Näytetään tekstit, joissa on tunniste varusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste varusteet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Uutta lenkkidataa

Oon jo pariinkin otteeseen maininnut, että haluaisin uuden sykemittarin ja tämän vuoden Jukolasta sellaisen kävin nappaamassa, kun osui mielestäni hyvä tarjous kohdalle. Etukäteen olin jonkin verran netissä kokemuksista ja mielipiteistä eri merkkien välillä tutkaillut ja tuntui, että kaikilla oli omat hyvät ja huonot puolensa. Montaa sataa euroa en halunnut maksaa, vaan halusin perus menopelin muutamalla tietyllä ominaisuudella järkevään hintaan. Yksi vahva vaihtoehto merkki oli Garmin ja sellaisen sitten sainkin :) 
 Edellinen sykemittarini on Polarin karvalakkimalli, jossa näkyi sen hetkinen syke ja aika. Halutessaan pystyi valitsemaan myös sen hetkisen kalorikulutuksen, mutta sen koin melko turhaksi. Lenkin jälkeen sai keski- ja maksimisykkeen, kulutetun ajan ja kalorit. Mukavaa Polarissa oli joka maanantai tullut kooste edellis viikon liikkumisista. 

Huonoa Polarissa oli sykkeen epävarmuus. Usein lenkillä maksimit näytti yli 200, vaikka pk-vauhtia mentiin, eikä mulla sitä paitsi koskaan syke mene yli 200! Tätä ongelmaa on ollut alusta asti ja pari kertaa huollossakin kello kävi ja kaikenmaailman osia ja sykevyökin on vaihdettu, mutta ongelma ei korjaantunut. En sitten viitsinut enempää vaivaa asian eteen tehdä, koska alunperin sykemittari on saatu työpaikan kautta ilmaiseksi yli toistakymmentä vuotta sitten. Aivan hyvin on toki siis palvellut nämä vuodet. Nyt olen muutaman vuoden odotellut Polarin menevän rikki, että voisin hyvällä syyllä ostaa uuden, mutta ei se mene rikki sitten millään ;) Sykevyö on venynyt niin, että ei pysy kovasssa vauhdissa päällä, vaan valahtaa vyötärölle, mutta periaatteessa toimii kuitenkin. 
Päätin nyt sitten käyttää tätä vanhaa edelleen töissä ja pyöräillessä ja uutta Garminia aina juostessa.
Nätti on :)
Uudelta mittarilta toivoin selkeää näyttöä, jossa on myös normi kello näkymä. Syke, kuluva aika, gbs ja näin ollen vauhti, keskivauhti joka kilometrille ja loppuun lenkin yhteenveto. 
Garmin Forerunner 220 sisälsi nämä ominaisuudet :D 

Lisäksi sieltä löytyy kalorikulutus, omat ennätykset, sinne voi syöttää omat sykerajat eri harjoituksille ja kaiken tiedon voi siirtää lenkin jälkeen tietokoneelle ja tutkailla niitä tarkemmin siellä. 
Sykevyö suositellaan pyöritettävän pesukoneessa joka 7. käyttökerran jälkeen ilman tuota irrotettavaa mokkulaa. Todella hyvä juttu, koska näin vyö pysyy puhtaampana.
Mittari ei todellakaan ole painava ja sitä on helppo käyttää lenkin aikana. Iso iso plussa on mittarin akku, joten sitä on kätevä ladata aina kotosalla. Aika näyttää kuinka hyvin akku kestää ja koska tehot alkaa hiipumaan.
 Nyt olen kohta kolme viikkoa Garminia juoksulenkeillä testaillut ja ainakin toistaiseksi oon ollut erittäin tyytyväinen. Tuota tietokoneohjelmaa en ole ladannut, sillä koen toistaiseksi pärjääväni ilman sitä. Lenkit jäävät kuitenkin kellon muistiin ja merkkaan ne myös Heiaheia-palveluun. 
Mokkula on neppareilla kiinni vyössä, eikä paina kyllä yhtään.
Perjantain kevyen pikku iltalenkin yhteenveto näytöllä.
 Ja ohhoh, ensimmäinen lomaviikkokin meni että vilahti :) Oon lasten kanssa nukkunut aamuisin pitkään. Parina viime päivänä piti jo ryhdistäytyä, ettei aivan mahdottomaksi mene ja onhan taas saanut ryhtiä touhuun. Vaikka keli ei aivan ole ollut aurinkoisinta ja lämpöisintä, on kotona tullut puuhattua kaikkea hyödyllistä. Puutarhassa oon taistellut rikkaruohoja vastaan, istuttanut talven tappamien kasvien tilalle uhmakkaasti uusia kasveja ja sisällä talossa oon siivonnut ihan yläpölyjä myöten. Tänään aloitin myös ison maalausurakan, kun on tarkoitus tehdä lähes koko talon kattava sisäpintojen uudelleen maalaus. Kivaa puuhaa ja työn jälki näkyy heti :)

