Isokankaan retki matkalla pohjoiseen

Olemme taas matkalla Suomen Lappiin koko perheen voimin. Pääkohde on Saariselkä ja Tunturisuunnistuskisat Kiilopäällä, mutta koska oli mahdollisuus käyttää reissuun useampikin päivä lomien puitteissa, tartuimme tähän ja pakkasimme automme ääriään myöten täyteen ja lähdimme matkaan. Kodista ja meidän pupuistakin pidetään huolta - kiitos M&J ja vanhemmat ☺

Meiltä Saariselälle on  pitkä matka, yli 10 tunnin ajo autolla. Päätimme pätkiä meno matkan ja ensimmäinen pysähdys tuntui sopivalta Oulun seudulla. Lapset ovat koko kesän toivoneet telttayötä ja nyt tuntui sopivalta se toteuttaa. Ennustettiin mukavaa keliä ja Oulun seudulta löytyi useampikin vaihtoehto minne mennä. Suunnittelimme lähtevämme ajoissa kotoa matkaan ja tehdä reippaan pituinen patikointi ja jäädä metsään yöksi. Oulussa Sanginjoen pohjoispuolella sijaitsee Isokankaan luonnonalue ja suosittu retkeily paikka. Valitsimme tämän ensimmäisen päivän kohteeksi.

Vanha niittylato keskellä metsää.

Iloksemme pääsimme autolla Isokankaanjärven rannalla sijaitsevalle laavulle asti. Säästyimme tavaroiden monen kilometrin kantamiselta. Laavulta löytyi nuotiopuut, huussi ja  kaunis järvimaisema. Nappasimme kamerat reppuun ja lähdimme iloisella mielellä matkaan.

Pitkospuut suolla.

Kaunista kangasmaastoa, suoria ja komeita mäntypuita, valtavasti kypsiä mustikoita etteivät lapset millään meinanneet malttaa välillä jatkaa matkaa kun löytyi niiiin suuria yksilöitä. Soita ja kypsyviä lakkoja, liukkaita pitkospuita ja luonnon synnyttämiä tuulenpesiä puissa. Rauhallista, mitä nyt hyttyset kiersivät ympärillä.

Reitti oli tasainen ja helppo kulkuinen, oikein passeli lasten kanssa kierrettäväksi. Sopivia taukopaikkoja oli reitin varrella ja kylttien kilometrit oli mukava nähdä, vaikka oma sporttrackerikin päällä oli. Loppu puolella heitti muutaman piskon niskaan ja ukkonen jyrisi kaukana. Päälle se ei kuitenkaan tullut ja pääsimme reilun 10 kilometrin lenkin jälkeen kuivina leiriytymispaikalle.

Lapset jaksoivat hienosti ja kummasti jäi virtaa vielä laavullakin leikkiä,tuuhastaa nuotiolla ja pulahtivat kaikki kolme turpeiseen järveenkin. Juomavedet hupeni uhkaavasti lapsia putsatessa 😁 

Mäntyjä silmänkantamattomiin...ja mustikoita 😏

Lapset tekivät omat kaarnaveneet ja lähettivät laineille.

Nuotiohetki, rauha ja teltasta kuuluva kikatus.

Suurimmat puiden juuret ja metsän kivet vältettiin ja nukuimme yön hyvin ja sopivan lämminkin oli. Samalle laavulle myöhemmin illalla saapuneet toiset telttailijat olivat jo lähteneet pois meidän vasta heräillessä. Aamupalaa, tavarat kasaan ja matka jatkui Luostolle.

Luostolla minä ja lapset jo valloitimme Luosto tunturin, miehen lähtiessä kalaan. Nyt mökissämme kuuluu tasainen lasten unituhina. Kerätään voimia taas huomisen retkille 😊

