Työmatka pyöräilyä ja äänestys

 Onpahan ollut lumimyräkkää pari viime päivää. Viime viikon paukkupakkasilla en lähtenyt polkemaan pyörällä töihin, sen verran säälin varpaitani, mutta nyt en oikeastaan nähnyt mitään syytä miksi ei. Muistan joitain vuosia sitten tammikuussa polkeneeni aamuvuoroon ja lunta oli tullut puoleen sääreen asti. Ainoastaan iso tie, jota pitkin en normaalisti kulje, oli aurattu, mutta kaikki muut oli auraamatta. Ehdin töihin, mutta tiukille se meni. Nyt oon lähtenyt liikenteeseen hiukan aikaisemmin ja kotiin päin ei ole niin kiire.

Työpaikan pyöräparkissa oli tilaa.

Välillä meni taluttamiseksi.

Töihin päin on ollut pääsääntöisesti myötätuuli, mutta kotiin päin armoton vastatuuli. Taivaalta satanut lumi ei ole ollut mitään pumpuli lunta, vaan kamalasti naamaa pisteleviä nuppineuloja. Kyyryssä asennossa eteenpäin puskemisesta alaselkä on hiukan kipeä ja jalat maitohapoilla. Oon ollut melko puhki kotiin päästyä ja valtavan nälkäinen. Kurjuudesta huolimatta oon oudolla tavalla nauttinut tuosta vääntämisestä. Työmatkat ovat todella menneet tehotreenistä. Mun yksi mottoni tekemisessä kuin tekemisessä onkin, että "ei sen aina helppoa tarvitsekaan olla".

Vihdoin kotona, ennätyshitaassa ajassa!

Tällä viikolla juokseminen onkin jäänyt vähemmälle, kun ennen lumimyräkkää oon käynyt hiihtämässä. Hiihtoladuille tämä lumi tekee niin hyvää ja pitemmätkin reitit varmasti saadaan hyvin pidettyä hiihdettävässä kunnossa. Nyt kun jalankulkijat vaan oivaltaisivat tämän pari talvikuukautta suunnata lenkeillään latujen sijaan muille poluille ja kävelyteille.

Trailrunning Finland nettisivuilla on menossa äänestys Vuoden Polkujuoksija 2020. Juha vetkutteli mun nimen listalle, jossa on hurjan monta askelta mun edellä menijöitä, mutta otan tämän kyllä suurena kohteliaisuutena. Äänestysaikaa huomiseen asti, joten käykääpä antamassa äänenne teidän suosikille 😉

Mukavaa viikonloppua!

~Eija~

Cooperintesti syyskuun kesäkelissä

Tämän vuoden viimeinen kesäpäivä oli tämän viikon tiistaina, niin ainakin meteorologit meinasivat, joten kai se on uskottava. Ja olihan se hieno ja lämmin päivä, aurinko paistoi ja lämpötila oli reilusti yli 20. Silti mulla oli päällä pitkät juoksutrikoot ja -paita ja olin läkähtyä liikkuessani jalkaisin kohti Kurikan urheilukenttää. Jalat tuntuivat alkuun raskailta ja kankeilta, mutta asianmukaiset liikkuvuusliikkeet ja niin kroppa heräsi. Päivemmällä oli hetken ideasta herännyt ajatus kokeilla pitkästä aikaa juosta 12 minuuttia omaa kovaa, siis cooperintesti. Ja nyt mä olin sitä toteuttamassa. 

Jes, epävirallinen oma ennätys! 

Seisoin lähtöviivalla. Kaksi poikaa potki palloa nurmella, yksi nuori mies juoksi farkut jalassa kenttää ympäri ja kouluikäinen tyttö touhaili omiaan huoltorakennuksen kulmilla. Mitään isoa yleisurheilu- tai pallokouluryhmää ei näkynyt. Jospa ne pian tulisivat, niin mä en voisikaan juosta. Kävelisin vain pois. Vielä hetken puhaltelin ja kun en keksinyt mitään kunnon syytä pyörtää päätöstäni, lähdin juoksuun. 

Irtosin heti reippaaseen juoksuun ja vedin hiukan jarrusta. Ensimmäisen kierroksen kohdalla nopea vilkaisu kelloon ja se näytti tasan 400 metriä ja aikaa oli mennyt muutama sekunti alle puolitoista minuuttia. Puuskutin mutta ihan hallitusti. Kolmannen kierroksen lopussa ajatuksissa vilahti heittää kävelyksi, sillä eihän kukaan saisi tietää että olin meinannut cooperin juosta. Jalat vei eteenpäin, mutta keuhkoissa alkoi pistää ja neljännellä kierroksella jo kuulin keuhkojen vinkuvan. Puolessa välissä vasta...vai puolessa välissä jo... Ei enää kauaa. Olin laskenut, että 7 ja puoli kierrosta pitää juosta että pääsen haaveilemaani kolmeentonniin.

