Hiihtoloma hangilla

Hiihtoloma tuo hengähdystauon lapsille koululäksyistä ja harrastuksista, suo mahdollisuuden nukkua pitkästi aamuisin (ja valvoa iltaisin piirun verran myöhempään), tehdä mitä huvittaa ja äidin määräyksestä ulkoilla vähintään tunnin joka päivä pakkasesta ja viimasta huolimatta sekä suunnata tarmo lähestyvään kevääseen. Virallisestihan nyt on kevään toinen päivä 😃

Mulla ei tällä viikolla ole lomaa ollut, mutta muu perhe on kääntänyt kylkeä kun olen lähtenyt töihin tai tullut töistä. Silti on ollut aivan ihana viikko, juuri yllä mainitsemieni asioiden vuoksi. Vaikka on tullut puuhattua paljon sisällä, olemme kuitenkin ulkoilleetkin yksin ja yhdessä paljon. Välillä se vaatii pientä patistelua, mutta kun liikkeelle päästään, on meno oikein mallikasta.

-17 asteen pakkasessa ripsihuollossa 😉

Juoksu ja hiihto ovat vuorotelleet sulassa sovussa. Kovimmilla pakkaskeleillä juoksu on vetänyt pitemmän korren, sillä hiihtäessä viima on liikaa mun sormille ja takamukselle. Kuitenkin lasten kanssa hiihtäessä vauhti pysyy maltillisena ja pystyn kunnolla kerrospukeutumaan toppavaatteita myöden ja tarkenen. Lapsillekin on puetutettu kolme kerrosta jopa pipoja myöten, niin kylmän sijasta on tullut kuuma 😏. Kuitenkin arimpia paikkoja ovat olleet varpaat, sormet ja nenänpäät. Mutta kyllä on ollut mahtava fiilis lenkkien jälkeen, posket hehkuen viltin alle käpertyä! Yritän keskittyä nauttimaan tästä mahtavasta kunnon talvesta, vaikka kovien pakkasten ystävä en olekaan. Ja kyllä torstain kympin juoksulenkki esikoinen pyörällä vierellä, vain 7 asteen pakkasessa tuntui lämpöiseltä!

Koko porukalla hiihtämässä.

Neiti 8veen kanssa laskettelemassa, pakkasta -17 ja viima.

Kevät aurinko paljastaa katon nurkissa hämähäkin seittejä ja pöly kerroksen kukkien lehdillä. Meidän aurinkopaneelit autotallin katolla tuottavat tohinalla sähköä ja suojaisissa nurkissa lumikerros hiljalleen sulaa. Sulia pyöräteitä ei vielä löydy, mutta pienellä malttamattomuudella odotan sitä hetkeä kun nastakengät vaihtuvat kesätennareihin. Odotan askelten keveyttä ja vauhdin hurmaa, veto- ja mäkitreenejä sekä heräävää luontoa. Voi että mä niin odotan kevättä!

Hiihtoretki metsässä. Pakkasta -15.

Sellainen isoin kevään odotus on NUTS Karhukierros toukokuun lopussa. Ilmoittautuminen 53 (~55) kilometrille on sisällä ja ajatukset ovat usein noissa maisemissa. Odotan mahtavaa porukkaa ja maisemia, neulaspolkuja ja kenties paikka paikoin vielä luntakin. Tiedän jossain kohdassa jalkojen alkavan painaa ja sätin itseäni koko ideasta, mutta melko varma olen että maaliin tulla vaikka konttien. Se on yksi askel kohti seuraavia haaveita päästä vielä pikkaisen pitemmälle...

Ennen talvivaatteiden pesua ja pakkaamista vielä hiihdellään ja toivottavasti ehdin käydä avannossakin. Pitkää pk-lenkkiä juosten ja pikku hiljaa lisää voimaa jalkoihin. Eikä saa unohtaa syömisen treenaamista ja nukkumista.

Kirkkaita kevätpäiviä kaikille!

~Eija~