Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Eka puolivuotta vuonna 2020

Vuosi 2020 on nyt puolivälissä. 
Juoksukilometrejä on kertynyt tämän vuoden puolella 1342 ja tunteja näihin kilometreihin on kulunut noin 128. Oon juossut asfaltilla, hiekkateillä, purtsilla ja poluilla. Yksin, kaverin kanssa tai isommassa porukassa ohjaajana. On menty rauhallisesti nautiskellen ja omaa kovaa keuhkot vinkuen. Suunnistuskilometrejä lasten kanssa ja yksin on kertynyt tähän mennessä 89. 

Niin sanotusti paras juoksukuukausi oli toukokuu, kun kelit olivat ihan parhaat ja kalenteri oli tyhjentynyt kaikista kisoista. Yllättäen heikoin juoksu kuukausi on ollut kesäkuu, erityisesti tämä loppu kuukausi. Helteiden vuoksi en ole pystynyt juoksemaan tai sitten lenkit olisi pitänyt tehdä hyvin myöhään illalla tai aikaisin aamulla tai jopa keskellä yötä. Valoa riittäisi, mutta uni ei riitä jos en yritä nukkua öisin silloin kun mulla on siihen mahdollisuus. Vuoden juoksukilometri tavoite on kuitenkin erittäin todennäköisesti saavutettavissa, sillä 2020 kilometriä ei ole kaukana, kun aikaa juosta on jäljellä vielä toinen kuusi kuukautta. Juoksun tilalla on tullut pyöräiltyä paljon, pääasiassa Augmentin maastopyörällä.
Yhden iltamyöhäisen iltalenkin maisemaa.
Tässä kesäkuussa pääsin kerran starttaamaan virallisessa juoksukisassakin, kun Simpsiö trail run juostiin viime viikolla Lapualla. Normaalisti tämä polkujuoksukisa juostaan toukokuussa ja silloin en sinne ehdi, koska muut kisat ja menot täyttää kalenterin. Nyt juoksu oli siirretty tänne kesäkuun loppuun ja mulle sattui vapaa ilta. Tyttären kanssa ilmoittauduttiin etukäteen, arvaamatta että kyseessä olevalle päivälle osui 30 asteen helle. Tällaisessa helteessä juokseminen on mulle aivan kamalaa. Jos mun ja 10 vee tyttären nimet eivät olisi olleet jo lähtölistassa, emme olisi juoksemaan lähteneet. Nyt kuitenkin asetuttiin lähtöviivalle. Tyttärellä oli 5,5 kilometrin rinki ja mulla sama rinki kaksi kertaa.

Olihan se rankkaa. Kurkku oli alkuun ihan kuiva ja keuhkoissa tuntui kamalalta. Ampaisin sopivaan peesiin, mutta luikahdin hetken päästä ohi, koska oma tekniikka teknisemmällä alustalla näytti olevan nopeampi. Itselle poikkeuksellisesti juomapisteillä nappasin vettä ja yritin saada sitä osumaan suuhun. Eka kierros meni ihan kelpo vauhtia ja olin naisten sarjan kärjessä, mutta lähellä takana oltiin. Hiukan odottelin koska ohi tullaan. Ei sieltä kuitenkaan tultu, enkä toisella kierroksella enää takaa-ajajia nähnyt. Pökkäsin kerran jalkani juurakkoon tai kiveen ja olin kaatua. Samassa oikean jalan pohje ilmoitteli kramppi herkkyydestä. Piti ottaa viimeiset kilometrit varovasti ja hidastin vauhtia tarkoituksella. Loppusuoralla molemmat pohkeet vetivät kramppiin ja nilkuttelin maaliin. Oli järkyttävän kuuma. Loppuaika oli 56:14. Onneksi tyttärelläkin meni hyvin ja selvisi hienosti maaliin.
Tulipa tehtyä hyvä vauhtitreeni, vaikka olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin hyvät. Nyt olen nauttinut, kun kesäkuun viimeiset päivät ovat olleet hiukan viileämmät ja on satanut. Lämpöisestä kyllä tykkään, mutta en vaan kestä päivä tolkulla jatkuvia helteitä. Tänään työvuoroputken ja lyhyiden päikkärien jälkeen, parin vapaapäivän alussa juoksu Niinan luo ja yhdessä leppoinen kävelylenkki ja sitten takaisin juosten kotiin, oli just hyvä, noin +17 asteessa. Eikä mennyt edes yöjuoksuksi
Heinäkuussa pääseekin jo ihan tosissaan kisaamaan. Tällä viikolla on suunnistus- ja Multisportkisaa, seuraavilla viikoilla lisää suunnistusta ja sopivissa väleissä juostaan poluilla jos kelit vaan sen sallii. Mun kesälomaan on vielä kuukausi, joten työt haittaa vielä hetken harrastamista ja ihan joka starttiin en pääse. Elokuun lomalla olen menossa lähes koko ajan ja syyskuu vaatiikin taas hurjasti sovittelua työvuorojen ja kisojen kanssa. Jos vaan kroppa pysyy toimintakunnossa eikä mikään korona tai muu sellainen taas sekoita tätä pakkaa, on luvassa tälle vuotta vielä monta jännää paikkaa ja uuvuttavaa kilometriä. Hassua että tästä nauttii niin paljon, että ei millään malttaisi odottaa 😁

Sopivaa keliä ja kevyitä kilometrejä jokaisen heinäkuuhun!

