sunnuntai 13. elokuuta 2017

Taas suunnistetaan

Palautuminen Tunturisuunnistuksen rasituksista on sujunut mielestäni kohtuullisesti. Jalkoihin ei tullut mitään hiertymiä tai lihassärkyjä, mutta hiukan voimattomat ne ovat olleet. Kuluneen viikon pyrinkin sitten pitämään kevyempänä aina viikonloppuun asti, sillä siellä oli luvassa kahdet suunnistuskisat. Onneksi maanantaina on luvassa jalkojen hieronta, sillä oikean jalan etusääressä on arkuutta. Ihan sormilla oon kipeää kohtaa pehmitellyt, mutta pitää hoitaa sitä vielä tehokkaammin.
Auringon paisteessa kohti lähtöä.
Mutta viikonlopun kisoissa, lauantain aluemestaruus pitkien matkojen kisaan Vaasaan sain kaveriksi 7 vuotiaan tyttäreni :) Tänä vuonna hän on ollut ilahduttavan innokas rastireitin kiertäjä, enkä osaa sanoin kuvailla kuinka ihanaa se on. Tärkeintä on ollut yhdessä olo ja pienet sekä isommat onnistumiset metsässä. Jälkeen päin tutkitaan reittejä ja oikaisuja ja merkataan mistä löytyi makoisimmat mustikat. Aina vähän jännittää, varsinkin äitiä tyttären puolesta, vaikka sitä ei välttämättä ääneen sanotakaan.

Vaasassa keli oli hyvä, maasto odotetunlainen (kivikkoinen ja ryteikköinen), hiukan kiertoa ja kaartoa, mutta myös nätistikin suoraan rastille osumista. Jalkoja painoi, varsinkin ylämäissä, mutta kaiken kruunasi maalisuoralla tyttären kannustus ja hymy, ja siitä tiesin kaiken hänellä menneen hyvin :)
Maalissa :D
Sunnuntaina oli vielä aluemestaruusviestit Karijoella. Mun seurasta saatiin kaksi naisjoukkuetta, ikänaisiin ja pääsarjaan. Mä pääsin pitkästä aikaa aluemestaruuskisoissa pääsarjaan, vaikka mieluiten kisaan omassa ikäsarjassani, sillä jotenkin on haasteellista pysyä noiden nuorten naisten vauhdissa. Mutta hei, haastetta hyvä olla :D

Keli oli hyvinkin pilvinen ja vaikka sadetihku loppuikin ennen metsään säntäämistä, oli melko kosteaa ja koleaa. Äkkiä siellä metsässä lämmin aina tulee ja kastuminen on niin sivuseikka, kun keskittyy suunnistamiseen. Itse olin aloitusosuudella. Kahdella väärällä hajonnalla kävin, mutta nopeasti sain tehtyä korjausliikkeet. Ylämäissä jalkoja painoi, mutta alamäet pystyin rallattelemaan kelpo vahtiin. Liukkaita kiviä, hiekkamonttuja ja polkuja, joita hyödynsin parhaani mukaan. Mukavaa oli ja tyytyväinen olin maalissa :)
Viikonlopun kartat.
Perinteisiä kesä suunnistuskisoja on alkukeväästä myöhäiseen syksyyn. Iltarastit myös pyörivät samaan aikaan. Kisoja ja ratoja löytyy jokaisen makuun ja rohkeasti kannattaa lähteä kokeilemaan - voit vaikka innostua :) Mulla on parin viikon päästä seuraavat suunnistuskisat, sillä silloin kisataan maakuntaviestit Jurvassa. Myöhemmin syksyllä ainakin vielä aluemestaruus yökisa ja erikoispitkä matka.
Heh, kuin kaksi marjaa ;)
Itseni palkitsin viikonlopun kisailuista uusilla suunnistuskengillä :) Edelliset olivat melko räjähtäneet! Toisesta kengästä oli pohja puoliksi irti sekä reikiä ja kulumaa päällyskankaassa. Nastat näyttivät ja tuntuivat vielä purevan hyvin liukkaalla kalliolla. Uudet kiiltää niin, että aivan häikäisee ;)

