Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. marraskuuta 2017

Retkellä Merenkurkun saaristossa

On sen verran harvoin vapaita viikonloppuja sen varsinaisessa merkityksessä, että sellaisen kohdalle osuessa pitää se käyttää mieluisasti. Suunnittelin sitten meidän perheelle mahdollisimman mukavan lauantai päivän, jossa jokaiselle olisi jotain. Se tuli koostumaan arkiaamuja pitemmistä unista ja heti aamupalalta liikkeelle lähtevästä autosta, jonka nokka osoitti Vaasaan ja sen ohi Raippaluotoon. Siellä retkeiltäisiin nauttien merellisestä tunnelmasta luonnon keskellä, eväitä, juoksupyrähdyksiä ja maisemia. (Se sisälsi myös kinastelevia ja keskenään kisaavia lapsia sekä hiukan palelevia sormia ja varpaita.) Tämän jälkeen lapsille yllätyksenä oli vesipeuhua Tropiclandiassa ja sen jälkeen vielä syömään ennen kotiin paluuta.
Kalasataman venemajat Svedjehamnissa.
Pääsimmekin liikkeelle ihan suunnitelmien mukaan ja marraskuinen valo saatteli meidät kohti Suomen aurinkoisinta kaupunkia :) Ajoimme huikean kauniin Raippaluodon sillan yli, josta maisemat oliva mahtavat auringon paisteessa. Muistan kuin lapsuudessa lossilla kuljettiin tuo sillan kohta tuttavien luokse Raippaluotoon. Ajoimme aina Svedjehamnin kalasatamalle asti. Pakkasta oli juuri sopivasti 3 astetta, että lammikot ja polkujen kurakot olivat jäässä. Eikä liikkuvaisi lapsia pidätellyt mikään yli puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen, joten lähes juoksujalkaa sitä lähdettiin kiertämään Bodvattnetin luontopolkua.
Vesistön rannalla oli lisää venevajoja kalastustarvikkeineen.
Vaasan edustalla oleva Merenkurkun saaristo on maailmanperintöaluetta. Siellä on hurjan paljon eri kokoisia saaria, joihin parhaiten pääsisi tutustumaan kesällä veneilemällä ja talvella vaikka hiihtäen, mutta myös kävellen pääsee kokemaan kovinkin kivikkoisen rannikon. Saaristossa on yksi maailman suurin maankohoamisnopeus, joka on mm. aiheutunut jääkauden jäätikön sulamisesta. Välillä lasten kanssa hypittiinkin poluilla kiveltä kivelle, välttäen maakosketusta. Matka taittui mukavasti ja lämmin tuli.
Hiljaisuus.
Ennen kuin kiersimme koko Bodvattnetin koukkasimme  eväinemme Yttre Långggrundin laavulle. Pariin kohtaan oli pitkospuut erittäin huonossa kunnossa ja jouduimme "barkouraamaan" hiukan polun sivusta välttäen pahimmat märät paikat. Laavulla oli mukavan rauhallista, saatiin olla ihan omalla porukalla. Hyvä, erittäin siisti ja kaunis eväspaikka. Joutsenet ääntelivät ja kurkottelivat takapuolet pystyssä evästä vesistön pohjasta ihan näköetäisyydellä
Joutsenia näkyy valkoisina möykkyinä taustalla.
Tässä rauhassa olisi viihtynyt pitempäänkin ja lapsilla riitti virtaa. Se on niin ihmeellistä miten nuo pienet ihmiset keksivät touhattavaa ja leikittävää paikassa kuin paikassa. Ja toisaalta tuollaisessa luonnon helmessä se ei kyllä ole vaikeaa aikuisellekaan.
Kivikko polkua.
Toista tuntia evästystä ja huilia patikoinnista ja sitten oli aika lähteä takaisin. Samaa polkua tultin takaisin päin, mutta maisemat näyttivät kuin uusilta. Vajaan puolentoista kilometrin jälkeen vaellusreitti laavulta yhdistyi Bodvattnetin luontopolkuun ja otimme kohteeksi edessä näkyvän näköalatornin. 
Luonnon taidetta.
Lasten lempipuuhaa oli kokeilla kestääkö lammikkojen jäät.
Kokonaisuudessaan retkelle kertyi kilometrejä 8,5, jonka 10, 7 ja 6 vuotiaat jaksoivat hyvin kävellä. Välillä pysähdyttiin ihastelemaan luonnon taideteoksia, valikoimaan sopivinta heinää tai oksaa taikasauvaksi. Välillä juostiin kuvitteellisia vihollisia karkuun, maleksittiin kun ei ollut oma vuoro mennä ensimmäisenä tai luisteltiin jäätyneissä lammikoissa. Näköalatornin maisemat kruunasivat retken. 