Melko siistit maalarin kädet :)
Lauantaina tarkoitus tehdä pitempi aamupäivälenkki ja illalla pääsee ystävän synttärijuhlille :)
Ja sunnuntaina jatkuu taas maalaaminen.

~Eija~

perjantai 26. helmikuuta 2016

Talvikenkäperheeni

Kengät, nuo välttämättömät pahat. En ole ikinä ollut mikään kenkä fani. En omista ainoitakaan virallisia korkkareita, pari hassua monta vuotta vanhaa juhlakenkää löytyy kaapista ja pari pohjasta kulutettua tennaria. Ostan tyyliin kerran vuodessa jonkin sortin kengät ja niillä mennään se vuosi...jos ei kaksi tai kolme jos valinta on osunut nappiin. 

Lenkkareita kyllä kuluu yhdet per vuosi ja juoksu kilometrien täyttyessä lenkkarit siirtyvät ruohonleikkuu/puutarha kengiksi. Useampi vuosi on mennyt ja lenkkareita kulutettu, että se oman jalan malliin sopivin menopeli on löytynyt. Mun lenkkarit on NewBalance tai Asics. Neutraalilla, ohuella pohjalla. Näillä on sitten menty monen monta talvea varpaat märkinä, lipsutellen sohjossa ja jäässä. 
Ehkä se on iän tuomaa ennakoimista tai juoksu rentouden hakemista talvijuoksuunkin, sillä vihdoin ja viimein menin hankkimaan talvikenkäperheeseeni nastajuoksulenkkarit.
Ihana ötökkä laatikko ;)

Vaihtoehtoja on useita; hyviä, parempia ja parhaita. Itse se on kokeiltava mikä omalle jalalle ja juoksutyylille sopii parhaiten. Mä tilasin netistä sopivan kuuloisella alennuksella Icebug Pytho3-L BUGrip, kun sattuivat olemaan niin iloisen värisetkin ;)

Icebugin nettisivuilla kerrotaan näistän kengistä tällaista ->  "PYTHO3-L BUGrip® -nastakenkä on vakaa ja erinomaisen juoksutuntuman tarjoava jalkine kaikille liukkaille alustoille. Matalan välipohjan ansiosta tuntuma alustaan säilyy aina hyvänä. Kengän rakenne ja pohjan muoto tukevat jalkaa myös intensiivisessä juoksussa. Nastalenkkarin istuvuuden takaa tarkka nauhoitus."

Eniten mietiin tuota kokoa, Satunnaisessa käytössä olevat kengät ovat kokoa 37 tai 38. Lenkkarit on kokoa 37,5 ja maastojuoksukengät on kokoa 38. Päädyin kokoon 37,5. 

