Komian Kirkon Hölkkä

Eilen juostiin Ylistarossa vuoden 2017 Komian Kirkon Hölkkä . Keli oli justiinsa juoksijan keli; hapekas ja pölytön aamupäivän pienestä sateesta johtuen ja 5 astetta plussalla. Edellisenä päivänä suurin osa reiteistä oli saatu harjattua hiekoitushiekasta puhtaaksi, joten juoksijoilla oli kelpo alusta keväiselle juoksulle. Mukavasti oli porukkaa paikalla ja hienoja suorituksia nähtiin.

Lähdön tunnelmaa.

Jokainen juoksija saa muistomitalin. 5 ja 10 km reiteiltä saa lasisen ja ½maratonin juosseet saavat ainutlaatuisen Ylistaron komian kirkon kuvaisen mitalin. En ollutkaan ennen tuota kirkon kuvaista mitalia nähnyt ja se on kyllä hieno! Pitääpä joku kevät lähteä puolikas juoksemaan, että saan tuon omiinkin kokoelmiini.

½maratonin muistomitali.

Sarjojen parhaat saivat kiiltävät pokaalit.

Mä sain arpoa osallistumisen haluamalleen matkalle ja facebookissa MEtrainingin sivuilla Markoa onni suosi arvonnassa :) Mutta epäonnekseen Marko oli loukannut nilkkansa eikä voinut juoksuun osallistua. Päätin arpoa uudestaan ja Maarika ystävänsä houkuttelemana osallistui arvontaan ja voitti :D 

Maarika tykkää juosta ennemmin metsässä poluilla ja mättäillä, mutta hyvillä mielin lähti 10km maantiejuoksuunkin. Ensimmäiset 6km kulki tutun kanssa jutellen ja sitten Maarika päätti nostaa vauhtia. Viimeiset 3km oli inhottavaa vastatuulta, mutta paukkuja jäi silti reippaaseen loppukiriin - sellaiseen jossa tulee hiukan häjy olo. Maalissa Maarika jaksoi hymyillä hyvän juoksun jälkeen. Keväämmällä Maarikalla on edessä muun muassa Bodom Trail. Onnea sinne ja kaikkiin muihinkin tuleviin juoksuihin ja kiitos osallistumisesta :)!

Hyvä Maarika!

Mulla kisat kulki makkaroita pyöritellen ;) Olin siis tällä kertaa toimitsijana ja sekin oli oikein mukavaa. Jos juoksemaan olisin mennyt, olisi matkana ollut 10km. Koskaanhan en ole virallisesti tarkistusmitattua kymppiä juossut ja siksipä kiinnostaisi kokeilla omaa aikaa. Pitää nyt tutkailla vaihtoehtoja ja käydä se (sekä cooperintesti) jossain sopivassa välissä rykäisemässä.

Evästä ;)

Toimitsija hommista kiirehdin vielä sairaanhoitajan hommiin iltavuoroon. Päivä oli siis melko täysi ja kiireinen, joten oli ihana palautella kroppaa ja ajatuksia juoksemalla rauhallisesti töistä kotiin. Oli ihanan lämmin ja tyyni keli ja hyvin näki ilman lamppua ilta kympin jälkeenkin. Kyllä se kevät sieltä tulee, vaikka pakkasiakin kuulemani mukaan on tälle viikolle vielä luvattu...

Se on sitten Pääsiäisen hiljainen viikko alkanut ja usealla on lyhyempi työviikko. Virpomisoksia pitää lasten kanssa käydä etsimässä ja pistää koristelukökkä pystyyn. Etelä-Pohjanmaalla lapset kiertelevät virpomassa perinteisesti Pääsiäislauantaina, joten meillä on herkuttelut vielä edessä :)

Hyvää Pääsiäistä kaikille!

~Eija~

Vielä ehtii :)

Tänään vielä ehtii osallistua komiaan arvontaan 

Komian Kirkon Hölkkään Ylistarossa! 

