sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Hisua ja juoksua pakkasessa

Heittipä sitten viileähkön kelin Suomen ylle. Jo perjantai illan -10 asteen pakkasessa hiihtolenkki tuntui kylmältä, mun sormet vaan on niin arat kylmälle. Lauantaille luvattiin vielä kiristyvää joten vaatetusta hiihtosuunnistuksen aluemestaruuskisoihin tuli pohtia hiukan huolellisemmin. Kyseessä kun oli vielä sprintit, niin itse suorituksessa ei mene kauaa. Ennen henkilökohtaisen kisan starttia sai tosissaan hyppiä ja liikkua että pysyi lämpöisenä. Nuorimpien ikänaisten rata oli linnuntietä noin 2,5 kilometriä ja lyhintä reittiä noin 3,5 kilometriä. Kaikilla oli alkuun heti armoton nousu mäen päälle. Ennen kuin sinne asti pääsin, oli mennyt jo minuutti ja takaa-ajajat lähtivät liikkeelle. Hetki siinä meni että pääsi kartalle ja ei kun lykkimään. Mulla ei mitkään parhaimmat käsivoimat ole ja muutenkin se on sellaista räpeltämistä suksien, sauvojen ja karttatelineen kanssa pöperöisellä hiihtoladulla, mutta hauskaa tämä kuitenkin on :)
Hisu sprintti-kartat.
Karttateline huurtui ja yritin sitä pyyhkiä. Maalin lähestyessä kummastelin, että nytkö jo maaliin... Maalileimauksen jälkeen tarkistusleimaukseen odotellessa rauhotuin katsomaan karttaa ja reittiä tarkemmin ja käsitin että olinkin jättänyt pari rastia väliin. No siitä ei enää lähdetä puuttuvia rasteja hakemaan, joten hylsyhän siitä tuli. Kotona lämpöisessä karttaa tutkiessa käsitin erehdykseni. Suunta oli ollut oikea, mutta olin vauhdissa lukenut rastiväliviivaksi korkeuskäyrää, jotka olivat samanpaksuisia ja häiritsevän saman värisiä nopeasti katsottuna. Viiva toki on suora ja käyrät harvemmin. No tällee nyt taas tuli sohlattua, mutta sai kyllä olla viimeinen kerta!
Vihreät viivat ovat latuja, joita pitkin mennään rasteille.
Henkilökohtaisen kisan jälkeen oli hetki taukoa, jolloin onneksi pääsi lämpöiseen odottelemaan iltapäivän puolella käytävää parisprinttiviestin kisaa. Siinä joukkueessa on kaksi jäsentä ja molemmat menevät vuorotellen kaksi osuutta viestinomaisesti. Mä sain pariksi Kaisan. Luvattiin toisillemme mennä tarkasti ja mä erityisesti lupasin hokea rastinvälit sitä rastin numeroa, jolle oon menossa. Kaisa aloitti ja toi kärjessä, mä toin edelleen kärjessä (ja kaikki rastit oikeassa järjestyksessä noukkien!) ja kun Kaisa kärkipaikalla toi kolmannelta osuudelta kärjessä ja huikkasi että toinen joukkue taitaa olla lähellä, mä päätin että ohi ei sitten tule. Paahdoin menemään minkä pystyin ja hoin rastinumeroita mielessäni. Takana pysyi ja nuorimpien ikänaisten mestaruus oli meidän :)

Kolme kerrosta housuja, paksu poolopaita softsell-takin alla + fleeceliivi, tuubihuivi, pipo ja kintaat kädessä pärjäsin. Hiki ei tullut missään vaiheessa ja vasta maalin lähestyessä koin kunnolla lämpeneväni. 

