Nastat vaan on nasta juttu pyöräillessäkin!

Ihana joulunaika takana; sopivasti vapaata ja työntekoa, kohtuudella jouluruokia ja herkkuja sekä mukavia mieltä virkistäviä lenkkejä ja sukulaisten tapaamisia. Oli myös äärettömän liukasta ja märkää, pikkupakkasta ja jäätynyttä lumikerrosta pyöräteillä. Jouluviikolla oli pitkästä aikaa mahdollisuus pyöräillä töihin, kun töiden jälkeen ei ollut kiire hakemaan lapsia hoidosta, kuljettamaan harrastuksiin tai itsellä ohjaamaan mitään treenejä. Ihanalla TREK-maastopyörälläni porhalsin töihin kielikeskellä suuta ja vältin kuin vältinkin kaatumisen, mutta hiukankin huonommalla tasapainolla olisi tarinan loppu voinut olla toinen. Tästä kaikesta se ajatus kuitenkin lähti ja ehdin kuin ehdinkin heittää vielä toiveen joulupukillemme ;)

Kerro kerro kuvastin...

Ninnin vinkkauksesta toivoin tuplarenkaat nastoilla, eteen ja taakse takaamaan mahdollisimman rennon ja mukavan talvipyöräilyn. Olin ollut kiltti ja mieheni..siis joulupukki toteutti toiveeni täydellisesti! Tapaninpäivänä pääsin testaamaan renkaita tosi tilanteessa, kun taas rullailin töihin. Tai no tässä vaiheessa ehdittiin vasta eteen vaihtaa nastallinen rengas, mutta jotenkin heti oli selvästi rennompaa meno. Kelikin toki oli erilainen kuin edellisellä viikolla, kun kesken matkanteon alkoi satamaan vettä muuttuen pian iso retaleiseksi räntäsateeksi. Kastuin oikein kunnolla...

Mun joululahjani!

Työkaverit kehuivat. että oli tosi liukasta, varsinkin tänään tiistaina. Mä en sitä varsinaisesti huomannut, joten nämä nastat taisivat läpäistä testin kirkkaasti. Nastat pyörän renkaissa nostavat talvipyöräilyn aivan toiselle tasolle, eikä selitykseksi pyörän jättämiselle talliin riitä enää kuin yli 10 asteen pakkanen, hirrrrrvee lumisade ja tosi väsynyt pyöräilijä (niin ja valitettavasti se tiukka aikataulu kun arki taas koittaa...). 

Vauhdissa.

Märkiä rasoja taivaantäydeltä Tapaninpäivänä!

Jo näin parin nastarengaspyöräily kerran jälkeen voin suositella nastoja!

Mun IceBug-talvinastalenkkarit ostin viime talven lopulla ja suosittelen niitäkin! Tarinaa yhteisen polkumme alkutaipaleelta löytyy täältä. Taas syksyn jälkeen nastat kengänpohjassa hiukan tuntuivat kovilta jalkapohjaan, mutta helposti niihin jalka tottuu ja pitemmätkin juoksulenkit oon niillä juossut ilman hiertymiä. Parasta nastoissa on rentouden saaminen liukkaallakin ja silloin voi keskittyä muihin asioihin.

Päivä korkattu pyöräillen ja sitten töihin.
(kuva otettu työajan ulkopuolella)

Pitävää ja nastaa menoa kaikille teille lukijoille :D!

~Eija~

Hyvää Joulua!

Joulunajan rauha laskeutuu pikku hiljaa meidän kotiin. Tai oikeastaan sama iloinen ja reipas meno jatkuu, mutta jokainen saa hetken hengähtää arjen pyörteistä ja nauttia jouluisesta jännityksestä ja tunnelmasta. Joulusiivot on tehty pitkin viikkoa, leivottu on ja kinkku paistettu. Joulukortteja lähti maailmalle ja me saimme useita ihania tervehdyksiä ja yllätyksiä. Kiitän näistä jokaisesta :)

Jouluisia kaurakeksejä, nam.

