Poluilla

Metsässä lenkkeily ja nykyään tutummin polkujuoksu on kasvava harrastus Suomessa. Mikä olisikaan sen luonnollisempaa, kuin luonnossa liikkuminen ja nyt siitä on nostettu trendilaji. Hienoa mun mielestä! Polkujuoksukisoja ja -tapahtumia syntyy kuin sieniä sateella, eri pituisia ja tasoisia sekä massiivisille että rajatulle määrälle osallistujia. Metsässä liikkuessa, liikkui sitten kävellen tai juosten, saa paljon enemmän ärsykkeitä ja haastetta koko kropalle kuin tasamaalla, vaikka vauhti hidastuukin. Askellus ei ole monotonista taivaltamista, vaan välillä pitää loikata kiveltä kivelle ja kohta taas hakea sopivaa kohtaa jalalle puiden juurakoissa. Metsä vaihtelevine alustoineen on miellyttävämpää ja vähemmän kuluttavaa kuin kova asfaltti.

Pitkospuita, avokalliota ja suota <3

Mä oon suunnistanut pikku tytöstä asti ja mulle metsä on kovin tuttu ja turvallinen paikka. Enemmän mä "pelkään" kaupungin hälyssä kuin metsässä! Tyttäreni 6vee totesi kerran metsälenkille lähtiessäni, että jos "tulee karhu vastaan, käperry oikein pieneksi että se luulee sua kiveksi ja sitten muurahaiset tekee sun päälle pesän". Just näin, vaikka ei äiti siellä metsässä meinaa niin kauaa olla että muurahaiset ehtii pesän päälle tehdä ;) Ja olisihan se hurjaa joskus oikeasti nähdä oikea karhu. Karhu mut on nähnyt varmaan useasti ;)

Nyt on ollut muutaman päivän ajan aivan jäätävän KYLMÄ! Keskiviikkona palellutin hulluuksissani itseni kesämyrskyssä pyöräillessä ja sen jälkeen oon ollut syväjäässä, villasukat jalassa ja viltin alla. Ei flunssan oireita tms, mutta kamala kylmä vaan. Eilen hytisin lasten yleisurheilukisoissa ja vaikka lämmin viltti kotona taas veti puoleensa, piti lämpöä lähteä hakemaan lenkiltä. Hyytävästä tuulesta johtuen valitsin mielelläni metsän suojan lenkilleni.

Aika pilvinen keli, mutta ei sadetta, ei hyttysiä, eikä sopinut kylmä tuuli. Sen sijaan hiljaisuutta, rauhaa, suon tuoksua, kauniita juurakoita ja lintujen laulua.

Mä oon kerran ollut polkujuoksukisassa, viime syksynä. Jutun voi lukea tästä.
Tänä vuonna tarkoitus osallistua taas kahteen tai kolmeen polkujuoksutapahtumaan, kuinka nyt sopivia osuu kohdalle. Viitisen vuotta sitten bongasin Vaarojen maratonilta rapsoja ja innostuin, että tuonne joskus! En ole vielä kertaakaan paikkaa arvontaan hakenut, en oo ollut vielä valmis ja edelleen treenit jatkuu. Monta muutakin mielenkiintoista polkupätkää oon korvamerkinnyt ja katsotaan nyt kuinka moni niistä joskus vielä onnistuu.

Suot on mun lemppareita!

Lenkin loppu osassa hölköttelin hiekkatietä.

Tunnin lenkin jolkottelin. Mieli ja keho virkistyi ja aurinkokin tuli pilvien lomasta loimottamaan.

Sattuipa sopivasti, että tämän päivän Ilkka-lehdessä oli juttua polkujuoksusta -> "Paluu luontoon käy polkuja pitkin". Rasti Jussit järjestävät elokuun lopussa polkujuoksukisan, jossa on valittavissa 10 tai 20 kilometrin lenkit. Sarjat on niin kilpailijoille kuin kuntoilijoille, ajan kanssa tai ilman. Tämä kisa on jo merkitty mun kalenteriin ja sinne lähdetään fiilistelemään :) Tuu säkin!

