torstai 30. marraskuuta 2017

Marrasputki well done!

Ehkä ensimmäistä kertaa eläessäni marraskuu meni nopeasti ja siitä kiitos kuuluu juoksemiselle. Paljolti päivien ja viikkojen aikataulujen suunnittelu lähti siitä, että missä kohdassa käyn juoksemassa. Viimeisen vuoden aikana oon tykästynyt enemmän ja enemmän aamulenkkeihin ja niitä tuli tehtyä paljon marraskuun aikana. Arkisin juosten saattelin eskarilaisen eskariin ja jatkoin siitä eripituisille poluilleni. Aamulenkit antoivat mukavasti virtaa loppu päiväksi.

Tälle viimeiselle viikolle jäi 4 päivää juostavaksi. Etukäteen ajattelin, että helppo homma, sillä mä oon myös lomalla tämän viikon. Ja kyllähän se juoksu vielä maanantaina maistuikin, kun rullailin rauhallisesti reilu 19 kilometriä. Juoksu tuntui todella mukavalta ja pitempäänkin olisi voinut jatkaa, mutta alkoi tulla nälkä.
27.päivä
Maanantai illalla työpaikan pikkujouluissa (joo-o, vuorotyöläiset voivat juhlia minä päivänä tahansa ;)) tuli tankattua hyvää ruokaa mahan täydeltä, joten lähtökohdat tiistain lenkille olivat hyvät. Mutta yllättäen lähdön kanssa vähän tökki ja oikeaa jalkaa kiristeli pitkästä aikaa. Suurin piirtein 7 kilometrin paikkeilla jalka antoi periksi ja sai juoksuun rentouden. Vajaa 13 kilometriä yhteensä rouskuttelin nastakengilläni.
2.päivä
Ja sitten tuli keskiviikko... Jo edellisenä iltana olin itselleni listannut hommia, joita pitäisi ehtiä tehdä. Tyttären synttärijuhlat juhlittaisiin viikonloppuna ja siihen kuuluvat valmistelut pitäisi ehtiä tehdä. Myös muutamia jouluun ja koululaisten Itsenäisyysjuhlaan liittyviä asioita piti hoitaa, sekä pari puhelua soittaa. Asioita sen tarkemmin avaamatta, lista oli pitkä ja se stressasi. Ajatukset pyörivät odottavissa hommissa ja juoksu tökki tosi paljon. Askel oli raskas ja tuntui että jännitin kroppaani hartioista nilkkoihin asti. Reilu 8 kilometriä kiristelin ja sitten kotona hophop asioita hoitamaan. 

Kyllä se vaan niin on, että jos mielen päällä on jotain, ei treenit tai rennoiksi tarkoitetut lenkit välttämättä suju. Itse olen tämän tänä vuonna joutunut omalla kohdallani toteamaan. Ja kun on vielä sellainen asioiden pyörittelijä ja lähes aina haluaa tehdä itse, ei tartte auttaa -tyyppi, niin stressaantuuhan siinä. Joten eipä tämä lomaviikko aivan rentoutumisesta mene, mutta ehkä sitten toisella kertaa...
29.päivä
Tänään torstaina oli lopulta marraskuun viimeinen päivä! Aamulenkille mars, koska illalla ei moiselle olisi aikaa. Tuttuja omia lenkkireittejäni kiertelin reilun 10 kilometrin verran ja tyytyväisenä istahdin kotiportaille. Asioihin kiintyvänä ihmisenä tuntui hetkellisesti hiukan haikealta. Oli ollut mukava someyhteisössä seurata toisten päivittäisiä kuvia ja lyhyitä kertomuksia fiiliksistä miten kulkee, mutta nyt tämä olisi ohi. Vaikka suurimman osan lenkeistä juoksin yksin, niin toisaalta koin että vierellä oli juossut useita kymmeniä muitakin. 
Heitin pienet tuuletukset.
30.päivä
Oon tosi iloinen että marrasputkeen lähdin. Sain testata omaa kroppaani selvästi normaalia korkeammilla kilometri määrillä, sisukkuuttani lähteä liikkeelle ankeassakin fiiliksissä sekä sisälläni olevaa kilpailuviettiäni. Ensin asetin ihan perustavoitteen käydä juoksemassa joka päivä, kunnes kilometrien karttuessa halusin saavuttaa 300 ja tämän täyttyessä helposti, otin tähtäimeksi 350. Lopulliseksi saldoksi tuli 356,5 kilometriä! Näihin kilometreihin kului yhtäkkiä laskettuna sellaiset 35 tuntia. Lisäksi aikaa tietysti kului pukemiseen, vaatteiden kuivattamiseen ja pesemiseen, syömiseen sekä venyttelyyn. Koen, että kaikki nämä kulutetut tunnit eivät missään nimessä ole menneet hukkaan, vaan työkaluiksi ja pohjaksi tulevia silmällä pitäen.

