Näytetään tekstit, joissa on tunniste monipuolisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste monipuolisuus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. toukokuuta 2016

Viimeistä vietiin Kuortaneen tuulissa

Meidän jokaisen elämä on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen. Se vie meitä vahvasti eteenpäin ja poimimme mukaamme niitä kultahippusia arjesta ja juhlasta. Teemme valintoja, joiden merkityksen parhaiten näemme sitten myöhemmin joskus.

Viimeisin oma poimintani on opiskelu Kuortaneen Urheiluopistolla. Vuosi sitten pohdin kovastikin haenko lukemaan Liikunta-alan ammattitutkintoa, monimuoto-opiskeluna. Viimeisenä päivänä täytin hakupaperit ja hups, pääsykokeisiin tuli kutsu. Vatsa väänteessä läpi kävin pääsykokeet ja siitä viikon päästä tuli tieto valinnasta opiskelijaksi. Tästä vielä pari viikkoa mietin mitä teen, onko musta tähän ja miten tämä vaikuttaa lähimpiini. Joku ilta saatoin olla sitä mieltä että en lähde ja kun aamu koitti, olinkin sitä mieltä että otan härkää sarvista kiinni ja lähden. Lähimpien tuella ja kannustuksella sekä useiden juoksulenkkien aikaisella itsensä tutkiskelulla päädyin hyväksymään opiskelupaikan ja voi että olen onnellinen ratkaisustani :D!
Viime vuoden elokuussa matka alkoi 9 muun liikunnasta kiinnostuneen kanssa ja tällä viikolla oli viimeiset lähijaksopäivät Kuortaneella. Tuntemuksia on vaikea kuvata, sillä ne olivat ääripäästä toiseen. Muun muassa helpotusta ja haikeutta, riemua ja surua sekä malttamattomuutta ja tulevaisuuden haaveilua.

Lähijakso alkoi Personal Trainer-kokeella. Jännitti hirmuisesti. Kokeessa kysyttiin tiettyjä lihaksia, oli kinkkisiä ja moni tulkintaisia monivalintakysymyksiä, käyrien piirtelyä ja essee tyyppinen tehtävä asiakkaan ohjaamisessa huomioon otettavista asioista. Ajattelin ennen koetta olevani helpottunut kun koe on tehty, mutta jäikin epävarmuus, että mitenköhän se nyt sitten meni. Koe oli odotettua vaikeampi.
Useampi meistä pähkäili kokeesta ja arvailuja oikeista vastauksista heiteltiin ja kohta oli jo niin sekaisin mitä tuli vastattua ja menkiö sekin väärin. Piti oikein pinnistellä että pääsi irti kokeen tuomasta hermostumisesta ja yrittää nauttia tästä viimeisestä yhteisestä viikosta.

Meille olikin rakennettu taas huippu viikko, jossa pääpaino oli elämyksissä, yhdessä ololla ja rentoutumisella. Alkuun päästiin kiipeämään Kuortaneen 13 metriä korkealle ulkokiipeilyseinälle. Hitsi kun hieno kokemus ja vaikka  polvet ja kädet lopussa tärisi, huipulle asti mentiin! Mahtavat näköalat puiden lomitse pelloille ja järvelle.
Oltiin toivottu pesäpalloa ja sitä sitten saimme. Mun osumatarkkuus on aina ollut heikko, eikä se siitä ollut mihinkään muuttunut. Sain kuitenkin hyödyllisiä vinkkejä tekniikkaan ja ideoita mukaviin viitepeleihin, joita voisi olla hauskaa kaveriporukalla tai lasten kanssa tehdä.
Kuortaneelta valmistui tällä viikolla hieroja ja liikunnan ohjaaja ryhmät. Me pääsimme vastavalmistuneiden hierojien käsittelyyn :D Mä valitsin jalkojen käsittelyn ja vaikka jalat eivät ole hetkeen mitenkään oireilleet, olivat ne valtavan kireät! Kestän kovaakin hierontaa pitkään, mutta nyt piti pari kertaa pyytää hölläämään. Hyvä muistutus, että pitää rullailla useammin ja edes kerran kuussa käydä hierojalla pehmittämässä koivet.