 Mun jouluun kuulu perheen seuran lisäksi myös työntekoa sairaanhoitajana. Joku voisi kuvitella, että on kurjaa olla töissä jouluna, mutta eipä se niin ole! Työkavereiden kanssa muutenkin tulee oltua vuoden aikana paljon tekemisissä, joten he ovat kuin yksi perhe. Hyvällä porukalla joulusta tulee juhla myös töissä.

Liikkumaankin aion joulunaikana ehtiä. Voipa sitten "luvan" kanssa vähän herkutellakin ;)

Toivon jokaiselle hyvää ja turvallista, toiveiden mukaista joulunaikaa!

Pidetään toisistamme huolta ja otetaan ihan rauhallisesti :)!

~Eija~

Laktaatteja ja kiitoksia :D!

Mulla on ollut ilo ohjata usampaakin ryhmää kuluneen vuoden aikana. Kahvakuulatunteja olen ohjannut kohta kolme vuotta ja erilaisia kehonpaino- ja kuntopiiritreenejä toista vuotta. Lisäksi alku vuodesta ohjasin vesijumppaa ja keväällä alkoi ensimmäinen juoksukoulu. Juoksukoululaisten innostus ja luotto muhun on jatkunut niin, että treenit jatkuvat edelleen yhteisillä talvijuoksutreeneillä. Ryhmässä on valtavasti voimaa ja moniulotteisuutta, se luo kantavaa yhteishenkeä ja kannustusta heikoille hetkille. Luottamuksellisessa ryhmässä on helppo jakaa juoksun iloja ja suruja sekä sen ulkopuolisia asioita. Jokainen osallistuja tuo ryhmään paljon ja on ollut ihana tutustua teihin jokaiseen :D

Testi välineitä

Eilen, maanantaina oli talvijuoksuryhmän tämän vuoden viimeinen tapaaminen. Meillä oli retki Kuortaneelle urheiluopistolle ja ohjelmassa oli juoksijan tasotesti, eli laktaattien mittaus. Halukkaat (ja terveenä olevat) juoksivat 6x800m. Aistittavissa oli sopiva jännitys, joka edesauttaa keskittymiseen. Tästä porukasta ei myöskään iloisuus ja positiivisuus puutu, joten en "valmentajana" ollut huolissani yhtään. Tällainen hallissa maksimisykkeisiin juostava testi on muutenkin melko turvallinen ja valvojat ovat koko ajan läsnä. 

EnergiA juoksuryhmäläisiä

Ainoastaan Teija oli aikaisemmin tasotestin juossut, joten muille tämä oli ihan ensimmäinen tällainen kokemus. Etukäteen oli vain olettamuksia ja kokemuksia lenkeiltä omista sykkeistä. Kaksi ensimmäistä kierrosta ovat haasteelliset, kun pitää jarrutella. Seuraavat kaksi helppoa pk-vauhtia ja kaksi viimeistä melko raastavaa. Juoksuryhmäläiset vetivät todella hyvin! Tulokset luvattiin vielä ennen joulua lähettää ja sitten pääsemme niitä tarkemmin tutkimaan ja ottaa sykerajat käyttöön lenkeille.

Kolme 800m vetoa takana, kolme reippaampaa edessä.

Testin jälkeen viivähdimme Kuortanehallin tunnelmassa keskittyen yhdessä kehonhuoltoon. Hyvät alkulämmittelyt oli jo tehty, joten keskityimme aktiiviseen venyttelyyn ja liikkuvuuteen juoksijalle sopivilla liikkeillä. Erityishuomio oli lonkankoukistajissa, reisissä, pohkeissa ja nilkoissa.

Tuntuu niin että naurattaa ;)

Täsmällisempää lihashuoltoa olimme aikaisemmin syksyllä jo harjoitelleet putkirullilla ja nyt välineenä oli helposti mukana kulkeva, edullinen ja aivan loistava tennispallo! Sillä rullailimme lämpöisiä jalkojen lihaksia. Kaikki löysivät kireitä paikkoja ja ilo oli ylimmillään :D Rullailee sitten putkella tai pallolla, on jaloissa aivan ihana rentous sen jälkeen. Veri kiertää ja lihakset ovat rennot ja palautuneen tuntuiset.