Eli tarjolla olisi yksi osallistumisoikeus haluamallesi matkalle tulevana sunnuntaina. Onko se juoksukautesi kisa-avaus, testi omasta kunnosta, fiilistely lenkki yhdessä tai ystävän kanssa vai kenties ex tempore sunnuntai lenkki? Kuinka vaan, sillä tapahtuma on juuri sopiva näihin kaikkiin.
Tuolta pääset -> arvonta postaukseen :)

Kaikki arvontaan osallistuvat ja voitti tai ei, mutta juoksemaan tulee, saavat multa pienen yllätyksen. Teidän tehtävä on vain bongata mut tapahtumasta :)

Mä siis olen myös tulossa hölkkään, mutta vielä auki että juoksemaan vai muita hommia tekemään.

Nähdään!

~Eija~

Hyviä harmaita hetkiä

Olipa mukava viikonloppu, kaikesta harmaudesta ja lumi-räntä-vesisateesta huolimatta. Mun oli tarkoitus olla lauantaina juoksemassa Eurajoelta Poriin yksi pätkä Karhuviestissä työpaikkajoukkueessa, mutta musta riippumattomista syistä johtuen lenkit teinkin sitten omilla kotinurkilla. Eikä muuten harmita enää yhtään :) 

Lauantaina meillä oli suunnistuseurani naisten yhteislenkki heti aamutuimaan. Jotenkin nämä aamulenkit tuntuu nykyään niin parhailta ja niillä saa päivän vauhtiin iloisesti. Loppu päivän ehtii tehdä vaikka mitä ja virtaakin riittää, kunnes toki ilta kympiltä on jo ihan valmis nukkumaan. 

No se meidän lenkki suuntautui Kyrkösjärven rantoja pitkin metsäpoluille. Edellispäivän lumisade oli tehnyt metsän todella märäksi ja peittänyt jäätiköt tehokkaasti. Nastat jalassa eivät olleet yhtään huonot. Kierrettiin reilu 8 kilometriä veto- ja kartanlukuvastuuta kilometrin välein vaihdellen. Ehti mukavasti jutella jokaisen kanssa, menneitä, tätä hetkeä ja tulevaa. Kiitos jokaiselle seurasta :)

Suunnistajanaisten yhteyslenkki.

Lenkin jälkeen ilokseni kotona odotti maittava ruoka valmiina, jälleen kerran. Vaikka se on äärettömän kurjaa, että mieheni toipuu parhaillaan katkenneen akillesjänteen korjausleikkauksesta ja on melko sidottuna vielä toistaiseksi kotiin, ei mun ole tarvnnut parin viime viikon aikana kovinkaan montaa kertaa ruokaa laittaa. Ja mieheni tekee vielä oikein hyvää ruokaa ja sitä on riittävästi. Kodin siivoaminen, pyykinpesu ja lasten kuskaus onkin sitten jäänyt täysin mun hoidettavaksi, kun yhdellä jalalla konkkaamalla ne olisivat turhan työlästä ja vaarallistakin.

Lauantain lounas :)

Tänään sunnuntaina päätin aamutuimaan lähteä taas metsään, joten kello vaan ajoissa herättämään ja hetken venyttelyn jälkeen ylös. Lauantaina oli avoin polkujuoksuporukka käynyt Ilmajoen Santavuorella juoksemassa lenkin ja tiesin, että siellä on reitti merkattu huomionauhoin. Kaivelin vanhan suunnistuskarttani ko alueelta ja hahmottelin siihen itselleni reitin.

Santavuoren jäisiä polkuja.

Omassa rauhassa sain mennä. Lumessa oli edellispäivän lenkkeilijöiden lenkkareista jälkiä ja joku oli ollut koiran kanssa liikkeellä. Oli ihanan hiljaista, jonka rikkoi vaimea, mutta selkeästi kuuluva tuulivoimamastojen propellien humina ja satunnainen kolina. Hengästyi oikein kunnolla kun kiipesi Isollesantavuorelle mennessä ja tullessa. Maisemia ei paljon näkynyt, kun oli niin valtava sumu. Polut olivat jäiset ja märät. 13 kilometrin lenkin sain tehdyksi ja kropassa tuntui ihanalta. Epätasainen, jopa liukaskin maasto vaatii tarkkaavaisuutta aivan toisellalailla kuin maantiellä juoksu. Vaikka vauhti on paljon hitaampaa, on matkan teko paljon mieluisempaa.

Mahtavia jyrkänteitä.

