Katsomossa

Tänään on ollut yksi tämän kesän parhaista hetkistä. Se oli kello 07.15 kun leimasin itseni ulos sairaanhoitajan töistä, yövuorosta. Seuraavan neljän viikon aikana ei tarvitse valvoa öitä ja jos valvon, se on ihan musta itsestä kiinni. Yksi iso ja tärkeä asia elämästäni on neljä viikkoa tauolla, sillä aloitin odotetun ja ansaitsemani KESÄLOMAN :D! Kesä on ollut töissä melkoinen monella tapaa. On ollut valtavan kiireistä ja stressaavaakin, erityisesti kesäkuussa kun tuli paljon vastavalmistuneita sijaisia. Mutta meitä on mahtava porukka ja on ollut kiva tutustua uusiin työtä pelkäämättömiin ihmisiin. Voin sanoa, että päivystyksessä tykätään viileästä kesästä, sillä kelillä on niin valtava vaikutus asiakas määriin ja erityisesti heidän vaivojensa laatuun. Valitettavasti herra alkoholi on suurimmalla osalla vienyt tasapainon ja hyvät käytöstavat ja niin usein syyllistetään jotain toista. Mutta onneksi tästä kaikesta mä olen nyt niin vapaa :)

Jokimaisemaa.

Tänä vuonna aloitin lomani polkemalla Lapualle. Mari haastoi katsoman naisten superpesiksen runkosarjan ottelua. Vastassa olivat Lapuan Virkiä ja Kempeleen Kiri. Edellisestä pesispelistä katsomossa onkin aikaa, vuosia! Ja tämä oli sitä paitsi ensimmäinen kerta kun olin katsomassa naisten peliä. Mulla oli melkoisen ruosteessa pelin oikeat säännöt, joten pommitin Maria kysymyksillä koko reilun pari tuntisen ajan.

 Ja pyörällä lähdin ihan sen vuoksi, kun mulla oli aikaa. Muu perhe oli mökillä uimassa, joten tottakai käytin oman aikani viisaasti ja sain hyvän lenkin itsekin samalla!

Reissun eväät.

Ottelu oli kaikille ilmainen ja yleisömäärän mukaan sponsorit olivat luvanneet lahjoittaa rahaa paikallisten vähävaraisten perheiden tukemiseen. Todella kaunis ajatus. Yleisö määrä olikin 925, aika hienosti!

Peliä.

Peliä oli mielenkiintoista katsoa ja ehkä jotain opinkin. Peäpallo vaatii tarkkaa silmää ja keskittymistä pelaajilta, monipuolisista taidoista puhumattakaan. Totisena ei kuitenkaan väännetä, vaan huumori ja hauskanpito säilyi koko pelin ajan. Hienoa peliä ja Virkiä voitti. Muuta en oikein osaakaan pelistä kommentoida, heh ;)

Ja syöksyä.

Kotiin päin oli mukava myötätuuli ja se taittui maisemia ihaillen. Reitikseni valitsin vähän rauhallisemmat tiet ja pyrin välttämään liikennevalot, joita en voi sietää. Autoillessa ne on ok, mutta lenkillä jalan tai pyöräillen ne ärsyttää. Aurinko oli paistanut lähes koko polkemisen ajan, mutta kotona maa oli märkä. Yhteensä kilometrejä kertyi 88 ja aikaa kului 3 tuntia ja 45 minuuttia.

Kiitos Mari, kun haastoit mua katsomoon :)

Peltomaisemaa <3

Nyt kun mulla alkoi hiukan väljempi aikataulu, lopetan ohjaustauon ja toivotut kesätreenit saavat alkaa :D Alkavan viikon vielä puhaltelen ja huilaan, mutta sitten mennään näin ->

Paistaa tai sataa, niin Neiron koulun kentällä (ulkona) on luvassa KESÄTREENIT, maanantaisin klo.17.30-18.30.

31.7. Kuntopiiri kahvakuulalla ja omankehonpainolla (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

7.8. Kuntopiiri eri välinein (mukaan oma kuula x2, käsipainot ja keppi, sekä jumppapatja tms)

14.8. Kahvakuulatreeni koko kropalle (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

21.8. Kehonpainoharjoittelu (mukaan jumppapatja tms)

28.8. Intervalliharjoittelu (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

Hinta 5€/kerta tai 20€/koko elokuun setti.

TERVETULOA kaikki uudet ja vanhat treenaajat. 

Treenit sopivat jokaiselle ikään, sukupuoleen tai kuntoon katsomatta. Tule ja tee oma treenisi sellaisena kuin olet :)

~Eija~

Kesäillan rogaining

Palautuminen Ylläksen valloituksesta on hyvällä mallilla, vaikka kesken. Viikonloppuna en pystynyt ottamaan yhden yhtä juoksuaskelta, sillä etureisien hapot estivät lihasten normaalin käyttämisen ja sunnuntaina kummityttöni konfirmaatiotilaisuudessa alttarilla huomasin kun jalkani tärisivät koko ajan. Piti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Pahin kipu oli reisissä ja oikean jalan pohkeessa. Maanantaina pystyin jo kävelemään portaita ilman tukea, mutta sivulliset huomasivat lievän varomiseni. Illalla reipas kävelylenkki ja sauna verrytti jalkoja mahtavasti. Niin mahtavasti, että eilen tiistaina tiesin varmasti pystyväni osallistua Kesäillan Rogaining-kisaan Ikaalisissa. Toki joka tapauksessa olisin kisaan lähtenyt kun olen luvannut, vaikka sitten särkylääkkeiden voimin ja hammasta purren.