Kuukauden aikana nukuin muutamia öitä (ja päiviä) lukuunottamatta todella hyvin. Alaselkä kivut ja mielessä pyörivät asiat kiusasivat hetkittäin ja useampana arkivapaapäivänäni olisin mielelläni nukkunut vielä pitempään, mutta noustava oli ylös ja vietävä eskarilainen eskariin. Ruokahalut ovat olleet normaalia paremmat ja erityisesti aamupala on ollut tärkeä. Pelkällä banaanilla ei lenkille aamulla jaksa, vaan Neolifen Shake on ollut aivan ehdoton, erityisesti yli tunnin lenkeille. Vasta kotiin palattua suihkun raikkaana oon kunnon aamupalan rauhassa syönyt. 

Oli hieno kuukausi.
Huomenna en mene lenkille.
Ylihuomenna sitten taas ;)

~Eija~

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Valoa marrasputken päässä

Viikko on taas juossut, kirjaimellisesti :) Tiesin jo etukäteen, että haasteellisin pätkä olisi alku viikosta, joten siihen latasin sopivan asennoitumisen ja selittelyitä en kuunnellut. Loppu viikko sitten on mennytkin rallatellessa, jopa oikein odottaessa että pääsee juoksemaan ja oonkin vain nauttinut.

Maanantaina saattelin lapset juosten kouluun ja jatkoin siitä pikkupikku pakkasen puolella omaa lenkkiäni. Oli fiilis juosta pitkään, koska edessä olisi kaksi yövuoroa ja näistä johtuen pari seuraavaa päivää menisi vähillä kilometreillä. Lunta hituloi hiljakseen ja oli niin mukava juosta. Kilometrejä kertyi vähän vajaa 18.
20.päivä
Yön valvoin töissä ja aamulla nukutti makeasti. Mulla ei pääsääntöisesti ole mitään ongelmia nukkua päivisin ja mielelläni nukkuisin yövuorojen jälkeen vaikka iltaan asti (ja siitä sitten taas piretäni seuraavaan yövuoroon), mutta kouluikäisten lasten kanssa se ei oikein ole mahdollista. Ja meidän perheessä tiistai on viikon haasteellisin päivä, joten kello oli herättämässä jo kahdelta. Nousin ylös, aamupalaa naamariin, läksyjen tarkastamista, ruuan laiton aloittamista ja sitten lenkkarit jalkaan ja päivän lenkki samalla nuorimmainen hoidosta hakien. Todellakaan en ilman putkea olisi taaskaan yövuorojen välissä juoksemaan lähtenyt, mutta nyt mentiin. Hyvin rauhallisesti 6 kilometriä. Kyllähän se hyvää teki! Jaksoi sitten illan harrastuskuskaukset omat ohjaukset ennen toiseen yövuoroon menoa.
21.päivä
Keskiviikko aamulla yövuoron jälkeen pääsin heti kotiin ehdittyä suoraan nukkumaan, kun mies oli eskarilaisen vienyt jo hoitoon. Ja mähän nukuin, heräten taas kellon soittoon ennen kahta. Aamupala, hetken hiljaisuudesta nauttimista kunnes koululaiset tulivat kotiin ja sitten taas lenkkarit jalkaan ja juoksemaan. Kiersin 8 kilometriä, tulin kotiin vaihtamaan vaatteet ja laiskasti autolla hain eskarilaisen hoidosta. Just ja just valoisalla sain lenkkini tehtyä.
22.päivä
Torstaille ennustettiin kunnon lumi-räntä-vesi myräkkää. Mutta eihän sellaiset putkea katkaise, njää. Ennen kuin sängystä aamulla nousin (oli taas niiiin ihanaa nukkua yö omassa sängyssä!!), kuulin kuinka ulkona tuuli vihelteli. Koska illaksi ennustettiin sateen muuttuvan vedeksi, valitsin lenkki ajankohdaksi ehdottomasti aamun. Taas saattelin eskarilaisen eskariin ja jatkoin siitä juosten lenkkiäni. Myötätuulessa tunsi lentävänsä, mutta voi armotonta kun tuli sivu- tai vastatuuliosuus! Kasvoille osuvat "lumihiutaleet" olivat kuin neuloja, ne todella sattuivat. Yritin piiloutua tuubihuivin taakse, mutta sen läpi hengittäminen on hankalaa. Se oli sellainen sisuuntumis-lenkki, kuten iltapäivällä tekemäni vaunulenkkikin, josta edellisessä postauksessa kirjoittelin. Voittaja fiilis oli makea 12,5 kilometrin jälkeen!
