan Liikunta-alan ammattitutkintoa, monimuoto-opiskeluna. Viimeisenä päivänä täytin hakupaperit ja hups, pääsykokeisiin tuli kutsu. Vatsa väänteessä läpi kävin pääsykokeet ja siitä viikon päästä tuli tieto valinnasta opiskelijaksi. Tästä vielä pari viikkoa mietin mitä teen, onko musta tähän ja miten tämä vaikuttaa lähimpiini. Joku ilta saatoin olla sitä mieltä että en lähde ja kun aamu koitti, olinkin sitä mieltä että otan härkää sarvista kiinni ja lähden. Lähimpien tuella ja kannustuksella sekä useiden juoksulenkkien aikaisella itsensä tutkiskelulla päädyin hyväksymään opiskelupaikan ja voi että olen onnellinen ratkaisustani :D!

Viime vuoden elokuussa matka alkoi 9 muun liikunnasta kiinnostuneen kanssa ja tällä viikolla oli viimeiset lähijaksopäivät Kuortaneella. Tuntemuksia on vaikea kuvata, sillä ne olivat ääripäästä toiseen. Muun muassa helpotusta ja haikeutta, riemua ja surua sekä malttamattomuutta ja tulevaisuuden haaveilua.

Lähijakso alkoi Personal Trainer-kokeella. Jännitti hirmuisesti. Kokeessa kysyttiin tiettyjä lihaksia, oli kinkkisiä ja moni tulkintaisia monivalintakysymyksiä, käyrien piirtelyä ja essee tyyppinen tehtävä asiakkaan ohjaamisessa huomioon otettavista asioista. Ajattelin ennen koetta olevani helpottunut kun koe on tehty, mutta jäikin epävarmuus, että mitenköhän se nyt sitten meni. Koe oli odotettua vaikeampi.

Useampi meistä pähkäili kokeesta ja arvailuja oikeista vastauksista heiteltiin ja kohta oli jo niin sekaisin mitä tuli vastattua ja menkiö sekin väärin. Piti oikein pinnistellä että pääsi irti kokeen tuomasta hermostumisesta ja yrittää nauttia tästä viimeisestä yhteisestä viikosta.

Meille olikin rakennettu taas huippu viikko, jossa pääpaino oli elämyksissä, yhdessä ololla ja rentoutumisella. Alkuun päästiin kiipeämään Kuortaneen 13 metriä korkealle ulkokiipeilyseinälle. Hitsi kun hieno kokemus ja vaikka  polvet ja kädet lopussa tärisi, huipulle asti mentiin! Mahtavat näköalat puiden lomitse pelloille ja järvelle.

Oltiin toivottu pesäpalloa ja sitä sitten saimme. Mun osumatarkkuus on aina ollut heikko, eikä se siitä ollut mihinkään muuttunut. Sain kuitenkin hyödyllisiä vinkkejä tekniikkaan ja ideoita mukaviin viitepeleihin, joita voisi olla hauskaa kaveriporukalla tai lasten kanssa tehdä.

Kuortaneelta valmistui tällä viikolla hieroja ja liikunnan ohjaaja ryhmät. Me pääsimme vastavalmistuneiden hierojien käsittelyyn :D Mä valitsin jalkojen käsittelyn ja vaikka jalat eivät ole hetkeen mitenkään oireilleet, olivat ne valtavan kireät! Kestän kovaakin hierontaa pitkään, mutta nyt piti pari kertaa pyytää hölläämään. Hyvä muistutus, että pitää rullailla useammin ja edes kerran kuussa käydä hierojalla pehmittämässä koivet.

Olin suunnitellut tekeväni kevyen juoksulenkin, mutta hieronnan seurauksena jalat olivat niin arat, että vaihdoin juoksemisen rauhalliseen maisema lenkkiin Helenan kanssa.
Helena on ollut mun kämppis Kuortaneella ja muistan hänet hyvin jo pääsykokeista. Istahdin silloin hänen viereensä ja juttu lähti heti luistamaan. Hyväksyttyäni opiskelupaikan, toivoin koko kesän että Helenakin olisi tulossa. Satuimmekin ensimmäisellä lähijakso viikolla yhtäaikaa hakemaan huoneen avaimia ja ruokalippuja ja kaappasimme toisemme kämppiksiksi. Helenan kanssa on juteltu ja viestitelty asiasta ja asian vierestä ja olen onnellinen että sain ihanan ystävän, jonka kanssa varmasti pidetään yhteyttä tulevaisuudessakin <3