Alkavalla viikolla taas luvassa kahvakuulatreenit Neirossa ja Luopajärvellä. Tarkoitus on myös viikonloppuna juosta puolimaraton poluilla.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

~Eija~

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Tunturisuunnistus päivä 2

Hyvin nukutun yön jälkeen ikkunankaihtimia avatessa eteen aukesi melko harmaa näky. Oli aivan pilvessä ja tihuutti vettä. Lämpötila näytti plus 7°. Tunturisuunnistuksen toinen kisapäivä oli tänään. Aamupalaa suuhun ja päälle märän nihkeät suunnistusvaatteet. Tarkoitus oli pestä vaatteet lauantai illalla ja kyllähän se pesukone pyörikin, jopa kahdesti kun en ymmärtänyt ensimmäisellä kerralla avata vesihanaa ja toinen yritys keskeytettiin koneen pitäessä linkousvaiheessa kovaa kolinaa. Eihän ne vaatteet sitten aamuun mennessä ehtineet kuivua... No, kastumaan siellä tulisi joka tapauksessa. Kisapaikalle sain kyydin seurakavereiltani Karolta ja Juhalta - kiitos. Muu perhe jäi heräilemään ja syömään aamupalaa sekä siivoamaan mökkiä luovutuskuntoon.
Kisapaikalle meno osui niin nappiin, että sain suoraan lähteä lähtöön lämmitellen. Toisena kisapäivänä lähtö on takaa-ajotyylillä. Mä jäin eilispäivän voittajasta 13 minuuttia ja 38 sekuntia, joten mun lähtö oli klo.10.13 ja sekunnit. Mun reppuun pudotettiin gbs-seuranta mokkula, mikä oli mulle yllätys ja hirvittävää, mutta toisaalta näin jälkikäteen ajatellen aika hienoa. Mun perään lähti alle minuutin nainen, jonka kanssa muutaman sanan ennen lähtöä vaihdoin. Hän oli tehnyt eilen 10 minuutin pummin, joten tiesin hänen saavan mut kiinni. Ja niinhän siinä kävikin ja ekan rastin jälkeen olin ajettu kiinni. Pitkä väli toiselle rastille ja itselle selvä valinta oli mennä polkua pitkin. Saman sarjalainen lähti samaan suuntaan. Niilanpään rinnettä ylös kivutessa ehdittiin jutellakin. Molemmilla painoi eilinen jaloissa, mulla erityisesti oikea jalka tuntui laahaavan.
Kolmoselle oli taas todella pitkä väli. Vaihtoehtona oli mennä tunturien yli-ali-yli-ali tai kiertää kauempaa polkua. Me jatkettiin polkua pitkin. Luulammit-lampien kohdalla molemmilta meni ohi kapea polku ja palan matkaa mentiin porojen polkua, mutta suunta oli oikea. Rasti oli tunturin rinteellä ja kipuaminen sinne oli todella raskasta. Kävelyksi se meni, mutta hyvä treeni se oli ihan Vaarojen maratoniakin ajatellen 😉

Vielä oli kaksi helpompaa rastipistettä ja väsy todella alkoi painaa. Sarjakaverin päätin pitää koko ajan näköpiirissä, sillä ei hänelläkään kevyimmältä meno näyttänyt. Toiseksi viimeinen rasti ja olin vielä lähellä. Punnitsin yritänkö juosta kiinni vai laskettelenko maaliin rennosti. Selkä näkyi kuitenkin todella lähellä, joten päätin kokeilla miten väsyneenä jaksan vielä vähän kiristää. Yleensä loppukireissä en hevillä anna periksi. Saavutinkin koko ajan ja rinnalle päästyä vastusta ei tullutkaan, joten paahdoin loppuun asti. Maalissa kiitimme toisiamme hyvästä menosta.
Maalissa!
Tämän päivän kisassa olin kolmas ja tuo loppukiri varmisti mun viikonlopun kokonaiskisan 4. sijan 😁
Matka oli linnuntietä 15,9km ja oma mittari näytti matkaa kertyneen yli 18km. Aikaa kului 1 tunti ja 55 minuuttia, sama kuin eilen.