~Eija~

Laktaatti jahti

Mulla on aivan jäänyt tutkimatta mun tasotestin tulokset tämän vuoden huhtikuulta!! Heräsin tähän asiaan, kun pohdin itselleni juoksuohjelmaa kohti syksyn maratonia. Äkkiä paperit ja kaaviot esiin ja tiirailemaan, että kuinkas se testi sitten menikään...

Olin toivonut kyseessä olevaa testiä keväälle Kuortaneen Urheiluopistolla Liikunta-alan ammattitutkintomme ryhmälle. Oma lehmä ojassa oli sen verran, että halusin sen tehdä vertailu mielessä omaan vuoden takaiseen testiin. No toive toteutui, mutta oli omalta kohdalta kyllä pahimpaan mahdolliseen kohtaan :/ Huhtikuu oli todella rankka kuukausi aikataulullisesti. Opiskeluihin liittyvä leirin järjestäminen oli huhtikuussa, parit kisat, vanhempainryhmän järjestämä tapahtuma, töissä 100% listaa ja vielä piti vapaita järkätä lähiopiskelupäiviä varten Kuortaneelle. Sitä sitten tultiin kolmen yövuoron jälkeen viimeisestä yöhukista suoraan Kuortaneelle ja yhden teoriatunnin jälkeen radalle juoksemaan. Päänsärky oli melkoinen, valo otti silmiin, oksetti ja tarkkaavaisuus oli kaikkea muuta kuin kohdillaan. Sovittiin, että lähden juoksua omasta tahdosta tekemään ja tarvittaessa keskeytän jos olo menee tosi huonoksi. Oikeastaan tiesin jo tässä vaiheessa, etten kovinkaan helposti tulisi keskeyttämään...

Startti!

Tasotestissä, eli ns kestävyystestissä, eli ns laktaattitestissä juostaan kiihtyvällä vauhdilla 6 x 1000 m tai 5 x 800 m ja jokaisen vedon jälkeen otetaan sormen päästä verinäyte, josta mitataan laktaattiarvo. Laktaatti on glykogeeni -aineenvaihdunnan sivutuote ja sen määrä veressä kertoo missä määrin glykogeenia käytetään energianlähteenä. Laktaattipitoisuus veressä on matala silloin, kun lihas saa energian pääasiassa rasvoja hapettamalla. Vauhdin kasvaessa energiaa aletaan tuottaa koko ajan enemmän glykogeenista, eli hiilihydraateista ja se johtaa maitohapon, siis laktaatin syntymiseen. Tästä johtuen kroppa menee ns hapoille. Jokaisella on oma tietty taso mihin asti lihakset, sydän ja maksa hajottavat syntyvää laktaattia ja liikunnan teho pystytään säilyttämään. 

Hiljaa hiljaa mennään alussa.

Tärkein tasotestin hyöty on saada selville sykerajat, joiden mukaan harjoitella kohti omia tavoitteita. Näiden rajojen selvittämisessä hyödynnetään mitattuja laktaattiarvoja ja koko juoksun aikana rekisteröitävää sykedataa. Kestävyyden osa-alueet ovat peruskestävyys, vauhtikestävyys, maksimikestävyys ja nopeuskestävys. Kolme ensimmäistä ovat aerobista kestävyyttä ja nopeuskestävyys on anaerobinen kestävyys. Aerobinen on hapen avulla tapahtuvaa ja anaerobinen on ilman happea tapahtuvaa energiantuotantoa. Perus- ja vauhtikestävyysalueiden väliset rajat ovat aerobinen ja anaerobisen kynnykset. 

Vielä hymyilyttää ;)

Viimeinen kierros alkaa ja pingon sen minkä kintuista pääsen!

Mä olin vuosi sitten tehnyt 6 x 1000 m tasotestin, joten nyt edessä oli sama rypistys. Edellisten tulosten perusteella sain ohjeeksi lähteä tavoittelemaan keskisyketasoksi ensimmäiselle kilometrille 115, seuraavalle 125, sitten 135, 145, 155 ja viimeiselle taivas rajana. Kaksi ekaa kilometriä on hidasta vauhtia, helppoa menoa. Kolmannella jo hiukan hengästyy, mutta ei paha. Neljäs ja viides kilometri jo puuskutetaan ja viimeinen on ihan karmeaa! Vilkuilen sykettä ranteessa vähän väliä ja yritän saada maksimia nousemaan, mutta se ei vaan taaskaan nouse. Huimaa ja jopa hiukan oksettaa. Maalissa tuntuu että keuhkot ei riitä vastaan ottamaan tarpeeksi happea.

