Hetki arjessa

Tänään aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja nostatti kasvoille ensimmäiset pisamat. Vaihdettiin vihdoin autoihin kesärenkaat ja lapsille pystytettiin trampoliini. Poistin muutamia suojaverkkoja puutarhassa, löysin uinuvan näköisistä kukkapenkeistä elonmerkkejä ja sormia syyhysi päästä niitä kuopsuttamaan. Lämpöasteetkin nousivat kahdeksaan asti, joten tuntui ihanan lämpöiseltä :)
No illalla juoksuryhmän kanssa saatiin lunta niskaan, mutta ei mennä siihen nyt ;)

Heti aamusta sain seuraa yhdestä ihanasta asiakkaastani ja lähdimme Ilmajoen Santavuorta valloittamaan. Olen tykästynyt Santavuoreen, jossa voi Ilkanpolkuja pitkin patikoida, juosta ja maastopyöräillä. Siellä voi seikkailla ja retkeillä kaikenikäiset. Maisemia kelpaa ihailla, vaikka valtavat tuulimyllyt jokseenkin rikkovat maisemaa toiseen suuntaan.

Ilmajoki maisemaa.

Me liikuimme kävellen, samalla kaikkea jutellen. Metsän hiljaisuus ja kauneus ympäröi meidät, eikä paremmin olisi viikkoa voinut aloittaa. Sopivasti joutui jalkoja nostelemaan, hengästyi ja tuli kuuma. 

Kuva on julkaistu asiakkaani luvalla.

Mä lähden mielelläni aina kun mahdollista asiakkaideni kanssa metsään. Metsässä yleensä saa hiukan paremmin etäisyyttä arjen hulinaan, aistit herkistyy ja rentoutuu. Matka taittuu huomaamatta ja aika saattaa menettää merkityksensä. Näkötornissa kaukaisuuteen katselemista olisi voinut jatkaa vielä pitkään, mutta palattava oli takaisin hulinaan.

Tässä jokaiselle tärkeä tehtävä yhdelle päivälle:

" Anna ajatuksen nousta korkeuksiin. Ilman haaveita elämä on liian arkipäiväistä. Sitä paitsi joki haaveistasi saattaa tuntua niin hyvältä, että haluat toteuttaa sen.

Usko päämäärääsi. Niin kauan kuin voit uskoa siihen, kukaan ei voi viedä sitä sinulta. Niin kauan se on jatkuva motivaation ähde, syy nousta vuoteesta elämään tämä päivä.

Kohtaa tämän päivän hasteet täydellä itseluottamuksella. Kerää huolella onnistumisesi. Niistä saat voimaa säilyttääksesi myönteisen asenteesi, kun epäily yrittää vallata mielesi.

Älä huolehdi tulevaisuudestasi. Elä hyvin tämä päivä ja olet muurannut jälleen yhden tiilen seinääsi. Eiliselle et voi mitään, keskity siis tähän päivään. Talo kyllä valmistu aikanaan."

~Positiivarit

Tuulimyllyt,

Polkujuoksukengillä mentiin, mutta villanilkkurit vielä jaloissa.

Onnistumisia kaikille tähän viikkoon!

~Eija~

Puuterilumimetsissä

On ollut todella kiva viikko ja suurin hyvän mielialan ylläpitäjä on ollut tuo taivaalta satanut lumi!! Kyllähän tätä on odotettu ja mun puolesta voisi tulla vielä samanlainen satsi lisää. Sattui meidän koululaisille aikasta loistava hiihtoloman aloitus keli :D!

Viikon aikana oon saanut taas liikkua myös mahtavien ihmisten kanssa ja se jos mikä nostattaa omaa fiilistä :) Kiva-juoksukoulussa lenkkeiltiin rytmiikkaa vaihdellen, Neiron treeneissä palloiltiin ja Ahonkylässä liikuteltiin kahvakuulia kuntopiirissä. Yksilöasiakkaiden kanssa nautittiin lumesta ja liikunnan tuomasta punaisista poskista. Ennen lumipyryä ehdittiin EnergiA talvijuoksuryhmän kanssa juosta poluilla nastat rouskuen. Mukavaa menoa ja seuraa, kiitos teille kaikille :) Osan kanssa pidetään hiihtoloman ajan taukoa, mutta viikolla 10 ryhmät taas jatkuvat.

EnergiA talvijuoksuryhmä poluilla.