Vasta hetken autolla ajon jälkeen kerroimme, että sitten mennään kylpylään uimaan :) Riemulla ei ollut rajaa. Ja olihan se rentouttavaa poreissa, aalloissa ja höyrysaunassa.
Näkymä näköalatornista.
Suosittelen kaikille Merenkurkun saaristoa retkikohteena. Merenkurkun saaristo -linkistä löytyy lisää informaatiota. Me ainakin tulemme tänne kesällä uudestaan :)

~Eija~

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Huilia nevalla

Vaarojen Maraton kokemusta olen pureskellut ja pyöritellyt, makustellut itsekseni ja kerrannut niiden kanssa, jotka vain ovat sattuneet asiasta kysymään. Päivä päivältä olen tyytyväisempi että starttasin ja suoriuduin matkasta olosuhteisiin nähden hyvin. Vältyin jalkojen lihaskrampeilta, johon luulen suolaisen juomani vaikuttaneen ja tämä yhdessä sopivan rauhallisen vauhdin, merkittäviä lihaskipuja ei juoksun jälkeen tullut. Varpaat eivät ole nätit, mutta kaikki taitavat säilyä kynsineen kaikkineen. Eikä Vaarojen Maratonia ja Kolia vielä täysin naulattu mun kohdalta ja fiilis on, että sinne vielä palataan ja nipistetään ajasta siivu pois. 
Paukanevan esteettömällä reitillä.
Vaarojen Maratonin myötä tämän vuoden suunniteltu kisakausi kuitenkin saatiin päätökseen. Startteja on ollut useita, on ollut ikimustoisia onnistumisia mutta myös sydäntä raastavia epäonnistumisia. Elokuun lopussa henkinen kantti, itseluottamus omaan tekemiseen petti pahasti epäonnistumisen vuoksi ja vaikka fyysinen kunto flunssasta huolimatta oli hyvä, homma takkusi syyskuussa. Tulipa henkilökohtaisesti koettua, että vaikka kunto olisi lähes terästä, pitää pää pysyä mukana. Nyt juuri koen selvää väsymistä kisoihin ja jännittämiseen, joten on huojentavaa antaa itsensä nyt hetki huilata. Toki ainakin pari starttia vielä tähän syksyyn tulee, mutta ne ovat sellaisia ilman paineita, ilman erityisiä tavoitteita kisoja. Muun muassa olen miettinyt osallistumista suunnistusmaraton-kisaan Jämillä ja Komiaflown Ilkanpolku -polkujuoksu Kurikan ja Ilmajoen maastoissa. Ja saa nyt nähdä mitä muuta mahdollisesti tulee keksittyä, mutta menen jos mieli tekee.
Tiukahkon työviikon jälkeen tänään sunnuntaina sain muutamaksi päiväksi heittää työkengät kaappiin ja edessä on yhteistä aikaa lasten kanssa, heillä kun alkoi syysloma. Tulevan viikon aikana ei ole mitään liikunta ohjauksiakaan, joten huilia on luvassa monessa mielessä ja tulee varmasti monelle tarpeeseen. Mä ja lapset lähdimmekin sitten kauniin aurinkoisen päivän innoittamina retkelle.
Pitkospuita lähs silmän kantamattomiin.
Heinäkuun lopussa Seinäjoen Paukanevalla juostiin KOMIA Paukaneva Night Trail ja jo silloin ajattelin, että tänne pitää lasten kanssa tulla. Itsekin olin tuolla kauniilla nevalla käynyt useita vuosia sitten ja pitkospuu reitistö oli muuttunut vuosien aikana valtavasti. Jo parkkipaikalla kävi selväksi, että pitkospuilla olisi porukkaa. Tuttujakin nähtiin ja nuotiopaikalla oli tulet valmiina ja evästä laitettiin lämpenemään jatkuvasti. Ihanaa, kun ihmiset olivat lähteneet luontoon.

Reitille pääsee kätevästi Seinäjoen pohjoisen ohikulkutien, valtatie 18 varrelta. Levähdyspaikalle saa auton parkkiin ja infokatoksesta löytyy selkeä kartta mitä tutkailla.  
Mun rakkaat personal trainerit :)
Lapset tykkäsivät valtavasti kilometritolkulla jatkuvista pitkospuista, näköalapaikoista ja kanssa retkeilijöiden koirista. Hetkellisiä väsymyksiä lapsilla tuli, mutta kohta taas näkyi jotain mielenkiintoista ja taas laitettiin juoksuksi. Mulle suo on aina ollut hiljaisuuden ja rauhoittumisen paikka. Se on niin kaunis kaikessa karuudessaan ja rankkuudessaan. Suunnistaessa suot sitten kiertääkin jos vain suinkin se on mahdollista ja järkevää.
Näköala lintutornilta.

