Jäärasteilla

Pakattiin tänään mukaan viidet luistimet, neljä kypärää (vanhin meistä ei omista minkään lajin kypärää...), kuumaa mehua ja retkeilymieltä ja suunnattiin auton nokka kohti Isokyröä. Orisbergin järven jäälle oli suunnistusseurani, Ylistaron Kilpa-Veljien aktiivi Jukka taustajoukkoineen järjestänyt ainutlaatuiset jäärastit. Reittivaihtoehtoja oli kolme, linnuntietä kahdesta kymmeneen kilometriin pituisia, joten jokaiselle varmasti löytyi passeli matka. Mä lähdin pisintä kymppiä kiertämään ja muu perhe rauhallisempaan tahtiin lyhintä.

Rastille!

Rastit olivat joko jäällä tai rannan tuntumassa. Halutessaan sai emit-leimauksella itselleen ajan, mutta ilman aikaakin sai mennä, yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Kulkupeleinä kävivät matkaluistimet, mutta yhtä hyvin hokkarit, kaunoluistimet, potkukelkka tai millä nyt jäällä pääsi etenemään.

Perhe <3

Normaalista poiketen pari viime päivää toivoi, ettei lunta sataisi, koska useamman sentin lumikerros vaikeuttaisi luistimilla jäällä liikkumista. No eihän sitä lunta tullut kuin puhalluksen verran päälle ja jää olikin hyvässä kunnossa. 

Kaunista maisemaa järveltä käsin.

Aurinko pilkahteli matalalta pilviharsojen välistä ja maisemat olivat niin kauniit noin 7 asteen pakkasessa. Luistimilla matkanteko taittui vauhdilla, vaikka niin sanottua matkaluistelua ei ole tullut harrastettua. Alaselkähän siinä väsyi nopeasti oudoksuksesta, mutta selkää suoremmaksi, pitkää liukua ja ei kun eteenpäin. 

Jee, hyvin tarkeni :)

Lapsetkin jaksoivat hienosti oman reittinsä kiertää ja luistelun päälle maistui lämmin mehu. Virtaa jäi vielä kiipeillä rannalla männyssä ennen kuin piipahdettiin mumman ja paapan luona auringon laskiessa.

Olipas hieno, elämyksellinen tapahtuma. Iso kiitos järjestäjille! Jos ei kerta lunta saada, niin sitten tällaisia lisää :)

Hienon päivän auringon laskua.

~Eija~

Haluatko oppia juoksemaan?

Kyllä, mäkin haluan! Siis haluan oppia juoksemaan; nopeammin, tehokkaammin, pitempään ja miksei tyylikkäämminkin. Haluan nauttia juoksemisesta ja sen tuomasta vapauden tunteesta. Toisinaan haluan pistää itseni koville, hakea omia rajoja ja nollata ajatuksia kovalla kädellä. Eniten ehkä toivon säästyväni vammoilta ja juoksemalla ylläpitää hyvinvointiani ja terveyttäni.

Juossut olen "koko ikäni", mutta valmis en ole vieläkään.

Nyt sullakin on mahdollisuus oppia näitä juttuja mun kanssa, sillä ensi maanantaina 16.1. alkaa Seinäjoella 

Kiva-Juoksukoulu,

 josta kukaan ei kuitenkaan koskaan valmistu tai saa todistusta, mutta kaikki sen läpäisevät omalla tyylillään ja vauhdillaan. Seinäjoen Naisvoimistelijoiden kanssa järjestän tämän koko kevään mittaisen rupeaman ja oon kaikesta tulevasta innoissani. Kiva Juoksukoulussa on ryhmä niin aloittelijoille kuin jo hiukan juosseille ja nämä on tarkoitettu vain naisille (älkää vetäkö hernettä nenään miehet!). TÄÄLTÄ löytyy lisää infoa.

Jos arkailet vieläkin mukaan lähtemisen kanssa, voin vinkata sulle yhden kirjan, jonka luettuasi uskot että oikeasti säkin opit juoksemaan.