Tänään ei enää jaksanut kovin maisemia ihailla,väsy painoi. Enemmän ihailin vaivaiskoivuja jalkojeni juuressa ja iloitsin löytyneistä rasteista ilman mainittavia harhailuja. Uskallanpa siis linkittää tänne tuon aikaisemmin mainitsemani gbs-seuranta linkinkin. Gbs-seuranta löytyy täältä. Mä olen tuo sininen pallo (Keski-Säntti DA). Linkissä näkyy myös miesten ja partioiden pääsarjojen menijät.
2.pv:n kartta.
Perheemme tämän kesän lomareissukin sitten sai mukavan päätöksen, kun äiti pääsi mallikkaasti maaliin 😃 Pitkä ajo kotiin on jo voiton puolella. Mukava päästä taas kotiin. Aktiivisen muutaman päivän reissun aikana tuli liikuttua yli 106 kilometriä; kävellen, retkeillen, polkujuosten, fatbikellä pyöräillen ja suunnistaen. Tästä mä tykkään, kun monessa tekemisessä sai olla lapsetkin mukana 😊

Niin ja onneksi loma vielä jatkuu kotosalla.

~Eija~

lauantai 5. elokuuta 2017

Tunturisuunnistus päivä 1

Suomen Tunturisuunnistus järjestetään tänä vuonna Saariselällä, Kiilopäällä, tänä viikonloppuna. Tänään oli ensimmäinen kilpailupäivä. Lähdön lähestyessä jännityskin nousi odotetusti. Pelotti kartan suurpiirteisyys ja 30 000/5m mittakaava. Menin ilmoittamaan itseni naisten A-sarjaan, "koko rahan edestä" -ajatuksella. Pitkät, yli 15 kilometrin matkat houkutteli. No miksei, seikkailumielellä, nauttien.
Lähdössä.
Ilmoittautuneita oli järjestäjän kertoman mukaan lähemmäs 900. Pääajatushan Tunturisuunnistuksessa on suunnistaa kahden hengen partiossa, mutta onneksi myös yksin pääsee tuntureita valloittamaan. Lähtöpaikalla tuli kuitenkin hiukan orpo olo, kun haahuili siellä yksin ilman kaveria. Olisi ollut kiva kokea tämä yhdessä jonkun kanssa. Ymmärrän toki että ei kovin monella ole mahdollisuutta tänne näin kauas lähteä. Todennäköisesti itsellekin seuraavat kaksi vuotta jäävät välistä, sillä loma ei tule osumaan tähän kohtaan. Mutta täällä olin nyt ja päätin nauttia.
Pitkästi poroaidan reunaa.
Lähdössä porukka hajosi viuhkan tavoin kohti tuntureita. Otin suunnan ja katseen puolen kilometrin päähän. Ensimmäinen rastipiste näytti haasteelliselta jyrkänteiden ja vesikuoppien takana. Samaan suuntaan meni moni muukin, joten uskalsin antaa mennä. Hiukan oikealta kaartaen suoraan rastille, jes! 

Toinen rastipiste näytti selvästi helpommalta, tiheikön (mikä ei todellakaan vastaa "normi" tiheikköä) ja parin polun yli, tunturi lakeaa ylös ja toiselta puolelta alamäkeen suoraan rastille.