Olin suunnitellut tekeväni kevyen juoksulenkin, mutta hieronnan seurauksena jalat olivat niin arat, että vaihdoin juoksemisen rauhalliseen maisema lenkkiin Helenan kanssa.
Helena on ollut mun kämppis Kuortaneella ja muistan hänet hyvin jo pääsykokeista. Istahdin silloin hänen viereensä ja juttu lähti heti luistamaan. Hyväksyttyäni opiskelupaikan, toivoin koko kesän että Helenakin olisi tulossa. Satuimmekin ensimmäisellä lähijakso viikolla yhtäaikaa hakemaan huoneen avaimia ja ruokalippuja ja kaappasimme toisemme kämppiksiksi. Helenan kanssa on juteltu ja viestitelty asiasta ja asian vierestä ja olen onnellinen että sain ihanan ystävän, jonka kanssa varmasti pidetään yhteyttä tulevaisuudessakin <3
Hehee, me päästiin myös tanssimaan :D Tanssiminen ei todellakaan oo mun juttu, mutta tämä tanssiliikunta mitä meille ohjattiin oli hurjan hauskaa. Lyhyellä harjoittelulla väsättiin esitykset ja sitten ne kuvattiin. Aivan huippua kun antoi mennä vaan ja veti suupielet korviin :D
Hiphoppia :D
Lappajärvellä vierailimme Joogakellarissa, jossa Jutta Dinga ohjaa erilaisille ryhmille joogaa. Olin ensimmäistä kertaa oikealla kunnon joogatunnilla ja se oli positiivinen kokemus. Yllättävän fyysistä ja siinä tuli lämmin. Kroppa sai hyvää liikkuvuutta ja mieli rentoutumista. Melkein nukahdin loppu rentoutuksessa.
Joogakellarissa
Lopulta meille avattiin PT-kokeen vastauksia ja pystyi hiukan rentoutumaan. Vaikka joitain ihan tyhmiä virheitä oli tehnyt, vaikutti siltä että enemmän siellä oli oikein mennyt! Lopullisia tuloksia saatiin kuitenkin edelleen odottaa...
Atk-luokassa palautteen kirjaamista ja kokeen läpi käymistä.
Soveltavassa liikunnassa viime jaksolla saimme kokeilla maalipalloa ja puhallustikkaa. Innostuimme näistä koko ryhmä, joten odotukset aiheen jatkuessa olivat korkealla.
Eikä tarvinnut pettyä! Saimme kokeilla liikkumista kuuro-sokeana ja olla ohjaajana hänelle sekä tehdä erilaisia harjoituksia ja treenejä pyörätuolissa istuen. Liikunta- ja aistirajoitteisilla ihmisillä on yhtälailla oikeus liikkumiseen ja harrastamiseen. On tärkeää ohjaajana kiinnittää huomio kaikkiin mahdollisuuksiin ja ratkaista esteitä niiden kautta.
Kisaaa!! Sen verran kilpailuhenkistä porukkaa, että aina me kisataan kun siihen löytyy tilaisuus ;)
Syyskuussa, opiskelujen toisella lähijaksolla teimme retken Torpalle, seurakunnan leirikeskukseen. Silloin meidät tuupattiin vain vesille kajakeilla ja nakattiin kartta mukaan. Löysimme perille silloin ja nyt pääsimme uudestaan fiilistelemään Kuortanejärvelle. Myös inkkarivenettä pääsimme parin kanssa kokeilemaan. Tuulta oli ihan kiitettävästi ja näin ollen aallokkoa. Keli muuten oli oikein mainio.
Saimme OSALLISTUMISTODISTUKSEN tähän astisesta urakasta :)
Lopullinen todistus tulee toivottavasti kesäkuussa, kun saan puristettua tuon viimeisen osion loppuun. Oikeasti aikaa on tämän vuoden loppuun asti, mutta haluan saada tämän suoritettua loppuun nyt.
Eka todistus Kuortaneelta (anteeksi kun on vinossa!)
Viimeisenä iltana koko ryhmä tankkasimme herkuilla, jännitimme Suomi-Tanska jääkiekkopeliä, muistelimme yhteistä aikaamme, saunoimme, uimme Kuortanejärvessä, juttelimme ja sovimme seuraavan tapaamisen syyskuulle Kuortaneelle. Käsi sydämellä lupasimme pitää yhteyttä ja tavata pari kertaa vuodessa.
Mahtava ja ihana porukka, oli ilo tutustua teihin jokaiseen <3