Suhteellisen nopeasti sitä palautuu ja jää pähkimään, että olisinko voinut kuopia vielä nopeampaa.

Ja sitten ne tulokset. Kuten jo alussa mainitsin, lähtökohdat testin tekemiselle eivät olleet lähellekään optimaaliset. Sykkeet ja laktaattiarvot olivat todennäköisesti valvotuistä öistä johtuen jo heti alkuun korkealla ja näin ollen rasvojen käyttö ei käynnisty kunnolla ja aerobinen kynnys on hetkellisesti heikommalla tasolla. Hyvää oli kuitenkin se, että taso säilyy ja jopa laski testin aikana. Vuoden takaiseen verrattuna oon saanut nostettua kestävyyttä kaikilla osa-alueilla, jihuu :D! Viimeinen kilometri meni tasan 4 minuuttiin. Tunnustan, että yritin alle, mutta tällä kertaa en vielä onnistunut.

Taulukossa aika, vauhti, syke ja laktaatti dataa.

Mua on paljon mietityttänyt, miksi en saa maksimisykettä kunnolla ylös. Viime vuonna tasotestissä maksimi oli 164, polkupyöräergometritestissä jäätiin suurin piirtein samoihin lukemiin ja nyt 167. Ei vaikka kuinka pistelin menemään ja olo oli maksimi! Oon jotenkin ajatellut virheellisesti, että oikein korkea maksimi on tooosi hyvä juttu, mutta ei se niin suoraviivaista olekaan. Jokainen kun olemme ihan omanlaisiamme geeneinemme, sykkeinemme ja harjoituksinemme. Mulla vain on "normaalia" matalampi maksimisyke. Sydän jaksaa pumpata verta kerralla kunnolla kroppaan. Jes, vahva sydän mulla <3

Käppyrä on mun syke kynnysalueineen ja alimmat laktaattikäyrää. Vertailussa viime vuoden tulokset.

Lähtötilanne huomioon ottaen testi meni hyvin. Kaikista kestävyys alueista sain arvosanaksi erinomainen. Mun tavoitteet 10km, puoli maratonin ja täydelle maratonille ovat realistiset. Panostan nyt vauhtikestävyysharjoitteluun, mikä tarkoittaa mun kohdalla sykeväliä 140-152. Pitkiä lenkkejä säännöllisesti ja tulosta pitäisi tulla.

Mulla on oikeastaan aina sykemittari lenkillä päällä ja siitä on kätevä seurata että mennään harjoitukseen sopivalla sykkeellä. No iso ärsytys on se, että mun sykemittari on todella karvalakkimalli, vanha ja epäluotettava. Erityisesti juostessa näyttää välillä aivan puuta heinää. Uidessa ja pyöräillessä on totuudenmukaisemmat sykkeet. Oon jo tiiraillut hetken uusia mittareita ja investoin kyllä aikanani uuteen. Toki haluaisin myös maastopyörän, kisakahvakuulan, Suunto Guidin star -korun ja ja ja.... Valinnan vaikeus ;)

Tasotestiä suosittelen kaikille juoksua harrastaville. Auttaa ja mitivoi treenaamaan määrällisesti paremmin ja laadullisesti oikein omat tavoitteet huomioon ottaen. Ja tulosta on kiva aina yrittää parantaa seuraavana vuonna ;)

~Eija~

Kireenä

Huh, miten hieno kevään loppu ja kesän alku tällä viikolla ollut! Kelit ovat hellineet auringon paisteella ja lämmöllä. Oon laittanut kesäkukkia, pyllistellyt hiukan puutarhassa ja siivonut terassit. Toki jälkimmäinen ihan turhaa, koska kohta on taas keltainen kerros männyn siitepölyä jokaisella pinnalla. No näyttipä hetken siistiltä ;)

