Työmatka maisemaa ja polkujen viemää

Olipa ihanan lämmin päivä eikä harmittanut yhtään niin paljon, vaikka siitä joutui 8 tuntia viettämään töissä, kun matkat mennen tullen hyödynsi pyöräillen. Mulla on todella ihana työmatka lumettomaan aikaan pitkin metsiä ja Kyrkösjärven rantaa. Aikaisemmin koko järven pääsi kiertämään leveähköä baanaa pitkin, mutta nyt on jonkun metsänomistajan kanssa erimielisyyksiä ja yleinen, kaupungin ylläpitämä ja huoltama reitistö on osittain suljettu. Pienen pätkän vuoksi joutuu kiertämään ison tien kautta. Harmillista ja typerää, mutta tämä kiista ei varsinaisesti mun työmatkaa häiritse mitenkään.

Neulasmattopolkua,

Reitti on hyvin suosittu ja aikaisia aamuja lukuunottamatta, aina näkee muitakin kulkijoita. Polkupyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, retkeilijöitä, kalastajia ja jokunen nuorisojoukkokin. On metsätietä, järven rantaa, pyöräiltävää leveää pitkospuuta ja kuntorataa. Voittaa asfalttitiet helposti!

Järvimaisemaa.

Työpäivän jälkeen kävin kotona kunnolla tankkaamassa energiaa ja päivän aktiviteetit jatkui metsässä. Lähdin mukaan Rasti-Jussien järjestämään polkujuoksukouluun ja tänään meillä oli toinen tapaaminen. Osallistujilla on mahdollisuus valita useammasta eri vauhtisesta ryhmästä itselle sopivin porukka, jota voi vaihtaa oman fiiliksen mukaan eri kerroilla. Tänään alkuun oli lyhyet yhteis tekniikkaharjoitukset ja sitten startattiin metsään. Meitä on kovin pieni porukka vauhdikkaammassa ryhmässä, mutta sitäkin mukavampi ja tutustuminen ainakin käy vikkelään :) Nyt jo suunnittelin Sarin kanssa suunnistustreenejä ensi viikolle.

Jukan ja Sarin kanssa tänään 8,8km.

Tämän päivän lenkillä käväistiin Kyrkkärin rannalla, hypittiin suolla mättäältä mättäälle, rullailtiin pitkospuilla ja avokallioilla. Kilometrivauhti oli melko tarkasti 7 minuuttia ja sykkeet pysyivät alle 130. Juttelu onnistui ongelmitta ja matka taittui ihan huomaamatta. Näistä treeneistä haenkin sitä yhteisöllisyyttä, vaihtelevia lenkkimaisemia, uusia vinkkejä omaan harjoitteluun ja toivottavasti tulevilla kerroilla myös kunnon sykkeen kohotustakin.

Metsä <3

Omat ohjaukset ovat nyt kesätauolla. Otan kesän hieman rennommin, nautin kaikesta mitä mulla on, lataan akkuja ja ideoita taas elokuussa alkaviin treeneihin ja ohjauksiin. 

Kisojakin on tulossa, joista ensimmäinen isompi on ensi viikolla, kun Jukolan- ja Venlojen viestit järjestetään Joensuussa.

Aurinkoista alkanutta kesäkuuta kaikille!

~Eija~

Kevät pöhinää

Pääsiäisenpyhät vierähtivät osaksi töissä. Kolmivuorotyöntekijänä arjen ja pyhän raja hämärtyy, jopa vuorokaudenajat pyörähtävät välillä päälaelleen. Kuitenkin kuhunkin vuodenaikaan liittyviä juhlia juhlitaan samaan aikaan kuin muutkin ihmiset, hiukan vain sumplien ja toisinaan soveltaen. Meidänkin lapset kuitenkin pääsivät lauantai aamupäivällä trullittelemaan, vaikka äiti oli töissä ja sunnuntaina mun aamuvuoroni jälkeen vietimme ystävien kesken aikuisten iltaa. Kun maanantai aamulla olisin saanut nukkua, laitoinkin kellon herättämään puoli seitsemän, että ehdin porukkalenkille ;) Pyhien ainoan vapaapäivän halusin heti aamusta käyttää mielekkäästi.