Hehee, me päästiin myös tanssimaan :D Tanssiminen ei todellakaan oo mun juttu, mutta tämä tanssiliikunta mitä meille ohjattiin oli hurjan hauskaa. Lyhyellä harjoittelulla väsättiin esitykset ja sitten ne kuvattiin. Aivan huippua kun antoi mennä vaan ja veti suupielet korviin :D

Hiphoppia :D

Lappajärvellä vierailimme Joogakellarissa, jossa Jutta Dinga ohjaa erilaisille ryhmille joogaa. Olin ensimmäistä kertaa oikealla kunnon joogatunnilla ja se oli positiivinen kokemus. Yllättävän fyysistä ja siinä tuli lämmin. Kroppa sai hyvää liikkuvuutta ja mieli rentoutumista. Melkein nukahdin loppu rentoutuksessa.

Joogakellarissa

Lopulta meille avattiin PT-kokeen vastauksia ja pystyi hiukan rentoutumaan. Vaikka joitain ihan tyhmiä virheitä oli tehnyt, vaikutti siltä että enemmän siellä oli oikein mennyt! Lopullisia tuloksia saatiin kuitenkin edelleen odottaa...

Atk-luokassa palautteen kirjaamista ja kokeen läpi käymistä.

Soveltavassa liikunnassa viime jaksolla saimme kokeilla maalipalloa ja puhallustikkaa. Innostuimme näistä koko ryhmä, joten odotukset aiheen jatkuessa olivat korkealla.
Eikä tarvinnut pettyä! Saimme kokeilla liikkumista kuuro-sokeana ja olla ohjaajana hänelle sekä tehdä erilaisia harjoituksia ja treenejä pyörätuolissa istuen. Liikunta- ja aistirajoitteisilla ihmisillä on yhtälailla oikeus liikkumiseen ja harrastamiseen. On tärkeää ohjaajana kiinnittää huomio kaikkiin mahdollisuuksiin ja ratkaista esteitä niiden kautta.

Kisaaa!! Sen verran kilpailuhenkistä porukkaa, että aina me kisataan kun siihen löytyy tilaisuus ;)

Syyskuussa, opiskelujen toisella lähijaksolla teimme retken Torpalle, seurakunnan leirikeskukseen. Silloin meidät tuupattiin vain vesille kajakeilla ja nakattiin kartta mukaan. Löysimme perille silloin ja nyt pääsimme uudestaan fiilistelemään Kuortanejärvelle. Myös inkkarivenettä pääsimme parin kanssa kokeilemaan. Tuulta oli ihan kiitettävästi ja näin ollen aallokkoa. Keli muuten oli oikein mainio.

Saimme OSALLISTUMISTODISTUKSEN tähän astisesta urakasta :)
Lopullinen todistus tulee toivottavasti kesäkuussa, kun saan puristettua tuon viimeisen osion loppuun. Oikeasti aikaa on tämän vuoden loppuun asti, mutta haluan saada tämän suoritettua loppuun nyt.

Eka todistus Kuortaneelta (anteeksi kun on vinossa!)

Viimeisenä iltana koko ryhmä tankkasimme herkuilla, jännitimme Suomi-Tanska jääkiekkopeliä, muistelimme yhteistä aikaamme, saunoimme, uimme Kuortanejärvessä, juttelimme ja sovimme seuraavan tapaamisen syyskuulle Kuortaneelle. Käsi sydämellä lupasimme pitää yhteyttä ja tavata pari kertaa vuodessa.
Mahtava ja ihana porukka, oli ilo tutustua teihin jokaiseen <3

~Eija~

p.s. PT-koe meni läpi, JIHUU :D!

Kevät kuulumisia

On ollut melkoinen kevät! Kiireinen, antoisa, mielenkiintoinen, innostava, uuvuttava, haasteellinen... kuvaavia sanoja voisi löytyä vielä pitkä rimpsu. Huhtikuu oli elämän tähän astisista rankin, koska sinne osui niin monta itselle tärkeää ja merkityksellistä juttua ja ne jokainen vaati multa omanlaisen panostuksensa. Parasta tässä on se, että mä hoidin ne kaikki *tuulettaa* :D
Sen jälkeen olikin takki todella tyhjä. Väsytti henkisesti ja fyysisesti. Annoin itselleni mahdollisuuden huilata ja kropan rentoutua.

