Huikea SM-kisaviikonloppu

Viime viikonloppuna emittag sai vilkkua tiuhaan tahtiin kun viiletin sen kanssa menemään molempina päivinä. Sen verran napakkaa aikataulua ollut, että iltaisin on taas ollut aivan kuoleman väsynyt ja blogin kirjoittaminen on siirtynyt. Nytkin jo väsy painaa, mutta yritetään saada aivan mahtavan viikonlopun kokemukset jonkinlaisiksi sanoiksi tänne bittiavaruuteen.

Emittag ranteessa ja mallirasti kisakeskuksessa.

SM-pyöräsuunnistus viesti

Lauantaina aamulla klo.07.15 lopetin kahden peräkkäisen yövuoron valvomisen. Olisin voinut hyppiä kevyesti ilosta kotiin päin lähtiessä, sillä mulla alkoi viikon loma, mutta painoinkin kaasua silmät sirrillä, että ehdin mahdollisimman nopeasti nukkumaan. Ehdinkin nukkua kolmisen tuntia ja sitten aamupalalle. Onnekseni pyöräsuunnistuksen suomenmestaruus viestit oli laitettu alkamaan vasta puolen päivän jälkeen ja meidät nuorimmat ikänaiset ihan viimeisessä lähtöryhmässä. Aamupäivä lähtö olisi tarkoittanut kisa starttia suoraan valvotun yön jälkeen. Toinen merkittävä seikka oli se, että kisat oli meiltä vain 10 minuutin ajomatkan päässä. Eipä oikeastaan lähempänä voisi ollakaan.

Eikä tämä osallistuminen pyöräsuunnistuksen sm-kisoihin ihan simppeliä mulle ole muutenkaan, sillä pyörän hallinta maastossa ei ole mun vahvuus. Eikä kisakokemuksia ole vielä kuin nippa nappa toisen käden sormille. Tykkään kuitenkin lajista valtavasti ja haluan kehittyä siinä. Ja ehkäpä siksi kevättalvella Marja kysyikin mua pariksi viestiin. Olin heti valmis, kun Marja samalla siirtyi edustamaan seuraamme Ylistaron Kilpa-Veljiä. 

Vaihtoon menossa.

Tässä viestissä ikämme riitti nuorempiin ikänaisiin, eli D80 sarjaan. Meidän sarjassa oli neljä osuutta, eli molemmille kaksi. Marja kokeneempana pyöräsuunnistajana sai aloitusosuuden ja mä pääsisin sitten toiselle osuudelle väljemmillä urilla. Olin jo etukäteen kuullut, että kartan väritys on melko tumma ja rasteja ja rastiviivoja on siitä haastavaa nähdä. Ratoja kehuttiin nopeiksi, mutta haastaviksi. Jännitti etukäteen todella paljon. Hyväksytty suoritus, niin meillä olisi mitali mahdollisuudet. 

Vasemmalle vaihtoon ja oikealle maaliin.

Marja toi viestiä varmalla suorituksella, kakkos sijalla. Mulla ei ollut oikein tietoa tai tuntemusta kilpakumppaneista, eikä kilpailunumeroitakaan pyörän edestä oikein nähnyt, joten oli helppo lähteä suunnistamaan vain omaa suoritusta. Homma lähti ihan mukavasti liikkeelle. Poljettiin Seinäjoen Törnävän saaren kuvan kauniissa miljöössä pitkin poikin nurmikoita ja hiekkapolkuja. Koukattiin Törnävän sairaalan puolelle ja puskettiin läpi muutaman pusikon. Välillä vilkaisin renkaita, etteivät vaan puhkeaisi terävissä kivikoissa tai juurakoissa, sillä rengasta en vaihtaa osaisi. Sallitut tien ylitykset katsoin tarkasti ja selvät pitkät polku ja tie pätkät poljin niin reippaasti kuin pystyin. Pari huonoa reitin valintaa, mutta aivan kelpo suoritus. Olin nostanut meidät kärkeen.

Leimantarkistuksesta hyväksytysti läpi.

Oli todella lämmin ja juotavaa sai kiskoa odotellessa Marjaa kolmannelta osuudelta vaihtoon. Tässä vaiheessa en tiennyt sarjamme tilannetta mitenkään, mutta kun pääsin ankkuriosuudelle ja nappaamaan karttani telineestä, näin että muiden joukkueiden kartat olivat vielä telineessä. Kärjessä siis mentiin. Tuo ajatus tarkoituksella sivuun ja keskittyminen suoritukseen. Tämä toinen veto menikin sujuvammin ja nautin jokaisesta polkaisusta, vaikka yksi tyhmä väärälle polulle ajautuminen tulikin. Maaliin tullessa Marja oli vastassa ja lähes varma tieto siitä että me voitettiin!

Lopullisia tuloksia ja palkintojen jakoa sai odottaa kauan. Mutta kyllä me ne kultaiset SM-mitalit lopulta kaulaamme saimme. Marjalle se oli jo ties kuinka mones, mutta mulle se oli ihka ensimmäinen SM-mitali 😄 En osaa sanoin kuvailla kuinka paljon tämä mulle merkitsee. Olen valtavan iloinen!

Voittajien on helppo hymyillä :)

Kiitos Marjalle!

Tällainen kokematon oppii konkarilta vaikka ja mitä!

Mun ensimmäinen SM-mitali!