~Eija~

torstai 25. kesäkuuta 2020

Komian Kirkon Hölkän tarkistusmittaus

Komian Kirkon Hölkän järjestelyt ovat pyörineet mielessä jo vuoden eikä loppua näy, sillä koronan peruessa alkuperäisen hölkkäpäivän huhtikuulta, siirsimme sen elokuulle. Lähtökohdat ovat nyt siis aivan erilaiset kuin keväällä, sillä silloin olisi tultu testaamaan omaa kevätkuntoa ennen kisakautta. Nyt tullaan testaamaan ja haastamaan omaa kuntoa kesän helletreenien jälkeen. Ihmeellistä kesäkuun hellettä tosiaan on pidellyt ja eilen reittien tarkistusmittaus päivänäkin aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.
Mittanauhan tarkkaa työtä ;)
Mittauksen tuli tekemään asiansa ammattilainen, asfalttien kaveri Timo Marjomäki, joka rakastaa kuumaa keliä. Mä ja Päivi oltiin paikalla virallisina valvojina, ensimmäistä kertaa hommaa seuraamassa. Ensin tehtiin 200 metrin suoralla tarkistusmittaus ihan mittanauhan kanssa ja Timo teki siinä muutaman ajon pyörällään. Sitten lähdettiin reittejä polkemaan. Me avattiin reittiä ja yritettiin muistaa varoittaa vastaantulijoita, että takana tuleva keltapaitainen mies ei nyt väistä, sillä menossa on tärkeä tarkistusmittaus. Timo veti mutkat suoriksi, eli mittaus tehdään reitin lyhintä mahdollista kohtaa mukaillen. Itse hölkkäpäivänä jokainen juoksija on itse vastuussa juostessaan optimaalisinta reittiä, liikennesääntöjä on noudatettava.
Timo kuvasi, maalasi ja naulasi asfalttia, sekä piirteli vihkoonsa mittaukselle oleellisia kohtia. 
10 kilometrin lenkki on yksi yhteinäinen lenkki ja ½maratonille tulee pieni lisäkoukku 5 kilometrin  kohdalla. Viiden kilometrin reitti lähtee eri tietä kuin kymppi ja puoliska, mutta yhtyy samalle pyörätielle Lapuantien varrella. Kunhan Timo ehtii tehdä vielä aikaa vievät kirjalliset työt loppuun, saamme reittikartat myös nettiin nähtäville. Hölkkä päivänä kaikki reitit ovat merkitty hyvin ja näin pyrimme että jokainen juoksija väsyneenäkin pysyy omalla reitillään. Valvojia tulee myös paikkoihin, kuten tien ylityksiin ja käännöspaikoilla, joissa juoksijan tulee olla tarkkana. Reitit ovat tasaisia, joten omaa ennätystä on täällä hyvä lähteä tavoittelemaan.
Kiitos Timolle mittauksesta!
Päivi, Timo tulee takana ja mä helteisessä kelissä.
Mä, Päivi ja koko YKV:n suunnistusjaosto toivotamme kaikille juoksijoille hyvää treenikesää ja tervetuloa perjantai illalla elokuun 7. Komialle kirkolle juoksemaan!
Lisäinfoa ykv-suunnistus.net tai facen tapahtumasivulta.

~Eija~

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Ohjaaja kuulumiset keväältä

Tänä vuonna on taas ollut ilo liikuttaa useita innokkaita juoksijoita. Aloitimme loppu talvella, kun maassa oli lunta ja loskaa ja lopetimme viime viikolla helteisessä kelissä. Olemme juosseet niin jäisillä alustoilla kuin rutikuivilla kallioilla, kaupungin puistossa kuin metsän siimeksessä luontopoluilla. Juoksua tukevana treeninä on tehty erilaisia lihaskunto- ja tasapainoharjoituksia sekä kehonhuoltoa. Olemme keskustelleet juoksusta, sen tuomista ajatuksista ja vammoista. Olemme tsempanneet toisiamme ja jakaneet yhdessä mukavia hetkiä hiki otsalla.
Alamäkitreeniä.

Polkujuoksuporukan kanssa neulaspoluilla.
Penteleen korona aiheutti hiukan harmaita hiuksia ja oli pakko tehdä muutoksia ryhmiin, että suositukset täyttyivät. Tämä vaati kaikilta joustamista ja saimme kuin saimmekin homman toimimaan. Tunteja ulkona ja metsässä kertyi paljon. Joskus oli valtavan kiire ja joskus sai aivan rauhassa nautiskella. Joka tapauksessa viikot hujahtivat taas nopeasti. Jospa syksyllä taas jatketaan.
Korona katkaisi kuukaudeksi Sporttiporukan treenit Neirossa. Sitten käynnistin homman taas ulkotreenien merkeissä. Treenit tehtiin pääosin omilla kahvakuulilla ja ulkona etäisyydet toisiin oli helppo pitää. Sairaanahan ei kukaan paikalle tullut ja ilokseni myös itse pysyin koko kevään terveenä.

Tänään meillä oli Sporttiporukan viimeiset treenit tältä erää. Meitä on kelit hellineet ja osallistujien asenne on ollut timanttia. On ollut niin mukava suunnitella tekemistä ja tehdä itsekin usein mukana. Nyt vähän lomaillaan ja elokuussa taas jatketaan.
Neiron Sporttiporukka hikoilee helteessä.
Kiitokset kaikille, niin juoksuryhmäläisille kuin Sporttiporukan treeneihin osallistuneille!
Oon teistä niin ylpeä!

Juoksusta kiinnostuneille kolme vinkkiä;
- Lähde liikkeelle rauhallisesti, kävele ja juokse vuorotellen fiiliksen mukaan.
- Merkitse kalenteriin kolme lenkkiä joka viikolle ja pidä suunnitelmasta kiinni.
- Kokeile eri alustoja, poikkea poluille, tutustu turvallisiin kuntoratoihin ja ota kaveri mukaan.

Lihaskuntotreeni vinkkejä ihan jokaiselle;
- 15 minuutin treenikin muutaman kerran viikossa riittää.
- Yksinkertaisia liikkeitä, esim kyykky, punnerrus tukea vasten ja vatsarutistus selinmakuulla, 1min/liike x 5.
- Tee liikkeitä kesken lenkin, ulkotelineillä tai portaissa.
Koutsi kiittää :)!
Ihanaa kesää jokaiselle ja moikataan kun vastaan tullaan!