23.päivä
Perjantaina tuuli oli huomattavasti tyyntynyt ja aurinkokin pilkahti keskipäivällä. Mä kuitenkin jätin lenkkini pimeälle, kun saattelin tokaluokkalaiseni kaverisynttäreille. Neiti polki pyörällä vierellä reilu 5 kilometriä ja mä jatkoin siitä matkaa. Sain kerättyä kasaan vajaa 16 kilometriä. Juoksu tuntui ihanalta pimeydessä, jäätiköissä ja kurakoissa. Ilman nastakenkiä ja otsavaloa ei olisi pärjännyt, sen verran pimeä BlackFriday oli.
24.päivä
Viikon vapaat olivat takana, mutta edessä oli mukava viikonloppu; aamuissa yhteislenkit ja sieltä suoraan iltavuoroon. Suurimman osan lenkeistä juoksen yksin, omia polkujani, joten on aivan huippu ihanaa saada seuraa :) Viime viikon sunnuntaina olin Ninnin kanssa polkujuoksemassa Ninnin treeniohjelman mukaan ja tällä viikolla mentiin lauantaina, mutta toisille poluille. Keli oli taas tosi hyvä, aurinko pilkahteli (se ei marraskuussa paista, vain pilkahtelee) ja rauhallinen vauhti oli just hyvä tähän väliin. Juostiin liukkailla ja märillä kallioilla ja mättäillä kaksi tuntia ja yhteensä reilu 15 kilometriä.
25.päivä
Tänään sunnuntaina haastoin suunnistusseurani naisia yhteislenkille poluille. Meitä olikin neljä mukana ja oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa. Kesäkaudella tulee nähtyä iltarasteilla ja kisoissa, mutta kauden päätyttyä harvemmin. Niin sanotun naisten valmentajan ominaisuuksissa järjestän yhteistreenejä epäsäännöllisen säännöllisesti ja nyt vihdoinkin sain startattua tämän yhteisen talvikautemme. No juoksimme sitten pitkin poikin metsässä, oudoksuksesta ilman karttaa, mutta arvioidussa aikataulussa löysimme takaisin autoille vajaan 8 kilometrin jälkeen. Oli mukava lenkki :)
26.päivä
Kuukauden 300 juoksukilometrin rajapyykin saavutin tänään ja kokonais kilometrit ovat nyt 306,2. Itselle hienoa saavuttaa tuollainen kuukausi kilometri määrä ottaen huomioon, että ensimmäisen viikon jälkeiset melko pahat kireydet ovat sen jälkeen olleet poissa. Toki selkä on parina yönä hiukan vaivannut, mutta tehostan nyt taas kehonhuoltoa, jospa se sillä taas helpottaisi. 

Nastakengistä on molemmista lähtenyt yksi nasta pohjasta. Vielä ei huomaa pidossa, mutta jos tällä vauhdilla lähtee lisää niin en tykkää. Muutenkin kengät ovat lähes koko ajan märkinä, puhumattakaan tuosta lenkkivaatteiden pyykin määrästä. Huomen aamulla lähtee taas pesukone pyörimään..

Mutta plussan puolella ollaan. Eikä putkea ole enää kuin 4 päivää jäljellä! Joten nyt loppukiri ja uusi tavoite on saada 350 kilometriä täyteen :) Torstaina kuulette kuinka marrasputken ja -kilometrien kanssa lopulta käy :)

~Eija~

perjantai 24. marraskuuta 2017

Säällä kuin säällä

Yleisin taattu puheenaihe seurassa kuin seurassa on sää. Sillä on helppo aloittaa keskustelu, täyttää hiljaisia hetkiä ja äimistellä ihan muuten vaan. Sää vaikutta fiiliksiin, tekemisiin ja se pysähdyttää joskus mahdillaan. Viime päivinä keli onkin taas ollut otsikoissa, kun koko Suomen yli pyyhkäisi lumi-räntä-vesi rintama rajun tuulen kanssa. Se suisti autoja ojaan, tyyppejä kumoon ja auraajilla ja hiekoittajilla oli hommia. Moni varmasti jätti turhat asioinnit tekemättä, mikä olikin ihan viisasta. 