SM-sprintti viesti

Sunnuntai aamulla piraji herätyskello ennen puolta kuutta. Olin nukkunut kuin tukki ja vieläkin olisi nukuttanut. Ylös kuitenkin ja aamupalalle. Tuttu tärisyttävä jännitys taas kropassa pakkailin loput tavarat suunnistusreppuuni ja lähdin kävellen ison tien varteen kyytiin noukittavaksi. Nyt oli edessä kisareissu Raumalle, vaikka lähempänä Seinäjoella olisi ollut SM-pyöräsuunnistuksen henkilökohtainen keskimatka. Olin kuitenkin jo aikaisemmin keväällä tehnyt päätöksen mahdollisuuksien mukaan osallistua ykkös vaihtoehtona SM-sprintti viestiin ja toisena olisi ollut nuo pysu-kisat. Sprintti viestiin koottiin joukkueet aluettain, eli Etelä-Pohjanmaalta koottiin seurojen yhteinen. Sinne oli haku ja näyttökisat. Mä pääsin 40-sarjaan, jossa osuudet olivat nainen-mies-mies. Kuitenkin pari päivää ennen kisaa, tuli tieto että meidän ankkuri onkin estynyt lähtemästä. Mua harmitti ihan vietävästi, sillä enää en voisi osallistua pysu kisoihinkaan. SM-kisoihin kun on tarkka viimeinen ilmoittautumispäivä ja siitä ei lipsuta, ei ole jälki-ilmoittautumis mahdollisuutta. No lopulta varamies löytyi. Hieno homma!

Kaikkien viimeinen rasti Rauman kadulla.

Etelä-Pohjanmaalta oli neljä joukkuetta matkassa. Ja materiaalia ja potentiaalia olisi vielä paremminkin, jos tiedotus toimisi paremmin. Iskukykyä löytyisi, jos vaan halukkuutta osallistua löytyisi. Toki tämä SM-kisa järjestettiin vasta toisen kerran ja viime vuodesta ohjeita oli muutettu. Saa nähdä mitä muutoksia ensi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin se huomioidaan, ettei suunnistuslajien sm-kisat osu päällekkäin, sillä en usko että olen ainut joka haluaisi osallistua molempiin.

Etelä-Pohjanmaan komiaa joukkoa!

Meitä oli kuitenkin hieno joukko matkassa ja mäkin pääsin ihan kyytiläisenä Kauhavalaisten mukana. Oltiin perillä ajoissa ja meidät suljettiin karanteeni alueelle, josta ei saanut poistua kuin vasta omalle osuudelleen eikä kännykkää saanut ensimmäisen lähdön jälkeen enää käyttää. Ensimmäisessä lähdössä oli yli 55 vuotiaat, sitten me yli 40 vuotiaat, seuraavaksi nuoret ja viimeisenä pääsarjat. Oli mukava oman suorituksen jälkeen päästä seuraamaan vielä toisten pinkomista pitkin Rauman vanhan kaupungin kujilla.

Mua jännitti jälleen aivan hirveästi. Aurinko porotti lähtöviivalla suoraan kasvoille. Kartat jaettiin käteen alaspäin minuutti ennen lähtöä. Polvet tutisi ja käsien tärinää rauhoitin puristamalla karttaa. Mielessä kävi ajatus, että miksi ihmeessä laitan itseni tällaiseen tilanteeseen. Jännitys oli aivan kamalaa, mutta onneksi lähtölaukaus tuli ajallaan ja kartan sai kääntää ja lähteä liikkeelle. Siinä menee hetki että löytää kartalta lähtöpaikan ja pääsee suunnittelemaan reittiä ensimmäiselle rastille. Ja sitten sitä lähtee pinkomaan sen minkä jaloistaan pääsee. Se kaikki tärisevä ja lamaannuttavalta tuntuva jännitys laukeaa saman tien kun pääsee liikkeelle.

Ote sprinttikartasta.

Kaksi ensimmäistä rastia oli pientä hapuilua ja jälkikäteen karttaa katsoessa olisi voinut tehdä paremmatkin reitinvalinnat. Naisia tuli sikin sokin ja sieltä täältä rasteille. Kolmas ja neljäs rastiväli menivät jo paremmin ja sen jälkeen homma alkoi rullaamaan. Keskityin vain suunnistamiseen ja juoksu kulki mahtavasti. Naisia oli edelleen ympärillä, mutta nyt mentiin selvästi suoraviivaisemmin eteenpäin. Lähestyin toiseksi viimeistä rastia ja näin kameramiehen kuvaavan vauhdissa edessä, noin 10 metrin päässä juoksevaa naista. Siinä kohdassa tajusin että siinä menee kärki ja mä tulen toisena. Ihan takana tiesin tulevan ainakin kaksi naista, jotka olin ohittanut pari rastia aikaisemmin. Taakse ei kuitenkaan tullut mieleenkään vilkuilla. Viimeiselle rastille suunnistin ehkä hiukan huonolla reitinvalinnalla, mutta takana olevat pysyivät takana ja mä todella tulin toisena vaihtoon 😁 Kärjessä tullut ja minä pääsimme kuuluttajan haastatteluun, joka oli mun elämäni ensimmäinen kerta tämmöiseen haastatteluun. Olin todella otettu ja aivan hirmu tyytyväinen suoritukseeni. Taakse jäi todella hyviä suunnistajia! Meinasi ihan itkettää, mutta hymyilin vaan.

Vanhan Rauman kapeita katuja.