~Eija~

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Virtuaaliultra kotipoluilla

Lauantaina oli juoksupäivä, tarkemmin #nutsvirtualrace. Kaksi viikkoa sitten olisi oikeasti ollut NUTS Karhunkierros, mutta sitä siirrettiin tälle viikonlopulle (tiedätte kyllä miksi) ja sitten toukokuun alussa vielä tämäkin peruttiin (samasta syystä kuin siirtokin 😔). No Nutsin porukka järkkäsi kuitenkin näppärästi yhteisöllisen juoksutapahtuman, kukin omilla poluilla, kuka missäkin.
Numerolappukin, vaikka ei se matkassa mukana ollut.
Mä ilmoittauduin 55 kilometrin matkalle. Punnitsin tovin 83 kilometriä, mutta lauantai aamulla lopettamani yövuorot kallisti valitsemaan hillitymmät kilometrit. Tämä olikin aivan oikea päätös. Nukuin yövuoron jälkeen yli puolen päivän, söin normaalin aamupalan, hidastelin ja vetkuttelin, kunnes täytin lötköpullot vedellä, pakkasin yhteensä viisi energiamarmeladia ja yhden energiapatukan juoksuliivin taskuun ja lähdin matkaan. Sen kummemmin en reissua varten tankkaillut. Jos 100 mailin matkaa ajattelee ensi vuonna taivaltavansa, on jo nyt pystyttävä normi syömisellä lyhyemmät matkat kulkemaan, ajattelen mä.
Sateen raikastama metsä.
Sade oli lakannut ja tuuli kävi alkumatkasta myötäisesti. Ensimmäiset vajaa kaksi tuntia kuuntelin rästissä olevia Juoksumania podcasteja (suositttelen kuuntelemaan!) ja askeleet rullasivat aivan huomaamatta. Reilun neljän kilometrin jälkeen alusta oli muuttunut asfaltilta metsäteiksi ja koko ajan kapeni pienemmiksi poluiksi. Pieni suunnitelma päässä oli reitistä, mutta huomasin välillä tulevani hiukan eri kohtaan kuin olin ajatellut. Se ei haitannut, sillä polut vievät aina jonnekin ja aina jostain kohdasta sain itseni taas kiinni ja kartalle. 
Podcastien loputtua heitin nappikset reppuun ja annoin ajatusten seilata tuttuun tapaan. Energiaa ja juotavaa napsin puolen tunnin välein. Aurinkokin pilkisteli, kunnes 29 kilometrin kohdalla alkoi sataa. 10 minuutissa olin ihan läpimärkä. Vettä tuli välillä ihan kaatamalla ja isompien puiden latvassa myrskutuuli riepotteli. Vettä tuli tunnin verran ja vähän ennen maratonin täyttymistä se lakkasi. Aika näytti 42,2 kilometrin kohdalla 4:09:15. Sormiin oli todella kylmä ja kaipasin kuivia hanskoja, mutta eihän niitä mulla ollut. Jumppailin sormia ja aloin laskea kilometrejä kotiin. 
Kotona päin näkyi sinistä kirkasta taivasta. Mikä ilo kun aurinko pilkisti pilvien takaa ja lämpö alkoi palata kroppaan. Pakaroissa ja oikean jalan isovarpaassa oli jotain häikkää, väsymistä. Viimeisillä polkupätkillä tuli lyötyä varpaansa ilkeästi juurakkoon tai kiveen. Pystyssä sentään pysyin.
Viimeiset 7 kilometriä oli taas kovaa asfalttia. Oli pakko kierrellä ja kaarrella kohti kotia, että sai kilometrit täyteen. Tulin sopivasti maaliin, meidän lammen rannalle, jossa muu perhe oli juuri menossa saunaan ja uimaan. Mä hilppaisin, tai paremminkin raahauduin riisumaan märät ja kuraiset vaatteet, join lasten yhden kokiksen kaapista ja liityin iloiseen seuraan palauttelemaan.

Olipa taas retki, josta ensimmäiset 30 kilometriä kulkivat tosi hyvin, mutta kyllä sade loppu matkalle kangisti menoa aikalailla. Jokunen hiertymä taas tuli, vaikka kaikki varusteet ja vaatteet on ennenkin testattu, mutta kastuessaan taisivat ne aiheuttaa. Vettä jäi yli puoli litraa, sillä vesisateessa kylmissään jäi juomiset todella vähiin. Muuten energiat riitti oikein hyvin. Aika jees olo ja niin tyytyväinen, että vaikka ei se ihan helppoa koko matkan ollut, vedin silti maaliin asti, suunnitelmien mukaan.
Maalissa!

Matka 55km, aika 5:20:21.
Sunnuntai päivä meni kotihommissa, muun muassa lapiointia ja siivoilua. Myöhään illalla käytiin koko perhe iltapalalla metsässä. Ihanaa että on kesä!

~Eija~

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Lomaviikon reipas 166 km maaliin asti

Torisevan rotkojärvet sijaitsevat Virroilla, meiltä Ilmajoelta reippaan tunnin ajomatkan päässä. Ei siis kaukana, mutta en muista olleeni rotkoja aikaisemmin ihastelemassa. Nyt lomaviikko ja peruuntuneet viikonloppu menot mahdollistivat perheretken tähän mennessä kevään kauneimpana ja lämpimimpänä päivänä. Eväät siis reppuun, lapset autoon ja mukaan vaihtopaita ja sukat, sillä pitihän mun päästä myös Torisevatrailin reittiä juoksemaan.
Alainen Toriseva järvi
Ystäväni Niina suositteli kiertämään merkityn luontopolun vastakarvaan ja tällöin parhaimmat maisemat olisivat lopussa. Auto jätettiin Alainen järven läheiselle parkkikselle. Käveleskelimme kahvimajalle, joka toki ei auki ollut. Sieltä kallioilta jo aukesi näkymä jylhään rotkomaisemaan. Opasteet polulle löytyivät vessan takaa ja heti bongasin jo trailinkin merkkejä, hienoa.
Metsäpuro.
Heinä- ja sorametsäteitä, neulaspolkua vanhassa metsässä, puron vartta harjun pohjalla ja valitettavasti myös pitkähköltä tuntuva pikitie pätkä. Jo ensimmäisellä kilometrillä kaikilta lähti takit päältä ja lopulta lapsilta myös pitkähihaiset paidat. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin. Kerran jo tytöt kahlasviat polvia myöden joessa virkistykseksi. Nuorin myös pulahti Torisevan kylmään veteen taukopaikalla, joita luontopolun varrella oli kaksi. Me valitsimme nuotiopaikan joka oli ihan Alainen järven etelä päässä. Siisti paikka, polttopuitakin oli ja saimme olla ihan omalla porukalla kun yksi pariskunta lähti juuri ennen meitä pois. 
Näkymä etelästä päin rotkoille.
Parhaat maisemat ja sydämen tykytykset todella säästyivät loppuun. Pääsimme kiipeämään rotkojen päälle ja mä olin sydän syrjällä nappaamassa lasten paidan helmoista kiinni etteivät vaan putoaisi. Lapsia ei huimannut, saati pelottanut.
Joka tapauksessa kaunis luonnon luomaama paikka, vaikka ihmisen tekemä valtatie ja sen aiheuttama meteli häiritsi kokonaisuutta. Kanssa ihmiset poluilla olivat iloisia, eikä meitä siellä ruuhkaksi asti ollut. Rotkojen päällä oli selvästi teknisempää polkua, kun muualla pääsi suht helppoa alustaa. Märkää tai liukasta ei ollut. Merkinnät olivat punaisia maalijälkiä puissa ja tolpissa sekä kunnon viittoja.
Luontopolku on 6,5 kilometriä pitkä. Leppoisan kävelyn jälkeen mä lähdin vielä juosten kiertämään Torisevatrailin 10,5 kilometrin lenkkiä. Somesta olin lukenut että maastoon on kympin lisäksi merkitty 3,5 ja 5 kilometrin reitit. Löytyi myös vihko, johon sai kirjoittaa puumerkkinsä ja matkan minkä kiersi.

