Juosta voi kuusta maahan tai ihan vain omaa taloa ympäri. Molempiin voi tehdä oman henkilökohtaisen tavoitteensa, toteuttaa treeniohjelmaa ja lähteä suoritukseen. Aina tulisi kuitenkin keskittyä oleelliseen, siihen omaan kehittymiseen ja keinoihin miten siihen päästään. Oma napaisuutta viimeiseen asti.
No sitten sä lähdet kisoihin ja oletkin rintarinnan muiden yhtä hyvin tai enemmän treenanneiden kanssa (geeneistä ja pitkistä jaloista puhumattakaan!). Sä viet sitä omaa napaasi niin kovaa kuin sielu sietää kohti tavoitettasi ja sitten alkaa spekulointi miten kävi ja miksi. Oppimisen paikka hyvässä ja pahassa.
Huhtikuun alkupuolella olin juoksemassa Karhuviestissä, joka on viestikisa Eurajoelta Poriin (n 35km) tai pisimmillään Raumalta Poriin (n 50km). Mä pääsin työpaikkajoukkueeseeni, jossa olin viime vuonnakin edustamassa ja matkana oli tuo lyhyempi, Eurajoelta Poriin. Osuusmatkat ovat 1.osuus 7,4km 2.osuus 6,3 3.osuus 5,5km 4.osuus 6,5km ja ankkurilla 9,2km. Viime vuodelta meillä oli puolustettavana voitto, joten sitä lähdettiin huumorilla tosissaan tavoittelemaan.
Viime vuonna ensikertalaisena olin kolmannella osuudella ja koin silloin lyhyen (5,5km) erittäin haasteellisena matkana, koska siinä piti juosta koko ajan vitonen silmässä. Juoksu meni silloin hyvin, kilometriaika oli 4,39 min/km, johon olin tyytyväinen.
Tänä vuonna napsahti aloitusosuus... Pisti hirvittämään, koska olen juossut selvästi vähemmän kuin viime vuonna ja matka oli selvästi pidempi (7,4km). Miten ikinä pystyn pitämään reipasta vauhtia yllä koko matkan....!!? Kukaan ei kuitenkaan halunnut vaihtaa osuuttaan mun kanssa, joten otin haasteen vastaan. Toisaalta mua myös sytyttää kaikista parhaiten aloitus- ja ankkuriosuudet, oli sitten kyseessä mikä laji tahansa.
Viime vuonna ensikertalaisena olin kolmannella osuudella ja koin silloin lyhyen (5,5km) erittäin haasteellisena matkana, koska siinä piti juosta koko ajan vitonen silmässä. Juoksu meni silloin hyvin, kilometriaika oli 4,39 min/km, johon olin tyytyväinen.
Tänä vuonna napsahti aloitusosuus... Pisti hirvittämään, koska olen juossut selvästi vähemmän kuin viime vuonna ja matka oli selvästi pidempi (7,4km). Miten ikinä pystyn pitämään reipasta vauhtia yllä koko matkan....!!? Kukaan ei kuitenkaan halunnut vaihtaa osuuttaan mun kanssa, joten otin haasteen vastaan. Toisaalta mua myös sytyttää kaikista parhaiten aloitus- ja ankkuriosuudet, oli sitten kyseessä mikä laji tahansa.
 |
| Lähtökiihdytyksessä, mä numerolla 243 :) Kuva tapahtumasivuilta. |
Keli oli melko sopiva; lämmintä plus 7, hiukan ehkä tuuli ja sekin takaapäin, sateenuhka oli päällä mutta lähdössä ei piskon piskoa tullut. Puin päälleni kaksi pitkähihaista paitaa, juoksutrikoot ja päähän huivi pitämään hiukset sivussa. Ensimmäiset kaksi kilsaa kädet oli tuttuun tapaan kylmät, mutta lämpeni siitä sitten.