Sunnuntaille oli luvattu vielä kylmempää ja mulla oli sovittu pitkä lenkki Ninnin kanssa. Aamulla mittari näytti -20 astetta. Hiukan siinä viestiteltiin, että mitä tehdään, mutta eihän me nyt "pikku pakkaselle" periksi anneta. Puin lauantain vaatetuksen päälle yhden kerroksen vielä lisää ja sitten testaamaan kuinka pitkälle jalka nousee.
Ninnin kanssa tarkenee.
Ja olipa ihan mahtava lenkki heräävän Seinäjoen kaduilla. Vauhti oli just sopivan rauhallinen ja vajaan 10 kilometrin välein koukattiin parkkiksella autoilla tankkaamassa energiaa ja juotavaa. Pieni viima viilensi naamaa, hetkellisesti nipisteli sormia ja reisiä, mutta lopulta oli tunne että olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka. Pysähdyimme kuitenkin 25 kilometrin kohdalla ja järkevää se niin oli, sillä tuollaisessa pakkasessa keuhkot on kovilla.
Lenkkiripset.
Jos oon tänä viikonloppuna paljon hytissyt ulkona, niin oon myös tankannut herkkuja. Helmikuu on meidän perheessä ja ystäväpiirissä melkoista juhlaa, ihanaa :)!
Kalorit kohdilleen ;)
Kelistä viis, ulkoillaan siis ensi viikollakin :D!

~Eija~

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Tammihaaste maaliin

Aa että! Se on tammikuun viimeinen ja mielestäni vuoden kolmanneksi ankein kuukausi on selätetty, jes! Hyvällä asenteella ja positiivisuudella olen pyrkinyt menemään päivästä toiseen ja tammihaaste on osuvasti pitänyt liikkeessä ja vienyt huomion erinäisiin irrallisiin havaintoihin. Viimeisen viikon aikana on selvästi huomannut valon määrän lisääntyneen ja tulppaanit ovat saapuneet kauppoihin - selvä merkki kevään lähestymisestä :D

Viimeiselle kolmelle tammikuun päivälle havainnoitavaa oli enää juuri se kolme :) ->
42, auringonlaskuauringonnousu, avantobensamittaricelsius-lukemajäljet hangessajärjetön jää, jäähallijääpuikkokellonaikakioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laiturilatuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyyspostin postilaatikkoryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valottikapuutvaloteos/valoilmiövastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
42
Jo sunnuntaina perheen ulkoilupäivän innoittamana aloin haaveilla lomaviikkoni ensimmäiselle päivälle reipasta pitkää hiihtoa, 42 kilometriä koska sellainen lukema odotti vielä haasteessa. Keli lupaili hyvää ja aikataulullisesti ehtisin, joten ainoan epävarmuustekijän loi oma jaksaminen. Tuntui että runsas ulkoilu yövuorojen jälkeen viikonlopun aikana ei ollut kuitannut kunnolla univelkaa. Vaihtoehtona siis olisi jättää lenkki lyhyemmäksi ja tulla kotiin päikkäreille. Päätin katsoa miltä tuntuu ja varoiksi nappasin taskuun muutaman palan suklaata.

Lähtöpaikassa opastaulussa oli yhdelle laavulle merkattu matkaa 4,2 km, joten se olisi uupumuksen iskiessä keino saada nuo numerot 4 ja 2. Rennosti lähdin Ahonkylästä Ilmajoelta kohti Seinäjokea, josa lopulta kiersin 4 kierrosta kuntorataa ja vielä lyhyen ampumaradan ja sitten takaisin kohti Ilmajokea. Ahonkylässä lykin asutuksille asti ja sitten takaisin ja vielä parin kilsan verran ees taas ja tulihan se 42,3 kilometriä täyteen! Loppu viimein jaksoin vallan hyvin ja olisin voinut jatkaa vielä lisääkin, mutta halusin syömään! Aikaa meni vajaa 3 tuntia.
Kolmet lenkkarit
Tiistaina jälleen ladulle, maltillisesti 17 kilometriä, koska luvassa oli muutakin treeniä tälle päivää. Alkuillasta olin Ninnin kanssa juoksemassa mäkivetoja, yhteensä reilu 7 kilometriä ja sen päälle oli toiminnallisen porrastreenin ohjaus Neiron koululla. Jalat olivat melko raukeat päästessäni lopulta sohvalle makaamaan runsaan iltapalan kanssa :) Kuvasin oikeutetusti päivän menopelini, kolmet lenkkarit (vaikka yhdet ovatkin monot...).
Oman kuvan heijastuminen
Tänään keskiviikkona oli kuudes päivä peräkanaa hiihtämistä. Kelit vaan ovat mitä mainioimmat ja matka taittuu niin helposti, muutoinhan olen oikeasti aika hidas hiihtäjä. Lapset sain lähetettyä kouluun ja lähdin samasta ovenraosta suksineni ladulle. Reilu 20 kilometriä ja vaikka olisi taas tehnyt mieli jatkaa, päätin kuitenkin lähteä syömään. Oman kuvan heijastumisen ikuistin auton ikkunasta. Huomisesta on tulossa joka tapauksessa "lepopäivä", kun käyn vaan lyhyesti juoksemassa.