Lähdin Kahvimajalta ja nyt toiseen kiertosuuntaan kuin olimme luontopolun kiertäneet. Rotkojen jälkeen reitti kaarsi heti vasemmalle menemättä ollenkaan pikitiellä - hieno homma. Mukavaa metsätietä, kapeaa polkua ja pian olinkin jo raviradalla, josta kisareitti virallisesti lähtee. Raviradalla en kuitenkaan nähnyt yhden yhtä reittmerkkiä, enkä tiennyt kuuluuko rata kiertää, joten kiersin sen ja lähdin samaa polkua kuin olin tullutkin. Metsän puolella merkinnät olivat taas hyvät eikä reitiltä voinut eksyä. Kolmasti tuli eteen juomapisteen lähestymis ilmoitus, mutta tänä lauantaina ei juottajia paikalla näkynyt. Kurkkua kyllä kuivasi mutta virkistystä sai vain jalat kun ylitti märkää kosteikkoa. Mukavasti oli nousua ja vastapainona alamäkiä, kivikkoa, mutta myös ihanaa neulaspolkua. 

Lähtö parkkikselta ja mahdollisesti raviradan kiertäminen toivat lisämatkaa sen verran, että mittari ranteessa näytti matkaksi 11,7 km. Autolla pikaiset naaman ja jalkojen pesut, vaatteiden vaihto ja puoli litraa juotavaa. Sitten kotimatkalle.
Kotona nautimme tovin jos toisen ihanasta illasta terassilla. Lopulta oli aika lähteä vielä päivän toiselle lenkille, että ei sunnuntaille jäisi liikaa hommia. Saunalenkkinä kiersin kotikulmilla 10,6 kilometriä, joten lauantai päivän kokonaissaldoksi tuli 22,3 kilometriä. 
Launtain lenkit juostu.
Tänään sunnuntai aamulla, ja lomaviikkoni viimmeisenä päivänä laitoin oikein kellon herättämään, mutta heräsin kuitenkin ennen sen soimista. Lähdin Seinäjoelle Ninnin seuraksi juoksemaan tasavauhtisen 20 kilometrin lenkin. Ja sehän me juostiin lämpenevässä aamupäivässä ja joissain kohdissa vastatuulen kiusaamina. Mukava lenkki ja päätös lomaviikon juoksuille. Kiitos Ninni seurasta :)! 
Lopulliset juoksukilometrit oli 167,3. Mun ennätys viikkokilometrit, jihuu! Ja eniten iloitsen siitä, että kroppa kesti ja jaksoi juoksemisen todella hyvin. Ilman lomaa, ilman lasten menemistä taas kouluun, ilman huippu kelejä ja ilman omaa päättäväisyyttä tavoite olisi jäänyt kauas.
166km "maalissa" Seinäjoella.
Erityisesti eilen lauantaina oli hiukan haikea olo, kun oikeasti olisi pitänyt oman arvion mukaan alkuillasta olla  NUTS Karhunkierroksen perusmatkan maalissa. Henkisesti koen, että olisin ollut siihen valmis ja kulunut viikko vahvisti fiilistä, että mahdollisesti kroppakin siihen olisi pystynyt. Onhan se eri asia taivaltaa 166 kilometriä yhteen putkeen ja sitä kokemusta lähden sitten vuoden päästä hakemaan. Nyt Rukalla on vielä valtavasti lunta. Matka olisi ollut rankka, ikimuistoinen, kipeä, iloa, taistelua ja toivottavasti mahdollisimman monella maaliin pääsyä. Kuitenkin toivon, että ensi vuonna olisi paremmat olosuhteet, eli lunta ihan vain maltillisesti.

Loma loppuu. Huomenna töihin  ja sitä se on koko viikko. Onneksi loppu viikosta taas kivaa retkeilyä tiedossa. Hyvää toukokuun viimeistä viikkoa kaikille!

~Eija~

P.S. Muistelin aikaisemmin että viime vuonna oli niin hieno keli NUTS Karhunkierroksella. No, paluu blogin postaukseen KK 83km matkalle muistuttaa, ettei se aivan niin ollut. Kylmähän siellä oli ja satoi ja yhdessä kuvassa takana näkyy kasa luntakin! Aika todella kultaa muistot ;)

perjantai 22. toukokuuta 2020

Juoksuretki Lauhanvuorella

Tänään perjantaina oli lomaviikon ehkä odotetuin juoksuretki, kun Sarin kanssa lähdettiin Isojoelle Lauhanvuoren kansallispuistoon. Mulle osa poluista oli viime toukokuun Antin maastomaratonilta tuttuja, mutta Sarille paikka oli ihan uusi. Nyt valitsimme lähtöpaikaksi Lauhansarven luontomatkailukeskuksen. Netistä tulostamamme kartan ja talon seinässä olevan kartan mukaan yritimme löytää haluamamme lähtöpaikan, mutta se tuottikin vaikeuksia. Lähtöportti löytyi, mutta polkua ei erottanut heinien joukosta. Lopulta alun kaksi kilometriä taitoimme hiekkatietä ja myöhemmin pääsimme odotetuilla poluille ja kunnolla matkaan.
Pirunpelto
Lauhanvuoren kierros on 23,3 kilometriä pitkä ympyräreitti ja halutessaan pystyy suunnittelemaan lyhyemmän tai pitemmän reitin. Pyörilläkin siellä pääsee aika kivasti kulkemaan ja pyöräilijöitä siellä jokunen patikoijien ja yhden toisen polkujuoksijan lisäksi näkyikin. Me pidettiin vauhti maltillisena, että pystyimme samalla päivittämään useamman viikon kuulumiset ja että näimme mahdollisimman paljon ympärille. 
Kirkas metsälampi.
Lauhanvuoren luonto on monipuolista. Kaunista kangasmaastoa, kuusi- ja talousmetsää, pitkospuita soiden yli, pulppuavia lähteitä ja puroja sekä valtava pirunpelto. Spitaalijärven taukopaikalla oli paljon porukkaa evästämässä ja sinne pääseekin helposti läheiseltä parkkipaikalta. En tiedä mistä järvi on moisen nimen saanut, mutta kertomusten mukaan sieltä on aikanaan viety vettä Venäjän ruhtinaalle, koska vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia.
Spitaalijärvi

Spitaalijärven jälkeen lähdettiin hissuksiin kiipeämään kohti Lauhavuoren huippua (231m). Siellä on näkötorni josta näkyisi aika kivasti pikkuisen kauemmas, mutta tietysti se oli vielä lukittu. Tarvitsee siis joskus toiste tulla uudestaan jos onnistuisi silloin päästä vielä korkeammalle. 
Paikka paikoin aivan hyvät opasteet.
Lauhanvuorelta laskeuduttiin taas maltillisesti alaspäin, kohti Kaivo- ja Ahvenlammia. Sitten kierrettiinkin tovi uudehkoa aidan viertä, joka on peuroja varten. Aidatulla alueella kasvatetaan luontoon palautettavia metsäpeuroja. Peuroja emme toki nähneet.
Loppu puolella reittiä polku pieneni jälleen ja pitkospuut olivat paikoin todella huono kuntoisia. Kaadetun talousmetsän reunalla sai olla tarkkana ettei kompuroi oksiin ja muihin risuihin. Kuitenkin loppu oli merkattu alkua selvästi paremmin ja löysimme "maalikaarelle" ongelmitta.