Täsmä osumaa lihasjäykkyyksille.

Kiitän energisiä juoksuryhmäläisiä kuluneesta vuodesta :)

Ilman teidän innokkuutta mun ideat loppuisivat nopeasti ja hymy hyytyisi, nyt niin ei ole lähelläkään tapahtuakseen! Juokseminen jatkuu Jouluna ja sen yli :D!

EnergiA juoksutreeni porukkaa :)

Kiitän myös energisiä treenaajia Neirossa, Ahonkylässä ja Luopajärvellä :)!
Kaikki vakikävijät ja kerran tai pari piipahtaneet, olette jokainen antaneet mulle valtavasti energiaa ja iloa. Toivon, että jokainen on kokenut saaneensa hyvän treenin juuri itselleen ja ryhmän tsemppi on auttanut jaksamaan tekemään sarjan loppuun asti! Toivon myös, että jokainen on kokenut voivansa tulla ryhmätreeneihin juuri sellaisena kuin on.

Neiron sporttiporukka ja villasukkatreenit :)

Itselläkin on ollut toisinaan huono päivä alla, jokin asia on vaivannut mielessä tai on ollut valtava väsy. Kummasti sitä on aina kuitenkin tempautunut mukaan tekemiseen, unohtanut hetkeksi murheet ja keskittynyt juuri siihen hetkeen. Ei sitä aina uskoisi, mutta kunnon kahvakuulatreeni tai mäkijuoksut saattavat antaa sellaisen buustin, että ajatukset ovat tunnin jälkeen paljon kirkkaammat. Uskallan väittää, että joku muukin on joskus kokenut saman :)

Ahonkylässä kahvakuulatreenit :)

Ensi vuoden puolella samat ryhmät jatkuvat (seuratkaa ilmoittelua!) ja jotain uuttakin on mulla alkamassa. Innolla odotan ensi vuoden treenejä ja haluan tuoda teille liikunnan iloa ja sopivasti haasteita :)

Luopajärvellä kahvakuulatreenit :)

~Eija~

Jäsenkorjaamolla

Mulle tarjoutui mahdollisuus päästä jäsenkorjaukseen Teijalle, joka opiskelee alaa parhaillaan ja tarvitsee meitä harjoituskappaleita, jotka luulevat ettei kropassa mitään vikaa ole ;) Mulla ei etukäteen ollut oikeastaan minkänlaista kuvaa, mitä jäsenkorjauksessa tapahtuu. Googlettamalla selviää aina jonkin verran: 

"Perinteinen jäsenkorjaus on vanha suomalaiseen perinnekulttuuriin perustuva hoitomenetelmä. Se on perinteistä mobilisaatiohoitoa, joka avaa ja tasapainottaa koko kehoa ja sopii kaikille. Mobilisaatio tarkoittaa sitä, että hoito on pehmeää, ihmisen luontaisia liikeratoja hyödyntävää, eikä missään tapauksessa nivelten liikeratoja ylittävää, tai kipua tuottavaa." 

Tarkempaa tietoa löytyy muun muassa täältä.

Jäsenkorjausta on kaksi koulukuntaa; Kalevalainen ja perinteinen. Teija teki perinteistä ja kertoi merkittävimmän eron olevan siinä, että perinteisessä hoidetaan ihmisen koko kokonaisuus, jättämättä mitään pois. Lihaksia avaamalla kireyksiä saa poistettua ja nikamilla on parempi mahdollisuus asettua paikoilleen. Kaatumiset, onnettomuudet ja muut tapaturmat voivat aiheuttaa kroppaan virheasentoja ja näin aiheuttaa kipuja tai muita vaivoja ihan missä päin kroppaa tahansa. Kolhujahan tässä elämässä tulee jokaiselle joten vaikka mitään mainittavia kolotuksia en osannut juuri nyt mainita, sopi mun kuitenkin tulla hoitoon.