Tiedän, että oma juoksukunto on ihan kelvollinen tällä hetkellä ja ei ole ensimmäinen kerta kun tykitän suht kärkivauhtia, mutta on se vaan hienoa onnistua tällaisessa kisassa. Itselle niin merkityksellistä ja ikimuistoista. 

Juha-Matti pinkoi toisen osuuden mahtavasti tuoden viestiä sijalla kolme. Ainekset joukkueen menestykseen olivat olemassa, mutta vara-ankkurimme ei jo ennakkotietojen mukaankaan ollut ihan sprinttikunnossa. Lopullinen sija oli jaettu 14. Kuitenkin hyväksytty suoritus, mikä oli aivan ykköstavoite 👍

Näkymä terassilta maalisuoralle.

Hieno kisa Suomen huippusuunnistajien seurassa. Kaunis Rauma kujineen ja mukulakivineen. Ikimuistoisia henkilökohtaisia kokemuksia, joita on mukava muistella ja tuntea edelleen se karmaiseva jännitys, joka siivitti hyvään suoritukseen. Niin onnellinen tästä mahdollisuudesta osallistua tällaiseen!

Ihanan kauniit ja kamalat mukulakivet.

Sunnuntaina illalla huokaisin syvään helpotuksesta. Melko tiukka, väsyttävä ja jännittävä viikko oli takana. Edessä toki heti seuraava viikko uusine haasteineen ja jännityksineen, mutta mennään nyt vain päivä kerrallaan ja mutustellaan mitä on tullut koettua.

~Eija~

Leskenlehtiä ja hurjaa kyytiä Poriin

Perinteinen Karhuviesti juostiin tänään auringon paisteessa, lämpöisessä, plus 13 asteen kelissä ja sivumyötäisessä tuulessa. Tapahtuma järjestettiin 42. kerran ja mulle tämä oli kolmas kerta mukana. Kyseessä siis on viesti, jossa voi osallistua 7 osuutta käsittävälle matkalle Raumalta Poriin tai 5 osuutta käsittävälle matkalle Eurajoelta Poriin. Me oltiin viiden osuuden viestissä, naisten työpaikkajoukkue-sarjassa, kuten aikaisempinakin kertoina. Parina viime vuonna osallistuminen kuitenkin on jäänyt väliin kun on ollut pulaa juoksevista naisista ja tänäkin vuonna jouduttiin säätämään, mutta onnistuimme lopulta saamaan hyvän joukkueen kasaan.

Kevään leskenlehdet ja lämmittelyjä.

Meille oli järjestetty työpaikan virkistysyhdistyksen piikkiin asuntoauto, kuski ja evästä keittiöltä. Oma homma oli siis vain juosta...lujaa. Tällaisten maantiejuoksujen sokeri ja suola on just tämä. Matka on lyhyt, mutta se pitäisi jaksaa mennä melko kaasupohjassa. Maaliskuisen 5 kilsan juoksu revittelyn jälkeen kuitenkin vannotin itseni ottamaan alun rauhallisemmin ja kiristämään sitten lopussa jos pystyy. 

Meidän joukkua; Virkut/EPSHP Susanna, Eija, Kirsi, Maarika ja minä.

Susanna aloitti ensimmäisen 7,4 kilometrin osuuden loistavasti. Sarjan kärjessä vaihtoon ja terveisinä matkalta, että siellä on tosi kuuma.

Eija veti kakkos osuuden 6,3 kilometriä kevyesti ja ihmetteli miten nopeasti matka meni. Saman fiiliksen heitti Kirsi kolmannelta, 5,5 kilsan matkalta tullessa. Ja edelleen kärjessä.

Maarika epävarmoitteli kuntoaan ennen 5 kilometrin omaa osuuttaan, mutta juoksi hänkin takana tulevia karkuun ja johtomme vain kasvoi. Ja mulla oli sitten ankkuriosuus, 10,5 kilometriä. 

Maarika tuo viestiä ja mä jatkan.

Lähdin rauhassa, tasainen pätkä ja pian laskua. Sain yläkropan ja keuhkot heti juoksuum mukaan, mutta pian alku matkasta jalkoja alkoi kiristää, mutta oletin niiden pian antavan periksi. Vasemman jalan kiristys helpottikin mutta oikea jalka "läpsyi", eikä nilkka toiminut kunnolla. Silti eteenpäin, alamäkeä ja vaihtelevaan sivu-vasta ja sivu-myötä tuuleen. 

Pääsin ohi yhdestä miehestä ja naisesta, myöhemmin vielä parista lisää. Edessä pitkää suoraa, alikulkusilta ja mutkia. Arviolta puolessa välissä oikean jalan etusääri sen verran suli, että nilkka alkoi toimia. Silti alamäet oli hankalampia ja pienissä ylämäissä jalka oli parempi. Joukkuekaverit olivat pysähtyneet kannustamaan ja se kyllä antaa aina lisävirtaa. Nytkin tuon kohtaamisen jälkeen huomasin saavuttavani edellä juoksevaa naista ja hetken päästä ohi. 

Voin sanoa, että hyvällä rytmillä jaksoin maaliin asti. Aika 43:51 oli sellainen mitä tavoittelinkin, kilometrivauhti 4:11.

Oman sarjan voittajina on helppo hymyillä 🙂! 

Maalissa.

Palkinnoksi saatiin Nonamen lämmittely/treeniliivit. Oikein oiva palkinto ja käyttöön tulee.
Palkintojen jaon jälkeen syömään ja ajomatkalle kohti kotia. Nyt kotona sohvalla melko väsyneenä. Reissussa meni taas koko päivä, mutta olipa meillä taas hauskaa. Huippu tyyppejä jokainen! Kiitos jokaiselle!

