Puoliska Kyrönjoella

Ylistarossa Kyrönjoki-maratonilla yli 20 vuotta sitten juoksin ensimmäisen puolimaratonini, jolloin aika painui reilusti yli kahden tunnin ja muistan kuinka rankka reissu se oli. Siitä on tultu pitkä matka niin ihmisenä kuin juoksijana. Edellisen kerran sileän puoliskan oon juossut kolme vuotta sitten ja ennätykseni oli 1:43 plus sekunnit. Viime vuonna Inov-8 Trail polkujuoksukisassa Seinäjoella reilun 21 kilsan matkalla juoksin ajan 1:49, joten vahvasti ajattelin, että oma ennätys pitäisi olla saavutettavissa. Työvuorot osuivat sen verran sopivasti, että päätin osallistua Kyrönjoki-maratonille, jotka järjestettiin 33. kerran mun lapsuuden maisemissa.

Poseeraukset ennen starttia.

Viime viikon mäkivedoista ja jalkatreenistä nokkiinsa ottaneet etureidet eivät enää olleet kipeät, mutta onnistuin sitten vetämään takareidet hapoille aikaisemmin viikolla tehdyillä maastavedoilla. Perjantaina Fysiopisteen Eero availi mun kinttuja ja vaikka etureisissä ei lihassärkyä ollut, olivat ne melkoisen jumissa. Lisäksi molemmissa pohkeissa oli jumeja. Eero ne pehmitteli, mutta runnomaan ei lähdetty. Illalla tyttären kanssa käytiin vielä pururadalla juoksentelemassa, kun harjoittelimme tyttären ensi viikon maastojuoksukisoja varten ja mulle se oli kevyttä, sopivaa jalkojen rasitusta.

Eilen aamulla, kisapäivään herätessä jalat tuntuivat hyviltä, paitsi että oikea takareisi oli edelleen kosketus arka ja jo kävellessä se tuntui. Kyllähän se mietitytti, että pystynkö tällaisella jalalla juoksemaan niin lujaa kuin oon suunnitellut. Tavoite siis oli oma ennätys, eli alle 1:43 ja haave oli päästä alle 1:40. Jälkimmäiseen vauhdin pitäisi olla 4:40min/km. Ei siis mahdotonta, mutta 21,1 kilometriä on kuitenkin aika pitkä matka. Ensimmäiset 5 kilometriä kertoo jo aika paljon kuinka lähtee kulkemaan, joten päätin lähteä rohkeasti kokeilemaan.

Ekalla kierroksella, noin 6 km kohdalla.

Alku ruuhkan jälkeen pääsi hyvin juoksemaan omaa vauhtia ja kilometriajat paukutti melko tasaisesti 4:30. Eli suunniteltua kovempaa menin. Meno tuntui helpolta jalkojen kireyksistä huolimatta. Samassa porukassa juoksi naisten maratonin Suomen ennätystä hallussa pitävä Ritva Melender (ent Lemettinen). Ennätyksensä hän on juossut vuonna 1995, 2:28,00.

Huoltopisteen ohi juoksu.

Suurin piirtein 6 kilometrin jälkeen jalat alkoivat pikku hiljaa aueta ja oli helpompi antaa vain rullata. 10 kilometrin aika oli jotain 47 minuuttia, tarkkaa en osaa sanoa vaikka kello ranteessani joka kilometrin väliin piippasi. Tuntui hyvältä, joten päätin jatkaa samaa vauhtia niin kauan kuin jaksan. Varttimaratonin (10,5km) juoksijat jättäytyivät pois porukasta ja puoliskan ja täyden maratonin juoksijat jatkoivat kiertämistä. Kuitenkin koko ajan mulla oli näköpiirissä selkä, jota tavoitella ja ohittaakin. Toisella kierroksella kukaan ei tullut mun ohi. 