Nyt kun tuota lunta saatiin, on metsään, puoli tuntemattomaankin hiukan turvallisempaa lähteä. Jos ei ole puhelimeensa ladannut jotain gbs-reitti ohjelmaa turvaksi, on kuitenkin aina kätevää palata omia jälkiä takaisin. Toki tämä edellyyttää sen, että kukaan muu ole samaisessa metsässä juuri kulkenut. No metsiähän Suomessa riittää ja jokamiehenoikeuksiin kuuluu saada kulkea niissä vapaasti turmelematta luontoa. Tarkoittaen ettei puita revitä eikä roskia jätetä jälkeen. 

Meidän leveysasteella metsässä pystyy juuri nyt hyvin kulkemaan perus talvikengillä. Jos lisää lunta saataisiin, olisi parempi vaihtoehto lumikengät. Oon niitä suunnitellut ostavani, vaikka ehkä tälle talvelle en ehdi.

Kutsuva luminen metsäpolku.

Valoakin riittää päivä päivältä enemmän, joten työpäivän jälkeen on hyvä haukata happea ja ladata aurinkoenergiaa. Tällä hetkellä Keski-Suomessa valoisa aika pitenee noin kuudella minuutilla päivässä. Ulkoilu luonnon helmassa, hiljaisuudessa irrottaa päivän kiireistä ja rentouttaa niin mielen kuin kropan. Jokaisella varmasti on hetki aikaa, puoli tuntia tai vartti. Se on sitten itsestä kiinni käyttääkö tuon ajan itselleen vai tv-viihteelle tai muulle vastaavalle. 

Mä olen kuljeskellut metsässä kahlaten lumessa ja ihaillen luonnon kauneuta. Metsässä voisi samoilla loputtomiin. En muista koskaan varsinaisesti pelänneeni metsässä, en varsinkaan villieläimiä. Ihmisten lemmikkieläimiä tosin pelkään lähes viikottain. Joitakin tienpätkiä omalla kylällä tulee välteltyä vapaana kulkevien koirien vuoksi. Ei sen kamalampaa voi ollakaan kuin puolen metrin päässä jolkotteleva ja räksyttävä koira, etkä voi olla varma mitä se seuraavaksi tekee. Toistaiseksi pohkeet ja housunpultut ovat säästyneet.

Luonnon lumi paanaa :D

Niin ja pääsinhän mä vihdoin luonnon lumillekin, metsän siimekseen! Seinäjoella saatiin viimein 5 kilometrin kuntorata auki ja reilu 7 kilometrin siivu Ilmajoen Ahonkylään. Lauantaina hiihtelin perinteisellä tyylillä ja tänään, sunnuntaina luistellen. Ai että oli mukavaa vaihtelua sen 1,5 kilsan kiekan kiertelyn jälkeen :)

Talvista viikkoa kaikille lomalla ja töissä ahertaville :D

~Eija~

Pitkin mettiä

Sitä junnaa, ravaa, hölkkää ja joskus ihan juoksuksikin sanottavaa kiertelyä tekee samoilla reiteillä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Menneen viikonlopun tavoitteena mulla oli hakea uusia polkuja mun ja ystäväni yhteiselle metsälenkille. Pariakin vaihtoehtoa siinä pyöriteltiin ja lopulta päädyimme hyvinkin etuiseen maastoon. Parasta olisi kun saisi maastoista kunnon suunnistuskartat, jotka kourassa olisi ylellistä ja turvallista kulkea, mutta eipä niitä nyt yleisesti jaella. Nyt googlettelin karttapohjan bittiavaruudesta ja varoiksi kerroin ja näytin kotona kartan retaleesta minne olemme menossa, jos vaikka sattuisi jotain.

Taivaalta sataa tihrusti jotain vesiräntää, mutta puolta tuntia aikaisemmin tehdyt pikku lumityöt (siis edellisenä yönä satoi ihan oikeasti lunta...tai no räntää!) olivat sopivasti lämmitelleet jo kropan. Polkaisimme pyörillä muutaman kilometrin päähän metsätien varten, jossa olen aikaisemminkin juoksennellut mutta nyt heti ekasta mutkasta kurvasimmekin toiseen suuntaan kohti tuntemattomia reittejä.

Valtavat kivenlohkareet keskellä metsää.

Pidimme heti alkumatkasta juttelua yllä ja vauhdin sen mukaan. Useimmiten sitä lenkkeilee yksin, joten molemmille oli haasteellista olla hengästymättä, mutta tämä teki oikein hyvää. Välillä vauhti meinasi kiihtyä liikaa kun kuunteli vain toista, mutta sitten hidastettiin. 

