Kesäillan rogaining

Palautuminen Ylläksen valloituksesta on hyvällä mallilla, vaikka kesken. Viikonloppuna en pystynyt ottamaan yhden yhtä juoksuaskelta, sillä etureisien hapot estivät lihasten normaalin käyttämisen ja sunnuntaina kummityttöni konfirmaatiotilaisuudessa alttarilla huomasin kun jalkani tärisivät koko ajan. Piti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Pahin kipu oli reisissä ja oikean jalan pohkeessa. Maanantaina pystyin jo kävelemään portaita ilman tukea, mutta sivulliset huomasivat lievän varomiseni. Illalla reipas kävelylenkki ja sauna verrytti jalkoja mahtavasti. Niin mahtavasti, että eilen tiistaina tiesin varmasti pystyväni osallistua Kesäillan Rogaining-kisaan Ikaalisissa. Toki joka tapauksessa olisin kisaan lähtenyt kun olen luvannut, vaikka sitten särkylääkkeiden voimin ja hammasta purren.

Reittisuunnittelua.

Onneksi kuitenkin valitsimme 2 tunnin, eikä 3 tunnin sarjaa, sillä jalat olivat väsyneet ja lievä univelkakin oli päällä hiukan lyhyeksi jääneiden yöunien vuoksi. Päivi tuli hakemaan mut sovitusti ja dieseli vei meitä puolentoista tunnin ajomatkan päähän (voi kamalaa miten paljon mä olen autossa istunut viimeisen viikon aikana!!). Tultiin täydellisellä ajoituksella kisapaikalle suoraan hakemaan kartat ja reittisuunnittelu sai alkaa.

 

Rogainingissa on kyse suunnistuksesta. Kartat saadaan tuntia tai kahta ennen lähtöä, riippuen reitin kulkemiseen tarkoitetusta ajasta. Eilen suunnitteluun oli käytettävissä puolitoista tuntia. Karttaan on merkattu kaikki rastit ja rastin numero kertoo kuinka paljon siltä saa pisteitä. Tarkoitus on saada mahdollisimman paljon pisteitä ja tulla maaliin aikarajoissa. Ajan ylityksestä vähennetään pisteitä - eilisessä kisassa jokaiselta alkavalta minuutilta vähennettiin 10 pistettä. Paremmuus järjestykseen laitetaan pisteiden mukaan. Yleensä rogainingissa kuljetaan 2-5 ihmisen ryhmässä ja kaikkien ryhmän jäsenten on käytävä rastilla. Jokaisella on toki kartat, mutta vain yksi leimaa.

Reitin suunnittelu on ehkä mielenkiintoisin ja haastavin asia rogainingissa. Mä olin askarrellut ompelulangasta pätkän, jossa oli solmut joka kilometrin välein ja pistelimme nuppineuloja karttaan ja pujottelimme lankaan niiden välissä. Solmut laskemalla oli helppo laskea kuljettua matkaa. Tämän jutun olen oppinut isoveljeltäni, jonka kanssa olin viime syksynä ensimmäisen kerran "rogaamassa".

 

Etukäteen olimme arvioineet, että ehdimme kahdessa tunnissa noin 15 kilometriä. Polkuverkostoa oli paljon ja vain muutamia selviä hitaampia metsäosuuksia. Jyrkkää nousua oli osumassa reitillemme kahdesti. Arvioimme kilometrivauhtiamme ja kulutettua aikaa muutamalle rastille ja reittimme loppuun teimme ensimmäisen suunnitelman ja vielä varasuunnitelman jos aikaa on hyvin jäljellä. 

Kaksi kovaa ja yksi ehdoton huippu ->
Venla Harju, suunnistuksen tämän vuoden keskimatkalta MM-pronssia :D Arvostan korkealle!

