Maaseutumatkailua pyöräillen

 Illat pimenee uhkaavasti ja tosi asia kesän loppumisesta on vain sisäistettävä. Viileähkön ja sateisen kesän huipennus oli elokuun lämpöiset viikot. Onneksi aurinkoisia päiviä oli useita, joten niistä tahtomattaankin sai jokainen nauttia. 

Musta ei ole makaamaan toimettomana auringossa, vaan mieluiten touhaamaan auringossa ja samalla kerätä aurinkovarastoja syksyä ja talvea varten. Yksi mainio keino on hypätä pyörän selkään ja lähteä fillaroimaan!

Olen useampana vuonna pyöräillyt töihin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, kuten tänäkin vuonna vaikka huomattavasti harvemmin kuin viime vuonna. Loistavaa hyötyliikuntaa! Samaa reittiä polkeminen ja oman ajan parantaminen työmatkalla ei aina jaksa innostaa, joten on kiva välillä hakea vaihtelua ja uusia maisemia pyörän selästä.

Alkuperäistä idean syntyhetkeä en enää muista, mutta ystävieni, Piian ja Meijun kanssa päätimme pyöräillä juhannuksena kunnon juhannusajelun. Enemmän tai vähemman valmistautuneina saimme juhannusaaton aattona kasaan 126km lenkin. Aikaahan siinä meni ja loppu matkasta sitä enemmän tuijotti edessä olevaa asfalttia ja ystävän selkää, kuin niitä maisemia, mutta olo yöllä klo.02 kodin portailla oli sanoinkuvailematon. Eikä se tähän jäänyt, vaan kesän aikana teimme vielä muutaman muunkin retken pyörillä. Yksi niistä oli pari viikkoa sitten, silloin kuin vielä kesä tuntui lämpöisenä iholla.

Jokainen vuorollaan suunnittelee reitin ja kartturoi porukkaamme eteenpäin. Tällä kertaa naapurikunnassa oli markkinat, joten päätimme lähteä sinne jätskille. Koukkasimme pikkuteitä kierrellen, keskellä kauniita peltomaisemia sopivassa vasta ja sivutuulessa. 

Päätimme kivuta näkötorniin, jossa joku meistä oli joskus kauan sitten käynyt. Perille löydettiin ja sudittiin pyörillä melkein ylös asti. Pyöränkettingit kitisi ja rahisi ja taisi hypätä rattailtakin pari kertaa. Hyvä mäki- ja porrastreeni ja huikeat näkymät ylhäältä!

Ai että kun näki ihanasti alas päin ;)

Niin ja sitten jätskille :D 

Olipa mainion oloiset markkinat naapurissa ja me saatiin sitä mitä lähdettiin hakemaan.

Yhteensä matkaa kertyi tällä reissulla 67 kilometriä. Monelle oikealle pyöräilijälle pikku juttu, meille ihan kunnon treeni!

Parasta antia reissulla oli jälleen ystävien seura, aurinko ja sopiva sykkeen kohotus!

Kyllä me nyt ainakin yksi syksyinen pyörälenkki vielä yritetään saada sovitettua.
Haasta sinäkin ystäväsi mukaan pyöräilemään, tulee hyöty ja huvi samalla kertaa ja maisemat vaihtuu!

~Eija~

Tavoitteista

Paljon puhutaan tavoitteista ja motivaatiosta. Mikä sinua motivoi, mitä haluat saavuttaa, mitä olet valmis tekemään saavuttaaksesi tavoitteesi? Useimmat tavoitteista, jotka liittyvät liikuntaan, vaativat pitkäjänteistä työtä. Täytyy olla määrätietoinen ja ponnistella saavuttaakseen tavoitteensa. Usein matkalla kohti määränpäätä auttaa, kun luo itselleen mielikuvaa miltä sinusta tuntuu, kun saavutat tavoitteen. Tai jos tavoitteena on esimerkiksi painonpudotus, niin luo mielikuva miltä haluat näyttää esimerkiksi vuoden päästä. Pidä kuitenkin aina huoli, että tavoite on sinulle realistinen ja varmasti saavutettavissasi.