Yllätyin miten mahtavat reitistöt opaspaaluineen tuolla metsässä oli! Laavujakin oli useampi. Oikein harmittaa etten ole aikaisemmin tätä mahdollisuutta löytänyt. Ilman kartanretalesta olisi ollut haasteellista vain juoksennella, mutta mulle se kädessä pehmenevä retales oli iso tuki. Mitään karttamuoviahan en tietenkään muistanut ottaa...

Sopiva, koskematon ja märkä lumikerros antoi kivaa lisävastusta menemiseen. Mä oon aina tykännyt jättää jälkeni lumeen (en osaa avata tätä asiaa sen enempää ;) ) ja nyt se tuolla metsässä tuntui hienolta. Joku oli fatbikella jo meitä ennen poluilla ajellut ja Seinäjoen päässä tuli kaksi polkujuoksijaa iloisesti tervehtien meitä vastaan. Niin ja yksi ratsastajakin nähtiin. Uskon, että päivän mittaan jälkiä metsään jätti useampi muukin :)

Koskematonta hankea poluilla.

Talvinen suo

Tämä oli ensimmäinen mun ja Niinan yhteinen treeni kohti Vaarojen maratonia. Meidän lenkeiltä kun mäet puuttuu, niin ne treenit tehdään sitten erikseen. Nyt löysin netistä infon, että ilmoittautuminen Vaaroille aukeaa vasta toukokuussa. Tympeää, kun pitää jännittää niin kauan. Silti pidämme lippua korkealla ja katse kohdistettuna eteenpäin. Tässä nyt pitää harjoitella jalkojen voimakestävyyden lisäksi tankkaamista juoksua ennen ja sen aikanakin. Niin ja tietysti nauttia siitä hienosta fiiliksestä keskellä metsää :D

Taivaalta tuli koko lenkin ajan jotain vesituhrua. Aika hyvin se kasteli läpimäräksi. Onneksi vauhti oli sen verran hyvä, että kylmä ei ehtinyt tulla. Kotona odotti onneksi valmiina lämmin ruokakin <3

Juoksun jälkeen Niinan kanssa. Pyörillä palautellen kotiin.

Kiitos Niinalle mukavasta sunnuntai lenkistä :)

Ja nyt kaikille hyvä alkanutta uutta viikkoa! Joillakin on nyt hiihtoloma, meidän koululaisilla se on ensi viikolla ja parin viikon päästä pohjoisessa!

~Eija~

Talviliikuntaa JO marraskuussa!

Mukava talviliikunta viikonloppu takana :D En muista aikuisiällä koskaan aikaisemmin päässeeni nauttiman talviliikuntalajeista näin aikaisin marraskuussa! Aivan huippu juttu! Toivoisin, että pikku pakkaset jatkuisivat ja lisää lunta sataisi meidän kaikkien iloksi. Tätä laatua voisi kestää vaikka tuonne maaliskuun loppu puolelle asti ja sitten kerta heitolla alkaisi kevät ;) Mutta katsotaan mitä tuleman pitää ja mennään ja liikutaan sitten sen mukaan.

Luistimien kokoontuminen :)

Mun ei tarvinnut kuin kerran mainita luistelemaan meno mahdollisuuden oman lammen jäälle ja lapset olivat valmiita. Koska lunta ei ole satanut kuin pari senttiä, oli jäästä tullut mukavan tasainen. Kesällä valmistuneen laiturin päässä sidottiin lasten luistimet, kolattiin se pari senttiä lunta jäältä ja ei kun menoksi. Meillä oli hurjan mukavaa ja lämmin tuli :)

Illan hämärän tunnelmissa.

Luistelusta innostuneena, tuli mieleen olisiko jossain lähistöllä jo ensilumenlatuja aukaistu. Googlettamalla heräsi vahva epäily, että Seinäjoella pitäisi päästä. Tähän kiireeseen, en ehtinyt perinteisen suksiani ruveta voitelemaan, vaan päätin rohkeasti ottaa luistelusukset ja lähteä hiihtokauttani avaamaan niillä.

Löytyihän se latu, 1,5km yksi rinki. Oikein hyvässä kunnossa oli, vaikka pari kohtaa hiukan pöperöllä. Ja turhaa hirvittelin luistelusuksilla lähtöä, sillä luisto oli aivan valtavan hyvä ja vauhdin hurmassa kaasuttelin heti yli 20 kilometriä :D Kanssahiihtäjiä oli aluksi harvaksi jonoksi asti, mutta muutaman viimeisen ringin menin ihan yksin (toki kellokin oli jo myöhäinen ilta..).

Mä ja mun Fischerit. Toivottavasti talven aikana vietämme paljon aikaa yhdessä.