Pyrin pitämään vauhdin alussa sopivan rauhallisena mutta reippaana, voimia säästellen. Kilometritolppia ei ole, eikä mun sykemittarissa oo gebsiä, joten todellista vauhtiani en tiennyt. Tuntemusten mukaan pyrin menemään, liikaa hengästymättä. Aloitusosuudella on selvästi nousua ja niihin pyrin henkisesti valmistautumaan jo etukäteen
Siinä oli parikin selkää joiden peesissä menin ja vauhti tuntui sopivalta. Kellosta seurasin aikaa ja arvioin missä kohdassa menen. Viimeinen mäki edessä ja jäin pikku hiljaa peesistä. Kyltti; 1 kilometri vaihtoon ja vilkaisu kelloon -> olin omasta arviostani selvästi edellä :D Päätin, etten anna yhtään enempää vauhdissa periksi ja pyrin pitämään peesiselät koko ajan samalla etäisyydellä. Jalat jaksoi todella hyvin, mutta hengitys oli raakaa hommaa. Tuntui ettei happea saa millään tarpeeksi. Mutta loppuun asti painettiin.
Mun 7,4km aika oli 31min 20s, eli 4,14min/km. Ehdoton ennätysaikani tasaisella yli 5 km matkalla, JIHUU :D!
Vaikka lähdin epävarmoista fiiliksistä, onnistuin sittenkin. Uskon avainasemassa olevan monipuolisuus mitä on viime syksystä lähtien saanut nauttia. Olen oppinut ja tietysti opettelen edelleen, ettei se määrä välttämättä korvaa laatua, vaan ajatus mukaan siihen treenailuun. Opinnot Kuortaneen Urheiluopistolla ovat muovanneet omaa treenailua selvästi parempaan ja toimivampaan suuntaan.
Pyrin pitämään vauhdin alussa sopivan rauhallisena mutta reippaana, voimia säästellen. Kilometritolppia ei ole, eikä mun sykemittarissa oo gebsiä, joten todellista vauhtiani en tiennyt. Tuntemusten mukaan pyrin menemään, liikaa hengästymättä. Aloitusosuudella on selvästi nousua ja niihin pyrin henkisesti valmistautumaan jo etukäteen
Siinä oli parikin selkää joiden peesissä menin ja vauhti tuntui sopivalta. Kellosta seurasin aikaa ja arvioin missä kohdassa menen. Viimeinen mäki edessä ja jäin pikku hiljaa peesistä. Kyltti; 1 kilometri vaihtoon ja vilkaisu kelloon -> olin omasta arviostani selvästi edellä :D Päätin, etten anna yhtään enempää vauhdissa periksi ja pyrin pitämään peesiselät koko ajan samalla etäisyydellä. Jalat jaksoi todella hyvin, mutta hengitys oli raakaa hommaa. Tuntui ettei happea saa millään tarpeeksi. Mutta loppuun asti painettiin.
Mun 7,4km aika oli 31min 20s, eli 4,14min/km. Ehdoton ennätysaikani tasaisella yli 5 km matkalla, JIHUU :D!
Vaikka lähdin epävarmoista fiiliksistä, onnistuin sittenkin. Uskon avainasemassa olevan monipuolisuus mitä on viime syksystä lähtien saanut nauttia. Olen oppinut ja tietysti opettelen edelleen, ettei se määrä välttämättä korvaa laatua, vaan ajatus mukaan siihen treenailuun. Opinnot Kuortaneen Urheiluopistolla ovat muovanneet omaa treenailua selvästi parempaan ja toimivampaan suuntaan.
Mun osuuden jälkeen olimme työpaikkajoukkuesarjassa toisena ja näissä asetelmissa pysyttiin maaliin asti. Voittaja joukkue oli ylivoimainen, jopa epäilyttävän ylivoimainen...
 |
| Porin Karhuhallissa oli viestin maali |
Oli taas kerran kyllä niin mukava reissu ja taas tutustuin uusiin upeisiin ihmisiin :)
Kiitos Susanna, Maarika, Hanna ja Susanna :D
 |
| Palkinnoksi saatiin bluetooth-kaiutin..hmm, osaisko joku opettaa miten sitä käytetään.. ;) |
 |
| Kotiin tuomisina myös hieno tämän vuoden muistomitali :) |
Metwotrainingin juoksukoulussa,
joka starttaa toukokuun 9. päivä. Oli tavoitteesi mikä tahansa, lähde rohkeasti kokeilemaan, olisiko sinun vuorosi viedä sitä omaa napaa ;)
Tästä pääset lukemaan juoksukoulusta lisää.
~Eija~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti