Rukalla fiiliksissä

Monen tunnin ajamisen jälkeen ja muutaman lyhyen pysähdyksen taktiikalla vihdoin pääsimme Kuusamoon ja Rukalle. Keli huiteli koko päivän yli 20 asteessa ja se tuntui ihan autoon asti. Riittävästi juotavaa, hyviä juttuja ja porojen bongausta, mikäs siinä on ajellessa.

Rukan maisemissa.

Rukatontun huoneistoista löysimme omamme hienolla näköalalla ja varustuksella. Nopeat juoksuliivi tsekkaukset ja lähdimme verryttelemään matkasta puutuneita jalkoja hakemalla juoksun rintanumerot ja muut sälät. Tapahtumakeskuksessa maalin läheisyydessä oli ihana tunnelma. Iloisia, jännittyneitä ihmisiä ja odotuksen tunnelmaa. Puolelta päivin pitkän matkalaiset (117 osallistujaa) jo lähtivät täältä ja 160 kilometrin jälkeen heidän olisi tarkoitus palata samaan paikkaan. Aivan järjettömän huikea matka, ettei sitä pysty käsittämään. Peukutan kyllä jokaiselle omassa urakassaan 👍

Arpaonnea tai jotain, mutta mä sain gbs-seurannan 😁 160km:n menijöillä on kaikilla seuranta ja kaikkien muiden kesken arvotaan 100. Ja mä oon yksi niistä. Aika kiva , saa läheiset kotipuolessa seurata että pallukka varmasti etenee.
Täältä näkee pallukoiden etenemistä livenä.

Pikkuinen lenkki käytiin juoksemassa hiihtolatujen pohjia ja poluilla. Huikeat maisemat, mahtava keli ja fiilis ihan huippu! 

Huomenna klo.10 on lähtö ja sitten sitä mennään!

~Eija~

Rastien kautta ajatukset Kuusamoon

Tällä viikolla musta tulee polku-ultrajuoksija, jos vaan kaikki menee hyvin ja selvitän Nuts Karhunkierroksen ~53 kilometriä kunnialla maaliin. Talvi on liikuttu, kilometrejä kerätty niin hiihtäen kuin erityisesti juosten. Lihaskuntoa on tullut tehtyä epäsäännöllisen säännöllisesti ja liikkuvuutta tehostetusti. Nukkuminen ja syöminen on välillä jäänyt muiden juttujen alle, mutta ymmärrän näiden tärkeyden ja asioiden eteen teen koko ajan töitä. Uskallanko jo sanoa että olen terve...? Ihan vammaton en toki ja vielä ehtii tietysti sattua vaikka mitä...

Metsässä 💓

Kisaa edeltävät pari viikkoa on järkevää ottaa kevyemmin, mikä ei kuitenkaan tarkoita sohvalle jäämistä. Viimeisen viikon aikana en ole tehnyt kuin yhden juoksulenkin Helsingissä, josta kerroin viime postauksessa. Muut lenkit ovat olleet suunnistamista; iltarastien järjestäminen ja kaksi kisaa. Yhtäkkiä ajattelisi, että kisat ovat kovia, mutta vaikka sykkeet erityisesti sunnuntain kisassa olivat korkealla, en koe että se olisi kuormittanut mua merkittävästi. Päin vastoin, ehkä kisat ovat toimineet sopivina avaavina vetoina. Kuusamossahan sen sitten näkee...

Iltarastien järjestäminen napsahtaa kohdalleni kerran vuodessa ja olin tavallaan juuri tämän viikon itselleni valinnut jo talvella, koska tiesin kesälomani tästä alkavan. En vain silloin osannut arvata kuinka kiireinen toukokuu mulle tuleekaan. Paniikki ja stressi meinasi puskea päälle, mutta tapoihini poiketen pyysin apua ja todella sitä sain. Iskäni suunniteli radat ja vei suurimman osan rasteista metsään. Asko piirsi kaikki kartat ja auttoi tulostamisessa (tai no mä katselin sujuvasti vierestä) ja Petri hoiti koko tulospalvelun. Mulle jäi rastien haku metsästä. Yhdelle ihmiselle tuossa on valtavasti hommaa, enkä olisi millään tuosta selvinnyt. Ensi vuonna kuitenkin yritän järkätä aikataulut paremmin, että pystyn itse tekemään enemmän ja ehtisin kunnolla opetella tuota kartta ohjelmaa. Samaa kyllä puhkuin vuosi sittenkin, enkä vielä tänä vuonna tuossa onnistunut. 

Iso kiitos kuitenkin miehille 😌 ja kaikille iltarasteilla käyneille!