Voi että mä niin tykkäsin :D Katsotaan nyt koska seuraavan kerran pääsen...tiukka viikko tulossa töissä ja kelitkin sitten sanelee aika paljon. Mutta jo tämä helpotti kummasti ;)

Tänään sunnuntaina, Isänpäivänä päädyimme viettämään juhlapäivää hiukan totutusta poiketen. Meitä ei innostanut lähteä syömään täyteen ympättyihin ravintoloihin, vaan tuo ravintola puoli hoidettiin jo lauantaina. Nyt lähdimmekin metsään isänpäivälounaalle. Ja pieni patikointi ennen makkaroita kasvatti sopivasti koko porukan nälkää. Koska lunta ei ollut hirmuista määrää, metsässä pääsi hyvin kulkemaan ja pikku pakkanen takasi ettei kuitenkaan ollut märkää. 

Isänpäivä patikoinnilla.

Oli mukava retki omalla perheellä. Suosittelen kaikille hiukan rikkomaan toisinaan melko kankeita traditioita, sillälailla hyvässä hengessä. Luulen, että tämä jäi edellis vuosista paremmin mieleen.

Ja mä yllätyin positiivisesti tästä patikkapolusta jonne lähdimme ensimmäistä kertaa lähellä kotiamme! Tänne tulemme ehdottomasti uudestaan keväällä tai kesällä viimeistään. Ja jo ennen sitä, jos lunta ei ole mahdottomasti, tulen tänne juoksemaan.

Nam ;)

Talvi siis virallisesti avattu :D

Oletteko te päässeet jo nauttimaan talven riemuista?

Onko talvi teidänkin mielestä yksi huikean hieno vuodenaika liikkua?

~Eija~

Kuurainen polkulenkki tyttöjen kesken

Oi ihanaa, talvi tuli! Hypättiin, ainakin toistaiseksi yli sen kamalan kurakelin suoraan pakkasiin. Tykkään! Länsi-Suomi sai kevyen kerroksen lunta ja pakkanen kuurasi puiden oksat ja heinän korret. Etelä-Suomessa kuulemma päästiin tekemään jo lumiukkoja ja vetämään pulkkaakin. Toivottavasti pakkaset pysyvät koko Suomessa ja pian saataisiin kunnolla lunta. Päivitykset sosiaalisessa mediassa tuttavien hiihtokausien korkkaamisesta pistää pikkuisen karehdituttamaan...en voi kieltää. Toistaiseksi tyydyttävä liikkumiseen ilman suksia, mikä ei sekään ole kuitenkaan yhtään hullumpi vaihtoehto. Mun jalatkin ovat jo paljon paremmat, joten oon päässyt jo paristi rauhalliset, lyhyet juoksulenkit tekemään. Tänä viikonloppuna sain kaveriksi polkujuoksemaan 6 vuotiaan tyttäreni ja 14 vuotiaan kummityttöni. Ihanaa yhdessä oloa keskellä kaunista luontoa :)

Rasti-Kurikka on järjestänyt tänä syksynä polkujuoksutapahtumia, joihin kellä tahansa on mahdollisuus osallistua. Homma toimii "iltarastityylillä" - paikan päällä ilmoittaudutaan ja tietyn ajan sisällä pitää maastoon lähteä. Reitti vaihtoehtoja on lyhyt, noin 5km ja pitempi noin 10km. Reitin varrella on suunnistuksesta tutut rastiliput ja leimasimet, joissa leimaamalla saa reitiltä väliaikojakin. Halutessaan saa kartan mukaan, johon reitti on piirretty, mutta ilman karttaakin maastossa olisi selvinnyt, sen verran hyvin se oli merkitty. Itse tykkään pitää karttaa kädessä ja nähdä missä mennään.

Mä en ole aikaisemmissa päässyt käymään, mutta nyt lähdimme tyttöjen kesken, porukkamme nuorimmaisen vauhdin ehdoilla. 

Yhtäkkiseltään aamun 7 asteen pakkanen tuntui kylmältä, joten puettiin kunnolla aluskerrastosta lähtien. Toppaliivit laitoimme kaikki vielä kevyiden takkien päälle lämmittämään ja itse käsistä palelevana käsiin toppakintaat. Ei tullut kylmä, eikä liian kuumakaan, vaan oikein sopiva olo. Me valitsimme matkaksi 5 kilsan lenkin.