~Eija~

p.s. PT-koe meni läpi, JIHUU :D!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Eurajoelta palan matkaa kohti Poria

Juosta voi kuusta maahan tai ihan vain omaa taloa ympäri. Molempiin voi tehdä oman henkilökohtaisen tavoitteensa, toteuttaa treeniohjelmaa ja lähteä suoritukseen. Aina tulisi kuitenkin keskittyä oleelliseen, siihen omaan kehittymiseen ja keinoihin miten siihen päästään. Oma napaisuutta viimeiseen asti.
No sitten sä lähdet kisoihin ja oletkin rintarinnan muiden yhtä hyvin tai enemmän treenanneiden kanssa (geeneistä ja pitkistä jaloista puhumattakaan!). Sä viet sitä omaa napaasi niin kovaa kuin sielu sietää kohti tavoitettasi ja sitten alkaa spekulointi miten kävi ja miksi. Oppimisen paikka hyvässä ja pahassa.

Huhtikuun alkupuolella olin juoksemassa Karhuviestissä, joka on viestikisa Eurajoelta Poriin (n 35km) tai pisimmillään Raumalta Poriin (n 50km). Mä pääsin työpaikkajoukkueeseeni, jossa olin viime vuonnakin edustamassa ja matkana oli tuo lyhyempi, Eurajoelta Poriin. Osuusmatkat ovat 1.osuus 7,4km 2.osuus 6,3 3.osuus 5,5km 4.osuus 6,5km ja ankkurilla 9,2km. Viime vuodelta meillä oli puolustettavana voitto, joten sitä lähdettiin huumorilla tosissaan tavoittelemaan.

Viime vuonna ensikertalaisena olin kolmannella osuudella ja koin silloin lyhyen (5,5km) erittäin haasteellisena matkana, koska siinä piti juosta koko ajan vitonen silmässä. Juoksu meni silloin hyvin, kilometriaika oli 4,39 min/km, johon olin tyytyväinen.
Tänä vuonna napsahti aloitusosuus... Pisti hirvittämään, koska olen juossut selvästi vähemmän kuin viime vuonna ja matka oli selvästi pidempi (7,4km). Miten ikinä pystyn pitämään reipasta vauhtia yllä koko matkan....!!? Kukaan ei kuitenkaan halunnut vaihtaa osuuttaan mun kanssa, joten otin haasteen vastaan. Toisaalta mua myös sytyttää kaikista parhaiten aloitus- ja ankkuriosuudet, oli sitten kyseessä mikä laji tahansa.
Lähtökiihdytyksessä, mä numerolla 243 :) Kuva tapahtumasivuilta.
Keli oli melko sopiva; lämmintä plus 7, hiukan ehkä tuuli ja sekin takaapäin, sateenuhka oli päällä mutta lähdössä ei piskon piskoa tullut. Puin päälleni kaksi pitkähihaista paitaa, juoksutrikoot ja päähän huivi pitämään hiukset sivussa. Ensimmäiset kaksi kilsaa kädet oli tuttuun tapaan kylmät, mutta lämpeni siitä sitten.

