Elokuun pyöräretki

Laskelmieni mukaan olen tehnyt kolmena vuonna peräkanaa ystäväni Meijun kanssa Juhannus pyöräilyn, joka on sellainen meille reippaan pitkä eli 100 kilometriä ja jonkin verran yli. Tänä vuonna palasin perheeni kanssa Tanskan reissulta juhannusaattona vesisateeseen ja se sää tyyppi pysyi lähes koko viikonlopun. Meijun kanssa päätimmekin sitten siirtää pyöräretkemme myöhemmälle kesää. Ja vaikka sää tyyppi muuttui kovinkin erilaiseksi tuon juhannuksen jälkeen, molempien risteävät menot siirsivät ja siirsivät reissua. Lopulta viime sunnuntaina illan suussa pääsimme yhdessä liikkeelle, muutama tunti aikaisemmin Meijun suunnittelemalle reitille. Pyöräilyllemme tyypillisesti sadetta oli jälleen ennustettu ja edellis kerroista oppineena pakkasimme reppuihin pitkät housut, takit, sadetakit, hanskat ja vähän syötävää. Lähtiessä toki aurinko paistoi ja oli just sopivan lämmin.

Lähtiessä aurinko paistoi.

Molemmilla meillä on hybridi-pyörät, jotka ovat todella hyvät asfaltilla mutta toimivat hyvin kovilla hiekkateilläkin. Alkuun huristeltiin Ilmajoelta Seinäjoen reunoja Nurmoon. Vauhti oli reipahkoa ja aivan hengästyi kun samalla vaihdettiin viimeisimpiä kuulumisia. Tiukat käännökset, muun liikenteen seuraaminen ja samalla jutteleminen on haasteellista, joten onneksi reitti pian löysi väljemmille pyöräteille ja kurvasimme Ruuhikoskelle, Etelä-Pohjanmaan golfkeskukseen syömään. En ole aikaisemmin paikassa käynyt, joten oli oikein mielenkiintoista silmäillä paikkaa. Oli siisti ympäristö, ystävällinen palvelu ja hyvää ruokaa. Kaikki ruoka lautaselta upposi ongelmitta.

Retki muona kohdillaan!

Vaikka ei ähky tullutkaan, tuntui pyöräilyn jatkaminen hiukan raskaalta syömisen jälkeen. Ehkä se oli puolituntia tai tunti kun ruoka oli sopivasti jo laskeutunut ja sen verran hyvin se antoi energiaa, ettei eväisiin tarvinnut koko retkellä koskea, mitä nyt suklaata sain Meijulta.

Matka jatkui kohti Peräseinäjokea. Pitkä pätkä päästiin hyvä kuntoista, yllättävän mäkistä hiekkatietä polkemaan. Vauhti sopivasti oli hiukan rauhoittunut, joten ehti hyvin ihastella kauniita puutarhoja ja taloja idyllisessä maalaisympäristössä. Kumpikaan meistä ei ollut juuri tuolla tiellä koskaan ajellut. Ihana löytää uusia teitä ja paikkoja loppujen lopuksi todella läheltä kotoa.

Mä ja Meiju Ämmälänkylän tuolla puolen.

Lähestyessämme Peräseinäjokea hämmästelimme tuulivoimalapuistoa, jonka olemassa olosta emme aikaisemmin tienneet tai emme vain olleet rekisteröineet. Myös Peräseinäjoen hiljainen ja autio kylänraitti havahdutti että on sunnuntai ilta, kello yhdeksän eikä siihen aikaan ihan välttämättä löydy ko paikasta julkista hanaa josta voisi vesipulloa täyttää. No löytyi sitten kuitenkin auki oleva pitseria, ettei tarvinnut mennä tuttujen oville koputtelemaan, olisi vielä venähtänyt meidän kotiutuminen pitkälle yöhön.

Peräseinäjoelta lähdettiin taas meidän harvemmin jos koskaan kulkemalle tielle kohti Jalasjärveä. Navakka tuuli hidasti etenemistä ja vuorovedoin sitten vedimme retkikuntaamme eteenpäin kapealla asfalttitiellä. Muutaman piskon heitti ja kun se muuttui sateeksi, puimme sadetakit päälle. Toki sade ei kauaa kestänyt ja pian riisuin omani pois, koska alla hikosi valtavasti. Aurinko pilkahteli välillä pilvien lomasta ja oli taas niin kaunista. Ne on niitä hetkiä, joita ei kännykällä saa kuvattua eikä sanoin maalattua. Mutta kyllähän te nyt tiedätte mitä tarkoitan. Ne on ne hetket, jotka piirtyy omaan mieleen, eikä se ole vain se maisema, vaan kaikki muukin mikä siihen hetkeen kuuluu.

