Joulun alus liikuntaa

Viime viikolla oli jälleen Liikunnan ammatitutkinnon lähiopiskelupäivät Kuortaneella. Näitä päiviä odottaa aina mielenkiinnolla ja innoissaan, koska siellä päivät ovat täynnä mukavaa tekemistä ja luentotuntien lomassa pääsee liikkumaan. Oikeasti harvalla on mahdollisuus opiskelupäivinään tai työpäivän aikana päästä välillä nostamaan hien pintaan ja sykettä ylös. 

Viime viikolla suunniteltiin, kuvattiin ja editoitiin myös lyhyt viedoapätkä. Tässä teille mun oma ->

Viime viikko oli myös perheessämme melkoista joulujuhla rumbaa ja parina päivänä piti ehtiä töihinkin. Oli ehkä vuoden tiivis tahtisin ja aikataulutetuin viikko.

Mutta tuolle viime viikolla sain oikein hyvät liikunta pisteet ja monipuolisesti :)!  -->

Uima-altaaseen pääsin kaksi kertaa -> oli hengenpelastusta ja uimatekniikka opetusta. Osaan uida, mutta omalla tyylilläni, pinnalla siis pysyn. Kuitenkaan en ole sitten alakoulun jälkeen naamaani laittanut veteen ilman etten pitäisi nenästä kiinni, enkä koskaan ole uinut kroolia. No nyt on nämäkin asiat tehty ja halu olisi oppia lisää. Kyllä mä vielä joskus menen aikuisten uimakouluun!

Kuntosalilla olimme yhteensä 3 tuntia käytäntöä. Aiheena oli hartiat, ojentajat ja hauikset. Lisäksi harjoittelimme asiakkaan ohjaamista oikeaan tekniikkaan. Paljon taas oppi, kiitos hyvän opettajan ja opiskelukavereiden.

Viikon yhtenä isona teemana oli toiminnallinen harjoittelu, josta olen aina tykännyt. 6 eri treeniä tehtiin tämän teeman ympärillä. Oli HIIT-tyylistä ja leikkimielistä, mikä sopii niin lapsille kuin aikuisille sekä toiminnallista venyttelyä. 

Juoksemassa ehdin käydä kolme kertaa, pääsääntöisesti kevyttä palauttavaa. 

Yhteensä vajaa 13 tuntia täsmäliikuntaa, voin olla tyytyväinen :)

Viikon kruunasi sunnuntai aamun kevyt juoksulenkki vieraassa kaupungissa. 

Olin pikkujoulureissussa ja muiden kääntäessä sängyissään kylkeä, mä vedin lenkkarit jalkaan ja ampaisin haukkaamaan happea.

Mielenkiintoista ja haastavaa lähteä vain juoksemaan, tietämättä tarkkaan millaisen reitin onnistuu saamaan kasaan. Sport Trackerin laitoin varmuuden vuoksi päälle, että siitä voin tarkistaa jos päässä kartta pyörähtää ympäri. Välillä pysähdyin testaamaan kaupungin ulkoilureitin ulkoilmalaitteita.

Melko rauhassa sai tuuletella menemään. Muutama kävelijä, koiran ulkoiluttaja ja sorsien ruokkija osui vastaan. Vaikka en tosiaan vedestä niin valtavasti pidä, on vesistöt muuten erittäin miellyttävä elementti ympäristössä ja täälä tätä löytyi.

Pikku hiljaa päivä valkeni ja näki paremmin ympärilleen. Ihmisiäkin alkoi kömpiä esiin. Harmillisen pilvinen aamu taas osui mun kohdalle, joten kuvatkin ovat hiukan hämäriä.

Niin arvasiko joku missä kaupungissa kyläilemässä olin....?

Kyllä, Uudessakaupungissa pyörähdin. Karttakin löytyi loppu lenkistä ;)

Tämä lenkki juostiin helposti kesälenkkareilla. Ei lipsunut, ei luistanut, eikä tarvinnut etsiä pitävää juoksualustaa, sillä ei ole jäätä, ei ole lunta, eikä ollut pakkasta. 