Garminin dataa vauhdista cooperin aikana. 

Aurinko porotti naamaan, hiki nokkui pitkin ohimoita, yhdessä kaarteessa oli aina hetkellinen vastatuuli ja kentälle norkoilemaan tulleet kaksi tyttöä silmäilivät alta kulmain mun menoa. Palloa potkineet pojat ja farkkupoika olivat lähteneet. 

Vauhti hiipui. Vilkaisu kelloon ja nostin vauhtia. Mä teen sen jos nyt vaan juoksen. 2800 metriä tuli täyteen ja mulla oli aikaa vielä reilusti yli minuutti. Näin kun kellossa tuli 3000 täyteen ja rullailin lopun hymy huulilla. Pari minuuttia vain makasin maassa ja tasoitin hengitystäni. Hoipertelin pystyyn ja sitten tuuletukset. Kolmetonnia tuli kunnon marginaalilla, jes! Epävirallinenhan tämä tulos on kun omalla kellolla ja ratamerkintöjen mukaan sen vain katsoin, mutta itse tiedän sen kuitenkin juosseeni. 

Ilkanpolulla Ilmajoella.

Cooperin jälkeen oli huikean kevyt olo. Se on hassua miten hyvä olo kunnon revittelystä tulee. Seuraavana päivänä teinkin sitten huomattavasti matala sykkeisemmän treenin poluilla. Vajaa 17 kilometriä juoksin omissa ajatuksissa, jolloin itse asiassa tulee ideoitua vaikka mitä. Nytkin sain sellaisen ajatuksen ensi vuoden kisoista, että sitä on ensin pureskeltava läheisten kanssa ja sitten vasta voin tehdä lopullisen päätöksen. 

Se piti vielä kertoa, että mun kesällä kovia kokeneet jalat, erityisesti polvet voivat tällä hetkellä oikein hyvin. Pystyn juosta ja muutenkin liikkua kivuitta. Juoksijanpolvi vaiva on hallinnassa säännöllisellä ja ammattitaitoisella hieronnalla ja omalla kehonhuollolla. Toinen, niin sanottu haava-polvi on ok. Siinä on joskus ihmeellistä leposärkyä ja arpea kutittaa, mutta ei mitään liikkumista hidastavaa. 

Kisoja tälle kaudelle vielä on ja onneksi oma mieli on pysynyt virkeänä ja into kilpailla on korkealla. Joten pysykäähän tekin vielä kyydissä 😊

~Eija~

Kotiläksyjä osa 3

Suurimman osan treeneistä ja lenkeistä teemme useimmiten sillä omalla mukavuusalueella, kun meno tuntuu vielä siedettävältä ja sitä tahtia jaksaisi melko pitkään. Kuitenkin on hyvä ja suositeltavaa aina välillä, esimerkiksi kerran viikossa tehdä spurtteja lenkillä tai 15 minuutin HIIT-treeni selvästi reippaammalla vauhdilla kunnolla hengästyen. Sydän ja keuhkot tykkäävät sekä tekee se pääkopallekin hyvää :)

Jos ei muulloin, niin tiistaisin Neiron Sporttiporukan yhteistreeneissä on mahdollisuus halutessaan tulla ylittämään itsensä. Jokainen tekee treenin omat lähtökohdat huomioiden, mutta yhdessä porukalla usein saadaan se viimeinenkin vaihde silmään. Tällä viikolla haastoimme itsemme porrastreeneillä, joka koulun liikuntasalissa tarkoittaa pitkien penkkien hyödyntämistä. Penkki tai vastaava löytyy varmasti jokaisen kotoa, joten tässäpä tulee seuraava kotiläksy viikon piristykseksi;

Nopea porrastreeni kotona tai kesken lenkin.

Sporttiporukka vauhdissa :)

1. Täpit penkille

Askeltaen tai hyppien nopeat täppi- kosketukset penkille.

2. Polven nosto

Vuoroaskellus penkille ja toisen jalan polvi nostetaan korkealle. Halutessaan voi hypätä polvea nostaessa ylös. Astu huolellisesti penkille ettei tuki jalka lipsahda tai penkki kaadu tms.

3. Leveä kyykky täpillä

Levessä haarassa rauhallinen kyykky mahdollisimman alas selkä suorana, jalanpohjat koko ajan maassa ja hartiat rentona.

Ylös noustessa vuorojalalla täppi penkille.