Sateen jälkeen aurinko taas pilkottaa.

Kotona olimme kello ilta 11 jälkeen kun takana oli 95 kilometriä. Hiukan jäi uupumaan sadasta kilometristä, mutta hyvä näinkin. Takapuolessa tuntui veivaaminen ja luulenpa että perjantain juoksu laittoi pohkeita pakottamaan. Muuten tuntui oikein hyvältä - ei tullut nälkä eikä kylmä!

Kiitos Meijulle seurasta 😊

~Eija~

Yhdessä ystävän kanssa

Elämme ystävänpäivä viikkoa ja vaikka ystävien merkitys näkyy ja tuntuu läpi vuoden, tulee sitä erityisesti mietittyä 14.2. Ystävänpäivän lähestyessä. Mulla on ilo ja onni omistaa useita hyviä ystäviä, joita tunnen melko erilaisistakin ympyröistä. Joidenkin kanssa on hyvinkin pitkä historia kun taas toisten kanssa on tunnettu lyhyemmän aikaa. Joidenkin kanssa on yhdessä opiskeltu tai leikitty lapsena, tehdään nyt töitä, harrastetaan tai on tutustuttu lapsien kautta. Jokaisella tarinalla on oma erityislaatuinen paikkansa. 

Voi olla pitkätkin välimatkat tai arjen kiireet nipistävät aikaa tapaamisilta ja rupatteluhetkiltä, mutta silti tiedän että ystävä on siellä. Tavatessa jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. 

Liikunnan harrastamisen kautta olen saanut tutustua mahtaviin ihmisiin ja ystävyttykin on. Liikkumisen intohimon, elämysten ja haasteiden jakaminen on ihanaa ja niin kantavaa. Vaikka suurimman osan lenkeistäni teen yksin, on kuitenkin ihanaa saada aina välillä seuraa sinnekin. Mennään sitten kävellen, juosten, suunnistaen, pyöräillen tai jollain muulla tavalla. Nautin näistä hetkistä ja matka taittuu aivan huomaamatta.

Kiitän ystäviäni kaikesta 💗

Huomenna tiistaina Sporttiporukan treeneissä liikutaan ystävänpäivä aaton teemalla yhdessä ystävän kanssa. Tuo siis ystäväsi mukaan ja jos et ketään just nyt saa mukaan, niin paikan päällä kyllä löytyy kaveri treeneihin. Tehdään harjoituksia hymy huulilla ja kuitenkin hiki otsalla. 

Treenit ovat klo.18.30-19.30 Neiron koulun liikuntasalissa. 

Mukaan juotavaa ja oma jumppapatja, kertamaksu on 5€. Nähdään!

Merjan kanssa akrobatiaa!

Hyvää Ystävänpäivää 😙

~Eija~

Yöttömän yön pyöräily vol3

Palautuminen Jukolan viestistä on sujunt mallikkaasti. Muutaman päivän jalanpohjat olivat erikoisen arat, mutta ei varsinaisesti kipeät. Kropassa oli mukava rentous, eikä lihassärkyjä ole ollut. Nukkunut olen valtavan hyvin, mutta tuntuu että en millään saa univelkoja kuitattua, vaan voisin edelleen nukkua lisää ja lisää. Puutarhatöitä, iltarastit ja pari juoksulenkkiä on tullut tehtyä ja virtaa niihin on riittänyt hyvin. Ja virtaa riittää edelleen myös seuraaviin hauskanpitoihin :)

Takana 10 ja edessä reilu 90 kilometriä!

Sillä ei juhannusta ilman perinteistä (kolmas kerta) juhannuspyöräajelua :D! Vaikka takana oli tiukka työputki ja sitä sun tätä, ei sovitusta lenkistä lähdetty lipsumaan. Sopivasti Meijulla alkoi kesälomakin, niin yöttömästä yöstä nauttiminen oli just passeli setti tähän väliin. Kolmas pyörämme Piia ei päässyt polvi vamman vuoksi mukaan, mutta jospa sitten jollekin lyhyemmälle pätkälle myöhemmin kesällä.