Juoksimme, kävelimme, pysähtelimme lukemaan karttaa ja ihailemaan luonnon kauneutta. Juttelimme mukavia ja kannustimme toisiamme jaksamaan loppuun asti. Iloisia kanssa juoksijoita tuli vastaan ja ohitteli nopeampana meitä. Ilokseni näin useamman tutunkin :)

Maalissa palkinnoksi annoimme toisillemme kunnon halaukset ja yhdessä menimme vielä syömään. Kartat otimme talteen ja suunnittelimme, että viimeistään kesällä mennään sama reitti uudestaan. Metsä näyttää silloin taas niin erilaiselta.

Olipa mukava lenkki ihanien tyttöjen kanssa, kiitos :)

Mukavaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

~Eija~

Arpaisen poluilla

Meillä oli eilen pienellä työporukalla oma kustanteinen ja omalla ajalla järjestetty retki Soinin Arpaisen luontoreitille. Halukkaat ilmoittautuivat mukaan ja työvuorot sitten järjestettiin niin, että pääsimme. Meidän töissä aina joku on hommissa, kesät talvet, päivät yöt ja juhannukset ja joulut. Itselle on merkityksellistä tehdä sellaista työtä, jota ilman ei yhteiskunta toimisi. Mutta emme mekään jaksaisi, jos ei joskus päästä yhdessä ulos kokemaan jotain muuta, arjesta poikkeavaa.

Aamun taivaanranta

Päivä valkeni kauniin vaaleanpunaisena taivaanrannasta ja onneksemme 5 asteen viileän pakkasyön jälkeen oli lupailtu kaunista päivää. Autojono kurvaili Soiniin ja parkkeerattiin hienoon riviin, reppuihin eväät ja vaihto pusakat ja ei kun menoksi.

Mä en ole aikaisemmin Arpaisissa ollut, mutta ehdottomasti voisin toistekin mennä, oli sen verran hyvin tehdyt polut ja kauniit jääkauden muovaamat maisemat!

Parkkipaikalta oli Arpaisen kämpille puoli kilometriä ja siitä lähti reilun 3 kilometrin Kalevin kiekka ja viitta kohti Ähtäriä ja toiseen suuntaan leveä polku kohti Soinia. Mua houkutti lähteä kiertämään tuo Kalevin kiekkakin ja koska en saanut houkutelluksi ketään seuraksi, päätin juosta sen. Vaatetus ei ollut aivan juoksuun tarkoitettu ja tulikin melko kuuma. Harjuja mentiin ylös ja alas, mutta polku muuten oli erittäin helppo kulkuista. Ei ollut pahoja juurakoita tai kiviä. Pystyi hyvin juostessa ihailemaan silmän kantamattomiin ulottuvaa mäntymaisemaa. Niin kaunista! Oma läähätys rikkoi täydellisen hiljaisuuden, kun ei edes tuullut. Mielettömän ihanaa!
Juoksu muuten ei ollut mitään kovin rentoa. Jalat, erityisesti oikea takareisi ja pohje ovat melko jumissa. Niin jumissa, että jalkaterä puutui. Pakko venytellä...

Polku keskellä mäntymetsää.

Kalevin kiekan voi juosta aikaa vastaankin. Mökillä oli postilaatikossa vihko, johon sai oman aikansa kirjata. Mulla meni suurinpiirtein 22 minuuttia ja vihossa taisi olla paras aika 17 minuutin tuntumaan. Hauska haaste sitä kaipaaville :)

Reipasta porukkaa :)

Työkaverit myös nautiskelivat luonnon rauhasta kohti Soinia ja sainkin heidät kiinni ennen taukoa ja retken yhtä kohokohtaa - makkaroita ;)

Nuotiopiiri :)

Hyvien makkaroiden, nokipannukahvien ja juttujen jälkeen jatkettiin samaa reittiä takaisin parkkipaikalle. Oman pienen juoksupyrähdyksen ja sen jälkeen pysähymisen jälkeen tuli melko kylmä. Lisäsin kyllä fleeceä päälle, mutta kädet hanskoista huolimatta oli autoille asti viileät. 

Pakkasyön jäljiltä jäätä matalissa lammikoissa.

Patikoinnin jälkeen osan oli lähdettävä takaisin kotiin ja osa jatkoi matkaa vielä saunomaan, syömään ja jatkamaan juttua. Saunasta päin tuli käytyä järvessä juoksemassa reisiin asti, mutta kyllä nyt oli viimeinen kerta tälle syksyä avovesi kastautumista. Oli aivan järjettömän kylmää vettä! 

Oli aivan ihana rentouttava päivä ja ilta. Tällaisia tarvitsisi kaikki työyhteisöt tasaisin väliajoin. 