Tammihaaste oli mukava, vaikka jotkut havainnot olivat omalta kohdalta tosi haastavia ja jopa tympeitä (mm. tehtaan valot ja bensamittari). Helppojakin oli (mm. latu ja kirkko), mutta tammikuun pimeys ei välillä antanut armoa ja kuvien "taiteellisuus" ei ollut hääppöinen (mm. savuava savupiippu tai laituri). Mutta näillä mentiin ja liikuttua tuli :)

Tämä kuluva viikko on määrä viikko, ihan jo senkin vuoksi että olen lomalla. Loppu viikosta on siis vielä luvassa lisää hiihtoa, kisat, pitkä juoksu ja paaaaaljon synttäriherkkuja.

Kiitos tammikuu ja tervetuloa helmikuu :D!

~Eija~

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Tammikuun neljäs

Tämä kulunut viikko oli hiukan hankala. Alku viikosta oli vuorokauden kestänyt hirvee pakkanen (inhoan kovia pakkasia) ja sen päälle pari vuorokautta reilusti plussa-asteita ja jopa vesisadetta aiheuttaen kamalan pääkallokelin. Kerran koukkasin autolla ojankin kautta, mutta siitä selvisivät kaikki osapuolet naarmuitta. Koko viikon on teetellyt jonkinlaista flunssaa, mutta ei se kunnolla päälle ole tullut. Takkuista oloa pahensivat kiireiset yövuorot. 

Mutta hankaluuksia enemmän on parempi keskittyä tai ainakin päättää viikko hyvien asioiden muistelemiseen. Ensinnäkin mun jalka on tosi hyvä. Se on saanut lepoa juoksusta, sillä tällä viikolla on menty vähän kevyemmin ja juoksukilometrejä kertyi ainoastaan 16. Kävelyä kuitenkin 22 kilometriä ja hiihtoa 54 kilometriä. Menneenä viikonloppuna näin suunnistusseurani naisia yhteistreeneissä, kummityttöä ja ystävää sekä sunnuntaina vietimme perheen kesken kunnon ulkoilupäivää. Niin ja ensi viikon olen lomalla ja ehdin tehdä paljon enemmän juttuja, jos/kun terveenä pysyn.

Tammihaasteessa olen pysynyt. Aiheita, joita viikko sitten oli jäljellä ->
42, auringonlaskuauringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukemajäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikkokellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyyspostin postilaatikkoryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiövastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Tehtaan valot
Maanantaina lähdin uhkarohkeasti polkemaan töihin pyörällä. Oli kuitenkin luvattu illalle pakkasen kiristyvän, mutta ajattelin selviäväni takaisin kotiinkin. Mennessä, 10 asteen pakkasessa varpaita paleli, enkä koko iltavuoron aikana oikein kunnolla lämmennyt. Mitä nyt poskia helotti, vilutti ja lämpö nousi 37,4. Myönnyin mieheni tarjoukseen hakea mut autolla töistä kotiin. Auton ikkunasta nopeasti räpsäisin surkean kuvan tehtaan valoista työpaikkani lähellä olevasta lämpölaitoksesta tms.
Jäähalli
Särkylääkkeellä ja kunnon yöunilla vilutus ja flunssainen olo helpottivat hetkeksi. Uskalsin ystävän kanssa kävelylenkille tyttärien harkkojen aikana. Pyysin että koukataan paikallisen jäähallin kautta, että saan asiaan kuuluvan havainnon tehtyä. Yöllinen yli 20 asteen pakkanen oli lauhtunut miinus kuuteen.
Silta
Keskiviikkona lähdin aamupäivällä rauhallisesti juoksemaan reilu 10 kilometriä ja samalla bongasin sympaattisen sillan vakioreittini varrelta. Lunta oli mukavasti ja maisemat sen mukaiset.
Laituri
Torstai aamulla pakkasesta ei ollut enää tietoakaan, vaan sai riisua talvitakkia ja liukastella peilijäällä. Lumikerros oheni reilusti ja joka paikassa oli niin märkää. Lumitöitä ja kevyt kävelylenkki olivat ohjelmassa. Kuvasin oman lammen rannalla kesää ja paljaita varpaita odottelevan laiturin.
Kunnantalo
Yövuorot takana ja lyhyiksi jääneiden unien jälkeen nousin ylös ja lähdin hiihtämään 15 kilometriä. Ennen ladulle menoa koukkasin kuvaamassa kuntamme kunnantalon. Onneksi ladulla oli luistava keli, sillä sen verran väsytti että muuten olisi matka tyssännyt jo nopemmin.
Kirkko
Lauantai illan hämärissä ystävän, kummitytön ja heidän Hilma-koissulin kanssa kävimme kävelylenkillä bongaamassa kirkon. Kuvassa on itselle rakkain kirkko ikinä, vaika kyseessä olevalta paikkakunnalta olen jo pois muuttanutkin.
Avanto
Avannon kuvaamisen olin suunnitellut jo kuun alussa ja onneksi perheemme ulkoilupäivä onnistui kuin onnistuikin :D Ohjelmassa oli pilkkimistä, hiihtoa ja eväitä. Kaikkien mielestä meillä oli aivan huippu päivä!