Reittisuunnittelua.

Onneksi kuitenkin valitsimme 2 tunnin, eikä 3 tunnin sarjaa, sillä jalat olivat väsyneet ja lievä univelkakin oli päällä hiukan lyhyeksi jääneiden yöunien vuoksi. Päivi tuli hakemaan mut sovitusti ja dieseli vei meitä puolentoista tunnin ajomatkan päähän (voi kamalaa miten paljon mä olen autossa istunut viimeisen viikon aikana!!). Tultiin täydellisellä ajoituksella kisapaikalle suoraan hakemaan kartat ja reittisuunnittelu sai alkaa.

 

Rogainingissa on kyse suunnistuksesta. Kartat saadaan tuntia tai kahta ennen lähtöä, riippuen reitin kulkemiseen tarkoitetusta ajasta. Eilen suunnitteluun oli käytettävissä puolitoista tuntia. Karttaan on merkattu kaikki rastit ja rastin numero kertoo kuinka paljon siltä saa pisteitä. Tarkoitus on saada mahdollisimman paljon pisteitä ja tulla maaliin aikarajoissa. Ajan ylityksestä vähennetään pisteitä - eilisessä kisassa jokaiselta alkavalta minuutilta vähennettiin 10 pistettä. Paremmuus järjestykseen laitetaan pisteiden mukaan. Yleensä rogainingissa kuljetaan 2-5 ihmisen ryhmässä ja kaikkien ryhmän jäsenten on käytävä rastilla. Jokaisella on toki kartat, mutta vain yksi leimaa.

Reitin suunnittelu on ehkä mielenkiintoisin ja haastavin asia rogainingissa. Mä olin askarrellut ompelulangasta pätkän, jossa oli solmut joka kilometrin välein ja pistelimme nuppineuloja karttaan ja pujottelimme lankaan niiden välissä. Solmut laskemalla oli helppo laskea kuljettua matkaa. Tämän jutun olen oppinut isoveljeltäni, jonka kanssa olin viime syksynä ensimmäisen kerran "rogaamassa".

 

Etukäteen olimme arvioineet, että ehdimme kahdessa tunnissa noin 15 kilometriä. Polkuverkostoa oli paljon ja vain muutamia selviä hitaampia metsäosuuksia. Jyrkkää nousua oli osumassa reitillemme kahdesti. Arvioimme kilometrivauhtiamme ja kulutettua aikaa muutamalle rastille ja reittimme loppuun teimme ensimmäisen suunnitelman ja vielä varasuunnitelman jos aikaa on hyvin jäljellä. 

Kaksi kovaa ja yksi ehdoton huippu ->
Venla Harju, suunnistuksen tämän vuoden keskimatkalta MM-pronssia :D Arvostan korkealle!

Kaikki lähtivät yhtä aikaa ja oli mielenkiintoista nähdä miten eri suuntiin porukka lähti, reitin kun voi suunnitella niin monella tapaa. Me valitsimme tie pätkän asutuksen poikki ja sinne lähti muutama muukin joukkue. Oli hienoa miten moni oli saanut porukan kasaan arki-iltana ja ehdoton tunnelman kohotus itselle oli Suomen huippusuunnistajien läsnäolo. Heidän menonsa metsässä on jotain valtavan lennokasta ja ihailen sitä taitoa. Ihastelin myös perhejoukkueita, joissa arviolta 10 vee ja nuoremmat suunnistivat yhdessä vanhempien kanssa. Mä ja Päivi lähdimme omaa sopivaa vauhtia, omia tuntemuksia kuunnellen. 

Päivi askeltaa kohti pusikossa olevaa rastia.

Oma juoksu kulki ihan mukavasti, vaikka ei askel mikään kevyt ollut. Alkuun vasemman jalan kantapään ulkosyrjällä tuntui vihlaisuja, mutta tämä hävisi jossain kohdassa. Myös etureisiä painoi ja pakaroissa tuntui. Pohkeet olivat yllättävän ok:t, mutta molempien jalkojen etuvarpaat olivat kipeät, eikä tiukahkot ja kovat suunnistuskengät paljon anna armoa. Erityisesti alamäissä varpaat hakkasivat inhottavasti kenkien kärkiin. Jalkojen kolotuksista huolimatta juoksu tuntui kivalta ja yläkroppa toimi hyvin. 

Ihanaa neulaspolkua.

Rastit löytyivät suunnitelman mukaan, paria rastia hiukan kaartaen. Maasto oli kaunista kangasmaastoa ja soisemmat alueet kiersimme tai jätimme ne rastit suosiolla hakematta. Keli oli just sopiva; aurinko paistoi muutaman hassun pilven lomasta ja tuuli piti lämpötilan parissakympissä. Hiki tuli, mutta ei ollut läkähdyttävää. Meillä oli pienet juomapullot vyötäröllä mukana ja kerran kierrettiin juomapisteen kautta, mutta melko vähän mun tuli juotua. Harvoin otan juotavaa parin tunnin lenkeille, joten nytkään tästä ei ollut ongelmaa. Pyrin ennen ja jälkeen lenkin juomaan runsaasti.

