Uuden edessä jälleen

Mä oon yllytyshullu, varsinkin jos mua haastetaan kokeilemaan jotain uutta tai ylittämään itseni. Mä haluan haastaa omaa kroppaani, kestävyyttä ja nopeutta. Ylös voin mennä ja kauas myös, mutta veden alle en koskaan. Enkä missään nimessä pistä suuhuni mitä sattuun! Joo, kaikella rajansa!

No onneksi nyt ei ole kyse mistään äärimmäisyyksistä, mutta uuden edessä olen jälleen, sillä huomenna lauantaina pääsen ensimmäisen kerran kokeilemaan rogainingia (kuinkahan tuo sana fiksusti pitäisi taivuttaa...?).

Rogaining on yksi suunnistuksen muoto, joka on peräisin Australiasta. Siinä kartalle on merkitty rasteja ja tarkoitus on suunnitella oma reitti niin, että kerää tietyssä ajassa mahdollisimman monta rastia. Nämä rastit on myös pisteytetty, joten joltain rastilta saa esimerkiksi 5 pistettä ja toiselta 10. Eniten pisteitä saanut ja määrätyssä ajassa maaliin tullut voittaa. Ajan ylityksestä tulee aikasakkoa. Yksi hienoin juttu tässä lajissa on se, että matkaa ei tarvitse taittaa yksin, vaan yleensä mennään 2-5 hengen porukassa ja jokaisen on käytävä yhdessä rasteilla (ei siis voi hajaantua metsässä). Toki on myös joitain kisoja, joissa voi yksin matkaa taivaltaa. Matkat ovat yleensä 2 tunnista yhteen vuorokauteen.

Kuva Luontoon.fi -sivuilta

Esimerkki rogaining kartasta ja ripotellut rastit

 Kuten monessa muussakin lajissa, tässäkin kuka tahansa voi sitä harrastaa. Voi mennä tosissaan kisavaihteella tai fiilistellä luonnossa hyvässä seurassa. Vaihtoehtona voi olla myös kulkeminen pyörällä. 

Me, mä ja mun isoveli kuljemme huomenna jalkaisin ja aikaa on 4 tuntia Peurunka Rogaining-kisassa. Isoveli on kokeillut rogainingia jo aikaisemminkin, joten mulla on aivan luottavainen olo. Mä olen innokas ja hätäinen, isoveli on tahdikas ja rauhallinen. Siis aivan mahtava ennakkoasetelma ;)

Meillä oli puhetta jo pari kesää sitten, että joskus mennään yhdessä, mutta vasta nyt saatiin aikataulut osumaan ja heinäkuun lopulla ilmoittautumiset tehtyä. Meillä on molemmille suunnistuskokemusta lapsuudesta asti eikä se kipinä ole sammunut minnekään. Kunto on melko samalla tasolla, joten tavoitteena on pysyä hyvässä liikkeessä koko 4 tuntia. Sellainen sopiva maraton aika. Menemme hyvillä fiiliksillä, rentoa ja mukavaa suoritusta tekemään :)

Toinen esimerkki kartta netistä.

Oon kovasti miettinyt käytännön juttuja. Miten siinä reitin suunnittelussa onnistuu? Kuinka vaikeaa ajan kuluminen on arvioida eri maastoissa? Miten yhdessä suunnistaminen oikeasti lähtee sujumaan? Pystynkö juoksemaan metsässä reppu selässä? Mitkä vaatteet on järkevä pistää päälle? Kuinka paljon varaan evästä ja mitä?

Pakkasin useampaa vaihtoehtoa vaatteita ja ruokaa. Kyytiin lähtee iso pala styroxia ja isoveli tuo nuppineulat ja lankaa. Kompassi ja emit ok. Jalkaan päädyin laittamaan suunnistuskengät, vaikka koskaan en ole niillä noin pitkää aikaa taivaltanut. Niin, siispä kunnon sukat jalkaan. Reppuun eväiden lisäksi kertakäyttösadetakki, kännykkä vesitiiviisti pakattuna ja hanskat.

Mä saavuin Peurungalle minilomalle lasteni ja vanhempieni kanssa jo tänään. Virittäydyn rogaining -fiilikseen kylpylän aalloissa. Yritän parhaani mukaan pysyä nahoissani ;)

~Eija~

Haastava, vaativa sprintti

Viime lauantaina kisattiin suunnistuksen SM-sprintit Vaasassa. Mä kiiruhdin kisojen jälkeen kodin ja suihkun kautta suoraan piipahtamaan ystävän synttärijuhlilla ja sieltä yövuoroon. Nyt kahden yövuoron ja yhden nukutun päivän jälkeen on hiukan saanut pureskeltua ensimmäistä sm-kokemustani ja itse kisaa. Hieno kokemus, hienosti järjestetty kokonaisuus ja hieno laji :D

Edellisessä postauksessa kerroinkin etukäteis jännittämistäni, niin jännitin kyllä ihan lähtöön asti ja itse asiassa tuloksien tuloon asti. En tiedä miksi jännitin niin valtavasti, en hetkeen ole niin kovaa jännittänyt. Ehkä kertoo epävarmuudesta. Hyvä kun aamupalan sain kotona nieleskeltyä. Mun lähtö karsinnassa oli klo.09.04 ja vaikka aurinko paistoi jo ihanasti, oli tosi kylmä, muutama aste plussaa. Numerolappojen haussa oli kamala ruuhka, mutta sain napattua omani melko nopeasti ja pienen lämmittelyn jälkeen pääsin jo lähtökarsinaan. Hermostutti. Alku menikin sitten ihan pölläilyksi. Ensimmäinen ja toinen rasti meni hakemiseksi. Sitten oli pakko rauhoittua ja yrittää keskittyä olennaiseen. Loppu rata menikin aivan hyvin ja pääsi vauhtiakin pitämään. Kielletyt alueet olivat selkeät ja reitinvalinnatkin alun hätiköinnin jälkeen melko optimaaliset. Helpotuksen huokaus kun sain hyväksytyn suorituksen, jes :) Aika oli huono, mutta mun onni oli, että meidän ikäsarjassa oli 29 ilmoittautunutta ja joka sarjasta aina 30 pääsee A-finaaliin, joten kaikille riitti vain hyväksytty suoritus. Jos olisi ollut enemmän porukkaa tai tiukempi karsinta, olisin karsiutunut auttamattomasti tällaisella suorituksella.