3. rasti metsässä. Rastipiste jyrkänne.

Kaikkien tultua metsästä pois, lähdin samantien hakemaan kaikki rastit pois. Tämä on ehkä parasta. Saa suunnistaa ihan rauhassa illan pikku hiljaa viilentyessä ja auringon laskiessa. Valoa silti riittää pitkään ja olin ihan järkevään aikaan kotonakin. 

3. rasti kartalla.

Eilen keskiviikkona iltakisana käytiin suunnistuksen aluemestaruus partiomittelöt Teuvalla. Partiokisassa on jokaisessa joukkueessa/partiossa kolme suunnistajaa. K-rastilla jaetaan kaikki kartalla olevat rastit keskenään ja sitten kukin lähtee omalle suunnaalleen niitä hakemaan. Tärkeää on että kaikki merkityt rastit tulee leimattua ja vielä tosi hienoa, jos kaikki on oman lenkkinsä tehnyt suurinpiirtein samaan aikaan. Kokoontumisrastille tulevat kaikki ja siitä yhdessä kierretään viimeiset rastit ennen maalia. Oon aina tykännyt tästä kisasta sen erikoisuuden ja jännittävyyden vuoksi.

Meidän pienestä seurasta saatiin komeasti kolme naisjoukkuetta kasaan; pääsarjaan, 35- ja 45-sarjaan. Itse olin 35:ssa Päivin ja Elisan kanssa. Meillä tuhraantui jopa 7 minuuttia rastien jaossa ja se on paljon! Mä sain hakea kauimmaiset rastit, jotka olivat sopivasti polkuja pitkin helposti saavutettavissa. Juoksu tuntui ihanalta ja sopiva illan viileys oli just passeli. Parille rastille hiukan kaarsin, mahdollisesti liian kova vauhti aiheutti sen etten ehtinyt lukea karttaa tarpeeksi nopeasti. Kokoontumisrastilla Päivi jo odotti - oli odottanut 10 minuuttia. Mä en ehtinyt kuin muutaman kerran puhaltaa, kun Elisa tuli ja siitä jatkettiin yhdessä. Maalissa olimme sarjan voittajina 😅! Eli ei lopulta haitannut pitkä rastien jako. Pääsarjalla oli samat rastit ja siellä olisimme tulleet toiseksi, joten voimme olla oikein tyytyväisiä. Mulla kertyi matkaa 9 kilometriä, eli todella kivan iltalenkin sain tehtyä.

Partio-kartta.

Viime sunnuntaina telomani polvi on jo paljon parempi, vaikka ei vielä oireeton. Kylmähoito auttoi ettei kovin pahaa mustelmaa tullut, mutta kyllä polvessa sellainen kämmenen kokoinen muisto näkyy. Eiliseen juoksuun ei vaikuttanut mitenkään, mutta esimerkiksi kyykkyyn meno kiristää ja viime yönä sitä särki. Varoiksi Kuusamoon pakkaan särkylääkettä mukaan.

Polvi 24.5.

Vihdoinkin olen päässyt myös tuumailemaan mitä retkelle mukaan pakkaan. Dexalin energia smoothieita ja veteen sekoitettavia energiajauheita lähtee mukaan ja tietysti suolapähkinöitä. Juoksuliivin lötköpötköihin tulee vettä. Kauppalistalla on vielä suklaa ja salmiakki. Tunti ennen starttia kietaisen Neolifen shaken ja noin kolme tuntia aikaisemmin syön normi aamupalani. Huoltopisteillä oon suunnitellut syöväni sipsejä ja mandariineja, jälkimmäisiä erityisesti on kehuttu.

Retkievästä liivin taskuun

Huomenna aamusta lähdemme neljän hengen porukalla ajelemaan kohti Kuusamoa. Onneksi kenenkään ei tarvitse ajaa koko matkaa, vaan voimme vaihdella kuskia tarpeen mukaan. Jossain kohdassa pysähdytään syömäänkin ja perillä haluan päästä tekemään pienen lenkin vielä ennen lauantai aamun starttia.