Tälle viikolle sattui vain yksi vapaapäivä päätyöstä, mutta eipä harmita yhtään, sillä mies on ollut lomalla ja kotona on näin ollen tapahtunut koko ajan jotain. Ja mä oon fillaroinut työmatkat koukaten vähän ylimääräistäkin. Mä ja ihanat kolleegani töistä ollaan mukana kilometrikisassa, jossa hyvällä fiiliksellä poljetaan pyörällä ja kerätään pyöräily kilometrejä yhteiseen "pottiin". Mua motivoi aina tällaiset hauskat pikku kisailut ja nyt onkin ollut niin päivän selvää hypätä pyörän kyytiin ja antaa mennä. Olisin toki todennäköisesti kulkenut työmatkat muutenkin pyörällä tässä kelissä, mutta ehkä nuo extra koukut olisi jäänyt tekemättä.

Myöhään illalla ja yöllä on uskomattoman valoisaa! Lamppua ei todellakaan tarvitse!

Pyöräily kilometrejä tälle viikolle kertyykin lähelle 180 ja kaikki siis työmatkapyöräilyä! Jee :D! Toukokuun kilometrit olivat yhteensä  vähän yli 400, joten jos vaan kelit sallii, into pysyy ja nainen jaksaa, kesäkuusta tulee vielä parempi. Tällaiselle huvipyöräilijälle nämä ovat hyvät kilometrilukemat ja olen tyytyväinen.

Kaikella kääntöpuolensa... Koska olen ollut niin tiiviisti töissä ja päivän lenkit on taittunut työmatkalla, aikaa ja energiaa ei välttämättä ole jäänyt rakkaimmalle harrastukselleni juoksulle. Ja tuo pyöräily on laittanut reidet ja pohkeet pieneen jumiin :/ Eipä ole yllättävää. Pikaiset venyttelyt olen aina tehnyt, mutta kunnon rullailut ja toiminnalliset venyttelyt ovat jääneet sivurooliin. 

Haaveissa on tämän vuoden puolella juosta kaksi maratonia ja joku polkukisakin, mutta tällä juoksu määrällä ei ainakaan ennätyksiä tehdä! Nyt kun tällä viikolla sain viimeisen liikunnan ammattitutkintoon liittyvän raportinkin lähetettyä Kuortaneelle opettajalle, jää enemmän aikaa vihdoin myös muuhunkin. Opiskeluista ja töistä vapaan illan kunniaksi lähdin rennolle riennolle tyttären kanssa testaileen kuinka juoksu kulkee pyöräilystä kireillä jaloilla...

No joo, olihan ne melkoisen kireät. Ihme tuntemuksia jalanpohjissa ja ulkosyrjillä, mutta helpottivat lenkin aikana huomaamatta. Välillä pysähdeltiin postilaatikoille jakaessamme samalla mainoksia ja kerättiin kukkasia tien pientareilta ja tämä verrytti jalkoja loistavasti.

Lenkki maisemaa :)

Tyttären aarteet :)

Ja jollakin aukesi kengännauhat!

Kyllä juoksu kuitenkin taas niin omalta tuntui ja tähän panostetaan taas pyöräilyn rinnalla enemmän. HCM on 10 viikon päästä...hmmm, joten jos sitä pidetään silmällä nyt ensimmäiseksi...

Tänään Ruotsissa juostiin Tukholma maraton. Viime vuonna siellä vesisateessa juhlistin synttäreitäni ja sain hyvän juoksun. Tänään olen haikeana lueskellut kisaraportteja täälä kotona. Tukholmassa olen juossut elämäni ensimmäisen täyden maratonin vuonna 2000. Se on hieno tapahtuma ja sinne varmasti vielä tulen kolmannen kerrankin menemään.

Nam, raparperit ovat nyt parhaimmillaan.

Myöhemmin illalla vielä saunan, uimisen ja raparperipiirakan nauttimisen jälkeen rullailin alakroppaa. Kyllä teki kipeää, mutta jospa nuo koivet huomenna taas toimisi paremmin.