~Eija~

Katsomossa

Tänään on ollut yksi tämän kesän parhaista hetkistä. Se oli kello 07.15 kun leimasin itseni ulos sairaanhoitajan töistä, yövuorosta. Seuraavan neljän viikon aikana ei tarvitse valvoa öitä ja jos valvon, se on ihan musta itsestä kiinni. Yksi iso ja tärkeä asia elämästäni on neljä viikkoa tauolla, sillä aloitin odotetun ja ansaitsemani KESÄLOMAN :D! Kesä on ollut töissä melkoinen monella tapaa. On ollut valtavan kiireistä ja stressaavaakin, erityisesti kesäkuussa kun tuli paljon vastavalmistuneita sijaisia. Mutta meitä on mahtava porukka ja on ollut kiva tutustua uusiin työtä pelkäämättömiin ihmisiin. Voin sanoa, että päivystyksessä tykätään viileästä kesästä, sillä kelillä on niin valtava vaikutus asiakas määriin ja erityisesti heidän vaivojensa laatuun. Valitettavasti herra alkoholi on suurimmalla osalla vienyt tasapainon ja hyvät käytöstavat ja niin usein syyllistetään jotain toista. Mutta onneksi tästä kaikesta mä olen nyt niin vapaa :)

Jokimaisemaa.

Tänä vuonna aloitin lomani polkemalla Lapualle. Mari haastoi katsoman naisten superpesiksen runkosarjan ottelua. Vastassa olivat Lapuan Virkiä ja Kempeleen Kiri. Edellisestä pesispelistä katsomossa onkin aikaa, vuosia! Ja tämä oli sitä paitsi ensimmäinen kerta kun olin katsomassa naisten peliä. Mulla oli melkoisen ruosteessa pelin oikeat säännöt, joten pommitin Maria kysymyksillä koko reilun pari tuntisen ajan.

 Ja pyörällä lähdin ihan sen vuoksi, kun mulla oli aikaa. Muu perhe oli mökillä uimassa, joten tottakai käytin oman aikani viisaasti ja sain hyvän lenkin itsekin samalla!

Reissun eväät.

Ottelu oli kaikille ilmainen ja yleisömäärän mukaan sponsorit olivat luvanneet lahjoittaa rahaa paikallisten vähävaraisten perheiden tukemiseen. Todella kaunis ajatus. Yleisö määrä olikin 925, aika hienosti!

Peliä.

Peliä oli mielenkiintoista katsoa ja ehkä jotain opinkin. Peäpallo vaatii tarkkaa silmää ja keskittymistä pelaajilta, monipuolisista taidoista puhumattakaan. Totisena ei kuitenkaan väännetä, vaan huumori ja hauskanpito säilyi koko pelin ajan. Hienoa peliä ja Virkiä voitti. Muuta en oikein osaakaan pelistä kommentoida, heh ;)

Ja syöksyä.

Kotiin päin oli mukava myötätuuli ja se taittui maisemia ihaillen. Reitikseni valitsin vähän rauhallisemmat tiet ja pyrin välttämään liikennevalot, joita en voi sietää. Autoillessa ne on ok, mutta lenkillä jalan tai pyöräillen ne ärsyttää. Aurinko oli paistanut lähes koko polkemisen ajan, mutta kotona maa oli märkä. Yhteensä kilometrejä kertyi 88 ja aikaa kului 3 tuntia ja 45 minuuttia.

Kiitos Mari, kun haastoit mua katsomoon :)

Peltomaisemaa <3

Nyt kun mulla alkoi hiukan väljempi aikataulu, lopetan ohjaustauon ja toivotut kesätreenit saavat alkaa :D Alkavan viikon vielä puhaltelen ja huilaan, mutta sitten mennään näin ->

Paistaa tai sataa, niin Neiron koulun kentällä (ulkona) on luvassa KESÄTREENIT, maanantaisin klo.17.30-18.30.

31.7. Kuntopiiri kahvakuulalla ja omankehonpainolla (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

7.8. Kuntopiiri eri välinein (mukaan oma kuula x2, käsipainot ja keppi, sekä jumppapatja tms)

14.8. Kahvakuulatreeni koko kropalle (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

21.8. Kehonpainoharjoittelu (mukaan jumppapatja tms)

28.8. Intervalliharjoittelu (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

Hinta 5€/kerta tai 20€/koko elokuun setti.

TERVETULOA kaikki uudet ja vanhat treenaajat. 