Tee jokaista liikettä 10 toistoa laskien. Voit esimerkiksi laittaa kellon piippaamaan 3 tai 5 minuutin päähän ja teet niin monta kierrosta kuin ehdit. Tai lenkillä noin kilometrin välein pysähdyt sopivan penkin, kiven tms luona sarjan kerran tekemään. Tee sarja reippaalla tahdilla. Tässä saa hengästyä :D

Vielä kukatkin kukkii :)

Ja just nyt tällaiset piristävät treenit on mukava tehdä ulkona, kun syksy näyttää ihan parastaan!
Mukavaa viikon jatkoa ihan jokaiselle :)

~Eija~

Cooperin lujaa

Ei ollut tarkoitus, mutta kun tyttöjä leirille kuljettamaan lähtiessä unohdin nuorimman tyttären pyörän kotiin, oli odotteluajan yhteiselle lenkille keksittävä jotain muuta. Vaihtoehdot olivat leikkikentällä kiikkumista, kaupoissa pyörimistä tai urheilukentällä oman vauhtinen juoksu tyttären hyppiessä korkeushyppypatjalle. Viimeinen ehdotus voitti ja siitä se ajatus lähti kokeilla juosta cooperi :D

Ensiksi otin rauhallista lämmittelyä ja jalkojen herättelyä hölkkäillen ja venytellen. Toissapäivän BodyAttack-tunti hiukan kiristeli pohkeissa, mutta kyllä ne siitä hiukan suli. Urheilukentän juoksurata on aivan mahtava alusta juosta kovat testijuoksut. Jos ei nyt aivan lennä, niin liitelee ainakin ;) Etusuoralla pääsi myötätuuleen ja takasuoralla oli vastaista, mutta ei kuitenkaan mikään paha. Sopivasti vaan viilensi muuten plus 23 asteista keliä.

Hetkeen ei ole tullut itse cooperia juostua, vaikka toisia olenkin juoksuttanut. Päätin vaan lähteä heti reipasta lujaa, niin että juoksu kuitenkin pysyy kasassa. Ensimmäinen 400 metrin kierros meni aikaan 1:43. Ei paha ja tuntui ihan hyvältä, joten sillä jatkettiin. Oman kellon gps näytti joka kierroksella hiukan pitempää matkaa kuin 400 metriä. 5 minuuttia jäljellä ja nyt pisti jo puuskuttamaan, mutta asennon pidin kontrollissa ja vauhtia yllä. 2 minuuttia jäljellä ja nyt puuskutin jo ääneen ja irvistin. Tytär pyöritteli päätään radan reunalla. Huikkasin vaan, että yritän juosta oikein tosi lujaa loppuun asti. 

Puuh ja 12 minuuttia täynnä! Hetken haukoin happea kuin kala kuivalla maalla ja taas palailin tolpilleen. Oma kello näytti matkaksi 10 metriä vaille 3000 metriä, mutta kentän merkintöjen mukaan matkaksi tuli 2915 metriä. Oon tosi tyytyväinen tulokseen ja sopivasti jäi nälkää joku toinen kerta tavoitella 3000 metriä täyteen :)

~Eija~

Crossfittiin tutustumassa

Rankka viikko muuttui odotettua rankemmaksi, kun päälle iski flunssa - tukkoisuutta ja yskää. Taistelin vastaan, mutta ei auttanut. Sovitut ohjaukset tein, mutta otin itse niissä rauhallisesti, säästellen itseäni. Onneksi flunssa näytti taittuvan kohti loppu viikkoa, koska perjantaille oli sovittu crossfit -tutustumistunti Seinäjokiselle Crossfit60100 -salille. En halunnt jättää tätä välistä! Kaverina mulla oli pieni mutta pippurinen joukko työkavereita.

Perjantai illan ajatuksia...

Crossfitissä kehitetään tasapuolisesti eri fyysisiä ominaisuuksia, kuten lihasvoimaa, kestävyyttä, nopeutta ja notkeutta. Harjoituksissa opetellaan nostamaan, hyppäämään, työntämään, vetämään ja kiipeämään oikein ja tehokkaasti. Niissä on elementtejä painonnostosta, voimanostosta, kehonpainoharjoittelusta, juoksusta, sisäsoudusta ja voimamies-harjoittelusta. Harjoitusten luvataan olevan intensiivistä, mutta kuitenkin sovellettavissa jokaisen kuntotasoon sopivaksi.

Mä olin kuullut niin paljon huikeita treenikokemuksia, että suurella mielenkiinnolla lähdin lajia kokeilemaan.