Sofia Kilpikivi on kirjoittanut mainion kirjan "Maraton mimmi ~Askelmerkit sohvalta maaliin" (2016). Sofia itse on konkreettisesti noussut sieltä sohvalta ja juossut jo 10 maratonia useiden puolimaratonien lisäksi ja todennäköisesti tällä juoksuun hurahtaneella on vielä monta juoksua  edessä. Kirjassa mennään läpi oma kohtaisin kokemuksin selityksien selättämiset, häpeän ja onnistumisen tunteet, juoksutapahtumissa käyttäytyminen sekä miten motivaation saa pidettyä yllä. Lisäksi Sofia käy läpi miksi juoksu ei ole pelkkää juoksua, miten voisi olla hyvä syödä ja kuinka innostuksissaan tulisi kropasta pitää huolta.   

Kirjassa oli paljon hyviä juttuja kerrottuna helppo tajuisilla sanoilla. Sofian tyyli kirjoittaa on mielestäni rentoa ja hauskaa, rehellistä ja mutkatonta. Esimerkiksi: " 42 kilometrin juoksemisessa ei ole mitään järkeä (eikä siinä tarvitsekaan olla). Se on parasta , koska se on vaikeaa (eikä sen tarvitsekaan olla helppoa). Se on parasta, koska teet sen itse mutta et ole yksin. Se on parasta, koska se on tuskallista mutta palkitsevaa. Se on parasta, koska et usko pystyväsi siihen mutta pystyt kuitenkin."

Sofian haaveena jo ennen juoksuharrastuksen aloittamista oli maratonin juokseminen. Kaikilla ei tarvitse olla harjoittelussa sama päämäärä, vaan jokainen asettaa omat tavoitteensa. Tavoite voi olla 5 kilometrin yhtämittainen juoksu tai 10 kilometriä alle tunnin aikaan, Tavoite voi olla oman terveyden ja kunnon ylläpito juoksemalla tai uusien polkujen valloittaminen. Kaikki tavoitteet ja unelmat ovat hyviä ja mahdollisia! 

Lähde mukaan yhteiseen juoksukevääseen!

Lukemisiin ja juoksemisiin :)

~Eija~

Startti ja tavoitteet vuodelle 2017

Hyvää alkanutta uutta vuotta 2017 jokaiselle !

Tuokoon uusi vuosi hienoja elämyksiä, liikunnallisia hetkiä ja iloisia onnistumisia kaikille. Muistetaan kuitenkin myös levätä silloin kun sen aika on ja pysähtyä nauttimaan juuri tästä hetkestä. Näin alku vuodesta monet asettavat tavoitteita, jotkut rohkeat jopa tekevät lupauksia. Mä oon monena vuotena keskittynyt noihin tavoitteisiin, sellaisia ääneen lausuttuja ja vain mielessä pyöriviä. Usein nuo julkistetut tavoitteet motivoivat ponnistelemaan niitä kohti, joten tässäpä mun listaa;

• Juoksua joka kuukausi vähintään 100km
• Pyöräillen töihin mahdollisimman usein
• Suunnistuskisoissa ja iltarasteilla mahdollisuuksien mukaan
• Paljon lasten kanssa touhaamista
• Kisoja mm: Karhuviesti, Venlojen- ja Jukolanviestit, Nuts Pallas 30km, HCM, suunnistuksen SM-kisoja ja vuoden päätavoite on osallistuminen Vaarojen maratonille 44km. Lisäksi matkan varrelle todennäköisesti tulee muitakin, lyhyempiä juoksuja, mutta ne katson ajan kuluessa.

Tintit 20 asteen pakkasessa.