Treenit sopivat jokaiselle ikään, sukupuoleen tai kuntoon katsomatta. Tule ja tee oma treenisi sellaisena kuin olet :)

~Eija~

Perjantain nousut ja tuuletukset

Tällä viikolla on tullut testattua omaa juoksukestävyyttä rauhallisilla pitkiksillä, Sykkeet oon pyrkinyt pitämään alle 130 ja tällä menolla tuntuu että voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään (kokeilematta kuitenkaan omaa rajaani...vielä..). Lenkit oon tehnyt aamupäivällä, joten palautteluna on toiminut normi kotiaskareet, eikä kroppa ole ollut moksiskaan. Normaalia väsyneempi olen sitten toki ollut, johtuen ehkä osaltaan myös siitä että olen ollut lomalla tämän viikon ja täten voinut hiukan höllätä. Tiukka kevät vaatii jossain kohdassa veronsa ja nyt on tuntunut siltä että tarvitsen unta. 

Ai että tekee hyvää!

Lomasta huolimatta perjantai oli viikon ainut päivä, kun ei ollut mitään sovittua, joten otin itselleni harvinaisen breikin ja lähdin kaupungille ostoksille. Etupäässä lapsille sitä ja tätä, synttärilahjoja ja viikonlopulle herkkuja. Mutta tottakai reissu pitää hyödyntää myös treeni mielessä, ettei illalla tarvitse uudemman kerran lähteä :D! Autossa vaihdoin vaatteet, lenkkarit jalkaan ja sykemittari päälle. Luvassa oli lakeuksien harvinaisuus, mäkitreenit. Jouppiskan kuntoradalta löytyy mäkinenkin pätkä, suosituimman osuuden ollessa tappavan tasainen (yhtä kunnon mäkeä lukuun ottamatta). Mä lähdin tälle mäkiselle lenkuralle. Kaikki mäet, jotkut useampaan kertaan reippaalla, tasaisella vauhdilla ylös ja kovalla vauhdilla alas. Matkaa kertyi 6km, keskisyke 123 ja maxsyke 152 (mun testattu maxsyke on 168). Suht nopeasti mäkinousun jälkeen sykket laski alas ja alamäissä sykkeet laski jopa 110 paikkeille. Jaloissa tuntui mukavaa poltetta.

Pistää puuskuttamaan :)

Loppuun vielä portaiden nousut Jouppiskan hyppyrimäessä. 70 porrasta 9 kertaa ylös → juosten joka portaalle, loikkien joka toiselle ja tasahypyllä joka portaalle. Sai sopivasti jalat tärisemään. Ja huippu fiilis koko loppu päiväksi. 

Portaat voitettu.

Nyt on juoksukilometrejä pikku hiljaa kasvateltu vuoden alusta (koko talven oon juossut) ja jalkojen voimatreenejä lisätään. Mäkitreenejä pyrin tekemään joka viikko kasvatten vaativuutta. Ja syömään pitää opetella vauhdissa ja testailla mikä itselle sopii useamman tunnin matkalla. Joitain tarvikkeita on vielä hommaamatta (mm. hyvä juoksureppu juuri mun tarpeisiin), mutta kyllähän tässä vielä ehtii.

Niin, näillä suunnitelmilla olisi tarkoitus selvitä lokakuussa 42,5 kilometrin matkasta Kolilla Vaarojen maratonilla :D Arpaonni suosi mua ja mun nimi löytyi arvottujen listalta! Aivan huikeeta! Koko torstai päivä siinä menikin, että sai jännittää koska osallistujalista julkaistaan.

Omaa innostusta himmentää se, ettei ystävällä ollut yhtä hyvä onni...vielä. Nyt kyttäämme vapautuvia paikkoja ja toivottavasti Niinakin pääsee lähtöviivalle - joka tapauksessa reissuun hän on mukaan lähtemässä :)

Ihan pöhköä, mutta en malttaisi odottaa :D!

~Eija~

Hiihtoloma retkiä

Meidän lapsilla on hiihtolomaviikko lähenemässä loppua. Vaikka itsellä ei lomaa ole ollut, on viikko kuitenkin ollut mukavan leppoisa ilman aamuherättelyjä, läksyjä ja tiukkoja aikatauluja. Kun mies rikkoi toisen jalkansa akillesjänteen, on liikunnalliset aktiviteetit lasten kanssa jääneet mun vapaapäivillä hoidettavaksi, hänen leipoessa kotona elämänsä ensimmäiset pullat ja mokkapalat :) Ei tietenkään tämäkään paha ollenkaan.