Kilometrejä kertyi 23,5 ja aikaa kului kolmisen tuntia. Lyhyillä tauoilla laitoin kellon hetkeksi pysähdyksiin. Lämmin päivä sai taas juomaan litran verran vettä ja lisäenergiana meni suklaata, energiapatukka ja energiamarmeladia. Lähdimme matkaan lyhythihaisilla paidoilla ja se oli ihan nappi valinta, sillä kylmä ei tullut. Ihana kevät keli meille toukokuun sankareille.
"Maalissa"
Kiitos Sarille seurasta! Matka taittui hetkessä.

~Eija~

torstai 21. toukokuuta 2020

Kukkia, rasteja ja juoksukilometrejä

Kahden 30 kilometrin juoksupäivän jälkeen oli hyvä pitää kevyempi päivä ja keskiviikkona juoksinkin vain 14,5km. Etukäteen jo osasin odottaa, että tämä keskiviikon lenkki tulee olemaan ehkä viikon hankalin, koska en oikein saanut siihen mitään kunnon tähtäintä. Ajatukset olivat muualla, ne pyöri kehää parin asian ympärillä, mikä teki olosta rauhattoman. Ennen lenkkiä oli hoidettava pari asiaa kaupungilla ja päätin heti pukea trikoot ja lenkkarit jalkaan ja juosta harhailu lenkkini samalla reissulla. Lenkki tuli juostua aurinkoisessa, mutta kovin kylmässä tuulessa.
Vihdoin uskalsin jokusen kesäkukankin ostaa.
Jo torstaina hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen sekä ainakin yhden asian selkiydyttyä olo oli rauhallisempi. Lähdettiin koko perhe heti aamupalalta Seinäjoelle suunnistamaan ja pokemon-jahtiin. Suunnistaessa todellisia kilometrejä kertyi yli 12 ja aikaa kului yli kaksi tuntia, mutta näitä ei luonnollisesti juoksukilometreihin lasketa, sillä suunnistus on suunnistusta ja juoksu on juoksua. Mies tätä vähän ihmetteli, kun molemmissa nyt kuitenkin metsässä juostaan, mutta näin mä tämän ajattelen. En vuositasollakaan laske suunnistuskilometrejä juoksukilometreiksi. Ja suunnistuksessa kilometrit merkitään linnuntietä ja todelliset kilometrit on sitten ihan muuta. Mun tapani ja sillä selvä :)
Suunnistus on ihan parasta.
Pikaisen syömisen jälkeen pyynnöstäni perhe jätti mut kotimatkalla Tuomikylän koululle ja lähdin siitä vielä Helatorstain juoksulenkilleni. Tänään oli luvassa polkujuoksua hyvinkin tutuilla poluilla. Tuomikylästä Palonkylään, siellä vajaan 6 kilometrin Ränkimäenkierros, jossa tarkoituksella nostin vauhtia reippaammaksi ja sitten takaisin samaa reittiä. Tuomikylän koululta juoksin vielä pienen koukun kanssa kotiin. Torstain 25,5 kilometrin lenkillä tuli todella kuuma ja vettä sain juotua litran. Lisäenergiaa ei tarvinnut ottaa, sillä sen verran hyvin edeltävästi syöty ruoka tuuppi eteenpäin.
Kevään eka ilman takkia :)
Ilta on mennyt tekemättä mitään. Tai no saunassa ja uimassa on käyty ja tankattu huomisen retkelle, josta sitten huomenna lisää. Hyvin tuntuu kroppa ja jalat toimivan. Kummempia väsymyksiä tai lihassärkyjä ei tunnu. Juokseminen eri paikoissa ja alustoilla on ihan ehdotonta, muuten alkaisi tympimään. On tämä vaan hauskaa.
Tällä hetkellä kilometrit ovat 101,50/166.

~Eija~

tiistai 19. toukokuuta 2020

Aamulenkeillä määräviikko käyntiin

Loma, mikä ihanin mahdollisuus lähteä omaan sopivaan aikaan heti herättyään juoksemaan.
Sopivasti lapsilla jatkui taas koulunkäynti koulussa korona tauon jälkeen ja miehellä alkoi työt toisaalla kahden kuukauden lomautuksen jälkeen, joten mulla on jälleen arkiaamupäivät ihan itseäni varten. Kylläpä tästä taas nautinkin! Ja mikä ihana puolipilvinen ja yllättävän lämmin keli! Pitkät kalsarit jäivät kotiin ja puolessa välissä riisuin myös hanskat käsistä.
Aamulenkillä loman alkamis iloittelua.
Lomaviikon tavoite on juosta 166 kilometriä, jonka olisin yrittänyt taivaltaa tämän viikon viikonloppuna Rukalla NUTS Karhunkierroksella. Matkan läpi pääseminen olisi ollut iso haaste jo kilometrien ja maaston vuoksi, mutta myös lumen vuoksi. Rukalla on vielä todella paljon lunta, paikka paikoin reilusti yli puoli metriä. Tulvia odotellaan. Viime vuonna Karhunkierroksella oli ihan huippu keli ja kuivat polut. Hassua sattumaa, että nyt siellä ei kisaa juosta kun ennätys lumimääräkin aiheutti yllätyksen. 

Mun maanantain aamulenkilleni lähdin samasta ovenraosta kouluun lähtevän poikani kanssa. Alku matka kulki hänen kanssa jutellen ja sitten uppouduin omiin ajatuksiin. Tarkoituksena oli juosta 10 kilometriä, mutta kevyillä jaloilla innostuin tekemään vielä pienen lisälenkin ja lenkin pituudeksi tuli tasan 13 kilometriä. Kahden päivän juoksutauko oli tehnyt selvästi hyvää jaloille. Ja nyt tämä useamman päivän tauko pyöräilystä tekee hyvää puutuneille pakaroille.
Pajuluoma.
Maanantai iltoihin toistaiseksi kuuluu polkujuoksuryhmien ohjaus. Ryhmä kokojen rajoitusten ja aikataulujen vuoksi mun on pitänyt tehdä ohjauksiin muutoksia ja ne vievät enemmän aikaa. Nyt olen aina ennen tapaamista juosten suunnitellut kunkin illan reitin ja sitten merkannut reitin. Harjoituksessa olemme porukalla tai osallistujat päinsä kiertäneet merkittyä reittiä. Normaalisti olen juossut osallistujien seurana reittejä eikä tällöin ole tarvinnut niitä merkitä. Maanantaisin saan aina kivat kilometrit kasaan. Tänäänkin tuli 17,9 kilometriä, kun nautimme kauniin Pajuluoman äärellä juoksemisesta.
Maanantain kilometrit yhteensä 30,9.
Ennen sadetta järven rannalla.
Tänään tiistaina lähdin taas juoksemaan heti aamusta, tuntia aikaisemmin kuin eilen, sillä olin päättänyt kiertää läheisen järven. Iltapäivälle oli luvattu vesisadetta, joten oli parempi olla asialla heti. Aamulla keli olikin jälleen todella kaunis. Juoksuliiviin pakkasin litran verran vettä ja pari palaa energiamarmeladia. Pari lisäkoukkua tein ihan tarkoituksella, että sain lenkille pituutta. Viimeisellä kilometrillä alkoi piskotella, mutta siinä kohdassa se ei enää haitannut. Kotipihassa kello näytti tiistain kilometreiksi 30,6 ja aikaa kului 2:37:45.