Näillä eväillä uuteen viikkoon!

~Eija~

maanantai 22. tammikuuta 2018

Tammikuun kolmas

Viikko sitten oli hyytävän kylmä tuuli, joka teki paikka paikoin pakkasen tuntumaan 10 astetta kylmemmältä. Mulla vielä oli yövuorot, jotka pistää kropan hiukan sekaisin, joten mun oli kylmä ja ulos ei yhtään houkutellut mennä. Mutta mutta kun tammihaasteessa mukana ollaan, yövuorojen välissäkin vaan on liikuttava :)

Tammihaasteen aiheita, joita oli viikko sitten jäljellä ->
42, auringonlaskuauringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikkokellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikkoryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Tikapuut
Maanantaina hoidin haasteen bongaamalla tikapuut koulumme seinästä hakiessani eskarilaista hoidosta potkukelkalla. En mennyt ihan suorinta reittiä, vaan koukkasin hiukan pitemmälti, että sain vaaditun puoli tuntia täyteen. Kylmä tuuli oli kylmä. Annoin itselleni luvan jättää päivän liikkumiset tähän, että jaksoin vielä kolmanteen yövuoroon.
vesi (joki, järvi, meri)
Kolmannesta yövuorostani pääsin jo neljältä yöllä kotiin ja olimme sopineet että mies herättää lapset kouluun ja mä saan jatkaa nukkumista. Sellaiset kuutisen tuntia nukuin ja sitten herätyskello herätti. Yleensä aina viimeisen yövuoron jälkeen nousen viimeistään puolenpäivän aikaan ylös, että saisin jotain päivän aikana tehdyksi. Nyt olisi nukuttanut vielä lisää, laiskotti ja päätä alkoi särkeä.
Iltapäivällä tein lapsille ruokaa ja söin siinä itsekin äkkiä ja sitten Ninnin kanssa tekemään vetotreenit. Tehtiin hyvien lämmittelyjen jälkeen 300 metrin ja 80 metrin vetoja. Löydettiin suht tasainen ja rauhallinen tienpätkä, joka oli toiseen suuntaan nouseva ja toiseen laskeva. Pahin viimakaan ei sinne osunut. Väsyneillä aivoilla yritin keksiä haasteen kuvauskohteen ja olin jo luovuttaa, kunnes palauttelussa keksin Kyrönjoen haaran, joka puikkelehtii läpi Seinäjoen. Joten vesi (joki, järvi, meri) hoidettu.
Celsius-lukema
Ai että oli ihanaa nukkua taas yö omassa sängyssä ja oikein yli 8 tuntia! Silti aamulla oli edelleen nuutunut olo ja sohva veti puoleensa. Mutta kun olin kaikki lapset taas saanut lähtemään kouluun, ampaisin itse aikaisemman suunnitelmani mukaan ladulle. Vapaata hiihdin reilu 20 kilometriä -7 asteen pakkasessa hyytävässä viimassa. Ladun varrella juuri ja juuri tarkenin nopeasti pysähtyä nappaamaan kuvan celsius-lukemasta
Paikallinen nähtävyys
Myös torstaina kävin hetin aamusta hiihtämässä, sillä kertaa perinteistä ajamattomilla baanoilla, mitä nyt viimeisellä vitosen kiekalla latukone meni edellä ja jouduin jarruttelemaan etten olisi perään laskenut. Nyt en kuitenkaan bongaillut kuvauskohdetta ladun varrelta, vaan säästin sen iltaan. Oli nimittäin mun vuoroni kuljettaa junioria muskariin ja sain mahdollisuuden bongata kuvauskohteen keskustasta. Aikomus oli kuvata kunnatalo, mutta Ilkan Patsas oli niin komean näköinen, että päädyinkin paikallisen nähtävyyden kuvaamiseen kevyen kevyellä juoksulenkilläni.
Valoteos/valoilmiö
Perjantaina kohteeksi valikoitui ihan sattumalta valoteos/valoilmiö. Pitkästä aikaa kärryttelin vaunuja, joissa nukkui päiväuniaan naapurin ihana taapero. Nämä lenkit on niin hyviä, kun tulee tehtyä kunnon kävelylenkki juoksun sijaan pienen vastuksen kanssa ja samalla voi olla hyödyksi jollekin. Taaperon äiti pääsi sillä aikaa kauppaan :) Ja tämä halo-ilmiö putkahti peltoaukealla näkyviin. Keli oli muutenkin aivan mahtava! Hyytävä viima oli poissa.
Vielä illalla juoksin Ninnin kanssa kiihtyvä vauhtisen pitkiksen Seinäjoella. Oli siis tosi hyvä päivä ja yövuorojen nuutuneisuuskin oli jälleen kerran voitettu.
Kioski ;D
Lauantaina bongasin kuuraisen kioskin :D Hä? No vihdoin päästin olemattoman luovuuteni kukoistamaan ja koska metsäisen hiihtolenkin aikana ei mitään järkevää jäljellä olevaa kuvattavaa näkynyt, niin kuvasin sitten itseni, eräänlaisen kioskin joka tarjoaa erilaisia PT-palveluita ;) Tätä kioskia kauniimpia kuvauskohteita olisi metsä ollut pullollaan, auringon hiljalleen laskeutuessa, pakkasen pidellessä -15 ja lumihiutaleiden kimallellessa. Tarkenin hihdellä vapaata 26 kilometriä ja mieli olisi tehnyt sivakoida pitempäänkin, mutta kotona odotti lämmin sauna.
Järjetön jää
Eilen sunnuntaina pääsin ensimmäisen kerran tänä talvena testaamaan koulumme pihaan jäädytettyä luistinrataa. Tämä sai mennä järjetön jää kategoriaan, sillä onhan tämä ihan järjettömän mahtavaa kökkätyön jälkeä! Iso kiitos jään tekijöille ja huoltajille :)