Ei muuta kuin kengät jalkaan ja lenkille. Ensi tuntumalla kengät tuntuivat melko napakoilta, isovarpaan kohdalta jopa ahtaalta. Tulikohan sittenkin liian pienet...hitsi. 
Ensimmäiset kolmisen kilometriä jalkapohjia särki kuten maastojuoksukenkienkin ensilenkillä. Pohkeisiin asti tuntui puuduttelua eikä askel tuntunut kevyeltä. Mulla tosin usein lenkin alussa kiristelee ja vihloo jäsenissä, joten ei tämä vielä pelästyttänyt. Matka jatkui lumisella tiellä. Jäätä sai hakemalla hakea ja isomman tien varressaa pystyi kokeilemaan pitoa ja kyllä se piti! Ah jes! Ja rentous löytyi pikku hiljaa :D! Muutama kilometri ennen kotia kiinnitin huomiota isovarpaisiin, joissa ei tuntunut yhtään ahtaalta. Päin vastoin jaloissa tuntui hyvältä, kiristys ja puuduttelu oli poissa.
Edesmenneen mummani kutomat säärystimet suojaavat nilkkoja hyvin lumelta.
Testilenkin jälkeen olo oli onnellinen. Kengät toimi, jalat pysyivät kuivina ja eikä hiertymiä tullut yhtään. Jalanpohjissa oli lievää pistelyä, johtuen kenties kovemmasta kengän pohjasta ja nastoista. Kokonais arvosana -> Tykkäsin :D
Talvikenkäperheeni vasemmalta -> maastojuoksukengät, perus tarlvikengät, nastajuoksukengät, perinteisen monot, luistelumonot ja sisäkengät.
Talvikenkäperheeseeni liittyi siis yhdet uudet "imurit". Kesälenkkarit saa suosiolla laittaa odottamaan kevättä ja nyt saa nautiskella pitävistä askeleista. 
Maastojuoksukenkien ja nastakenkien yksi ehdoton plussa on vettähylkivä pinta. Mikä miellyttävintä, että jalat ei kastu oli sitten loskaa, vesisadetta tai kuraa. Ja niitähän täälä meillä pohjolassa riittää.

Rentoja lenkkejä kaikille :D!

~Eija~

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pakkasakka

Onpa pakkasta pidellyt!!!!
Mä en tykkää kylmästä, en varsinkaan kun pakkanen paukkuu yli 20 astetta! Tällä viikolla yksi aamu auton mittari näytti -32 astetta - hyi se! Saa jännittää ja peljätä lähteekö auto työpaikan parkkipaikalla käyntiin, kuinka lapset tarkenee koulumatkan ja ehtiikö kotona heittää puuta takkaan, että koti pysyy sopivan lämpöisenä. Toistaiseksi selvitty ja onneksi pakkanenkin hiukan lauhtunut.
Monet käyvät lenkillä paukku pakkasillakin, itselle tuo 20 astetta on testattu raja. Yli 20 astetta pakkasta kun mennään mulla kädet ei pysy enää lämpöisenä ja reisiä ja pakaroita pistelee jo matkatessa. Puhumattakaan miltä se tuntuu keuhkoissa. Onneksi vaihtoehtona on harrastaa sisäliikuntaa.

Eilen pakkasasteita oli 15, päivällä oli satanut lunta, ei tuulta laisinkaan, joten aivan mainio talvikeli juoksulenkille. Lenkki ajoittui taas iltaan, joten lamppu päähän ja heijastinliivi päälle. Lisäksi kolme kerrosta vaatetta niin ylä- kuin alavartalossa. Nilkkoihin edesmenneen mummani tekemät villasäärystimet, käsiin tumput ja päähän tietysti pipo.
Lenkille lähdössä.
 Tarkeni ja hiki tuli. Oikein sopiva lenkki ennen saunaa. Kotona vasta hetken päästä pakaroita alkoi pistellä, joten sinne tarvitsee lisää kerrosta seuraaville lenkeille.
Lenkiltä tullessa.
Tänään oli aivan mielettömän kaunis ilma. Aurinko paistoi, pakkanen kuurasi puut ja eilen satanut pieni lumikerros kirkasti entisestään maisemaa. Onneksi tuo aurinko paistaa joka päivä hiukan pitempään ja pitempään, sillä ihanaa kevättä kohti mennään!