Lasten pääsiäisaskarteluja ja kinder-kakkua ;)

Olikin tullut pyhien aikana herkuteltua sen verran, että ylikylläinen olo tuntui hyvältä saada purkaa pois. Sanonkin näin, että maanantai aamuvarhaisen 23 kilometrin ja 3 tuntia kestäneen polkujuoksulenkin tankkaus osui kohdilleen ;) Menimme rauhallista vauhtia koko ajan samalla jutellen. Vedimme vuorotellen ja jarruttelimme välillä innostuvaa vauhtia. Energiat riitti hyvin ja mukana mulla oli vain yksi geeli ja pieni pullo vettä. Viimeisen puolen tunnin aikana alkoi vatsa kurnia, mutta oloa se ei heikoksi kuitenkaan tehnyt. Keskisyke oli 122 ja maxsyke 141. Aivan älyttömän hyvä pk-lenkki. Antoi vahvan olon kesän tuleviin polkujuoksutapahtumiin :)

Mieli lepää metsässä.

Metsässä oli edelleen yllättävän paljon lunta, mutta ei onneki enää liukasta. Nastakengillä oli huoletonta mennä. Hetki vielä ja sitten voisi vaihtaa polkujuoksukenkiin.

Eeva ja Kimmo lenkkiseurana.

Juoksulenkin jälkeen suihku ja kunnolla ruokaa polttoaineeksi. Hetken huilaaminen ja luvassa oli retkipyöärilykauden avaus ystävän kanssa. Aamun muutaman asteen pakkasesta ilma oli lämmennyt plussan puolelle ja aurinko paistoi :) Aivan loistava keli pyöräilyyn. Aloitimme sopivalla, noin 30 kilometrin lenkillä Kyrkösjärven maisemissa. Hiekkatiet olivat todella kuraiset ja raskaat, joten kotiin päin pyöriteltiin myötätuulessa asfalttia pitkin.

Kiitos Meijulle lenkkiseurasta :)

Silmät jos sulkisi, voisi kuvitella olevan jo kesä.

Pyöräilyn lomassa pieni breikki tehtiin Jouppiskan hyppyrimäen kupeessa porrastreenin merkeissä. 70 porrasta juostiin, tasahypittiin ja vuoroloikittiin kuudesti ylös. Ihanasti reidet, pakarat ja hengityselimistö pääsi hommiin. Ai että, tykkäsin vaikka kuolema tuntui oleva lähellä aina portaiden yläpäässä. Positiivista, että aika nopeasti sitä palautui tuolta ns kuolemanportilta takaisin elävien kirjoihin ;)

Tänään pyörälenkillä bongasin ensimmäiset leskenlehdet :D! Kevät, ihana kevät on ihan nurkan takana. Kevät on ihan paras vuodenaika! Kunpa pian voisi heittää viimeiset toppavaatteet varastoon, vaikka toppakintaat kyllä pysyy följyssä pyörälenkeillä varmaan läpi koko kesän ;)

Leskenlehtiä!

Mukavia kevään tuoksuisia lenkkejä jokaiselle :)

~Eija~

Nastat vaan on nasta juttu pyöräillessäkin!

Ihana joulunaika takana; sopivasti vapaata ja työntekoa, kohtuudella jouluruokia ja herkkuja sekä mukavia mieltä virkistäviä lenkkejä ja sukulaisten tapaamisia. Oli myös äärettömän liukasta ja märkää, pikkupakkasta ja jäätynyttä lumikerrosta pyöräteillä. Jouluviikolla oli pitkästä aikaa mahdollisuus pyöräillä töihin, kun töiden jälkeen ei ollut kiire hakemaan lapsia hoidosta, kuljettamaan harrastuksiin tai itsellä ohjaamaan mitään treenejä. Ihanalla TREK-maastopyörälläni porhalsin töihin kielikeskellä suuta ja vältin kuin vältinkin kaatumisen, mutta hiukankin huonommalla tasapainolla olisi tarinan loppu voinut olla toinen. Tästä kaikesta se ajatus kuitenkin lähti ja ehdin kuin ehdinkin heittää vielä toiveen joulupukillemme ;)

Kerro kerro kuvastin...