Viikon aikana tuli mm hiihdettyä reilu 60 kilometriä, potkukelkkailtua 15 kilometriä ja juostua 35 kilometriä. Oikea jalka on huomattavasti parempi kuin viikko sitten, vaikka en pitänyt juoksutaukoa tai käynyt sitä kenellekään näyttämässä. Pidin yllä venyttelyjä, mutta en enää alku viikon jälkeen "runnonut" kipeää kohtaa. Tiistain vetojen kova iskutus jalkoihin tuntui vetoja tehdessä, mutta yllättäen ei kipuillut treenin jälkeen. Hiihto ei tehnyt kipeää, eikä kevyt lyhyt  tai perjantain pitkä juoksu pahentanut asiaa. Itse asiassa säären kipeä kohta on enää vain aavistuksen arka. Selkä ei ole öisin herättänyt, mutta aamuisin ollut melko kankea. Liikkuvuusharjoitukset tekee hyvää ja niitä tulen jatkamaan. Joten parempi tilanne jo on. Kiitos kaikille jotka olette jalan tilannetta kyselleet :)

Ja taas on uusi viikko edessä. Vielä 10 havaintoa tammihaasteen tiimoilta ja kyllä tulee olemaan vaikeaa osa näistä lopuista...jotain kuitenkin keksitään ;)

Mukavaa viikkoa kaikille :D!