Nilkat saivat mukavaa treeniä ja itse nautin kun sai pitää karttaa kädessä ja herätellä kartanluku herkkyyttä kesän suunnistuksia ajatellen. Santavuori on kyllä lähialueen yksi haastavimmista suunnistusmaastoista kaikkine kivineen, jyrkänteineen ja korkeuskäyrineen. Pari kertaa olen siellä kunnolla pyörinyt ja hakenut oikeita koordinaatteja ;) Oikeasti aivan hyviä ja huvittavia muistoja jo näin vuosien takaa.

Eivät päässeet talvinastalenkkarit vielä lomalle.

Uusi viikko uusine polkuineen taas edessä.

Mukavia ja mieluisia polkuja kaikille :D

~Eija~

Komia A*R*V*O*N*T*A

* Yhteistyössä Ylistaron Kilpa-Veljien Suunnistusjaoston kanssa*

Etelä-Pohjanmaalla Ylistarossa, joka nykyään on liittynyt Seinäjoen kaupunkiin, järjestetään perinteinen 

Komian Kirkon hölkkä sunnuntaina 9.4.2017.

Matkavaihtoehtoina ovat 5km, 10km ja ½maraton, jotka kaikki on tarkistusmitattu 2013. Kaikki reitit ovat tasaiset ja kulkevat mukaillen Kyrönjoen kaunista rantaa. Sarjoja löytyy kävelystä pääsarjoihin. Tapahtumassa voi testata tosissaan omaa kevät kuntoaan tai nauttia rauhallisemmin liikunnan ilosta ja hyvästä seurasta.

Vuoden 2016 lähtö Kirmaushallilta.

Nimensä hölkkä on saanut paikkakunnalla sijaitsevan kirkon mukaan, josta Ylistaro kenties parhaiten tunnetaankin. Komia kirkko on Suomen kolmanneksi suurin ja sinne mahtuukin 2500 kuulijaa. Se valmistui vuonna 1850 ja vihittiin käyttöön vuonna 1852. Kirkko näkyy kauas, myös hölkkä tapahtuman reiteille. 

Ylistaron Komia kirkko

Jos juoksukautesi on vielä avaamatta tai aikatauluihisi vaan sopii, lähde kokemaan idyllinen kylähölkkä keskellä lakeuksia. 

Mulla onkin ilo saada arpoa teidän lukijoiden kesken yksi osallistuminen mille matkalle tahansa tämän vuoden tapahtumaan :)

Kirjoita siis kommentti joko tänne blogiin tai MEtraining-facebooksivuille postauksen alle, minkä matkan valitsisit ja jätä myös sähköpostiosoitteesi. 

Osallistumis aikaa on keskiviikkoon 5.4. klo.21 asti.

Jos arpaonni ei suosi, ehdit kuitenkin ilmoittautua edullisemmin ennakkoon aina perjantaihin 7.4. asti ja viime hetkeen jännittävät pystyvät ilmoittautua vielä paikan päälläkin. 

Tapahtuma sivuille ja ilmoittautumislinkkiin pääset tästä! 

10km:n ja puoli maraton reittien Kyrönjoen ylitys.

Toivotan itseni ja Ylistaron Kilpa-Veljien suunnistusjaoston puolesta kaikki juoksijat ja juoksusta kiinnostuneet tervetulleeksi kotoisaan Ylistaroon nauttimaan liikunnan riemusta :D!

~Eija~

Viisarit kesäaikaan

Lauantaina jo vihjailin, että sunnuntaina on tarkoitus leppoisan lauantai-päivän jälkeen juosta lujaa. Lähdin nimittäin 

Viisarinkääntöhölkkään Nurmoohin. 

Niitä kelloja kun nyt ainakin toistaiseksi siirretään ees taas kaksi kertaa vuodessa, järjestetään tämä pieni kylä hölkkäkin samoina viikonloppuina. Vaihtoehtoina on juosta 3 tai 6 kilometriä ja tämä jälkimmäinenhän on just passeli kevään kova juoksutesti itselle. Mutta en mä kyllä yhtään tykkää tämmöisistä raasto matkoista, kun siinä pitää mennä niiiin lujaa ja hetkenkin höllääminen kostautuu loppuajassa. Sunnuntaina sattui vielä melkoinen maaliskuun puhuri, että tiedossa oli vastatuulta joka tapauksessa jossain kohdassa.