Tuttavien päivittäessä kauniita maisemia pohjoisesta, junanraidemaisista laduista ja kymmenistä hiihtokilometreistä (laskettelu päivityksetkin on ihan ok, vaikka ei herätä mussa sen kummempia kateuden tunteita), on vilkaisu omasta ikkunasta ulos hiukan harmittanut. Viikko sitten sentään pääsi kunnolla hiihtämään ok laduilla, mutta sen jälkeen ollaankin saatu vettä niskaan, toki onneksi taas viikonlopuksi pakastuen. Kyllä meidänkin perhe joku vuosi vielä pohjoiseen lähtee hiihtelemään. Tehdään nyt nämä pohjatyöt vaan täälä kotona kuntoon ;)

Kurikassa latupohjaa mukaillen.

Lasten kanssa sinnikkäästi kävimme pari tuntia hiihtämässä ajamattomilla loskaladuilla. Ei luistanut yhtään ja lapset hermostuivat kun alamäissäkin joutui pökkimään vauhtia. Kaikkien jalat kastuivat siinä loskassa ja monot eivät olleet kuivat vielä kahden päivänkään jälkeen. Mutta tulipa ulkoiltua yhdessä lasten kanssa ja kenties synnytettyä huvittavia muistoja lasten lapsuudesta (toivottavasti ei kuitenkaan inhoa hiihtoa kohtaan...).

Katse kohti alamäkeen.

Kauppareissun yhteydessä käytiin valloittamassa Seinäjoen Joupiska pulkkamäessä. Kunhan jaksoi ihan ylös asti kävellä, oli vauhdit pipot lennättävät ja pitkät. Meillä oli hauskaa ja tuli oikein mukava treeni jaloille kivutessa mäki monen monta kertaa ylös. 

Perhe jätti mut Seinäjoelle töihin ja iltavuoron jälkeen juoksin kotiin.

Kotiin myöhisillan pimeydessä.

Eilen lähdettiin heti aamupalan jälkeen ystävien kanssa retkelle 

Kauhavan Ylihärmään Prännin patikka -ulkoilureitille. 

Reitin kokonaispituus on 20 km ja me kuljimme 4 kilometrin pätkän Palaneenkallion maisemissa. Paikasta löytyy lisää infoa reittikarttoineen täältä. 

Reitti oli todella hyvin merkittu, eikä eksymisen vaaraa ollut lapsillakaan vaikka kirmailivat eteenpäin välillä ilman meitä aikuisia. Lunta oli juuri sopivasti, että normi talvikengillä pääsi eteenpäin, mutta tokihan lumi sopivan lisävastuksen antoi että hiki tuli. 

Reitti kulki pääosin kallioiden päällä, mutta kerran laskeuduttiin aivan alas suoalueelle ja vasta silloin kunnolla näki kallioiden korkeuden. Historiallisia nähtävyyksiä (totta vai tarua..) oli myös reitin varrella, mutta me emme niitä tällä kertaa varsinaisesti etsineet. Kauniin näköistä ja tänne tullaan joskus kesällä uudestaan.

Luonnon taidetta.

Korkealla ollaan, vaikka ei se oikein kuvista välity.

Patikoinnin jälkeen virtaa riitti vielä kiipeilläkin ;)

Tänään on vielä tarkoitus käydä uimassa ja kenties kipaista porukkalenkille poluille. Hyvillä mielin kohti uutta viikkoa mennään. Ja vaikka ei satoja kilometrejä autolla ajettu kunnon talvimaisemiin ja palveluiden ääreen, saatiin me kuitenkin omalla tapaa ikimuistoinen ja ainakin monta sataa euroa edullisempi loma ;)

~Eija~

Jääprinsessana

Viikko kului jälleen nopeasti, tuntuu että normaalia nopeammin kun oli vielä lomakin. Viikon kruunasi viikonloppu reissu ystävien luokse Etelä-Suomeen omien prinsessojeni kanssa. Luvassa oli leikkejä, mukavaa ulkoilua, juna-ajeluja ja tietysti Disney On Ice - jääshow Frozen teemalla. Tätä oli odotettu pitkään ja odotus kannatti, sillä esitys oli hieno ja vei mukanaan jäiseen rakkaus tarinaansa. Tämä tarina todella on tämän hetken pienten tyttöjen, ja miksei poikienkin ehdoton suosikki.
Luistelijat olivat taitavia, lavastus ja asusteet olivat kuin suoraan elokuvasta ja vajaan kahden tunnin esitykseen oli taitavasti saatu sovitettua kaikki tarinan huippu hetket. Hieno elämys äidillekin :D