Sattuipa sitten tuohon toukokuun alkuun aivan mainiot lämpöiset kevätkelit! Ja parasta pään nollausta on puutarha terapia. Meillä on kiitettävästi puutarhaa. Onneksi on halua sitä laittaa, mutta vähemmän aikaa eikä millään ilveellä taitoa. Mutta kunhan jotain rapsutellaan ja aina voi ostaa uusia taimia taimimyymälästä ;)

 Mä sitten rapsuttelin ja kuopsutin, kärräsin ja kannoin monen monta tuntia puutarhassa. Aurinko helli ja linnut lauloi, luonto heräsi ja mä nautiin.
Ei voi parempaa vuodenaikaa olla!

Lasten laittama "kukka"-asetelma

Raparperiä pukkaa

 Hyötyliikuntaa tuli monessa muodossa. Haravointia, lapiointia, repimistä, nostamista, kärräämistä... Kaikella tällaisella touhaamisella on meille ihmisille erittäin suuri merkitys peruskunnon ja kokonaisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Minäkin olin iltaisin melkoisen väsynyt ja kropassa tuntui eri paikoissa kuin normaalisti ja voi sitä mielen rauhaa ja tyytyväisyyttä!

Puutarhaan lisää valoa isoja puita kaatamalla.

Halottavaa...

Onneksi aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä oli useita, joten niistä takuuvarmasti sai jokainen nauttia jonkin pituisen siivun, eikä yhtään harmittanut mennä välillä töihin. Mä oonkin kulkenut suurimman osan toukokuun työpäivistä pyörällä. Joinain päivinä oon jopa koukannut naapurikylien kautta, että olen saanut nauttia tästä ihanasta heräävästä luonnosta pikkuisen pitempään.

Hyötyliikunnan oheen täsmäliikunta iskut ovat mainiota lisää ja kaikille suositeltavaa. Jokaiselle aivan varmasti löytyy se oma laji omien mieltymysten, taitojen tai muun ominaisuuden pohjalta. Oma lajinihan on se suunnistus ja kisakausikin on jo avattu :) Pari viikkoa sitten kisattiin auringon paisteessa ja eilen vesisateessa. Ei mennyt putkeen ilman pummeja kummatkaan kisat, mutta jos ei ole epäonnistumisia ei olisi onnistumisiakaan ja näitä jälkimmäisiäkin mahtui mukaan.

 Ai niin ja koneen äärelläkin on tovi tullut istuttua, ainakin nyt kun tämä viileämpi ja sateisempi virtaus meille löytyi. Kouluun liittyviä raportteja oon viimeistellyt ja nyt on 3/4 valmiina *tuulettaa* ! Viimeinen osioni, liiketoimintasuunnitelma on nyt työnalla ja aivan hyvällä mallilla. Kolme viikkoa aikaa palauttaa se ja ihan varmasti siihen pystyn!

Ens viikolla on meillä liikunnan ammattitutkintolaisilla Kuortaneen Urheiluopistolla PT-tentti.... Se jännittää, pelottaa, hirvittää, arveluttaa... adjektiiveja löytyisi taas useita. Vielä tarkoitus mennä päälihasryhmiä kerraten ja eri luentomateriaaleja silmäillen läpi. Ei oikein tiedä kuinka tarkkoja kysymyksiä sielä mahtaa olla ja mikä oikein vastaus prosentti pitää olla että pääsee läpi. Peukut pystyyn kiitos :)

~Eija~

Suunnistuskipinää

Suunnistus on mulle rakkain ja ehdottomasti tunteita herättävin liikuntalaji. Olen aivan pienestä asti käynyt isäni kanssa iltarasteilla ja ensimmäinen kisani oli 5 vuotiaana. Minä jopa muistan tuosta kisasta välähdyksen rastilta, jossa joku tyttö kysyi "onkohan tämä oikea rasti?". Silloin rastireitillä oli ns valerasteja ja nämä tuli jättää leimaamatta. Minä toki käsittääkseni leimasin kaikki ja hylsy paukahti, mutta mitäs väliä sillä. Samaisesta kisasta, tai sitten se on jostain toisesta varhais vuosiltani, muistan istuneeni halkopinon päällä ja odottaneeni äitiä, joka ei aivan ehtinyt tulla lähdöstä vastaan ennen maaliin tuloani. Tästä ovat toki kertoneet vanhempanikin, joten muistot saattavat kummuta tästä.