Yövuorojen jälkeen niin virkeenä...
Reipas 9 kilometriä retkeiltiin, yhdellä makkara evästystauolla. Mukavaa oli ja hiukan jo seuraavaakin retkeä suunniteltiin. Ihana lasten loman aloitus :)
Aurinko lähti jo laskemaan kun ehdimme takaisin autolle ja kotiin saunan lämmitys puuhiin. Huomenna aamulla nukutaan pitkään, ilman herätyskelloa :)
Auringonlaskuun.
Hyvää syyslomaa kaikille joilla loma on ja muillekin oikein onnistuvaa alkavaa viikkoa :)!

~Eija~

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Suovoimaa

Eilinen sade, tihkusta isompaan piskoon oli just passeli keli suotreeneille :) Suohan on pehmeä alusta ja täten lempeä askellukselle ja kuitenkin ihanan upottava, jotta joutuu tekemään selvästi enemmän töitä päästäkseen eteenpäin kuin kovalla tiellä. Reisillä nostellaan jalkoja yli mättäiden, keskivartalolla pidetään yllä tasapainoa ja kädet rytmittävät liikettä. Sauvat kädessä saa vielä enemmän tehoja yläkroppaan. Jalat kastuu, niiden kuuluu kastua, mutta voi ihanaa sitä tunnetta kun ei haittaa enää yhtään että varpaiden välissä loiskuu ;)
Sain seurakseni ihania ystäviäni, joiden kanssa on ennenkin treenailtu yhdessä. Mä olin käynyt etukäteen silmäilemässä suon, tarkistamassa ettei käärmeitä näy ja suunnittelin treenin. Teimme 5 minuutin juoksun/kävelyn x 5 ja juoksujen välissä 3 minuutin tauko. Sade taukosi juoksumme ajaksi, mutta kostea ilma ja reipas meno nostatti kunnon kosteuden kropalle. Parhaimmillaan jalka upposi nilkkaa myöden suopursuihin.

Soilla liikkuminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei luontoa, tässä treenissä arvokasta suota saa tärvellä tai tahallaan tuhota. Suon eläimiä, erityisesti pesiviä lintuja ei saa häiritä. Isommat eläimet, karhut, hirvet ja kauriit kyllä väistävät juoksijaa ja todennäköisesti ihmeissään pällistelivät kauempaa, että mitä kummaa tuolla tapahtuu. Hirven jätöksiä löytyi meidänkin reitiltä. Säännöllisille ja järjestetyille suotreeneille tulee olla metsänomistajan lupa.
Heh, yhteinen hyppykuva ;)

Märkää, mutta ei haittaa enää yhtään :D
Ai että mä nautin metsässä olemisesta! Oon aina tykännyt soista, siitä hiljaisuudetsa, karuudesta, kauneudesta ja tuoksuista. Tällä kertaa siellä sai hetken viettää ystävien kanssa. Treenin jälkeen käveleskelimme läpi metsän takaisin ihmisten ilmoille, kengät vedestä lotisten ja silmät loistaen. Suolla palasi rauha ja hiljaisuus.
Me ystävät hyppäsimme lampeen pesemään iholle tarttuneet suomoskat ja saunan lämmössä rentouduimme kuulumisia vaihdellen. Ja tottakai iltaan kuului kunnon iltapala ennen nukkumaan menoa.
Kiitos teille jokaiselle mukavasta illasta <3
Nam, iltapalaa.
Mulla yrittää flunssa päälle :( Jo viikko sitten kurkku oli pari päivää kipeä ja oli lievää tukkoisuutta. Nyt taas limaa nousee ja on hiukan toisen asialla. Taistelen kuitenkin kaikin mahdollisin tietämäni keinoin vastaan ja toivon, että pystyssä pysytään. Tulevana viikonloppuna nimittäin on taas suunnistajan juhannus, joulu ja vappu, nimittäin Jukolan- ja Venlojenviestit Joensuussa. Mulla on luvassa Venlojen viestissä ankkuriosuus, mutta Jukolan viestissä vielä auki mille osuudelle pääsen. Kahtena viime vuonna olen mahtunut suunnistusseurani Jukolajoukkueisiin, mutta nyt miehiä löytyikin täydet joukkueet ja mä jäin varalle. Nyt kuitenkin näyttää siltä että mua ei tarvita ja silti haluan Jukolassakin juosta, joten oon tarjonnut itseäni toiseen joukkueeseen. Katsotaan kuinka käy.