 Alkuun täytin kaavakkeen, jossa kysyttiin perussairauksista, lääkityksistä ja vaivoista. Mulla kaavake jäi melko tyhjäksi. Teija aloitti katsomalla onko kroppa suorassa ja onko puolieroja. Mulla oikea olkapää on selvästi vasempaa alempana ja se kiertää eteenpäin. Lantio on suhteellisen tasapainossa mutta vasen lantio kiertää eteenpäin. Selin makuulla selvisi että mun vasen jalka on oikeaa pidempi.

Tutkimisen jälkeen aloitettiin lämittelyllä ja itse "korjaus" jaloista. Nilkkoja, varpaita ja polvia ojentamalla ja koukistamalla pikku hiljaa tapahtui jotain, kun Teija samanaikaisesti piti sormiaan, erityisesti peukaloaan tietyissä kohdissa. Mut yllätti se, miten aktiivisesti käsiteltäväkin saa olla jutussa mukana. Silti se oli rentouttavaa ja veri lähti kylmissä varpaissa mukavasti liikkeelle. Jaloissa oli joitain jumikohtia ja oikean jalan telaluun kohdalla oli erittäin kipeä kohta. Oikean jalan polvi oli hiukan vinksallaan verraten että vasen oli ok. 

Nyt sen huomaa itsekin ihan selvästi, että oikea olkapää on alempana.

Selkäragan nikamia.

Istuen katsottiin selkäranka nikama nikamalta ja koko selän pituudelta lihakset. Teija pisti mun selän nahkaa rullalle sen minkä sai ja veri lähti mukavasti kiertämään. Jotain siellä oli mutkalla ja kuopalla ja lihaksissa jumia. 

Poistuin paikalta nilkat notkeina, jalat lähes yhtä pitkinä ja olo raukeana. Ohjeeksi sain juoda runsaasti vettä. Tänään olo oli kuitenkin huonompi, päätä särki ja koko päivän olen ollut tosi väsynyt. Tänään ei olekaan tullut juotua väsymyksen vuoksi kunnolla ja lievä päänsärky varmaan johtunee siitä...tai sitten olen tulossa kipeäksi. Mielenkiintoista nähdä miltä olo huomenna tuntuu, tarkoitus olisi kevyttä liikuntaa lasten kanssa harrastaa. Kunhan Teijan opiskelut jatkuu ja aikoja vapautuu, taidan käydä vielä uudestaan :)

~Eija~

Joulun valoja :)

Täytyy sanoa, etten ole mikään syksy ja alkutalven ihminen ollenkaan. Erityisesti loka- ja marraskuu ovat vuoden haasteellisimmat kuukaudet henkisesti. Inhoan syvää pimeyttä, päivien harmautta, koleutta ja kuraa. Olinkin niin onnellinen kun joulukuu vihdoin taas koitti! Jouluvalot, joulunodotus ja tulevat pyhät piristävät hurjasti. Joulun jälkeen päivät taas alkavat pitenemään ja mennän kohti kevättä! Selvisin tänä vuonna loka-marraskuusta todella hyvin - kiitos pitkä sateeton ja aurinkoinen syksy lokakuussa ja aikaisin tullut lumi marraskuussa. 

Sitä ammentaa voimia arjen isommista ja pienemmistä asioista. Mun voimavaroja ovat muun muassa läheiset ihmiset, ne joiden seurassa voit olla oma itsesi vahvuuksineen ja heikkouksineen. Sopivan haasteellinen työ pitää liikkeessä ja aktiivisena, se toki ottaa mutta myös antaa paljon. Lisäksi nostan kolmen kärkeen ehdottomasti liikkumisen. Liikunta sen monissa muodoissaan auttaa mua syömään ja nukkumaan paremmin, antaa hyvää oloa, terveyttä ja upeita kokemuksia sekä asettaa tavoitteita tulevaisuuteen. Tavoitteet muuttuvat ajan kuluessa ja vuosien vaihtuessa, mutta ainakin toistaiseksi kunnianhimoisesti jatkan matkaani.

