lauantai 7. marraskuuta 2015

Pää täynnä motivaatiota ;)

Liikunnan ammattitutkinnon opinnot Kuortaneella porskuttaa eteenpäin. Olen aloittanut jo liikkumaan ohjaaminen ja yksilöllinen liikunnanohjaus osioiden suorittamisen. 
Kerran kuukaudessa on neljä lähijakso päivää Kuortaneella ja muu aika hyppyytetään ja ohjataan asiakasryhmää tai asiakasta sekä kirjoitetaan raporttia ja omaa arviointia. Kokonaisuuden hahmottaminen, suunnitelmallisuus ja ennakoiminen on oma haasteensa, jota tässä samalla koko ajan oppii. Asiakkaiden kanssa tekeminen on hurjan mukavaa, mutta työntäyteisten ja kiireisten päivien vastapainona on ihan parasta päästä lähijaksolle. Joka kerta sieltä saa hurjasti lisää motivaatiota, ideoita ja innostusta sekä erityisesti vahvistusta, että tästä mä niin tykkään <3
 Tänä syksynä meitä on hellitty useammilla kauniilla syyspäivällä ja sellainen sattui kolmannelle lähijaksollemmekin. Muun muassa isolla porukalla kävimme sauvakävelemässä metsän rauhassa.
Sauvakävely onkin mainoa vaihtelu perus kävelylenkille, sillä saa kädet ja yläkropan hyvin mukaan tekemiseen.

Kyllä näissä maisemissa jaksaa venytellä :)

Kerran aikaisemmin olen ollut spinning-tunnilla vuosi sitten ja nyt sitten toisen kerran. Meille pidettiin näytetunti lajitutustumis mielessä. Sellainen hiukan rankempi kuulemma, joo ja puolitoista tuntia. No huh huh! Pyörä jo itsessään oli haastava, osata säädöt ja lestan korkeudet yms, mutta selityksistä viis, hiki tuli! Ja olikin hurjan hauskaa :D
 
Välillä huilattiin ja istuttiin luennoilla. Tällä kertaa opittavana oli mm. anatomiaa ja fysiologiaa, kuntosali teoriaa, ravintoa ja liikuntamotivaatiota.


 Ja kun oli tarpeeksi taas istuttu ja oltu paikoillaan, oli aika jälleen pistää liikettä kroppaan. Kuntosalilla Kuortane hallilla mentiin lihasryhmä kerrallaan liikkeitä läpi.
Maastaveto.
Meillä on aina lähijaksolla mahdollisuus hyödyntää Urheiluopston tiloja. On kuntosali, rata, kentät ja välineet käytössä. Uimahalliin pääsee opiskelijahinnalla. Usein on melkoisen väsynyt illalla, että sopivan lenkin, syömisen ja koulutöiden tekemisen jälkeen muuta ei enää jaksa tehdä. Kuortane päivien jälkeen pää on täynnä motivaatiota ja kroppa kivas tikis ;)
 Syksy on ollut haastava ajankäytön kanssa. Etukäteen oli tiedossa opiskelun tuoma kiire ja vapaa-ajan rajoittuminen. Monta asiaa on ollut yhtäaikaa työnalla ja näin ollen oma muisti ja jaksaminen on ollut välillä äärimmilleen vedetty. Siksi olenkin ollut poikkeuksellisen hajamielinen ja stressaantunut, mutta toisaalta myös innostunut ja energinen. 
 
Tällä viikolla lähijaksolla puhuttiinkin paljon unesta ja palautumisesta, omasta hyvinvoinnista, ergonomiasta ja lihashuollosta. Meillä oli Firstbeat-mittaus kolme päivää, josta saimme kattavan raportin. Juttelin opettajan kanssa tovin omasta jaksamisesta ja sain paljon konkreettisia vinkkejä omaa stressiä helpottamaan. Otin heti näitä vinkkejä käyttöön ja koen ne jo nyt hyväksi. 
Firstbeat-mittauksesta teen oman postauksen lähipäivinä :)
 
Välillä on hyvä pysähtyä katsomaan omaa elämää hiukan tarkemmin. Pohtia mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, mitkä asiat rasittavat turhaan ja miksi. Esimerkiksi yksi asia kerrallaan korjata tilannetta ja tehdä niitä asioita, mitkä itselle todella ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. 