Kesälenkkari kausi avattu :)

Ja voi että mä taas niin jännitin. Arvoin vaatteiden kanssa moneen otteeseen, kun kuitenkin mittari näytti 11 astetta plussaa, eikä tuo kova tuuli kuitenkaan ollut kylmä. Vielä 10 minuuttia ennen starttia kiskaisin pitkät kalsarit  juoksuhousujen alta ja olisin tuolle takillekin voinut tehdä saman. Lähtöluvan jälkeen ei sitten enää ehtinyt jännittämäänkään, vaan piti juosta.

Eka kilsa tuntui aivan helpolta, mutta menin sen mulle aivan liian lujaa - oma mittari näytti 3:56. Hidastin tietoisesti, koska tavoite oli mennä jotain 4:10-4:20 vauhtia. Pyöräteillä oli paksu kerros hiekoitussoraa ja useat hyppäsivätkin autotielle hiekattomalle alustalle juoksemaan. Valtatien alituksen jälkeen käännyttiin kohti Atriaa ja sivutuuli tuli kuvioihin. Matka kääntöpaikalle tuntui pitkältä! Kärki tuli loikkivin askelin vastaan ja itse yritin vain pysyä edellä menevän peesissä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuntui kamalalta. Käännöksen jälkeen sai jo pikku maistiaisen vastatuulesta ja valtatien uudelleen alituksen jälkeen se iski voimallaan päin. Inhottavaa ylämäkeä siihen samaan syssyyn. Ai että jalkoja painoi, mutta eteenpäin oli vaan runnottava. Hitain kilometri tuli tässä, 4:35.

Ennen starttia vaatetuksen arpomista.

Loppu suoralla jo parin sadan metrin päästä näki kisa-ajan ja se vääjäämättömästi raksutti lopulliseksi ajaksi 26:06. Jos nyt oikein laskin, niin keskivauhdiksi tuli näin ollen 4:21, eli en päässyt tavoitteeseeni. Sekunnin per kilometri nyt ainakin olisi pitänyt saada pois...

Juoksun jälkeen keuhkot olivat rutistuksesta ja katupölystä ihan puhki ja vasemmassa pakarassa juili ikävästi. Pientä palauttelua ja nopeasti kuivat vaatteet päälle, sillä vilu meinasi tulla aika nopeasti.

Naisten pääsarjassa tulin toiseksi enkä tosiaankaan hävinnyt huonolle, sillä voiton vei ylivoimaisesti Sari Anttonen, Suomen maajoukkuesuunnistaja. Hienoa katsella toisen menoa, kun se näyttää niin helpolta :)

Heti palkinto käyttöön.

Palkinnoksi sain mukaani sauvasekoittimen :) Tokihan sitä piti heti testata ja iltapalaksi tein perus smoothien -> banaania, maitorahkaa, vähän mansikkaa, maitoa ja cashew-pähkinöitä. Hyvää :)

Kisapäivän iltapala.

Juoksun, syömisen ja huilin jälkeen olo on taas ihan hyvä ja loppu viimein oon ihan tyytyväinen juoksuun. Onpa nyt oma pohja-aika, mitä voi lähteä tulevissa Viisarinkääntöhölkissä parantelemaan. Ja onpa tämä epämiellyttävä kevät raasto nyt tehty! Mun suunnitelmissahan oli mennä juoksemaan viikon päästä kova kisa Karhuviestiin, jossa myös on tällaisia lyhyitä, alle 10 kilometrin osuuksia, mutta emme saaneetkaan työpaikkajoukkuetta kasaan :(  Tämä nyt hiukan korvasi sitä.

Uusi viikko on taas työrintamalla melko kiireinen ja sehän nipistää omia treenejä, mutta liikkeessä pysytään silti. Mukavaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille :)!

~Eija~

Tavallinen lauantai

On päiviä ja viikkoja kun mennään tiukalla aikataululla paikasta toiseen ja tekemättömät hommat huutaa tekijäänsä. Tällä kuluneella viikolla mulla on kuitenkin ollut mahdollisuus ottaa rennommin. Oon saanut nukuttua yöni hyvin ja päivisin oon saanut tehtyä työni ilman stressiä ja kotonakin yhtä sun toista. Ei sillä ettenkö olisi asioita unohdellutkin, mutta se on nykyään enemmän normaalia kuin poikkeus. 