~Eija~

Soutua ja mäkitreeniä

Mulle tuli mahdollisuus osallistua Virtain soutuun. Ha, mä en siis koskaan ole aikaisemmin soutanut (paitsi tietysti perus soutuveneellä oon) ja nyt oli yhden soutajan paikka auki kirkkoveneessä. Etukäteen ehdin hiukan netistä tutkailla mistä on kyse ja mitkä on pääpointit, mutta aika keltanokkana lähdin. Aamupalan jälkeen lähdin ajelemaan Virroille Pirkanmaalle ja kyllä, hiukan jännitti mitä olisi edessä.

Ystävä Helena oli tehnyt meille maittavan lounaan (kiitos). Hän siis myös mut soutamaan haastoi ja esitteli kotikaupunkiaan. Vesi on todella läsnä ja esillä Virroilla. Esitteissä sanotaankin että Virrat on satojen järvien kaupunki. Tänään järvi kaikkine lonkeroineen oli mitä rauhallisin ja ystävällisin. Hyvä niin, näin ensikertalaiselle ja ihmiselle, jolle vesi ei ole se luontevin elementti :)

 Yksin- ja parisoutajat kisasivat ennen kirkkoveneitä ja huimaa vauhtia vetivät järven selällä. 

Mulle meidän veneen soutajat, Helenaa lukuunottamatta olivat kaikki uusia tuttavuuksia. Rento fiilis ja hauskanpito asenne kisaan tarttui nopeasti, eikä oikeastaan enää jännittänyt. Malttamattomana odotti että pääsee airoon kiinni ja kokeilemaan mistä tässä on kyse.

Ennen starttia tankattiin jäätelöllä :)

 Ennen starttia käytiin pieni lämmittely koukkaus tekemässä ja tajusin, että tässä todella pitää keskittyä. Ei paljon ehdi maisemia katsella, kun yrittää pysyä tahdissa, airolla ei saa koukata liian syvältä, reipas veto, voimaa jaloista ja takaraivoa taakse. Tuossa muutama tekniikka tärppi mitä jäi mieleen ja niitä sitten yritin opetella. Mentiin läpi ohjeistuksia, että kaikki osaa toimia oikein, harjoiteltiin tiukka käännös ja rytmiä.

Reitti kartta.

Mihin ihmeeseen mä oon itseni luvannut !!?

Matkan aikana ei tosiaan ehtinyt mitään kuvailla, kun keskittyi vaan vetoihin ja tahdissa pysymiseen. Hyvä tsemppi oli porukalla päällä ja perämies (nainen) ohjeisti hyvin. 10km kisa soudettiin kahdella lenkillä. Jo ekan lenkin puolen välin jälkeen vasen takareisi alkoi kramppaamaan, ei paha mutta tuntui. Onneksi mulla oli hanskat kädessä, niin ote airosta pysyi koko ajan hyvin. Muutaman kerran kolaji airot edessä tai takana istuvan kanssa, mutta olen oikein tyytyväinen suoritukseeni. Tuntuu, etten aivan kaikkea voimaa saanut vetoihin, kun keskittyminen meni rytmiin, mutta uskon että huomenna käsivarsissa ja reisissä tuntuu joka tapauksessa ;)

Kuva lämmittely kiekalta. Kisan aikana ei ehtinyt kuvata.

 Jee, maaliin päästiin hyvissä voimin (vaikka taidettiin kyllä olla viimeiset..). Hurjan hieno kokemus ja nyt taas ymmärtää pikkuisen soudunkin päälle.

Helena ja minä

Virtain soudun muistomitali

 Kotiin takaisin ajelin nopeasti, sillä illalla oli vielä tiedossa "palauttavana" treeninä pienryhmän mäkitreenit :) Meillä oli Seinäjoen Jouppilanvuori valloitettavana. Rauhallista, tasaista ja varmaa kipuamista omaa vauhtia ylös ja palautellen alas. Jokainen teki parhaansa ja testasi omia rajojaan ja oon niin tyytyväinen ihan jokaiseen :D

Ensi viikolla alkaa kesä (kalenterin mukaan) ja luvattu kuumaa keliä. Mulla luvassa pyörällä polkemista, töitä ja puutarha fiilistelyä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :D!