Pyrin pitämään vauhdin alussa sopivan rauhallisena mutta reippaana, voimia säästellen. Kilometritolppia ei ole, eikä mun sykemittarissa oo gebsiä, joten todellista vauhtiani en tiennyt. Tuntemusten mukaan pyrin menemään, liikaa hengästymättä. Aloitusosuudella on selvästi nousua ja niihin pyrin henkisesti valmistautumaan jo etukäteen

Siinä oli parikin selkää joiden peesissä menin ja vauhti tuntui sopivalta. Kellosta seurasin aikaa ja arvioin missä kohdassa menen. Viimeinen mäki edessä ja jäin pikku hiljaa peesistä. Kyltti; 1 kilometri vaihtoon ja vilkaisu kelloon -> olin omasta arviostani selvästi edellä :D Päätin, etten anna yhtään enempää vauhdissa periksi ja pyrin pitämään peesiselät koko ajan samalla etäisyydellä. Jalat jaksoi todella hyvin, mutta hengitys oli raakaa hommaa. Tuntui ettei happea saa millään tarpeeksi. Mutta loppuun asti painettiin.
Mun 7,4km aika oli 31min 20s, eli 4,14min/km. Ehdoton ennätysaikani tasaisella yli 5 km matkalla, JIHUU :D!
Vaikka lähdin epävarmoista fiiliksistä, onnistuin sittenkin. Uskon avainasemassa olevan monipuolisuus mitä on viime syksystä lähtien saanut nauttia. Olen oppinut ja tietysti opettelen edelleen, ettei se määrä välttämättä korvaa laatua, vaan ajatus mukaan siihen treenailuun. Opinnot Kuortaneen Urheiluopistolla ovat muovanneet omaa treenailua selvästi parempaan ja toimivampaan suuntaan. 

Mun osuuden jälkeen olimme työpaikkajoukkuesarjassa toisena ja näissä asetelmissa pysyttiin maaliin asti. Voittaja joukkue oli ylivoimainen, jopa epäilyttävän ylivoimainen...
Porin Karhuhallissa oli viestin maali
Palkintojen jaon jälkeen kaasuteltiin yhteiskyytillä kotiin.
Oli taas kerran kyllä niin mukava reissu ja taas tutustuin uusiin upeisiin ihmisiin :)
Kiitos Susanna, Maarika, Hanna ja Susanna :D
Palkinnoksi saatiin bluetooth-kaiutin..hmm, osaisko joku opettaa miten sitä käytetään.. ;)
Kotiin tuomisina myös hieno tämän vuoden muistomitali :)
Juoksun iloa ja onnistumisia voi päästä kokeilemaan ja treenaamaan
Metwotrainingin juoksukoulussa,
 joka starttaa toukokuun 9. päivä. Oli tavoitteesi mikä tahansa, lähde rohkeasti kokeilemaan, olisiko sinun vuorosi viedä sitä omaa napaa ;)
Tästä pääset lukemaan juoksukoulusta lisää.

~Eija~

lauantai 16. tammikuuta 2016

Iloliikuntaa

Arkiliikunta, hyötyliikunta, perusliikunta...rakkaalla lapsella on monta nimeä ;)
Se on siivoamista, työmatkapyöräilyä tai kävelyä, haravointia, halon hakkuuta, leikkimistä lapsen kanssa, portaiden nousemista, kävelemistä kotoa kauppaan ja lumitöiden tekeminen, näin joitain mainittuna. Suurin osa meidän liikunnasta kertyy päivittäisten askareiden yhteydessä. Puoli tuntia reipasta arkiliikuntaa päivittäin parantaa kestävyyskuntoa ja on isona apuna painonhallinnassa. Terveyshyötyjä on mm. että tyypin 2 diabeteksen ja korkean verenpaineen kehittymisen riskit laskee puolella. Näin jotain mainitakseni.
 