Pitkämö

Olin suunnitellut meille reitin Kurikka - Jurva - Laihia ja takaisin kotiin Ilmajoelle. Ajoitimme lähtömme niin, että ehdimme poiketa heti mennessä Pitkämön Canyon Campingissä pitsalla. Mulla kun niin usein ehtii eväistä huolimatta tulla kamala nälkä pitkillä lenkeillä, niin nyt pyrimme ennakoimaan ja estämään sen. Mukava paikka oli ja hyvää pitsaa :) Kyllä jaksoi taas jatkaa matkaa tämän siivun jälkeen.

Nam!

Pitkämön jälkeen poljettiin läpi Jyllinkosken maisemien ja Kurikan keskustan läpi kohti Jurvaa. Armotonta nousua, mutta uusi piki tiellä oli aivan mahtava. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pohjoisen tuuli oli kylmä. Tässä vaiheessa oli pakko vetää jo hanskat käteen ja vilu tuli silti. Olo oli kurja kun oli niin kylmä. Olin ottanut mukaan aivan liian vähän vaatetta ja aurinko oli vasta laskemassa. Yöksi oli luvattu vain 7 astetta lämmintä. 

Kohti Jurvaa.

Vedin jalkaan viimeiset mukana olleet varusteeni; villaiset säärystimet ja tuubihuivin. Meijulta sain fleecepaidan ja se auttoi. Seuraavat 40 kilometriä meni taas mukavasti. Jurvasta Laihialle käännyttäessä oli alamäkeä ja pyörä nieli asfaltti- ja hiekkateitä ripeästi. Edellis päivien sateiden vuoksi hiekkatiet olivat todella hyvässä kunnosa, tasaiset eikä kuitenkaan kuoppia. Melko rauhassa saatiin polkea, rintarinnan pälisten samalla :)

Aurinko ja lämpötila laskee.

Viimeiset 10 kilometriä oli taas hiukan kurjaa, kun kylmä ehti taas tulla. Väsykin alkoi olla, sillä kello oli jo kaksi yöllä. Lämmin suihku ja tee mielessä vispattiin viimeiset mutkat ja onnellisina kotona. Kilometrejä kertyi tämän vuoden juhannusajelulle 107 :)

Tämän vuoden juhannus näyttää nyt olevan melko viileä. Viime vuoden juhannus säätä ja tekemisiäni voi tarkistaa täältä :)

Kotiin päin.

Muistilista tuleville vuosille:

• Ota tarpeeksi vaatteita mukaan (kaverille asti). Pitkät kalsarit, villasäärystimet, tuulenpitävä takki, fleeceä, ohuemmat ja paksumma hanskat sekä tuplasti tuubihuiveja.
• Vähintään yksi kunnon pysähdys ja hyvää ruokaa. Eväitä kunnolla (kaverille asti). Termariin kumaa kaakaota!
• Huollettu polkupyörä vaan on niin ihana ja tekee osan työstä sun puolesta :)
• Hyvin suunniteltu reitti on iso plussa. Ja aina on kiva käydä uusissa paikoissa.

Lämmin kiitos Meijulle seurasta hyytävässä juhannusyön kelissä :D!

Ja teille kaikille lukijoille HYVÄÄ JA TURVALLISTA JUHANNUSTA!

~Eija~

Suovoimaa

Eilinen sade, tihkusta isompaan piskoon oli just passeli keli suotreeneille :) Suohan on pehmeä alusta ja täten lempeä askellukselle ja kuitenkin ihanan upottava, jotta joutuu tekemään selvästi enemmän töitä päästäkseen eteenpäin kuin kovalla tiellä. Reisillä nostellaan jalkoja yli mättäiden, keskivartalolla pidetään yllä tasapainoa ja kädet rytmittävät liikettä. Sauvat kädessä saa vielä enemmän tehoja yläkroppaan. Jalat kastuu, niiden kuuluu kastua, mutta voi ihanaa sitä tunnetta kun ei haittaa enää yhtään että varpaiden välissä loiskuu ;)

Sain seurakseni ihania ystäviäni, joiden kanssa on ennenkin treenailtu yhdessä. Mä olin käynyt etukäteen silmäilemässä suon, tarkistamassa ettei käärmeitä näy ja suunnittelin treenin. Teimme 5 minuutin juoksun/kävelyn x 5 ja juoksujen välissä 3 minuutin tauko. Sade taukosi juoksumme ajaksi, mutta kostea ilma ja reipas meno nostatti kunnon kosteuden kropalle. Parhaimmillaan jalka upposi nilkkaa myöden suopursuihin.