Ninnin vinkkauksesta toivoin tuplarenkaat nastoilla, eteen ja taakse takaamaan mahdollisimman rennon ja mukavan talvipyöräilyn. Olin ollut kiltti ja mieheni..siis joulupukki toteutti toiveeni täydellisesti! Tapaninpäivänä pääsin testaamaan renkaita tosi tilanteessa, kun taas rullailin töihin. Tai no tässä vaiheessa ehdittiin vasta eteen vaihtaa nastallinen rengas, mutta jotenkin heti oli selvästi rennompaa meno. Kelikin toki oli erilainen kuin edellisellä viikolla, kun kesken matkanteon alkoi satamaan vettä muuttuen pian iso retaleiseksi räntäsateeksi. Kastuin oikein kunnolla...

Mun joululahjani!

Työkaverit kehuivat. että oli tosi liukasta, varsinkin tänään tiistaina. Mä en sitä varsinaisesti huomannut, joten nämä nastat taisivat läpäistä testin kirkkaasti. Nastat pyörän renkaissa nostavat talvipyöräilyn aivan toiselle tasolle, eikä selitykseksi pyörän jättämiselle talliin riitä enää kuin yli 10 asteen pakkanen, hirrrrrvee lumisade ja tosi väsynyt pyöräilijä (niin ja valitettavasti se tiukka aikataulu kun arki taas koittaa...). 

Vauhdissa.

Märkiä rasoja taivaantäydeltä Tapaninpäivänä!

Jo näin parin nastarengaspyöräily kerran jälkeen voin suositella nastoja!

Mun IceBug-talvinastalenkkarit ostin viime talven lopulla ja suosittelen niitäkin! Tarinaa yhteisen polkumme alkutaipaleelta löytyy täältä. Taas syksyn jälkeen nastat kengänpohjassa hiukan tuntuivat kovilta jalkapohjaan, mutta helposti niihin jalka tottuu ja pitemmätkin juoksulenkit oon niillä juossut ilman hiertymiä. Parasta nastoissa on rentouden saaminen liukkaallakin ja silloin voi keskittyä muihin asioihin.

Päivä korkattu pyöräillen ja sitten töihin.
(kuva otettu työajan ulkopuolella)

Pitävää ja nastaa menoa kaikille teille lukijoille :D!

~Eija~

Maratonin jälkeisen viikon mietteitä

Palautuminen reilu viikko sitten juostusta maratonista on hyvällä mallilla, vaikka jalat eivät ole vielä lähellekään entisellään. Kankaanpään maratonin mainostettu tasainen ja nopea asfaltti reitti ei ollut yhtään mukava mun jaloille. En koskaan missään juoksussa ole kokenut vastaavia kipuja jaloissa kuin nyt. Kipuja oli pakaroista aina jalanpohjiin asti, vieden matkan taittamisesta vauhdin ja nautinnon. Elokuussa juoksemani HCM:n jälkeen menin seuraavana päivänä ongelmitta suunnistamaan, mutta nyt ei olisi tullut mieleenkään. Rauhallinen lilluminen uimahallissa oli paljon osuvampi paikka, vaikka sielläkin polvi vihoitteli ja reidet olivat lyijyä.

Kankaanpää maratonilla 20016

Lihassäryn helpotettua jäljelle jäi enää oikean jalkaterän ulkosyrjän kipu. Se tuntui aina kun askelsi koko jalalla, kantapää askelluksella. Päkiällä kävely oli kivuttominta ja näin yritin kotona ja töissä kulkea. Rasituksessa kipu levisi keskelle jalkapohjaa. Kolme päivää Kankaanpään jälkeen halusin käydä testi lenkin, mutta siitä ei tullut mitään. Tuo jalkaterän ulkosyrjän kipu laittoi nilkuttamaan ja päkiällä yritin päästä eteenpäin. Lenkki jäi lyhyeksi ja mieli maassa palasin kotiin. Jalat päättivät, että nyt on juoksutauko. Sellaiselle, jolle juoksulenkit ovat yksi henkireikä, juoksutauon vääjäämättömyys on kuin suolaa haavoille. Mitä ihmettä mä nyt teen?!?