Hetken seurasin muiden maaliin tuloa ja sitten suuntasin autolle syömään ja lepäilemään. Aikainen herätys, koko päivän Vaasassa oleminen, ystävän synttärit ja vielä yövuoroon meno illalla vaati,että yrittäisin hiukan nukkua finaalien odotusajan. Onneksi aurinko paistoi autoon ja näin ollen siellä tarkeni hyvin ottaa tunnin unet. Muutenkin lämpötila kohosi lähes kesäisiin tunnelmiin ja aurinko paistoi. Tutkailin karsinnan väliaikoja ja tsemppasi havainto, että alun haparoinnin jälkeen sopivalla vauhdillani olin aivan mukavasti kärjen vauhdissa. Vaatisi nyt keskittymistä peliin.

Autossa torkkuen.

Ensikertalaiselle sm-kisojen käytännöt ja tarkat säännöt gps-kellojen, lähtökynnyksien ynnä muiden kanssa oli opettelua. Vaikka ohjeita oli etukäteen lukenut, oli tunne koko ajan että tekeeköhän jotain väärin. Säännöistä huolimatta porukka oli rennolla ja hyvällä fiiliksellä liikkeellä. Se taisi olla vaan mä joka stressasi...

Finaalin lähtöä saikin sitten odottaa. Onneksi nyt ei ollut kylmä. Olo oli jännittynyt mutta jotenkin hiukan rauhallisempi. Nyt pääsin kartalle heti ja homma lähti rullaamaan. Vauhdin sain pidettyä sopivana, loppua kohden kiristin sen minkä pystyin. Juoksu tuntui tosi hyvältä ja oli ilo painaa menemään. Reitinvalinnat piti tehdä silmänräpäyksessä, juoksu pätkät piti hyödyntää tutkimalla jo seuraavaa rastinväliä ja olla koko ajan skarppina. Pää ei pysy mulla koko ajan mukana ja tästä johtuen jokunen huono reintinvalinta tuli tehtyä, myös pysähdyksiä ja virheitä. Mutta maaliin tultiin ja sitten ehti rauhassa Kaarlen kentällä auringon paisteessa tutkia mitä tuli tehtyä ja mikä oli fiksua ja mikä ei. 

Iloinen olen juoksukunnostani :D Löytyy vauhtia ja kestävyyttä, mitkä molemmat ovat kehittyneet viimeisen vuoden aikana. Sm-kisakokemus kannatti käydä hakemassa ja mielelläni menen toistekin. Olihan se sellaista isomman kisahengen meininkiä ja oli hienoa katsoa kuinka Suomen huiput vetää tarkasti ja kovaa.

Kotiinpäin ajellessa sääntöjen tarkka noudattaminen ja valvonnan alla oleminen jäi päälle ja köröttelin just eikä melkeen rajoitusten mukaan kotiin. Tuntui että joka puskan ja risteyksen takana joku seurasi ja tarkkaili teenkö jotain väärin. Ikävä tunne mikä tuli am-sprinttienkin jälkeen. Ahdistava tunne ja ehkä osaksi selitti mun jännityksenkin ennen kisaa. Kunhan taas ehtii omille lenkkipoluille rauhassa, niin tuo tunnekin varmasti katoaa (rajoitusten mukaan ajaminen voisi tietysti mielellään jäädä pysyvästi päälle ;) )...

Muisto sm-kisoista :)

Kunhan yövuoroista tässä taas tokenee, voi katseet taas siirtää seuraaviin haasteisiin. Ilmoittauduin Kankaanpään maratonille ja sitä ennen oon vielä isoveljen parina 4 tunnin rogaining kisassa :) Mukavaa siis tiedossa!

~Eija~

Voihan karttamerkit ja kröhä

Flunssa yritti viime viikolla iskeä mun kantaan, kuivahkoa yskää ja päänsärkyä ja mä puolestani taistelin vastaan c-vitamiinein ja villasukin. Mä olin jo ilmoittautunut kolmeen suunnistuskisaan joten täysin levossa en pystynyt olemaan. Jokaisen vedon jälkeen kyllä keuhkoissa tuntui ja limaakin irtosi, mutta ei ainakaan toistaiseksi pahentaneet oloa. Suosittelen flunssaisena kaikille lepoa urheilusta, mutta on se niin vaikeaa omalla kohdalla. Kisojen lisäksi en muita omia treenejä tehnytkään, vaikka tarkoitus oli. Mutta olipa tässä jo muutenkin karttojen kahinaa :)

Suunnistaessa kädet on täynnä tavaraa :)

Ensimmäinen kisastartti oli arki-iltana sprintti veto. Sprintissä usein suunnistetaan keskellä kaupunkia tai kylän keskustassa. Kartta on hiukan erilainen kuin perus suunnistuskartta. Ennen kisaan lähtöä on syytä opetella tai edes kerrata karttamerkit, että tietää kielletyt ja sallitut ylityspaikat. Mä en sitä kiireessä tehnyt... Tämä taisi olla koko suunnistaja"urani" viides sprintti ja jo toinen hylsy. Ylitin matalan muurin ja oivalsin mahdollisen virheeni heti kun astuin muurin toisella puolella olleelle nurmikolle. Kiersin toki koko radan läpi ja kiertelin aivan älyttömiä koukkuja pohtien koko ajan saakohan tästä mennä tai onkohan tästä sallittua juosta. Epävarmuus kalvoi koko matkan ja odotetusti se sitten koituikin kohtalokseni. 