Kolmannelle rastille sitten teinkin huonon, ensikertalaisen reitinvalinnan. Lähdin kiertämään polkua poroaidalle, vaikka nopeampi reitti olisi ollut tunturin reunaa loivasti kohti poroaitaa. Ei voinut enää puolen kilometrin jälkeen muuttaa suunnitelmaa vaan antaa mennä vaan. 
Kiilopää-tunturin rinteellä.
Neljännelle rastille oli taas pitkä väli ja sitä lähdin vasemmalla kulkevaa polkua pitkin saavuttamaan. Polulla meni moni muukin, mutta lähes kaikki oli miehiä. Toisia yksin meneviä naisia en alun jälkeen nähnytkään. Rastia lähestyessä miehet kaarsivat vasemmalle ja mä jäin yksin tunturia nousemaan. Suunta näytti eteenpäin, mutta aloin epäröidä ja pää alkoi pyöriä. Hiukan siksakkia ja helpotus kun oikealta lähestyi useampi partio. Varmistus heiltä ja samalle rastille oltiin menossa. Mun suunta oli kuin olikin koko ajan oikea, en vain uskonut itseeni.

Kiilopää-tunturin reunaa etenin monta kilometriä kohti viimeisiä rasteja, jotka olivat lähellä maalia. Maisemat olivat uskomattomat eikä niitä valitettavasti saa kameralla vangittua, ne pitää vain kokea itse.
1. päivän kartta.
Toiseksi viimeisellä rastilla tuli vielä noin 100 metrin ohi juoksu nopeaa alamäkeä pitkin, mutta hyvillä mielin pääsin maaliin ja suoritus oli hyväksytty 😊

Ensimmäisen päivän sija oli 4. 13 minuuttia voittajalle jääneenä. Muutenkin kolmen kärki veteli ihan omia menojaan. Mun takana toki hengitetään aika lähellä niskaan, joten otettava tämän päivän virheistä opiksi ja edettävä huomenna vielä fiksummin, unohtamatta ihailla maisemia.

~Eija~

perjantai 4. elokuuta 2017

Fatbike polkaisu Luostolla

Aamu valkeni aurinkoisena Luostolla, Ukko-Luoston juurella. Mä pomppasin ylös muun perheen vielä nukkuessa. Söin kunnon aamupalan, puin lenkkivaatteet päälle ja hiivin ulos. Lapland Hotelssista olin vuokrannut fatbiken käyttööni kolmeksi tunniksi ja piti päästä pian liikkeelle. 
Ukko-Luosto taustalla.
Etukäteen silmäilin  lenkki vaihtoehtoja maastopyöräreitti-kartalta, jonka sai myös Hotellilta ja sen lisäksi hyviä vinkkejä. Hiukan oli haastavaa tietää kuinka pitkälle ehdin, mutta mahdollisimman pitkälle tietysti. 
Lenkkikavereitani.
Lopulta kiersin Ukko-ja Pikkuluoston, jatkoin Ametistikaivokselta Lampivaaralta kohti Latvavaaraa kiertäen sen. Poljin Rytkimäkurun ja Rytkimäkeron kautta palan matkaa tietä pitkin takaisin Luoston kylkeen. Paljon oli helppo kulkuista baanaa, mutta paljon oli myös todella haastavaa kivikkoa ja juurakkoista polkua. Kun menin vauhdilla alas, opin tietämään että kohta pääsee polkemaan takaisin ylös. 
Taiturointia kivikossa.
Muita polkijoita en nähnyt, mutta monella laavulla näkyi patikoijia. Opasteet olivat mielestäni hyviä ja niitä oli tarpeeksi usein, eksymään en tänään siis päässyt. Pysähtelin kuvaamaa maisemia ja tietysti pyörää. Olisi hienoa omistaa fatbike, mutta toistaiseksi mulla ei ole tarpeeksi aikaa että ehtisin sitä tarpeeksi ulkoiluttamaan. Ehkäpä joskus, oli tämä niin hauskaa ja haastavaa 😊
Kilometrejä kertyi 35 ja aikaa kaikkine pysähdyksineen kului 2 tuntia ja 40 minuuttia. En olisi malttanut lopettaa, mutta oli ehdittävä suihkuun ja pakata tavarat autoon ennen mökin luovutusta.
Matkamme jatkui Saariselälle. Väsy meinasi nujertaa meidät aikuiset perille päästyämme, mutta lasten esimerkkiä seuraten lähdimme kaikki vielä ulkoilemaan. Mä lähdin tutkimaan retkeilypolkuja ja voi ihanuus mitä täältä löytyi! Kiipesin Suomen katon räystäälle, siltä se tuntui. Ihana hiljaisuus ja rauha. Sitä oli mahdotonta kameralla vangita, mutta se tallentui omalle kovalevylleni. 