Vuosia on tuosta kulunut ja olen kiitollinen vanhemmilleni suunnistusharrastuksen pariin viemisestä. Yläasteikäisenä oli pari vuotta ettei olisi vähempää voinut kiinnostaa, mutta niin vaan vanhemmat pakkasivat reppuni ja tuuppasivat linja-autoon, joka vei suunnistuskisoihin ja -leireille. "Vaikean" vaiheen jälkeen kipinä roihahti jälleen ja sillä polulla ollaan.

Kuortaneen Urheiluopiston Liikunan ammattitutkinnon opiskeluihin kuuluu jonkin liikunnallisen tapahtuman järjestäminen. Mulle oli päivänselvää, että toteutan sen yhdessä suunnistusseurani Ylistaron Kilpa-Veljien suunnistusjaoston kanssa. Seura toimii vapaaehtois- ja kökkätoiminnalla ja halusin oman korteni kantaa kekoon. 

Toiveena tuli oman seuran nuorille leirin järjestäminen. Lopulta tapahtuma kohdennettiin myös alle 10 vuotiaisiin lapsiinkin, jotka pääsisivät tutustumaan suunnistukseen.

Kaikki lähti ideoiden ja ajatusten vaihdosta jaostossa, ohjelmarungon hahmottamisesta ja avainhenkilöiden rekrytoimisesta. Saimme muutaman yhteistyökumppanin, joihin olin tiiviisti yhteydessä pohtiessamme miten voisivat olla esillä tapahtumassa. Mun tehtävänä oli kokonaisuuden hallitseminen, mainosten tekeminen, yhteydenpito lehtiin ja avainhenkiöihin, ilmoittautumisien vastaanottaminen, yhteydenpito lasten vanhempiin, turvallisuussuunnitelman laatiminen ja tarvittavan määrän henkiökuntaa rekrytoiminen. Työtä oli paljon ja paljon oppi uutta. Kiitos seurakavereideni ja taustajoukkojen, sillä leiri onnistui erinomaisesti :)

Viime viikonloppuna, lauantaina iltapäivällä pienemmille lapsille (6-10 vuotiaat) oli suunnistukseen liittyvää toimintaa. Opeteltiin leikin lomassa karttamerkkejä, suunnistusvarusteista, köysiradalla pusikoissa kulkemista ja leikittiin liikunnallisia leikkejä. Vanhemmat saivat olla lapsen seurana. Välipalan jälkeen saatiin oikeat suunnistuskartat tutkittavaksi ja päästiin ohjaajan kanssa kiertämään rastireittiä.

Samaan aikaan nuoret (11-15 vuotiaat) saivat teoriaopetusta ja sen jälkeen heillä oli rastinotto harjoitus läheisessä metsässä.

Pienempien leirin päätyttyä näyttävään palkintojen jakoon, nuoret jäivät vielä jatkamaan leiriä. Heidän kanssaan ohjelmassa oli lihaskunto- ja kehonhuoltoharjoittelua, ruokailut ja päivän päätteeksi hämärän laskeutuessa yösuunnistusharjoitus.

Keli tapahtuman aikana oli alun pienen vesisateen jälkeen aivan loistava. Yösuunnistusharjoituksen alkaessa oli ihanan lämmin. Mä hölkkäilin metsään yhdelle rastille odottelemaan nuoria ohjaajiensa kanssa. Päivän hälinän jälkeen hämärässä, lämpöisessä ja niin hiljaisessa metsässä pysähtyminen oli huikean rauhoittava hetki. Linnut lauloivat, ei ollut tuulen virettäkään, ympärillä oli kaunis luonto ja lähellä odotti rastilippu löytäjäänsä. Olin helpottunut miten hyvin päivä oli mennyt ja onnellinen että olin juuri tässä, juuri tällä hetkellä.

Puiden lomasta alkoi vilahdella otsalamppujen valot ja rauhallinen puheensorina lähestyi. 

Luvassa oli löytämisen riemua :)

Viikonlopun karttoja.