Kuitenkaan kaikkea ei tarvitse sään takia perua, esimerkiksi suunniteltua lenkkiä :) Sään myllätessä ympärillä ja vastustaessa matkantekoa, kasvattaa se roimasti sisua ja kotona olo on kuin voittajalla. Muistan esimerkiksi kuinka kevättalvella 2015 puskin vastatuulessa, räntäsateessa suunnitellulla pitkällä lenkilläni asfalttitien reunaa. Ohi ajavat autot heittivät loskaa päälle ja mä purin hammasta yhteen. Pidin pääni kylmänä ja päättäväisesti lenkin tein loppuun asti. 
Sitten koitti toukokuun toiseksi viimeinen päivä ja Tukholman maraton. Oli järkyttävän kylmä, nippa nappa 10 plus astetta keskipäivällä, satoi ja tuuli. Siellä tuhansien muiden maratoonareiden joukossa taivaltaessa muistin tuon räntäsade lenkin ja tiesin että tämäkin lenkki vedetään loppuun asti. Vedin ja vedinkin hyvin :D!
Koskematonta hankea edessä.
Tämän viikon torstaina heti aamusta heitin marrasputki-lenkkini juosten ja sain jo tuta pistelevät jääkiteet kasvoilla. Olin myös suunnitellut myöhemmin lähteväni ystävän lasta vaunuttelemaan päiväunien aikaan ja vaikka keli hiukan pyöritti ajatuksia, halusin lenkin tehdä. Puin vaan pikkuisen enemmän, vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut, sillä tuuli heitti muutamille tie osuuksille kunnon kinokset ja vaunujen renkaat upposivat niihin tehokkaasti, joten syke nousi tehokkaasti, jaloilla ja käsillä puskin vaunuja eteenpäin. Kyllä tuntui :)
Lenkkeilijöiden jäljeet.
Myötätuuli osuuksilla tuuli vei vaunuja ja mun piti ottaa juoksuaskelia pysyäkseni perässä. Pieni taapero nukkui koko tunnin lenkin tyytyväisenä, tuiskusta piittaamatta.
Minä kasvatin sisuani ja omaa peruskuntoani ensi vuoden haasteita silmällä pitäen. Eniten mielessä on varautuminen toukokuun NUTS Karhunkierrokselle, jossa tämän vuoden tapahtuman aikana oli vielä luntakin maassa. On hyvä tehdä tällaisia kävelylenkkejä juoksun ohessa ja ilman "laina-lasta" vaunuissa, kävelyt helposti jäisivät tekemättä. 
Tuuli vie.
Tänään perjantaina sitten pilkahti aurinkokin, kun taas sain kyytiläisen vaunuihin mukaan. Eilisen tuiskusta ei ollut kuin henkäys enää ilmassa. Puolet lumesta ehti jo yön aikana sulaa tehden hiekkatiet valtavan liukkaiksi. Nastat jaloissa oli mukavaa tepastella.
Auringon tervehdys jäätiköllä.
Kivaa viikonloppua kaikille :)