Kahden päivän jälkeen kasassa on 61,5 kilometriä.
Jaloissa tuntuu ihan ok:lta, mutta juoksuliivi oli hiukan löysällä ja se pääsi hinkkaamaan kainaloiden alle punaiset läikät. Huomenna homma jatkuu.

~Eija~

lauantai 16. toukokuuta 2020

Kohti lomaa


Tällä viikolla on saanut jälleen kokea niin takatalven ankaruuden kuin lupauksen lempeästä keväästä. Se ei nyt oikein millään tahdo kunnon kevät päästä tänne Pohjolaan.

Alku viikosta meillä oli luminen maisema. Eikä siis mikään kuura kerros, vaan useampi sentti lunta. Kaikki lumi ei edes sulanut päivässä, vaan sitä löytyi varjopaikoista vielä seuraavanakin päivänä. Moinen lumimäärä teki hiekkatiet kuraisiksi ja metsät todella märiksi. Maanantain yhteensä reilun 20 kilometrin polkujolkottelut eivät olleet mitään kevyttä menoa, sillä märkä maapohja imi jalat välillä nilkkoja myöten syleilyynsä. Ja kylmääkin se oli, tai olisi ollut, mutta onneksi vedin jalkaani Sealkinzin sukat ja johan pysyivät jalat neljän tunnin ulkoilun aikana kuivina ja suht lämpöisinäkin.
Nilkkoja myöten sukat märkänä mutta varpaat kuivina.
Alkuviikon lumishokin jälkeen on yöpakkasista ja hyytävästä tuulesta huolimatta ollut välillä ihan kuumakin. Tyttärien kanssa suunnistaessa ja rullaluistellessa on saanut riisua takkia pois ja ainakin hetkellisesti heittää kintaiden tilalle ohuemmat hanskat. Mutta pitkät kalsarit kyllä palasivat mun jalkaani. Hetkellisesti ne voivat ahdistaa, mutta käännyttäessä vastatuuleen reidet tykkää.

Viikko on sisältänyt maanantain jälkeen kevyttä lenkkiä, tai ainakin kevyttä yritystä. Parhaillaan olen aamuvuoroputkessa ja työpäivän jälkeen kun matkat on kulkenut pyörällä, on todella väsynyt olo lähteä vielä juoksemaan. Kyllähän lenkki hetkellisesti piristää, mutta oon niin väsynyt iltapäivästä iltaan, että lenkilläkin olo on ollut aika raskasta. Eilen olin sängyssä ennen lapsiakin ja oon nukahtanut heti. Onneksi ensi viikko on lomaa! Vielä pitää huominen 14 tunnin työpäivä vaan jaksaa.
Hetkellistä aurinkoa ja lämpöä.
Ensi viikolla olisi ollut myös NUTS Karhunkierros, jos ei olisi koronaa. Siksi myös olin tähän kohtaan lomaviikon järjestänyt. Tarkoitus oli lähteä aikuisporukalla viime vuotiseen tapaan jo keskiviikkona, mutta nyt emme lähde. Majoituksen varaus kuten osallistuminen juoksuunkin on siirretty ensi vuoteen. Tästä kaikesta olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut miten paljon tämä harmittaa, joten ei siitä nyt tämän enempää. 

Ei auta, eikä kannata jäädä liian pitkäksi aikaa suremaan ja harmittelemaan! Niinpä päätin kaikesta huolimatta juosta ensi viikolla aikomani 166km matkan. Sillä suurella eroavaisuudella, että kilometrit juoksen kotona lähimaisemissa ja jaan kilometrit useammalle päivälle. Yksinkertaisella laskutoimituksella se tarkoittaa vajaa 23,8 kilometriä jaettuna lomaviikkoni jokaiselle päivälle. Yksittäisenä päivänä ei kuulosta pahalta, mutta seitsemänä peräkkäisenä päivänä hiukan pahemmalta. Mitään oikeita kisoja ei ole lähitulevaisuudessa tiedossa, joten palautumisen puolesta ei mitään huolta. Nuo kilometrit olisin oikeasti tähän saumaan yrittänytkin taivaltaa, mutta Rukalla reiluun vuorokauteen. Nyt onneksi aikaa on useampi päivä.
Metsässä.
Pääsette mukaan ensi viikon juoksu tunnelmiin, jos ei nyt ihan joka päivä, niin kuitenkin useampana päivänä yritän jaksaa ja juoksemiseltani ehtiä kirjoittaa miten kilometrit kertyy. Toivon lämpenevää keliä, että voisin jättää pitkät kalsarit kotiin, poutaa, että en retkilläni vilustuisi ja kropan joka ottaa hyvin energiaa vastaan ja jaksaa kilometrien iskutukset.

Vierivä kivi ei sammaloidu.

~Eija~

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Äitienpäivä

Eilen pyöräilin töihin ja juoksin kotiin. Tänään juoksin töihin ja pyöräilin kotiin. Työmatka on metsän kautta vajaa 14 kilometriä ja pikitietä kilometrin vähemmän. Lumien sulettua metsäreitti on  useinmiten valintani, myös tänä viikonloppuna. Sunnuntai illan vesisateessa kotiin päin kuran loiskeessa polkiessa toki mietin, olisiko toista reittiä pitkin ollut järkevämpää. No ei, pyörä oli joka tapauksessa pestävä, vaatteet heitettävä pyykkiin ja mua odotti sauna.
Työpäivän lisäksi tänään oli Äitienpäivä.