Nuorten ja osan ohjaajien kanssa jatkettiin ohuilla patjoilla salin lattialla nukkumisen jälkeen seuraavana päivänä suunnistuksen lähtöharjoittelulla, suunnan ottoa ja tarkkaa kartan lukemista. Oli ilo seurata heidän intoaan, jaksamistaan ja onnistumistaan metsässä.

Kuulemani palautteen mukaan suunnistuskipinä syttyi useammassa lapsessa. Toivonkin näkeväni heitä kesän iltarasteilla ja tulevina vuosina uusilla leireillä ja kisoissa.

YK-V:n iltarastikausi alkaa huhtikuun 26.pv. Osallistuminen lapsen kanssa rastireitille ei maksa mitään. Vaativimmille radoille karttamaksu on 5€ tai EPSU:n kortilla 55€ koko kausi kaikilla Etelä-Pohjanmaan seurojen iltarasteilla.

Opastusta ja ohjausta saat kysymällä keneltä vain iltarastipaikalla. 

Viikonlopun jäljiltä olin todella väsynyt. Ulkoilmamyrkytys oli lähellä ;)
Vielä pitäisi kirjoittaa raportti tapahtumasta, luetuttaa se arvioitsijoilla ja toivoa että hyväksytyn saan.
Opiskeluihin liittyen jäljellä enää toimintasuunnitelman tekeminen yrittäjyydestä. Sen koen haasteellisimmaksi osioksi ja siksi se kai onkin jäänyt viimeiseksi. Kunhan tästä tokenen, hyppään toivottavasti hyvillä ideoilla sen kimppuun.

~Eija~

Mitä kehonkoostumusmittaus kertoo mun kropasta?

Mulla oli tällä viikolla taas antoisa viikko Kuortaneen Urheiluopistolla lähijaksopäivillä. On se niin oma maailmansa hurauttaa Kuortaneelle ja yrittää imeä kaikki se energisyys ja liikunnan ilo itseensä ja tätä kautta muillekin jaettavaksi. Ryhmämme on aivan huippu, opettajat ovat huippuja ja ympäristö aivan huippu!

Tällä viikolla kävimme läpi muun muassa kehonkoostumusmittauksen periaatteita.

Kehonkoostumusmittauksessa arvioidaan kehon rasvojen, lihaskudoksen ja lihastasapainon jakaumaa sekä aineenvaihduntaa. Tämän vuoksi kehonkoostumusmittaus kertookin paljon enemmän kuin pelkkä puntari käynti.  Monet seuraavat omaa aamupainoaan ennen aamupalaa, Kehonkoostumusmittauksessakin on merkitystä mihin vuorokauden aikaan mittaus tehdään ja mitä olet tehnyt parina viime päivänä. Tämän vuoksi on tärkeää ja hyödyllistä pyrkiä tekemään seuranta mittaukset aina mahdollisimman samanlaisissa olosuhteissa.

Laitteita on hurjan monen merkkisiä ja mallisia. On tietokone ohjelmoituja, puntarin kokoisia joissa mittaus kohdat tulevat käsiin ja jalkapohjiin tai pelkkiä jalkapohjien tai käsien kautta mittaavia laitteita. Seuranta mittaukset on suositeltavaa tehdä aina samalla laitteella ja tällöin seurantakin on luotettavampi.

 Mikä tahansa laite sitten onkin, on aina kuitenkin muistettava, että mittaus on arvio! Absoluuttisen totuuden meidän kehosta saa jos kroppa pistettäisiin konkreettisesti paloiksi, huh. 

Mittauksesta saadut tulokset numeroin ja havainnollistavin kuvin.

 Me olimme tehneet kehonkoostumusmittauksen Kuortaneella 27.8.2015 (hui kun aika on mennyt nopeaa!). Laitteena oli Tanita MC-180MA. Tällä viikolla teimme saman mittauksen, samalla laitteella, suurin piirtein samaan vuorokauden aikaan. 

 Ensimmäisena kiinnitin huomiota, että painoa on tullut kilo lisää! Olenhan tämän huomannut omallakin normi puntarilla ja nyt olikin syytä tarkastella lähemmin onko tämä hyvää vai huonoa painonnousua. 