 

Olimme suunniteltua aikaa reilusti edellä, joten otimme kakkos suunnitelman käyttöön ja kiersimme hakien vielä kaksi rastia lisää. Ajan umpeutumiseen oli aikaa vajaa 10 minuuttia ja yksi rasti hakematta. Vaihtoehto olisi ollut tulla jo suoraa maaliin, mutta päätimme rohkeasti napata vielä viimeisen. Alamäkeä suoraan alas rastille ja käännös kohti maalia. Lähtö rastilta ei mennyt aivan nappiin ja hetkeksi menin jo poluista sekaisin, mutta löysimme oikealle tielle ja 2 tunnin aikarajassa maaliin, JES :D! Meidän kuluttama aika oli 1 tunti ja 57 min + sekunnit päälle. Tarkka suoritus! Matkaa tuli 16,9 kilometriä.

Tiukka nousu lopussa hapotti pohkeet ja pakarat kiitettävästi :)

Ai että oli mukava ilta rykäisy :) Vaikka pakarat kipeytyivät entisestään ja palautuminen siltä osin hidastuu ja molempien jalkojen etuvarpaiden kynnet tummuvat tummumistaan (kynnet tulevat irtoamaan...), oli reissu kaiken sen arvoista. Tuloslista näyttää hienolta; meidän Rastireippaat oli 5. sijalla (42 joukkuetta). Pisteitä 1226. Mielenkiintoista olisi nähdä miten huiput olivat rasteja kiertäneet, mutta ainakaan toistaiseksi en järjestäjien sivuilta sellaista väliaika linkkiä löytänyt.

Kesäillan tuloksia.

Iso kiitos Päiville, että haastoit mukaan ja luotit jalkojeni palautuvan tarpeeksi. Oli hienoa :D!

 

~Eija~



"Hullut" Ylläksellä

NUTS Ylläs-Pallas 2017, 30 kilometriä oli jälleen kerran mulle jotain uutta ja ennen kokematonta, jännittävää ja jopa pelottavaa. Tarkkaan en tiennyt mitä on edessä, mitä muuta kuin nousua ja laskua sekä kauniita maisemia. Se oli matka Suomen yhdessä kauneimmista maisemista, matka omien rajojen kokeilemiseen. Etukäteen hiukan "häpesin" pikamatkaani, kun kuitenkin osa numerolapon noutajista oli lähdössä yli 100 kilometriä pidemmälle matkalle. Mutta omalla retkelläni opin kunnioittamaan sitä ja olen ylpeä saavutuksestani ☺

Lähtö viivästyi 20 minuuttia rajun ukkoskuuron vuoksi. Vettä tuli kirjaimellisesti kuin saavista ja parissa minuutissa sitä oli nilkkoihin asti kun sadekaivot eivät vetäneet. Me ihastelimme luonnonvoimaa hotellin katoksessa kuivassa. Yhtä nopeasti kuin sade alkoi, se myös loppui. Tuuli hiukan tyyntyi ja päästiin ryhmittymään lähtöpaikalle; nautiskelijat kärkeen ja vielä pitempään nautiskelevat taaemmaksi. Mä parkkeerasin keskivaiheille epävarmana mihin kohtaan oikeasti kuulun. Monella oli paidan päällä juoksutakki ja olin jo vetämäisillä itsellenikin, mutta pitäydyin sittenkin aloittamaan pitkähihaisella juoksupaidalla, jonka vaihdoin lyhythihaisesta tullessamme lähtöpaikalle. Takki olisi käytettävissä repusta jos sadekuuro iskisi uudestaan päälle.

Ennen lähtöä ennen ukkoskuuroa.

Lähtömerkistä porukka lähti liikkeelle. Maantiejuoksuista poiketen porukka lähti rauhallisesti, kärkikin vaihtoi suosista kävelyksi muutaman sadan metrin jälkeen, kun edessä oli kiipeäminen Ylläksen huipulle. Sorarinne muuttui pian kivirakaksi, jota mentiin pitkästi. Kivet olivat liukkaita ja irtonaisia, joten ne pyörähtelivät useasti kengän alla. Katse piti pitää tiukasti maassa etsien sopivaa jalansijaa. Huippu saavutettiin kun mun gbs näytti 2,5km ja aikaa oli kulunut 31 minuuttia. Menipä kauan! Pohkeita pakotti ja vaihtaminen ylämäki kävelystä hetken tasamaa juoksuun vaati keskittymistä. Ei jalat niinkuin unelma käynnistyneet, mutta eteenpäin mentiin. Ja sitten alkoi alamäki! Sitä tultiin saman verran kuin ylös ja paikoin oli todella jyrkkää. Jalat piti taas vaihtaa toiselle vaihteelle ja löytää sopiva tyyli. Inhoan jarruttelua, mutta nyt oli pakko jarruttaa, eikä tekniikka aivan pysynyt kasassa. Sitten se lähti rullaamaan ja kiemurtelin tiepätkää alas vauhdilla -> paras kilometriaika oli 4:15 😆 Ohitin monta ja mietiin että onko fiksua. Tulevat vielä varmasti myöhemmin ohi (eivät muuten tulleet).

30km lähtö.

Ylläksen huippua kohti. 

Vauhti tasaantui sopivaksi 5:45-6:30 kilometrivauhdiksi. Pysyttelin koko ajan parin kolmen hengen ryhmässä, tietoisesti hiukan jarrutellen etten lähtisi itseäni liikaa väsyttämään - ei vielä. Polku oli helppo kulkuista baanaa vehreän metsän keskellä. Valtavan kaunista ja rauhallista. 7 kilometrin kohdalla tultiin ensimmäiseen huoltoon, mutta mä kurvasin ohi ja jatkoin vaan matkaa. Olin päättänyt pärjääväni eväillä mitkä mulla oli; 1,5 litraa vettä, sipsejä, pähkinöitä ja tupla-suklaapatukka. Sipsejä ja vettä olin jo heittänyt suuhuni ja matkan puolta väliä olin ajatellut juhlistaa suklaalla.