Palkintojen jaossa.

~Eija~

Mutisport-seikkailu 2017

Tilattiin Ylistaroon kiva keli ja se saatiin, kun koitti tämän vuoden Multisport-seikkailukisa! Kuluneen viikon aikana varusteet oli tsekattu, tankattu herkkuja energiaa ja liikuttu sillee sopivasti loppuun asti, ettei kroppa totu liialliseen huiliin. Ylistaron urheilukentällä oli jälleen mukavan leppoisa tunnelma ja naljailut joukkueiden välillä heitettiin pilke silmäkulmassa. Ei siis todellakaan mitään vakavaa puuhaa vaan SEIKKAILU isoilla kirjaimilla :)



Kuva ennen starttia.

Team-JEEn päivä alkoi varusteiden tarkistuksella, tavaroiden valmiiksi laittamisella ja fiilisten vaihtamisella. Janne ja Elisa ovat pariskunta ja tiimistä siis se J- ja eka E-kirjain. Mä olen sitten se toinen E-kirjain. Lookista ja simppeliä, eikös juu ;) Edustamme kaikki samaa suunnistusseuraa ja olikin ilo saada taivuteltua Elisa ja Janne mulle matkaseuraksi :)

Pakollisia varusteita Trio-sarjassa oli maastopyörä (x3), rullaluistimet (x3), kypärä (x3), EA-pakkaus, kännykkä, juotavaa ja syötävää. Lisäksi suositeltiin luonnollisesti pyörän renkaan vaihto/paikkaus tarvikkeet, karttateline ja asianmukainen käyttäytyminen liikenteessä. Meiltä löytyi nämä kaikki. Koko porukalle pidettiin alkuinfo, jossa käytiin mm turvallisuusasiat läpi ja jaettiin kartat. Sitten pikainen vessakäynti, hörpyt juotavaa ja viivalle.



Lähtö -->

Kaikkia joukkueita oli yhteensä kolmisenkymmentä, joten lähdössä oli kunnon lähdön tunnelmaa. Hätäisimmät, joilla ilmeisesti oli illaksi sovittua menoa, kiiruhtivat kärkeen halkomaan tuulta ja muu porukka otti aurinkoa, jutteli kuulumisia ja antoi jalkojen rullata urheilukentän tatamilta asfaltille ja kohti Lapuaa. Aloitus pätkänä juostiin 5,5 kilometriä.

Juoksuosuudelta rullaluisteluvaihtoon -->

Omasta kellosta tarkistaen meillä meni puolisen tuntia ja omalta kohdalta jalat olivat kevyet. Hiki kuitenkin tuli jo. Kentällä meidät otettiin iloisesti vastaan :)

Vaihdettiin rullaluistimet jalkaan melko hitaasti ja vauhtiin lähtiessä oli otettava rauhallisesti, koska urheilukentän pinta on ihan karsea rullaluistimilla. Pinta imee kaiken voiman potkusta. Mutta pääsimme kuitenkin pyörätielle ja tällä kertaa kurvasimme kohti Komiaa Kirkkoa. Rullaluisteltua on tänä kesänä tullut todella vähän, vain pari kertaa tyttären kanssa matalilla sykkeillä. Tämä oli ehdottomasti rankin osuus mulle, sillä 13 kilometriä yhtäkkiä vedettynä on pitkä matka. Tsempattiin ja vedettiin toisiamme eteenpäin ja itse asiassa saavutettiin meitä ohittaneita joukkueita kovalla rytinälle lopussa. Oman kellon mukaan meillä meni jotain 45 minuuttia. Oli niin ihanaa saada luistimet pois jaloista!

Rullaluisteluosuudelta pyörille -->

Sopivasti lämmenneillä reisillä olikin sitten mukava lähteä pyörittämään polkimia, sillä edessä oli 69 kilometrin pyörälenkki ja sinne varrelle oli ripoteltu leimattavia rasteja ja kolme yllätystehtävää. Karttaan merkattua reittiä piti jokaisen joukkueen jäsenen yhdessä mennä ja jokaiselta rastilta tuli löytyä leima. Reitti kulki pääosin hiekkateillä, kauniissa maalaismaisemassa, mutta olipa ratamestari löytänyt sopivan soistuneen metsäpolku pätkänkin iloksemme ;)

Ensimmäisessä yllätystehtävässä suunnistettiin hiekkakuopilla ensin pari rastia ja sitten oli pelätty vesistötehtävä, jossa kastuikin vain vyötäröstä alaspäin. 6 erilaista palapelin palaa haettiin yksitellen lammen pinnalla kelluvista astioista. Kun kaikki palat oli haettu, yhdessä yritettiin koota siitä neliö. Niin siis todella yritettiin ja 10 minuutin kasvavan turhautumisen jälkeen meidät armahdettiin ja sai jatkaa matkaa tyhmänä. Jäi isosti vaivaamaan kuinka se olisi ratkennut... Tehtävärasti oli mun mielestä todella hyvä ja hauskasti ideoitu. Kastuminen ei alkuun houkutellut, mutta jalat ehdottomasti tykkäsivät viileästä vedestä.

Palapeli tehtävä.