Tänään meille satoi muutama cm lunta, mutta huomenna se valitettavasti taitaa sulaa pois. Hiihtokausi olisi niin mukava jo korkata, mutta aikataululliset syyt ja sääolosuhteet ovat pitäneet vielä Seinäjoen ja Kuortaneen tykkiladuilta mut poissa. 

Toivottavasti pian saisimme luonnon lunta ja latujen tekijät pääsisivät kaikkialla hommiin!

~Eija~

Kirje joulupukille

Mä olen hoitanut ensimmäiset joululahjat tälle vuodelle jo vuoden alussa, helmikuun alussa taisin saada ensimmäiset villasukat valmiiksi ;) Käsitöiden tekeminen toki on jäänyt vuoden kuluessa muiden asioiden jalkoihin, joten loput lahjat on hoidettava kivijalkakaupoista ja nettibutiikeista. Hyvällä mallilla lahjat ovat, vaikka muutama läheinen aiheuttaa vielä harmaita hiuksia, mutta ei kuitenkaan unettomia öitä. Aina sitä jotain lopulta keksii. Kunpa kaikille keksisi jotain mistä on todella saajalle iloa ja hyötyä. Mikä sen parasta jos se olisi jotain oman elämän hyvinvointia lisäävää, motivoivaa ja ylläpitävää. Aina on kuitenkin mietittävä lahjan saajaa eikä vain omia mieltymyksiä. Silti en menisi antamaan sellaista, mikä sotii omaa ajatusmaailmaa vastaan. Pienessä mittakaavassa   sellainen itselle on esimerkiksi alkoholi. Sitä ei mun antamat lahjat sisällä.                                          

                                                 No jospa leikitellään ajatuksella että jouluna

                                               saisi ostaa vain itselle lahjoja, mitä sieltä tulis?

                                            Ei ainakaan yllätyksiä, joo ei, mutta hauskaa ja hyödyllistä kyllä ;)

                                               Jotain tällaista kenties -->                     

Aktiivisuusranneke

Voimapyörä

Jumppapallo

Gymstickin keppi

Nastalenkkarit

Mikki

16 kilon kisakahvakuula

Voi että olisi ihana hikinen joulu, kun kaikkia pitäisi päästä heti sitten kokeilemaan ;) Ja näillähän saisi hyvän kuntopiirin koko perheelle ja kyllä kinkut sulaisi.

Loppu viimein joulun tärkein juttu ei kuitenkaan ole nuo lahjat. Tärkeintä olisi voida rauhoittua, nähdä perhettä ja ystäviä, syödä hyvin ja terveellisesti kiireettä sekä keskittyä siihen miksi joulua todella juhlitaan.

Itselle tärkeää on iloita lasten naurusta, ihailla saatuja joulukortteja ja rauhoittua näkemään mitä kaikkea hyvää ja kaunista ympärilläni on.

Rauhallista ja stressitöntä joulun odotusta Teille kaikille :D!

~Eija~



Itsenäisyyspäivän mäkitreenit

Järvet, luonto. eläimet ja metsät kuuluvat Suomeen ja suomalaisuuteen ja näistä ehdottomasti tärkein itselle on metsä. Olen aina tykännyt olla metsätöissä missä yhdistyy metsänhoito, talven polttopuiden hankinta, hyvä treeni ja ulkoilu. 

Suomen 98 vuotissyntymäpäivänä "treeni"ohjelmassa luki puun kaataminen. Se tontin isoin ja ehkä komein. Viime kesä osoitti sen, että tarvitsemme lisää valoa puutarhaamme ja ainut keino sitä saada on kaataa puita. Lumettoman talven hyötyjä, että homma käy ilman rämpimistä helpommaksi, mutta rinnetonttimme ei silti päästä helpolla.