10 kilometrin kohdalla alkoi piskotella vettä ja mietin että nytkö pitää kaivaa takki päälle. Päätin jäädä seuraamaan, eikä se kauaa sitten kestänytkään. Ja taas edessä nousi kivirakkka, kuuluisa pirunkuru. Teräviä kivenlohkareita jyrkässä mäessä. Nyt piti ottaa tukea käsillä reisistä ja tuli todettua, että numerolappo reidessä ei välttämättä ole paras paikka kun yrittää siitä tukea saada. Oli melko liukas, joten punttasin vain vasemmalta reideltä sitten.

Kellokkaan huoltopisteellä katoan metsään. 

Laskeuduttua taas alemmas, vihreys voitti, puro solisi vierellä, liukkaita pitkospuita, puiden juuria, märkiä mättäitä ja ohimeneviä sekä ohitettavia kanssajuoksijoita. Pidin silmällä, että naisia ei takaa tullut, mutta muutaman pääsin ohittamaan. Oli otettava kuitenkin rauhallisesti, matkaa oli vielä.

Haastavaa kivirakkka rinteellä (kuvattu kisan jälkeen lauantaina)

20 kilometrin paikkeilla alkoi jaloissa painaa. Kovat laskut, epätasaisuus ja matka tuntuivat reisissä. Muutama osuma oli tullut varpaisiinkin, mutta hiertymiä ei tuntunut. 21 kilometrin huolto lähestyi ja tiesin perheen olevan siellä kannustamassa. Kaikki kannustus, vieraiden mutta erityisesti rakkaiden antaa valtavasti voimaa. Kellot ja huudot kuuluivat jo kauas ja pienen ylämäen kävely piti vaihtaa juoksuksi. Kaappasin kourallisen sipsejä järjestäjien tarjoamalta pöydältä ja jatkoin saman tien matkaa. Lapset huusivat "hyvä äiti!" ja mulla oli enää 9 kilometriä maaliin! Ennen huoltoa olin päässyt jälleen yhden naisen ohi ja edessä odotti seuraava ohitettava. Miestenkin selkiä tuli vastaan ja parin miehen kanssa mentiin melko samaan tahtiin. Huvittikin että nousuissa hiukan jäin ja laskuissa otin kiinni. Tasamaalla taisin kuitenki olla heikoin ja sitä oli reitillä todella vähän. Pohkeet, erityisesti oikea varoitteli krampista. Oli pakko rauhoittaa, tai paremminkin pitää vauhti tällaisena eikä mitään äkkinäisiä hyppyjä tai kiihdytyksiä tehdä. Oli keskityttävä tarkasti. Eväät eivät oikein enää maistuneet, mutta pakotin itseni juomaan.

Kohti maalia, takaisin Ylläkselle tultiin alussa kiipeämämme mäen takaa. Nousu oli helpompi, mutta ei missään nimessä helppo. Pyörähteleviä kiviä, polvea ylös ja välillä yritin vilkuilla huikeita maisemia. Aurinkokin pilkahti, eikä matkalla siis satanutkaan muutamaa piskoa kummemmin. Onneksi en sitä takkia heittänyt päälle, sillä joillakin näytti olevan tukalaa kiskoessa hioja ylös ja vetoketjua enemmän auki. Mun ei ollut kylmä eikä kuumakaan vaan just sopiva.

Vielä näkyi nainen kipuamassa mäkeä ylös ja jutteli samalla miehen kanssa. Huomasin saavuttavani heitä. Mä päätin yrittää vielä ohitusta. Seurassani ollut mies jäi taakse ja mä sain jonkun sortin hurmoksen päälle. Hitaasti mutta varmasti sain parivaljakon kiinni, hetken peesi ja mutkassa ohi. Hyvää vauhtia hekin tulivat ja hetken jo säikähdin että jäävät mun peesiin, mutta jäivät jälkeen pikku hiljaa. Heidän juttelunsa jatkui, joten ei tarvinnut vilkuilla taakse. Pian mutkassa näkyi vielä yksi miehen selkä ja saavutin sitäkin. Kohta oli pakko alkaa alamäki. Maaliin oli puolitoista kilometriä ja pääsin miehen vierelle. Mies kehui menoani ja huikkasin että varovasti pitää mennä kun pohkeet ovat lähellä krampata. Hänelläkään ei helppoa ollut. Alamäki koitti ja annoin mennä. Kilometri ennen maalia joko kompastuin tai pohkeet kramppasi, mutta mä kaaduin. Maassa maatessa molemmat pohkeet olivat krampissa ja kipu oli järkyttävä. Ohittamani mies  kysyi kuinka kävi ja tarvinko apua. Kehoitin jatkamaan matkaa, mä kyllä pärjään. Vilkuilin ylämäkeen joko viimeksi ohittamani nainen tulee. Pakko oli nousta ylös vaikka sattui. Otin pari kävely askelta ja jalat alkoivat toimia, vaihdoin juoksuun ja matka jatkui hitaasti. Suoralla näin naisen lähestyvän ja mä sisuunnuin että ohi ei tule! Ohitin taas miehen ja huikkasin että taas mennään ja yritän olla kaatumatta. Keskityin vain hallittuun askeleeseen ja annoin mennä. Taas parivaljakko edessä, en tiedä olivatko kisassa mutta ohi päätin mennä. Kuulin heidän puhuvan keskenään että joku tulee lujaa takaa ja antoivat mulle tietä 😅

Voi älytöntä mikä fiilis tulla maaliin! WOU! Hetki puhaltelua, järjestäjien keittoa, sipsejä ja kaatumisen aiheuttamien jälkien tarkistus. Molemmissa kämmenissä oli pienet nirhaumat, vasemmassa olkapäässä ja polvessa isommat. Mikään paikka ei turvonnut tai ollut erityisemmin kipeä, joten ei paha.