Sprintti kartta.

Juoksu kyllä kulki ja sprintti vauhdikkuudessaan on aivan huippu laji, mutta pohtimaan pisti onko sitten kuitenkaan mua varten. Tämän viikon lauantaina on SM-sprintti Vaasassa ja olin ajatellut viime viikon sprintin olevan hyvää harjoitusta. Hylsyn vuoksi epäröin kovastikin ilmoittaudunko vai en. Suunnistajakolleegan kannustamana kuitenkin ilmo lähti ajallaan ja elämäni ensimmäiset SM-kisat lähestyy...

Kohta valot päälle :)

Viime viikon toiset suunnistuskisat olivat aluemestaruus yösuunnistuskisat. Yö ja pimeys herättää aina kunnioitukseni, eikä nytkään ollut poikkeus. Oma lähtöaika oli klo.22.05 ja silloin oli jo todella pimeää. Onneksi oli mukavan lämmin, noin 15 astetta plussaa ja pieni tihkusadekin loppui juuri ennen lähtöä, joten metsässä oli kelin osalta oikein mukava tarpoa. Puhdas suoritus ei ollut tämäkään, ei sitten lähellekään. Ekalle rastille heti kiertelyä, toiselle tyhmää polun hakua ja monelle muullekin hiukan oikealta tai vasemmalta. Kolmelle rastille taisin mennä ihan nappi suorituksella. Mutta ei jäänyt mikään suuremmin harmittamaan, koska pääasia oli pysyä pimeässä metsässä rauhallisena ja saada hyväksytty suoritus ja siinä onnistuin :)

Viime vuonna olin myös sprintissä ja yökisoissa ja niistä pääset lukemaan tästä.

Yösuunnistus reittiä.

Koko viikon kruunasi vielä sunnuntaina kansalliset keskimatkan suunnistuskisat. Syyskuinen keli helli taas auringonpaisteella ja puista putoavilla keltaisilla lehdillä. Joko oon ollut niin kiireinen tai kaikki on tapahtunut niin kovin yhtäkkiä, mutta viikonloppuna huomasin miten syksy oli konkreettisesti alkanut. Auringonpaiste korosti puiden lehtien keltaisia, oransseja ja punaisia värejä ja tuuli toi viileä kosketusta muuten niin lämpöiseen ilmaan. Oli todella kaunista :)

Kisa meni aivan hyvin. Melko joutuisa, helpohko rata, mutta kiva välillä näinkin. Mitään rastia ei tarvinnut hakea, mutta osan otin varman päälle rauhallisesti karttaa lukien. Oli oikein eheyttävä kokemus alkuviikon sprintti kokemuksen jälkeen ;) 

Viikon saalis.

Tänään tallustelin kumpparit jalassa puutarhassa ihaillen kesän viimeisiä merkkejä ja syksyn alun väriläiskiä. Toivottavasti syksy antaisi tällaisia kauniita päiviä vielä monta monta lisää ja että tämä mun olkapäällä kiusaava flunssan poikanen putoaisi kyydistä ja päästäisi mut taas kunnolla liikkumaan. Viikonloppuna ainakin toivoisin pystyväni starttaamaan SM-sprinteissä terveenä ja karttamerkit selkeänä mielessä. Pitäkää mulle peukkuja :)

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille :D!

~Eija~

Lepoviikon mietteitä

Kulunut viikko oli palauttava lepoviikko ja tarpeellinen sellainen. Viime viikonloppuna piti sovitella työvuorot ja kisoja, joihin halusin osallistua ja jo etukäteis järkkäilyt vei voimia. Työvuorot tuli hoidettua ja kisatkin käytyä hyvällä sykkeellä, mutta väsy oli. Lauantaina polkujuoksukisan jälkeen vasen pohje kramppasi kunnolla ja se tuntui keskiviikkoon asti, mutta helpotti sitten huomaamattomaksi. Kuitenkin viime sunnuntaina oli suunnistuksen maakuntaviesti ja aamulla sängystä noustessa hirvitti kuinka kipeällä jalalla pääsee metsässä juoksemaan. Yllättäen juokseminen olikin kivuttomampaa kuin kävely, venyttelystä nyt puhumattakaan. 

Meillä on hyvä ja taitava suunnistava naisporukka Ilmajoen kunnassa. Oltiin viime vuonna maakuntaviestissä 3. ja sitä edellisvuonna 2. Näitä sijoja tietysti lähdettiin puolustamaan. Mä sain aloitusosuuden, että ehtisin sitten vielä töihin. Alku pätkä meni rennon ok:sti, juoksu kulki ja rastit löytyi. Muitakin naisia siinä kulki samaan tahtiin ja eri hajontaakin näytti olevan. Puolen välin jälkeen kompastuin omaan heikkoon kohtaani, kun en enää keskittynyt kunnolla ja lähdin vain sinne päin kohti seuraavaa rastia. Oikealta ampaisin ohi kahden muun suunnistajan kanssa. Sitten hakua ja suuttuneena eteenpäin seuraavalle rastille jota pummasin taas. Toiseksi viimeistä rastia koukkasin myös aivan tyhmästi! Vaihtoon tullessa harmitti ihan vietävästi :/  Laskeskelin pummanneeni ehkä noin 7 minuuttia. Ei sitä harmitusta pysty sanoin kuvaamaan. Leuka rintaan, kannustukset seuraavien osuuksien suunnistajille ja kohti työmaata.