Vuosi ei alkanut aivan suunnitellusti, kun sain ahkerasta vitamiinien troppaamisesta huolimatta flunssan. Kurkkukipua ja paksua nuhaa. Kuume ei noussut eikä yskää tullut. Kireät pakkaskelit sitten vietin sisätiloissa ikkunasta käsin ihaillessa kaunista auringonpaistetta ja helmeileviä jääkiteitä. Vaikka edelleen limaa nousee, uskalsin silti pari päivää sitten uimahallille. Oli nimittäin EnergiA juoksuryhmän tapaaminen oheistreenin merkeissä. Meillä oli vesijumppaa alkulämmittelyksi ja sen jälkeen vesijuoksun tekniikkaa ja itse treeniä. Vesijuoksu onkin juoksijalle todella hyvä oheistreeni kurjille keleille ja sen lisäksi se on palauttavaa ja huoltavaa. 

Vesijuoksun jälkeen varpaat krutussa.

Tänä vuonna jatkuu useat tutut ohjaamani ryhmätreenit, sekä uusia juttuja:

• Sportti porukka Neiron koululla tiistaisin klo.18.30-19.30 vaihtuvalla teemalla
• Kahvakuulatreenit Ahonkylän koululla keskiviikkoisin klo.18.45-19.45
• Kahvakuulatreenit Luopajärven koululla joka toinen maanantai klo.19.30-20.30
• EnergiA talvijuoksutreenit jatkuvat
• Seinäjoen Voimistelijoiden Kiva-juoksukoulu alkaa maanantaina 16.1. Siitä lisää infoa löytyy täältä :)
• Lisäksi vuoden alusta lähtien olen suunnistusseurani naistenvastaava, tarkoittaen yhteistreenien vetämistä, joukkueiden kasaamista ja informointia.

Tavoitteenani on antaa parastani jokaiselle ryhmälle, jokaisella tapaamisella ja jokaisessa treenissä. Pyrin suunnittelemaan kokonaisuudet toimiviksi ja että jokainen saisi juuri itselleen sopivan treenin. Kaikenlainen palaute ja toiveet otan mielelläni vastaan.

Ryhmien lisäksi yksilöohjauksessa saan perehtyä yhteen ihmiseen paremmin ja yhdessä ohjattavan kanssa tavoitteena on löytää terveellisempi, energisempi ja iloisempi tulevaisuus.

Itse hain ja sain energiaa tammikuun alkuun avaamalla suunnistuskauden jo näin aikaisin! Nimittäin Loppiaisena Rasti-Jussit järjestivät Seinäjoki Areenassa Suomen 100rastia-tapahtuman. Eipä haitannut ulkona paukkuva pakkanen sillä sisällä areenassa tuli lämmin hiki.

Areenassa ristiin rastiin toisia väistellen.

Valittavana oli kolme eri pituista reittiä; C-rata 1,4km (33 rastia), B-rata 2,8km (66 rastia) ja A-rata 4,2km (100 rastia). Mä kiersin pisimmän, jossa täytyi kahdesti vaihtaa karttaa pitkän jonotuksen lisäksi (aika oli jonotuksen ajan pysähdyksissä). Porukkaa oli todella paljon ja emit-tarkistus ruuhkautui. Mukavasti se jonotusaika kuitenkin kului tuttujen kanssa rupatellessa.

Emit-tarkistukseen jonoa...

Oli todella mukava kokemus ja vaikka viimeisellä kierroksella jo tavallaan tiesi tuolit joissa rastileimasin on, tuli silti pari väärän tuolin kautta kiepsautusta. Tarkkana sai siis olla.

Päivän menopelit ja varusteet.

~Eija~

Taakse jää vuosi 2016

WOW! Taas yksi vuosi muutamaa tuntia vaille paketissa! Uskomatonta miten päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vaihtuu, enkä tiedä pysyykö itse vaudissa mukana. On siis jälleen aika istahtaa alas ja kelata ajassa taakse päin ja miettiä mitä tänä vuonna tulikaan taas näettyä, koettua ja opittua.

Ensimmäisenä nousee mieleen sen kummemmin kaivelematta valmistumiseni Kuortaneen Urheiluopistolta Liikunta-alan ammattilaiseksi ja lisensoiduksi personal traineriksi. Opiskelu kesti vuoden 2015 elokuusta vuoden 2016 toukokuuhun ja kesäkuussa kaikki näytöt ja raportit olin palauttanut. Virallinen todistusten jako oli syyskuussa.