Onnellisesti maalissa! 

Ystävä viestitteli tuloksista, että tulin 6. naisten sarjassa. Oon todella yllättynyt, tyytyväinen ja iloinen. En tiennyt mitä odottaa ja vaikka lähdin enemmän seikkailuun ja omia rajoja kokeilemaan on se silti huikeaa, että taakse jäi 158 naista! Jo kymppisakkiin pääseminen oli mieletöntä. Pohkeiden kramppia lukuunottammatta kroppa toimi hyvin, virta riitti loppuun asti ja pää pysyi matkassa mukana. Rauhallinen alku pohjusti varman lopun. Aikaa kului 3:31 ja sekunnit päälle.

Vaikka jaksoin hyvin, en olisi voinut kuvitellakaan jatkavani matkaa yhtään pitemmälle. Sen vuoro on sitten Vaaroilla lokakuussa. Nyt viime yö meni pyöriessä särkevien jalkojen kanssa ja adrenaliinia taisi olla vielä liikaa kropassa että olisin saanut rauhalliset unet. Tänään lauantaina kävelykin on tökkinyt. Lapset ovat huolissaan liikkumistani katsoessaan että pystynkö vielä juoksemaan. Vakuutin, että kohta äiti taas menee 😉

Ylläksen seutu oli upea paikka! Pala sydäntä jäi sinne ja meidän koko perhe tulee vielä sinne palaamaan kaikkien mahdollisten aktiviteettien pariin 🙂 Kiitämme!

~Eija~

Tärinää ennen lähtöä

Numerolappo on haettu ja kisakeskukseen tutustuttu. Lähtö on hotelli Saagan pihasta ja maali on muutaman tunnin juoksun jälkeen samassa paikassa. Maisemat ovat kauniit ja toivottavasti pian alkava sade ei estä koko näkyvyyttä. Tuulee, varsinkin huipulla, mutta metsän siimeksessä tuskin edes huomaa. Palan matkaa lasten kanssa Ylläksen rinnettä kiivettiin ylös ja alku pitääkin ottaa ihan rauhallisesti ettei mäen päällä jalat ole jo ihan hapoilla. Mielenkiintoista nähdä kuinka rivakasti nopeat tuon alun ottavat.

Näillä mennään ->

Varusteet on nyt pakattu. Pakollisia varusteita pikamatkalle oli juotavaa (vähintään 1,5 litraa), idealiside vesitiiviisti pakattuna kuten kännykkäkin, avaruuslakana, pilli, muki ja energiaa (vähintään 250kcal). Sen lisäksi mulla on kuoritakki, joka ennustetussa sateessa tulee tarpeeseen. Jalkaan lähtee Inovin kengät, vaikka en niiden kärjestä niin tykkää, mutta eivät ole jalkoihin rakkoja tehneet.

Tavarat kannetaan repussa tai liivissä ja mäkin olin löytänyt itselleni sopivimman, mutta mulla ei sitä nyt kuitenkaan ole 😒 Kävi meinaan niin, että mun tilaamani juoksuliivi ei ehtinyt tulla! Liikkeessä jonne sen tilasin, pääsi multa rumasana kun keskiviikkona vielä kävin kyselemässä. Haluamastani mallista oli myös omaani isompi koko myyty loppuun. Vaihtoehdot kävi vähiin, kunnes Sari järjesteli ja sain hänen repun lainaan (KIITOS ❤). Matkaan lähden siis ihan testaamattomalla repulla ja toivon ettei ongelmia tule. Pääasia että selässä on asialtaanen reppu juomille ja muille varusteille.

Nyt syödään, hiukan vielä huilaillaan ja sitten nenästä kiinni ja sateeseen, mikä muuten juuri alkoi...

Luontokeskus Kellokkaan kulmalla tullaan myös käymään. 

~Eija~

Päivä ennen Ylläksen pikamatkaa

Äkäslompoloon on hirmu pitkä matka! Tänään me ajettiin se reilussa 10 tunnissa yhdellä pitemmällä ja parilla lyhyemmällä pysähdyksellä. Istumalihakset ja hermot olivat kovilla, kun vastaus kysymykseen "koska ollaan perillä" turhautti itseäkin. Suoraan yövuorosta matkaan lähtö aiheutti myös inhottavan päänsäryn, joka yleensä lähtee pois nukkumalla ja ulkoilemalla, mutta nyt kumpaakaan ei heti pystynyt toteuttamaan tarpeeksi laadullisesti, joten oli vain yritettävä selvitä ja päästä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Sopivaa evästä ja tekemistä ja kilometrit taittuivat välillä oikein huomaamatta taas madellakseen seuraavan 100 kilometriä.

ABC:n taattua apua nälkään. 