Kaikki lähtivät yhtä aikaa ja oli mielenkiintoista nähdä miten eri suuntiin porukka lähti, reitin kun voi suunnitella niin monella tapaa. Me valitsimme tie pätkän asutuksen poikki ja sinne lähti muutama muukin joukkue. Oli hienoa miten moni oli saanut porukan kasaan arki-iltana ja ehdoton tunnelman kohotus itselle oli Suomen huippusuunnistajien läsnäolo. Heidän menonsa metsässä on jotain valtavan lennokasta ja ihailen sitä taitoa. Ihastelin myös perhejoukkueita, joissa arviolta 10 vee ja nuoremmat suunnistivat yhdessä vanhempien kanssa. Mä ja Päivi lähdimme omaa sopivaa vauhtia, omia tuntemuksia kuunnellen. 

Päivi askeltaa kohti pusikossa olevaa rastia.

Oma juoksu kulki ihan mukavasti, vaikka ei askel mikään kevyt ollut. Alkuun vasemman jalan kantapään ulkosyrjällä tuntui vihlaisuja, mutta tämä hävisi jossain kohdassa. Myös etureisiä painoi ja pakaroissa tuntui. Pohkeet olivat yllättävän ok:t, mutta molempien jalkojen etuvarpaat olivat kipeät, eikä tiukahkot ja kovat suunnistuskengät paljon anna armoa. Erityisesti alamäissä varpaat hakkasivat inhottavasti kenkien kärkiin. Jalkojen kolotuksista huolimatta juoksu tuntui kivalta ja yläkroppa toimi hyvin. 

Ihanaa neulaspolkua.

Rastit löytyivät suunnitelman mukaan, paria rastia hiukan kaartaen. Maasto oli kaunista kangasmaastoa ja soisemmat alueet kiersimme tai jätimme ne rastit suosiolla hakematta. Keli oli just sopiva; aurinko paistoi muutaman hassun pilven lomasta ja tuuli piti lämpötilan parissakympissä. Hiki tuli, mutta ei ollut läkähdyttävää. Meillä oli pienet juomapullot vyötäröllä mukana ja kerran kierrettiin juomapisteen kautta, mutta melko vähän mun tuli juotua. Harvoin otan juotavaa parin tunnin lenkeille, joten nytkään tästä ei ollut ongelmaa. Pyrin ennen ja jälkeen lenkin juomaan runsaasti.

 

Olimme suunniteltua aikaa reilusti edellä, joten otimme kakkos suunnitelman käyttöön ja kiersimme hakien vielä kaksi rastia lisää. Ajan umpeutumiseen oli aikaa vajaa 10 minuuttia ja yksi rasti hakematta. Vaihtoehto olisi ollut tulla jo suoraa maaliin, mutta päätimme rohkeasti napata vielä viimeisen. Alamäkeä suoraan alas rastille ja käännös kohti maalia. Lähtö rastilta ei mennyt aivan nappiin ja hetkeksi menin jo poluista sekaisin, mutta löysimme oikealle tielle ja 2 tunnin aikarajassa maaliin, JES :D! Meidän kuluttama aika oli 1 tunti ja 57 min + sekunnit päälle. Tarkka suoritus! Matkaa tuli 16,9 kilometriä.

Tiukka nousu lopussa hapotti pohkeet ja pakarat kiitettävästi :)

Ai että oli mukava ilta rykäisy :) Vaikka pakarat kipeytyivät entisestään ja palautuminen siltä osin hidastuu ja molempien jalkojen etuvarpaiden kynnet tummuvat tummumistaan (kynnet tulevat irtoamaan...), oli reissu kaiken sen arvoista. Tuloslista näyttää hienolta; meidän Rastireippaat oli 5. sijalla (42 joukkuetta). Pisteitä 1226. Mielenkiintoista olisi nähdä miten huiput olivat rasteja kiertäneet, mutta ainakaan toistaiseksi en järjestäjien sivuilta sellaista väliaika linkkiä löytänyt.

Kesäillan tuloksia.

Iso kiitos Päiville, että haastoit mukaan ja luotit jalkojeni palautuvan tarpeeksi. Oli hienoa :D!

 

~Eija~