~Eija~

Aivan kamalan mahtava cooperin-testi

Kevään 2016 Metwotraining-juoksukoulu on jo hyvässä vauhdissa ja juoksemisen makuun on päästy. Ohjelmassa on ollut rauhallista tekniikka treeniä, lihaskuntoa ja -huoltoa sekä tehokkaita vetoja. Osallistujat ovat olleet ihanan innokkaina tapaamisissa ja kuuliaisesti tehneet treenit 100 lasissa. Jokaisella osallistujalla on omat henkilökohtaiset tavoitteensa, joita kohti pyrkii omalla aikataulullaan. Mä pyrin antamaan vinkkejä ja kannustusta kohti näitä tavoitteita. Eniten toivon pystyväni motivoimaan heitä jatkamaan juoksemista, vaikka välillä askel painaa ja ikävät lihastuntemukset kivistää.

Tänään ohjelmassa oli keskustelua ravinnosta.

Ravinnolla on valtava merkitys meidän jokaisen arjessa ja hyvinvoinnissa. Kiinnittämällä säännöllisyyteen, ravinnon laadukkuuteen ja erityisesti juoksuharrastuksessa oikeaan syömisen ajoitukseen, pystymme parempiin treeneihin ja näin ollen palautumiseen ja tuloksiin. Kokeilemalla löytää itselle parhaimmat tavat.

 Keskustelun jälkeen piti saada kroppa liikkeelle ja ehdottaessani aikoinaan cooperin-testiä, ei vastarintaa kuulunut - JEE :D!

Hurjan monelle jo sana ´cooperin-testi´ nostaa niskakarvat pystyyn ja kamalan tuskaiset muistot nuoruus vuosilta koulun liikuntatunneilta. Tahdoin ehdottomasti särkeä tämän mielikuvan ja luoda paremman kokemuksen testistä. Cooperin-testi ei välttämättä ole paras mahdollinen mittari aloittelijan testiksi sen rajuuden vuoksi. Kuitenkin tämä 12 minuuttinen on suht helppo kenen tahansa tehdä ja melkein koska vaan. Juoksukoulun osallistujat tekevät tämän saman juoksun syksymmällä omin päin uudestaan ja vertaavat omaa tulosta ja juoksun aikaisia ja jälkeisiä tuntemuksia. Testi tehtiin siis vain itseä varten enkä minä tai kukaan muu tuloksia ottanut ylös tai arvioinut juoksijaa sen mukaan.

 Cooperin-testissä mitataan maksimikestävyyttä ja sen on kehitellyt yhdysvaltalainen Kenneth H. Cooper vuonna 1968 Yhdysvaltain armeijalle. Tulosten perusteella voidaan arvioida maksimaalista hapenottokykyä. Testi kannattaa juosta mahdollisimman tasaisella alustalla ja sellaisessa paikassa, jossa on helppo laskea juostu matka. Urheilukentän rata on tähän ehkä kiistatta paras paikka. Vauhti on hyvä pyrkiä pitämään tasaisena koko ajan ja lopussa kiristää vauhtia jos vain jaloissa puhtia piisaa.

Me pääsimme lähes tyhjälle urhelukentälle aurinkoisessa kelissä. Jokaisella oli lepopäivä takana, lämpöinen keli huomioiden juotu runsaasti vettä ja reilu kasi tuntia aikaisemmin syöty päivällinen. Alku verryttelyt ja tekniikka harjoittelua ja ei kun menoksi vaan :)

Jokainen juoksi mainiosti ja sai pidettyä juoksun päällä koko 12 minuuttia! Väsy painoi lopussa ja herätti kaikissa tuntemuksia laidasta laitaan. Osallistujat onnistuivat hienosti ja saivat tuloksen alle, johon peilaamalla on hyvä verrata omaa kehitystään.

Itsellä cooperi jäi nyt juoksematta kun laskin kierroksia, mutta kutkuttaa sen verran testauttaa itsensäkin, että joku päivä taidan kirmata kentälle minäkin ;)

~Eija~

Viimeistä vietiin Kuortaneen tuulissa

Meidän jokaisen elämä on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen. Se vie meitä vahvasti eteenpäin ja poimimme mukaamme niitä kultahippusia arjesta ja juhlasta. Teemme valintoja, joiden merkityksen parhaiten näemme sitten myöhemmin joskus.