Katsotaan mitä kerrottavaa viikonlopun suunnistuksista saan kasaan. Ihme kyllä, mua ei vielä tapoihini kuuluen jännitä, mutta ehtiihän sitä sitten huomenna. Kaikkien sarjojen yhteislähtö on klo.14, sekin varmasti omanlaisensa kokemus.

~Eija~

torstai 3. elokuuta 2017

Isokankaan retki matkalla pohjoiseen

Olemme taas matkalla Suomen Lappiin koko perheen voimin. Pääkohde on Saariselkä ja Tunturisuunnistuskisat Kiilopäällä, mutta koska oli mahdollisuus käyttää reissuun useampikin päivä lomien puitteissa, tartuimme tähän ja pakkasimme automme ääriään myöten täyteen ja lähdimme matkaan. Kodista ja meidän pupuistakin pidetään huolta - kiitos M&J ja vanhemmat ☺
Meiltä Saariselälle on  pitkä matka, yli 10 tunnin ajo autolla. Päätimme pätkiä meno matkan ja ensimmäinen pysähdys tuntui sopivalta Oulun seudulla. Lapset ovat koko kesän toivoneet telttayötä ja nyt tuntui sopivalta se toteuttaa. Ennustettiin mukavaa keliä ja Oulun seudulta löytyi useampikin vaihtoehto minne mennä. Suunnittelimme lähtevämme ajoissa kotoa matkaan ja tehdä reippaan pituinen patikointi ja jäädä metsään yöksi. Oulussa Sanginjoen pohjoispuolella sijaitsee Isokankaan luonnonalue ja suosittu retkeily paikka. Valitsimme tämän ensimmäisen päivän kohteeksi.
Vanha niittylato keskellä metsää.
Iloksemme pääsimme autolla Isokankaanjärven rannalla sijaitsevalle laavulle asti. Säästyimme tavaroiden monen kilometrin kantamiselta. Laavulta löytyi nuotiopuut, huussi ja  kaunis järvimaisema. Nappasimme kamerat reppuun ja lähdimme iloisella mielellä matkaan.
Pitkospuut suolla.
Kaunista kangasmaastoa, suoria ja komeita mäntypuita, valtavasti kypsiä mustikoita etteivät lapset millään meinanneet malttaa välillä jatkaa matkaa kun löytyi niiiin suuria yksilöitä. Soita ja kypsyviä lakkoja, liukkaita pitkospuita ja luonnon synnyttämiä tuulenpesiä puissa. Rauhallista, mitä nyt hyttyset kiersivät ympärillä.
Reitti oli tasainen ja helppo kulkuinen, oikein passeli lasten kanssa kierrettäväksi. Sopivia taukopaikkoja oli reitin varrella ja kylttien kilometrit oli mukava nähdä, vaikka oma sporttrackerikin päällä oli. Loppu puolella heitti muutaman piskon niskaan ja ukkonen jyrisi kaukana. Päälle se ei kuitenkaan tullut ja pääsimme reilun 10 kilometrin lenkin jälkeen kuivina leiriytymispaikalle.
Lapset jaksoivat hienosti ja kummasti jäi virtaa vielä laavullakin leikkiä,tuuhastaa nuotiolla ja pulahtivat kaikki kolme turpeiseen järveenkin. Juomavedet hupeni uhkaavasti lapsia putsatessa 😁 
Mäntyjä silmänkantamattomiin...ja mustikoita 😏

Lapset tekivät omat kaarnaveneet ja lähettivät laineille.