Kyllä, jännittää. Pelkkä ajatus saa vatsaan perhosia, epäusko omiin voimiin nostaa päätään ja mielikuva 55 kilometrin matkasta tuntuu niiiiin pitkältä. Toisaalta oon niin onnellinen että oon lähdössä elämäni tähän mennessä pisimmälle matkalle ja juuri Karhunkierrokselle 2499:n muun polkuilijan kanssa. Tiedän että kunto on kuitenkin aika passeli ja sisukkuuttakin löytyy. Aavistelen elämäni yhden hienoimman reissun olevan edessä 😊

~Eija~

Kevätretki Hesassa

Jo kuukausia sitten naisporukalla sovittiin muutaman päivän irtiotto arjesta ja varattiin hotellihuone Helsingistä. Vaikka se osui kiireiselle toukokuulle, pystyin järjestämään aikataulut niin, että reissuun pääsin. Hiukan väsyneenä ja takakireänä arjen hulinoista lähdin reissuun, mutta päätin vääntää itseni relax-moodiin. Heti kohteeseen päästyämme ja laukut purettuamme suuntasimme mahtavassa kelissä Suomenlinnaan. Muistaakseni viimeksi lapsena olen saarella käynyt. Nälkäisinä suuntasimme ensin syömään ja sitten rauhassa tallustelemaan kaduilla, poluilla, kallioilla ja muurien onkaloihin. Aivan ihana paikka, kaunista ja historian havinaa. Kuvat puhukoon puolestaan ↴

Linnan muuria ja vanhoja puita.

Suomenlinnan on rakennettu 1700-luvulla ja sieltä on puollustettu niin Ruotsin, Venäjän kuin Suomen historiallisia, silloisia vaihtuvia rajoja. Nykyään saarella asuu muutama sata helsinkiläistä - aika upeat on puitteet asua!

Salaperäisiä luolia.

Minä ja ystävä.

Saarella olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka pitkään ja tänne on ehdottomasti tultava joskus lasten kanssa. Silloin toki oma keskittyminen menee lasten perässä pysymiseen ja pelkäämiseen ettei kukaan putoa mereen...

Mukulakiviteitä.

Mutta ei reissua ilman lenkkareita ja lenkkiä. Helsingissä en osaa kulkea...ainakaan ilman karttaa, mutta niitähän löytyy vaikka mistä. Joten seuraavalle aamulle laitoin kellon herättämään ja hipsin huoneesta ennen aamupalaa haukkaamaan happea. Kartta kädessä kiertelin meren rantaa Kaivopuiston ja Eiran suunnalla kohti Länsisatamaa, pinkaisin kaupungin poikki kiertämään Töölönlahden ja pitkin Kaisaniemen rantaa kohti hotellia. Reilu 11 kilometriä mutkittelin. 

Aikaisesta arkiaamusta huolimatta, vastaan juoksi jatkuvasti lenkkeilijöitä. Tervehdin paria ensimmäistä, mutta vastaukseksi sain vain kääntyvän pään. Suovuin kaupungin tapaan ja jätin seuraavia tervehtimättä. Yritin kuitenkin edes hymyillä, mutta se ei päässyt perille, sillä katseiden ei annettu kohdata. Lopulta luovutin ja juoksentelin sitten ihan omikseni karttaa joka välissä tiiraillen. Meillä päin onneksi tervehdys otetaan pääsääntöisesti vastaan 😊

Aamulenkillä meren rannalla.

Missä ihmeessä mä oon? 😉

Parin päivän aikana tuli käveltyä paljon, vaikka käytimme kyllä ahkerasti paikallisliikennettäkin ja singahdimme mm Kirsikka puutarhaan. Valitettavasti vaaleanpunaiset kukkien terälehdet olivat juuri pudonneet maahan ja paras kukinta oli tältä keväältä ohi. Maa oli kauniin vaaleanpunainen ja vain muutamat terälehdet vielä sinnittelivät puiden oksilla. Kaunis paikka kuitenkin, omalla tavallaan.

Kirsikkapuutarhassa.

Ennen kotiin lähtöä ehdin hetken seurata ja kannustaa HCM-juoksijoita. Lämpöisessä kelissä saivat juosta. Kieltämättä olisi tehnyt mieli hypätä mukaan juoksemaan, mutta tällä kertaa jätin väliin viikon päästä olevan Nuts Karhunkierroksen vuoksi. Sinne kun en halua lähteä akut puoli tyhjillä.

HCM 2018, kauppatorin lähellä.

Mutta lyhyempää matkaa maastossa sopii tähän "keventelyyn" ja sunnuntaina pinkaisin aluemestaruus keskimatkan suunnistuskisoihin. Haastavassa, kivikkoisessa ja risukkoisessa maastosa teloin vasemman jalkani polven. Pientä lihasvauriota, turvotusta ja mustelmaa. Kyllä tästä toivutaan.

Kylmää osumaa saaneelle polvelle.

Vielä muutama asia hoidettavana ennen kuin pystyy keskittymään Kuusamon reissuun. Nyt kuitenkin jo pyrin juomaan runsaasti joka päivä vettä, ihan jo tämän lämpöisen ilman vuoksi ja tarkemmat eväs suunnitelmat teen pika puoliin. Tekisi mieli jo startata!