~Eija~

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Marrasputkessa edelleen

Näin vaan marrasputki jatkuu, vaikka asian tiimoilta viime postauksessa olin ehkä hiukan jo epäileväinen. Jalat protestoivat kipuilemalla, niitä kiristi ja kivisti. Lepoa ei putkessa ehdi tulla ja vaikka kuinka yrittää mennä rauhallista vauhtia, tuppaa se mulla nousemaan. No viime viikonloppuna ihanan vapaapätkän jälkeen oli taas palattava töihin ja heti ihan rytinällä pitkään vuoroon (klo.07-21). Vaihtoehtoina oli juosta joko aamulla ennen töitä tai töiden jälkeen. Mun kohdalla järkevin vaihtoehto on ehdottmasti illalla ja lopulta päädyin juoksemaan töistä kotiin, niin kotia päästyä ei enää tarvitsisi lähteä minnekään. Monen tunnin sisällä olon jälkeen oli ihana päästä raittiiseen ilmaan ja vaikka sataa tihuutti, ei se haitannut. Vaikka oli lauantai ilta, olivat kadut hiljaiset ja tyhjät. Jalat eivät auenneet koko reilun 12 kilometrin matkalla millään ja matkan teko oli melko tuskallista. Aavistin vahvasti, että putki katkeaa huomiseen.
11.pv
Auto oli siis jäänyt työpaikan parkkikselle ja koska olin menossa vasta iltavuoroon, ehdin aamulla tehdä rauhalliset venyttelyt jalkoihin ja lähteä sitten juoksemaan. Muu perhe oli menossa elokuviin, joten jos mun jalat sanoisivat sopimuksen ihan tyystin irti, voisivat he noukkia mut kyytiin. Koska oli valoisaa, juoksin maisemareittiä metsän kautta ja jalat tykkäsivät tästä paljon enemmän. 5 kilometrin jälkeen jalat lämpenivät ja vauhti kiihtyi. 13 kilometriä kulki lähes kivutta - aivan erilainen juoksu kuin edellis päivänä. Jihuu, ehkäpä tämä tästä!
12.pv
Uusi viikko alkoi ja maanantain lenkki oli tehtävä heti aamusta. 7 kilometriä samalla saatellen eskarilainen eskariin. Keli oli kurjan harmaa ja ankea. Pohkeita kiristi ja niitä lenkin jälkeen venyttelin.
13.pv
Tiistaina ihana valo loisti taivaalta ja intouduin juoksemaan reilu 15 kilometriä. Tuntui ihanalta, kun viime viikon pahat säryt olivat helpottaneet ja juoksu kulki melko kevyesti. Toki aina menee useampi kilometri ennen kuin jalat ja muu kroppa kunnolla lämpenee, mutta sen jälkeen vauhti sitten kiihtyy ihan huomaamatta. Nyt tekeminen oli sitä miltä sen kuuluukin tuntua :)
14.pv
Yövuorojen väli on tosi paha. Normaalisti en todellakaan lähtisi lenkille, varsinkin kun on muutenkin tiukka aikataulu. Mutta nyt on marrasputki, joten ylös, ulos ja lenkille. Pienellä koukulla sain kilometrejä 6 ja samalla hain eskarilaisen hoidosta. Syömään ja siitä sitten juoksuryhmää ohjaamaan. Vein innokkaat juoksijat metsään juoksemaan otsalamppujen valossa ja saatiin mukava yhteislenkki, 4 kilometriä kasaan. Oli märkää, eikä kukaan välttynyt märiltä kengiltä, mutta ei myöskään kylmä tullut.
15.pv
Toiseksi pahin lenkkiaika on yövuorojen jälkeisessä krapulassa. Torstain lenkin kuitenkin sitten hoidin tyttären muskarin aikana lumisilla kaduilla. Aivan hävetti, kun lähdön hötäkässä olin unohtanut heijastinliivin kotiin. Siellä sitten koko mustassa juoksuvaatetuksessa, hailukoissa katuvaloissa, anteeksi pyytävä ilme kasvoille juoksin 8 kilometriä.
16.pv
Perjantaina paistoikin aurinko! Vaikka Pekka Pouta ennusti sadetta koko päiväksi tänne läntiseen Suomeen! Ennusteen perusteella päätin hoitaa kauppa, leipomis ja siivous puuhat päivällä ja kipaista lenkille vasta illalla. Harmitti kun keli olisikin ollut oikein passeli juoksuun jo päivällä. No olipa hommat tehtynä ja hyvillä mielin juoksin sitten illalla, vajaa 16 kilometriä. Kulki oikein mukavasti :)
17.pv
Marrasputken TOP1 tinki-juoksu osui eiliselle. Eilisessä postauksessa kerroin meidän perheen retkestä Merenkurkussa ja pulikoinnista Tropiclandiassa. No johonkin kohtaan oli mun 25 minuutin juoksukin saatava sopimaan. Aamun laskin heti pois, koska halusin nukkua, joten ainut järkevä hetki oli heti patikoinnin jälkeen, ennen uimaan menemistä. Joten autolla kevensin vähän vaatetusta ja lähdin juoksemaan kohti Vaasaa. Perhe antoi mulle 10 minuuttia etumatkaa ja lähtivät sitten autolla hissuksiin perään. Kun saavuttivat mut, oli juostavaa vielä vajaa 10 minuuttia. Olihan se hiukan huvittavaa ja toisaalta ihan pro-meininki, kun huoltajat kannustivat auton ikkunoista ;) Sainpa siinä sitten vedettyä hiukan tiukemman reilun 5 kilometrin vedon melko liukkaalla tiellä.
18.pv
Tänään sunnuntaina oli ohjelmassa Ninnin juoksuttamista poluilla. Ninni treenaa tosissaan, itseään haastaen triatlonissa ja pyysi mua kaveriksi juoksutreeneihin. Mielelläni lähden aina kun vaan työvuoroiltani ja muilta menoiltani pääsen. Seuraa on aina kiva saada, kun muuten juoksuni lähes aina yksin juoksen, kuten tästä marrasputkestakin huomaa. Mentiin rauhallista vauhtia, 2 tunnin tavoiteaikaan. Kilometrejä kertyi 15. Mun keskisyke oli 110 ja max 125. Keli oli tosi hyvä, mutta maasto oli todella märkä, joten kuivin jaloin ei taaskaan kotiin päästy. Mulla on edelleen ne lämpöiset sukat hommaamatta...
19.pv
Marraskuun juoksukilometrit ovat nyt 223 :D Päiviä on 11 jäljellä, joten 300 kilometrin tavoite tulee saavutettua, jos ei nyt jotain kurjaa eteen tule. Huomenna tuon saavuttamiseksi lähtee tämä kone heti aamusta lenkille!