Muutenkin Kankaanpään juoksu jätti vaillinaisen ja tyytymättömän olon. Kaikilla aikaisemmilla maratoneilla olen ollut niin onnellinen päästessäni maaliin (enemmän tai vähemmän hyvässä kunnossa) ja olen ollut ylpeä saavutuksestani, mutta en nyt. Sunnuntaina istuessani kotona sohvalla totesin, että jalkojen kipuja lukuunottamatta, ei yhtään tuntunut siltä että olin edellisenä päivänä juossut yli 42 kilometriä - hirveen pitkän matkan! Aikaisemmista juoksuista poiketen en ollut tehnyt ennätystäni ja pelkäsin mitä jaloilleni oli tapahtunut... Monet kauhukuvat pyörivät mielessä ja googlen kanssa kävin keskusteluja.

Toistaiseksi diagnosoin itselleni rasitusvamman. Tiukka syksyn kisailu, huonosti palautuneet jalat ja näin ollen jumissa olevat lihakset eivät yhtään tykänneet kovasta iskutuksesta mikä Kankaanpään asfaltilla tuli. Lääkkeeksi juoksutauko, lihashuoltoa, jalkaterän liikkuvuutta ja oheistreenejä jalkojen iskutusta välttäen. Tuumasta toimeen ja hyvää oloa ja energiaa hakemaan pyörälenkiltä :D! Onnekseni sain seurakseni ystäväni Meijun, sillä yksin pyöräily on melko tylsää. Tehtiin hiukan tiukalla aikataululla reilun 55 kilometrin ja kolmen tunnin lenkki pimenevässä ja viileähkössä illassa. Vaikka olimme pukeutuneet järkevästi ja kylmyys tarkasti huomioiden, "jäätyivät" varpaat ja sormet viimassa loppu matkasta. Mutta kyllä teki hyvää tuulettaa keuhkoja, hiuksia, lenkkivaatteita ja ajatuksia. Kiitos Meiju seurasta <3

Gore tex -tossut jalassa ja seitsemää veljestä nilkoissa sekä Dumlea poskeen :)

Tunnelmallisia metsäteitä kierrellen.

6 vuotias tyttäreni on ihailtava innokas lenkkikaverini <3 Kovasti on suunnitellut, että joku päivä osallistuu mun kanssa suunnistuksen Venlojen viestiin samassa joukkueessa ja että lähtee mun ja kummitätinsä kanssa vaeltamaan vähän pitemmästi. Nyt yhdessä odotellaan lunta, että pääsisimme hiihtämään. Koska mulle tuli juoksutauko, yhteiset juoksu-pyörälenkit ovat hetkeksi pois laskuista. Lähdimmekin sitten yhdessä pyörälenkille maastoon. Mentiin neidin tahtiin jutellen mukavia, ihaillen maisemia ja sopivasti taukoja pitäen. Vajaa 16km poljettiin ja vaikka taas kyllä hyvin yritin pukea, olivat sormet kotiin päästyä kamalan kylmät. Mulla muutenkin on "aina" kädet niin kylmät!

Lievästä sormien paleltumisesta huolimatta lenkki oli ihana happihyppely yövuorojen välissä ja niin tärkeää kahden keskistä aikaa tyttären kanssa :)

Alkavalla viikolla jatkuvat taas kaikki ohjaamani treenit, lasten koulut, kerho, hoito ja harrastukset. Oli mukava viikon mittainen hengähdystauko, joten nyt on virtaa taas jatkaa kohti talvea.

~Eija~

Elämä kesäloman jälkeen

Mulla oli kesäloma tänä vuonna heinäkuussa ja nyt se on sitten ohi. Paluu työarkeen tapahtui tällä viikolla. Onnistuin kuitenkin lomallani sen verran hyvin irrottautumaan työ ja arkikuvioista, että töihin oli oikein mukava mennä. Päätyökseni toimin sairaanhoitajana kolmivuorotyössä, mikä sopii mun elämään tällä hetkellä (ja kuluneet yli 14 vuotta) paremmin kuin hyvin. Kyllähän se toisinaan vaatii aikamoista säätämistä, mutta niin vaan kuluneen viime vuodenkin aikana hoidettiin kaikki asiat vaikka työn, perheen ja omien harrastusten ohella opiskelin liikunta-alan ammattitutkintoa Kuortaneen urheiluopistolla.