Terveysliikunta suosituksen tavoite on harjoittaa kestävyyskuntoa reippaalla teholla 2 ja puoli tuntia viikossa. Tätä pystyy kerryttämään juuri esimerkiksi työmatkoilla kulkemalla ne kävellen tai pyörällä. Jos ei aika anna myöden koko työmatkaa hyötyliikkua, suositettallaan edes osan matkaa hyppäämään ratin takaa pois. Tarvitseeko aina saada se auto työpaikkaa lähimmälle parkkipaikalle? Voisiko auton jättää parin kolmen kilometrin päähän työpaikalta ja reippailla loppu matkan?
Erityisesti he joiden on vaikea päästä työpäivän ulkopuolella liikkumaan, kannustaisin käyttämään työmatkat hyödyksi. Se vaati pientä suunnittelua ja hiukan enemmän ajan varaamista kulkemiseen, mutta aamu reippailulla työpäivä lähtee hyvin käyntiin ja illalla kotiin palatessa päivän liikunnat on tehty.

Lisäksi suosituksissa on rasittavaa liikuntaa tunti ja 15 minuuttia viikossa. Tätä voi olla vesijuoksu, aerobic, juoksu, hiihto...
Lihaskuntoa ja liikehallintaa 2 kertaa viikossa käsittää mm. pallopelit, luistelu, kuntosali ja venyttely.

Valtakunnallinen "liikuntapiirakka"-suositus. Lähde: www.ukkinstituutti.fi
Miten on, tuleeko sinun nautittua kaikkia liikuntapiirakan paloja?

Itse suosin monipuolisuutta, rohkeutta kokeilla uusia juttuja ja siitä mistä nauttii, keskittyy siihen vielä suuremmalla tarmolla. Kuitenkin kun se ykkös laji löytyy, ei saa unohtaa monipuolisuutta. Esimerkiksi juoksuharrastuksessa pelkällä juoksemisella ei kehity toivotulla tavalla, vaan on muistettava eri temmolla harjoittelu, juoksua tukeva lihasten voimaharjoittelu, lihashuolto ja venyttely ja arkiliikuntaa unohtamatta.
Etelä-Pohjanmaalle saatiin vihdoin lunta mainitsemisen arvoisesti, eli pääsi lumitöihin! Se onkin yksi lempihyötyliikuntamuotoni. Ruohonleikkuun (sellaisella lykättävällä koneella) ja metsätöiden lisäksi ;)

Voi miten sisällä hypähti kun eilen aamulla olin eskarilaista lähdössä viemään kouluun! Ulko-ovelta avautui lähes koskematon, nilkkaan asti ulottuva hanki pihallamme! Tuli kiire kuljettaa lapsi kouluun, syödä aamupala ja saada itselle ja nuorimmaiselle ulkoiluvaatteet päälle ja intopiukeena kolan puikkoihin!

Lunta olikin satanut yön aikana mukava kerros ja pehmeää kevyttä lunta oli ilo lykkiä sivuun. Hyvää tehoa hyötyliikunta pläjäykseen sai kun nuorimmainen hyppäsi välillä myös lumikuljetuksen kyytiin ;) Oma piha ei vielä riittänyt mulle, joten kävimme vielä lykkimässä naapurinkin piha, Oli ilo auttaa!

Lopuksi lumipesu ;)
Tänään lunta on lasketellut taivaalta lisää :) Itse kävin jo 2 tuntia hiihtämässä, joten tällä kertaa mies pääsi hyötyliikkumaan. Meillä yleensä on kisaa kumpi pääsee lumitöihin, joten en mä tätä kovin tylsäksi arkipuuhaksi luokittelisi, vaan todelliseksi ILOLIIKUNNAKSI :D
Ihanaa lumista viikonloppua kaikille!

~Eija~

torstai 17. joulukuuta 2015

Joulun alus liikuntaa

Viime viikolla oli jälleen Liikunnan ammatitutkinnon lähiopiskelupäivät Kuortaneella. Näitä päiviä odottaa aina mielenkiinnolla ja innoissaan, koska siellä päivät ovat täynnä mukavaa tekemistä ja luentotuntien lomassa pääsee liikkumaan. Oikeasti harvalla on mahdollisuus opiskelupäivinään tai työpäivän aikana päästä välillä nostamaan hien pintaan ja sykettä ylös. 
Viime viikolla suunniteltiin, kuvattiin ja editoitiin myös lyhyt viedoapätkä. Tässä teille mun oma ->

Viime viikko oli myös perheessämme melkoista joulujuhla rumbaa ja parina päivänä piti ehtiä töihinkin. Oli ehkä vuoden tiivis tahtisin ja aikataulutetuin viikko.