Tulipa sitten tällainen tavallinen lauantai, että sai nukkua aamulla niin pitkään kuin nukutti, aamun siivoilujen jälkeen söimme ja sitten lähdimme nauttimaan kauniista maaliskuisesta auringonpaisteesta metsään. Seuraksi saimme ystäviä :)

Toki munkin piti päästä ylös kiiparoimaan. Laavu on tuolla alhaalla.

Kohteeksi valikoitui Kivenmaan laavu, jonka löysin Niinan kanssa polkulenkkeillessämme. Tuosta lenkistä löytyy juttu täältä. Tiesin, että tämä paikka on niin lasten mieleen ja vaikka vajaan kolmen kilometrin patikoinnin loppu puolella pikkuväki meinasi ettei jaksa enää yhtään kävellä, niin kivenlohkareet nähtyään väsy haihtui savuna ilmaan ;)

Äiti-ihmisillä oli hiukan kylmät väreet niskassa, kun lapset kiipeilivät lohkareilla ylemmäs ja ylemmäs. Pahemmilta kolhuilta kuitenkin selvittiin, vaikka repaleisia haalarin polvia ja sammaleisia takapuolia saatiin sitäkin enemmän.

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.

Ei retkeä ilman eväitä ja tänään ne olivat luonnollisesti nuotiomakkarat ja -vaahtokarkit, namskis :D!

Kiitos ystävät <3

Hyvää :)

Tänään en lähtenyt tekemään mitään omia täsmä treenejä, vaan ennen saunaa kiskaisin sopivat alkulämmöt halkomalla tulevien vuosien polttopuita. Aivan super hauskaa ja toimii loistavana lihaskuntotreeninä käsivarsille, hartioille ja keskivartalolle. Tätä ei malttaisi edes lopettaa kun vauhtiin pääsee :)

Yöllä siirretään kelloja tunnilla eteenpäin. Tutkimusten mukaan terveydelle vaarallinen asia. Vuorotyöläisenä pyörittelen asialle ihmeissäni päätäni. Joopa joo. Oli sitten vaarallista tai ei, huomenna on tarkoitus kokeilla juosta lujaa. Ikävän kovaa tuulta luvattu, joten saa nähdä joutuuko heittämään omat vauhti tavoitteet heti romukoppaan.

Nyt kuitenkin tyytyväisenä nukkumaan mukavan, tavallisen lauantain jälkeen.

~Eija~

Hisuttelua

Rakkaudesta lajiin, ei niinkään hiihtoon vaan suunnistukseen, tuli tänä viikonloppuna taas matkustettua Kaustisille asti kisaamaan. Ilmajoelta lumen perässä ajamista tuli yhteen suuntaan pari tuntia, mutta kyllä se taas enemmän antoi kuin otti. Koko talvi kun on kärvistelty niukalla lumella, ei pahemmin hiihtosuunnistuskisoja Etelä-Pohjanmaalla ole pystytty järjestämään. Mutta nyt yksillä järjestelyillä oli Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Finlands Svenska Orienteringsförbund ja Österbottens idrottsdistrikt alueiden aluemestaruus sprintti hiihtosuunnistuskisat. Aamupäivällä henkilökohtaiset ja iltapäivällä vielä parisprintti :)

Tämmöisellä numerolla tänään :)

Itse kuuluisin jo ikänaisiin, 35-sarjaan, mutta täällä olikin pääsarjan jälkeen seuraava ikäryhmä 40. Hiukan ilmoittautuessa sormi epäröi, mutta seurakaverin esimerkillä nimi listaan ja nöyrällä asenteella kohti starttia. 