~Eija~

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hetki arjessa

Tänään aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja nostatti kasvoille ensimmäiset pisamat. Vaihdettiin vihdoin autoihin kesärenkaat ja lapsille pystytettiin trampoliini. Poistin muutamia suojaverkkoja puutarhassa, löysin uinuvan näköisistä kukkapenkeistä elonmerkkejä ja sormia syyhysi päästä niitä kuopsuttamaan. Lämpöasteetkin nousivat kahdeksaan asti, joten tuntui ihanan lämpöiseltä :)
No illalla juoksuryhmän kanssa saatiin lunta niskaan, mutta ei mennä siihen nyt ;)
Heti aamusta sain seuraa yhdestä ihanasta asiakkaastani ja lähdimme Ilmajoen Santavuorta valloittamaan. Olen tykästynyt Santavuoreen, jossa voi Ilkanpolkuja pitkin patikoida, juosta ja maastopyöräillä. Siellä voi seikkailla ja retkeillä kaikenikäiset. Maisemia kelpaa ihailla, vaikka valtavat tuulimyllyt jokseenkin rikkovat maisemaa toiseen suuntaan.
Ilmajoki maisemaa.
Me liikuimme kävellen, samalla kaikkea jutellen. Metsän hiljaisuus ja kauneus ympäröi meidät, eikä paremmin olisi viikkoa voinut aloittaa. Sopivasti joutui jalkoja nostelemaan, hengästyi ja tuli kuuma. 
Kuva on julkaistu asiakkaani luvalla.
Mä lähden mielelläni aina kun mahdollista asiakkaideni kanssa metsään. Metsässä yleensä saa hiukan paremmin etäisyyttä arjen hulinaan, aistit herkistyy ja rentoutuu. Matka taittuu huomaamatta ja aika saattaa menettää merkityksensä. Näkötornissa kaukaisuuteen katselemista olisi voinut jatkaa vielä pitkään, mutta palattava oli takaisin hulinaan.

Tässä jokaiselle tärkeä tehtävä yhdelle päivälle:
" Anna ajatuksen nousta korkeuksiin. Ilman haaveita elämä on liian arkipäiväistä. Sitä paitsi joki haaveistasi saattaa tuntua niin hyvältä, että haluat toteuttaa sen.

Usko päämäärääsi. Niin kauan kuin voit uskoa siihen, kukaan ei voi viedä sitä sinulta. Niin kauan se on jatkuva motivaation ähde, syy nousta vuoteesta elämään tämä päivä.

Kohtaa tämän päivän hasteet täydellä itseluottamuksella. Kerää huolella onnistumisesi. Niistä saat voimaa säilyttääksesi myönteisen asenteesi, kun epäily yrittää vallata mielesi.

Älä huolehdi tulevaisuudestasi. Elä hyvin tämä päivä ja olet muurannut jälleen yhden tiilen seinääsi. Eiliselle et voi mitään, keskity siis tähän päivään. Talo kyllä valmistu aikanaan."
~Positiivarit
Tuulimyllyt,

Polkujuoksukengillä mentiin, mutta villanilkkurit vielä jaloissa.
Onnistumisia kaikille tähän viikkoon!

~Eija~

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Puuterilumimetsissä

On ollut todella kiva viikko ja suurin hyvän mielialan ylläpitäjä on ollut tuo taivaalta satanut lumi!! Kyllähän tätä on odotettu ja mun puolesta voisi tulla vielä samanlainen satsi lisää. Sattui meidän koululaisille aikasta loistava hiihtoloman aloitus keli :D!

Viikon aikana oon saanut taas liikkua myös mahtavien ihmisten kanssa ja se jos mikä nostattaa omaa fiilistä :) Kiva-juoksukoulussa lenkkeiltiin rytmiikkaa vaihdellen, Neiron treeneissä palloiltiin ja Ahonkylässä liikuteltiin kahvakuulia kuntopiirissä. Yksilöasiakkaiden kanssa nautittiin lumesta ja liikunnan tuomasta punaisista poskista. Ennen lumipyryä ehdittiin EnergiA talvijuoksuryhmän kanssa juosta poluilla nastat rouskuen. Mukavaa menoa ja seuraa, kiitos teille kaikille :) Osan kanssa pidetään hiihtoloman ajan taukoa, mutta viikolla 10 ryhmät taas jatkuvat.
EnergiA talvijuoksuryhmä poluilla.
Nyt kun tuota lunta saatiin, on metsään, puoli tuntemattomaankin hiukan turvallisempaa lähteä. Jos ei ole puhelimeensa ladannut jotain gbs-reitti ohjelmaa turvaksi, on kuitenkin aina kätevää palata omia jälkiä takaisin. Toki tämä edellyyttää sen, että kukaan muu ole samaisessa metsässä juuri kulkenut. No metsiähän Suomessa riittää ja jokamiehenoikeuksiin kuuluu saada kulkea niissä vapaasti turmelematta luontoa. Tarkoittaen ettei puita revitä eikä roskia jätetä jälkeen. 
Meidän leveysasteella metsässä pystyy juuri nyt hyvin kulkemaan perus talvikengillä. Jos lisää lunta saataisiin, olisi parempi vaihtoehto lumikengät. Oon niitä suunnitellut ostavani, vaikka ehkä tälle talvelle en ehdi.
Kutsuva luminen metsäpolku.
Valoakin riittää päivä päivältä enemmän, joten työpäivän jälkeen on hyvä haukata happea ja ladata aurinkoenergiaa. Tällä hetkellä Keski-Suomessa valoisa aika pitenee noin kuudella minuutilla päivässä. Ulkoilu luonnon helmassa, hiljaisuudessa irrottaa päivän kiireistä ja rentouttaa niin mielen kuin kropan. Jokaisella varmasti on hetki aikaa, puoli tuntia tai vartti. Se on sitten itsestä kiinni käyttääkö tuon ajan itselleen vai tv-viihteelle tai muulle vastaavalle. 
Mä olen kuljeskellut metsässä kahlaten lumessa ja ihaillen luonnon kauneuta. Metsässä voisi samoilla loputtomiin. En muista koskaan varsinaisesti pelänneeni metsässä, en varsinkaan villieläimiä. Ihmisten lemmikkieläimiä tosin pelkään lähes viikottain. Joitakin tienpätkiä omalla kylällä tulee välteltyä vapaana kulkevien koirien vuoksi. Ei sen kamalampaa voi ollakaan kuin puolen metrin päässä jolkotteleva ja räksyttävä koira, etkä voi olla varma mitä se seuraavaksi tekee. Toistaiseksi pohkeet ja housunpultut ovat säästyneet.
Luonnon lumi paanaa :D
Niin ja pääsinhän mä vihdoin luonnon lumillekin, metsän siimekseen! Seinäjoella saatiin viimein 5 kilometrin kuntorata auki ja reilu 7 kilometrin siivu Ilmajoen Ahonkylään. Lauantaina hiihtelin perinteisellä tyylillä ja tänään, sunnuntaina luistellen. Ai että oli mukavaa vaihtelua sen 1,5 kilsan kiekan kiertelyn jälkeen :)
Talvista viikkoa kaikille lomalla ja töissä ahertaville :D