Tämä olikin mun 13 Äitienpäivä äitinä.
Vuosiin on mahtunut monenlaista, ilosta suruun ja kaikki mahdolliset värit siltä väliltä. Parasta on olla kolmelle ainutlaatuiselle ihmiselle se yksi ja ainoa. Aina ei tehtävässään onnistu, mutta onneksi ei tarvitsekaan olla täydellinen ja virheetön. Lasten kasvaessa on pystynyt jo asioista keskustelemaan ja opimme toisistamme valtavasti ja ihan huomaamatta. Toivon lasten osaavan haaveilla, toteuttaa unelmia ja olemaan armollinen itselleen. Rikkautta on olla oma itsensä, hyväksyä oma ja toisten erilaisuus sekä tietää että äiti rakastaa.
Metsän läpi töihin ja kotiin.
Omaa äitiäni en tänään ehtinyt nähdä, mutta onneksi äitiä voi muistaa ja halata ihan jokaisena vuoden päivänä. Viikko sitten olimme vappubrunssilla omalla laavulla ja viestitellä ja soitella voimme koska vaan. Äidiltä olen oppinut sosiaalisuutta, omien unelmien arvostamista ja kaikenlaista pohdintaa. Äitini tykkää kirjoittaa paljon ja niin tykkään minäkin, vaikka enää ei vuosiin ole tullut päiväkirjaa kirjoitettua. Meissä on paljon samaa, muun muassa luonteenpiirteissä, mutta myös paljon omaa persoonaa. Monista asioista olemme samaa mieltä, mutta mielipide ja kokemus erojakin on. On rikkaus ja onni voida keskustella äidin kanssa hyvin erilaisistakin asioista ja arvostan sitä. Tiedän, että olen hyväksytty kaikkine mielipiteineni. Olet rakas äiti.
Lauantai illalla juosten kotiin.
Harmittiko olla Äitienpäivänä töissä? No ei, sillä tähän on meidän perhe tottunut. Sain tehtyä hyvät lenkit mennen ja tullen työmatkoilla ja lauantai illalla keli oli jotain aivan uskomatonta. Kyrkösjärven pinta oli peilityyni ja ilmassa tuoksui kevät. Rastaat lauloivat ja lokit kirkuivat. Mä sain kotiin päästyä heti kakkua ja sunnuntai aamulla pitkät unet. Ja nyt on edessä vapaat.
Sunnuntaina juosten töihin.
Sain tänä aamuna myös ihanat kortit jokaiselta lapseltani. Niissä oli paljon kukkia, jotka eivät lakastu koskaan. Sisällä oli henkilökohtaisia sanoja ja merkityksellisiä ajatuksia, jotka tuntuvat niin tärkeiltä. Kiitos lapset. Olette rakkaita.
Ihanaa päivää jokaiselle myös huomennakin!

~Eija~

maanantai 4. toukokuuta 2020

Tavoitteet uusiksi

Tänä vuonna tavoitteena oli yrittää päästä läpi UTTF (polkujuoksukiertue Suomessa), johon kuuluvat NUTS Karhunkierros 166km, NUTS Ylläs-Pallas 160km ja Vaarojen maraton 130km. Joitain vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan että nämä matkat olisivat mulle mahdollisia, mutta ajan kuluessa olen alkanut uskomaan että mä voisin pystyä siihen. Ei sitä tiedä jos ei yritä. Viime vuosi oli mun juhlavuosi, koska täytin 40 vuotta ja sen kunniaksi tahkosin paljon kisoissa, tavoitteena vähintään 40 kisaa. Yhteensä niitä kertyi 46. Mukana oli muun muassa elämäni ensimmäinen yli 100 kilometrin polkujuoksu. Viime vuosi oli muutenkin aivan huippu, hymyssä suin voin sitä muistella.

Onneksi siis synnyin vuonna 1979, sillä tänä vuonna, kun korona levisi maailmalla, ei 40 kisaan osallistuminen olisikaan ollut ihan helppo homma. Vaikka virtuaalikisat, joita vallitseva tilanne on synnyttänyt, ovat ihan kivoja, ei ne silti ole oikeita kisoja. Kotimaisemissa kovinkin tutuiksi käyneet tiet, polut ja metsätaipaleet eivät anna aivan samaa sykähdyttävää fiilistä, kuin esimerkiksi yöttömässä yössä kipuaminen lapin tuntureilla. Kiitollinen toki olen että ulkona liikkua saa, mutta kyllä paljon jää ikimuistoisia hetkiä tänä vuonna kokematta. Nimittäin sekä NUTS Karhunkierros että NUTS Ylläs-Pallas on peruttu. Heinäkuun loppuun asti suositellaan kaikki yli 500 hengen yleisötapahtumat peruutettavaksi. Kalenterista on siirtynyt ensi vuoteen myös Jukolan- ja Venlojen viestit, rastiviikot ja monet muuta juoksutapahtumat. Kaikille tapahtumillehan ei löydy ajankohtaa syksyyn, joten on järkevääkin että osa on suosista siirretty ensi vuoteen. Joka tapauksessa syksystä voi tulla kovinkin kiireinen, jos tapahtumia vihdoin taas saadaan järjestettyä.
Maaliintulo 55km:ltä Rukalla vuonna 2018.
 Varmasti suurien yleisötapahtumien peruminen on järkevää ja ymmärrän että tällä hillitään viruksen hallitsematonta leviämistä. Näin nyt vaan on toimittava, mutta kyllä kirpaisi siirtää osallistumiset ja samalla siirtää tämän vuoden tavoite ensi vuoteen. Harmitti tosi kovaa, sillä olin vielä elätellyt järjestäjien antamaa toivoa, että pitkät matkat olisikin viranomaisten luvalla saatu järjestää. Päätöstä ei kai ole vieläkään tehty, tai ainakaan siitä ei ole informoitu, mutta mulla ei ollut enää aikaa odotella. Kämpän varaus oli siirrettävä ensi vuoteen ja työvuorojen suunnittelussa piti tietää tarvitsenko uudessa ajankohdassa useamman päivän vapaata vai en. No en tarvitse nyt. Helpottui elämä sen osalta. 

Rukan reissu olisi ollut kaveriporukalla ja Ylläksen reissu perheen kesken. Nyt pitääkin sitten suunnitella muita reissuja ja pidentää omia lenkkejä kotikulmilla. Suunniteltiin jo perheen kesken telttareissuja ja ystävän kanssa on haaveiltu yhteisestä patikointi retkestä. Nyt on sitten aika laittaa niitä toteutukseen. Erilainen kesä on kaikilla edessä, mutta hyvä siitä tulee aivan varmasti. Pitää vaan asennoitua toisella tavalla.
Gps-pallukoita viime vuonna Ylläksellä.
Ensi harmituksen jälkeen fiilis on jo kohentunut. Paljon on tullut muisteltua edellis vuosien hienoja kokemuksia. Ehkä tämä kevyempi kisavuosi on oikein paikallaan ja ensi vuonna onkin sekä fyysisesti että henkisesti paremmassa kestävyyskunnossa. Itselle on niin paljon näytettävää. Vielä on auki voidaanko Vaarojen maraton järjestää lokakuussa. Ja jos järjestetään lähdenkö 130 kilometrin lenkille vai lyhennänkö matkaa. Toisaalta houkuttelee lähteä pitkälle matkalle, koska se olisi vuoden ainut yli 100 kilometrin retki. Mutta toisaalta Kolin yö vaan on niin rankaa, että kestääkö pää vetää sen sitten taas ensi vuonna uudestaan. Tätä on pohdittava. Nyt kuitenkin kevät leppoista juoksentelua ja enenevässä määrin poluilla ja metsässä.