Komea kuusi keskellä puutarhaa, ei mahdu edes kokonaan kuvaan.

Puu kaatuu!!

Tähän asti oma homma oli melko helppoa, mutta sitten alkoi oksien raahaaminen, noukkiminen ja nostelu kärryille. Lapset olivat innoissaan mukana. 

Vuosirenkaiden perusteella oli monta kymmentä vuotta vanha kuusi.

Ja sitten päästiin itse mäkitreeniin. Nousua alamäestä ylämäkeen arviolta vajaa viisi metriä ja matkaa vajaa 50 metriä. Joo, ei ole pitkä ja kova nousu, mutta laitappa siihen peräkärryt täyteen isoja kuusen oksia ja työnnäppä ylös, kolme kertaa! Huh kun sai puuskuttaa ylämäessä! Reisiä ja pakaroita hapotti.

Kärrättiin vielä oksat läheiselle joutomaalle kevään pääsisäiskokkoa varten. Takaisin tullessa lapset pääsi kärryjen kyyttiin kiitokseksi avusta.

Ei tarvitse tänään lähteä kuntosalille ja juoksulenkkiäkin jäi miettimään...jos nyt kuitenkin ihan lyhyen aerobisen treenin illemmalla linnanjuhlien katsomisen jälkeen.

On hienoa olla suomalainen ja asua itsenäisessä Suomessa. Kiitos siitä kuuluu Suomen sodissa taistelleille. Meillä onkin melko hyvin asiat kun vertaa sotaveteraanien ja lottien lapsuuteen ja nuoruuteen. Silloin oma hyvinvointi ja treenailut jäi kotimaan puolustamisen jalkoihin. Osaisimmepa olla kiitollisia ja onnellisia näistä mahdollisuuksista mitä meillä nyt on. Näin ei välttämättä olisi, jos silloin sodanaikaan olisi käynyt toisin.

Rauhallista ja juhalallista Itsenäisyyspäivää kaikille!

~Eija~

Alkutalven heijastukset kurassa

Tämä talven alku ei taaskaan näytä oikein lupaavalta hiihtämisen suhteen, valitettavasti. Mieli tekisi lumisille luonnon laduille pitkää lenkkiä pökkimään, mutta niiden perässä pitäisi lähteä melko kauas, joten tyydyttävä hiihtämään lenkkarit jalassa melko pimeissä ja kuraisissa oloissa. Eipä se juokseminen kuitenkaan paha vaihtoehto ole, kun on varusteet kunnossa, seura laadukasta ja että on kiinnittänyt huomiota näkemiseen ja näkymiseen. Nämä kaikki asiat loksahti viimeisimmällä lenkilläni nappiin!

 Meillä oli testissä Albedo 100 Reflective Sprayn Invisible Bright. Tämän heräteostoksena ostin viime viikolla. Tuotteen edustaja ja purkin kyljessä luvattiin, että suihke on valoa heijastava lampun siihen osuessa ja päivänvalossa väritön ja näkymätön. Sopii tekstiileille ja lähtee pesussa pois. Sain myös sapluunan, jolla voi tehdä sydämen kuvion. Näitä sapluunoita voi tehdä itsekin vaikka mitä.

Tuoteperheeseen kuuluvat myös Sparkling Grey (suihkeesta jää vaaleanharmaa sävy, joka sopii hyvin esimerkiksi kenkiin, reppuihin...ja tämäkin häviää peussa), Horse and pets (on läpikuultava, jota voi suihkuttaa eläimen turkkiin ja häviää pesussa) ja Light Metallic (on pysyvä, harmaa ja sopii metallille, puulle, betonille, muoville jne).

Koko idea kuulosti hauskalta ja tottakai sitä piti sitten testata tosi tilanteessa!