Taas pyöräiltiin ja popsittiin eväitä samalla. Mä teippasin pyöräni runkoon, käden ulottuville minigrip-pussin ja sieltä pyöräillessä evästin pähkinöitä, sipsejä ja suklaata. Juotavana mulla oli vettä ja kokista. Tällaiset eväät uppoaa mulle paljon paremmin kuin geelit ja urheilujuomat ja onhan jo sekin hyvä syy tehdä pitkä lenkki kun saa samalla herkutella ;) Varaamani eväät riitti koko matkan ja sain niistä just sopivasti energiaa.







Metsäosuudella, sellaisella kuivalla pätkällä.

Toisessa yllätystehtävässä päästiin edellisvuosien tapaan ampumaan :) Oma suoritus ei osunut nappiin, kun tuli kaksi noin 100 metrin sakkorinkiä kierrettäväksi. No, onneksi tiimini muut jäsenet hoitivat osuutensa toivotulla tavalla! Lyhyt huili pyörän selästä oli oikein paikallaan.



Ampumastadionilla sai taas tähtäillä.

Sillä sitten se polkeminen taas jatkui. Kohteena oli kolmas yllätystehtävä Ylistaron keskustassa, Kyrönjoen rannalla, eli toinen vesistö tehtävä...



Rannalla riisuttiin lenkkarit jalasta, pujoteltiin pelastusliivit päälle ja saatiin mukaamme isot renkaat, joiden avulla tuli käydä arviolta 100 metrin päässä oleva rasti kiertämässä. Pohdittiin hetki miten kannattaisi edetä ja Elisa ja Janne lähtivät potkimaan ja käsin melomaan kokonaan renkaan päällä maaten. Mä menin renkaan keskelle yrittäen etenemistä, mutta se oli ihan toivotonta ja niin väsyi äkkiä. Jannen avustuksella pääsin vaihtamaan asentoa ja johan alkoi toimia. Vesistö tehtävät ei todellakaan ole mun lemppareita, mutta olen niin tyytyväinen, että silti sinne veteen vaan menin! Suljin mielestäni sen faktan, että allani on useita metrejä vain pimeää vettä ja virta vei koko ajan (vaikka aika hitaasti). Kastuttiin, mutta kyllähän se virkisti viimeisille kilometreille.

Toinen vesistötehtävä renkaiden kanssa.

Mä roikun vasemmalla renkaan sisällä ja Elisa oikealla renkaan päällä.

Takaisin rantaan renkaan päällä.

Huh, veden varasta selvitty!

Matkan pituudeksi tälle vuotta oli luvattu 100 kilometriä, eikä se todellakaan ollut tullut täyteen, kun viimeisen kerran urheilukentälle kaarrettiin. Luvassa oli vielä yksi yllätystehtävä ja jännitti mitä se voisi olla, kunhan ei rullaluistelua...

Pyöräilyosuudelta viimeiselle yllätystehtävälle.

Hahaa, varaston hämyyn oli pystytetty peliluola ja tehtävänä oli ajaa 9 kilometrin rallipätkä! Mähän en tällaisia ole harrastanut, enkä osannut aavistaa moista osuutta joten en ollut tiennyt treenata. Jokaisen joukkueen jäsenen piti pätkä reittiä ajaa, joten Janne hoiti kaasu pohjassa lähelle maalia ja me naiset tyyliteltiin maaliin. 

Paha rasti, onneksi Janne osasi.

Viimeisenä oli kunniakierros kentän ympäri aitojen yli hyppien. Ja 100 kilometriä täynnä, alle 6 tunnissa!

On se aina niin huikea fiilis tulla pitkän urakan jälkeen maaliin ja kun vastassa oli vielä ihan parhaat kannustusjoukot; oma perhe ja ystäviä. Lapset tuumasivat, että olivat niin ylpeitä äidin menosta ja se jos mikä tuntui mukavalta <3 Lasten silmissä me oltiin niin voittajia!

Maaliin :D

Kuva kisan jälkeen ja edelleen hymyilyttää :D

Kiitos taas Multisport-kisan järjestäjille! Ensi vuonna taas nähdään!
Kuinka moni lukijoista lähtee myös mukaan?!?

ErityisKiitos Elisalle ja Jannelle matkaseurasta :D!

~Eija~

Peurunka Rogaining 2016

Valmistelut ensimmäiseen rogaining -kisaan oli tehty. Edellisenä iltana lilluin kruittuiseksi lasten kanssa Kylpylä Peurungan aalloissa ja vesiliukamäessä. Yö nukuttiin koko sakki todella hyvin ja aamulla maistui aamupala. Edellisiltainen viileä tuuli oli aamuksi tyyntynyt alkaakseen taas kisan starttiin mennessä. Arvoin kovasti vaatteiden kanssa ja loppu viimein muuten oli aivan osuva asuvalinta, mutta pitkät kalsarit olisi voinut jättää päältä pois... Isoveli ajeli Peurungalle vasta lauantai aamulla ja olikin paikalla noin vartti ennen karttojen jakoa. Mua aina hermostuttaa kun aikataulu menee tiukalle, mutta hyvinhän tässä ehdittiin.

Isoveli ja mä kesittyneesti ;)

Laitettiin styroksi pöydälle, kartta styroksille ja suunnittelu sai alkaa. Aikaa olisi 4 tuntia hakea mahdollisimman monta rastia ja arvokkaita pisteitä. Meillä oli lankaa, jossa oli kartan mittakaavan mukaan kilometrin välein solmu. Nuppineulojen ja langan avulla pystyttiin helposti laskemaan kuinka pitkä matka ollaan reittiä suunniteltu. Yritettiin hyödyntää polut ja tiet mahdollisimman hyvin, mutta joitakin kohtia päätettiin painaa suoraan metsän läpi. Pari rastia katsottiin mahdollisuudeksi napsia lisäpisteitä ja myös pari rastia, jotka tarvittaessa jätetään väliin. 