Talvinen Kuortaneen Urheiluopisto

Tämä vajaa vuosi oli jotain sellaista, mitä en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Tekemistä oli paljon, painetta ja odotuksia sekä niin paljon uutta. Meidän ryhmä oli aivan huippu kaikkine erilaisine ihmisineen ja työskentely tapoineen. On ilo kuulua tähän rempseään, kilpailuhenkiseen ja avoimeen porukkaan. Koimme yhdessä niin ylä- että alamäkiä, muunmuassa ladulla, uima-altaassa kuin painimatolla ;)

LAT8 :)

Koulutuksen kautta sain vahvistusta omaan tekemiseen niin liikkujana kuin liikunnan ohjaajana. Liikunta voi olla hyvää oloa, terveyttä, elämyksiä, mukavaa yhdessä tekemistä tai tavoitteellista treenaamista. Ja kaikelle tälle on oma paikkansa sulkematta toista pois. 

Opiskelujen aikana itselle kirkastui mitä ja miten itse haluan tällä alalla toimia. Halu ja intohimo tekemiseen täytyy olla, että voin tarjota asiakkaille parasta ja että itse jaksan. Toistaiseksi liikunta-alalla työskentelen sivutoimisesti ja tämä tuntuu juuri nyt näin hyvältä ;)

Sonja auttaa mua boulderoinnin alkuun.

Opiskelujen isoa antia oli ehdottomasti tutustuminen liikunta lajien monipuolisuuteen. Jokaiselle löytyy jokin liikunlaji, jos vaan rohkeasti lähtee kokeilemaan! 

Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä (10/2016) pisti silmään ote Dosentti Kari Kalliokosken kommentista Liikunta&Tiede -lehdestä, jossa hän ottaa kantaa liikuntasuosituksiin. Viime syksynä lasten liikuntasuosituksia muutettiin, mutta Kalliokosken mukaan muutosta tarvittaisiin myös terveiden aikuisten suosituksissa. Hänen mielestään mm metsästys, marjastus ja muut arkiliikunnan kaltaiset toiminnot eivät kuuluisi suositeltavaan viikottaiseen 150 liikuntaminuuttiin. Liikunnaksi tulisi hänen mukaansa laskea ainoastaan hengitys- ja verenkiertoelimistöä oikeasti kuormittava liikunta. 

Osittain olen samaa mieltä, mutta toisaalta näen paljon ihmisiä, jotka eivät halua, viitsi, jaksa tai muka kykene edes tätä helppoa arkiliikuntaa tekemään. Tärkeintä voisi olla saada ihmiset tekemään itse -> poimii marjat metsästä itse, leikkaa nurmikon perässä käveltävällä koneella, kävelee/polkee töihin/kauppaan/harrastuksiin jne. Arkiliikunnan kun jo lapsena oppii, kulkee se koko elämän mukana. 

Itse käytin koko tämän vuoden HeiaHeia-palvelua, jonne kirjataan kaikki liikuntasuoritukset ja joukossa on toki näitä niin sanottuja ei liikuntasuorituksia, eli arkiliikuntaa. Palvelu on ilmainen ja mielestäni todella hauska ja mielenkiintoinen päiväkirja omista tekemisistä. On myös mukava seurata kavereiden tekemistä kannustamalla ja kommentoimalla.

Mun HeiaHeia-merkintöjen mukaan vuonna 2016: 

• Liikuin 717 tuntia ja 22 minuuttia, joissa on 722 eri treeniä, 91 eri lajia  (mukana mm. siivousta 63 tuntia!)
• TOP5-lajiani olivat pyöräily (1971km), juoksu, kahvakuula, siivous ja hiihto (374km)
• Juoksin 960 kilometriä ja suunnistin 85 kilometriä.
• Sairausmerkintöjä on 4. Puolikuntoisia päiviä on varmaan kolminkertainen määrä.