Anna ja Elsa jäällä

Vaahtokarkkihirviö ;)

Jos meille tytöille oli prinsessa tarinaa, niin kummipojallani oli kuitenkin kunnon koripallotreenit. Hetken mietinnän jälkeen sain luvan lähteä seuraksi ja meillä olikin oikein mukavaa :) Yli kolmivuotiaiden ryhmässä harjoiteltiin leikin varjolla pallon hallintaa, heittoja, tasapainoa ja liikkumista. Lopuksi lapset pääsivät kiertämän temppurataa. Oma kummipoikani oli todella reipas ja taitava. Oli ihana päästä treenejä seuraamaan ja sainpa sieltä vinkkejä aikuistenkin ohjaukseen ;)

Reippaat koripallotreenaajat ohjaajien kanssa.

Ennen kotiin lähtöä ehdimme ystäväni kanssa läheisen pikku järven jäälle retkiluistelemaan. Yksityishenkilö pitää siellä 6 kilometrin rataa luistelukunnossa ja arvostan tällaisia tekoja suuresti. Tänään rata oli ok kunnossa, muutamia railoja ja röpelöisiä kohtia lukuunottamatta. Mutta mun melko tylsille luistimille rata kelpasi oikein hyvin. Kierrettiin lenkki kahteen kertaan välillä pysähtyen kuvaamaan ja ihastelemaan maisemia. Aurinkokin hetkellisesti pilkahteli ja rannalta tuoksui hernekeitto :)

Retkiluistelubaanaa.

Sunnuntaiseen, leppoisaan tyyliin jäällä oli liikkeellä mukavasti porukkaa - pariskuntia, perheitä, koirien ulkoiluttajia ja omin päin liikkujia. Kuka oli luistellen, kuka, hiihtäen ja kuka kävellen. Harvoin on itsellä mahdollisuus sunnuntai aamupäivällä kirmata ulkoilemaan, ainakaan ihmisten ilmoille, joten tämä oli oikein kiva fiilis lenkki tähän kohtaan. 

Vauhdin hurmaa.

Luistimet pitäisi kyllä teroittaa ja terävämpi piikkiset sauvatkin olisi parempi olla käytössä, sillä mulla mukana olleet perinteisen sauvat ovat ikivanhat ja terät ovat todellä kuluneet ja tästä johtuen lipsuivat lähes joka työnnöllä. Suurimman osan matkasta meninkin vain potkien käsien kannatellessa sauvoja ilmassa. 

Fiilistely hetki saunan terassilla.

Uusi viikko jälleen edessä ja sitä kohti lähdetään taas täysi höyry päällä :D

Muun muassa ystävänpäivänä, tiistaina luvassa mukava ystävätreeni Neiron koululla, joten pysykää kuulolla :D!

~Eija~

Miniloma Gdánskissa

Mulle tarjoutui hieno mahdollisuus lähteä pienelle matkalle ja ottaa ansaittu tauko arjen pyörityksestä, kun mieheni työnantaja vei työntekijänsä puolisoineen Gdánskiin, Puolaan. Luvassa oli vanhan kaupngin tunnelmaa, nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja seuraa. Lento Turusta ei vienyt kuin reilu tunnin ja sitä hypähti harmaasta Suomen alkutalvesta keskelle myöhäistä syksyä.

Gdánsk sijaitsee Itämeren rannalla, Puolan pohjoisessa. Asukkaita on noin puoli miljoonaa ja turisteja tulee sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Kaupungin nähtävyydet ovat matkailijalle sopivan kävelymatkan etäisyydellä, pääosin vanhassa kaupungissa. Vuonna 1945 kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle, joten vanhat rakennukset ovat suurilta osin jälleenrakennettu vanhoja taidokkaita kuvioita ja koristeluita myöten. Meri ja satamat ovat lähellä ja kanavat halkovat kaupunkia.