Matkalla tavoitteeseesi voi olla mutkia ja esteitä, ehkä jopa ihmisiä, jotka toivovat epäonnistumistasi, Mitä silloin teet saavuttaaksesi tavoitteesi. Mikä pitää sinut henkisesti niin vahvana, että onnistut? Näitä asioita kannattaa miettiä jo tavoitetta asettaessasi. Miten selviydyn heikkoina hetkinä, mitä sitten kun ei huvita lähteä lenkille ja tavoite on esimerkiksi juosta 10km muutaman viikon kuluttua. Miltä se sitten tuntuu, jos et saavuta tavoitettasi, mitä silloin tapahtuu?

Matkalla määränpäähän voi olla kivikkoistakin.

Itse asetin oman tavoitteeni tälle kesälle vuosi sitten. Olen muutamaan kertaan maininnut, että aloitin oman elämäntaparemonttini reilu vuosi sitten. Olen aiemminkin ollut liikunnallinen, mutta niin kuin monelle muullekin, niin kävi minullekin, että lasten myötä kaikki muu kuin itsestä huolehtiminen tuli tärkeämmäksi. No kun vyötärönympärys kasvoi tarpeeksi suureksi oli aika tarttua toimeen. Aloin liikkumaan ja syömään oiken ja onneksi tukenani oli personal trainer.

Kerran ajellessamme kotiin (elokuu 2014) kesäpaikastamme Jalasjärveltä sanoin miehelleni ääneen ensimmäisen kerran tavoitteeni liikunnan suhteen. "Ensi kesänä poljen tänne pyörällä" Mittasimme auton mittarilla matkan ja se on 42km. En ollut koskaan polkenut niin pitkää matkaa yhteen menoon. No syksyn, talven ja kevään aikana liikuin säännöllisesti, painoa tippui 15 kiloa ja lihaskuntoa ja kestävyyttä tuli lisää. Niinpä viime sunnuntaina 19.7.2015 olin valmis. Ilma ei ollut mitenkään kaunis, päivän aikana satoiin, mutta olin päätökseni tehnyt.

Edessä vielä kilometrikaupalla maantietä. Jaksaa jaksaa

Matka kulki kauniin Etelä-Pohjalaisen maaseudun halki. Luonnon tuoksut oli käsin kosketeltavissa. Sää oli kuin olikin pilvipouta koko matkan.

Takana jo suurin osa matkasta. Tästä kuitenkin vielä 14km määränpäähän. Tässä vaiheessa oli kuitenkin usko onnistumiseen jo korkealla. Tiesin, että tulen saavuttamaan tavoitteeni ja se tunne oli sanoinkuvaamaton! :)

Päättäväinen ilme, enää muutama kilometri.

Viimeinen mäki ylös. Hiekkatie ja lapsuuden maisemat. Tällä kertaa oli erityisen mukava päästä perille.  Aikaa meni lopulta 1;56;42. Olin tyytyväinen. Oma aikatavoitteeni oli alle 2,5 tuntia ja alitin sen reilusti. Ensi kerralla aion alittaa aikaisemman aikani. Nyt otin rauhallisesti, koska halusin, että voimani varmasti riittävät perille asti.

Ja mikä ihana palkinto perillä odottikaan. Vohveli, paljon tuoreita mansikoita ja raejuustoa. Nam! Tällä palautui vähän raskaammastakin liikunnasta. Tätä syödessä mietin jo uutta tavoitetta itselleni ;)

Omien tavoitteideni onnistumiseen olen saanut paljon tukea perheeltäni. Mieheni on kannustanut minua alusta asti. Hän näkee miten paljon paremmin koko perhe voi, kun äiti voi hyvin ;)

Nyt vain mietit oman tavoitteesi, työskentelet määrätietoisesti, et kompastu kivikkoihin ja lopulta saavutat haluamasi! Pystyt siihen kyllä!