Testikaveriksi sain tyttäreni. Puimme keliin sopivat puolikevyet vaatteet, lamput päähän ja suihketta sinne tänne ;)

 Ilman heijastinliiviä en kuitenkaan uskaltanut lähteä, sillä täälä meillä on todella pimeää. Tyttärellä oli vaatteissa jo kiitettävästi heijastimia, joten pääsi tällä kertaa ilman omaa heijastinliiviään. Valokuvista näkee, että kyllä se suihke heijastaa, vaikka näyttää hiukan sotkuiselta. Tyttärelle tehtiin sydämet takin selkään ja mulle housuihin takareisien kohdalle. Tuossa alla olevassa kuvassa mun käden takana hiukan näkyy tuo toinen sydän mun reidessä. Käsivarsiin takkiin suihkutettiin ilman sapluunaa ja kuva osoittaa miten suihke on levinnyt koko käsivarteen. 

Mutta siis jes, heijastaa ja tällä voisi lasten reput ja takin hihat "maalata".

Lähdimme saunalenkille, minä juosten ja tytär pyörällä vieressä :) 

Suurimman osan lenkeistäni juoksen yksin, mutta aivan huippua on saada silloin tällöin seuraa! Mikä sen parasta, kun oma tytär haluaa lähteä kaveriksi <3 Haaveeni ja toiveeni on, että joku lapsistani innostuu yhtä paljon liikkumisesta ja vaikka vielä samoista lajeista kuin itsekin ja näin saisin todella läheisen treenikaverin. Lapset kuitenkin jokainen tekevät nyt ja aikanaan omat valintansa ja pyrin tukemaan niissä parhaalla mahdollisella tavalla.

 Kura loiskui jalkojen alla ja pitkin pohkeita. Mun ihanat maastojuoksukengät; Salomon speedcross 3 GTX oli mainiot tähän kura keliin! Eivät lipsu kurakossa ja antavat muutenkin hyvän tuntuman tiehen. Lyhyen pikitiepätkän juoksin ojanpenkalla säästääkseni pohjien kuvion kulumista.

Kotiin ehdittyämme kengät olivat kuraiset (mitä muutakaan olisi voinut odottaa!), mutta jalat kuivat. Kosteutta hylkivä pinta pelittää hyvin ja sopii mun jaloille ja käyttöön todella hyvin. Voi että mä tykkään!

Otsalamppuna mulla on laadukas LumiLight, mikä on myös ollut hyvä ostos muutama vuosi sitten. Käytän sitä juoksulenkeillä, yösuunnistuksessa, pyöräillessä ja joskus puutarhassa hämärässä puuhaillessa (niin mitähän mä siellä puuhailen... ;)?!! ). Toimii ladattavalla akulla, on sopivan kevyt ja näppärä viiden eri valon kirkkaus säädön ansiosta.

Tällainen lenkki tällä kertaa, ei paha ollenkaan :D
Kunpa pian pääsisi tyttären kanssa sitten hiihtämään...

Jännittävää ja liikunnallista joulun odotusta kaikille :D!

~Eija~

p.s. Tämä ei ole maksettu mainos.

Elämäni lyönnit

Hyvinvointi teemana on nyt kovasti tapetilla, eikä suotta. Elämämme on kiireistä, vaadimme toisiltamme ja itseltämme valtavasti ja vielä enemmän. Pitäisi ehtiä joka paikkaan ja kaikessa pitäisi ehtiä olla mukana. Sukulaisia, ystäviä ja naapureita olisi mukava nähdä, lasten kanssa leikkiä ja puolison kanssa istua rauhassa sohvalla ja jutella.  Haluaisi treenata, opiskella, käydä puutarha kurssilla ja valmistaa terveellistä ruokaa. Ai niin ja töissä pitää käydä ja nukkuakin jossain kohdassa. 

Suoraan kuin mun elämästä, ote elämäni ruuhkavuosista.