Palkinnoksi saatu  timanttituija.

Naiset tekivät kuitenkin loistavaa työtä ja nostivat huikean hyvällä suunnistuksella ja ankkuri vielä loppukirikamppailulla meidät toiseksi :D! Aivan mahtavaa!! Palkinnoksi saimme isohkot timanttituijat :)
Itse en tosiaankaan panokseeni ollut tyytyväinen, mutta tätä tämä suunnistaminen ja viesti on. Onneksi kaikilla muilla oli hyvä päivä!
Kiitos Sari, Leena ja Sanna :D!

Tyttären kanssa Mallan Makeissa :)

Tällä viikolla oli ohjaukset, joissa päästin itseni helpommalla. Pyöräillyt en kertaakaan töihin ja juoksemaankin menin vasta perjantaina. Tauko oli tehnyt hyvää jaloille. Juoksu tuntui kevyeltä ja helpolta. Keuhkot pelitti hyvin, sykkeet pysyivät alhaalla vaikka vauhti meinasi karata. Kevyt lenkki tuntui kerrankin kevyeltä. Ja ennen kaikkea lenkille lähtö ei yhtään tympinyt vaan se tuntui hurjan mukavalta :) Itse asiassa ne olivat sellaisia terapialenkkejä, kun sai vaan olla omien ajatusten kanssa ja pistää niitä järjestykseen.

Viikon aikana tuli myös puuhailtua kotona, nautittua herkkuhetki tyttären kanssa, käytyä lasten kanssa elokuvissa ja hoidettua yhtä sun toista asiaa. Lepoviikon päätteeksi nyt on päällä yövuorojen jälkeinen hämäryys. Kolmivuorotyöläisenä ei valitettavasti aina tuo uniaika täyty. Yövuorojen jälkeen on päivärytmi käännettävä takaisin normaaliin ja vaikka se multa suht ok:sti onnistuu, univelka tuntuu pari päivää vielä yövuorojen jälkeen, Juuri tällöin auttaa liikkuminen, ulkoilu ja sopiva pikku puuhastelu. Sohvan pohjalle ei kannata jäädä.

Syyskuun auringossa.

Syyskuu on alkanut aurinkoisissa merkeissä ja lenkillä vastaan kiemurteli vielä käärmekin. Saisivat jo painua horteeseen kiitos! Lepoviikko jää nyt tähän ja käännän seuraavan sivun. Uudella alkavalla viikolla pääsen taas suunnistamaan kun luvassa on sprinttiä ja yökisaa. Myös ihania juhlia ja tietysti töitä on luvassa.

Kaunista alkavaa syysviikkoa kaikille!

~Eija~

Multisporttailemassa

Huhhuijaa kun oli taas hieno urheilupäivä eilen Ylistarossa! Kyseessä oli ties monesko Multisport seikkailukisa Ylistarossa, mutta mulle se oli järjestyksessään toinen. Estymisten vuoksi tosiaan kaveriporukoihimme tuli joukkue kokoonpano muutoksia ja mä pääsin Esan ja Hannun följyyn, Läähätän ja Läkähdyn-joukkueeseen. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tämä joukkue joutui turvautua varanaiseen, joten olin kovan paikan edessä. Sisua multa löytyy ja mielestäni kestävyyttäkin johonkin pisteeseen asti, mutta jännityksellä odotin kuinka pitkälle pitää tulla venymään ;)

 Keli vaikutti lupaavalta; ei sadetta, aurinko pilkisteli poutapilvien takaa ja kovahko tuuli viilensi sopivasti. Kotona runsas aamupala sisään, loput kamat ja kannustajat autoon ja kohti kilpailukeskusta, Ylistaron urheilukenttää. Siellä omat tavarat joukkueen numerolla osoitetulle paikalle, numeroiden ja karttojen haku ja emit-leimasimen tsekkaus. 

 Tänä vuonna joukkueita oli 31. Tämä sisälsi kaikki trio open, trio lady ja duo -sarjat. Trioilla oli luvassa noin 76 km ja duoilla noin 41 km taivaltamista. 

Klo.11 oli kaikille osallistujille info, jossa käytiin kisan kulku läpi ja kerrattiin turvallisuussäännöt. Ohjeet jokainen joukkue sai myös kirjallisena, joten ei pitäisi jäädä epäselväksi kuinka kisassa toimitaan. Etukäteen saatiin myös kartat, joita oli tässä vaiheessa kolme. Ne olivat valtavia "lakanoita", joita oli hiukan hankala taitella karttatelineeseen, joten yritimme opetella mahdolisimman pitkälti niitä ulkoa. Edessä olisi toisen kartan jälkeen kartan vaihto tien vieressä, joten aivan kaikkea ei vielä tässä vaiheessa saanut selville. Niin ja matkan varrella olevista yllätystehtävistä ei voinut kuin arvailla :)

Alkuinfo.

Vuoden 2016 Läähätän ja läkähdyn -joukkue, Hannu, mä ja Esa.

 Lähtö tapahtu klo.12 urheilukentältä. Edessä oli kaikilla sarjoilla juoksua 2,5km. Tuntui sopivalta lämmittelyltä.

Lähtö kuhinassa kaikki vielä yhdessä kasassa.

Juoksu pyrähdyksen jälkeen pyörän selkään ja edessä pyöräilyä 53 km. Matkan varrella oli 2,5 km juoksu suolla, josta pidin erityisesti. Hiukan etukäteen harmittelin kenkieni puolesta, mutta pääsinkin melko kevyesti hyppelemään mättäältä mättäälle ja selvisin melko kuivin jaloin. 