Omat ajatukset on nyt pikku hiljaa suunnattava viikon päähän ja Kankaanpään maratoniin. Toistaiseksi oon ajatuksissani ja pohdinnoissani hypännyt jo ensi vuoteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Viime viikonloppuna taivallettiin Kolilla Vaarojen maraton ja heti tästä parin päivän päästä aukesi ilmoittautuminen ensi kevään Karhun kierroksen polkujuoksu kisaan. Ilmoittautuminen oli ilmeisen kaaosmaista, eikä läheskään kaikki halukkaat päässeet pitkille ultramatkoille. Itse tosissani mietiin lyhyttä, 31 kilometrin matkaa, mutta päädyin jättämään sen väliin ja yritän etsiä jonkun toisen polkujuoksutapahtuman tästä lähempää. Mutta ensi vuoden päätavoitteena on...julkaistaan se nyt sitten jo nyt...on Vaarojen maraton, 43km :D Siitä olen haaveillut jo 5 vuotta ja nyt koen että voisin olla lähellä sitä kuntoa millä sen läpi pääsee. Sinne ilmoittautuminen aukeaa vasta touko-kesäkuussa ja sinne osallistujat onneksi arvotaan, ettei tarvitse kytätä koneen ääressä tiettynä päivänä tiettynä kellonaikana ja järjestelmän kaatuessa jäädä rannalle johtuen omasta hitaasta koneesta.

No mutta taas hyppäsin jo ensi vuoteen... Kankaanpäässä olisi tarkoitus yrittää omaa ennätystä. Eipä siihen lisättävää. Onneksi mukaan lähtee ystävä puolikkaalle, joten reissusta tulee varmasti hyvä :)

Ei valkoisten liljojen voittanutta :)

Niin ja mä sain kukkia :D Naapurin Kaisa perheineen toi mulle kukkia <3 Valmistumisen johdosta! Kaisa itsekin on opiskellut aikuisena talon rakentamisen, pienten lasten ja arjen pyörityksen keskellä. Kimppu lempikukkiani piristi päivääni hurjasti, kiitos :)!

~Eija~

Maisemareittiä metsässä

Ensi viikonloppuna Seinäjoella järjestetään Inov-8 Trail Running -polkujuoksutapahtuma ensimmäisen kerran. Reitti vaihtoehtoina ovat 10km ja 21km. Järjestäjät ovat luvanneet poluilla Seinäjoen ja Ilmajoen väliset parhaat nähtävyydet. Pääosin luvassa kapeita polkuja ja parit pätkät leveämpää elämysreitin uraa. Kesän sateet ovat täyttäneet lammet ja ojat eikä poluilta tule selviytymään ilman märkiä sukkia. Paikka paikoin pahimpiin kosteikkoihin  ovat järjestäjät laittaneet uusia pitkospuita.

Kallioilla todella liukasta. Kerran onnistuin kaatumaankin.

Mä olen menossa fiilistelemään 21 kilometrin verran :)
Mielenkiinnolla odotan kuinka paljon uusi tapahtuma on porukkaa saanut liikkeelle ja erityisesti kolmen iloisen juoksuryhmäläiseni ensimmäistä polkujuoksutapahtumaa jännitän positiivisella mielellä. Ovat treenanneet tätä tapahtumaa varten koko kesän ja jos vain kaikki osauu nappiin, jokainen tulee suoriutumaan hienosti!

Sammalmättäitä ja sieniä, joista jälkimmäisistä en ymmärrä mitään.

Mä tykkään juosta hiekkateillä, poluilla, pelloilla, metsässä ja pitkospuilla. Vauhti tippuu, mutta kroppa saa aivan toisenlaista ärsykettä ja lihakset tekevät töitä tehokkaammin. Metsä ympäristönä antaa positiivista virtaa ja jos hetkeksi pystyy katseen irrottamaan maasta, näkee ympärillä paljon enemmän kuin maantienvarren roskat ja ohikiitävät autot.

Metsässä on todella märkää!

Mä kävin alkuviikosta testaamassa miltä meno tuntuu. Reidet ovat melko hyvin palautuneet vajaan kahden viikon takaisesta maratonista. Alkumatkasta purtsi jalan alla oli ihan kuin millä tahansa lenkillä. Heti epätasaiselle polulle siirryttäessä oikean jalan ulkosyrjään sattui sähköiskumaisesti. Se sattui joka askeleella, kun jalan alla oli jotain epätasaista tai se meni vinoon. Tämä sama kipu oli tuntunut viime viikolla maratonin jälkeisellä tunnustelu lenkillä tasaisella hiekkatiellä. Kävellessä se ei ollut tuntunut yhtään. Nyt joutui tarkasti asettelemaan jalkaa juurakoissa ja liukkailla kallioilla. Hiki tuli pintaan ja ärtymys, koska ilmoittautumisen polkujuoksutapahtumaan olin jo laittanut... Päätin kuitenkin jatkaa lenkkiä ja tunnustella pystyykö juoksua yhtään rentouttamaan.