~Eija~

Hyppy poluille

Ihana toukokuu hellii meitä lämmöllään ja vaikka hetki sitten puhuttiin, että kevät on kovasti myöhässä, pisti nämä lämpöiset päivät vauhtia luontoon. Vihreys lisääntyy päivä päivältä, ötököitä kopsahtelee naamaan lenkillä ja tulipa ensimmäinen kyykäärmekin nähtyä. Haasteellista osata vähentää vaatetta ja siksi työmatkoilla repussa vielä kulkeekin hanskat ja tuubihuivi - varmaan koko kesän.

Tällä viikolla keskiviikkona pääsin osallistumaan Komia Flown polku cupiin, kun vuorossa oli Hallilanvuoren lenkki. Aamulla poljin töihin ja töistä lähtiessä vastassa oli lämmin keli. En todellakaan ollut ymmärtänyt varautua yli 20 asteeseen joten päällä oli pitkähihainen paita ja pitkäpulttuiset housut. Jo lämmitellessä tuli melkoisen lämmin, joten luvassa olisi todella hikinen reissu...

Hallilanvuori cupin reitti.

Hallila on tuttua seutua, sillä olen asunut yli toistakymmentä vuotta sitten täälä. Toki paljon on muuttunut, mutta kalliot, purtsi ja tietyt teiden mutkat ovat pysyneet samoina. Tällä viikolla maanantaina kävin tällä Hallilanvuoren purtsilla puolimaratonin verran juoksemassa. Sopivasti nousua ja laskua, rauhaa ja hyvä pohja. Paljon ihania muistoja tältä purtsilta niin hiihtäen kuin vaunuja lykkien 😍 Keskiviikkona tosin ei ehtinyt 6 kilometrin kisalenkin aikana muistoja muistella tai ympäristöä tarkemmin tutkailla, kun yritti pitää hyvää vauhtia yllä ja pysyä merkatulla reitillä. Kahdesti menin muutaman askeleen reitiltä sivuun, sen verran mutkittelua oli eikä itse ilmeisesti keskittynyt kunnolla reittiin. Märkää ja kuraa oli paikka paikoin, mutta myös ihanaa neulaspolkua ja avokalliota. Ensimmäiset pari kilsaa suu oli rutikuiva ja neljän kilsan jälkeen jalat vasta lähti kunnolla rullaamaan. Oli kuuma ja viimeinen nousu kalliolle hapotti jalat aika mukavasti.

Oma aikani oli 28:15, 16 sekuntia naisten voittajalle jääneenä. Tyytyväinen olen vetoon, sillä niin lujaa menin kuin pystyin ja teki taas niin hyvää vetää tiukka pätkä. Tai ei se niin hyvältä siellä metsässä tuntunut, mutta maalissa olo on aina kuin voittajalla!

#komiaflow trail cup Hallila

Lumien sulettua ja metsän pikku hiljaa kuivettua, tulee mun siirryttyä juoksemaan metsään. Vaikka toistaiseksi taas jalat pelittää ihan hyvin kovalla asfaltillakin, tykkään silti pehmoisemmasta polku ja metsä alustasta. Muutenkin mun kesän kisat suurimmaksi osaksi tulee olemaan pehmoisilla pohjilla, joten on hyväksi myös harjoitella sellaisilla alustoilla.

Kevään odotetuin koitos, Nuts Karhunkierros on jo kahden viikon päästä. Oma olo ja kunto tuntuvat ihan hyviltä. Terveenä ollaan ja kunhan edessä olevan reilun viikon kiireet saan hoidettua, voin rauhassa keskittyä nauttimaan Kuusamon reissusta. Ennen sitä en taida enää yhtään pitkää, yli 20 kilsan lenkkiä tehdä, mutta lyhyempiä rauhallisia ja rentoja vetoja sekä yhdet suunnistuskisat olisi vielä luvassa. Eväät Karhunkierrokselle pitää pian miettiä valmiiksi ja tehdä suunnitelma millä aikataululla matkalla mitäkin evästä nauttii. Vaikka loppu peleissä sitä sitten mennään sen hetkisen fiiliksen mukaan. 

Tytär pyörällä seurana lenkillä.

Mulla muuten kävi ystävän kanssa mukava arpaonni, sillä yhteislipullamme saimme lähtöluvan lokakuun Vaarojen maratonille Kolille 😊 Silloin on luvassa polkuriemua reilu 10 kilometriä lisää tämän kevään Karhunkierroksen 53 kilsaan! Pala kerrallaan...tai paremminkin kilometri kerrallaan pitemmälle ja pitemmälle. Oon niin innoissani!