Karhuviestin muistomitali vuonna 2016

Vastaavaa lajikirjoa en alkavalla uudella vuodella saavuta. Tulipa kuitenkin todistettua, että monipuolisuudesta on hyötyä! Vaikka juoksukilometrit jäivät tänä vuonna edellisvuosia selvästi pienemmiksi, koin kestävyyskuntoni kohentuneen ja ajat paranivat kuitenkin juoksumatkoilla ja maksimivauhti niin testeissä kuin kisoissa.
Vuoden 2016 kisoja ja testejä:

• Huhtikuussa Karhuviestissä olimme naisten työpaikka-sarjassa 2. Mulla oli aloitusosuus 7,4km, joka meni aikaan 31,20min. Mun keskivauhti oli 4.14min/km. Tästä pääset kisarapsaan.
• Elokuussa oli Helsinki City Maraton, jonka oli tarkoitus olla rento fiilistely juoksu ja päätavoite oli asetettu syksyn Kankaanpään maratonille. Juoksinkin ehdottomasti parhaan maraton juoksuni ja ennätys paukkui reilusti. Aika oli 3:42:35 (nettoaika). Tästä pääset kisrapsaan.

HCM 2016 maalissa :)

• Pääsin kahdesti juoksemaan Kuortaneella 6x1000m laktaattitestin. Keväällä suoraan yövuorosta ja syksyllä paremmilla pohjilla. Tulokset parani molemmissa, niin kestävyyden kuin vauhdin osalta.
• Syyskuussa suunnistuksen SM-sprinteissä mun vauhti riitti hätyyttelemään kärkisijoja ollessani lopulta 4. ikänaisissa. Vauhtiin olin tyytyväinen, mutta muuten suorituksestani jäi kovasti hampaan koloon niin karsinnasta kuin finaalista. Tästä pääsee kisarapsaan.
• Kestävyyskuntoni oli kohdillaan kesäkuussa Venlojen- ja Jukolan viesteissä Lappeenrannassa, heinäkuussa Multisport-kisassa Ylistarossa ja lokakuussa Peurunka-rogainingissa. Jaksoin kisat hyvin loppuun asti ja vaikka mikän näistä reissuista ei mennyt aivan kömmähdyksittä, jäi päällimmäiseksi kuitenkin todella hyvä fiilis :)

Venlojen viestin lähtö kesäkuussa 2016

• Tiivis kisaputki syksyllä nujersi haaveeni juosta elämäni maraton aika Kankaanpään maratonilla lokakuussa. Kroppa ei päässyt kunnolla palautumaan ja jalat leikkasivat kiinni. Tällainen kisakauden päätös harmitti, mutta aina näistä oppii tulevaisuutta ajatellen. Tästä pääset kisarapsaan.

Oman treenaamisen ohella olen päässyt hyppööttämään erilaisia ryhmiä ja yksilöohjauksessa kasvotusten yksittäistä ihmistä hänen henkilökohtaiset tavoitteet silmällä pitäen. Molemmat ovat mielenkiintoisia, haastavia ja innostavia kokonaisuuksia, joissa mä ohjaajana toimin omalla persoonallani. Vuoden aikana oon ohjannut muun muassa Potkua Porukasta-ryhmää, joka koostui ihanasta kaveriporukasta. Ohjelmassa oli monipuolista liikuntaa, ravintoon liittyviä tehtäviä ja kannustamista kohti parempaa hyvinvointia. Keväällä ohjasin aikuisten vesijumppaa Jalasjärvellä ja se olikin yllättävän hikistä hommaa huhtoa vaatteet päällä altaan reunalla. Ensimmäinen EnergiA juoksukoulu alkoi toukokuussa ja tämä ryhmä pienin osallistuja muutoksin jatkuu edelleen talvijuoksutreeneillä. Naiset ovat ihanan innostuneita ja se tarttuu ohjaajaankin :)

Lisäksi kahvakuulatreenejä oon ohjannut Jalasjärvellä sekä Ilmajoen Neirossa ja Ahonkylässä. Monet näistä ryhmistä jatkuvat ja jotain uuttakin on keväällä alkamassa :)

Potkua Porukasta -ryhmä Joupiskalla mäkitreeneissä.