~Eija~

lauantai 18. marraskuuta 2017

Retkellä Merenkurkun saaristossa

On sen verran harvoin vapaita viikonloppuja sen varsinaisessa merkityksessä, että sellaisen kohdalle osuessa pitää se käyttää mieluisasti. Suunnittelin sitten meidän perheelle mahdollisimman mukavan lauantai päivän, jossa jokaiselle olisi jotain. Se tuli koostumaan arkiaamuja pitemmistä unista ja heti aamupalalta liikkeelle lähtevästä autosta, jonka nokka osoitti Vaasaan ja sen ohi Raippaluotoon. Siellä retkeiltäisiin nauttien merellisestä tunnelmasta luonnon keskellä, eväitä, juoksupyrähdyksiä ja maisemia. (Se sisälsi myös kinastelevia ja keskenään kisaavia lapsia sekä hiukan palelevia sormia ja varpaita.) Tämän jälkeen lapsille yllätyksenä oli vesipeuhua Tropiclandiassa ja sen jälkeen vielä syömään ennen kotiin paluuta.
Kalasataman venemajat Svedjehamnissa.
Pääsimmekin liikkeelle ihan suunnitelmien mukaan ja marraskuinen valo saatteli meidät kohti Suomen aurinkoisinta kaupunkia :) Ajoimme huikean kauniin Raippaluodon sillan yli, josta maisemat oliva mahtavat auringon paisteessa. Muistan kuin lapsuudessa lossilla kuljettiin tuo sillan kohta tuttavien luokse Raippaluotoon. Ajoimme aina Svedjehamnin kalasatamalle asti. Pakkasta oli juuri sopivasti 3 astetta, että lammikot ja polkujen kurakot olivat jäässä. Eikä liikkuvaisi lapsia pidätellyt mikään yli puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen, joten lähes juoksujalkaa sitä lähdettiin kiertämään Bodvattnetin luontopolkua.
Vesistön rannalla oli lisää venevajoja kalastustarvikkeineen.
Vaasan edustalla oleva Merenkurkun saaristo on maailmanperintöaluetta. Siellä on hurjan paljon eri kokoisia saaria, joihin parhaiten pääsisi tutustumaan kesällä veneilemällä ja talvella vaikka hiihtäen, mutta myös kävellen pääsee kokemaan kovinkin kivikkoisen rannikon. Saaristossa on yksi maailman suurin maankohoamisnopeus, joka on mm. aiheutunut jääkauden jäätikön sulamisesta. Välillä lasten kanssa hypittiinkin poluilla kiveltä kivelle, välttäen maakosketusta. Matka taittui mukavasti ja lämmin tuli.
Hiljaisuus.
Ennen kuin kiersimme koko Bodvattnetin koukkasimme  eväinemme Yttre Långggrundin laavulle. Pariin kohtaan oli pitkospuut erittäin huonossa kunnossa ja jouduimme "barkouraamaan" hiukan polun sivusta välttäen pahimmat märät paikat. Laavulla oli mukavan rauhallista, saatiin olla ihan omalla porukalla. Hyvä, erittäin siisti ja kaunis eväspaikka. Joutsenet ääntelivät ja kurkottelivat takapuolet pystyssä evästä vesistön pohjasta ihan näköetäisyydellä
Joutsenia näkyy valkoisina möykkyinä taustalla.
Tässä rauhassa olisi viihtynyt pitempäänkin ja lapsilla riitti virtaa. Se on niin ihmeellistä miten nuo pienet ihmiset keksivät touhattavaa ja leikittävää paikassa kuin paikassa. Ja toisaalta tuollaisessa luonnon helmessä se ei kyllä ole vaikeaa aikuisellekaan.
Kivikko polkua.
Toista tuntia evästystä ja huilia patikoinnista ja sitten oli aika lähteä takaisin. Samaa polkua tultin takaisin päin, mutta maisemat näyttivät kuin uusilta. Vajaan puolentoista kilometrin jälkeen vaellusreitti laavulta yhdistyi Bodvattnetin luontopolkuun ja otimme kohteeksi edessä näkyvän näköalatornin. 
Luonnon taidetta.
Lasten lempipuuhaa oli kokeilla kestääkö lammikkojen jäät.
Kokonaisuudessaan retkelle kertyi kilometrejä 8,5, jonka 10, 7 ja 6 vuotiaat jaksoivat hyvin kävellä. Välillä pysähdyttiin ihastelemaan luonnon taideteoksia, valikoimaan sopivinta heinää tai oksaa taikasauvaksi. Välillä juostiin kuvitteellisia vihollisia karkuun, maleksittiin kun ei ollut oma vuoro mennä ensimmäisenä tai luisteltiin jäätyneissä lammikoissa. Näköalatornin maisemat kruunasivat retken. 