~Eija~


maanantai 2. marraskuuta 2015

Pössöö Pässilänvuorella

Rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja positiivisella jännityksellä lähdin Pässilänvuorta Jurvassa valloittamaan 33 muun samanlaisen enemmän tai vähemmän pössöön kanssa ;)
Tuttuja olikin mukavasti löytänyt samoille poluille!
Luvassa oli 17 kilometriä ennen kokemattomia polkuja, sillä tämä 
Pässilänvuori Trail Run 
 järjestettiin ensimmäisen kerran.

 "Reitti alkaa Pässilän hiihtomajalta ja alku on leveää hyväpohjaista metsäpolkua. Muutaman kilometrin jälkeen pitkospuut pakottavat kilpailijat jonoon. Niiden jälkeen reitti jatkuu leveää polkua ja poikkeaa pari kertaa pienelle polulle ennen ensimmäistä hiekkatieosuutta. Hiekkatieltä käännytään oikealle leveälle polulle, josta sitten käännytään pienelle polulle joka vie reitin korkeimpaan kohtaan Pässilänvuorelle. Sieltä lasketellaan takaisin isolle polulle josta siirrytään toiselle hiekkatieosuudelle. Hiekkatieltä käännytään oikealle Natura 2000 -alueelle, josta eteenpäin polku on kapea ja paikoin erittäin tekninen. Polku mutkittelee kallioiden ja suon välissä. Sieltä päästään loppuosaan, jossa noustaan kallion päälle ja sieltä aukon kautta Pikkukalliolle, jossa jyrkkä alamäki. Tämän jälkeen on vielä n. kilometri ennen maalia jossa seurataan vanhaa pururataa maaliin Pässilän majalle.
Reitin pituus 17 kilometriä ja noususumma 250 metriä." 
Reitin kuvaus lainattu http://www.suuntajurva.net/7329
Lyhyempänä vaihoehtona oli myös 6km. 
Pässilänvuoren viimeiset kymmenet metrit koikkelehdittin tällaisella polulla...
Keli oli hyvä Pyhäinpäivän keli -> harmaata, lämmintä +8 astetta ja viilentävä tuuli. Aprikoin kovastikin mitä päälleni laittaisin juoksun ajaksi ja päädyin ohueen pitkähihaiseen paitaan ohuen juoksutakin alle ja jalkaan ohuet pitkät kalsarit ja juoksuhousut. Jalkaan tietysti upouudet Salomonit, joista kerroin viimeksi  http://metwotraining.blogspot.fi/2015/10/minustako-polkujuoksija.html
Käsissä vielä hanskat, jotka ovat alunperin hiihtohansakat, mutta jo niin kuluneet että sopii oikein hyvin tällaisiin syksyisiin pyrähdyksiin. Pisteenä iin päälle ExtremeRun-tuubihuivi korville.
Vaatetus osoittautui sopivaksi noin puoleen väliin asti kunnes hanskat oli pakko riisua pois. Oli siis lämmin!
Kaunis puro ja ei kun hyppy yli vaan.
 Etukäteen järjestäjät varoittelivat liukkaista kivistä, kallioista ja pitkospuista ja kyllähän ne liukkaita olivatkin. Erityisesti mäkiä alaspäin tullessa sai olla tarkkana ja pitkospuilla etenin kouluratsastus tyylillä tikuttaen eikä näin ollen maakosketuksia tullut. 
Märkyydestä ja jalkojen kastumisestakin varoiteltiin, mutta eihei, tämän pössöön jalat eivät kastuneetkaan, kun oli jalassa kosteutta hylkivät menopelit ja loikkivat askeleet yli suon silmäkkeiden ;)
Salomonien ensimmäinen kunnon kisakoetus oli kokonaisuudessaan menestys. 
Toki yli puolen välin jalkojen pohjat puutuivat, eritoten päkiöiden kohdalta, kuten testilenkillänikin. Pian puolen välin jälkeen puutuminen antoi periksi, mutta loppu matkan oikean jalan isovarvas oli turta. Mitään hiertymää siihen ei tullut,mutta taisi oudoksuksesta vain moittia. Nyt kun juoksusta on yli puolitoista vuorokautta kulunut,jalan pohjat ovat edelleen hyvin käsitellyn tuntuiset. Todennköisesti kekien rouheat pohjat ja pitkä epätasainen iskutus teki tämän. Enemmän vain lenkkiä poluille, niin eiköhän kroppa totu.
 Niin ja ne fiilikset muuten juoksusta...?!
No oli kivaa, vaikka lopussa väsähdin ja viimeiset kaksi kilometriä toivoin vain maalin jo näkyvän.
Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan (aikaa pitää parantaa!) ja sitä ennen voisi käydä lähistöllä muissakin vastaavissa polkujuoksukisoissa! Kärpänen puraisi (olisiko muuta voinut odottaakaan!?!) :D
 
~Eija~
 

torstai 29. lokakuuta 2015

Minustako polkujuoksija?