Pyöräily osuus alkaa.

Suo juoksun jälkeen oli pätkä hiekkatie juoksua ja edellä menevät joukkueet tulivat vastaan. Laskelmiemme mukaan olimme tässä vaiheessa kolmansia, jee :D

Mutta matka jatkui hiekkatietä ja välillä poikettiin metsäteille ja -poluille, jotka oli mun mieleen :) Olin niin onnellinen Trek-maastopyörästäni, että hymyilitte vaan ne kaikki kivet ja juurakot.

Etukäteen olivat järjestäjät antaneet ymmärtää, että edessä on jokin vesistötehtävä melonnankin lisäksi. Mua hirvitti tämä, sillä vaikka osaan uida, niin silti vesi elementtinä on mulle melko pelottava. Joukkueelleni olin tämän etukäteen selvästi sitten ilmoittanut, että jos mahdollista, mä skippaan sitten uimisen. No huh, vesiyllätystehtävässä pitikin ylittää lyhyt vesistö paksun sturoxin päällä maaten. Tyyli olisi vapaa, mutta joukkueen kaikkien jäsenten piti se tehdä. Otimme kengät ja sukat jalasta pois, kahlasimme kaislikkoon ja mahalle maaten levylle. Käsillä melon vastarannalle ja takaisin. Pintavesi oli todella lämmintä, levy kannatteli todella hyvin ja se oli itse asiassa ihan kivaa. Jes mä selvisin :D!

Matka jatkui pyörällä ja edessä oli pätkä hiekkatietä ja sitten asfalttia hiukan pitempi pätkä. Pyysin Esaa ja Hannua vetämään ja mä tuun tuulen suojassa. En kääntänyt karttaa sitä lukeakseni, sillä rasti olisi tien varressa, että annetaan mennä vaan...

 VOI MIKÄ VIRHE! 

Me sitten mentiin vauhdin huumassa ja painettiin kaikki kolme ohi rastin...kukaan ei sitä nähnyt :( Oikealle kääntynyt isompi asfalttitie vasta sai epäilyksen heräämään, että ei tuollaista pitänyt ennen rastia olla ja sitten alkoi kartan kääntely. Oltiin sitten ampaistu kartalta ulos!! Täys käännös ja sadattelua. Tähän tuhraantui sellaiset 13 minuuttia ja kolmannelta sijalta taidettiin pudota kuudennenksi. Olin niin vihainen itselleni, kun en vaan sitä karttaa lukenut, kun se siinä nenän edessä olisi ollut!

Mulla meni tästä virheestä pasmat hetkeksi ihan sekaisin, että kartan vaihdossa aloin lukea karttaa väärältä puolelta. Jotenkin se ei sitten täsmännyt ja piti Esalta ja Hannulta pyytää, että tulkaa nyt kattomaan. Sitten piti vaan tyhjätä pää ja jatkaa, mutta kyllä sitten olin vihainen!

Yleisö pystyi seuraamaan kisaa livenä, kun kaikilla oli gbs-seuranta.

 Saatiin polkea aivan huippu metsä maastossa, välillä hiekkateille poiketen. Saatiin yksi trio lady ja trio open -joukkue kiinni ja tietty raivon puuskassa heti ohi. Vielä ennen Isonkyrön puolella olevaan näkötorniin kipuamista, saimme toisen trio open -joukkueen ohitettua. Heillä näytti olevan melkoisesti ongelmia kramppaavien jalkojen kanssa, joten laskeskelin, että heistä ei olisi enää meille uhkaa.

Oli mukava polkea lapsuuden maisemissa. Esa ja Hannu yrittivät rauhoittaa, että mennään ihan rauhallisesti, ettei väsähdetä, matkaa vielä on. Joo joo, mutta mä haluan paikata meidän mun virheen!

Kärkimäen ampumaradalla oli kahden rastin helppo suunnistuspätkä jalkaisin ja sen jälkeen päästiin viime vuoden tapaan taas ampumaan! Virheemme vuoksi edelle päässeet trio open ja trio lady-joukkueet olivat vielä ampumapaikalla. Eivät siis enää niin kovin kaukana :) 

Viime vuonna sain pudotettua kaikki mustat täplät, mutta nyt kaksi ensimmäistä meni heinikkoon, kun en oikein ymmärtänyt että miten tätä nyt taas käytetään. Valvoja hoki mustasta ympyrästä, enkä mä mitään sellaista nähnyt. Ennen kolmatta kysyin, että mitä mustaa se tarkoittaa ja sitten liikuttamalla sitä asetta, vihdoin löytyi se musta ympyrä! Voi johan toki se helpottui ja loput kolme putos alas. Mutta kaksi sakkorinkiä kävin joutessani hölkkäämässä ;)

Sitten tuhatta ja sataa viimeiset kilometrit polkien urheilukentälle.

Live kuvaa myös ampuamapaikalta.

Mulla oli kyllä ihan parhaat kannustajat ja meidän joukkueen nimi olis voinut olla ÄITI ;)

Pyöräilystä pakarat, reidet ja erityisesti vas alaselkä olivat puuduksissa. Mukana ollut juoma vesi oli melkein loppu joten oli ihanaa päästä vihdoin taas huoltopisteelle. Heitin suuhuni sipsejä, kokista ja vettä. Rullaluistimet jalkaan ja edessä 10 km lenkki.