Vasta hetken autolla ajon jälkeen kerroimme, että sitten mennään kylpylään uimaan :) Riemulla ei ollut rajaa. Ja olihan se rentouttavaa poreissa, aalloissa ja höyrysaunassa.
Näkymä näköalatornista.
Suosittelen kaikille Merenkurkun saaristoa retkikohteena. Merenkurkun saaristo -linkistä löytyy lisää informaatiota. Me ainakin tulemme tänne kesällä uudestaan :)

~Eija~

torstai 16. marraskuuta 2017

Kotiläksyjä osa 4

Voimaa ja lihaskestävyyttä punnerrettiin lokakuun treeneissä Neirossa ja nyt marraskuussa siirrettiin huomio keskivartaloon. Kaikissa lihaskuntoliikkeissä ja liikuntasuorituksissa keskivartalolla ja sen hallinnalla on suuri merkitys. Se näkyy kuinka kannattelemme kroppaa arjessa ja rasituksessa, erityisesti kun puhti alkaa loppumaan. Huono keskivartalon hallinta saattaa oirehtia kipuina ihan missä tahansa kehon osaa. Keskivartalon harjoitukset eivät ole ainoastaan suoria vatsarutistuksia tai selänojennuksia, vaan niin hauiskäännössä kuin kyykyissä tekeminen lähtee aina keskivartalosta.

Marrasputkessa jalkoja tulee venyteltyä ja huollettua pitkin päivää, mutta ylävartalo jää hiukan sivuun. Dynaamisilla, rauhallisilla venytyksillä ja hieronnalla saa tarvitsemaansa liikkuvuutta ja rentoutta ja nyt näiden lisäksi heitän teille kotiläksynä sopivan
Yläkropan rullailun tennispallolla.

1. Käsivarret ja hartiat
Pyörittele pallolla vuorotellen molemmat käsivarret pallo käden ja seinän välissä. Tämän jälkeen pyörittele molempien puolien hartioita samalla saman puolen käsi rentouttaen.

2. Yläselkä
Vie pallo yläselän ja seinän väliin ja jatka pyörittelyä. Oman kehon painolla säätelet voimaa. Älä pyörittele selkärangan vaan lihaksen päällä.

3. Alaselkä
Vie pallo alaselälle ja jatka pyörittelyä ja pitkittäis liikettä kyykkymällä. Ota molemmat isot selkälihakset erikseen.

4. Pakarat
Ja vielä viimeisenä pakarat samalla tyylillä kuin selkä. Tämän voi tehdä myös lattiaa vasten.

Kaikki nämä pyörittelyt voi myös pyytää kaveria tai jotain perheenjäsentä sulle tekemään (vastapalveluksena tietysti sä teet saman hänelle :)). Mukavasti lähtee verikiertämään ja mahdollisesti löytyy työstettäviä jumikohtia. Eikä vaadi mitään kallista investointia, aikaa tai paikkaa.

Vetreyttä ja toimivaa keskivartaloa kaikille!