Tulokset kuitenkin osoittivat, että paino oli noussut kasvaneesta lihasmassasta, JEE :D Mä en ole tietoisesti lihasmassaa kasvattanut, enkä sitä tule tulevaisuudessakaan tekemään, en käy kuntosalilla säännöllisesti, mutta heilun kahvakuulan kanssa ja teen toiminnallisia ja kehonpainoharjoittelua. Ja näillä eväillä lihasmassa oli kasvanut 7 ja puolessa kuukaudessa lähes kaksi kiloa! Rasvaprosentti oli pienentynyt puolellatoista kilolla ja mm. veden juonnin opettelu oli nostanut kokonaisvesimäärää kropassa vajaalla puolellatoista kilolla. Ei paha ollenkaan ja näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 Mulla ja Marjutilla on myös kehonkoostumuspuntari, jota on helppo kuljettaa mukana, kun menemme asiakkaita tapaamaan. Meidän oma on Tanita BC-601. Tässä mallissa on kuusi mittauskohtaa: kaksi käsissä ja kaksi jalkapohjissa. Tulokset kirjaamme manuaalisesti ja asiakas saa aina palautteen tuloksista.

 Nyt olikin hyvä tilaisuus verrata kahden saman merkkisen mutta eri mallisen mittarin tuloksia. 

Tuloksissa oli pientä heittoa. Meidän puntarilla esimerkiksi olin 300g painavampi, rasvaprosentti yhden korkeampi ja lihasmassaa oli kaksi kiloa vähemmän. No tutkin viime syyskuussa omalla puntarilla tehtyjä omia mittauksiani ja kas kummaa, kehitys oli suurin piirtein samanlainen kuin Kuortaneellakin mitatulla laitteella. Näin tulikin osoitettua, että on tärkeää seurata kehitystä sillä samalla laitteella ja suhtautua kriittisesti eri laitteilla saatujen tulosten vertailuun. Tärkeintä on seurata sitä omaa kehittymistä ja hyödyntää saadut tulokset omissa valinnoissaan.

Neljääkymppiä kohti juoksevan rouvan sisäinen ikä 21 vuotta :D!

Jos kehonkoostumusmittaus kiinnostaa, laita viestiä ja sovitaan mittauksia (10€ kerta).

Jos haluat oman kannustajan, tutummin personal trainerin, ota silloinkin yhteyttä.

Allekirjoittaneella mahdollisuus ottaa uusia asiakkaita toukokuussa :D

->  metwotraining@gmail.com 

~Eija~

Ladulla ja tietokoneella

Hiljaiseksi vetää blogissa, vaikka muuten onkin täysi rähinä päällä :D
Kahtena viime viikonloppuna rykäisin muutamat hiihtosuunnistuslenkit. Kelit olivat kohdillaan ja lunta riittävästi. Ekana viikonloppuna hiihtokin sujui, mutta jälkimmäisenä merkillinen voimattomuus koko kropassa. Vaikea tunnustaa itselle, mutta voimattomuus taisi johtua ihan väsymyksestä.
Lasten hiihtoloma viikko sisälsi paljon aktiviteetteja mullakin ja kolme yövuoroa ennen lenkkejä saattoivat vaikuttaa ratkaisevana niittinä koko kropan kipsiin. Mutta mukavaa oli ja kaikki rastit löytyi :)!

Enpä tiedä, mutta saattaapi olla, että sukset jäivät nyt kesätauolle. Kovin on keväiset kelit ja tuo valon määrä on jotain niin mahtavaa. Jos vielä hiihtelemään mielii, pitäisi ladulle ehtiä heti aamupäivästä, kun yön jäljiltä pakkanen on kovettanut latupohjat. Mulla ei kyllä aamupäivälenkkeihin ole lähipäivinä mahdollisuutta, valitettavasti. Myöhemmin iltapäivällä ja illalla ladut ovat jo melko sohjoiset, eikä ehkä sitä mielekkäintä menoa tarjoasi. Tämän talven hiihtokilometrit jäivät 300 tietämille. Ja kaikki täälä omilla "kotilumilla", sillä en ole Lappiin tms talvilomallani päässyt lipsuttelemaan.

Mä olen niin kevät tyyppi, että toisaalta olen valmis jo vastaanottamaan sulan maan, muuttolinnut ja krookukset ;) (kesälenkkareista puhumattakaan!!)