~Eija~

maanantai 20. helmikuuta 2017

Pitkin mettiä

Sitä junnaa, ravaa, hölkkää ja joskus ihan juoksuksikin sanottavaa kiertelyä tekee samoilla reiteillä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Menneen viikonlopun tavoitteena mulla oli hakea uusia polkuja mun ja ystäväni yhteiselle metsälenkille. Pariakin vaihtoehtoa siinä pyöriteltiin ja lopulta päädyimme hyvinkin etuiseen maastoon. Parasta olisi kun saisi maastoista kunnon suunnistuskartat, jotka kourassa olisi ylellistä ja turvallista kulkea, mutta eipä niitä nyt yleisesti jaella. Nyt googlettelin karttapohjan bittiavaruudesta ja varoiksi kerroin ja näytin kotona kartan retaleesta minne olemme menossa, jos vaikka sattuisi jotain.
Taivaalta sataa tihrusti jotain vesiräntää, mutta puolta tuntia aikaisemmin tehdyt pikku lumityöt (siis edellisenä yönä satoi ihan oikeasti lunta...tai no räntää!) olivat sopivasti lämmitelleet jo kropan. Polkaisimme pyörillä muutaman kilometrin päähän metsätien varten, jossa olen aikaisemminkin juoksennellut mutta nyt heti ekasta mutkasta kurvasimmekin toiseen suuntaan kohti tuntemattomia reittejä.
Valtavat kivenlohkareet keskellä metsää.
Pidimme heti alkumatkasta juttelua yllä ja vauhdin sen mukaan. Useimmiten sitä lenkkeilee yksin, joten molemmille oli haasteellista olla hengästymättä, mutta tämä teki oikein hyvää. Välillä vauhti meinasi kiihtyä liikaa kun kuunteli vain toista, mutta sitten hidastettiin. 
Yllätyin miten mahtavat reitistöt opaspaaluineen tuolla metsässä oli! Laavujakin oli useampi. Oikein harmittaa etten ole aikaisemmin tätä mahdollisuutta löytänyt. Ilman kartanretalesta olisi ollut haasteellista vain juoksennella, mutta mulle se kädessä pehmenevä retales oli iso tuki. Mitään karttamuoviahan en tietenkään muistanut ottaa...
Sopiva, koskematon ja märkä lumikerros antoi kivaa lisävastusta menemiseen. Mä oon aina tykännyt jättää jälkeni lumeen (en osaa avata tätä asiaa sen enempää ;) ) ja nyt se tuolla metsässä tuntui hienolta. Joku oli fatbikella jo meitä ennen poluilla ajellut ja Seinäjoen päässä tuli kaksi polkujuoksijaa iloisesti tervehtien meitä vastaan. Niin ja yksi ratsastajakin nähtiin. Uskon, että päivän mittaan jälkiä metsään jätti useampi muukin :)
Koskematonta hankea poluilla.