Välillä helppoa leveää paanaa!

Välillä oli purtsi osuutta ja silloin pystyi ottamaan rennompaa askelta, eikä kipua silloin tullut yhtään. Metsän puolella oli keskityttävä enemmän, mutta onnekseni kipu hiukan helpotti loppu lenkkiä kohti. Juoksenneltua tuli vajaa 8km. Pakostakin pistää miettimään, kuinka sillä jalalla viikonloppuna juostaan ilman ettei mitään lisävahinkoa tule... Todennäköisesti askelluksestani johtuen jalan ulkosyrjä on ottanut siipeensä reilun 42 kilometrin asfalttijuoksusta. Järkevintä olisi antaa lepoa ja sopivaa liikkuvuutta, mutta mutta... Katsotaan nyt miten käy.

Muuten viikolla olen liikuttanut kahvakuulaa, pyöräillyt ja tyttären kanssa nautittu kauniista elokuun päivästä pienellä kävelylenkillä. Hyötyliikuntakertoja unohtamatta!

Polkujuoksutapahtumaan pystyy ilmoittautumaan vielä paikanpäälläkin, joten jos mielenkiintosi heräsi, lähde rohkasti vain mukaan! Täältä löytyy lisää infoa.

Minä ja tytär 5 vee <3

~Eija~

p.s. En ole yhteistyössä tapahtuman järjestäjien kanssa enkä hyödy tästä tapahtuman "mainostamisesta" rahallisesti tms, vaan ihan omana itsenäni kannustan lähtemään mukaan ja kokemaan polkujen tunnelman :D!

Luontoretkellä

Viime talvena mietimme mitä kesälomalla tänä vuonna perheenä tekisimme. Poissa laskuista heti olivat ulkomaan reissu, asuntoauton tai jonkun mökin vuokraaminen viikoksi. Varteen otettavina mahdollisuuksina nousivat laivaristeily, kotimaassa reissaaminen tai retkeily. Lapset olisivat kesällä jo 5, 6 ja 9 vuotiaat, joten aivan varmasti jaksaisivat kävellä sopivan matkaa ja juoksevat muutenkin koko ajan joka paikkaan. Meitä vanhempia houkutteli enemmän luonnon rauhaan lähteminen kuin ihmisiä vilisevät turisitikohteet. Nyt kun vielä kaikki lapset lähtevät mukisematta meidän mukaan lähes minne vaan, päädyimme suuntaamaan kohti Kainuuta ja pää kohteena
Pieni Karhunkierros.
 Olemme kahdestaan kauan sitten ennen lapsia patikoineet Ison Karhunkierroksen 80km ja esikoisen ollessa vauva, kiersimme pienen, joten olisi mukava lähteä noihin maisemiin pitkästä aikaa. Päätös oli tehty :)

Lapsia valmistelimme reissua varten puhumalla paljon mitä on edessä; jokaisella on oma reppu, paljon rauhallista kävelyä, eväiden syömistä, yö teltassa ja ketään ei kanneta. Me vanhemmat valmistimme itseämme pakkaamalla rinkkoihimme vain kaiken tarvittavan, mutta kuitenkin tarpeeksi evästä. Lisäksi rauhallista vauhtia ja kiireettömyyttä. Erityisesti mulle oli hyvä unohtaa hetkeksi vauhdin pito ja nauttia hetkestä. Suurin osa reitillä kanssamme patikoineista käveli rauhaksiin, mutta ne kaksi juoksulenkillä ollutta miestä sai ihailuni, sillä pohjimmiltani itsekin haluaisin juosta tuolla, tuollaisissa maisemissa, vaikka monta yksityiskohtaa jäisi silloin huomaamatta. Nyt kuitenkin himmasin ja nautin kun mentiin ihan lasten tahtiin.

Myllykosken pauhuja ihailemassa.

Pieni Karhunkierros sijaitsee Oulangan kansallispuistossa ja on 12 km pitkä, eli sellainen sopiva päivä patikointi. Me päätimme jakaa reissun kuitenkin kahdelle päivälle ja viettää yön metsässä. 