Soilla liikkuminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei luontoa, tässä treenissä arvokasta suota saa tärvellä tai tahallaan tuhota. Suon eläimiä, erityisesti pesiviä lintuja ei saa häiritä. Isommat eläimet, karhut, hirvet ja kauriit kyllä väistävät juoksijaa ja todennäköisesti ihmeissään pällistelivät kauempaa, että mitä kummaa tuolla tapahtuu. Hirven jätöksiä löytyi meidänkin reitiltä. Säännöllisille ja järjestetyille suotreeneille tulee olla metsänomistajan lupa.

Heh, yhteinen hyppykuva ;)

Märkää, mutta ei haittaa enää yhtään :D

Ai että mä nautin metsässä olemisesta! Oon aina tykännyt soista, siitä hiljaisuudetsa, karuudesta, kauneudesta ja tuoksuista. Tällä kertaa siellä sai hetken viettää ystävien kanssa. Treenin jälkeen käveleskelimme läpi metsän takaisin ihmisten ilmoille, kengät vedestä lotisten ja silmät loistaen. Suolla palasi rauha ja hiljaisuus.

Me ystävät hyppäsimme lampeen pesemään iholle tarttuneet suomoskat ja saunan lämmössä rentouduimme kuulumisia vaihdellen. Ja tottakai iltaan kuului kunnon iltapala ennen nukkumaan menoa.

Kiitos teille jokaiselle mukavasta illasta <3

Nam, iltapalaa.

Mulla yrittää flunssa päälle :( Jo viikko sitten kurkku oli pari päivää kipeä ja oli lievää tukkoisuutta. Nyt taas limaa nousee ja on hiukan toisen asialla. Taistelen kuitenkin kaikin mahdollisin tietämäni keinoin vastaan ja toivon, että pystyssä pysytään. Tulevana viikonloppuna nimittäin on taas suunnistajan juhannus, joulu ja vappu, nimittäin Jukolan- ja Venlojenviestit Joensuussa. Mulla on luvassa Venlojen viestissä ankkuriosuus, mutta Jukolan viestissä vielä auki mille osuudelle pääsen. Kahtena viime vuonna olen mahtunut suunnistusseurani Jukolajoukkueisiin, mutta nyt miehiä löytyikin täydet joukkueet ja mä jäin varalle. Nyt kuitenkin näyttää siltä että mua ei tarvita ja silti haluan Jukolassakin juosta, joten oon tarjonnut itseäni toiseen joukkueeseen. Katsotaan kuinka käy.

~Eija~

Ystävälle

Me tarvitsemme jonkun meitä kuuntelemaan ja ymmärtämään. Kulkemaan kanssamme ja puhumaan kanssamme ja ojentamaan meille auttavan kätensä. Jakamaan kanssamme elämän ilot ja surut, päivittäiset seikkailumme. Nauramaan ja itkemään kanssamme ja sanomaan lohduttavat sanat.

Me tarvitsemme jonkun joka näkee meissä vain hyvää ja ylenatsoo kaiken muun. Joka pitelee meille peiliä kun olemme parhaimmillamme. Niin. Me tarvitsemme arkipäivää piristämään ystävän, joka tekee maailmasta lämpimämmän.
~Positiivarit

Ystävää voi muistaa vuoden jokaisena päivänä, mutta tänään helmikuisena tiistaina ystävien merkityksestä muistutellaan kaikkia. Toivon, että jokainen saa tänään hymyn, halauksen tai lämpöisen ajatuksen. Jotkut saavat kortin, tekstiviestin tai puhelun. Toivon, ettei kukaan tahtomattaan olisi yksinäinen.

Hyvää ystävänpäivää sinulle!

Parhaita hetkiä ystävän kanssa ovat ne hetket kun saamme olla yhdessä tai tehdä jotain yhdessä.  Tänään Neiron koululla onkin ystävätreenit klo.18.30-19.30. 

Ota siis ystäväsi mukaan ja tulkaa tekemään hymyssä suin yhdessä kiva treeni. Jos ystäväsi onkin estynyt, tule kuitenkin sinä, sillä paikan päältä varmasti löytyy jokaiselle ystävä <3
Kertamaksu 4€, tervetuloa!

~Eija~

Elokuun KUULA-aamu

Lämmin elokuinen aamu herätti lähes parikymmentä naista kunnon aamunavaukseen Etelä-Pohjanmaalla. Moni muu käänsi vielä kotona kylkeään, kun me tarrasimme kiinni kahvaan ja annoimme eri painoisille kuulille kyytiä. Vihdoin odotettu

KAHVAKUULAILUN PERUSKURSSI

-aamupäivä oli koittanut!