Talvinen suo
Tämä oli ensimmäinen mun ja Niinan yhteinen treeni kohti Vaarojen maratonia. Meidän lenkeiltä kun mäet puuttuu, niin ne treenit tehdään sitten erikseen. Nyt löysin netistä infon, että ilmoittautuminen Vaaroille aukeaa vasta toukokuussa. Tympeää, kun pitää jännittää niin kauan. Silti pidämme lippua korkealla ja katse kohdistettuna eteenpäin. Tässä nyt pitää harjoitella jalkojen voimakestävyyden lisäksi tankkaamista juoksua ennen ja sen aikanakin. Niin ja tietysti nauttia siitä hienosta fiiliksestä keskellä metsää :D

Taivaalta tuli koko lenkin ajan jotain vesituhrua. Aika hyvin se kasteli läpimäräksi. Onneksi vauhti oli sen verran hyvä, että kylmä ei ehtinyt tulla. Kotona odotti onneksi valmiina lämmin ruokakin <3
Juoksun jälkeen Niinan kanssa. Pyörillä palautellen kotiin.
Kiitos Niinalle mukavasta sunnuntai lenkistä :)

Ja nyt kaikille hyvä alkanutta uutta viikkoa! Joillakin on nyt hiihtoloma, meidän koululaisilla se on ensi viikolla ja parin viikon päästä pohjoisessa!

~Eija~

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Talviliikuntaa JO marraskuussa!

Mukava talviliikunta viikonloppu takana :D En muista aikuisiällä koskaan aikaisemmin päässeeni nauttiman talviliikuntalajeista näin aikaisin marraskuussa! Aivan huippu juttu! Toivoisin, että pikku pakkaset jatkuisivat ja lisää lunta sataisi meidän kaikkien iloksi. Tätä laatua voisi kestää vaikka tuonne maaliskuun loppu puolelle asti ja sitten kerta heitolla alkaisi kevät ;) Mutta katsotaan mitä tuleman pitää ja mennään ja liikutaan sitten sen mukaan.
Luistimien kokoontuminen :)
Mun ei tarvinnut kuin kerran mainita luistelemaan meno mahdollisuuden oman lammen jäälle ja lapset olivat valmiita. Koska lunta ei ole satanut kuin pari senttiä, oli jäästä tullut mukavan tasainen. Kesällä valmistuneen laiturin päässä sidottiin lasten luistimet, kolattiin se pari senttiä lunta jäältä ja ei kun menoksi. Meillä oli hurjan mukavaa ja lämmin tuli :)
Illan hämärän tunnelmissa.
Luistelusta innostuneena, tuli mieleen olisiko jossain lähistöllä jo ensilumenlatuja aukaistu. Googlettamalla heräsi vahva epäily, että Seinäjoella pitäisi päästä. Tähän kiireeseen, en ehtinyt perinteisen suksiani ruveta voitelemaan, vaan päätin rohkeasti ottaa luistelusukset ja lähteä hiihtokauttani avaamaan niillä.

Löytyihän se latu, 1,5km yksi rinki. Oikein hyvässä kunnossa oli, vaikka pari kohtaa hiukan pöperöllä. Ja turhaa hirvittelin luistelusuksilla lähtöä, sillä luisto oli aivan valtavan hyvä ja vauhdin hurmassa kaasuttelin heti yli 20 kilometriä :D Kanssahiihtäjiä oli aluksi harvaksi jonoksi asti, mutta muutaman viimeisen ringin menin ihan yksin (toki kellokin oli jo myöhäinen ilta..).
Mä ja mun Fischerit. Toivottavasti talven aikana vietämme paljon aikaa yhdessä.
Voi että mä niin tykkäsin :D Katsotaan nyt koska seuraavan kerran pääsen...tiukka viikko tulossa töissä ja kelitkin sitten sanelee aika paljon. Mutta jo tämä helpotti kummasti ;)
Tänään sunnuntaina, Isänpäivänä päädyimme viettämään juhlapäivää hiukan totutusta poiketen. Meitä ei innostanut lähteä syömään täyteen ympättyihin ravintoloihin, vaan tuo ravintola puoli hoidettiin jo lauantaina. Nyt lähdimmekin metsään isänpäivälounaalle. Ja pieni patikointi ennen makkaroita kasvatti sopivasti koko porukan nälkää. Koska lunta ei ollut hirmuista määrää, metsässä pääsi hyvin kulkemaan ja pikku pakkanen takasi ettei kuitenkaan ollut märkää. 
Isänpäivä patikoinnilla.
Oli mukava retki omalla perheellä. Suosittelen kaikille hiukan rikkomaan toisinaan melko kankeita traditioita, sillälailla hyvässä hengessä. Luulen, että tämä jäi edellis vuosista paremmin mieleen.
Ja mä yllätyin positiivisesti tästä patikkapolusta jonne lähdimme ensimmäistä kertaa lähellä kotiamme! Tänne tulemme ehdottomasti uudestaan keväällä tai kesällä viimeistään. Ja jo ennen sitä, jos lunta ei ole mahdottomasti, tulen tänne juoksemaan.
Nam ;)
Talvi siis virallisesti avattu :D

Oletteko te päässeet jo nauttimaan talven riemuista?
Onko talvi teidänkin mielestä yksi huikean hieno vuodenaika liikkua?