Töiden taas alkaessa mukavaa oli se, että tulee taas pyöräiltyä aina kun mahdollista työmatkat. Siitä tulee edestakaisin sellainen 27 km. Kesälomalla heinäkuussa pyöräilykilometrit jäivät alle 200 kilometriin! Arvasin tämän jo etukäteen, sillä lomalla tulikin sitten juoksukilometrejä enemmän. Töiden alettua ja se tosiasia, että syksy lähestyy aiheuttaa sen, että on pitänyt miettiä taas syksyn kuvioita. Lähtökohtaisesti lokakuun puoleen väliin asti on taas melkoisen työntäyteistä aikaa ja kisakalenterikin on mukavan vilkas :) Enkä yhtään epäile eikö loppu vuodenkin päivät täyty kun aika tässä kuluu. Tässä pieni ote eilisestä päivästäni ->

Aamulla klo.05.30 herätys, edessä aamuvuoro. Aamujuoma alas, vaatteet päälle, hampaiden pesu, eväät reppuun, kypärä päähän ja menoksi. Yöllä oli satanut oikein kunnolla ja mäkin kerran heräsin siihen valtavaan ukkosen paukkeeseen. Maa oli siis märkä ja ilma ihanan raikas.

Klo.06 lähtö kohti työpaikkaa.

Töissä oli normaali reipas työvuoro. Töihin paluussa oli sekin mukava seikka, että näki taas hyviä työkavereitani, kuuli viimeisimpiä kuulumisia ja ihania yllätyksiä. 

Töissä.

Työpäivän päätteeksi mies ja lapset noukkivat mut työpaikan ovelta ja suuntasimme Ylistaroon, jossa olin yhdessä toisen perheen kanssa iltarastien järjestämis vuoro. Muutama päivä sitten olimme jo vieneet rastit metsään, kartat oli tulostettu ja muutenkin työjako selvä. Sadekuurojen riski oli suuri ja taustalla jytisi koko ajan, mutta lopulta yhtä pientä sadekuuroa lukuunottamatta paistoi aurinko koko ajan :)

Malliradat.

Kun iltarasteille osallistuvat olivat radat kiertäneet, lähdimme hakemaan rasteja pois metsästä. Mä noukiin A-radan kauimmat rastit, kun olin ne metsään vienytkin ;) Kompassi oli jäänyt kotiin ja kiersin rastit eri järjestyksessä, niin sai olla melko tarkkana kartanluvun kanssa että osui oikeaan kohtaan. Oli haasteellinen maasto, mutta kaikki kuitenkin löysin. Hyvä kartanluku harjoitus!

Kotimatkalla perhe pudotti mut pyynnöstä työpaikan pihalle ja siitä polkaisin loppu matkan kotiin. Kauniisti päivä alkoi hämärtyä, usva laskeutui ja ilma viileni. Oli jo selvästi syksyn tuoksua. Hyvä päivä :)

Auringon laskiessa.

Nyt elokuussa alkaa taas ryhmätreenit ->
Tänään keskiviikkona 3.8. kahvakuulatreenit Neiron koululla klo.18.30-19.30
Ensi viikosta lähtien vaihdamme tutulle tiistai päivälle, kellonaika pysyy samana.

Ahonkylässä kahvakuulatreenit alkaa ensi viikolla keskiviikkona 10.8. koulun pihalla klo.17.30-18.30. 

Lopullinen syksyn aikataulu varmistuu, kun koulujen salivuorot on jaettu. Mutta näillä lähdetään nyt liikkeelle. Jos sulta tai sun ryhmältä vielä puuttuu ohjaaja, laita viestiä. Vielä on tilaa kahdelle yksilö- tai pariasiakkaalle sekä 5-10 henkilön pienryhmäohjaukselle. Ota rohkeasti yhteyttä!
Ja muistathan 15.8. alkavat EnergiA juoksutreenit !