Alku matka Juumasta on kallioista kangasmetsää ja kulku taittui sujuvasti. Myllykosken pauhu kuului jo kauas ja lapset lisäsivät vauhtia että päästiin katsomaan mikä siellä metelöi. Koski sai lastenkin suuren ihailun :)

Kolmen kilometrin patikoinnin jälkeen nuorimman selkää alkoi painaa reppu ja vaikka eväät ja pieni levähdystauko piristävät mieltä, ei reppu enää selkään löytänyt ja se jäi äidin kannettavaksi. No pieni myönnytys, mutta tyttöä ei kantoon oteta.
 Maisemat olivat kauniita ja niitä pysähdeltiin ihailemaan sopivissa kohdissa. Korkealta kallioiden päältä Aallokkokoski näytti ja kuulosti uljaalta. Ja minä sain olla koko ajan käskyttämässä lapsia pois reunalta. En niinkään pelännyt omaa putoamista, mutta ajatuskin että joku lapsista luiskahtaisi monta kymmentä metriä kiviseinää alas, saa hirvityksen  iholle. Lapsia tämä vain nauratti...

Jyrävä pauhaa taustalla.

Jyrävä on ehkä Myllykosken kanssa Pienen Karhunkierroksen kuuluisin nähtävyys. Se on yhdeksänmetrinen putous ja metakka sen mukainen. Taukopaikalla löntysteli myös melko ihmisiin tottunut poro. Lapset pääsivät koskemaankin siihen.

Pikku hiljaa lasten jalkoja alkoi painamaan. Jokaisella oli oma huono hetkensä, mutta viimeiset kaksi kilometriä meni joutuisasti, kun nuorimmaisen kanssa keksimme vuorotellen tarinoita ja kerroimme niitä toisillemme samalla kävellen eteenpäin. Kuten meillä aikuisilla, myös lapsilla ensimmäisenä pää ei enää jaksaisi taivaltaa matkaa, mutta kropassa on kummasti vielä virtaa.

Jylhien maisemien jälkeen laskeuduttiin rauhalliseen Harrisuvantoon. Tänne olimme suunnitelleet leiriytyvämme. Paikalle oli jäämässä yöksi myös toinenkin perhe, joten oli mukava saada seuraa. Takana oli 8km patikointia. Pystytettiin teltat, elvytettiin savuava nuotio ja paistettiin hienon päivän päätteeksi makkarat. Kummasti vaan lapsilla riitti virtaa vielä illan hämärtyessä hyppiä, juosta ja uidakin!

Nuorimmaisen vahvat, reippaat ja hirveän likaiset varpaat ;)

Yö nukuttiin melko hyvin. Muutama käpy seljän alla vain teki reissusta ikimuistoisemman ;) 

Naapuri telttalaiset heräsivät meille turhan aikaisin kasaamaan telttojaan, hakkaamaan halkoja ja valmistamaan aamupalaa, joten uni aamusta oli hiukan katkonaista. Pikku hiljaa mekin kuitenkin kömmittiin ylös auringon paisteeseen.

Matka jatkui ja edessä oli reitin vaativin nousu; lähes sadan metrin nousu portaita Kallioportille. Huokaisin, että hyvä porrastreeni ja tästähän lapset innostuneena kipaisivat reippaasti portaat ylös. Meillä aikuisilla oli enemmän tekemistä painavat rinkat selissä, mutta hyvä treeni oli jokatapauksessa ;)

Kohti Kallioporttia

Kallioportin jälkeen matkaa taivallettiin soistuneiden lampien lomassa pitkospuita pitkin. Ihastuttava "lummelampikin" nähtiin, jossa oli hurjan paljon kauniita valkoisia lumpeita. 

Reitti tuli takaisin Myllykoskelle, jossa ylitettiin riippusilta ja palattiin eilisen alkumatkan tuttua reittiä. Tällä kertaa jytinää piti lähestyvä ukkonan ja muutamasta piskostakin saatiin osuma. Onneksi kunnon vesisade iski vasta kun oltiin jo onnellisesti autolla. Päivän saldona 4km mukavaa patikointia.

Myllykosken riippusillalla.

Oli todella mukava reissu ja lapset jaksoivat hyvin. Oon oikein ylpeä reippaista lapsistani ja itsestäkin että pystyi hetkeksi hidastamaan ;) Maisemat olivat jälleen patikoinnin arvoisia ja reitti on just sopivan vaihteleva, että kaikkien mielenkiinto pysyy yllä. Muitakin patikoijia oli melko paljon reitin alussa, mutta muuten oli hyvin tilaa. Muitakin pieniä lapsia näkyi ja useita ulkomaalaisia samaten. Suosittelen siis kaikille!

~Eija~