Vaikka vuotta on vielä viikkoja jäljellä, sitä tulee jo hiukan vilkuiltua taakseen ja menneeseen vuoteen. Olen valtavan kiitollinen taas kaikesta kokemastani, vaikka kaikki eivät ole menneet niin kuin olen suunnitellut. Ikimuistoisia hetkiä nousee mieleen, niitä onnistumisia ja kasvunpaikkoja. Katseen kääntäminen tulevaan uteliaalle ihmiselle on myös niin herkullista ja ensi vuoden suunnitelmia olen jo kalenteriini piirtänyt. Yhteen kisaan olen itseni jo ilmoittanut (ja yöpyminenkin hoidossa ;) ) ja useampi sellainen varma tapahtuma päätetty. Kunhan vielä hetken huilailen, niin sitten aloitan taas määrätietoisemman treenaamisen kohti asetettuja tavoitteita :)

Kaikesta menneestä ja tulevasta tulen kirjoittamaan myöhemmin joulukuussa oman postaukseni. Ja kovasti kiinnostaa, miten teillä tämä vuosi 2016 on mennyt ja millaisia tavoitteita vuodelle 2017 asetatte :D

Lumitöitä valojen välkkeessä :)

Joulukuun alku on tarjonnut meidän perheelle ihanat synttärijuhlat, kun tytär täytti 7 vuotta <3 Tiukka työ- ja ohjausviikko ei päästänyt kovin helpolla, mutta jotenkin sain järkättyä juhlat kun salli itselle jotkut asiat katsoa läpi sormien. Sankari ainakin oli ikionnellinen :)

Kelit ovat vaihdelleet kunnon pakkasista vesisateeseen, joten olemme tehneet hymyssä suin lumitöitä ja sen päälle vesisateessa pyöritelty lumipalloja. Tänään koko perheen vapaapäivänä kävimme hiihtämässä jäisillä laduilla. Ihanaa puuhaa, kunhan jokainen vuorollaan sai hiihtää kärjessä ja näin sopu säilyi.

5 vuotias vetää ja äiti tulee kiltista peesissä ;)

Tänään illalla oli vielä kahvakuulatunti Jalasjärvellä. Joulukiireet verotti porukkaa, mutta sitäkin sisukkaampaa oli paikalle saapunut! Oli meinaan sen verran jäiset pihat ja tiet, että koko kropan hallintaa tarvittiin liikuntasalin ulkopuolellakin. Naiset veti voimalla aikasta kovan treenin, 

HYVÄ ME :D!

Naisenergiaa Jalasjärvellä!

Huomenna juhlitaan Suomen 99 vuotis Itsenäisyyspäivää :D!

Sopiva happihyppely ja kehonhuolto voisi olla paikallaan ja sitten illalla alkaa yövuorot.

Valoisaa mieltä kaikille :D

~Eija~

Miniloma Gdánskissa

Mulle tarjoutui hieno mahdollisuus lähteä pienelle matkalle ja ottaa ansaittu tauko arjen pyörityksestä, kun mieheni työnantaja vei työntekijänsä puolisoineen Gdánskiin, Puolaan. Luvassa oli vanhan kaupngin tunnelmaa, nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja seuraa. Lento Turusta ei vienyt kuin reilu tunnin ja sitä hypähti harmaasta Suomen alkutalvesta keskelle myöhäistä syksyä.

Gdánsk sijaitsee Itämeren rannalla, Puolan pohjoisessa. Asukkaita on noin puoli miljoonaa ja turisteja tulee sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Kaupungin nähtävyydet ovat matkailijalle sopivan kävelymatkan etäisyydellä, pääosin vanhassa kaupungissa. Vuonna 1945 kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle, joten vanhat rakennukset ovat suurilta osin jälleenrakennettu vanhoja taidokkaita kuvioita ja koristeluita myöten. Meri ja satamat ovat lähellä ja kanavat halkovat kaupunkia.

Gdánskin yksi kanava ja vas:lla vanha nosturi.

Vanhan kaupungin pääkadulla.