Huhtikuussa oli viimeisin kahvakuulaharjoittelun peruskurssi. Näitä ei ainakaan toistaiseksi ole tulossa lisää. Samoin jatkokurssia tai Extreme kuulailua ei ole suunnitteilla, sillä yhteystyökumppanini Marjut jättäytyi liikunnan ohjauksesta muiden työkuvioiden vuoksi ainakin toistaiseksi sivummalle. Meillä oli hauskaa yhdessä ja on edelleen kun muissa merkeissä tavataan. Kiitän Marjut sua kun vaan pistettiin Metraining, blogi ja muut pystyyn :D!

Huhtikuun kahvakuulaharjoittelun peruskurssilla.

Liikunnan lisäksi vuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja. On ollut hyvinkin energisiä päiviä, mutta myös sellaisia kun ei vaan olisi jaksanut unen puutteen vuoksi. Useat lämpöiset hyvää tarkoittavat sanat ja halaukset ovat kantaneet ilkeyden yli. Kiitän :) Elämä ja ympäröivä maailma antaa ja ottaa paljon. Liikunnan avulla mä jaksan omissa haasteissani.

Toivotan kaikille turvallista vuodenvaihdetta ja positiivista energiaa vuodelle 2017!

On hienoa avata taas uusi puhdas lehti vuodelle 2017. Lähdetään näitä sivuja täyttämään taas avoimin mielin :D!

~Eija~

Nastat vaan on nasta juttu pyöräillessäkin!

Ihana joulunaika takana; sopivasti vapaata ja työntekoa, kohtuudella jouluruokia ja herkkuja sekä mukavia mieltä virkistäviä lenkkejä ja sukulaisten tapaamisia. Oli myös äärettömän liukasta ja märkää, pikkupakkasta ja jäätynyttä lumikerrosta pyöräteillä. Jouluviikolla oli pitkästä aikaa mahdollisuus pyöräillä töihin, kun töiden jälkeen ei ollut kiire hakemaan lapsia hoidosta, kuljettamaan harrastuksiin tai itsellä ohjaamaan mitään treenejä. Ihanalla TREK-maastopyörälläni porhalsin töihin kielikeskellä suuta ja vältin kuin vältinkin kaatumisen, mutta hiukankin huonommalla tasapainolla olisi tarinan loppu voinut olla toinen. Tästä kaikesta se ajatus kuitenkin lähti ja ehdin kuin ehdinkin heittää vielä toiveen joulupukillemme ;)

Kerro kerro kuvastin...

Ninnin vinkkauksesta toivoin tuplarenkaat nastoilla, eteen ja taakse takaamaan mahdollisimman rennon ja mukavan talvipyöräilyn. Olin ollut kiltti ja mieheni..siis joulupukki toteutti toiveeni täydellisesti! Tapaninpäivänä pääsin testaamaan renkaita tosi tilanteessa, kun taas rullailin töihin. Tai no tässä vaiheessa ehdittiin vasta eteen vaihtaa nastallinen rengas, mutta jotenkin heti oli selvästi rennompaa meno. Kelikin toki oli erilainen kuin edellisellä viikolla, kun kesken matkanteon alkoi satamaan vettä muuttuen pian iso retaleiseksi räntäsateeksi. Kastuin oikein kunnolla...

Mun joululahjani!

Työkaverit kehuivat. että oli tosi liukasta, varsinkin tänään tiistaina. Mä en sitä varsinaisesti huomannut, joten nämä nastat taisivat läpäistä testin kirkkaasti. Nastat pyörän renkaissa nostavat talvipyöräilyn aivan toiselle tasolle, eikä selitykseksi pyörän jättämiselle talliin riitä enää kuin yli 10 asteen pakkanen, hirrrrrvee lumisade ja tosi väsynyt pyöräilijä (niin ja valitettavasti se tiukka aikataulu kun arki taas koittaa...). 