Kuva keskiyöllä kun poljen töistä kotiin maisemareittiä.

Juoksukilometrejä tälle viikolle kertyi reilu 55, pyöräily kilometrejä yli 100 ja pari virkistävää pulahdusta lampeen. Kehonhuolto muutoin hiukan jäänyt, mutta jospa keskittyisi tulevina päivinä siihen.

Ihanaa äitienpäivää kaikille 💗

~Eija~

Yövuoro ja aamulla kisat

Vuorotyöni vuoksi olen silloin tällöin todella väsynyt ja vuorotyöni ansiosta pystyn tekemään paljon sellaista mitä kasista neljään -työaikaa tekevät harvemmin pystyvät. Tämä konkretisoitui jälleen viime päivien aikaan, kun mulla oli kaksi yövuoroa ja ensimmäisen yövuoron jälkeiselle päivälle osui koululaisten koulujenväliset maastojuoksukisat. Oma 8 vuotias tyttäreni oli innokas menemään luokkakaverinsa kanssa, mutta kukaan muu yli satapäisestä koulusta ei ollut lähdössä. Tuli kyyditys ongelma, mutta mä oitis lupasin lähteä huoltajaksi. Itse asiassa oikein mielelläni lähdin, olisin varmaan lähtenyt ilman mitään ongelmiakaan. No aamulla ehdin nukkua vajaa kolme tuntia. Kisojen jälkeen takaisin sänkyyn noin puoleksitoista tunniksi ja sitten hakemaan junioria hoidosta. Taas hetkeksi sänkyyn, mutta en saanut enää unen päästä kiinni. Luovutin ja lannistuin ottamaan seuraavan yövuoron vastaan tilanteeseen nähden mahdollisimman positiivisella mielellä. Päätä särki ja olo oli hiukan kuvottava jo ennen työvuoroon menoa. Onneksi oli sopivasti puuhaa melkein koko yön ja tunnit juoksivat. Lauantai aamulla rojahdin puoleksi tunniksi sohvalle, jonka jälkeen vetäisin päälle suunnistusvaatteet, banaanin reppuun ja auton nokka kohti Härmää. Edessä oli suunnistuskisat ja väsy oli valtava.

Powerparkissa.

Huvipuisto Powerparkissa kisattiin kansalliset suunnistuksen sprinttikisat. Tarkoittaa vauhdikasta menoa suunnistuskenkien sijaan lenkkarit jalassa. Reitinvalinnat pitää tehdä vauhdilla ja on oltava tarkkana ettei mene kiellettyjen alueiden yli. Väsyneenä en jaksanut kerrata tarkemmin kiellettyjä alueita tai tutkia huvipuiston aluekarttaa. Päätin lähteä vanhoilla kokemuksilla, tarkasti ja ilman kummempia paineita.

Zombi, takana valvomista noin 20 tuntia.

Naiset 35 -sarjassa, jossa kisaan viimeistä vuotta, matkan pituus linnuntietä oli 2,9km. Alussa oli helppoa nurmialuetta ja haasteellisemmat reitinvalinnat tuli vastaan huvipuiston sisällä, laitteiden keskellä. Pari kertaa piti pysähtyä silmäilemään karttaa, kun ei vauhdissa vaan nähnyt. Kerran jouduin vauhdissa vaihtamaan suuntaa, kun hoksasin ettei valitsemani reitti ollutkaan hyvä. Radan lopussa palattiin nurmialueelle ja sai vielä kiskoa jaloista viimeisetkin sekunnit. Suuremmilta virheiltä vältyin ja lopulta tulin toiseksi, viisi sekuntia voittajalle. Mukava fiilis jäi ja onhan tuo sprintti vaan niin hauskaa 😊 Päivän aika oli 18 minuuttia ja päälle sekunnit.

Sprinttikartta.

Voi sitä tunnetta kun pääsin iltapäivällä nukkumaan! Parin tunnin päikkärit ja vielä illalla saunaan ja hyytävän kylmään veteen pulahtamaan. Menin yhtä aikaa lasten kanssa yöunille ja nukuin kuin tukki aamuun asti.