Kuortaneen Urheiluopistolla Liikunnan ammattitutkinnon viimeisimmällä lähijaksolla heti ensimmäisen päivän aamuna saimme anturit rinnalle, jotka tulisivat mittaamaan seuraavat kolme päivää sykettä. Kyseessä on FIRSTBEAT-mittaus, josta näkee melko luotettavasti stressireaktiot, palautumisen, arkiaktiivisuuden, liikunnan ja kuntoa kehittävän liikunnan. 

 Miksi meille tällainen tehtiin? No, meidän lähijakson yhtenä isona teemana oli hyvinvointi kokonaisuudessaan. Ei pelkästään se liikkuminen ja terveellinen ruokavalio, vaan tärkeää ovat myös palauttavat hetket keskellä päivää ja erityisesti unen laatu yöllä. Arkiaktiivisuudella on yllättävän iso merkitys peruskunnon ylläpitämisessä, painonhallinnassa ja painonpudottamisessa. Arkiliikunta tulee aktiivisesta työpäivästä kulkemalla mahdollisimman paljon kävellen portaat ja käytävät, pitämällä taukojumppaa ja parkkeeraamalla auto kauimmaiseen parkkiruutuun. Keinoja toteuttaa arkiliikkumista on monia, rajoitukset asetamme me itse.

 Firstbeat hyvintointianalyysin tarkoitus on auttaa hallitsemaan stressiä, palautumaan paremmin ja liikkumaan oikein. Siinä analysoidaan sydämen sykevälivaihtelua. Korkeat vaihtelut unen aikana kertovat tehokkaammasta paautumisesta kuin matalat. Analyysi auttaa ymmärtämään kuinka voi päivittäisillä valinnoilla vaikuttaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Tavoitteena on ymmärtää tasapaino työn ja vapaa-ajan sekä kuormituksen ja levon välillä.

Olin aivan innoissani tästä mahdollisuudesta ja vaikka en päässyt mittausta aivan todellisessa arjessani kokeilemaan, mutta sentään piipahdin kotona kesken lähijakson. Etukäteen olin aivan varma että omat yöunet eivät ole palauttavia ja stressikäyrää pukkaa päivälläkin punaisella, sen verran vääntöä ollut monen asian kanssa viime viikkoina. Erityisesti illat tuppaa venymään liian myöhälle koneen ääressä sähköposteja, raportteja ja opintosuunntelmia kirjoittaessa. Myöhään illalla nyt vaan on rauhallisinta niitä tehdä. Mutta toisaalta aamuisin olen väsynyt ja tuntui että yötkin menee paljolti pyöriessä.

 Ensimmäisenä päivänä sitä tiiraili mittaria rinnalla ja pyrki pysymään mahdollisimman rentona että saisi "hyvää" käyrää. Seuraavina päivinä sen jo unohti ja sitten kun mittari oli otettu pois, huomasi sen puuttuvan. Aktiivisen Kuortane viikon aikana mm. tutustuttiin Gymstick:iin. Aivan huippu vehje, innostuin tästä valtavasti!

Kotiin kaahailin pimeässä illassa vetämään kahvakuulatunnin ulkosalla. Kotona olikin sitten vastassa väsyneitä lapsia, pitkin taloa hajaantuneita leluja ja kaatuva pyykkivuori. Pääsin siis hetkellisesti kiinni todellisuuteen, mikä Kuortaneella täysihoidossa on vain muisto. Omaan sänkyyn oli kuitenkin ihana päästä nukkumaan, vaikka illalla taas venyi nukkumaan meno koneen ääressä ja aamulla oli aikainen herätys ja ajo takaisin Kuortaneelle.

 Kuortaneella jatkettiin taas mm. kuntopalloilla ja TRX-köysillä. Molemmista mulla hiukan kokemusta jo aikaisemmin, mutta nyt sai lisää ideoita ja innostusta. Näillä helpoilla ja tehokkailla välineillä jatketaan kotona ja asiakkaiden kanssa ;)

 Mitä sitten raportti kertoi...? 