~Eija~

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kuurainen polkulenkki tyttöjen kesken

Oi ihanaa, talvi tuli! Hypättiin, ainakin toistaiseksi yli sen kamalan kurakelin suoraan pakkasiin. Tykkään! Länsi-Suomi sai kevyen kerroksen lunta ja pakkanen kuurasi puiden oksat ja heinän korret. Etelä-Suomessa kuulemma päästiin tekemään jo lumiukkoja ja vetämään pulkkaakin. Toivottavasti pakkaset pysyvät koko Suomessa ja pian saataisiin kunnolla lunta. Päivitykset sosiaalisessa mediassa tuttavien hiihtokausien korkkaamisesta pistää pikkuisen karehdituttamaan...en voi kieltää. Toistaiseksi tyydyttävä liikkumiseen ilman suksia, mikä ei sekään ole kuitenkaan yhtään hullumpi vaihtoehto. Mun jalatkin ovat jo paljon paremmat, joten oon päässyt jo paristi rauhalliset, lyhyet juoksulenkit tekemään. Tänä viikonloppuna sain kaveriksi polkujuoksemaan 6 vuotiaan tyttäreni ja 14 vuotiaan kummityttöni. Ihanaa yhdessä oloa keskellä kaunista luontoa :)
Rasti-Kurikka on järjestänyt tänä syksynä polkujuoksutapahtumia, joihin kellä tahansa on mahdollisuus osallistua. Homma toimii "iltarastityylillä" - paikan päällä ilmoittaudutaan ja tietyn ajan sisällä pitää maastoon lähteä. Reitti vaihtoehtoja on lyhyt, noin 5km ja pitempi noin 10km. Reitin varrella on suunnistuksesta tutut rastiliput ja leimasimet, joissa leimaamalla saa reitiltä väliaikojakin. Halutessaan saa kartan mukaan, johon reitti on piirretty, mutta ilman karttaakin maastossa olisi selvinnyt, sen verran hyvin se oli merkitty. Itse tykkään pitää karttaa kädessä ja nähdä missä mennään.
Mä en ole aikaisemmissa päässyt käymään, mutta nyt lähdimme tyttöjen kesken, porukkamme nuorimmaisen vauhdin ehdoilla. 
Yhtäkkiseltään aamun 7 asteen pakkanen tuntui kylmältä, joten puettiin kunnolla aluskerrastosta lähtien. Toppaliivit laitoimme kaikki vielä kevyiden takkien päälle lämmittämään ja itse käsistä palelevana käsiin toppakintaat. Ei tullut kylmä, eikä liian kuumakaan, vaan oikein sopiva olo. Me valitsimme matkaksi 5 kilsan lenkin.
Juoksimme, kävelimme, pysähtelimme lukemaan karttaa ja ihailemaan luonnon kauneutta. Juttelimme mukavia ja kannustimme toisiamme jaksamaan loppuun asti. Iloisia kanssa juoksijoita tuli vastaan ja ohitteli nopeampana meitä. Ilokseni näin useamman tutunkin :)
Maalissa palkinnoksi annoimme toisillemme kunnon halaukset ja yhdessä menimme vielä syömään. Kartat otimme talteen ja suunnittelimme, että viimeistään kesällä mennään sama reitti uudestaan. Metsä näyttää silloin taas niin erilaiselta.
Olipa mukava lenkki ihanien tyttöjen kanssa, kiitos :)

Mukavaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

~Eija~

perjantai 7. lokakuuta 2016

Arpaisen poluilla

Meillä oli eilen pienellä työporukalla oma kustanteinen ja omalla ajalla järjestetty retki Soinin Arpaisen luontoreitille. Halukkaat ilmoittautuivat mukaan ja työvuorot sitten järjestettiin niin, että pääsimme. Meidän töissä aina joku on hommissa, kesät talvet, päivät yöt ja juhannukset ja joulut. Itselle on merkityksellistä tehdä sellaista työtä, jota ilman ei yhteiskunta toimisi. Mutta emme mekään jaksaisi, jos ei joskus päästä yhdessä ulos kokemaan jotain muuta, arjesta poikkeavaa.
Aamun taivaanranta
Päivä valkeni kauniin vaaleanpunaisena taivaanrannasta ja onneksemme 5 asteen viileän pakkasyön jälkeen oli lupailtu kaunista päivää. Autojono kurvaili Soiniin ja parkkeerattiin hienoon riviin, reppuihin eväät ja vaihto pusakat ja ei kun menoksi.
Mä en ole aikaisemmin Arpaisissa ollut, mutta ehdottomasti voisin toistekin mennä, oli sen verran hyvin tehdyt polut ja kauniit jääkauden muovaamat maisemat!