~Eija~

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Rasteja ja kipuileva jalka

Ai että tykkäsin avata ulkosuunnistuskauteni nyt jo tammikuussa, kun Kauhajoen suunnistusporukka järjesti tammirastit kahtena peräkkäisenä lauantaina. Viime viikolla en päässyt, mutta tänä viikonloppuna aikataulut salli ja pääsin osallistumaan. Vaikein rasti taisi olla lähtöpaikalle löytäminen, kun en ohjeita niin tarkkaan etukäteen lukenut, enkä tunne Kauhajoen keskustaa kovin hyvin. Mutta löytyihän se Kalkunmäen kenttä :)
Tammirasteilla.
Ratavaihtoehtoja oli kolme; noin 5, 4 ja 3 kilometriä (linnuntietä) pitkät. Mä lähdin vitoselle. Karttana oli sprinttikartta, eli reitti kulkee talojen, pyöräteiden ja polkujen verkostossa. Talojen pihoihin ei saa mennä tai oikaista niiden poikki. Leppoisan reippaalla vauhdilla menin, kunnolla hengästyen. Lunta oli metsän puolella sen verran paljon, että vain kerran oikaisin metsän poikki saaden nilkat täyteen lunta, muutoin koukkailin avattuja polkuja pitkin. Oli mukavaa, suunnistus sujui ja keli oli just passeli, hiukan pakkasen puolella.

Suunnistuksen jälkeen oli tarkoitus mennä hiihtämään Kauhajen Sotkaan, jossa en aikaisemmin hiihtämässä ole ollut. Valitettavasti siellä oli juuri hiihtokilpailut, joten kurvasin kotiin ja lähdimme perheen kesken hiihtelemään tutuille laduille.
Sprinttikartalla mentiin.
Tammihaastekin tässä samalla etenee ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikkokellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Jäljet hangessa
Lauantaina 13.1. havainnoin hiihtolenkillä jäljet hangessa.
Postin postilaatikko
Ja tänään sunnuntaina kävin juoksulenkilläni nojailemassa postin postilaatikkoon.
Tällä viikolla hiihtoa tuli 59 kilometriä, pyöräilyä 78 kilometriä ja juoksua 30 kilometriä + suunnistusta 5 kilometriä.

Mulla on ongelmia oikean jalan kanssa. Se on itse asiassa aina ollut tuo oikea jalka joka kipuilee. Nyt tuntuu, että vaiva on pitkittynyt. Joulukuussa se kipuili sisäsyrjältä peukalon kokoiselta alueelta, penikkatautimaisesti. Pyörittelyllä ja hieronnalla sen sai paremmaksi, mutta kokonaan se ei ole pois ollut. Nyt tuo kipu tuntuu selkeästi juostessa ja lauantain reipas vauhtinen suunnistus akutisoi sen. Kipu säteilee päkiälle, polven sisäsyrjälle jopa pakaraan asti. Jalka tuntuu puutuvan, mutta se ei petä alta ja sillä pystyy juoksemaan ja astumaan, mutta se tuntuu. Juostessa tuntuu, kuin kääntäisin jalkaani sisäänpäin. Selkä kipuja on ollut syyskuun alusta asti hyvin vaihtelevasti ja olen päätellyt sen johtuvan kireistä takareisistä ja pohkeista. Edelleenkin luulen ison syyn olevan siellä ja venyttelyllä yritän hoitaa ja helpottaa kireyksiä.

Tänään sunnuntaina juoksulenkillä rauhallisella vauhdilla jalka oli ok, mutta tuntuu. Tarpeeksi rauhallisella vauhdilla tuntuu pystyvän menemään, mutta kovemmat vauhdit ei tunnu hyvältä. Nyt pohdin mitä teen...juoksutauko, hieronta, osteopaatti...nämä vaihtoehdot pyörivät mielessä päällimmäisenä. No ainakaan huomenna en juokse, mutta tiistaina olisi mäkivetoja...
Paikka mistä kivut lähtee.
Vierivä kivi ei sammaloidu, joten jotain keksitään :)

~Eija~

perjantai 12. tammikuuta 2018

Tammikuun toinen

Ajan kuluminen konkretisoituu, mutta myös tallentuu paremmin muistoihin haasteissa joissa tulee tehdä jotain tiettyä joka päivä. Se vaatii hiukan normaalia enemmän suunnittelemista päiviin ja treeneihin, mitä tänään kuvaan, onko juuri tänään hyvä keli juuri tuo asia kuvata. Tätä pohdin erityisesti auringonnousu ja -lasku kuvia miettiessä. Ja tottakai parhaimpaan auringonlasku aikaan, taivaan ollessa "tulessa" minä ajan autoa ja tiedän auttamattomasti olevani myöhässä kuvan kanssa. Mutta sitten tuli ikuistettua toisenlainen kuva, mieleenpainuva omalla tavallaan sekin :)

Kuvatessa havaintoja ympäristöstä, vaikkakin rajatuin aihein, tulee ikuistettua paljon niitä pieniä hetkiä joita ei välttämättä normaalisti huomioi, mutta ne ovatkin niitä tärkeimpiä. Tulee pysähdyttyä ajattelemaan näitä tilanteita. Nyt on tullut napsittua muutenkin normaalia enemmän kuvia, sillä luonto on antanut parastaan ja joka puolella on niin kaunista.