Yllätys yllätys, mun palautuminen olikin hyvää :D! Sen koin lähijakson aikana ennen raportin saamistakin, että stressi oli helpottamaan päin, kun sain asioita hoidettua ja ratkottua ja juteltua opettajien kanssa käytännön asioista. Tämä näkyi raportissa! Kotona nukuttu yö näkyi huonoimpana yönä sen lyhykäisyyden vuoksi, mutta se aika minkä olin nukkunut olin nukkunut hyvin.

Autolla ajo Kuortaneelta kotiin ohjaamaan kahvakuulaa oli punaisella. Joo, mulla oli tiukka aikataulu ja kaikki kanssa matkustajat ajoi niin tunnollisesti nopeusrajoitusten mukaan, että mua hermostutti. Itse kahvakuula ohjaus oli tehokas treeni itsellekin ja tunnin jälkeen sotkuinen koti nosti stressi sykkeet hetkellisesti ylös. Seuraavana aamuna takaisin Kuortaneelle ajaessa olinkin ollut sitten rento,sillä lähdin ajoissa, joten tunnolliset kanssa autoilijat eivät hermostuttaneet laisinkaan.

 Liikuntapisteitä sain hyvin, eikä se ole ihme kun Kuortaneella aina liikumme sykettä kohottavasti lähes joka toinen tunti. Kokonaisuudessaan näiden kolmen päivän aikana mun voimavarat lisääntyivät joka päivä. Ja erityisen tärkeänä pidän sitä seikkaa, että koin tämän asian ilman tätä raporttiakin, mutta tämä tuki ja vahvisti tuntemuksiani. Tieto hyvästä palautumisesta yöllä johti siihen, että oli mietittävä mikä mua väsyttää. Yksi iso asia oli se, että talletin paljon asioita muistettavaksi päähäni, tuntui että oma kovalevy ei vedä enää enempää tietoa ja unohtelen asioita. Konkreettisena asiana tyhjäsin aikataulut päästäni kännykän kalenteriini; mitä mun pitää tehdä minäkin päivänä ja keskittyä silloin niihin ja olla murehtimatta vielä seuraavan päivän juttuja. Tämä auttoi heti ja nyt onkin päässä paljon kevyempi olo :)

 Tällainen mittaus on mahdollista ja hyödyllistä ihan kaikille, ikään, sukupuoleen, kuntotasoon ja tavoitteisiin katsomatta. Auttaa vahvistamaan omia tuntemuksia tai kenties löytää yllättäviä selityksiä omasta hyvinvoinnista. Yksi oiva työkalu oman hyvinvoinnin parantamiseen, kun se on niin monien asioiden summa.

~Eija~

p.s. Tämä ei ole maksettu mainos tms.! Vain yksi henkilökohtainen kokemus ko mittauksesta.

Pää täynnä motivaatiota ;)

Liikunnan ammattitutkinnon opinnot Kuortaneella porskuttaa eteenpäin. Olen aloittanut jo liikkumaan ohjaaminen ja yksilöllinen liikunnanohjaus osioiden suorittamisen. 

Kerran kuukaudessa on neljä lähijakso päivää Kuortaneella ja muu aika hyppyytetään ja ohjataan asiakasryhmää tai asiakasta sekä kirjoitetaan raporttia ja omaa arviointia. Kokonaisuuden hahmottaminen, suunnitelmallisuus ja ennakoiminen on oma haasteensa, jota tässä samalla koko ajan oppii. Asiakkaiden kanssa tekeminen on hurjan mukavaa, mutta työntäyteisten ja kiireisten päivien vastapainona on ihan parasta päästä lähijaksolle. Joka kerta sieltä saa hurjasti lisää motivaatiota, ideoita ja innostusta sekä erityisesti vahvistusta, että tästä mä niin tykkään <3

 Tänä syksynä meitä on hellitty useammilla kauniilla syyspäivällä ja sellainen sattui kolmannelle lähijaksollemmekin. Muun muassa isolla porukalla kävimme sauvakävelemässä metsän rauhassa.