Gdánskin yksi kanava ja vas:lla vanha nosturi.

Vanhan kaupungin pääkadulla.

Me kuljimme vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja hiukan koukattiin sivummallekin. Ero turistien suosimalla ja paikallisten alueilla oli selvä. Vanhassa kaupungissa ei pahemmin roskan roskaa näkynyt, mutta sivummalla sitäkin enemmän. Vanhan kaupungin ytimessä peruskorjattiin rakennuksia ja kaupungin laidalle rempattiin hotellia toisen perään. Sivummalla useammasta rakennuksesta ikkunat oli hajotettu, teiden halkeillun pinnan alta kasvoi ruoho ja hylättyjen kauppojen seinät oli töhritty. Kaupunki eli turismilla ja jäi kovasti mietityttämään, millaista "tavallisen" ihmisen elämä siellä on. 

Kauniit koristeelliset rakennukset.

 Kelit todella suosivat meitä; kaksi ensimmäistä päivää auringonpaistetta ja kolmantena päivänä vain kylmä pohjoisen puolen tuuli hiukan kangisti. Mukaan varattua sateenvarjoa ei onneksi tarvittu ollenkaan. Kaupunki olisi varmasti näkemisen arvoinen myös kesällä, kun oleskelu vanhan kaupungin kaduilla onnistuisi paremmin. Nyt vetäydyimme aina lämpöisiin sisätiloihin syömään, vaikka ravintoloiden terasseilla oli isoja tulisijoja. 

Mukulakivi katuja vanhassa kaupungissa.

Kapeaa katua kohti Marian kirkkoa.

 Liikunnallisesti tuli vietettyä rauhalliset palauttavat päivät. Paljon hyvin rauhallista kävelyä ja kerran Gdánskin Marian kirkon torniin, reilu 400 porrasta ylös kapuaminen. Portaat lähtivät hyvin kapeana kierteenä ylös päin. Pää oli mennä pyörälle, niin pientä rinkiä siinä mentiin, niin kapeille askelmille astuen. Sopiva pikku lämpö tuli päälle ja ylös asti päästyä sai hiukan keventää vaatetusta. Näkymät kirkon tornista olivat huikeat ja siellä ei käynyt tuulen virettäkään. Se oli sellainen kaunis pysähtynyt hetki taivaan rajassa.

Gdánskin Marian kirkon pääalttari.

Kohti korkeuksia.

Näkymät kirkon tornista.

Öinen Gdánskin vanhakaupunki.

Jos olivat liikkumiset palauttavaa, niin sitten tuli myös tankattua kunnolla. Joka päivä käytiin syömässä todella hyvää ruokaa. Tällaiselle melko pieni ruokaiselle ei ehtinyt tulla vielä nälkä, kun taas jo seurueesta jollain alkoi ruoka-aika muistutella. 

Kanaa ja sieni täytteisiä nyyttejä. Namsk, oli hyvää :)

Voin suositella kaikille Gdánskia matkakohteena. Reissu oli onnistunut ja osui sopivaan kohtaankin. Nyt on taas uusi, melko kiireinen viikko saatu käyntiin, Omat liikkumiset ja toisten liikkuttamiset ovat jatkuneet, on palattu normaaliin ruokailuun ja kotiarjen pyörteisiin. Ajatukset ovat kääntyneet jo jouluun, ensimmäiset piparit on paistettu ja jospa huomenna saisi ensimmäiset jouluvalotkin viriteltyä pihamäntyyn. 

Ihanaa olla taas kotona ja antaa arjen viedä :D

~Eija~

Elämä kesäloman jälkeen

Mulla oli kesäloma tänä vuonna heinäkuussa ja nyt se on sitten ohi. Paluu työarkeen tapahtui tällä viikolla. Onnistuin kuitenkin lomallani sen verran hyvin irrottautumaan työ ja arkikuvioista, että töihin oli oikein mukava mennä. Päätyökseni toimin sairaanhoitajana kolmivuorotyössä, mikä sopii mun elämään tällä hetkellä (ja kuluneet yli 14 vuotta) paremmin kuin hyvin. Kyllähän se toisinaan vaatii aikamoista säätämistä, mutta niin vaan kuluneen viime vuodenkin aikana hoidettiin kaikki asiat vaikka työn, perheen ja omien harrastusten ohella opiskelin liikunta-alan ammattitutkintoa Kuortaneen urheiluopistolla.