Mukava syksy on tulossa ja oon niin helpottunut, kun eilen vihdoin tuli tieto, että olen valmis Liikunta-alan ammattilainen ja personal trainer :D Jihuu!

~Eija~

Multisporttailemassa

Huhhuijaa kun oli taas hieno urheilupäivä eilen Ylistarossa! Kyseessä oli ties monesko Multisport seikkailukisa Ylistarossa, mutta mulle se oli järjestyksessään toinen. Estymisten vuoksi tosiaan kaveriporukoihimme tuli joukkue kokoonpano muutoksia ja mä pääsin Esan ja Hannun följyyn, Läähätän ja Läkähdyn-joukkueeseen. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tämä joukkue joutui turvautua varanaiseen, joten olin kovan paikan edessä. Sisua multa löytyy ja mielestäni kestävyyttäkin johonkin pisteeseen asti, mutta jännityksellä odotin kuinka pitkälle pitää tulla venymään ;)

 Keli vaikutti lupaavalta; ei sadetta, aurinko pilkisteli poutapilvien takaa ja kovahko tuuli viilensi sopivasti. Kotona runsas aamupala sisään, loput kamat ja kannustajat autoon ja kohti kilpailukeskusta, Ylistaron urheilukenttää. Siellä omat tavarat joukkueen numerolla osoitetulle paikalle, numeroiden ja karttojen haku ja emit-leimasimen tsekkaus. 

 Tänä vuonna joukkueita oli 31. Tämä sisälsi kaikki trio open, trio lady ja duo -sarjat. Trioilla oli luvassa noin 76 km ja duoilla noin 41 km taivaltamista. 

Klo.11 oli kaikille osallistujille info, jossa käytiin kisan kulku läpi ja kerrattiin turvallisuussäännöt. Ohjeet jokainen joukkue sai myös kirjallisena, joten ei pitäisi jäädä epäselväksi kuinka kisassa toimitaan. Etukäteen saatiin myös kartat, joita oli tässä vaiheessa kolme. Ne olivat valtavia "lakanoita", joita oli hiukan hankala taitella karttatelineeseen, joten yritimme opetella mahdolisimman pitkälti niitä ulkoa. Edessä olisi toisen kartan jälkeen kartan vaihto tien vieressä, joten aivan kaikkea ei vielä tässä vaiheessa saanut selville. Niin ja matkan varrella olevista yllätystehtävistä ei voinut kuin arvailla :)

Alkuinfo.

Vuoden 2016 Läähätän ja läkähdyn -joukkue, Hannu, mä ja Esa.

 Lähtö tapahtu klo.12 urheilukentältä. Edessä oli kaikilla sarjoilla juoksua 2,5km. Tuntui sopivalta lämmittelyltä.

Lähtö kuhinassa kaikki vielä yhdessä kasassa.

Juoksu pyrähdyksen jälkeen pyörän selkään ja edessä pyöräilyä 53 km. Matkan varrella oli 2,5 km juoksu suolla, josta pidin erityisesti. Hiukan etukäteen harmittelin kenkieni puolesta, mutta pääsinkin melko kevyesti hyppelemään mättäältä mättäälle ja selvisin melko kuivin jaloin. 

Pyöräily osuus alkaa.

Suo juoksun jälkeen oli pätkä hiekkatie juoksua ja edellä menevät joukkueet tulivat vastaan. Laskelmiemme mukaan olimme tässä vaiheessa kolmansia, jee :D

Mutta matka jatkui hiekkatietä ja välillä poikettiin metsäteille ja -poluille, jotka oli mun mieleen :) Olin niin onnellinen Trek-maastopyörästäni, että hymyilitte vaan ne kaikki kivet ja juurakot.