Viikonlopun saalista :)

 Liikunta-alan opiskelut Kuortaneella edistyy hyvää vauhtia, mutta kuten etukäteen oli ennustettavissa, on tämä maaliskuu ja huhtikuu todella kiireiset. Neljästä suoritettavasta osiosta Liikkumaan ohjaamisen raportti on parhaillaan vihdoin arvioitsijoilla luettavana ja Yksilöllinen liikunnanohjaus lähtee arvioitsijoille ihan näillä näppäimillä. Sitä vaan haluaa viimeiseen asti viilata sitä omaa tuotostaan ja joka lukukerralla löytää jotain korjattavaa tai lisättävää. Melko sokeaksi ja sanattomaksi sitä tulee loppu vaiheessa omalle tekstille. Nyt vaan sormet ristissä toivon, että hyväksytyn arvosanan saan.

Vihdoin valmis :D

Kolmas työn alla oleva opiskeluihin liittyvä osio on Liikunnan ammattilaisen toimiminen. Mun osalta se tarkoittaa suunnistusleirin järjestämistä lapsille ja nuorille yhteistyössä suunnistusseurani kanssa. H-hetki on huhtikuussa ja ennen sitä on vielä vaikka mitä tekemistä. Nyt mainokset on laitettu eteenpäin ja ilmoittautumisia on alkanut tipahdella. Mukavaa puuhaa ja lasten kanssa on aina niin mielenkiintoista touhata ja palaute on suoraa. Tavoitteet ovat siis korkealla ja onneksi tukena on asiansa osaavat seurakaverit :)

Lasten suunnistusiltapäivän ja nuorten leirin mainokset.

Ensi viikolla taas Kuortaneelle lähiopiskelupäivien annista nauttimaan, ihanaa!
Uskomattoman nopeasti tämä aika menee. Jäljellä on enää kolme lähijaksoa...

Nautinnollisia orastavan kevään päiviä kaikille :D!

~Eija~

Lähiopiskelupäivä Kuortaneella

Liikunta-alan ammattitutkinto -opiskelut etenee hurjaa vauhtia. Lähijakso päivistä Kuortaneella yli puolet on jo käyty ja jäljellä on enää neljä jaksoa. Neljästä opintokokonaisuudesta ensimmäinen, liikkumaan ohjaaminen on käytännön puolesta suoritettu, mutta raportin kirjoittaminen vielä loppu silausta vaille valmis. Yksilöllinen liikunnan ohjaus osio on työn alla ja kaksi muuta osiota melko lähtöpisteessä. Joo, voi kuulostaa stressaavalta tilanteelta, mutta meillä on kuitenkin aikaa suorittaa osiot tämän vuoden loppuun mennessä. Onneksi. Huh, jo kuulostaa paremmalta :) 

Tällä viikolla oli vuoden ensimmäiset lähiopiskelupäivät. Näitä päiviä aina odottaa, koska milloinkaan ei sieltä kotiin palaa tyhjin käsin tai kivuttomin lihaksin, sen verran hyvää ja monipuolista treeniä aina on ohjelmassa.

Nyt pääsette mukaan miltä mun Kuortane päivä tänään piti sisällään :)

 Kello herätti kotona aamulla klo.06.45. Poikkeuksellisesti tällä viikolla en yöpynyt Kuortaneella, koska mulla oli kotipuolessa iltaisin jumppien ohjaamista. Joten aamulla auton ratin taakse ja 40 minuuttia ajoa hyvässä kelissä Kuortaneelle.

Pakkasta "sopivasti" -25 astetta ja eilen satanut pehmeä lumikerros koristeli puut, pensaat ja maiseman kauniiksi. Rapea keli etten sanoisi. Aamupalalla koko ryhmämme kokoontui totutusti samaan pöytään. 

 Ensimmäiset puolitoista tuntia meillä oli luistelua, JEE :D

Perusluistelutekniikkaa, eteen ja taaksepäin, jarrutuksia, sirklausta ja lopussa tietysti pikku kisailua. Syke nousi, hiki tuli ja kropassa tuntui. Joillakin ryhmäläisistä oli viime luistelu kerrasta vuosia, useita useita vuosia, mutta niin vaan kaikki mennä viipotti lopussa. Aikuistenkin todella kuuluisi käydä luistelemassa, sillä se on todella kivaa :)

 Aamuluistelun jälkeen jäähallilta siirryimme viereisen Kuortanehallin luentotiloihin. Aiheena oli liikkujan ravitsemus. Ihana istua rauhassa vähän aikaa. Jälleen kerran mielenkiintoisesta aiheesta mielenkiintoisia näkökulmia ja perusteluita. Ravinto on loppu viimein aika simppeli juttu, mutta halutessaan siitä voi tehdä hyvin monimutkaisen ja mahdollisuuksia täynnä olevan palapelin palan.