Viimeisin oma poimintani on opiskelu Kuortaneen Urheiluopistolla. Vuosi sitten pohdin kovastikin haenko lukemaan Liikunta-alan ammattitutkintoa, monimuoto-opiskeluna. Viimeisenä päivänä täytin hakupaperit ja hups, pääsykokeisiin tuli kutsu. Vatsa väänteessä läpi kävin pääsykokeet ja siitä viikon päästä tuli tieto valinnasta opiskelijaksi. Tästä vielä pari viikkoa mietin mitä teen, onko musta tähän ja miten tämä vaikuttaa lähimpiini. Joku ilta saatoin olla sitä mieltä että en lähde ja kun aamu koitti, olinkin sitä mieltä että otan härkää sarvista kiinni ja lähden. Lähimpien tuella ja kannustuksella sekä useiden juoksulenkkien aikaisella itsensä tutkiskelulla päädyin hyväksymään opiskelupaikan ja voi että olen onnellinen ratkaisustani :D!

Viime vuoden elokuussa matka alkoi 9 muun liikunnasta kiinnostuneen kanssa ja tällä viikolla oli viimeiset lähijaksopäivät Kuortaneella. Tuntemuksia on vaikea kuvata, sillä ne olivat ääripäästä toiseen. Muun muassa helpotusta ja haikeutta, riemua ja surua sekä malttamattomuutta ja tulevaisuuden haaveilua.

Lähijakso alkoi Personal Trainer-kokeella. Jännitti hirmuisesti. Kokeessa kysyttiin tiettyjä lihaksia, oli kinkkisiä ja moni tulkintaisia monivalintakysymyksiä, käyrien piirtelyä ja essee tyyppinen tehtävä asiakkaan ohjaamisessa huomioon otettavista asioista. Ajattelin ennen koetta olevani helpottunut kun koe on tehty, mutta jäikin epävarmuus, että mitenköhän se nyt sitten meni. Koe oli odotettua vaikeampi.

Useampi meistä pähkäili kokeesta ja arvailuja oikeista vastauksista heiteltiin ja kohta oli jo niin sekaisin mitä tuli vastattua ja menkiö sekin väärin. Piti oikein pinnistellä että pääsi irti kokeen tuomasta hermostumisesta ja yrittää nauttia tästä viimeisestä yhteisestä viikosta.

Meille olikin rakennettu taas huippu viikko, jossa pääpaino oli elämyksissä, yhdessä ololla ja rentoutumisella. Alkuun päästiin kiipeämään Kuortaneen 13 metriä korkealle ulkokiipeilyseinälle. Hitsi kun hieno kokemus ja vaikka  polvet ja kädet lopussa tärisi, huipulle asti mentiin! Mahtavat näköalat puiden lomitse pelloille ja järvelle.

Oltiin toivottu pesäpalloa ja sitä sitten saimme. Mun osumatarkkuus on aina ollut heikko, eikä se siitä ollut mihinkään muuttunut. Sain kuitenkin hyödyllisiä vinkkejä tekniikkaan ja ideoita mukaviin viitepeleihin, joita voisi olla hauskaa kaveriporukalla tai lasten kanssa tehdä.

Kuortaneelta valmistui tällä viikolla hieroja ja liikunnan ohjaaja ryhmät. Me pääsimme vastavalmistuneiden hierojien käsittelyyn :D Mä valitsin jalkojen käsittelyn ja vaikka jalat eivät ole hetkeen mitenkään oireilleet, olivat ne valtavan kireät! Kestän kovaakin hierontaa pitkään, mutta nyt piti pari kertaa pyytää hölläämään. Hyvä muistutus, että pitää rullailla useammin ja edes kerran kuussa käydä hierojalla pehmittämässä koivet.