Vauhdissa.

Märkiä rasoja taivaantäydeltä Tapaninpäivänä!

Jo näin parin nastarengaspyöräily kerran jälkeen voin suositella nastoja!

Mun IceBug-talvinastalenkkarit ostin viime talven lopulla ja suosittelen niitäkin! Tarinaa yhteisen polkumme alkutaipaleelta löytyy täältä. Taas syksyn jälkeen nastat kengänpohjassa hiukan tuntuivat kovilta jalkapohjaan, mutta helposti niihin jalka tottuu ja pitemmätkin juoksulenkit oon niillä juossut ilman hiertymiä. Parasta nastoissa on rentouden saaminen liukkaallakin ja silloin voi keskittyä muihin asioihin.

Päivä korkattu pyöräillen ja sitten töihin.
(kuva otettu työajan ulkopuolella)

Pitävää ja nastaa menoa kaikille teille lukijoille :D!

~Eija~

Hyvää Joulua!

Joulunajan rauha laskeutuu pikku hiljaa meidän kotiin. Tai oikeastaan sama iloinen ja reipas meno jatkuu, mutta jokainen saa hetken hengähtää arjen pyörteistä ja nauttia jouluisesta jännityksestä ja tunnelmasta. Joulusiivot on tehty pitkin viikkoa, leivottu on ja kinkku paistettu. Joulukortteja lähti maailmalle ja me saimme useita ihania tervehdyksiä ja yllätyksiä. Kiitän näistä jokaisesta :)

Jouluisia kaurakeksejä, nam.

 Mun jouluun kuulu perheen seuran lisäksi myös työntekoa sairaanhoitajana. Joku voisi kuvitella, että on kurjaa olla töissä jouluna, mutta eipä se niin ole! Työkavereiden kanssa muutenkin tulee oltua vuoden aikana paljon tekemisissä, joten he ovat kuin yksi perhe. Hyvällä porukalla joulusta tulee juhla myös töissä.

Liikkumaankin aion joulunaikana ehtiä. Voipa sitten "luvan" kanssa vähän herkutellakin ;)

Toivon jokaiselle hyvää ja turvallista, toiveiden mukaista joulunaikaa!

Pidetään toisistamme huolta ja otetaan ihan rauhallisesti :)!

~Eija~

Laktaatteja ja kiitoksia :D!

Mulla on ollut ilo ohjata usampaakin ryhmää kuluneen vuoden aikana. Kahvakuulatunteja olen ohjannut kohta kolme vuotta ja erilaisia kehonpaino- ja kuntopiiritreenejä toista vuotta. Lisäksi alku vuodesta ohjasin vesijumppaa ja keväällä alkoi ensimmäinen juoksukoulu. Juoksukoululaisten innostus ja luotto muhun on jatkunut niin, että treenit jatkuvat edelleen yhteisillä talvijuoksutreeneillä. Ryhmässä on valtavasti voimaa ja moniulotteisuutta, se luo kantavaa yhteishenkeä ja kannustusta heikoille hetkille. Luottamuksellisessa ryhmässä on helppo jakaa juoksun iloja ja suruja sekä sen ulkopuolisia asioita. Jokainen osallistuja tuo ryhmään paljon ja on ollut ihana tutustua teihin jokaiseen :D

Testi välineitä

Eilen, maanantaina oli talvijuoksuryhmän tämän vuoden viimeinen tapaaminen. Meillä oli retki Kuortaneelle urheiluopistolle ja ohjelmassa oli juoksijan tasotesti, eli laktaattien mittaus. Halukkaat (ja terveenä olevat) juoksivat 6x800m. Aistittavissa oli sopiva jännitys, joka edesauttaa keskittymiseen. Tästä porukasta ei myöskään iloisuus ja positiivisuus puutu, joten en "valmentajana" ollut huolissani yhtään. Tällainen hallissa maksimisykkeisiin juostava testi on muutenkin melko turvallinen ja valvojat ovat koko ajan läsnä. 