Sunnuntai aamuun heräsin taas virkeänä ja voi sitä tunnetta kun ajatus taas kulki. Pakkasin eväät ja lapset autoon, haimme Niinan lapsineen kyytiin ja auton nokka kohti Lapuaa, jossa kisattiin kansalliset suunnistuksen pitkät matkat. Tällä kertaa myös tyttäreni lähti rastireitille ja enemmän sitä jännittää aina lapsen puolesta. Itse en ollut vastaan ottamassa tyttöä maaliin, mutta Niina ja muuta lapset kannustivat iloisen tytön loppusuoralla maaliin. Hyvin oli mennyt 😍

Mä en ole oikein koskaan saanut hyvää suoritusta Lapuan Simpsiöllä, joten hyvin nöyränä taas lähdin yrittämään. Ajatuksena oli mennä suunnistus edellä, tarkasti, ilman että tippuu kartalta. Käytin mahdollisimman paljon polkuja, joilta oli helpompi ottaa pisto metsän puolelle. Matkan teko lähtikin hyvin sujumaan. Oli valtavan lämmin ja olin onnellinen, että juuri ennen lähtöä jätin pitkähihaisen paidan pois. Vasta rastien 6-7 välillä tapahtui sitten se virhe. Suunnalla yritin mennä ja luulin olevani kartalla, mutta siellä ryteikössä rämpiessä ajauduin aivan liian pitkälle. Yhtäkkiä tulin aukolle enkä oikein meinannut saada paikannettua missä olin. Onneksi rauhassa vaan tutkailin karttaa ja löysin kuin löysinkin itseni. Helpottunut tunne kun odotettu polku tuli vastaan ja taas sai antaa mennä. Kyllähän tuohon virheeseen sellainen 5 minuuttia meni, mutta loppu suijuikin sitten ihan hyvin. 

Maalissa sain kukkia.

Ei musta ja Simpsiön maastoista vieläkään ystäviä tullut, mutta parempaan suuntaan 😏 Nyt 6,2 kilometrin radalla aikaa kului 1:05.

Pitkien matkojen karttaa.

Kisojen jälkeen käytiin porukalla pieni retki tekemässä Simpsiön maastossa, Rytilammella. Poikia kiinnosti kauniit purot ja tyttöjä leskenlehdet, joita kiikutettiin kotiin asti. Ihanaa, sopivan palauttavaa liikkumista luonnon keskellä. 

Rytilammella.

Tänään kaksi täyttä yötä omassa sängyssä nukkuneena, oikea päivärytmi on taas saavutettu. Eipä mulla tuossa koskaan ole ongelmaa ollutkaan, sillä saan nukuttua koska vaan, jos siihen vain mahdollisuus on. Pitemmän päälle en kestäisi vastaavaa univelkaa, ei kestäisi varmaan kukaan. Mä sentään tiedän yövuoroista johtuvan univelan olevan väliaikaista, mutta pitkittyvät univaikeudet ovat merkittävä terveydellinen riski. Väsyneenä liikkuu kuin zombi, ajatus on hidas ja voi olla fyysisiäkin oireita, kuten mulla usein armoton päänsärky. Tässä vuosien kuluessa olen oppinut arvostamaan nukkumista valtavasti, niin paljon etten kovin mielelläni valvo myöhään. Parasta on herätä aamulla ajoissa ja saada touhata päivä kaikkea kivaa ja hyödyllistä, mieli virkeänä.

Mun seuraavat yövuorot ovat vasta heinäkuussa! Jee.

~Eija~

Puoliska Kyrönjoella

Ylistarossa Kyrönjoki-maratonilla yli 20 vuotta sitten juoksin ensimmäisen puolimaratonini, jolloin aika painui reilusti yli kahden tunnin ja muistan kuinka rankka reissu se oli. Siitä on tultu pitkä matka niin ihmisenä kuin juoksijana. Edellisen kerran sileän puoliskan oon juossut kolme vuotta sitten ja ennätykseni oli 1:43 plus sekunnit. Viime vuonna Inov-8 Trail polkujuoksukisassa Seinäjoella reilun 21 kilsan matkalla juoksin ajan 1:49, joten vahvasti ajattelin, että oma ennätys pitäisi olla saavutettavissa. Työvuorot osuivat sen verran sopivasti, että päätin osallistua Kyrönjoki-maratonille, jotka järjestettiin 33. kerran mun lapsuuden maisemissa.

Poseeraukset ennen starttia.

Viime viikon mäkivedoista ja jalkatreenistä nokkiinsa ottaneet etureidet eivät enää olleet kipeät, mutta onnistuin sitten vetämään takareidet hapoille aikaisemmin viikolla tehdyillä maastavedoilla. Perjantaina Fysiopisteen Eero availi mun kinttuja ja vaikka etureisissä ei lihassärkyä ollut, olivat ne melkoisen jumissa. Lisäksi molemmissa pohkeissa oli jumeja. Eero ne pehmitteli, mutta runnomaan ei lähdetty. Illalla tyttären kanssa käytiin vielä pururadalla juoksentelemassa, kun harjoittelimme tyttären ensi viikon maastojuoksukisoja varten ja mulle se oli kevyttä, sopivaa jalkojen rasitusta.