Jos kurssilaisia ei jännittänyt, niin ohjaajia kyllä, olihan tämä ensimmäinen meidän yhteinen ohjaama kurssi. Useita kertoja kokoonnuimme, suunnittelimme, viestittelimme, muutimme ja vielä muokkasimme. Kaikki oli mietitty, mutta mitä jos ei sittenkään ole. 

Alkujutustelujen ja viimeistään alkuverryttelyn jälkeen jännitys katosi kuin tuuleen ja pystyi nauttimaan tekemisestään ja porukan innostuksesta.

Alkuverrana loivaa mäkeä ylös ja ala.

Kurssilla menimme läpi kahvakuulailun perustekniikoita ja eri liikkeitä kuula painona mukana. 

Paneuduttiin tarkemmin liikkeiden yksityiskohtiin ja oikeanlaiseen tekniikkaan.

Annoimme vinkkejä henkilökohtaisesti ja neuvoimme ongelma kohdissa. 

Mukana oli niin ensikertalaisia kuin jo pitempään kuulailua harrastaneita. Pyrimme siihen, että jokainen saa jotain omaan harjoitteluunsa.

Ihanaa kyykkyä moneen tyyliin.

Mm. räkkiasento ja rinnalleveto käytiin läpi

Sopivasti tekemistä + sopivasti taukoa  = mainio lihaskuntotreeni.

Lopussa nostettiin kunnolla hikipintaan suunnittelemamme neljän eri sarjan  avulla. 

Näihin sisällytimme lemppariliikkeitämme ja joita oltiin kurssilla menty. 

Kurssilaiset saivat kotikuulailuohjelman ohjeineen mukaan.

Mahtava voimanais porukka :D !

Kolme tuntia meni nopeasti, yllättävän nopeasti. Asiaa oli paljon ja tekniikassa on kaikilla aina hiomista, mutta uskon että jokainen pääsi taas hiukan enemmän sisälle tähän loistavaan kuntoilu välineeseen. Hiertymät käsissä ja väsyneet lihakset koko kropassa - MAHTAVAA :D!

Omalta kohdalta yksi huippu juttu oli vetää tämä kurssi yhdessä ystävän kanssa. Ideoitiin, suunniteltiin, valmisteltiin ja toteutettiin yhdessä. Oli helpotus voida jutella toisen kanssa ja saada tukea ajatuksilleen. Jakaa vastuuta ja  tehtäviä voimavarojen mukaan. 

Me molemmat nautimme liikkumisesta ja on ilo jakaa tätä hyvän olon sanomaa muillekin.

Me, metwotraining-tiimi kiitämme jokaista kurssilaista hienosta aamupäivästä :D

Te innostatte meitä jatkamaan ja kehittämään uusia juttuja. Ideoita on!

Tulossa mm. EXTREME KUULAILU elokuun 28.pv.

Lisätietoja meiltä ja metraining-facebook sivuilta.

~Eija~

Yhdessä!

 Olemme molemmat käyneet kahvakuulaohjaajakoulutuksen ja näin päässeet innostavaan ohjaajan työhön kiinni. On huippu hienoa saada ihmiset liikkumaan, tekemään sen hetkisen parhaansa ja nähdä sen kehityksen ja innostuksen. Ihan parasta! 

Kahvakuulailu yhdisti myös meitä ja ideariihi lähti lentoon. Haluamme viedä kuulailukokemusta uusille urille ja tasoille. Tuumasta toimeen ja tapahtumaa ja kurssia pystyyn. Meistä kuulette vielä ;)

Yksin tämä olisikin kovin kurjaa ja todella yksinäistä. Onneksi vierellä on toinen innostunut ja aktiivinen, vaikka toisaalta myös kiireinen ja väsynyt. Kun toinen ei ehdi, toisella voikin olla sopiva hetki hoitaa asioita. Toinen toistaan auttaen. Toivon, että jokaisella on joku joka ymmärtää.

Kuntoillessa, urheillessa ja omaa vointia parannettaessa tuijotetaan paljon omaan napaan, kuten kuuluukin. Mutta siinä matkan varrella kannustus viereltä on kultaakin arvokkaampi asia. Toisen onnistuminen kantaa itseäkin eteenpäin.

Tsempataan siis toisiamme kohti parempaa vointia, kuntoa ja hyvää elämää!

~Eija~