Crossfit 60100 Seinäjoella

Alkuun meillä oli mukavaa lämmittelyä ja kropan avaamista erilaisin "eläinliikkein"; karhu- ja strutsikävelyä, tasahyppyjä kyykyllä, polvipotkuja ja mitä näitä nyt oli. Sopivasti pääsi tunnelmaan :)

Sitten mentiin rauhallisesti läpi illan treenin liikkeet. Soutua, hieman normaalista poikkeava burbee boksin yli hypyllä, vatsat jalkapohjat vastakkain ja viimeisenä kyykyt kuntopallon kanssa. Ei tuntunut mahdottomalta ollenkaan. Meidät jaettiin pareiksi ja taululle heitettiin liikkeiden toistokerrat. Soutua kilometri, burbeeta 50, vatsoja 60 ja kyykkyjä 70. Nämä tehtäisiin yhdessä parin kanssa - kun toinen väsyy, toinen jatkaa. Se pari joka on ensimmäisenä saanut kaikki suoritettua, voittaa ja kaikki muutkin saavat lopettaa siihen. Jee, hieno haaste!

Meidän perjantai-illan pelastus, jei :D

Mä sain parikseni Marian. Päätettiin pistää vaan kaikki peliin, vaikka hiukan puolikuntoisia molemmat olimme. Soutu jaettiin heti puolen kilometrin pätkiin. Kyllä oli rankka veto ja tuntui ettei keuhkot riitä vastaanottamaan sitä hapen määrää mitä olisi tarvinnut. Kun Maria oli suorittanut oman soutunsa, mä aloitin burbeet. Näitä jaksoi juuri ja juuri 10 yhteen soittoon ja toinen sai sitten jatkaa. Vatsat aloitettiin 20kpl molemmat ja vielä kymmenen loppuun molemmille. Ennen viimeistä liikettä, oltiin hiukan jäljessä johtavaa paria. 70 kyykkyä 9 kg:n painoisella kuntopallolla oli niin hidasta. Sitä ei millään saanut nopeutettua ja lopulta jäimme voittaja parista 10 kyykyn päähän. Ei paha ollenkaan. 

Mutta huh huh kun oli puhki :D! Aivan mahtava fiilis!

Maria soutaa!

Kaikki antoivat kaikkensa ja kaikille osui ja upposi, JES! Ei niinkään jalat, mutta kädet olivat ihan puhki. Lievä tärinä oli havaittavissa kun vesipullosta puristi.

Treeni ohi ja kaikki anneettiin!

Tykkäsin tosi kovaa ja jos aikaa olisi enemmän, tätä olisi kiva tehdä useamminkin. Ehkä joskus, mutta juuri nyt aikataulut ei vaan anna myöden.

Lohduton vesisade hakkasi auton ikkunaan kotiinpäin ajellessa... Lumet ovat sulaneet lähes kaikki pois ja on luvattu pitkälti plus asteita. Kurjaa ja kuraista. Olisihan se ollutkin jos talvi olisi pysynyt... Mutta nyt onkin sitten hyvä treenailla sisällä ja odottaa talven paluuta, tai ainakin auringon pilkahduksia.

Sataa sataa, kurjaa :(

~Eija~

Military Camp

Jokin aika sitten sain mahdollisuuden osallstua Personal training studio Motivationin pitämälle Military Camp tunnille. Tunti pidetään ulkoilmassa ja se on hyvä kokonaisuus kovatehoista sykkeennostatusta, sekä lihaskuntoa. Suoritteet tehdään tietyn ajan (lyhyt aika, mutta oksennus ei ollut kaukana) noin minuutin verran, jonka jälkeen palautellaan minuutti.

Tuntiin mahtui monenmoista. Tällä kertaa tunti pidettiin Seinäjoella Jouppiskalla, joten ylämäkeen juokseminen oli listalla. Tämä on aina yhtä tuskallista.

Yhtenä pisteenä oli traktorinrenkaan pyörittäminen ja tietenkin valitsin sen isoimman renkaan :D Kyllä tieso jotain tehneensä kun minuutin paini tämän kanssa.

Etunojapunnerruksia ja tässä vaiheessa kädet olivat jo aika sippi.

Sitten vielä narujen "heiluttelua". Oijoi miten ojentajat huusi hoosiannaa tämän jälkeen.

Yhteensä tunnilla oli kahdeksan pistettä ja ne kaikki kierrettiin kaksi kertaa. Voi sanoa, että hiki tuli. Military campista jäi hyvät fiilikset ja toivonkin, että Janika ja Elina järjestävät sitä vielä uudelleen. Jos haet tehoja treeniisi niin tämä on sinulle oikea tunti ;)

Lopussa piti vähän puhaltaa :D

Marjut