Eilen mieheni arvasi heti että uudet menopelit on taas hommattu, kun hänen tullessa töistä hihkuin, että et arvaa mitä löysin :D Mä en edes niin kovin usein päivitä lenkkareitani, mutta näistä olin ehkä jonkin aikaa jo haaveillut ja jossitellut.
Niin, elämäni ensimmäiset maastojuoksukengät :D
Salomonin Speedcross 3 GTX

Suunnistaessa rymyän metsissä mättäillä ja kaikki juoksemani maratonit ovat olleet sileitä asfalttikisoja, mutta tämä välimaasto päästä poluille on kutkuttanut ja kaivertanut mieltä. Muutenkin polkujuoksusta ja -kisoista on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että haluan päästä mukaan tähän juttuun. Näin syksyn liukkailla normi lenkkarit ovat ehkä liian liukkaat maastossa ja omat suunnistuskenkäni kovat ja kylmät. Ja ainahan sitä yhdet uudet hyödykkeet eteiseen mahtuu ;)
 Jonkin verran taustatutkimusta tein eri blogien, keskustelupalstojen ja kauppojen sivuilla. Finaaliin selvisi nämä Salomonit, La Sportiva Bushidot ja Inov-8. Salomoniin päädyin, koska niitä pääsi helposti "lähi" urheiluliikkeessä kokeilemaan. Ja nehän tuntui heti mukavilta ja jämäköiltä jalkaa. Toki kun oli jo tovin kävellyt muilla asioilla tennareilla kaupungilla, niin mikä tahansa uusi kenkä varmasti olisi tuntunut hyvältä..
"Salomon speedcross 3 GTX on tarkoitettu etenkin metsään, poluille, pururadalle, talvijuoksuun ja aina silloin kun kengältä vaaditaan pitoa." Näin luvattiin. Myyjä painotti, että asfaltilla ei sitten suositella pitkiä matkoja juoksemaan, sillä se kuluttaa pohjaa huippu vauhtia. Joo, on huomattu ihan peruslenkkareistakin! Toki suurimman osan lenkeistäni juoksen hiekkateille ja näin syksyisin ne tiet ovat vielä paikka paikoin todella pehmeitäkin...
Ja onhan ne tyylikkäät :) Ainakin vielä kun ovat ihan korkkaamattomat.
 Eipä tarvitse perinteisesti sitoa kengännauhoja, vaan pikalukituksella saa napakasti jalkaan ja tarvittaessa ehtii lenkillä kiristellä tai löysäillä. Nauhat sai kätevästi kengän kielen taskuun piiloon, ettei häiritse tai tartu sattumiin matkalla.
 Lenkkareissa on vedenpitävä ja hengittävä Gore-Tex Extended Comfort Footwear -kalvo ja tätä piti sitten heti aamun valjetessa lähteä testaamaan.
 Keli oli mitä lokakuisin, mutta ei sentään satanut. Pururataa pitkin ensin sopivasti lämmitellen ja kun sopiva houkutteleva polku osui kohdalle, kurvasin sinne. Huomasi heti, että nyt pitääkin sitten perus junnauslenkistä poiketen pitääkin ajatukset ja refleksit koossa, ettei kohta olla nenällään. Jalkaa nostattavia juurakoita, epätaisaista kalliota ja liukkauta neulasia. Aikasta kivaa.
 Olen tottunut suunnistusnastareiden hyvään pitoon, joten ensimmäisellä kallio-osuudella oli käydä huonosti. Pito ei siis todellakaan ole kovin pitävä, tyhmä mitä menin kuvittelemaankin! Paljaan kallion sijaan piti jalan sijaa hakea varvikon puolelta. Alamäissä ottaa vielä tarkemmin.
Kalliomaalauksia keskellä metsää ;)
Oudoksuksesta jalanpohjat alkoivat puutua, erityisesti päkiöiden kohdalta. Pohkeissa oli kireyttä ja taisin hetkellisesti eksyäkin polkujen viidakkoon. Selvittyäni takaisin pururadalle sai taas ajatukset asemoitua rennoksi ja vauhtia nostettua. Metsässä lenkkeily on kyllä niin rentouttavaa ja silti aisteille haastavaa. Voittaa maantienvarressa hölköttelyn mennen tullen.