Uusi tavoite tälle vuodelle on pysyä liikkeessä, saada hyviä juoksukilometrejä ja osallistua sitten syksyllä niihin mielenkiintoisiin tapahtumiin joihin ajallisesti ehtii ja on järkevää. Eniten toivon että kisoista saataisiin järjestettyä tuo Vaarojen maraton, pyöräsuunnistuksen MM-kisat ja sitten joitain suunnistuskisoja, esimerkiksi SM-sprintit. Ehdottomasti toivon myös, että löydämme Komian Kirkon Hölkälle uuden päivämäärän mahdollisimman pian, mutta vielä meidän pitää odottaa.

Hyvää toukokuuta kaikille!

~Eija~

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Talvinen kevätlomaviikko

Taas on yksi viikko kotikoulua ja -treenejä hoidettu. Jossain mielessä uusi arki alkaa pyörimään, mutta ei se edelleenkään ole mukavaa eikä kilahtamisilta vältytä. Tämä viikko oli siitä vielä erilainen, että myös mä olin töistä kotona, sillä mulla oli lomaviikko. Tämän loman olin jo viime vuoden puolella korvamerkinnyt aivan toiseen tarkoitukseen kuin olemalla opettaja kotona. No nyt ei korona epidemian vuoksi ollut vaihtoehtoja.

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli mennä jälleen Poriin Karhuviestiin, jonne olisimme työpaikkajoukkueella osallistuneet,. Se kuitenkin siirtyi ensi vuoteen. Mutta eniten kirpaisi huomisen Komian Kirkon Hölkän peruuntuminen tai siirtyminen toiseen ajankohtaan. Itse toimin hölkän järjestäjä porukassa ja paljon olimme hommia jo tehneet. Kovasti toivon, että hölkän saamme vielä ennen syksyä järjestettyä.
Arkiaamut alkavat yhteisellä metsälenkillä.
No nyt hölkän kökkähommiin korvamerkityt työtunnit käytin liikuttamalla itseäni ja lapsiani. Päivät toki menivät koulutehtävien parissa, mutta illat sitten liikkeessä. Lasten kanssa olen tehnyt paljon rauhallisia kävelylenkkejä ja jonkin verran myös olemme juosseet, sillä liikuntatehtävät vaativat sen. Olen saanut mukavasti kahden keskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa.
Illan hämärtyessä pitkä pyörälenkki.
Omat juoksutreenit ovat jatkuneet mahdollisimman nousujohteisesti, vaikka tiedossa ei ole pääseekö koko vuonna kisaamaan. Ei myöskään tiedä sitä onko kenties pitkää tai ylipitkää polkua vai lyhyen lyhyttä sprinttiä. Toisaalta oon ennenkin hyppinyt lajista ja eri pituisista matkoista toisiin hyvin lyhyelläkin ajalla, joten ehkä tämä ei ongelmaksi muodostu. Yritän nyt vain saada sopivasti juoksukilometrejä alle, unohtamatta lyhyiden matkojen nopeutta. Ja juoksun rinnalle nostan vahvemmin pyöräilyn maastossa, jossa tarvitsen paljon kehittymistä tekniikassa ja voimassa, rohkeutta kyllä löytyy.
10 kilsan virtuaalikisan virallinen aika.
Viikko sitten juoksin virtuaalijuoksukisan, jonka järjesti Eatnosht. Ajatuksena oli että jokainen juoksee oman 10 kilometrin matkan yksin omilla poluilla ja reiteillä. Halutessaan sai juosta aikaa tai kerätä nousumetrejä. Myös parhaat maalintulo otokset palkittiin. Itse päätin ottaa tämän omana reippaampana treeninä ja juosta 10 kilometriä kiihtyvästi. Keli oli hyvä, hiukan plussan puolella, tiet sulat (vaikka hiekkatiet kyllä kuraiset ja pehmeät) ja tuuli maltillinen. Alku tuntui tahmealta kun en pahemmin ehtinyt lämmitellä, vaan suoraan hellan äärestä kiiruhdin kello 11 tapahtuvaan virtuaaliyhteislähtöön. Kuitenkin ensimmäisetkin kilometrit meni alle 5 minuutin kilometrivauhdin, joten aivan hyvä. Hiekkatieltä asfaltille päästyä askel keveni ja sain vauhdin hyvin nousemaan. Puolessa välissä olin melko nopeasti. Viimeiset kaksi kilometriä olivat taas pehmeää hiekkatietä, mutta sisulla sain vauhdin pidettyä alle 4:30.

Kympin aika oli 46:20, keskivauhti 4:38. Ei siis lähelläkään omaa ennätysaikaa, mutta silti olin tyytyväinen. Mitään en kuitenkaan voittanut. Haluan uskoa että, paremmalla valmistautumisella ja alustalla sekä muiden juoksijoiden kirittämisellä ajasta lohkeaisi reilusti pois.
Talvi tuli takaisin.
Puolessa välissä keväistä viikkoa meille saapuikin talvi takaisin. Ei kiva yhtään. Tykkään valtavasti lumesta, mutta silloin kun se tulee talvella. Lunta tuli sen verran, että pihan on saanut kolata kahdesti ja harkitsin kaappiin nostettujen talvilenkkarien ottamista takaisin esille. En kuitenkaan ottanut, vaan päätin näyttää lumelle pitkää nenää ja lipsutella kesälenkkareilla.

Tänään juoksin Porin Karhuviestin sijaan viikon pitkikseni kotimaisemissa. Tiedostin kyllä, että viikolla sulat metsätiet ja kuntoradat ovat nyt lumessa, mutta päätin silti suunnata niille asfalttilenkin sijaan. Metsäteille, joissa autot olivat ajaneet, olivat todella liukkaat lenkkarien alla ja muuten kävelyreitit olivat muhkuraisia ja paikoin sai kahlata eteenpäin nilkan syvyisessä lumessa. Tavoistani poiketen kuuntelin samalla musiikkia ja tällä kertaa se toimi todella hyvin. Tavoite oli juosta 30 kilometriä ja lopulta matkaa tuli 31 kilometriä. Aikaa kului 2 tuntia ja 43 minuuttia. Kroppa toimi hyvin ja jalkojen kireydetkin antoivat myöden reilun puolentunnin juoksun jälkeen.
Huomenna on lisää juoksua, sillä kyllähän lomaviikosta pitää kaikki ilo irti ottaa.
Viikon pitkis lumessa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

~Eija~