Oon tänä talvena jo kolmasti pakannut sukset autoon ja aikomuksena ollut mennä hiihtämään, mutta vasta tämä kolmas kerta todensanoi ja pääsin tosi toimiin. Arvelutti miten homma taas tapahtuu, mutta lähtihän se heti selkärangasta se hiihtäminen. Perinteistä ehdottomasti ja suksilla joilla on Pirkan hiihto hiihdetty kaksi kertaa (vuosina 2004 ja 2014). Madshusit pelittää edelleen mallikkaasti :)


Jeah, reipas 23 km takana ja hiihtokausi avattu!
Lenkin jälkeen ladun varrella oleva lämpömittari näytti -17 astetta. Mulle sopivissa asteissa vielä. Kolmannella kierroksella (vajaa 2km yksi kierros) lämpeni kädet ja viidennellä varpaat. Hiki ei varsinaisesti tullut, muta kroppa sai mukavasti liikettä.
Tykkäsin :D

~Eija~

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kirje joulupukille

Mä olen hoitanut ensimmäiset joululahjat tälle vuodelle jo vuoden alussa, helmikuun alussa taisin saada ensimmäiset villasukat valmiiksi ;) Käsitöiden tekeminen toki on jäänyt vuoden kuluessa muiden asioiden jalkoihin, joten loput lahjat on hoidettava kivijalkakaupoista ja nettibutiikeista. Hyvällä mallilla lahjat ovat, vaikka muutama läheinen aiheuttaa vielä harmaita hiuksia, mutta ei kuitenkaan unettomia öitä. Aina sitä jotain lopulta keksii. Kunpa kaikille keksisi jotain mistä on todella saajalle iloa ja hyötyä. Mikä sen parasta jos se olisi jotain oman elämän hyvinvointia lisäävää, motivoivaa ja ylläpitävää. Aina on kuitenkin mietittävä lahjan saajaa eikä vain omia mieltymyksiä. Silti en menisi antamaan sellaista, mikä sotii omaa ajatusmaailmaa vastaan. Pienessä mittakaavassa   sellainen itselle on esimerkiksi alkoholi. Sitä ei mun antamat lahjat sisällä.                                          
                                                 No jospa leikitellään ajatuksella että jouluna
                                               saisi ostaa vain itselle lahjoja, mitä sieltä tulis?
                                            Ei ainakaan yllätyksiä, joo ei, mutta hauskaa ja hyödyllistä kyllä ;)
                                               Jotain tällaista kenties -->                     

Aktiivisuusranneke

Voimapyörä

Jumppapallo


Gymstickin keppi

Nastalenkkarit

Mikki
16 kilon kisakahvakuula
Voi että olisi ihana hikinen joulu, kun kaikkia pitäisi päästä heti sitten kokeilemaan ;) Ja näillähän saisi hyvän kuntopiirin koko perheelle ja kyllä kinkut sulaisi.
Loppu viimein joulun tärkein juttu ei kuitenkaan ole nuo lahjat. Tärkeintä olisi voida rauhoittua, nähdä perhettä ja ystäviä, syödä hyvin ja terveellisesti kiireettä sekä keskittyä siihen miksi joulua todella juhlitaan.
Itselle tärkeää on iloita lasten naurusta, ihailla saatuja joulukortteja ja rauhoittua näkemään mitä kaikkea hyvää ja kaunista ympärilläni on.
Rauhallista ja stressitöntä joulun odotusta Teille kaikille :D!
~Eija~


tiistai 1. joulukuuta 2015

Alkutalven heijastukset kurassa

Tämä talven alku ei taaskaan näytä oikein lupaavalta hiihtämisen suhteen, valitettavasti. Mieli tekisi lumisille luonnon laduille pitkää lenkkiä pökkimään, mutta niiden perässä pitäisi lähteä melko kauas, joten tyydyttävä hiihtämään lenkkarit jalassa melko pimeissä ja kuraisissa oloissa. Eipä se juokseminen kuitenkaan paha vaihtoehto ole, kun on varusteet kunnossa, seura laadukasta ja että on kiinnittänyt huomiota näkemiseen ja näkymiseen. Nämä kaikki asiat loksahti viimeisimmällä lenkilläni nappiin!
 Meillä oli testissä Albedo 100 Reflective Sprayn Invisible Bright. Tämän heräteostoksena ostin viime viikolla. Tuotteen edustaja ja purkin kyljessä luvattiin, että suihke on valoa heijastava lampun siihen osuessa ja päivänvalossa väritön ja näkymätön. Sopii tekstiileille ja lähtee pesussa pois. Sain myös sapluunan, jolla voi tehdä sydämen kuvion. Näitä sapluunoita voi tehdä itsekin vaikka mitä.