Matkalla pelattiin ja leikittiin.

Maisemien muuttuessa Pohjanmaata jylhemmiksi ja porojen jolkotellessa tienpenkoilla, sai hetkellisesti lastenkin nenät nostettua älylaitteista todellisuuteen. Ja kyllähän eteen avautuvat maisemat olivat kaiken sen istumisen arvoisia!

Me oltiin lähdetty pikavisiitille pohjoiseen NUTS Ylläs-Pallas -polkujuoksutapahtuman vuoksi. Viime vuonna juoksin elokuussa Seinäjoella 21km ja seuraavaksi 30km tuntui sopivalta Ylläksellä. Tästä on hyvä lisätä taas 10km lisää ja juosta tulevana lokakuuna 43 km Vaarojen maratonilla Kolilla. Ja kyllä, haaveena on joskus saada ultrajuoksijan titteli ja mä ymmärrän sen yli 50km juoksulla ansaitsevani. Virallinen ultramatka on yli maratonin matka, mutta Vaaroilla tämän ylitys 800 metrin verran ei mielestäni aivan riitä 😆

Mutta ettei mennä asioiden edelle, on mulla huomenna siis edessä 30 kilometrin matka ja olen todella innoissani edessä olevasta kokemuksesta. Matkaan lähden hyvällä fiiliksellä ja tarkoitus on nauttia.

Kesänkijärvi.

Tänään Äkäslompoloon perille päästyämme ja vuokraamamme asunnon vallattuamme, oli paikallaan lähteä koko porukalla jaloittelemaan ja tutustumaan Äkäslompolon ympäristöön. Vaikka keli oli melko sumuinen ja hiukan tihkutti vettä, ei sen annettu häiritä. Miestäni kiinnostaa Kesänkijärven kalat ja päätimme retkeillä sen ympäristöön. Lopulta kiersimme koko järven, 6 kilometriä ja odotetusti päänsärky jäi sinne.

Salomonin kuoritakki tuli retkellämme testattua 👍

Leveää sorapolkua, pitkospuita ja ennen näkemätöntä rautaritilä siltaa kuljimme ihaillen samalla kirkkaana solisevaa vettä puroissa, vieressä kohoavia vaaroja ja ääniämme säikähtäneitä poroja. Polulta löytyi myös punaisia pieniä lippuja; huomisen kisan reittimerkkejä!

Reittimerkkejä bongattu! 

Huomiselle on luvattu 15 astetta lämmintä ja klo.15 alkanee vesisade. Neljältä iltapäivällä starttaavat me pikamatkalaiset ja meidän jälkeen pitkän matkalaiset 134 kilometrin matkalle. Lauantaina on vuorossa vielä 55 kilometrin kisaajat. Kiva päästä matkalle, vaikka en aivan täysin tiedä mitä odottaa. Tarkoitus on lähteä rauhallisesti, tarkkaillen ja kuulostellen. Liukasta tulee olemaan, joten varovainen saa olla.

Näissä tunnelmissa nyt nukkumaan. Pitäkää peukkuja👍

~Eija~

Mutisport-seikkailu 2017

Tilattiin Ylistaroon kiva keli ja se saatiin, kun koitti tämän vuoden Multisport-seikkailukisa! Kuluneen viikon aikana varusteet oli tsekattu, tankattu herkkuja energiaa ja liikuttu sillee sopivasti loppuun asti, ettei kroppa totu liialliseen huiliin. Ylistaron urheilukentällä oli jälleen mukavan leppoisa tunnelma ja naljailut joukkueiden välillä heitettiin pilke silmäkulmassa. Ei siis todellakaan mitään vakavaa puuhaa vaan SEIKKAILU isoilla kirjaimilla :)



Kuva ennen starttia.

Team-JEEn päivä alkoi varusteiden tarkistuksella, tavaroiden valmiiksi laittamisella ja fiilisten vaihtamisella. Janne ja Elisa ovat pariskunta ja tiimistä siis se J- ja eka E-kirjain. Mä olen sitten se toinen E-kirjain. Lookista ja simppeliä, eikös juu ;) Edustamme kaikki samaa suunnistusseuraa ja olikin ilo saada taivuteltua Elisa ja Janne mulle matkaseuraksi :)

Pakollisia varusteita Trio-sarjassa oli maastopyörä (x3), rullaluistimet (x3), kypärä (x3), EA-pakkaus, kännykkä, juotavaa ja syötävää. Lisäksi suositeltiin luonnollisesti pyörän renkaan vaihto/paikkaus tarvikkeet, karttateline ja asianmukainen käyttäytyminen liikenteessä. Meiltä löytyi nämä kaikki. Koko porukalle pidettiin alkuinfo, jossa käytiin mm turvallisuusasiat läpi ja jaettiin kartat. Sitten pikainen vessakäynti, hörpyt juotavaa ja viivalle.



Lähtö -->

Kaikkia joukkueita oli yhteensä kolmisenkymmentä, joten lähdössä oli kunnon lähdön tunnelmaa. Hätäisimmät, joilla ilmeisesti oli illaksi sovittua menoa, kiiruhtivat kärkeen halkomaan tuulta ja muu porukka otti aurinkoa, jutteli kuulumisia ja antoi jalkojen rullata urheilukentän tatamilta asfaltille ja kohti Lapuaa. Aloitus pätkänä juostiin 5,5 kilometriä.