Mutta tuolle viime viikolla sain oikein hyvät liikunta pisteet ja monipuolisesti :)!  -->

Uima-altaaseen pääsin kaksi kertaa -> oli hengenpelastusta ja uimatekniikka opetusta. Osaan uida, mutta omalla tyylilläni, pinnalla siis pysyn. Kuitenkaan en ole sitten alakoulun jälkeen naamaani laittanut veteen ilman etten pitäisi nenästä kiinni, enkä koskaan ole uinut kroolia. No nyt on nämäkin asiat tehty ja halu olisi oppia lisää. Kyllä mä vielä joskus menen aikuisten uimakouluun!

Kuntosalilla olimme yhteensä 3 tuntia käytäntöä. Aiheena oli hartiat, ojentajat ja hauikset. Lisäksi harjoittelimme asiakkaan ohjaamista oikeaan tekniikkaan. Paljon taas oppi, kiitos hyvän opettajan ja opiskelukavereiden.

Viikon yhtenä isona teemana oli toiminnallinen harjoittelu, josta olen aina tykännyt. 6 eri treeniä tehtiin tämän teeman ympärillä. Oli HIIT-tyylistä ja leikkimielistä, mikä sopii niin lapsille kuin aikuisille sekä toiminnallista venyttelyä. 

Juoksemassa ehdin käydä kolme kertaa, pääsääntöisesti kevyttä palauttavaa. 
Yhteensä vajaa 13 tuntia täsmäliikuntaa, voin olla tyytyväinen :)

Viikon kruunasi sunnuntai aamun kevyt juoksulenkki vieraassa kaupungissa. 
Olin pikkujoulureissussa ja muiden kääntäessä sängyissään kylkeä, mä vedin lenkkarit jalkaan ja ampaisin haukkaamaan happea.

Mielenkiintoista ja haastavaa lähteä vain juoksemaan, tietämättä tarkkaan millaisen reitin onnistuu saamaan kasaan. Sport Trackerin laitoin varmuuden vuoksi päälle, että siitä voin tarkistaa jos päässä kartta pyörähtää ympäri. Välillä pysähdyin testaamaan kaupungin ulkoilureitin ulkoilmalaitteita.

Melko rauhassa sai tuuletella menemään. Muutama kävelijä, koiran ulkoiluttaja ja sorsien ruokkija osui vastaan. Vaikka en tosiaan vedestä niin valtavasti pidä, on vesistöt muuten erittäin miellyttävä elementti ympäristössä ja täälä tätä löytyi.


Pikku hiljaa päivä valkeni ja näki paremmin ympärilleen. Ihmisiäkin alkoi kömpiä esiin. Harmillisen pilvinen aamu taas osui mun kohdalle, joten kuvatkin ovat hiukan hämäriä.
Niin arvasiko joku missä kaupungissa kyläilemässä olin....?

Kyllä, Uudessakaupungissa pyörähdin. Karttakin löytyi loppu lenkistä ;)
Tämä lenkki juostiin helposti kesälenkkareilla. Ei lipsunut, ei luistanut, eikä tarvinnut etsiä pitävää juoksualustaa, sillä ei ole jäätä, ei ole lunta, eikä ollut pakkasta. 
Tänään meille satoi muutama cm lunta, mutta huomenna se valitettavasti taitaa sulaa pois. Hiihtokausi olisi niin mukava jo korkata, mutta aikataululliset syyt ja sääolosuhteet ovat pitäneet vielä Seinäjoen ja Kuortaneen tykkiladuilta mut poissa. 
Toivottavasti pian saisimme luonnon lunta ja latujen tekijät pääsisivät kaikkialla hommiin!

~Eija~