Rullaluistelu oli ehdottomasti rankin pätkä mulle. Ensin oli mukavaa myötätuulta ja pysyin miesten perässä hyvin. Tajutessani että saamme kolmantena edellä menevän trio open -joukkueen, jaksoi taas palan matkaa hyvin. Ennen käännöspaikkaa tuli kuitenkin välikuolema. Pyöräilyn väsyttämät jalat ja energiavaje hyydytti. Alaselkä oli ihan katkeamispisteessä, enkä saanut voimaa potkuihin. Tuijotin Esan rullaluistimia ja keskityin vaan pysymään samassa tahdissa ja leveiden hartioiden suojassa. Reitin ainut mäki hyydytti sitten lopulta ja miehet tuuppasivat ylös ja sisulla yritin potkia urheilukentälle vaihtoon. Ai että syö naista, kun pitää tunnustaa että paukut loppuu... Kiitos kuitenkin Esalle ja Hannulle tsemppaamisesta!

Rullaluistelu lenkiltä vaihtoon. Olipa tuskallista!

 Huoltopisteellä taas juotavaa ja syötävää suuhun. Voi että oli jo nälkä!

Lenkkarit jalkaan ja matka jatkuu. Jokainen joukkue sai yhden potkulaudan ja sitä sitten vaihdeltiin niin että muut juoksivat yhden potkutellessa. Jalat oli hirmu raskaat, joten välillä huilit potkulaudalla oli just paikallaan. Juoksua oli 5,2 km ja välissä melonta.

Jalkoja jo niin painaa!

 Melonta oli 1,5km. Melonta paikalle päästyämme ohitimme trio lady -joukkueen, joten nyt olimme sillä sijalla josta putosimme ennen virhettä. Valitettavan lähellä oli kyllä takaa kirinyt trio open -joukkue. Melonnassa piti ensin noukkia köysi rinkula kyytiin, tehdä lenkki merkittyä reittiä pitkin rastille ja takaisin. Mä sain huilata ja viisoin vaan missä merkityt poijut on. Melonta osuudella kolmas sijamme sitten vaihtui neljänneksi kun vahva mies joukkue kauhoi ohi. Näytti meno melko vahvalta.

 Paikallisen kaupan pihassa oli vielä hauska yllätystehtävä, kun piti yrittää saada tehtyä maali sählymailalla ja pallolla junnu maalivahdin ohi. No eihän siinä ollut toivoakaan! Kaikilla meni ohi ja sitten kannettiin järkyttävän painavia kanistereita merkitty lenkki.

 Kaupalta juostiin ja potkuteltiin takaisin urheilukentälle ja viimeisillä voimilla jokaisen joukkueen jäsenen tuli vielä hyppiä hyppynarulla 20 hyppyä yhteensoittoon. Helposti se meni.

Ja ah, vihdoin maaliin :D!!!

Me oltiin sitten lopulta neljänsiä. Virhe maksoi meille kolmannen sijan, mutta kirimmehän me silti todella mallikkaasti. Aikaa kului mun kellon mukaan 4 tuntia 49 minuuttia. Matkaa kertyi virhekilometreineen kaikkineen 81,5 km.

Olipa hienoa ja taas oppi uutta, erityisesti itsestä. 

Ennen seuraavaa kertaa pitää rullaluistella enemmän, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun laitoin rullaluistimet jalkaan tänä kesänä ja sen huomasi kisassa... Vaikka luulisi reitin olevan kuinka selvä, karttaa pitää lukea ja vaikka sitten pysähtyä laittamaan se hyvin telineeseen. Niin ja kannattaisin vaan viitsiä tankata energiaa kisan alusta asti!

Mutta myös jotain positiivista -> maastopyörä oli nappi hankinta, kestävyyskuntoa löytyy ja pysyin kuin pysyinkin miesten perässä :D 

Toivottavasti ens vuonna taas menossa mukana :)

~Eija~

Ei lattea Jukola ollenkaan!

Perjantaina illalla touhukkaan päivän jälkeen pakkailin viimeisiä tavaroita Lappee-Jukolaa varten. Oli luvattu järkyttävää tuulta ja sadetta vuorokaudeksi koko Suomeen Lappia lukuunottamatta. Pakko oli siis pakata kumpparitkin, sadeviittoja pari kappaletta (molempiin odotuksiin vaihdossa), kuivia vaihtovaatteita tarpeeksi ja tietty ruokaa. Vielä oli niin rauhallista ja tyyntä, joten voiko oikeasti tulla luvattu myräkkä... Viestittelin ystäväni kanssa vielä ennen nukkumaan menoa ja tajusin, että mulla on alle 5 tuntia aikaa nukkua, kunnes kello herättää, joten nuku nyt jo! Yhteiskyydin huonoja puolia on se, kun matkaa taitetaan niin kauan, mutta pari päivää myöhemmin olin oikein tyytyväinen linja-auto ratkaisuun, kun henkilöautoja jumittui kuraan peltoparkkipaikoilla.

Kello 03.45 herätys pirahti ja mä olin tikkana pystyssä. Jes nyt lähdetään! Tuttu kaurapuuro marjoilla ja raejuustolla naamariin ja teetä kyytipojaksi ja kohti linja-auton lähtöpaikkaa. Oli lämmin ja valoisa yö, aurinko pilkahti taivaanrannassa pilviharson takaa. Siis voiko oikeasti tulla joku myrsky, kun nyt oli niin kaunista?!? Voi, olisinpa aamuihminen ja voisin kokea tällaiset rauhalliset ja tyynet hetket lenkkeillen. Lomalla pitää yrittää...edes kerran tai kaksi.

Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla klo.04.30

Matka kohti Lappeenrantaa taittui torkkuen (hahaa, olin tajunnut ottaa korvatulpat mukaan!!), lukien ja pari kertaa pysähdyttiin jaloittelu tauoille. Leppoisaa ja mukavaa menoa :) Ja jossain kohdassa torkkuessani oli se sade ja tuulikin alkanut. Puut kumartelivat tuulen mahdille ja sadekuurot iskivät linja-auton ikkunaan. No katsotaan nyt...