Nuotiohetki, rauha ja teltasta kuuluva kikatus.
Suurimmat puiden juuret ja metsän kivet vältettiin ja nukuimme yön hyvin ja sopivan lämminkin oli. Samalle laavulle myöhemmin illalla saapuneet toiset telttailijat olivat jo lähteneet pois meidän vasta heräillessä. Aamupalaa, tavarat kasaan ja matka jatkui Luostolle.
Luostolla minä ja lapset jo valloitimme Luosto tunturin, miehen lähtiessä kalaan. Nyt mökissämme kuuluu tasainen lasten unituhina. Kerätään voimia taas huomisen retkille 😊

~Eija~

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lomapoluilla

Ensimmäinen lomaviikko hurahti koti- ja puutarhahommia tehden. Mukavaa puuhaa, kun sitä saa rauhassa, ilman kelloon vilkuilua tehdä. Monta sylillistä tavaraa lähti kiertoon ja toisaalta auton peräkontillisen verran toin kasveja puutarhaan. Omalla tavallaan siis tasapaino säilyi ;) Ystäviäkin on ehtinyt nähdä, vähän leipoa ja tietysti liikkua.

Maanantaina Niinan kanssa käytiin hyppelemässä HIIT-treenissä. Olipa veto! Viisi eri liikettä, kaikki jaloille, 45 sekuntia työ, lyhyt tauko ja sarja 4 kertaa läpi. Huh kun tuntui! Tuntui vielä monta päivää jälkeenkin ja perjantaille olin itseni ilmoittanut KOMIA Paukaneva Night Trail 10,2 kilometrin kisaan. Ehdin jo hetken pelätä kuinka jalat ehtivät palautua.