Olin suunnitellut tekeväni kevyen juoksulenkin, mutta hieronnan seurauksena jalat olivat niin arat, että vaihdoin juoksemisen rauhalliseen maisema lenkkiin Helenan kanssa.
Helena on ollut mun kämppis Kuortaneella ja muistan hänet hyvin jo pääsykokeista. Istahdin silloin hänen viereensä ja juttu lähti heti luistamaan. Hyväksyttyäni opiskelupaikan, toivoin koko kesän että Helenakin olisi tulossa. Satuimmekin ensimmäisellä lähijakso viikolla yhtäaikaa hakemaan huoneen avaimia ja ruokalippuja ja kaappasimme toisemme kämppiksiksi. Helenan kanssa on juteltu ja viestitelty asiasta ja asian vierestä ja olen onnellinen että sain ihanan ystävän, jonka kanssa varmasti pidetään yhteyttä tulevaisuudessakin <3

Hehee, me päästiin myös tanssimaan :D Tanssiminen ei todellakaan oo mun juttu, mutta tämä tanssiliikunta mitä meille ohjattiin oli hurjan hauskaa. Lyhyellä harjoittelulla väsättiin esitykset ja sitten ne kuvattiin. Aivan huippua kun antoi mennä vaan ja veti suupielet korviin :D

Hiphoppia :D

Lappajärvellä vierailimme Joogakellarissa, jossa Jutta Dinga ohjaa erilaisille ryhmille joogaa. Olin ensimmäistä kertaa oikealla kunnon joogatunnilla ja se oli positiivinen kokemus. Yllättävän fyysistä ja siinä tuli lämmin. Kroppa sai hyvää liikkuvuutta ja mieli rentoutumista. Melkein nukahdin loppu rentoutuksessa.

Joogakellarissa

Lopulta meille avattiin PT-kokeen vastauksia ja pystyi hiukan rentoutumaan. Vaikka joitain ihan tyhmiä virheitä oli tehnyt, vaikutti siltä että enemmän siellä oli oikein mennyt! Lopullisia tuloksia saatiin kuitenkin edelleen odottaa...

Atk-luokassa palautteen kirjaamista ja kokeen läpi käymistä.

Soveltavassa liikunnassa viime jaksolla saimme kokeilla maalipalloa ja puhallustikkaa. Innostuimme näistä koko ryhmä, joten odotukset aiheen jatkuessa olivat korkealla.
Eikä tarvinnut pettyä! Saimme kokeilla liikkumista kuuro-sokeana ja olla ohjaajana hänelle sekä tehdä erilaisia harjoituksia ja treenejä pyörätuolissa istuen. Liikunta- ja aistirajoitteisilla ihmisillä on yhtälailla oikeus liikkumiseen ja harrastamiseen. On tärkeää ohjaajana kiinnittää huomio kaikkiin mahdollisuuksiin ja ratkaista esteitä niiden kautta.

Kisaaa!! Sen verran kilpailuhenkistä porukkaa, että aina me kisataan kun siihen löytyy tilaisuus ;)

Syyskuussa, opiskelujen toisella lähijaksolla teimme retken Torpalle, seurakunnan leirikeskukseen. Silloin meidät tuupattiin vain vesille kajakeilla ja nakattiin kartta mukaan. Löysimme perille silloin ja nyt pääsimme uudestaan fiilistelemään Kuortanejärvelle. Myös inkkarivenettä pääsimme parin kanssa kokeilemaan. Tuulta oli ihan kiitettävästi ja näin ollen aallokkoa. Keli muuten oli oikein mainio.

Saimme OSALLISTUMISTODISTUKSEN tähän astisesta urakasta :)
Lopullinen todistus tulee toivottavasti kesäkuussa, kun saan puristettua tuon viimeisen osion loppuun. Oikeasti aikaa on tämän vuoden loppuun asti, mutta haluan saada tämän suoritettua loppuun nyt.

Eka todistus Kuortaneelta (anteeksi kun on vinossa!)

Viimeisenä iltana koko ryhmä tankkasimme herkuilla, jännitimme Suomi-Tanska jääkiekkopeliä, muistelimme yhteistä aikaamme, saunoimme, uimme Kuortanejärvessä, juttelimme ja sovimme seuraavan tapaamisen syyskuulle Kuortaneelle. Käsi sydämellä lupasimme pitää yhteyttä ja tavata pari kertaa vuodessa.
Mahtava ja ihana porukka, oli ilo tutustua teihin jokaiseen <3

~Eija~

p.s. PT-koe meni läpi, JIHUU :D!