Paikan päällä purkauduttiin linja-autosta ulos, omat tavarat kantoon ja kohti kisakeskusta. Heti tuli taas sadekuuro niskaan ja ei kun sadeviittaa kaivamaan. Tasaisena virtana marssimme ja fiilis oli mainio :) 

Meidän seuran telttapaikat oli todella hyvässä paikassa, aivan kisakeskuksessa. En muista montaa kertaa näin hyvää tilannetta olleen. Heti paikalle päästyä taioin teltan kokoon ja tavarat sateelta suojaan. Sadekuuroja tuli vähän väliä ja sittensaattoi olla muutamien minuuttien tauko. Tuuli puhalsi puuskissa ja pelko hiipi, kuinka mun pikku teltta pysyy kasassa, kun se taipui lähes kasaan tuulen voimasta. Yritin ankkuroida sen parhaalla mahdollisella tavalla pehmeään peltoon.

Ampaisin shoppailemaan, sillä olin bongannut etukäteen Garminin sykemittarin hyvän Jukola tarjouksen ja ilokseni mulle ei myyty eioota, vaan sain omani! Jee :D! Toistaiseksi sulloin aarteeni laukkuun ja päätin tutustua siihen paremmalla aikaa sitten kotona.

Mun Lappee-Jukolan yksiö :)

Venlojen viestin lähtö tapahtui klo.14. Juuri ennen lähtöpamausta alkoi taas satamaan. Kaikkialla oli vain harmaata, mutta muuten kaikkien läsnäolleiden ilmeet olivat iloisia :) Nämä valtavat massalähdöt ovat aina todella hienoja. Kaikkia jännittää sopivasti, kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, samoja rasteja niin huippu suunnistajilla kuin ensikertalaisilla. Metsässä autetaan jos joku apua tarvitsee, vaikka kyseessä kisa onkin. Luontoa kunnioitetaan ja yhteisistä pelisäännöistä pidetään kiinni.

Venlojen viestin lähtökiihdytys.

Jäin seuraamaan viestin etenemistä isoilta screeneiltä, sillä vaikka vettä satoi edelleen, kylmä ei ollut yhtään. Oman joukkueen aloittajakin sielä vilahti hyvissä asemissa. 

Teltassa kävin vaihtamassa vaatteet ja vielä evästämässä. Jee, kohta mennään :)

Numerolapot ennen...

Lähdin katsomaan pianko olisi mun vuoro. Niin katsojat kuin vaihdossa odottavat kilpailijat pystyvät erillisessä paikassa olevilta koneilta katsomaan, missä oman joukkueen viestinviejä menee. Kävin katsomassa omaani ja tulkitsin tilanteen väärin ja meninkin aivan liian aikaisin vaihtoalueelle. Toisen osuuden viestinviejä tuli vasta vaihtoon ja mäkin olin jo vaihtoalueella. No sieltä ei pois voi enää tulla, joten siellä oltiin. No onneki edelleenkään ei ollut kylmä ja päätin sitten tyynenä seurata kisaa ja pitää itseni lämpöisenä. Aika meni nopeasti ja vihdoin pääsin matkaan.

Heti alkuun oli suurehko tiheikkö edessä ja siitä meni kapea juntu suoraan läpi. Voi että oli hidasta ja mä niin inhoan tiheikköjä! Mutta siellä oltiin ja eteenpäin vaan. Ensimmäistä rastia lähestyttiin ja tarvitsi vain nousta mäki ylös ja se olisi siinä. Silmäilin jo seuraavaa väliä ja hups, ei se rasti tässä ollutkaan. Ympärillä pyöri useita naisia ja ainakin kolme eriä rastimääritettä kuulin. Meni pasmat ihan sekaisin ja yritin jostain saada kiinni. Sitten sitä sinkoili sinne tänne ja jotenkin se oma sitten löytyikin. Suuntavaisto oli mennyt pyöriessä ihan sekaisin ja lähdin kohti kakkos rastia ihan väärään suuntaan. Menin ehkä 30 metriä kun tajusin, että kaikki ei nyt täsmää ja kompassista tarkistus ja suunnan nopea korjausliike. Naisia pyöri ympärillä sinne ja tänne, eikä se kakkos rastikaan heti napsahtanut kohdalle. Taas pyörittiin piiritanssia ja hermot oli mennä omaan pölläälyyn. Olihan alku ja kun olin niin etukäteen päättänyt että yhtään en pummaa! Joopa joo!

Oli pakko koota itsensä ja keskittyä suunnistamiseen. Ja kyllähän se siitä sitten lähtikin seuraavien rastien löytyessä selvästi näppärämmin, itsevarmuus parani ja fiilis samalla. Tiheikköjä osui mun radalle mun mielestä paljon ja siellä vauhti hidastui mateluksi, kun ei päässyt ohi edellä olevista ei sitten millään. Satunnaisesti pääsi kunnolla menemään omaa vauhtia rennosti. Lopussa tuli enää yksi pieni rastin ohi juoksu, mutta muuten meni aivan sujuvasti. Maaliin tulin ok aikaan, mutta tiheikköjä lukuunottamatta nopeassa maastossa, olisi pitänyt pystyä 10 minuuttia parempaan aikaan. Helposti tuo aika kului virheisiin.

..ja numerolappo jälkeen kisan. Ei jäänyt muistoksi ei :(

Pian maaliin tulon jälkeen tuli ekan kerran kylmä, kun oli läpimärkä, vauhti vaihtui kävelyksi ja oli nälkä. Yritin hölkkäillä teltalle, mutta pohkeet ja etusääret kramppasivat, joten ei onnistunut. Märät vaatteet heti pois ja kuivaa päälle ja sitten tuli tunne, etten taidakaan tarjeta mennä pesupaikalle. Kääriydyin kaikkiin lämpöisiin vaatteisiin, makuupussiin, mutustin eväitä enkä liikkunut hetkeen minnekään. Odotin vaan että lämpenen. Viestittelin veljeni ja ystävieni kanssa, jotka olivat seuranneet menoani netin välityksellä. Hekin olivat huomanneet alun pummaamiseni.