Muutenkin jännitin tulevaa kisaa ihmeellisen paljon. Koko päivän olin hermostunut ja pyörittelin mielessä millä vauhdilla matkaan tulisi lähteä. 10 kilometriä tuntuu sen verran lyhyeltä, ettei siinä kovin ole aikaa kuulostella sopivaa vauhtia ja silti sen verran pitkä, ettei välttämättä ihan täysiä voi tykittää koko matkaa. Ihmeellisen paljon stressiä viattomasta iltakisasta. Taisin vaan lastata niskaani turhaa painetta.
KOMIA Paukanevan Night Trail reitit.
Keli oli lämmin ja painostava. Sadettakin oli kuulemma luvattu, mutta ei satanut, vaan saimme valtavan kauniin auringonlaskun. Porukkaa kuhisi mukavasti kisapaikalla ja paikan päällä ilmoittautuneitakin tuntui tulevan ihan kiitettävästi. Matkoina oli 10,2 ja 6 kilometriä, kilpa- ja kuntosarjaa miehille ja naisille. Yhteensä kaikissa sarjoissa osallistujia kertyi yli 90. Tuttuja oli valtavan paljon ja kun oli paikalla ajoissa, ehti jutella mahdollisimman monen kanssa.
Mä ja kollega Sari ennen lähtöä.
Kaikki lähtivät yhtäaikaa ja mä kuopaisin matkaan heti miesten kilpasarjalaisten peesiin. Alkuun mentiin leveää, esteetöntä pitkospuupätkää ja omaa, itselle sopivaa vauhtipaikkaa pääsi hakemaan. Ensimmäinen kilometri meni niinkin vauhdikkaasti kuin 4:10! Kapeammalle perinteiselle pitkospuuosuudelle himmailin vauhdin maltillisemmaksi, noin 4:30. Onnistuin pääsemään tosi hyvään kohtaan juoksijoiden letkassa. Pyrin pitämään edessä koko ajan sopivaa välimatkaa, että näin pidemmälle mihin askeleet asettaa. Muutaman kerran tuli horjahdus, kun en malttanut olla vilkaisematta taakseni ja kun tuli kohtaamisia toisten juoksijoiden kanssa. Pitkospuilla oli todella haasteellista ohittaa vauhdissa!
Kuva Henri-Matias Latosaari
Reitti oli todella nopea. Lyhyt pätkä pururataa ja heinikkoista polkua hiukan rikkoi pitkospuujuoksun rytmiä. Paukaneva oli kaunis päivän hämärtyessä, ei tuullut nimeksikään eikä maanantain HIIT hidastanut yhtään askelta. Sykkeet olivat korkealla ja se tuntui hyvältä. 6 kilometrin kohdalla olin päässyt siihen tunteeseen, että jalat vaan vievät ja kaksi kilometriä ennen maalia tiesin, että tämän vauhdin saan pidettyä loppuun asti. Mun loppuajaksi kirjautui 45:27, johon oon todella tyytyväinen! 
Kuva Henri-Matias Latosaari
Aina on helppo hymyillä ja joskus kiva voittaa :)
Tällä vedolla voitettiin tällä kertaa naisten kilpasarja :D Palkinnoksi sain kokeilemisen arvoiset Lentz-kompressiosukat ja ilmaisen osallistumisen KOMIA Ilkan Polku-tapahtumaan marraskuussa. Hienot palkinnot! Kannatti siis jännittää :)
Tänään sunnuntaina polkujuoksuteema jatkui, kun lyöttäydyin mukaan Trail Run Kurikan - polkujuoksuporukan yhteislenkille. Aamulla kello 9 lähdettiin Ilmajoen Ahonkylästä 8 juoksijan voimalla Ilkan Polkua kulkien kohti Ilmajoen Santavuorta. Vauhti oli maltillinen, pysähdyimme välillä evästämään ja juttu lensi. Oli mukava lenkki ja oli kiva tutustua turvallisesti porukalla tuohon Ilkan Polkuun. Seuraavaksi sinne uskaltaa mennä yksinkin. Matkaa kertyi reilu 30 kilometriä. Teki niin hyvää, jalat jaksoi hyvin, energiat riitti ja eväät maistui. Ikävää oli kantaa lenkin juomat kädessä, sillä mun tilaama Salomonin juoksuliivi ei vieläkään ole tullut! Kuukausi kulunut... Lenkin jälkeen Sari nakkasi mulle taas juomareppunsa lainaan, sen saman joka mulla oli Ylläksellä. Ens viikonloppuna nimittäin pääsen fiilistelemään Suomen Tunturisuunnistukseen Kiilopäälle ja siellä erikoispitkillä matkoilla eväitä taas tarvitaan.

Polkupitkis porukalla.
Jeah, viikko taputeltu ja innokkaasti taas vaan eteenpäin :D