Eilen aamulla, kisapäivään herätessä jalat tuntuivat hyviltä, paitsi että oikea takareisi oli edelleen kosketus arka ja jo kävellessä se tuntui. Kyllähän se mietitytti, että pystynkö tällaisella jalalla juoksemaan niin lujaa kuin oon suunnitellut. Tavoite siis oli oma ennätys, eli alle 1:43 ja haave oli päästä alle 1:40. Jälkimmäiseen vauhdin pitäisi olla 4:40min/km. Ei siis mahdotonta, mutta 21,1 kilometriä on kuitenkin aika pitkä matka. Ensimmäiset 5 kilometriä kertoo jo aika paljon kuinka lähtee kulkemaan, joten päätin lähteä rohkeasti kokeilemaan.

Ekalla kierroksella, noin 6 km kohdalla.

Alku ruuhkan jälkeen pääsi hyvin juoksemaan omaa vauhtia ja kilometriajat paukutti melko tasaisesti 4:30. Eli suunniteltua kovempaa menin. Meno tuntui helpolta jalkojen kireyksistä huolimatta. Samassa porukassa juoksi naisten maratonin Suomen ennätystä hallussa pitävä Ritva Melender (ent Lemettinen). Ennätyksensä hän on juossut vuonna 1995, 2:28,00.

Huoltopisteen ohi juoksu.

Suurin piirtein 6 kilometrin jälkeen jalat alkoivat pikku hiljaa aueta ja oli helpompi antaa vain rullata. 10 kilometrin aika oli jotain 47 minuuttia, tarkkaa en osaa sanoa vaikka kello ranteessani joka kilometrin väliin piippasi. Tuntui hyvältä, joten päätin jatkaa samaa vauhtia niin kauan kuin jaksan. Varttimaratonin (10,5km) juoksijat jättäytyivät pois porukasta ja puoliskan ja täyden maratonin juoksijat jatkoivat kiertämistä. Kuitenkin koko ajan mulla oli näköpiirissä selkä, jota tavoitella ja ohittaakin. Toisella kierroksella kukaan ei tullut mun ohi. 

Vauhti pysyi hyvin yllä, oma rytmi säilyi ja hengitys pelasi. Kuuma oli ja parempi paita vaihtoehto olisi ollut lyhythihainen, mutta pitkällä mentiin. Lämpöasteita oli jonkin verran yli 10, tuulta ei lähes ollenkaan ja koko reittihän on tasaista asfalttia, joten nopea. Mulla ei ollut eväänä mitään ja vain toiselle kierrokselle lähtiessä hörppäsin kolme suullista vettä, muuten juoksin huoltopisteet ohi. Etukäteen olin jo edellisenä päivänä juonut runsaasti vettä, syönyt kunnolla (plus hiilareita perjantai herkuttelun merkeissä) ja aamu alkoi kunnon normi aamupalallani ja tunti ennen starttia Neolife Shake juoden. Näillä pärjäsin hyvin ja mahassa tuntui hyvältä. Nälkä tuli sitten juoksun jälkeen tunteja myöhemmin.

Riippusiltaa pitkin joen toiselle puolelle.

Se pitää sanoa, että viisi kilometriä ennen maalia kropassa alkoi jo väsy tuntua, mutta siitä huolimatta sain vielä viimeiselle kolmelle kilometrille vauhtia kiristettyä. Nopea vilkaisu kelloon kilometri ennen maalia sai hymyn huulille, kun tajusin että mä onnistun 😁

Tiukka kurvi maaliin.

Virallinen uusi puolimaraton aikani on nyt 1:35,01! 

Aivan mahtavaa ja olin niin helpottunut että jaksoin vaan. 

Kiitokset järjestäjille isosta työstä! Kaikki toimi hyvin!

New Balancen 880v7 lenkkarit olivat toista kertaa jaloissa ja tuntuivat niin hyviltä juoksun aikana. Toki iltavuorossa töissä, jonne kiiruhdin palkintojen jaon jälkeen, oikean jalan ulkosyrjässä tuntui kipua ja tänään aamulla se myös tuntuu, eli hiukan vielä on totuttelemista yhteiseloon.

Juoksun jälkeenkin hymyilyttää Sarin kanssa :)

Nyt otetaan taas muutama päivä vähän rauhallisemmin, sillä luvassa on ystävien seuraa ja vappuherkkuja. Fiilis on viritetty huippuunsa 😀

Naisten puoliskan ykkönen.