Jossain kohdassa torkahtelin, vaihdoin asentoa ja kuuntelin kuulutuksesta Venlojen viestin palkintojen jakoa (Halden SK Norjasta voitti), hyvää musaa ja muuta höpinää. Ei tehnyt mieli nousta makuupussista ollenkaan. Ihanaa, kun oli taas lämmin.

Klo.23 oli Jukolan viestin lähtö. Vaikka majapaikkamme oli niin etulikeinen, päätin tällä kertaa kuunnella lähdön makuupussissa maaten. Itsellä olisi muutaman tunnin päästä vielä 14 kilometrin osuus juostavana, joten oli parasta yrittää vain levätä ja vetää suolaa sipsien muodossa kramppeja estääkseni. Torkahtelin taas ja jännitin, heräänkö aloittajan puhelin soittoon kun on tullut maaliin. Sitten voisin alkaa valmistautumaan omaan koitokseeni.

Johan toki soittoon heräsin. Aloittajalla oli mennyt hyvin ja oli arvioinut osuusaikansa just tarkkaan oikein. Ponkaisin pystyyn ja taas söin. Odottelin vielä puoli tuntia venytellen ja itseäni tsempaten, puin märät vaatteet päälle (en sitten tajunnut ottaa toisia suunnistusvaatteita mukaan!) ja lähdn vessan kautta vaihtoalueelle. Ei ollut kylmä, mutta tuuli puhalsi edelleen todella voimakkaasti ja vettä satoi taukoamatta. Verryttelin ja seurasin kisaa. Oli hienoa olla just tässä, otsalamppu päässä ja odottaa omaa pitkää yöosuutta. Toivoin vain että edellisen osuuden viestinviejä tulisi niin ajoissa, että saan edes hetken kokea pimeää yötä. Hullua, mutta se merkkas mulle paljon! Ja tulihan se sieltä! Sadeviitta pois päältä, kartta käteen, lamppu naps päälle ja menoksi. 

Jukolan viestin lähtö, Kuva järjestäjien sivuilta.

Ensimmäinen oli pitkä rastiväli ja taas sen saman tiheikön läpi kuin venlojen viestissä. Nyt osasin ottaa sen rennosti ja ketterästi puikkelehtien oksien lomitse. Olo oli rento ja aivan huipussaan. En kokenut paineita lainkaan, vaan tiesin, että voin rauhassa nauttia. Rastit löytyivät mukavasti ja matka taittui mukavan rennosti. Yksi rasti kerrallaan etenin, sillä tiedän sen olevan omalla kohdallani se paras keino keskittyä juuri käsillä olevaan rastiväliin kun matka on pitkä. Parilla väärällä hajonnalla kävin, mutta niiltä pääsin nopeasti eteenpäin. Reilun puolen tunnin jälkeen sai lampunsammuttaa kokonaan ja metässä näki jo hyvin. Jaksoin ohitella raavaita miehiä, eikä jalat krampannut. Tunnin kohdalla otin energiageelin, toinen jäi ottamatta kokonaan, mutta hyvin jaksoin loppuun asti. Vaihtoon oli huippu hienoa tulla ja vielä reilusti asettamani aikatavoitteen alle  :D!

Meidän joukkueet veti hyvin! Venloissa nostin 100 sijaa, vaikka ilman pölläälyä olisi luku ollut vielä kauniinpi. Jukolan osuudellani nostin 152 sijaa. Tyytyväinen saa olla.

 Jukola osuuden jälkeen hiippailin taas teltalle. Vaihdoin kuivat päälle, puin kaikki lämpöiset vaatteet, söin ja kääriydyin makuupussiin. Mua ei täältä saa pois, kun vasta joskus lähempänä puoltapäivää. Torkuin ja välillä havahduin kuuntelemaan kuulutusta. Voittaja tuli maaliin (KooVee, Suomesta!) ja musiikki raikasi. Klo.09 oli uusinta yhteislähtö vielä vuoroaan odottaville viestinviejille. Edelleen satoi vettä, mutta tuuli oli selvästi hiukan jo himmannut voimaansa. Edelleen oli lämmin. Kävin seuraamassa läpijuoksussa menijöitä ja ilokseni bongasin kaksi sitkeää tuttua naista juoksemassa toista kymmentä senttiä paksussa kurassa. Kuraa oli joka puolella, mitä muutakaan voi odottaa kun kisakeskus on pellolla ja sataa toistavuorokautta vettä! Mua se ei haitannut, onneksi lapset olivat kuivina ja puhtaina kotona.

Karttojen tutkimista auringon paisteessa :)

 Edessä oli vielä monen tunnin kotimatka, mikä taittui taas torkkuen, kirjaa lukien ja pari kertaa taas pysähdyttiin jaloittelemaan.
Tänään on pyykkikone pyörinyt, oon tutkinut karttoja ja reittejäni, venytellyt puutarhatöitä tehden ja pohtinut oliko se keli sittenkään niin paha. Ei ollut! Olipa hieno, ikumuistoinen Venlojen ja Jukolan viesti! Niin ja telttakin läpäisi ensi koettelemuksensa pysymällä tolpillaan ja ehjänä.
 Kiitos :)!

En vieläkään oo täysin varma miten venlojen viestissä tuon ekan rastivälin menin!

Ens vuonna Joensuuhun!

~Eija~