~Eija~

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Katsomossa

Tänään on ollut yksi tämän kesän parhaista hetkistä. Se oli kello 07.15 kun leimasin itseni ulos sairaanhoitajan töistä, yövuorosta. Seuraavan neljän viikon aikana ei tarvitse valvoa öitä ja jos valvon, se on ihan musta itsestä kiinni. Yksi iso ja tärkeä asia elämästäni on neljä viikkoa tauolla, sillä aloitin odotetun ja ansaitsemani KESÄLOMAN :D! Kesä on ollut töissä melkoinen monella tapaa. On ollut valtavan kiireistä ja stressaavaakin, erityisesti kesäkuussa kun tuli paljon vastavalmistuneita sijaisia. Mutta meitä on mahtava porukka ja on ollut kiva tutustua uusiin työtä pelkäämättömiin ihmisiin. Voin sanoa, että päivystyksessä tykätään viileästä kesästä, sillä kelillä on niin valtava vaikutus asiakas määriin ja erityisesti heidän vaivojensa laatuun. Valitettavasti herra alkoholi on suurimmalla osalla vienyt tasapainon ja hyvät käytöstavat ja niin usein syyllistetään jotain toista. Mutta onneksi tästä kaikesta mä olen nyt niin vapaa :)
Jokimaisemaa.
Tänä vuonna aloitin lomani polkemalla Lapualle. Mari haastoi katsoman naisten superpesiksen runkosarjan ottelua. Vastassa olivat Lapuan Virkiä ja Kempeleen Kiri. Edellisestä pesispelistä katsomossa onkin aikaa, vuosia! Ja tämä oli sitä paitsi ensimmäinen kerta kun olin katsomassa naisten peliä. Mulla oli melkoisen ruosteessa pelin oikeat säännöt, joten pommitin Maria kysymyksillä koko reilun pari tuntisen ajan.

 Ja pyörällä lähdin ihan sen vuoksi, kun mulla oli aikaa. Muu perhe oli mökillä uimassa, joten tottakai käytin oman aikani viisaasti ja sain hyvän lenkin itsekin samalla!
Reissun eväät.
Ottelu oli kaikille ilmainen ja yleisömäärän mukaan sponsorit olivat luvanneet lahjoittaa rahaa paikallisten vähävaraisten perheiden tukemiseen. Todella kaunis ajatus. Yleisö määrä olikin 925, aika hienosti!
Peliä.
Peliä oli mielenkiintoista katsoa ja ehkä jotain opinkin. Peäpallo vaatii tarkkaa silmää ja keskittymistä pelaajilta, monipuolisista taidoista puhumattakaan. Totisena ei kuitenkaan väännetä, vaan huumori ja hauskanpito säilyi koko pelin ajan. Hienoa peliä ja Virkiä voitti. Muuta en oikein osaakaan pelistä kommentoida, heh ;)
Ja syöksyä.
Kotiin päin oli mukava myötätuuli ja se taittui maisemia ihaillen. Reitikseni valitsin vähän rauhallisemmat tiet ja pyrin välttämään liikennevalot, joita en voi sietää. Autoillessa ne on ok, mutta lenkillä jalan tai pyöräillen ne ärsyttää. Aurinko oli paistanut lähes koko polkemisen ajan, mutta kotona maa oli märkä. Yhteensä kilometrejä kertyi 88 ja aikaa kului 3 tuntia ja 45 minuuttia.
Kiitos Mari, kun haastoit mua katsomoon :)
Peltomaisemaa <3
Nyt kun mulla alkoi hiukan väljempi aikataulu, lopetan ohjaustauon ja toivotut kesätreenit saavat alkaa :D Alkavan viikon vielä puhaltelen ja huilaan, mutta sitten mennään näin ->

Paistaa tai sataa, niin Neiron koulun kentällä (ulkona) on luvassa KESÄTREENIT, maanantaisin klo.17.30-18.30.
31.7. Kuntopiiri kahvakuulalla ja omankehonpainolla (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)
7.8. Kuntopiiri eri välinein (mukaan oma kuula x2, käsipainot ja keppi, sekä jumppapatja tms)
14.8. Kahvakuulatreeni koko kropalle (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)
21.8. Kehonpainoharjoittelu (mukaan jumppapatja tms)
28.8. Intervalliharjoittelu (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

Hinta 5€/kerta tai 20€/koko elokuun setti.

TERVETULOA kaikki uudet ja vanhat treenaajat. 
Treenit sopivat jokaiselle ikään, sukupuoleen tai kuntoon katsomatta. Tule ja tee oma treenisi sellaisena kuin olet :)

~Eija~