~Eija~

perjantai 10. marraskuuta 2017

Marrasputken eka kolmannes

Toipuminen Komia Ilkan Polun 35 kilometrin lenkin jälkeen lähti hyvin rullaamaan ystävien, liikunta-alan opiskelukavereiden tapaamisella Virroilla. Saunomista, hyvää ruokaa ja seuraa ja makoiset unet. Sunnuntaina heti aamusta jalat saivat palauttavaa liikuntaa sopivalla metsälenkillä kävellen. Mulle marrasputki kuitenkin tarkoittaa kirjaimellisesti juoksemista vähintään 25 minuuttia ja mielellään ulkona, joten illalla vielä kotosalla lähdin rauhalliselle 6 kilometrin happihyppelylle. Kaveriksi sain pyörällä 7 veen tyttäreni. Aivan kivasti kulki.
5.pv
Maanantaina monella alkoi arki, mutta mullapa jatkui vapaat. Suunnitelmissa oli tehdä kotona pala kerrallaan kunnon siivoja, joku sanoisi joulusiivoiksi, mutta ennen niiden aloittamista lähdin lenkille. Marraskuinen leuto keli oli sulattanut lähes kaikki lumenrippeet ja kylämme hiekkatiet olivat muuttuneet lähes kurapelloiksi. Tätä se on ollut oikeastaan koko viikko, joten mun ja lasten kengät, housut, pyörät sekä perheemme autot ovat järkyttävässä ravassa. Ei oikein tiedä missä kohdassa niitä edes kannattaisi pestä... No lempeää se on jaloille kurassa juoksennella ja kilometrejä tuli kasaan 10,5.
6.pv
Viikon muista päivistä poiketen tiistaina oli pikkuisen pakkasen puolella eikä rapa juuri silloin roiskunut pitkin pulttuja. Päätin tehdä viikon "pitkiksen" tänään, vaikka se tällaisessa putki kuukaudessa jää hiukan normaalia vajaammaksi. Auringon noustessa juoksin metsään ja Kyrkösjärven rantaa pitkin kotiin, yhteensä 15,4 km. Oli valtavan kaunista ja hetkellisesti auringon lämmittävät säteet saivat mut uneksimaan keväästä.
7.pv
Jo tiistaina lenkin alussa jalat olivat tuntuneet kireiltä ja ensimmäistä kertaa lähtö oli hiukan tökkinyt. No keskiviikkona tökki vielä enemmän ja jalat eivät meinanneet syttyä juoksemiseen millään. Oikea jalka puutui ja se oli kireä, niin kireä että siihen sattui. Silti kilometrejä sain kasaan 8,6. Torstaille oli sovittu perusteellinen hieronta ja jäsenkorjaus työkaverin kanssa, mutta hän joutuikin perumaan sen. Jotain oli kuitenkin tehtävä, sillä omat konstit eivät nyt riittäneet. Joten pirautin Avun Paikkaan Heidille ja onneksi vapaa aika löytyi :)
8.pv
Torstaina ennen Heidin käsittelyyn menemistä päivän lenkki oli kuitenkin tehtävä ja loppu päivä menisi rauhallisesti. 10,2 kilometriä loiskauttelin kuraa. Katse oli mukavampi pitää pilvissä ja hetkeksi pilkahtavassa auringossa kuin niissä rospuutto teissä...
Jalat olivat suoraan sanottuna aika pahat, erityisesti pohkeet. Takareisiä kiristää ja jaloista taitaa johtua mun pari kuukautta satunnaisesti vaivanneet alaselkäkivutkin. Heidiltä sain hyviä vinkkejä tähän ja heti meni kokeiluun muun muassa nukkuessa pieni tyyny lantion alle.
9.pv
Jalat saivat lepoa oikein yli vuorokauden kun tänään tein lenkin vasta illalla. Tytär 7vee halusi jälleen lähteä mukaan ja mikäs siinä. Viriteltiin lamput ja heijastinliivit asianmukaisesti ja päätettiin että kymppi mennään. Illan pimeydessä on oma tunnelmansa ja kahdestaan pystyi samalla kyselemään ulkoa opeteltavia kertolaskuja ja suunnittelemaan tulevia syntymäpäiväjuhlia. Hyvä lenkki, vaikka jalkoja kiristi. Saunassa annoin jaloille kylmä-kuuma hoitoa ja painelin kipeitä kohtia.
10p.pv
Marrasputken ensimmäinen kolmannes on kunnialla hoidettu. Valitettavasti nämä mun jalat vaan reagoivat kohonneisiin kilometreihin juuri niin kuin pelkäsinkin. Normaalisti viikkokilometrit mulla pyörivät siinä 25-45 kilometrin paikkeilla, joten 120 kilometriä 10 päivässä on selvä hyppäys. Vielä en luovuta, mutta pitää yritää hakea sellaista sopivaa tasapainoa. Katsotaan miten käy :)

~Eija~