Mukavaa Vappua Kaikille!

~Eija~

Uudet lenkkarit

Mulla on ollut kolmet New Balancen lenkkarit, joista kahdet ensimmäiset ovat olleet ihan huiput mun jalkaan ja viime syksynä ostetut hiukan huti. Tämä huti ostos oli NB:n Vazee pace, jonka ostin kevyeksi ja nopeaksi asfalttikengäksi. Tätähän se varmasti onkin, mutta ei vaan istu mun vauhdissa kantapään kohdalta. Sain heti rakot ja vaikka useamman kerran kenkiä lenkille jalkaan kiskoin, ei ne tuntuneet hyviltä. Ovat jääneet kaappiin, kunnes kaivoin ne muutama päivä sitten esille pieneen testiin. Hyvin hitaalla vauhdilla kantapää pysyi paikoillaan eikä hiertymiä tullut, mutta en silti vieläkään lämmennyt. 

Mun toiset NB:n kengät 880v4-mallit, ovat todella tykätyt ja tästä johtuen todella käytetyt. Vaimennusta ei varmaan ole enää nimeksikään ja urheilukaupan mainoksen mukaan siellä oli perjantaina NB:n edustaja paikalla, joten mä kurvasin sinne. Mukaan otin molemmat edellä mainitut kengät ja kerroin saman stoorin. Kaupasta lähdin uudet NB:t kainalossa kotiin.

New Balance 880v7

Vaikka uudessa kengässä vanhaan tykättyyn on eroa vain viimeinen numero, on kenkä edustajan kertoman mukaan ihan eri. Pohja on erilainen, kengän pintakangas on erilainen ja monta muuta kohtaa. Profiili silti 880-mallinen ja mun kantapää asettuikin heti mukavan tuntuisesti paikoilleen. Muutaman metri kävely urheiluliikkeessä ei kerro kengästä vielä paljon, mutta ensituntuma sai mut kuitenkin vakuuttuneeksi.

Uusi ja vanha.

Halusin päästä testaamaan kenkiä mahdollisimman pian, mutta perjantaina ja lauantaina reisissä edelleen tuntui alkuviikon mäkinousut ja jalkatreeni ja toisaalta mulla oli jo muuta menoa. Mutta sopivasti sunnuntaille oli luvassa pitkä lenkki Ninnin kanssa. Ehkä suositeltavampaa olisi aloittaa kenkien sisäänajo lyhyemmällä pyrähdyksellä, mutta nyt mentiin tällä. 

Asfaltilla mentiin.

Ensimmäisen viiden kilometrin aikana oikean jalan ulkosyrjään sattui. Yritin kääntää askellusta sisäsyrjälle, mutta eihän se vääntämällä auta. Onneksi kipu lakkasi eikä loppu lenkillä ollut minkäänlaisia ikäviä tuntemuksia. Päinvastoin lenkki oli aivan ihana, olisin voinut juosta vaikka kuinka pitkälle, mutta lopetimme 27 kilsan jälkeen.

Uusien kenkien vaimennuksen tunsi, kantapää ei päässyt turhia nousemaan eikä ongelmallinen oikea jalkani puutunut yhtään. Toivottavasti tämän ensimmäisen lenkin fiilis ja tuntuma kenkään pysyy 😊

Evästauko.

Meillä on täälä Pohjanmaalla valtavat keväiset tulvat. Teitä on poikki ja joet tulvivat pitkälle rannoille. Hiekkatiet routivat ja ovat paikka paikoin todella huonossa kunnossa. Kaikkine ongelmallisine ja ikävine tilanteineen, ovat tulvat myös omalla tavallaan hienoja luonnon tapoja osoittaa voimaansa. Lenkillä ihailtiin veden virtaa ja kosken pauhua, kuivin jaloin.

Pohjanmaalla tulvii.

Pauhuntaa pienessä joen uomassa.

Lenkin jälkeen kotona nopeat suihkut ja ruokaa suuhun. Sitten Jaana tulikin mua hakemaan tankotanssin tutustumistunnille 😏 En sitten koskaan ole ko lajia kokeillut, eikä muuten ollut kukaan muukaan kahdeksasta osallistujasta. Oli hauskaa, haastavaa ja voimaa vaativaa touhua. Joko puristin tankoa liikaa tai liian vähän, en vain ymmärtänyt mihin suuntaan pitää lähteä tai vauhti loppui kesken. Mutta iloisia onnistumisia, oivalluksia ja naurua riitti myös!

Jee, mä pysyn tässä 😄

Hyvää keväistä viikkoa kaikille!

~Eija~