Nuppineulat ja lankaa kartalla. Lopuksi reitti alleviiauskynällä piirtäen.

Kiva puheen sorina ja keskittyneitä joukkueita päät yhdessä suunnitteli omia ratojaan. Meillä meni tunti suunnittelussa. Sitten syötiin nopeasti jotain, vessakäynti ja loput varusteet niskaan ja ulos odottamaan lähtölupaa.

Reitin suunnittelua.

Kaikki neljän tunnin sarjalaiset lähtivät samaan aikaan. Heti pihasta porukka hajosi kahteen suuntaan. Me kurvattiin oikealle mäkeä ylös, hyvillä mielillä ja innokkana :) Tavoitteena oli pitää hyvää vauhtia poluilla ja teillä ja metsässä pysyä suunnassa. Keskivauhdiksi suunniteltiin noin 8min/km.

Lähtö.

Ensimmäinen viiden pisteen rasti oli helppo. Siitä jatkettiin melko yksin kahden pisteen rastille, joka ei ollutkaan kartan osoittamalla paikalla. Onneksemme rastia etsimässä oli jo toinen sekapari ja yhdessä löysimme sen nopeasti noin 50 metriä edempää. Tämän jälkeen meno maistui hyvältä ihania metsäpolkuja ja latupohjia pitkin ylä- ja alamäkeen. Kauniita maisemiakin ehti vilkuilla. Metsäosuudet olivat lähes poikkeuksetta todella hidaskulkuisia. Oli risukkoa, kivikkoa ja liukkaita sammalmättäitä. Tarkkana sai olla ja jalkaa sai nostaa tosissaan.

Alkumatkan ylämäessä.

Toisia kisailijoita tuli vastaan ja saattoi vain arvailla minkälaisia reitinvalintoja he olivat tehneet. Joitain nähtiin useammin ja toisia ei ollenkaan. Kahden tunnin taivaltamisen jälkeen olimme edenneet noin 15km. Teimme päätöksen jättää yksi rastin haku koukku tekemättä, ettei lopussa tulisi liian kiire. Muutenkin edessä olisi vielä kaksi tiukkaa nousua ja voimia oli säästettävä. Maantie juoksua oli paljon ja se tuntui ilkeältä suunnistuskengät jalassa. Oli tunne, että oikean jalan kantapäässä on hiertymä. Energiavajeeseen huitaisimme Tuplat ja juotavaa päälle.

Sammalmättäinen alamäki.

Isoveljellä alkoi kolmen tunnin kohdilla jalka painamaan. Nyt teki todella tiukkaa ehtiä tavoiteajassa maaliin. Oli jätettävä houkutteleva 10 pisteen rasti väliin ja tyydyttävä korvaavaan kahden pisteen rastiin. Mä yritin tsempata isoveljeä mahdollisimman positiivisesti ja aina sain vastauksen, että "tullaan tullaan sitä vauhtia kun pystyy!". Mä olin yllättävän hyvilä voimilla, enkä olisi uskonut että ollaan pysytty liikkeessä kohta neljä tuntia. Kun aikaa oli enää 15 minuuttia, tiesimme että ehdimme sittenkin tavoiteajassa maaliin. Aikamme oli 3 tuntia 58 min ja 7 sekuntia :D Tiukille se meni, mutta riitti. Aivan mahtava fiilis :D! Mun gps-kellon mukaan matkaa tuli 32,6km.

Maalissa!

Me voitettiin 4 tunnin sekasarja, JIHUU :D
Aika siistiä näin ensikertalaiselle!

Palkintojen jaossa.

Tykkäsin kovasti ja päätimme jo että ensi vuonna mennän uudestaan johonkin rogaining -kisaan. Mukavan haastavaa, hauskaa, rentoa ja kivaa yhdessä :)
Kiitos isoveljelle kun haastoit mukaan :D!

~Eija~

Multisporttailemassa

Huhhuijaa kun oli taas hieno urheilupäivä eilen Ylistarossa! Kyseessä oli ties monesko Multisport seikkailukisa Ylistarossa, mutta mulle se oli järjestyksessään toinen. Estymisten vuoksi tosiaan kaveriporukoihimme tuli joukkue kokoonpano muutoksia ja mä pääsin Esan ja Hannun följyyn, Läähätän ja Läkähdyn-joukkueeseen. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tämä joukkue joutui turvautua varanaiseen, joten olin kovan paikan edessä. Sisua multa löytyy ja mielestäni kestävyyttäkin johonkin pisteeseen asti, mutta jännityksellä odotin kuinka pitkälle pitää tulla venymään ;)

 Keli vaikutti lupaavalta; ei sadetta, aurinko pilkisteli poutapilvien takaa ja kovahko tuuli viilensi sopivasti. Kotona runsas aamupala sisään, loput kamat ja kannustajat autoon ja kohti kilpailukeskusta, Ylistaron urheilukenttää. Siellä omat tavarat joukkueen numerolla osoitetulle paikalle, numeroiden ja karttojen haku ja emit-leimasimen tsekkaus. 