Juoksuosuudelta rullaluisteluvaihtoon -->

Omasta kellosta tarkistaen meillä meni puolisen tuntia ja omalta kohdalta jalat olivat kevyet. Hiki kuitenkin tuli jo. Kentällä meidät otettiin iloisesti vastaan :)

Vaihdettiin rullaluistimet jalkaan melko hitaasti ja vauhtiin lähtiessä oli otettava rauhallisesti, koska urheilukentän pinta on ihan karsea rullaluistimilla. Pinta imee kaiken voiman potkusta. Mutta pääsimme kuitenkin pyörätielle ja tällä kertaa kurvasimme kohti Komiaa Kirkkoa. Rullaluisteltua on tänä kesänä tullut todella vähän, vain pari kertaa tyttären kanssa matalilla sykkeillä. Tämä oli ehdottomasti rankin osuus mulle, sillä 13 kilometriä yhtäkkiä vedettynä on pitkä matka. Tsempattiin ja vedettiin toisiamme eteenpäin ja itse asiassa saavutettiin meitä ohittaneita joukkueita kovalla rytinälle lopussa. Oman kellon mukaan meillä meni jotain 45 minuuttia. Oli niin ihanaa saada luistimet pois jaloista!

Rullaluisteluosuudelta pyörille -->

Sopivasti lämmenneillä reisillä olikin sitten mukava lähteä pyörittämään polkimia, sillä edessä oli 69 kilometrin pyörälenkki ja sinne varrelle oli ripoteltu leimattavia rasteja ja kolme yllätystehtävää. Karttaan merkattua reittiä piti jokaisen joukkueen jäsenen yhdessä mennä ja jokaiselta rastilta tuli löytyä leima. Reitti kulki pääosin hiekkateillä, kauniissa maalaismaisemassa, mutta olipa ratamestari löytänyt sopivan soistuneen metsäpolku pätkänkin iloksemme ;)

Ensimmäisessä yllätystehtävässä suunnistettiin hiekkakuopilla ensin pari rastia ja sitten oli pelätty vesistötehtävä, jossa kastuikin vain vyötäröstä alaspäin. 6 erilaista palapelin palaa haettiin yksitellen lammen pinnalla kelluvista astioista. Kun kaikki palat oli haettu, yhdessä yritettiin koota siitä neliö. Niin siis todella yritettiin ja 10 minuutin kasvavan turhautumisen jälkeen meidät armahdettiin ja sai jatkaa matkaa tyhmänä. Jäi isosti vaivaamaan kuinka se olisi ratkennut... Tehtävärasti oli mun mielestä todella hyvä ja hauskasti ideoitu. Kastuminen ei alkuun houkutellut, mutta jalat ehdottomasti tykkäsivät viileästä vedestä.

Palapeli tehtävä.

Taas pyöräiltiin ja popsittiin eväitä samalla. Mä teippasin pyöräni runkoon, käden ulottuville minigrip-pussin ja sieltä pyöräillessä evästin pähkinöitä, sipsejä ja suklaata. Juotavana mulla oli vettä ja kokista. Tällaiset eväät uppoaa mulle paljon paremmin kuin geelit ja urheilujuomat ja onhan jo sekin hyvä syy tehdä pitkä lenkki kun saa samalla herkutella ;) Varaamani eväät riitti koko matkan ja sain niistä just sopivasti energiaa.







Metsäosuudella, sellaisella kuivalla pätkällä.

Toisessa yllätystehtävässä päästiin edellisvuosien tapaan ampumaan :) Oma suoritus ei osunut nappiin, kun tuli kaksi noin 100 metrin sakkorinkiä kierrettäväksi. No, onneksi tiimini muut jäsenet hoitivat osuutensa toivotulla tavalla! Lyhyt huili pyörän selästä oli oikein paikallaan.



Ampumastadionilla sai taas tähtäillä.

Sillä sitten se polkeminen taas jatkui. Kohteena oli kolmas yllätystehtävä Ylistaron keskustassa, Kyrönjoen rannalla, eli toinen vesistö tehtävä...



Rannalla riisuttiin lenkkarit jalasta, pujoteltiin pelastusliivit päälle ja saatiin mukaamme isot renkaat, joiden avulla tuli käydä arviolta 100 metrin päässä oleva rasti kiertämässä. Pohdittiin hetki miten kannattaisi edetä ja Elisa ja Janne lähtivät potkimaan ja käsin melomaan kokonaan renkaan päällä maaten. Mä menin renkaan keskelle yrittäen etenemistä, mutta se oli ihan toivotonta ja niin väsyi äkkiä. Jannen avustuksella pääsin vaihtamaan asentoa ja johan alkoi toimia. Vesistö tehtävät ei todellakaan ole mun lemppareita, mutta olen niin tyytyväinen, että silti sinne veteen vaan menin! Suljin mielestäni sen faktan, että allani on useita metrejä vain pimeää vettä ja virta vei koko ajan (vaikka aika hitaasti). Kastuttiin, mutta kyllähän se virkisti viimeisille kilometreille.

Toinen vesistötehtävä renkaiden kanssa.

Mä roikun vasemmalla renkaan sisällä ja Elisa oikealla renkaan päällä.

Takaisin rantaan renkaan päällä.

Huh, veden varasta selvitty!

Matkan pituudeksi tälle vuotta oli luvattu 100 kilometriä, eikä se todellakaan ollut tullut täyteen, kun viimeisen kerran urheilukentälle kaarrettiin. Luvassa oli vielä yksi yllätystehtävä ja jännitti mitä se voisi olla, kunhan ei rullaluistelua...