 Purtsi-metsälenkki lämmittelyn jälkeen mäkitreeniä, jeah :D 
Kaksi kertaa jaksoin rinteen nousta ylös ja todeta kenkien pidon kuraisessa mäessä aivan loistavaksi. Pohja taipuu mäkinousussa eikä ole liian jäykkä. Ja ohhoh, jalkapohjien puutumisen tunne oli kadonnut jossain kohdassa lenkkiä!
Puuh, nippa nappa hengissä mäen päällä!
Tyytyväinen olen ostokseeni ja lenkkiini. Ja että tämän välimaastonkin lajin saan omakseni, on viikonloppuna lauantaina sitten elämäni ensimmäinen polkujuoksukisa Jurvassa, Pässilänvuori Trail Runilla. Reissun otan seikkailumielellä, uuden kokemisena ja hyvänä treeninä, joten en voi epäonnistua :)

~Eija~

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Etelän leirillä :D

"Malta on tasavalta Välimerellä, 93 kilometriä Sisiliasta ja 288 kilometriä Tunisiasta. Se koostuu kolmesta asutusta pääsaaresta; Malta, Gozo ja Comino ja on vain 316 neliökilometrin kokoinen. Kielet ovat malta ja englanti, mutta italiaakin ymmärretään.
Maaperä on kovaa kalkkikiveä, mutta sielä missä on multamaata, on se kuitenkin suhteellisen hedelmällistä. Maltalla on kaksi vuodenaikaa; leuto talvi ja kuiva kesä." Wikipedia

Meidän ja ystäväperheen tämän vuoden syysloma reissun kohde oli tämä pikkuruinen maa. Toivoimme löytävämme suloista lämpöä, meren hyväilyä ja rentoutumista kotipuolen arkikiireiden keskeltä. Kaikkea tätä ja paljon muutakin reissu antoi. Ikimuistoinen siitä tuli monessa mielessä :)
Golden Bay:ssa. Paljon porukkaa rannalla, mutta ihan parhaat aallot :)
Jos meidän lapsilta kysytään, oli välimeren aallot ne parhaimmat. Epäilin etukäteen kuinka meidän vesipedot suhtautuu suolaiseen veteen, mutta mitä vielä. Siellä sukelleltiin ja hypittiin aalloissa kuin ei mitään. Välillä käytiin pyyhkimässä kasvoilta suolan makua pois ja ei kun takaisin.
Golden Baylla, lounais rannalla on upeita harjanteita. Pudotusta oli useita kymmeniä metrejä. Huikean kaunista.
Vaikka sitä lomalla on ja on helppoa ottaa muutaman päivän vaan rentoutuen, nauttien maisemista ja hyvästä ruuasta, ei se liikkumisen tarve ole minnekään lomalle jäänyt. Lomalla sitä ottaa vähän vaan kevyemmin ja sopivasti vastusta hakien, ja tällä reissulla erityisesti lasten ehdoilla.

