Talvikenkäperheeni

Kengät, nuo välttämättömät pahat. En ole ikinä ollut mikään kenkä fani. En omista ainoitakaan virallisia korkkareita, pari hassua monta vuotta vanhaa juhlakenkää löytyy kaapista ja pari pohjasta kulutettua tennaria. Ostan tyyliin kerran vuodessa jonkin sortin kengät ja niillä mennään se vuosi...jos ei kaksi tai kolme jos valinta on osunut nappiin. 

Lenkkareita kyllä kuluu yhdet per vuosi ja juoksu kilometrien täyttyessä lenkkarit siirtyvät ruohonleikkuu/puutarha kengiksi. Useampi vuosi on mennyt ja lenkkareita kulutettu, että se oman jalan malliin sopivin menopeli on löytynyt. Mun lenkkarit on NewBalance tai Asics. Neutraalilla, ohuella pohjalla. Näillä on sitten menty monen monta talvea varpaat märkinä, lipsutellen sohjossa ja jäässä. 

Ehkä se on iän tuomaa ennakoimista tai juoksu rentouden hakemista talvijuoksuunkin, sillä vihdoin ja viimein menin hankkimaan talvikenkäperheeseeni nastajuoksulenkkarit.

Ihana ötökkä laatikko ;)

Vaihtoehtoja on useita; hyviä, parempia ja parhaita. Itse se on kokeiltava mikä omalle jalalle ja juoksutyylille sopii parhaiten. Mä tilasin netistä sopivan kuuloisella alennuksella Icebug Pytho3-L BUGrip, kun sattuivat olemaan niin iloisen värisetkin ;)

Icebugin nettisivuilla kerrotaan näistän kengistä tällaista ->  "PYTHO3-L BUGrip® -nastakenkä on vakaa ja erinomaisen juoksutuntuman tarjoava jalkine kaikille liukkaille alustoille. Matalan välipohjan ansiosta tuntuma alustaan säilyy aina hyvänä. Kengän rakenne ja pohjan muoto tukevat jalkaa myös intensiivisessä juoksussa. Nastalenkkarin istuvuuden takaa tarkka nauhoitus."

Eniten mietiin tuota kokoa, Satunnaisessa käytössä olevat kengät ovat kokoa 37 tai 38. Lenkkarit on kokoa 37,5 ja maastojuoksukengät on kokoa 38. Päädyin kokoon 37,5. 

Ei muuta kuin kengät jalkaan ja lenkille. Ensi tuntumalla kengät tuntuivat melko napakoilta, isovarpaan kohdalta jopa ahtaalta. Tulikohan sittenkin liian pienet...hitsi. 

Ensimmäiset kolmisen kilometriä jalkapohjia särki kuten maastojuoksukenkienkin ensilenkillä. Pohkeisiin asti tuntui puuduttelua eikä askel tuntunut kevyeltä. Mulla tosin usein lenkin alussa kiristelee ja vihloo jäsenissä, joten ei tämä vielä pelästyttänyt. Matka jatkui lumisella tiellä. Jäätä sai hakemalla hakea ja isomman tien varressaa pystyi kokeilemaan pitoa ja kyllä se piti! Ah jes! Ja rentous löytyi pikku hiljaa :D! Muutama kilometri ennen kotia kiinnitin huomiota isovarpaisiin, joissa ei tuntunut yhtään ahtaalta. Päin vastoin jaloissa tuntui hyvältä, kiristys ja puuduttelu oli poissa.

Edesmenneen mummani kutomat säärystimet suojaavat nilkkoja hyvin lumelta.

Testilenkin jälkeen olo oli onnellinen. Kengät toimi, jalat pysyivät kuivina ja eikä hiertymiä tullut yhtään. Jalanpohjissa oli lievää pistelyä, johtuen kenties kovemmasta kengän pohjasta ja nastoista. Kokonais arvosana -> Tykkäsin :D

Talvikenkäperheeni vasemmalta -> maastojuoksukengät, perus tarlvikengät, nastajuoksukengät, perinteisen monot, luistelumonot ja sisäkengät.

Talvikenkäperheeseeni liittyi siis yhdet uudet "imurit". Kesälenkkarit saa suosiolla laittaa odottamaan kevättä ja nyt saa nautiskella pitävistä askeleista. 

Maastojuoksukenkien ja nastakenkien yksi ehdoton plussa on vettähylkivä pinta. Mikä miellyttävintä, että jalat ei kastu oli sitten loskaa, vesisadetta tai kuraa. Ja niitähän täälä meillä pohjolassa riittää.

Rentoja lenkkejä kaikille :D!

~Eija~