Pyöräilyosuudelta viimeiselle yllätystehtävälle.

Hahaa, varaston hämyyn oli pystytetty peliluola ja tehtävänä oli ajaa 9 kilometrin rallipätkä! Mähän en tällaisia ole harrastanut, enkä osannut aavistaa moista osuutta joten en ollut tiennyt treenata. Jokaisen joukkueen jäsenen piti pätkä reittiä ajaa, joten Janne hoiti kaasu pohjassa lähelle maalia ja me naiset tyyliteltiin maaliin. 

Paha rasti, onneksi Janne osasi.

Viimeisenä oli kunniakierros kentän ympäri aitojen yli hyppien. Ja 100 kilometriä täynnä, alle 6 tunnissa!

On se aina niin huikea fiilis tulla pitkän urakan jälkeen maaliin ja kun vastassa oli vielä ihan parhaat kannustusjoukot; oma perhe ja ystäviä. Lapset tuumasivat, että olivat niin ylpeitä äidin menosta ja se jos mikä tuntui mukavalta <3 Lasten silmissä me oltiin niin voittajia!

Maaliin :D

Kuva kisan jälkeen ja edelleen hymyilyttää :D

Kiitos taas Multisport-kisan järjestäjille! Ensi vuonna taas nähdään!
Kuinka moni lukijoista lähtee myös mukaan?!?

ErityisKiitos Elisalle ja Jannelle matkaseurasta :D!

~Eija~

Latautumista seikkailuun

Ollaan heinäkuussa vaikka sitä ei aivan joka päivä uskoisikaan. Kuitenkin töissä sen huomaa, heti pyöräänsä parkkeeratessa, sillä melko tyhjää on. Useilla osastoilla on supistettua toimintaa ja sulkuja, mutta eipä meillä, vaan päinvastoin. Useina viikonloppuina on meidän henkilökunta määrää lisätty ja ruuhkautuvat hetket hoidetaan kiireellisyys järjestyksen mukaan parhaalla mahdollisella sykkeellä. Omaan kesälomaan on vielä reilu kaksi viikkoa ja ääripäät niin vaivoissa ja käytöksissä alkaa nyt pikku hiljaa väsyttämään. Mulle paras keino "virittäytyä" työminään ja siitä irrottautuminen ennen kotiin pääsyä, on kulkea matkat polkien tai juosten. Autolla 13 kilometrin matka taittuu aivan liian nopeaa ja liikkuessa pysyy yövuoronkin jälkeen virkeänä, puhumattakaan kuinka ihana on sitten päästä nukkumaan.

Saa vapaasti valita mihin pyöränsä parkkeeraa.

Vaikka mun tämän vuoden kesäloma onkin melko myöhään, elän kuitenkin jokaisesta päivästä nauttien. Kaikki sopivat hetket täytetään mukavalla tekemisellä, on se sitten puutarhassa häärimistä tai lasten kanssa metsässä seikkailua, itsensä ylittämistä erilaisissa kisoissa tai fiilistelyä ystävän kanssa laiturilla. Ehkä hiukan turhankin tiukka heinäkuu on kalenterissa, joten katsotaan mihin kaikkeen lopulta repeää :)

Metsän kauneutta lasten kanssa kehystäen.

Ensi viikolla on Pallas-YlläsNuts polkujuoksukisa ja mulla on edessä 30km. Odotan reissulta hienoa kokemusta ensikertalaisen silmin. Odotan kauniita maisemia, haastavia polkuja ja hyviä tyyppejä sekä valitettavasti melko pitkää ajomatkaa. No reissu otetaan samalla pienenä perheen yhteisenä seikkailuna. Varustevalintoja mietin vielä, mutta viimein sain korkattua mun viime vuoden elokuussa voittamani Inovit. Ei aivan rakkautta ensi silmäyksellä ollut, mutta katsotaan nyt. Kuoritakki on tilattu, samoin juoksuliivi jonka toivoisin pian tulevan, sillä haluaisin testata sitä jo tulevana viikonloppuna..

Inovien sisäänajo.

Sillä nythän on taas se aika vuodesta, että Multisport -seikkailukilpailu kolkuttelee ovella :D! Kisa järjestetään Ylistarossa tulavana lauantaina ja Suomen 100 vuotis juhlavuoden kunniaksi trio-sarjassa kokonais kilometrit ovat mahtavat 100! Tämä on mun kolmas kerta tässä kisassa ja jälleen kerran mulla on uusi joukkue kokoonpano, sillä Elisa ja Janne lähtevät mun kanssa seikkailemaan.
Edellis vuosien kisafiilikset löytyvät täältä -> vuosi 2015 ja vuosi 2016.

Rullaluistimia on tullut luvattoman vähän ulkoilutettua...

Varusteet oon tarkistanut ja enää eväät pitää tänään perjantaina hommata. Jos juoksuliivi ei ehdi tänään tulla, on mietittävä muu ratkaisu juoman ja energian kantamiseen. Lämmintä on luvattu 20 astetta, mikä sopii mulle oikein hyvin. Hmmm, tankannutkin oon syömällä kunnon aterioita ja sen päälle ei välttämättä niin laadukasta energiaa, mutta toisaalta varastojen pitää olla lauantaina täynnä ettei reissu ainakaan sen vuoksi jäisi kesken. 

Odottavin mielin...ja kyllä taas myös jännittääkin :)

~Eija~