 Tänä vuonna joukkueita oli 31. Tämä sisälsi kaikki trio open, trio lady ja duo -sarjat. Trioilla oli luvassa noin 76 km ja duoilla noin 41 km taivaltamista. 

Klo.11 oli kaikille osallistujille info, jossa käytiin kisan kulku läpi ja kerrattiin turvallisuussäännöt. Ohjeet jokainen joukkue sai myös kirjallisena, joten ei pitäisi jäädä epäselväksi kuinka kisassa toimitaan. Etukäteen saatiin myös kartat, joita oli tässä vaiheessa kolme. Ne olivat valtavia "lakanoita", joita oli hiukan hankala taitella karttatelineeseen, joten yritimme opetella mahdolisimman pitkälti niitä ulkoa. Edessä olisi toisen kartan jälkeen kartan vaihto tien vieressä, joten aivan kaikkea ei vielä tässä vaiheessa saanut selville. Niin ja matkan varrella olevista yllätystehtävistä ei voinut kuin arvailla :)

Alkuinfo.

Vuoden 2016 Läähätän ja läkähdyn -joukkue, Hannu, mä ja Esa.

 Lähtö tapahtu klo.12 urheilukentältä. Edessä oli kaikilla sarjoilla juoksua 2,5km. Tuntui sopivalta lämmittelyltä.

Lähtö kuhinassa kaikki vielä yhdessä kasassa.

Juoksu pyrähdyksen jälkeen pyörän selkään ja edessä pyöräilyä 53 km. Matkan varrella oli 2,5 km juoksu suolla, josta pidin erityisesti. Hiukan etukäteen harmittelin kenkieni puolesta, mutta pääsinkin melko kevyesti hyppelemään mättäältä mättäälle ja selvisin melko kuivin jaloin. 

Pyöräily osuus alkaa.

Suo juoksun jälkeen oli pätkä hiekkatie juoksua ja edellä menevät joukkueet tulivat vastaan. Laskelmiemme mukaan olimme tässä vaiheessa kolmansia, jee :D

Mutta matka jatkui hiekkatietä ja välillä poikettiin metsäteille ja -poluille, jotka oli mun mieleen :) Olin niin onnellinen Trek-maastopyörästäni, että hymyilitte vaan ne kaikki kivet ja juurakot.

Etukäteen olivat järjestäjät antaneet ymmärtää, että edessä on jokin vesistötehtävä melonnankin lisäksi. Mua hirvitti tämä, sillä vaikka osaan uida, niin silti vesi elementtinä on mulle melko pelottava. Joukkueelleni olin tämän etukäteen selvästi sitten ilmoittanut, että jos mahdollista, mä skippaan sitten uimisen. No huh, vesiyllätystehtävässä pitikin ylittää lyhyt vesistö paksun sturoxin päällä maaten. Tyyli olisi vapaa, mutta joukkueen kaikkien jäsenten piti se tehdä. Otimme kengät ja sukat jalasta pois, kahlasimme kaislikkoon ja mahalle maaten levylle. Käsillä melon vastarannalle ja takaisin. Pintavesi oli todella lämmintä, levy kannatteli todella hyvin ja se oli itse asiassa ihan kivaa. Jes mä selvisin :D!

Matka jatkui pyörällä ja edessä oli pätkä hiekkatietä ja sitten asfalttia hiukan pitempi pätkä. Pyysin Esaa ja Hannua vetämään ja mä tuun tuulen suojassa. En kääntänyt karttaa sitä lukeakseni, sillä rasti olisi tien varressa, että annetaan mennä vaan...

 VOI MIKÄ VIRHE! 

Me sitten mentiin vauhdin huumassa ja painettiin kaikki kolme ohi rastin...kukaan ei sitä nähnyt :( Oikealle kääntynyt isompi asfalttitie vasta sai epäilyksen heräämään, että ei tuollaista pitänyt ennen rastia olla ja sitten alkoi kartan kääntely. Oltiin sitten ampaistu kartalta ulos!! Täys käännös ja sadattelua. Tähän tuhraantui sellaiset 13 minuuttia ja kolmannelta sijalta taidettiin pudota kuudennenksi. Olin niin vihainen itselleni, kun en vaan sitä karttaa lukenut, kun se siinä nenän edessä olisi ollut!

Mulla meni tästä virheestä pasmat hetkeksi ihan sekaisin, että kartan vaihdossa aloin lukea karttaa väärältä puolelta. Jotenkin se ei sitten täsmännyt ja piti Esalta ja Hannulta pyytää, että tulkaa nyt kattomaan. Sitten piti vaan tyhjätä pää ja jatkaa, mutta kyllä sitten olin vihainen!

Yleisö pystyi seuraamaan kisaa livenä, kun kaikilla oli gbs-seuranta.

 Saatiin polkea aivan huippu metsä maastossa, välillä hiekkateille poiketen. Saatiin yksi trio lady ja trio open -joukkue kiinni ja tietty raivon puuskassa heti ohi. Vielä ennen Isonkyrön puolella olevaan näkötorniin kipuamista, saimme toisen trio open -joukkueen ohitettua. Heillä näytti olevan melkoisesti ongelmia kramppaavien jalkojen kanssa, joten laskeskelin, että heistä ei olisi enää meille uhkaa.

Oli mukava polkea lapsuuden maisemissa. Esa ja Hannu yrittivät rauhoittaa, että mennään ihan rauhallisesti, ettei väsähdetä, matkaa vielä on. Joo joo, mutta mä haluan paikata meidän mun virheen!