Etukäteen olivat järjestäjät antaneet ymmärtää, että edessä on jokin vesistötehtävä melonnankin lisäksi. Mua hirvitti tämä, sillä vaikka osaan uida, niin silti vesi elementtinä on mulle melko pelottava. Joukkueelleni olin tämän etukäteen selvästi sitten ilmoittanut, että jos mahdollista, mä skippaan sitten uimisen. No huh, vesiyllätystehtävässä pitikin ylittää lyhyt vesistö paksun sturoxin päällä maaten. Tyyli olisi vapaa, mutta joukkueen kaikkien jäsenten piti se tehdä. Otimme kengät ja sukat jalasta pois, kahlasimme kaislikkoon ja mahalle maaten levylle. Käsillä melon vastarannalle ja takaisin. Pintavesi oli todella lämmintä, levy kannatteli todella hyvin ja se oli itse asiassa ihan kivaa. Jes mä selvisin :D!

Matka jatkui pyörällä ja edessä oli pätkä hiekkatietä ja sitten asfalttia hiukan pitempi pätkä. Pyysin Esaa ja Hannua vetämään ja mä tuun tuulen suojassa. En kääntänyt karttaa sitä lukeakseni, sillä rasti olisi tien varressa, että annetaan mennä vaan...

 VOI MIKÄ VIRHE! 

Me sitten mentiin vauhdin huumassa ja painettiin kaikki kolme ohi rastin...kukaan ei sitä nähnyt :( Oikealle kääntynyt isompi asfalttitie vasta sai epäilyksen heräämään, että ei tuollaista pitänyt ennen rastia olla ja sitten alkoi kartan kääntely. Oltiin sitten ampaistu kartalta ulos!! Täys käännös ja sadattelua. Tähän tuhraantui sellaiset 13 minuuttia ja kolmannelta sijalta taidettiin pudota kuudennenksi. Olin niin vihainen itselleni, kun en vaan sitä karttaa lukenut, kun se siinä nenän edessä olisi ollut!

Mulla meni tästä virheestä pasmat hetkeksi ihan sekaisin, että kartan vaihdossa aloin lukea karttaa väärältä puolelta. Jotenkin se ei sitten täsmännyt ja piti Esalta ja Hannulta pyytää, että tulkaa nyt kattomaan. Sitten piti vaan tyhjätä pää ja jatkaa, mutta kyllä sitten olin vihainen!

Yleisö pystyi seuraamaan kisaa livenä, kun kaikilla oli gbs-seuranta.

 Saatiin polkea aivan huippu metsä maastossa, välillä hiekkateille poiketen. Saatiin yksi trio lady ja trio open -joukkue kiinni ja tietty raivon puuskassa heti ohi. Vielä ennen Isonkyrön puolella olevaan näkötorniin kipuamista, saimme toisen trio open -joukkueen ohitettua. Heillä näytti olevan melkoisesti ongelmia kramppaavien jalkojen kanssa, joten laskeskelin, että heistä ei olisi enää meille uhkaa.

Oli mukava polkea lapsuuden maisemissa. Esa ja Hannu yrittivät rauhoittaa, että mennään ihan rauhallisesti, ettei väsähdetä, matkaa vielä on. Joo joo, mutta mä haluan paikata meidän mun virheen!

Kärkimäen ampumaradalla oli kahden rastin helppo suunnistuspätkä jalkaisin ja sen jälkeen päästiin viime vuoden tapaan taas ampumaan! Virheemme vuoksi edelle päässeet trio open ja trio lady-joukkueet olivat vielä ampumapaikalla. Eivät siis enää niin kovin kaukana :) 

Viime vuonna sain pudotettua kaikki mustat täplät, mutta nyt kaksi ensimmäistä meni heinikkoon, kun en oikein ymmärtänyt että miten tätä nyt taas käytetään. Valvoja hoki mustasta ympyrästä, enkä mä mitään sellaista nähnyt. Ennen kolmatta kysyin, että mitä mustaa se tarkoittaa ja sitten liikuttamalla sitä asetta, vihdoin löytyi se musta ympyrä! Voi johan toki se helpottui ja loput kolme putos alas. Mutta kaksi sakkorinkiä kävin joutessani hölkkäämässä ;)

Sitten tuhatta ja sataa viimeiset kilometrit polkien urheilukentälle.

Live kuvaa myös ampuamapaikalta.