Töiden taas alkaessa mukavaa oli se, että tulee taas pyöräiltyä aina kun mahdollista työmatkat. Siitä tulee edestakaisin sellainen 27 km. Kesälomalla heinäkuussa pyöräilykilometrit jäivät alle 200 kilometriin! Arvasin tämän jo etukäteen, sillä lomalla tulikin sitten juoksukilometrejä enemmän. Töiden alettua ja se tosiasia, että syksy lähestyy aiheuttaa sen, että on pitänyt miettiä taas syksyn kuvioita. Lähtökohtaisesti lokakuun puoleen väliin asti on taas melkoisen työntäyteistä aikaa ja kisakalenterikin on mukavan vilkas :) Enkä yhtään epäile eikö loppu vuodenkin päivät täyty kun aika tässä kuluu. Tässä pieni ote eilisestä päivästäni ->

Aamulla klo.05.30 herätys, edessä aamuvuoro. Aamujuoma alas, vaatteet päälle, hampaiden pesu, eväät reppuun, kypärä päähän ja menoksi. Yöllä oli satanut oikein kunnolla ja mäkin kerran heräsin siihen valtavaan ukkosen paukkeeseen. Maa oli siis märkä ja ilma ihanan raikas.

Klo.06 lähtö kohti työpaikkaa.

Töissä oli normaali reipas työvuoro. Töihin paluussa oli sekin mukava seikka, että näki taas hyviä työkavereitani, kuuli viimeisimpiä kuulumisia ja ihania yllätyksiä. 

Töissä.

Työpäivän päätteeksi mies ja lapset noukkivat mut työpaikan ovelta ja suuntasimme Ylistaroon, jossa olin yhdessä toisen perheen kanssa iltarastien järjestämis vuoro. Muutama päivä sitten olimme jo vieneet rastit metsään, kartat oli tulostettu ja muutenkin työjako selvä. Sadekuurojen riski oli suuri ja taustalla jytisi koko ajan, mutta lopulta yhtä pientä sadekuuroa lukuunottamatta paistoi aurinko koko ajan :)

Malliradat.

Kun iltarasteille osallistuvat olivat radat kiertäneet, lähdimme hakemaan rasteja pois metsästä. Mä noukiin A-radan kauimmat rastit, kun olin ne metsään vienytkin ;) Kompassi oli jäänyt kotiin ja kiersin rastit eri järjestyksessä, niin sai olla melko tarkkana kartanluvun kanssa että osui oikeaan kohtaan. Oli haasteellinen maasto, mutta kaikki kuitenkin löysin. Hyvä kartanluku harjoitus!

Kotimatkalla perhe pudotti mut pyynnöstä työpaikan pihalle ja siitä polkaisin loppu matkan kotiin. Kauniisti päivä alkoi hämärtyä, usva laskeutui ja ilma viileni. Oli jo selvästi syksyn tuoksua. Hyvä päivä :)

Auringon laskiessa.

Nyt elokuussa alkaa taas ryhmätreenit ->
Tänään keskiviikkona 3.8. kahvakuulatreenit Neiron koululla klo.18.30-19.30
Ensi viikosta lähtien vaihdamme tutulle tiistai päivälle, kellonaika pysyy samana.

Ahonkylässä kahvakuulatreenit alkaa ensi viikolla keskiviikkona 10.8. koulun pihalla klo.17.30-18.30. 

Lopullinen syksyn aikataulu varmistuu, kun koulujen salivuorot on jaettu. Mutta näillä lähdetään nyt liikkeelle. Jos sulta tai sun ryhmältä vielä puuttuu ohjaaja, laita viestiä. Vielä on tilaa kahdelle yksilö- tai pariasiakkaalle sekä 5-10 henkilön pienryhmäohjaukselle. Ota rohkeasti yhteyttä!
Ja muistathan 15.8. alkavat EnergiA juoksutreenit !

Mukava syksy on tulossa ja oon niin helpottunut, kun eilen vihdoin tuli tieto, että olen valmis Liikunta-alan ammattilainen ja personal trainer :D Jihuu!

~Eija~