 Comino-saari päivänä löysimme aivan ihanan rauhallisen rannan, Santa Marija Bayn. Sinne tallustimme sinisen laguunin hälinästä pitkin pölisevää, suomalaisen mittapuulla metsätietä pitkin noin puolitoista kilometriä ja kyllä kannatti. Vesi oli valtavan kirkasta ja hiekka ihanan pehmeää. Aaltoja ei ollut, mutta sitäkin paremmin onnistui sitten snorklaaminen. Meduusojakin nähtiin.
Matalassa rannassa otin muutaman vedon "vesijuoksua" ja sopivasti sai reisiin tuttua mukavaa vääntöä.
Comino-päivä olikin reissumme ehkä kuumin päivä, eikä tuullut mainittavasti. Tosi hyvin lapsetkin jaksoivat kiertää 2½km x 1½km kokoisen kalliosaaren. Länsirannalla oli aivan huikaisevat pudotukset mereen ja tuo vesi oli jotain sanoinkuvailematonta. Todella kaunis paikka!
Sininen laguuni Cominolla.
Niin lomalla rakkaiden kanssa <3
Viikon aikana kuljimme paikallisbusseilla, joita saikin sitten välillä odottaa kirjaimellisesti tunti tolkulla! Lapsetkin saivat hetkeksi tarpeekseen busseilusta, vaikka yllättävän hyvin heidän kärsivällisyys riitti...meidän vanhempien ei niinkään. Ja meno erittäin huono kuntoisilla ja ahtailla teillä oli toisaalta mielenkiintoinen kokemus sinänsä, mutta auttoi kyllä arvostamaan omaa kuraista kotitietäni, miten turvallinen se onkaan lapsille ja muille tielläliikkujille!
Mdina, keskiaikainen kaupunki muurien sisällä.
Kävelimme päivittäin paljon tai vielä enemmän. Koko porukalla kävimme mm. Maltan entisessä pääkaupungissa Mdinassa ja Rabatissa. Pienemmällä porukalla teimme päiväreissun Maltan pääkaupunkiin Vallettaan. Kalkkikivisiä hylättyjä, asuttavia ja rakenteilla olevia asuinrakennuksia oli joka puolella Maltaa.
Pyhän Johanneksen katedraali oli valtavan upea,
Hotellimme oli Melliehan kaupungissa, yli 100 metriä meren pinnan yläpuolella. Hotellilta olikin oiva reitti lähteä juoksentelemaan jarrutellen alaspäin kohti merenrantaa, kiertää ranta ja kivuta sitten takaisin. Harvemmin, tuskin koskaan kotipuolessa pääsen kuuntelemaan meren kohinaa lenkillä. Ja voi miten ihanan lämmin oli, mutta ei sellainen tukahduttava kuitenkaan.
Parina iltana, lasten mentyä nukkumaan, vedin mä mukaan otetut lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille.
Noustuani rannalta hotellille kipitin vielä hotellin portaat ylös ja alas muutaman kerran. Ah, että teki hyvää. Matkaseurueeni hurrasi parvekkeelta ~ihanan kannustavaa :D
Porrastreeniä ;)
Hotellin parvekkeella lenkin jälkeen vilvoittelemassa.
On hienoa päästä reissulle, mutta ei siitä mihinkään pääse, että paras hetki on se kun pääsee takaisin kotiin. Ei tuntunut edes kamalan kylmältä ja aurinkokin on paistanut useampana päivänä, se sama aurinko mikä lämmitti Maltallakin. Lasten oli vaikea ymmärtää tätä. 
Rauhallinen lenkki omilla kulmilla, puitujen ja kynnettyjen peltojen keskellä, kirpeä tuuli kasvoja vasten ja hiljaisuus. Tästä mä nautin ja tää on ihan paras paikka!
Marjutin kanssa vedettiin yhteistreeni kuntopalloilla ja samalla saatiin turista kuulumisia pitkästä aikaa. Ihan parasta tämäkin. Kaikista maailman kolkista en missään muualla olisi näin onnellinen.
 Mutta lomat on nyt mun osalta nautittu ja arkea on jo puskettu viikko. Latautuneella akulla jaksaa taas opiskella, olla töissä, tsempata toisia ja treenailla samalla itsekin.
Näkymisiin ja muistetaan pukea ne heijastinliivit päälle kun lähdetään lenkille!
~Eija~

torstai 22. lokakuuta 2015

Military Camp


Jokin aika sitten sain mahdollisuuden osallstua Personal training studio Motivationin pitämälle Military Camp tunnille. Tunti pidetään ulkoilmassa ja se on hyvä kokonaisuus kovatehoista sykkeennostatusta, sekä lihaskuntoa. Suoritteet tehdään tietyn ajan (lyhyt aika, mutta oksennus ei ollut kaukana) noin minuutin verran, jonka jälkeen palautellaan minuutti.



Tuntiin mahtui monenmoista. Tällä kertaa tunti pidettiin Seinäjoella Jouppiskalla, joten ylämäkeen juokseminen oli listalla. Tämä on aina yhtä tuskallista.



Yhtenä pisteenä oli traktorinrenkaan pyörittäminen ja tietenkin valitsin sen isoimman renkaan :D Kyllä tieso jotain tehneensä kun minuutin paini tämän kanssa.


Etunojapunnerruksia ja tässä vaiheessa kädet olivat jo aika sippi.