Sauvakävely onkin mainoa vaihtelu perus kävelylenkille, sillä saa kädet ja yläkropan hyvin mukaan tekemiseen.

Kyllä näissä maisemissa jaksaa venytellä :)

Kerran aikaisemmin olen ollut spinning-tunnilla vuosi sitten ja nyt sitten toisen kerran. Meille pidettiin näytetunti lajitutustumis mielessä. Sellainen hiukan rankempi kuulemma, joo ja puolitoista tuntia. No huh huh! Pyörä jo itsessään oli haastava, osata säädöt ja lestan korkeudet yms, mutta selityksistä viis, hiki tuli! Ja olikin hurjan hauskaa :D

 

Välillä huilattiin ja istuttiin luennoilla. Tällä kertaa opittavana oli mm. anatomiaa ja fysiologiaa, kuntosali teoriaa, ravintoa ja liikuntamotivaatiota.

 Ja kun oli tarpeeksi taas istuttu ja oltu paikoillaan, oli aika jälleen pistää liikettä kroppaan. Kuntosalilla Kuortane hallilla mentiin lihasryhmä kerrallaan liikkeitä läpi.

Maastaveto.

Meillä on aina lähijaksolla mahdollisuus hyödyntää Urheiluopston tiloja. On kuntosali, rata, kentät ja välineet käytössä. Uimahalliin pääsee opiskelijahinnalla. Usein on melkoisen väsynyt illalla, että sopivan lenkin, syömisen ja koulutöiden tekemisen jälkeen muuta ei enää jaksa tehdä. Kuortane päivien jälkeen pää on täynnä motivaatiota ja kroppa kivas tikis ;)

 Syksy on ollut haastava ajankäytön kanssa. Etukäteen oli tiedossa opiskelun tuoma kiire ja vapaa-ajan rajoittuminen. Monta asiaa on ollut yhtäaikaa työnalla ja näin ollen oma muisti ja jaksaminen on ollut välillä äärimmilleen vedetty. Siksi olenkin ollut poikkeuksellisen hajamielinen ja stressaantunut, mutta toisaalta myös innostunut ja energinen. 

 

Tällä viikolla lähijaksolla puhuttiinkin paljon unesta ja palautumisesta, omasta hyvinvoinnista, ergonomiasta ja lihashuollosta. Meillä oli Firstbeat-mittaus kolme päivää, josta saimme kattavan raportin. Juttelin opettajan kanssa tovin omasta jaksamisesta ja sain paljon konkreettisia vinkkejä omaa stressiä helpottamaan. Otin heti näitä vinkkejä käyttöön ja koen ne jo nyt hyväksi. 

Firstbeat-mittauksesta teen oman postauksen lähipäivinä :)

 

Välillä on hyvä pysähtyä katsomaan omaa elämää hiukan tarkemmin. Pohtia mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, mitkä asiat rasittavat turhaan ja miksi. Esimerkiksi yksi asia kerrallaan korjata tilannetta ja tehdä niitä asioita, mitkä itselle todella ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. 

~Eija~

Pössöö Pässilänvuorella

Rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja positiivisella jännityksellä lähdin Pässilänvuorta Jurvassa valloittamaan 33 muun samanlaisen enemmän tai vähemmän pössöön kanssa ;)

Tuttuja olikin mukavasti löytänyt samoille poluille!

Luvassa oli 17 kilometriä ennen kokemattomia polkuja, sillä tämä 

Pässilänvuori Trail Run 

 järjestettiin ensimmäisen kerran.