EnergiA juoksuryhmäläisiä

Ainoastaan Teija oli aikaisemmin tasotestin juossut, joten muille tämä oli ihan ensimmäinen tällainen kokemus. Etukäteen oli vain olettamuksia ja kokemuksia lenkeiltä omista sykkeistä. Kaksi ensimmäistä kierrosta ovat haasteelliset, kun pitää jarrutella. Seuraavat kaksi helppoa pk-vauhtia ja kaksi viimeistä melko raastavaa. Juoksuryhmäläiset vetivät todella hyvin! Tulokset luvattiin vielä ennen joulua lähettää ja sitten pääsemme niitä tarkemmin tutkimaan ja ottaa sykerajat käyttöön lenkeille.

Kolme 800m vetoa takana, kolme reippaampaa edessä.

Testin jälkeen viivähdimme Kuortanehallin tunnelmassa keskittyen yhdessä kehonhuoltoon. Hyvät alkulämmittelyt oli jo tehty, joten keskityimme aktiiviseen venyttelyyn ja liikkuvuuteen juoksijalle sopivilla liikkeillä. Erityishuomio oli lonkankoukistajissa, reisissä, pohkeissa ja nilkoissa.

Tuntuu niin että naurattaa ;)

Täsmällisempää lihashuoltoa olimme aikaisemmin syksyllä jo harjoitelleet putkirullilla ja nyt välineenä oli helposti mukana kulkeva, edullinen ja aivan loistava tennispallo! Sillä rullailimme lämpöisiä jalkojen lihaksia. Kaikki löysivät kireitä paikkoja ja ilo oli ylimmillään :D Rullailee sitten putkella tai pallolla, on jaloissa aivan ihana rentous sen jälkeen. Veri kiertää ja lihakset ovat rennot ja palautuneen tuntuiset.

Täsmä osumaa lihasjäykkyyksille.

Kiitän energisiä juoksuryhmäläisiä kuluneesta vuodesta :)

Ilman teidän innokkuutta mun ideat loppuisivat nopeasti ja hymy hyytyisi, nyt niin ei ole lähelläkään tapahtuakseen! Juokseminen jatkuu Jouluna ja sen yli :D!

EnergiA juoksutreeni porukkaa :)

Kiitän myös energisiä treenaajia Neirossa, Ahonkylässä ja Luopajärvellä :)!
Kaikki vakikävijät ja kerran tai pari piipahtaneet, olette jokainen antaneet mulle valtavasti energiaa ja iloa. Toivon, että jokainen on kokenut saaneensa hyvän treenin juuri itselleen ja ryhmän tsemppi on auttanut jaksamaan tekemään sarjan loppuun asti! Toivon myös, että jokainen on kokenut voivansa tulla ryhmätreeneihin juuri sellaisena kuin on.

Neiron sporttiporukka ja villasukkatreenit :)

Itselläkin on ollut toisinaan huono päivä alla, jokin asia on vaivannut mielessä tai on ollut valtava väsy. Kummasti sitä on aina kuitenkin tempautunut mukaan tekemiseen, unohtanut hetkeksi murheet ja keskittynyt juuri siihen hetkeen. Ei sitä aina uskoisi, mutta kunnon kahvakuulatreeni tai mäkijuoksut saattavat antaa sellaisen buustin, että ajatukset ovat tunnin jälkeen paljon kirkkaammat. Uskallan väittää, että joku muukin on joskus kokenut saman :)

Ahonkylässä kahvakuulatreenit :)

Ensi vuoden puolella samat ryhmät jatkuvat (seuratkaa ilmoittelua!) ja jotain uuttakin on mulla alkamassa. Innolla odotan ensi vuoden treenejä ja haluan tuoda teille liikunnan iloa ja sopivasti haasteita :)

Luopajärvellä kahvakuulatreenit :)

~Eija~