Mulla oli kyllä ihan parhaat kannustajat ja meidän joukkueen nimi olis voinut olla ÄITI ;)

Pyöräilystä pakarat, reidet ja erityisesti vas alaselkä olivat puuduksissa. Mukana ollut juoma vesi oli melkein loppu joten oli ihanaa päästä vihdoin taas huoltopisteelle. Heitin suuhuni sipsejä, kokista ja vettä. Rullaluistimet jalkaan ja edessä 10 km lenkki.

Rullaluistelu oli ehdottomasti rankin pätkä mulle. Ensin oli mukavaa myötätuulta ja pysyin miesten perässä hyvin. Tajutessani että saamme kolmantena edellä menevän trio open -joukkueen, jaksoi taas palan matkaa hyvin. Ennen käännöspaikkaa tuli kuitenkin välikuolema. Pyöräilyn väsyttämät jalat ja energiavaje hyydytti. Alaselkä oli ihan katkeamispisteessä, enkä saanut voimaa potkuihin. Tuijotin Esan rullaluistimia ja keskityin vaan pysymään samassa tahdissa ja leveiden hartioiden suojassa. Reitin ainut mäki hyydytti sitten lopulta ja miehet tuuppasivat ylös ja sisulla yritin potkia urheilukentälle vaihtoon. Ai että syö naista, kun pitää tunnustaa että paukut loppuu... Kiitos kuitenkin Esalle ja Hannulle tsemppaamisesta!

Rullaluistelu lenkiltä vaihtoon. Olipa tuskallista!

 Huoltopisteellä taas juotavaa ja syötävää suuhun. Voi että oli jo nälkä!

Lenkkarit jalkaan ja matka jatkuu. Jokainen joukkue sai yhden potkulaudan ja sitä sitten vaihdeltiin niin että muut juoksivat yhden potkutellessa. Jalat oli hirmu raskaat, joten välillä huilit potkulaudalla oli just paikallaan. Juoksua oli 5,2 km ja välissä melonta.

Jalkoja jo niin painaa!

 Melonta oli 1,5km. Melonta paikalle päästyämme ohitimme trio lady -joukkueen, joten nyt olimme sillä sijalla josta putosimme ennen virhettä. Valitettavan lähellä oli kyllä takaa kirinyt trio open -joukkue. Melonnassa piti ensin noukkia köysi rinkula kyytiin, tehdä lenkki merkittyä reittiä pitkin rastille ja takaisin. Mä sain huilata ja viisoin vaan missä merkityt poijut on. Melonta osuudella kolmas sijamme sitten vaihtui neljänneksi kun vahva mies joukkue kauhoi ohi. Näytti meno melko vahvalta.

 Paikallisen kaupan pihassa oli vielä hauska yllätystehtävä, kun piti yrittää saada tehtyä maali sählymailalla ja pallolla junnu maalivahdin ohi. No eihän siinä ollut toivoakaan! Kaikilla meni ohi ja sitten kannettiin järkyttävän painavia kanistereita merkitty lenkki.

 Kaupalta juostiin ja potkuteltiin takaisin urheilukentälle ja viimeisillä voimilla jokaisen joukkueen jäsenen tuli vielä hyppiä hyppynarulla 20 hyppyä yhteensoittoon. Helposti se meni.

Ja ah, vihdoin maaliin :D!!!

Me oltiin sitten lopulta neljänsiä. Virhe maksoi meille kolmannen sijan, mutta kirimmehän me silti todella mallikkaasti. Aikaa kului mun kellon mukaan 4 tuntia 49 minuuttia. Matkaa kertyi virhekilometreineen kaikkineen 81,5 km.

Olipa hienoa ja taas oppi uutta, erityisesti itsestä. 

Ennen seuraavaa kertaa pitää rullaluistella enemmän, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun laitoin rullaluistimet jalkaan tänä kesänä ja sen huomasi kisassa... Vaikka luulisi reitin olevan kuinka selvä, karttaa pitää lukea ja vaikka sitten pysähtyä laittamaan se hyvin telineeseen. Niin ja kannattaisin vaan viitsiä tankata energiaa kisan alusta asti!

Mutta myös jotain positiivista -> maastopyörä oli nappi hankinta, kestävyyskuntoa löytyy ja pysyin kuin pysyinkin miesten perässä :D 

Toivottavasti ens vuonna taas menossa mukana :)

~Eija~