Hylkeen nahat jalkaan

Lenkin ja treenin jälkeen, on se sitten ulkona tai sisällä, on mun jalat yleensä aina ihan märät. Useimmiten se johtuu vain hikoilevista jaloista, mutta tähän vuodenaikaan, tällä asuinalueella jolla asun ja tällaisen lumitalven jälkeen syy löytyy myös kengän ulkopuolelta. Takin helmasta kengänpohjiin asti olen ravassa ja mitä alemmaksi varpaita kohti mennään, sitä märemmät varusteet ovat. Eihän märät varpaat mitään haittaa perus tunnin lenkillä ja lähellä kotoa tee, mutta annas olla jos matkaa taitankin useamman tunnin ja en aivan heti pääse kotiin. Kengät eivät voi olla vesitiiviit, paitsi tietysti jos lähden Nokian kumppareilla, mutta niillä juokseminen ei tosiaankaan innosta. Joten on syytä investoida sukkiin!

Tältä mun jalat näyttää perus lenkin jälkeen, normisukat jalassa...

Sukka asiaa oon pohtinut jo pitkään, tarkemmin ja vakavemmin ehkä tuolta viime syksyn Jämin suunnistusmaratonilta ja Komia Ilkanpolku tapahtuman ajoilta. Noiden tapahtumien aikana oli todella märkää, kylmää ja luntakin. Kuivin jaloin ei voinut selvitä ja kylmäkin tuli vaikka liikkeessä pysyi koko ajan parhaansa mukaan. Tässä olen nyt kuulostellut ja lueskellut erilaisia kokemuksia eri sukka vaihtoehdoista ja lopulta päädyin Sealskinzin ohuimpiin juoksusukkiin. Sukka kuvattiin vedenpitäväksi kalvosukaksi, joka sopii esimerkiksi vaellukseen, pyöräilyyn, juoksuun ja kävelyyn. Eli juuri sellaisiin tilanteisiin missä mä kuivia jalkoja tarvitsen!

Sealskinz Walking Thin Mid -kalvosukat

Sukkien sisäpinta on merinovillaa, sitten tulee vedenpitävä kalvo ja uloin kerros on polypropyleenia. Strechdry-materiaali tekee sukista joustavan ja silti pitää veden ja tuulen ulkopuolelle. Hinta posteineen oli yli 50€, joten todella toivoin niiden toimivan.

Sisäpinta miellyttävää merinovillaa.

Käteen sukat tuntuivat jäykiltä ja paksuilta. Niin ja ne näyttivät todella pieniltä! Ensiksi mietin kuinka saan ne jalkaani vedettyä, mutta mitä vielä, helposti sujahti. Varpaiden kohdalta tuntui melko napakalta ja sukka kuin puristi varpaita suppuun. Varret ulottuivat pohkeen puoleen väliin ja tuntuivat napakoilta kuitenkaan puristamatta. Sisäpinnan merinovilla oli todella miellyttävä paljaalle jalalle. Testilenkille mars! 

Viileässä kelissä varpaita ei palellut yhtään, ei puristanut, ei hinkannut eikä myöskään ahdistanut. Varpaiden välissä ei vesi lotissut ja muutenkin tuntui oikein hyvältä. Kotona vedin märät kengät jalasta ja kuulostelin miltä jaloissa tuntuu. Sukat rapisivat kuin jalassa olisi ollut muovipussit. Jalat eivät yhtään tuntuneet märiltä. Rullasin sukat jalasta ja yllätyksekseni jalkojen iho tuntui kostealta ja sukkien sisäpinta oli kostea, mutta merinovillan ansiosta kosteus ei ennen sukkien pois ottamista tuntunut. Ja vaikka jalat olivat hikoilleet, sai sukat kuitenkin nätisti pois jaloista, kun märkien normisukkien riisuminen on yhtä kiskomista. Käänsin sukat nurja puoli ulospäin kuivumaan ja tuulettumaan ja parin tunnin päästä takaisin toisin päin. 

Lenkin jälkeen edelleen lämpöiset jalat.

Testasin sukkia myös retkellä märässä metsässä, pohjasta rikkinäisillä kumppareilla. Alkuun kävelyä lumisohjossa, tunti nuotion äärellä istumista ja taas kävelyä. Sukat olivat aivan loistavat! Kylmä ei tullut, vaikka kumpparit imivätkin vettä ja sukkien ulkopinta kastui kunnolla. Kotona taas kuivumaan ja tuulettumaan molemmin päin ja odottamaan seuraavaa lenkkiä. En ole vielä näiden testilenkkien jälkeen pessyt sukkia enkä joka lenkin jälkeen lähtisikään pesemään. Mikään kalvo tai pinta ei voi kestää ikuisuuksia ja pesu on yksi pahimmista kuluttajista. 

Nuotiolla sukkien kanssa.

Nämä sukat lähtee mun mukaan Nuts Karhunkierrokselle ja sinne tulee myös Kirsi 😊 Työvuorot osuivat tällä viikolla sopivasti yksiin, että päästiin yhdessä tekemään mäkitreeniä Seinäjoen laskettelurinteen viereiselle tielle. Kunnon raasto fiilikseen päästiin tuossa pehmeässä ja märässä kurakossa. Ai että tuntui mahtavalta! Tämä viikko on muutenkin alkanut kunnon reisi ja pakara prässillä kun tein toisenkin mäkitreenin ja vielä jalkojen lihaskuntopiirin. Eilen keskiviikkona tuntui kivasti, ihan sen verran että seuraava juoksu tulee olemaan vasta perjantaina. 

Kirsin kanssa mäessä.

Kuraa ja vesilammikoita lenkeille, nähdään!

~Eija~