Parkkipaikalta oli Arpaisen kämpille puoli kilometriä ja siitä lähti reilun 3 kilometrin Kalevin kiekka ja viitta kohti Ähtäriä ja toiseen suuntaan leveä polku kohti Soinia. Mua houkutti lähteä kiertämään tuo Kalevin kiekkakin ja koska en saanut houkutelluksi ketään seuraksi, päätin juosta sen. Vaatetus ei ollut aivan juoksuun tarkoitettu ja tulikin melko kuuma. Harjuja mentiin ylös ja alas, mutta polku muuten oli erittäin helppo kulkuista. Ei ollut pahoja juurakoita tai kiviä. Pystyi hyvin juostessa ihailemaan silmän kantamattomiin ulottuvaa mäntymaisemaa. Niin kaunista! Oma läähätys rikkoi täydellisen hiljaisuuden, kun ei edes tuullut. Mielettömän ihanaa!
Juoksu muuten ei ollut mitään kovin rentoa. Jalat, erityisesti oikea takareisi ja pohje ovat melko jumissa. Niin jumissa, että jalkaterä puutui. Pakko venytellä...
Polku keskellä mäntymetsää.
Kalevin kiekan voi juosta aikaa vastaankin. Mökillä oli postilaatikossa vihko, johon sai oman aikansa kirjata. Mulla meni suurinpiirtein 22 minuuttia ja vihossa taisi olla paras aika 17 minuutin tuntumaan. Hauska haaste sitä kaipaaville :)


Reipasta porukkaa :)
Työkaverit myös nautiskelivat luonnon rauhasta kohti Soinia ja sainkin heidät kiinni ennen taukoa ja retken yhtä kohokohtaa - makkaroita ;)
Nuotiopiiri :)
Hyvien makkaroiden, nokipannukahvien ja juttujen jälkeen jatkettiin samaa reittiä takaisin parkkipaikalle. Oman pienen juoksupyrähdyksen ja sen jälkeen pysähymisen jälkeen tuli melko kylmä. Lisäsin kyllä fleeceä päälle, mutta kädet hanskoista huolimatta oli autoille asti viileät. 
Pakkasyön jäljiltä jäätä matalissa lammikoissa.



Patikoinnin jälkeen osan oli lähdettävä takaisin kotiin ja osa jatkoi matkaa vielä saunomaan, syömään ja jatkamaan juttua. Saunasta päin tuli käytyä järvessä juoksemassa reisiin asti, mutta kyllä nyt oli viimeinen kerta tälle syksyä avovesi kastautumista. Oli aivan järjettömän kylmää vettä! 
Oli aivan ihana rentouttava päivä ja ilta. Tällaisia tarvitsisi kaikki työyhteisöt tasaisin väliajoin. 
Omat ajatukset on nyt pikku hiljaa suunnattava viikon päähän ja Kankaanpään maratoniin. Toistaiseksi oon ajatuksissani ja pohdinnoissani hypännyt jo ensi vuoteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Viime viikonloppuna taivallettiin Kolilla Vaarojen maraton ja heti tästä parin päivän päästä aukesi ilmoittautuminen ensi kevään Karhun kierroksen polkujuoksu kisaan. Ilmoittautuminen oli ilmeisen kaaosmaista, eikä läheskään kaikki halukkaat päässeet pitkille ultramatkoille. Itse tosissani mietiin lyhyttä, 31 kilometrin matkaa, mutta päädyin jättämään sen väliin ja yritän etsiä jonkun toisen polkujuoksutapahtuman tästä lähempää. Mutta ensi vuoden päätavoitteena on...julkaistaan se nyt sitten jo nyt...on Vaarojen maraton, 43km :D Siitä olen haaveillut jo 5 vuotta ja nyt koen että voisin olla lähellä sitä kuntoa millä sen läpi pääsee. Sinne ilmoittautuminen aukeaa vasta touko-kesäkuussa ja sinne osallistujat onneksi arvotaan, ettei tarvitse kytätä koneen ääressä tiettynä päivänä tiettynä kellonaikana ja järjestelmän kaatuessa jäädä rannalle johtuen omasta hitaasta koneesta.

No mutta taas hyppäsin jo ensi vuoteen... Kankaanpäässä olisi tarkoitus yrittää omaa ennätystä. Eipä siihen lisättävää. Onneksi mukaan lähtee ystävä puolikkaalle, joten reissusta tulee varmasti hyvä :)
Ei valkoisten liljojen voittanutta :)
Niin ja mä sain kukkia :D Naapurin Kaisa perheineen toi mulle kukkia <3 Valmistumisen johdosta! Kaisa itsekin on opiskellut aikuisena talon rakentamisen, pienten lasten ja arjen pyörityksen keskellä. Kimppu lempikukkiani piristi päivääni hurjasti, kiitos :)!

~Eija~