Kärkimäen ampumaradalla oli kahden rastin helppo suunnistuspätkä jalkaisin ja sen jälkeen päästiin viime vuoden tapaan taas ampumaan! Virheemme vuoksi edelle päässeet trio open ja trio lady-joukkueet olivat vielä ampumapaikalla. Eivät siis enää niin kovin kaukana :) 

Viime vuonna sain pudotettua kaikki mustat täplät, mutta nyt kaksi ensimmäistä meni heinikkoon, kun en oikein ymmärtänyt että miten tätä nyt taas käytetään. Valvoja hoki mustasta ympyrästä, enkä mä mitään sellaista nähnyt. Ennen kolmatta kysyin, että mitä mustaa se tarkoittaa ja sitten liikuttamalla sitä asetta, vihdoin löytyi se musta ympyrä! Voi johan toki se helpottui ja loput kolme putos alas. Mutta kaksi sakkorinkiä kävin joutessani hölkkäämässä ;)

Sitten tuhatta ja sataa viimeiset kilometrit polkien urheilukentälle.

Live kuvaa myös ampuamapaikalta.

Mulla oli kyllä ihan parhaat kannustajat ja meidän joukkueen nimi olis voinut olla ÄITI ;)

Pyöräilystä pakarat, reidet ja erityisesti vas alaselkä olivat puuduksissa. Mukana ollut juoma vesi oli melkein loppu joten oli ihanaa päästä vihdoin taas huoltopisteelle. Heitin suuhuni sipsejä, kokista ja vettä. Rullaluistimet jalkaan ja edessä 10 km lenkki.

Rullaluistelu oli ehdottomasti rankin pätkä mulle. Ensin oli mukavaa myötätuulta ja pysyin miesten perässä hyvin. Tajutessani että saamme kolmantena edellä menevän trio open -joukkueen, jaksoi taas palan matkaa hyvin. Ennen käännöspaikkaa tuli kuitenkin välikuolema. Pyöräilyn väsyttämät jalat ja energiavaje hyydytti. Alaselkä oli ihan katkeamispisteessä, enkä saanut voimaa potkuihin. Tuijotin Esan rullaluistimia ja keskityin vaan pysymään samassa tahdissa ja leveiden hartioiden suojassa. Reitin ainut mäki hyydytti sitten lopulta ja miehet tuuppasivat ylös ja sisulla yritin potkia urheilukentälle vaihtoon. Ai että syö naista, kun pitää tunnustaa että paukut loppuu... Kiitos kuitenkin Esalle ja Hannulle tsemppaamisesta!

Rullaluistelu lenkiltä vaihtoon. Olipa tuskallista!

 Huoltopisteellä taas juotavaa ja syötävää suuhun. Voi että oli jo nälkä!

Lenkkarit jalkaan ja matka jatkuu. Jokainen joukkue sai yhden potkulaudan ja sitä sitten vaihdeltiin niin että muut juoksivat yhden potkutellessa. Jalat oli hirmu raskaat, joten välillä huilit potkulaudalla oli just paikallaan. Juoksua oli 5,2 km ja välissä melonta.

Jalkoja jo niin painaa!

 Melonta oli 1,5km. Melonta paikalle päästyämme ohitimme trio lady -joukkueen, joten nyt olimme sillä sijalla josta putosimme ennen virhettä. Valitettavan lähellä oli kyllä takaa kirinyt trio open -joukkue. Melonnassa piti ensin noukkia köysi rinkula kyytiin, tehdä lenkki merkittyä reittiä pitkin rastille ja takaisin. Mä sain huilata ja viisoin vaan missä merkityt poijut on. Melonta osuudella kolmas sijamme sitten vaihtui neljänneksi kun vahva mies joukkue kauhoi ohi. Näytti meno melko vahvalta.

 Paikallisen kaupan pihassa oli vielä hauska yllätystehtävä, kun piti yrittää saada tehtyä maali sählymailalla ja pallolla junnu maalivahdin ohi. No eihän siinä ollut toivoakaan! Kaikilla meni ohi ja sitten kannettiin järkyttävän painavia kanistereita merkitty lenkki.

 Kaupalta juostiin ja potkuteltiin takaisin urheilukentälle ja viimeisillä voimilla jokaisen joukkueen jäsenen tuli vielä hyppiä hyppynarulla 20 hyppyä yhteensoittoon. Helposti se meni.

Ja ah, vihdoin maaliin :D!!!

Me oltiin sitten lopulta neljänsiä. Virhe maksoi meille kolmannen sijan, mutta kirimmehän me silti todella mallikkaasti. Aikaa kului mun kellon mukaan 4 tuntia 49 minuuttia. Matkaa kertyi virhekilometreineen kaikkineen 81,5 km.

Olipa hienoa ja taas oppi uutta, erityisesti itsestä. 

Ennen seuraavaa kertaa pitää rullaluistella enemmän, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun laitoin rullaluistimet jalkaan tänä kesänä ja sen huomasi kisassa... Vaikka luulisi reitin olevan kuinka selvä, karttaa pitää lukea ja vaikka sitten pysähtyä laittamaan se hyvin telineeseen. Niin ja kannattaisin vaan viitsiä tankata energiaa kisan alusta asti!

Mutta myös jotain positiivista -> maastopyörä oli nappi hankinta, kestävyyskuntoa löytyy ja pysyin kuin pysyinkin miesten perässä :D 

Toivottavasti ens vuonna taas menossa mukana :)

~Eija~