 "Reitti alkaa Pässilän hiihtomajalta ja alku on leveää hyväpohjaista metsäpolkua. Muutaman kilometrin jälkeen pitkospuut pakottavat kilpailijat jonoon. Niiden jälkeen reitti jatkuu leveää polkua ja poikkeaa pari kertaa pienelle polulle ennen ensimmäistä hiekkatieosuutta. Hiekkatieltä käännytään oikealle leveälle polulle, josta sitten käännytään pienelle polulle joka vie reitin korkeimpaan kohtaan Pässilänvuorelle. Sieltä lasketellaan takaisin isolle polulle josta siirrytään toiselle hiekkatieosuudelle. Hiekkatieltä käännytään oikealle Natura 2000 -alueelle, josta eteenpäin polku on kapea ja paikoin erittäin tekninen. Polku mutkittelee kallioiden ja suon välissä. Sieltä päästään loppuosaan, jossa noustaan kallion päälle ja sieltä aukon kautta Pikkukalliolle, jossa jyrkkä alamäki. Tämän jälkeen on vielä n. kilometri ennen maalia jossa seurataan vanhaa pururataa maaliin Pässilän majalle.

Reitin pituus 17 kilometriä ja noususumma 250 metriä." 

Reitin kuvaus lainattu http://www.suuntajurva.net/7329

Lyhyempänä vaihoehtona oli myös 6km. 

Pässilänvuoren viimeiset kymmenet metrit koikkelehdittin tällaisella polulla...

Keli oli hyvä Pyhäinpäivän keli -> harmaata, lämmintä +8 astetta ja viilentävä tuuli. Aprikoin kovastikin mitä päälleni laittaisin juoksun ajaksi ja päädyin ohueen pitkähihaiseen paitaan ohuen juoksutakin alle ja jalkaan ohuet pitkät kalsarit ja juoksuhousut. Jalkaan tietysti upouudet Salomonit, joista kerroin viimeksi  http://metwotraining.blogspot.fi/2015/10/minustako-polkujuoksija.html

Käsissä vielä hanskat, jotka ovat alunperin hiihtohansakat, mutta jo niin kuluneet että sopii oikein hyvin tällaisiin syksyisiin pyrähdyksiin. Pisteenä iin päälle ExtremeRun-tuubihuivi korville.

Vaatetus osoittautui sopivaksi noin puoleen väliin asti kunnes hanskat oli pakko riisua pois. Oli siis lämmin!

Kaunis puro ja ei kun hyppy yli vaan.

 Etukäteen järjestäjät varoittelivat liukkaista kivistä, kallioista ja pitkospuista ja kyllähän ne liukkaita olivatkin. Erityisesti mäkiä alaspäin tullessa sai olla tarkkana ja pitkospuilla etenin kouluratsastus tyylillä tikuttaen eikä näin ollen maakosketuksia tullut. 

Märkyydestä ja jalkojen kastumisestakin varoiteltiin, mutta eihei, tämän pössöön jalat eivät kastuneetkaan, kun oli jalassa kosteutta hylkivät menopelit ja loikkivat askeleet yli suon silmäkkeiden ;)

Salomonien ensimmäinen kunnon kisakoetus oli kokonaisuudessaan menestys. 

Toki yli puolen välin jalkojen pohjat puutuivat, eritoten päkiöiden kohdalta, kuten testilenkillänikin. Pian puolen välin jälkeen puutuminen antoi periksi, mutta loppu matkan oikean jalan isovarvas oli turta. Mitään hiertymää siihen ei tullut,mutta taisi oudoksuksesta vain moittia. Nyt kun juoksusta on yli puolitoista vuorokautta kulunut,jalan pohjat ovat edelleen hyvin käsitellyn tuntuiset. Todennköisesti kekien rouheat pohjat ja pitkä epätasainen iskutus teki tämän. Enemmän vain lenkkiä poluille, niin eiköhän kroppa totu.

 Niin ja ne fiilikset muuten juoksusta...?!
No oli kivaa, vaikka lopussa väsähdin ja viimeiset kaksi kilometriä toivoin vain maalin jo näkyvän.

Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan (aikaa pitää parantaa!) ja sitä ennen voisi käydä lähistöllä muissakin vastaavissa polkujuoksukisoissa! Kärpänen puraisi (olisiko muuta voinut odottaakaan!?!) :D

 

~Eija~