Me kuljimme vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja hiukan koukattiin sivummallekin. Ero turistien suosimalla ja paikallisten alueilla oli selvä. Vanhassa kaupungissa ei pahemmin roskan roskaa näkynyt, mutta sivummalla sitäkin enemmän. Vanhan kaupungin ytimessä peruskorjattiin rakennuksia ja kaupungin laidalle rempattiin hotellia toisen perään. Sivummalla useammasta rakennuksesta ikkunat oli hajotettu, teiden halkeillun pinnan alta kasvoi ruoho ja hylättyjen kauppojen seinät oli töhritty. Kaupunki eli turismilla ja jäi kovasti mietityttämään, millaista "tavallisen" ihmisen elämä siellä on. 

Kauniit koristeelliset rakennukset.

 Kelit todella suosivat meitä; kaksi ensimmäistä päivää auringonpaistetta ja kolmantena päivänä vain kylmä pohjoisen puolen tuuli hiukan kangisti. Mukaan varattua sateenvarjoa ei onneksi tarvittu ollenkaan. Kaupunki olisi varmasti näkemisen arvoinen myös kesällä, kun oleskelu vanhan kaupungin kaduilla onnistuisi paremmin. Nyt vetäydyimme aina lämpöisiin sisätiloihin syömään, vaikka ravintoloiden terasseilla oli isoja tulisijoja. 

Mukulakivi katuja vanhassa kaupungissa.

Kapeaa katua kohti Marian kirkkoa.

 Liikunnallisesti tuli vietettyä rauhalliset palauttavat päivät. Paljon hyvin rauhallista kävelyä ja kerran Gdánskin Marian kirkon torniin, reilu 400 porrasta ylös kapuaminen. Portaat lähtivät hyvin kapeana kierteenä ylös päin. Pää oli mennä pyörälle, niin pientä rinkiä siinä mentiin, niin kapeille askelmille astuen. Sopiva pikku lämpö tuli päälle ja ylös asti päästyä sai hiukan keventää vaatetusta. Näkymät kirkon tornista olivat huikeat ja siellä ei käynyt tuulen virettäkään. Se oli sellainen kaunis pysähtynyt hetki taivaan rajassa.

Gdánskin Marian kirkon pääalttari.

Kohti korkeuksia.

Näkymät kirkon tornista.

Öinen Gdánskin vanhakaupunki.

Jos olivat liikkumiset palauttavaa, niin sitten tuli myös tankattua kunnolla. Joka päivä käytiin syömässä todella hyvää ruokaa. Tällaiselle melko pieni ruokaiselle ei ehtinyt tulla vielä nälkä, kun taas jo seurueesta jollain alkoi ruoka-aika muistutella. 

Kanaa ja sieni täytteisiä nyyttejä. Namsk, oli hyvää :)

Voin suositella kaikille Gdánskia matkakohteena. Reissu oli onnistunut ja osui sopivaan kohtaankin. Nyt on taas uusi, melko kiireinen viikko saatu käyntiin, Omat liikkumiset ja toisten liikkuttamiset ovat jatkuneet, on palattu normaaliin ruokailuun ja kotiarjen pyörteisiin. Ajatukset ovat kääntyneet jo jouluun, ensimmäiset piparit on paistettu ja jospa huomenna saisi ensimmäiset jouluvalotkin viriteltyä pihamäntyyn. 

Ihanaa olla taas kotona ja antaa arjen viedä :D

~Eija~

Crossfittiin tutustumassa

Rankka viikko muuttui odotettua rankemmaksi, kun päälle iski flunssa - tukkoisuutta ja yskää. Taistelin vastaan, mutta ei auttanut. Sovitut ohjaukset tein, mutta otin itse niissä rauhallisesti, säästellen itseäni. Onneksi flunssa näytti taittuvan kohti loppu viikkoa, koska perjantaille oli sovittu crossfit -tutustumistunti Seinäjokiselle Crossfit60100 -salille. En halunnt jättää tätä välistä! Kaverina mulla oli pieni mutta pippurinen joukko työkavereita.