Tuoteperheeseen kuuluvat myös Sparkling Grey (suihkeesta jää vaaleanharmaa sävy, joka sopii hyvin esimerkiksi kenkiin, reppuihin...ja tämäkin häviää peussa), Horse and pets (on läpikuultava, jota voi suihkuttaa eläimen turkkiin ja häviää pesussa) ja Light Metallic (on pysyvä, harmaa ja sopii metallille, puulle, betonille, muoville jne).

Koko idea kuulosti hauskalta ja tottakai sitä piti sitten testata tosi tilanteessa!
Testikaveriksi sain tyttäreni. Puimme keliin sopivat puolikevyet vaatteet, lamput päähän ja suihketta sinne tänne ;)
 Ilman heijastinliiviä en kuitenkaan uskaltanut lähteä, sillä täälä meillä on todella pimeää. Tyttärellä oli vaatteissa jo kiitettävästi heijastimia, joten pääsi tällä kertaa ilman omaa heijastinliiviään. Valokuvista näkee, että kyllä se suihke heijastaa, vaikka näyttää hiukan sotkuiselta. Tyttärelle tehtiin sydämet takin selkään ja mulle housuihin takareisien kohdalle. Tuossa alla olevassa kuvassa mun käden takana hiukan näkyy tuo toinen sydän mun reidessä. Käsivarsiin takkiin suihkutettiin ilman sapluunaa ja kuva osoittaa miten suihke on levinnyt koko käsivarteen. 
Mutta siis jes, heijastaa ja tällä voisi lasten reput ja takin hihat "maalata".
Lähdimme saunalenkille, minä juosten ja tytär pyörällä vieressä :) 
Suurimman osan lenkeistäni juoksen yksin, mutta aivan huippua on saada silloin tällöin seuraa! Mikä sen parasta, kun oma tytär haluaa lähteä kaveriksi <3 Haaveeni ja toiveeni on, että joku lapsistani innostuu yhtä paljon liikkumisesta ja vaikka vielä samoista lajeista kuin itsekin ja näin saisin todella läheisen treenikaverin. Lapset kuitenkin jokainen tekevät nyt ja aikanaan omat valintansa ja pyrin tukemaan niissä parhaalla mahdollisella tavalla.
 Kura loiskui jalkojen alla ja pitkin pohkeita. Mun ihanat maastojuoksukengät; Salomon speedcross 3 GTX oli mainiot tähän kura keliin! Eivät lipsu kurakossa ja antavat muutenkin hyvän tuntuman tiehen. Lyhyen pikitiepätkän juoksin ojanpenkalla säästääkseni pohjien kuvion kulumista.

Kotiin ehdittyämme kengät olivat kuraiset (mitä muutakaan olisi voinut odottaa!), mutta jalat kuivat. Kosteutta hylkivä pinta pelittää hyvin ja sopii mun jaloille ja käyttöön todella hyvin. Voi että mä tykkään!
Otsalamppuna mulla on laadukas LumiLight, mikä on myös ollut hyvä ostos muutama vuosi sitten. Käytän sitä juoksulenkeillä, yösuunnistuksessa, pyöräillessä ja joskus puutarhassa hämärässä puuhaillessa (niin mitähän mä siellä puuhailen... ;)?!! ). Toimii ladattavalla akulla, on sopivan kevyt ja näppärä viiden eri valon kirkkaus säädön ansiosta.
Tällainen lenkki tällä kertaa, ei paha ollenkaan :D
Kunpa pian pääsisi tyttären kanssa sitten hiihtämään...

Jännittävää ja liikunnallista joulun odotusta kaikille :D!

~Eija~

p.s. Tämä ei ole maksettu mainos.