Tammikuun haasteessa kuvattavia aiheita oli viikon alussa jäljellä ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Auringonnousu
Maanantaina mulla oli vapaapäivä yövuorojen jälkeen ja kaikki lapset lähtivät samaan aikaan kouluun. Mä ponkaisin heti ennen ysiä ladulle aavistellen ettei välttämättä ole ihan paras keli hiihtää kun eilisillan ja yön aikana oli tullut lunta. No ei ollut latujen tekijä vielä paikalla, mutta sisukkaasti lähdin pertsan suksillani latua avaamaan. Päätin edes pari kierrosta kiertää. Ennen kuin ensimmäinen kierros oli lopussa, kuulin latukoneen äänen ja toiselle kierrokselle luistelubaana oli auki. Kolmannella pääsin jo hyvää perinteisen latua ja neljännellä paleli kädet - pakkanen kiristyi kymppiin. Lopulta tuli siis hiihdettyä 20 kilometriä ja 8. päivä kirjautui auringonnousu.
Auringonlasku
9. päivn iltana oli valtavan kaunis auringonlasku. Taivas oli tulessa. Lapsetkin ihailivat sitä ääneen. Ihan parasta väriloistoa en tosiaan ehtinyt kuvata kuin autonlasista, mutta hämärän laskeutuessa kuva musta ja 6 vuotiaasta tyttärestäni pulkkamäessä :)
Kuntien raja
10. päivä kirjautui kuntien raja. Aktiiviset vapaat takana ja oli aika mennä töihin "lepäämään". Polkaisin pyörällä mahtavassa talvikelissä ja samalla pysähdyin nopeasti ottamaan kuvan Ilmajoen ja Seinäjoen rajalla. Seinäjoen puolen viitta on aikojen saatossa tipahtanut tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Onhan Ilmajoella pidempi historia kantapitäjänä kuin Seinäjoella. Työmatkapyöräilyä normi reittiä yhteensä 26 kilometriä.
Bemsamittari
11. päivä koukkasin aamun juoksulenkillä varta vasten läheisen kylmäaseman kautta saadakseni kuvan bensamittarista. Tämä oli mielestäni haasteen yksi oudoimmista asioista havainnoida. Kuvatessa kuitenkin tulin miettineeksi, että tälläkin viikolla on tullut säästettyä bensaa useamman eskari- ja työmatkan verran, vaikka toisaalta ladun varteen oon ajanut autolla (reilu 10 kilometriä) ja koululaisen yksi unohtunut kirja haettiin nopeasti koululta autolla.
Jääpuikko
Tänään 12.päivä kuvasin jääpuikon. Tämän oikeastaan bongasin jo muutama päivä sitten läheisen liikennehässäkän alikulussa, mutta säästelin kuvaamisen tälle päivälle. Mä toteutan haastetta tarkasti -> yksi havainto per päivä vähintään 30 minuutin liikkumisen aikana. Tarkoittanee siis myös sitä, että kaikki nuo liikkumiset pyrin tekemään ulkona ja toistaiseksi se on ollut tällaisessa kunnon talvikelissä pelkkää nautintoa. Tänään aamulla hiukan tihkaisi lähteä töihin polkemaan, mutta niin vaan tuli mentyä :)

Viikonloppu edessä ja se tarkoittaa ulkoilua ja yövuoroja.
Pysykäähän kuulolla :)

~Eija~

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Tammikuun eka

Meillä täällä keskisessä Suomessa, Pohjanmaalla on lunta ja vaikka välistä on tippunut vettä maahan asti, on lumikerros pitänyt pintansa. Ulkoilu kelit ovatkin olleet mitä parhaimmat ja tänään sunnuntaina näkyi tuota ihanaa aurinkoakin. Päivät pitenevät, valoa kohti mennään :)