Sitten vielä narujen "heiluttelua". Oijoi miten ojentajat huusi hoosiannaa tämän jälkeen.

Yhteensä tunnilla oli kahdeksan pistettä ja ne kaikki kierrettiin kaksi kertaa. Voi sanoa, että hiki tuli. Military campista jäi hyvät fiilikset ja toivonkin, että Janika ja Elina järjestävät sitä vielä uudelleen. Jos haet tehoja treeniisi niin tämä on sinulle oikea tunti ;)



Lopussa piti vähän puhaltaa :D

Marjut



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Marjutin kuulumiset syksyltä

Eija on juuri lomailut etelän lämmössä. Myönnän, että karehdin ja kovasti.

Syksy on kulunut kiireissä ja flunssan merkeissä. Tänään oli pitkästä aikaa aamu, että tunsin itseni terveeksi. Ei ollut nenä tukossa eikä kurkku kipeä. Sairastelu vei ainakin kuukauden ja oli pakko ottaa rauhallisesti. Tampereen Fitfarmin personal trainer opinnot ovat hyvässä vauhdissa ja tänään tapasinkin heti aamusta yhtä ihanista asiakkaistani. Tapaamisesta jäi varmasti hienot fiilikset puolin ja toisin. Parasta tapaamisissa on, kun huomaan miten pystyn toista ihmistä kannustamaan ja motivoimaan eteenpäin. Lisäksi on ollut hienoa huomata miten paljon tietämykseni ravitsemuksesta ja kuntosaliharjoittelusta on lisääntynyt opintojeni edetessä. Personal trainerin työ on kyllä juuri sopivaa työtä minulle varsinaisen päivätyöni lisäksi. Pystyn innostamaan asiakkaitani ja he antavat intoa minulle. Toimii siis puolin ja toisin :)

Tänään asiakkaani kysyi minulta ehdinkö enää lenkkeillä ja liikkua itse ollenkaan. No sehän se onkin ollut haastavaa. Nyt olen kyllä ollut ihan tietoisesti liikkumatta, jotta kroppa saa toipua rauhassa flunssasta. Asiakkaani kysymys kuitenkin mietitytti ja siitä syystä lähdinkin kotona heti lounaan jälkeen sauvakävelylle. Juoksua oli turha edes koittaa, koska viimeisestä juoksulenkistäni on kulunut piiiiitkä tovi. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin. Flunssan jälkeisen toipumisajan tärkeyttä ei turhaan korosteta. Jos flunssaisena tai puolikuntoisena lähtee liikkumaan liian rajusti voi seurauksena olla vakavia jälkitauteja, joten te jotka parasta aikaa tuskailette tukkoisen nenän kanssa antakaa itsellenne aikaa. Kyllä te vielä sinne lenkkipolulle ehditte.




Sauvakävely on todella hyvä liikuntamuoto kunnon kohottamiseen. Yläkroppa pääsee mukaan työhön, askel pitenee ja vauhti kasvaa. Jos sinulla on sykemittari ja siihen säädetty syketasot oikein pystyt vertaamaan miten paljon tehokkaampaa sauvakävely on tavalliseen kävelyyn verrattuna.


Suosittelenkin sauvakävelyä kaikille, jotka haaveilevat juoksemisesta jonain päivänä. Tällä tavalla pystyt uomaan pohjaa juoksukunnollesi. Laihduttajalle sauvakävely on erinomainen liikuntamuoto, koska sykkeet on helppo pitää rasvanpolttotasolla.


Lenkin lomassa sauvojen avulla voi tehdä erilaisia kehoa huoltavia venytyksiä. Tässä kuvassa on hyvä venytys kyljille. Tee taivutus molemmille puolille esim. 5 kertaa ja jatka matkaa :)



Erilaiset kiertoliikkeet ovat myös hyviä kehonhuoltoliikkeitä. Tämä lisää alaselän liikkuvuutta. Tee varoen, jos sinulla on ongelmia alaselässä.


Eteentaivutus. Pidä kädet leveällä, selkä suorana, jalat joko suorina, tai aavistuksen polvista koukussa. Hyvä venytys selälle ja takareisille. Tuntuu pohkeissa asti mikäli siellä on kireyttä.

Syksy on ihanaa aikaa. Muista nauttia syksyisistä aurinkoisista päivistä!


Marjut