Perjantai illan ajatuksia...

Crossfitissä kehitetään tasapuolisesti eri fyysisiä ominaisuuksia, kuten lihasvoimaa, kestävyyttä, nopeutta ja notkeutta. Harjoituksissa opetellaan nostamaan, hyppäämään, työntämään, vetämään ja kiipeämään oikein ja tehokkaasti. Niissä on elementtejä painonnostosta, voimanostosta, kehonpainoharjoittelusta, juoksusta, sisäsoudusta ja voimamies-harjoittelusta. Harjoitusten luvataan olevan intensiivistä, mutta kuitenkin sovellettavissa jokaisen kuntotasoon sopivaksi.

Mä olin kuullut niin paljon huikeita treenikokemuksia, että suurella mielenkiinnolla lähdin lajia kokeilemaan.

Crossfit 60100 Seinäjoella

Alkuun meillä oli mukavaa lämmittelyä ja kropan avaamista erilaisin "eläinliikkein"; karhu- ja strutsikävelyä, tasahyppyjä kyykyllä, polvipotkuja ja mitä näitä nyt oli. Sopivasti pääsi tunnelmaan :)

Sitten mentiin rauhallisesti läpi illan treenin liikkeet. Soutua, hieman normaalista poikkeava burbee boksin yli hypyllä, vatsat jalkapohjat vastakkain ja viimeisenä kyykyt kuntopallon kanssa. Ei tuntunut mahdottomalta ollenkaan. Meidät jaettiin pareiksi ja taululle heitettiin liikkeiden toistokerrat. Soutua kilometri, burbeeta 50, vatsoja 60 ja kyykkyjä 70. Nämä tehtäisiin yhdessä parin kanssa - kun toinen väsyy, toinen jatkaa. Se pari joka on ensimmäisenä saanut kaikki suoritettua, voittaa ja kaikki muutkin saavat lopettaa siihen. Jee, hieno haaste!

Meidän perjantai-illan pelastus, jei :D

Mä sain parikseni Marian. Päätettiin pistää vaan kaikki peliin, vaikka hiukan puolikuntoisia molemmat olimme. Soutu jaettiin heti puolen kilometrin pätkiin. Kyllä oli rankka veto ja tuntui ettei keuhkot riitä vastaanottamaan sitä hapen määrää mitä olisi tarvinnut. Kun Maria oli suorittanut oman soutunsa, mä aloitin burbeet. Näitä jaksoi juuri ja juuri 10 yhteen soittoon ja toinen sai sitten jatkaa. Vatsat aloitettiin 20kpl molemmat ja vielä kymmenen loppuun molemmille. Ennen viimeistä liikettä, oltiin hiukan jäljessä johtavaa paria. 70 kyykkyä 9 kg:n painoisella kuntopallolla oli niin hidasta. Sitä ei millään saanut nopeutettua ja lopulta jäimme voittaja parista 10 kyykyn päähän. Ei paha ollenkaan. 

Mutta huh huh kun oli puhki :D! Aivan mahtava fiilis!

Maria soutaa!

Kaikki antoivat kaikkensa ja kaikille osui ja upposi, JES! Ei niinkään jalat, mutta kädet olivat ihan puhki. Lievä tärinä oli havaittavissa kun vesipullosta puristi.

Treeni ohi ja kaikki anneettiin!

Tykkäsin tosi kovaa ja jos aikaa olisi enemmän, tätä olisi kiva tehdä useamminkin. Ehkä joskus, mutta juuri nyt aikataulut ei vaan anna myöden.

Lohduton vesisade hakkasi auton ikkunaan kotiinpäin ajellessa... Lumet ovat sulaneet lähes kaikki pois ja on luvattu pitkälti plus asteita. Kurjaa ja kuraista. Olisihan se ollutkin jos talvi olisi pysynyt... Mutta nyt onkin sitten hyvä treenailla sisällä ja odottaa talven paluuta, tai ainakin auringon pilkahduksia.

Sataa sataa, kurjaa :(

~Eija~