Ja mun tammikuun haaste KPK-ryhmäläisten kanssa etenee mukavasti. Vielä tämä on helppoa. Tästä aikaisemmassa postauksessa jo kerroinkin. Kyseessähän on vähintään 30 minuuttia liikkumista päivittäin lihasvoimalla ja ympäristön havainnoimista ja siitä kuvin tai sanoin raportoimista. Havaintojen aiheina olivat ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Näistä vastaantulijan tervehdys tuli kuvattua jo 1. päivänä.
Tämä kuvapläjäys olkoon samalla pieni otos siihen, miten tammikuun ekalla viikolla on tullut liikuttua;
Kellonaika.
2. päivä kirjautui kellonaika. Kello kuusi aamulla lähdin polkemaan pyörällä aamuvuoroon. Ihana keli ja vaikka oli paikka paikoin liukasta eikä ole tullut vaihdettua vielä nastarenkaita pyörään, pysyin pystyssä. Eestaas matkaa tuli 27km.
Latu.
3. päivänä kirjautui latu. Meidän perheen koululaisilla alkoi koulu ja mies oli töissä, mutta mulla ja eskarilaisella oli vapaata. Lähdimme hiihtämään lämpömittarin näyttäessä paria astetta plussaa. Kunnan ladunhuoltajat olivat kuitenkin taas tehneet aivan huippu työtä ja ladut olivat ihan priima kunnossa ja me tytöt hiihdettiin 5 kilometriä iloisilla mielin.
Savuava savupiipu.
4. päivänä kirjautui savuava savupiippu. Iltavuoroon poljin pyörällä kovinkin hämärässä kelissä, lämpötila nollassa. Pikku pikku koukun tein, että sain kuvattua piipun. Joskus tuo lämpölaitoksen (vai mikä lie onkin) piippu savuineen ja valoineen näyttää erityisen hienolta, mutta juuri tänään ei todellakaan. Illalla pimeällä kotiin polkiessa sateli lumiräntää ja oli valtavan kaunista. Mielelläni kulkisin pyörällä töissä aina, jos se vaan olisi mahdollista ajallisesti.
Koulu.
5. päivänä kirjautui koulu. Viimeinen päivä kun mä ja eskarilainen saatiin kahden keskistä rauhaa kotona muiden ollessa muualla. Nukuttiin pitkään, syötiin hitaasti aamupalaa eikä sitten jaksettukaan enää lähteä hiihtämään. Lopulta tytär menikin kaverin luo ja mä lähdin yksin potkukelkalla koukaten hakemaan vanhempaa tytärtä koulusta. Luisto oli hyvä ja tekipä hyvää pakaroille tuo potkuttelu. Reilu 6 kilometriä :)
6. päivänä kirjautui liikenneympyrä. Yövuorojen välissä on vaan päästävä haukkaamaan raitista ilmaa, muuten alkaa särkemään päätä ja paras terä kaikkeen tekemiseen häviää. Joten koko aamu- ja iltapäivän nukuttuani ja aamupalan syötyäni puin ja läksin juoksemaan parin asteen pakkaseen. Tuttuja reittejä rennosti rullailin ja osuihan sinne matkan varrelle liikenneympyräkin. Kun 8 kilsan kohdalla ei vielä millään malttanut kääntyä kotiin, jatkoin vielä matkaa 12 kilometriin asti. Ai että oli sopiva keli.
Tänään 7. päivänä kirjautui ryhmäkuva (vähintää 5 osallistujaa). Herättyäni yövuoron jälkeen lähdin pikku trioni kanssa hiihtämään. Jälleen kerran ladut todella hyvässä kunnossa ja luisto ihan huippu. Meidän lisäksi kuvaan kaappasin tunetmattoman ohikulkijan, joka kyllä näkyy kuvassa ladulla kauimmaisena tummana pisteenä.

Illalla alkoi sitten sataa lunta ja siellä kävin vielä juoksemassa reilun 15 kilometrin lenkin. Viikon aikana tuli yhteensä reilu 50 kilometriä juoksua ja työmatkapyöräilyä 79 kilometriä. Päälle nämä kevyet hiihtelyt, lumityöt, venyttelyt ja siivoilut. Mukavasti alkoi tämä ensimmäinen viikko uuden vuoden puolella :)

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille :)

~Eija~