 Tässä vaiheessa aamupalasta on jo kulunut melkein kolme tuntia ja nälkä alkaa haittaamaan keskittymistä, joten välipala patukan kaivelin laukusta.

 Vihdoin ennen puoltapäivää toppavaatteet taas niskaan ja siirtymätaipaleelle kohti Kuortaneen Urheiluopiston hotellirakennusta, jossa on myös ravintola. Päästiin syömään :)

Ruokailun jälkeen siirryttiin palloiluhalliin. Luvassa oli chiball näytetunti.

Suomen ChiBall kotisivuilla kerrotaan näin -> "ChiBall on kokonaisvaltainen harjoitusohjelma, jonka perusta on perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. ChiBall yhdistää ainutlaatuisella tavalla väri- ja aromaterapian sekä kuuden eri lajien ja menetelmien vaikutukset: TaiJi/Qi gong, Chiball tanssi, Jooga Pilates, Feldenkrais-menetelmä ja syvärentoutus."

Pehmeä ChiBall-pallo lapaluiden alla ja rintakehä rennoksi.

Mulle tämä oli aivan uusi juttu. Pilatesta olen joskus kokeillut, mutta muut tällaiset rauhallisen mielen ja kehon yhdistämiset ovat vieraita. Mielenkiinnolla lötkö pallon otin käteeni ja sain sen täyttymään ja tappi kiinni. Valitsin muitta mutkitta keltaisen pallon, joka kuvastaa loppu kesää/alku syksyä ja tuoksu oli sitruunaruoho. Kertoo kuulemma jotain musta, hmmm ->

"Tuoksu ja väri edustavat maan elementtiä ja myöhäiskesää. Keltainen on auringon ja elinvoimaisuuden väri. Se vahvistaa ja hoitaa hermostoa sekä mieltä ja auttaa herättämään inspiraation. Keltainen auttaa luottamaan elämään, lisää itsekunnioitusta ja päättäväisyyttä. Sitruunaruoholla on virkistävä, puhdistava ja stimuloiva vaikutus kehoon. Sitruunapallo kohottaa mieltä ja auttaa keskittymään. Keltainen väri vastaa solar plexus chakraa."

Tunti oli mielenkiintoinen ja ihanan rentouttava. Rauhallinen musiikki, sopivasti vaihtuva rytmi liikkeissä ja uudenlaiset venyttelyt nosti esiin kireitä ja kipeitä lihaksia. Liian harvoin tulee tehtyä näin rauhallisesti ja rauhallisella mielellä kehonhuoltoa. Aina on muka kiire. Voin suositella kaikkia kokeilemaan eri rentoutus, venyttely tms lajeja ja etsimään juuri sen oman tapansa kehonhuoltoon ja rauhoittumiseen. 

Sitruunaruoholta tuoksuva ChiBall-pallo.

Mieli ja kroppa rauhoittuneena siirryttiin urheiluhalliin temppuilemaan :)

 Lämmittelynä juoksua, eri tavoin kävelyä, pomppimista ja pyörimistä. 

Sen jälkeen jatkettiin mm kuperkeikkoja, päälläseisontaa, käsilläseisontaa, hyppelyjä, pallottelua ja pyramideja. 

Ranteet oli kovilla, mutta kyllä minä niin itseni iloiseksi sain, kun ensimmäistä kertaa onnistui oikealla tekniikalla päälläseisontakin :) Tätähän pitää tietysti kotonakin treenailla että pääsee sitten joskus puhtaasti käsilläseisontaankin. 

Oli taas niin mukavat päivät ja pääsyylliset tähän ovat ihanat opiskelukaverit. Tietysti hyvät opettajat ja asialliset puitteet Kuortaneella mahdollistavat että meillä on niin hauskaa :)

Kotiin lähdin iloisena, sopivasti lihaskipua kropassa, tyytyväisenä ja hiukan haikealla fiiliksellä kuten aina lähijaksopäivien jälkeen. Onneksi seuraava jakso on jo kolmen viikon päästä. Sitä ennen pitää taas saada muutama askel osioita eteenpäin.

~Eija~