En ehtinyt kunnolla etukäteen lukea kisasivuilta maastoraportteja, enemmänkin silmäilin perutaanko koko kisat, kun koko viikon oli ollut yötä päivää plussa kelit ja perjantaina koko Suomen pyyhkäisi vesisaderintama. Perumisesta ei ollut ajatustakaan, mutta järjestäjät suosittelivat jättämään ykkös sukset kotiin. Maastossa kuulemma paikoin maa paistoi ja joillain pätkillä uralla riitti lunta vain toiselle sukselle. Mulla kun ei ole kuin ne yhdet ykkös sukset ja sitten toiset ihan järkyttävän huonot, käytöstä poistetut sukset, niin tottakai mukana oli vain ne ykköset. Pitkillä perinteisen suksilla ei hiihtosuunnistusurille oikein kannata lähteä. Suretti rakkaiden suksien mahdollinen kohtalo... Lumen määrä kuitenkin lisääntyi määränpäätä lähestyessä eikä paikan päällä tilanne näyttänyt niin pahalta. 

Rastilippu ja roikkuvat leimasimet.

Kilpailunumero reiteen ja pientä lämmittely hyssyttelyä lähtöpaikalle, jonne oli noin 200 metriä matkaa. Taivaalta tuli hienoista vesi-räntää, jippijee. Lähdin meidän sarjan viimeisenä, joten eipä tarvinnut vilkuilla taakse. Alkuun heti reipas nousu mäelle ja arpomista mitä reittiä ykköselle menee. 

Hiihtosuunnistuksessa kartta on normaalia suunnistuskarttaa riisutumpi ja ladut on merkitty vihreällä. Leveät, luisteltavat ladut ovat yhtenäistä viivaa, tästä kapeammat katkoviivaa ja erittäin kapeat tai huonolaatuiset ladut ovat pisteviivaa. Luonnollisesti leveällä baanalla pääsee vikkelämmin ja täten se suorin reitti rastille ei aina ole se nopein vaihtoehto. Hiihtosuunnistuksessa tarvitaan reipasta hiihtovauhtia, mutta myös tarkkaa kartan ja maaston lukua, ettei vauhdissa porhalla oikean ladun ohi.

Alun pienen haparoinnin jälkeen suunnistus sujui ihan ok:sti. Kun en tuota valtavaa hiihtokuntoa omista, ehti rauhassa tehdä reitinvalinnat eikä ohihiihtoja laduilta tullut. Tokihan mä nyt hävisin kärjelle yli 5 minuuttia vajaan 4 kilometrin matkalla, mutta varusteet pysyi ehjinä, kiviin taikka kantoihin ajoa ei tullut ja maalissa olin aivan tyytyväinen :)

Parisprintin  toinen lähtö.

Kätevää, että samana päivänä pääsee vielä uudestaan starttaamaan tai oikeastaan vielä kahdesti, kun parisprintissä joukkueen molemmat suunnistajat menevät kaksi osuutta. Mun ja Elisan yhteisikä ei riittänyt naisten 80 sarjaan (yhteisikä pitäisi olla vähintään tuon 80 vuotta), joten henkilökohtaisen kisan lisäksi joukkue kisassakin jouduimme pääsimme pääsarjaan. Elisa ystävällisesti aloitti ja toikin joukkueemme vaihtoon oikein mallikkaalla suorituksella :) Oma osuus meni jälleen ihan ok:sti, oli jo tuttuakin maastoa ja kerran kaatua muksahdin kunnolla märkään lumeen. Elisa sivakoi kauniilla hiihtotyylillä (kyllä sen näkee kuka osaa hiihtää ja kuka ei..) viimeiseen vaihtoon ja mä ankkuroin meidät maaliin. Tämä viimeinen veto tuntui kaikista rennoimmalta ja vaikka aamupäivän sade oli muuttunut kauniiksi auringon paisteeksi ja pehmensi entisestään hiihtoalustaa, säästyin varuste tai henilövahingoilta koko päivän.

Vaihtoaluetta.

Nyt siirtyy sukset taas kesäsäilöön ja karttatelineen nostan autotallin seinälle odottamaan ensi talvea. Mukavaahan tämä taas oli, mutta seuraavaksi emit-leimasinta "vingutetaan" kesäkauden kisoissa ja iltarasteilla, jotka alkavat Etelä-Pohjanmaalla reilun kuukauden päästä. 

Maalissa on mukava hymyillä. Mä ja Elisa.

Viikonlopun kartat.

Kevät aurinko tulkoon sulattamaan jäät ja kuivattamaan polut - kesälenkkareita jo kaivelen kaapista :)

~Eija~