Vauhti pysyi hyvin yllä, oma rytmi säilyi ja hengitys pelasi. Kuuma oli ja parempi paita vaihtoehto olisi ollut lyhythihainen, mutta pitkällä mentiin. Lämpöasteita oli jonkin verran yli 10, tuulta ei lähes ollenkaan ja koko reittihän on tasaista asfalttia, joten nopea. Mulla ei ollut eväänä mitään ja vain toiselle kierrokselle lähtiessä hörppäsin kolme suullista vettä, muuten juoksin huoltopisteet ohi. Etukäteen olin jo edellisenä päivänä juonut runsaasti vettä, syönyt kunnolla (plus hiilareita perjantai herkuttelun merkeissä) ja aamu alkoi kunnon normi aamupalallani ja tunti ennen starttia Neolife Shake juoden. Näillä pärjäsin hyvin ja mahassa tuntui hyvältä. Nälkä tuli sitten juoksun jälkeen tunteja myöhemmin.

Riippusiltaa pitkin joen toiselle puolelle.

Se pitää sanoa, että viisi kilometriä ennen maalia kropassa alkoi jo väsy tuntua, mutta siitä huolimatta sain vielä viimeiselle kolmelle kilometrille vauhtia kiristettyä. Nopea vilkaisu kelloon kilometri ennen maalia sai hymyn huulille, kun tajusin että mä onnistun 😁

Tiukka kurvi maaliin.

Virallinen uusi puolimaraton aikani on nyt 1:35,01! 

Aivan mahtavaa ja olin niin helpottunut että jaksoin vaan. 

Kiitokset järjestäjille isosta työstä! Kaikki toimi hyvin!

New Balancen 880v7 lenkkarit olivat toista kertaa jaloissa ja tuntuivat niin hyviltä juoksun aikana. Toki iltavuorossa töissä, jonne kiiruhdin palkintojen jaon jälkeen, oikean jalan ulkosyrjässä tuntui kipua ja tänään aamulla se myös tuntuu, eli hiukan vielä on totuttelemista yhteiseloon.

Juoksun jälkeenkin hymyilyttää Sarin kanssa :)

Nyt otetaan taas muutama päivä vähän rauhallisemmin, sillä luvassa on ystävien seuraa ja vappuherkkuja. Fiilis on viritetty huippuunsa 😀

Naisten puoliskan ykkönen.

Mukavaa Vappua Kaikille!

~Eija~

Uudet lenkkarit

Mulla on ollut kolmet New Balancen lenkkarit, joista kahdet ensimmäiset ovat olleet ihan huiput mun jalkaan ja viime syksynä ostetut hiukan huti. Tämä huti ostos oli NB:n Vazee pace, jonka ostin kevyeksi ja nopeaksi asfalttikengäksi. Tätähän se varmasti onkin, mutta ei vaan istu mun vauhdissa kantapään kohdalta. Sain heti rakot ja vaikka useamman kerran kenkiä lenkille jalkaan kiskoin, ei ne tuntuneet hyviltä. Ovat jääneet kaappiin, kunnes kaivoin ne muutama päivä sitten esille pieneen testiin. Hyvin hitaalla vauhdilla kantapää pysyi paikoillaan eikä hiertymiä tullut, mutta en silti vieläkään lämmennyt. 

Mun toiset NB:n kengät 880v4-mallit, ovat todella tykätyt ja tästä johtuen todella käytetyt. Vaimennusta ei varmaan ole enää nimeksikään ja urheilukaupan mainoksen mukaan siellä oli perjantaina NB:n edustaja paikalla, joten mä kurvasin sinne. Mukaan otin molemmat edellä mainitut kengät ja kerroin saman stoorin. Kaupasta lähdin uudet NB:t kainalossa kotiin.

New Balance 880v7

Vaikka uudessa kengässä vanhaan tykättyyn on eroa vain viimeinen numero, on kenkä edustajan kertoman mukaan ihan eri. Pohja on erilainen, kengän pintakangas on erilainen ja monta muuta kohtaa. Profiili silti 880-mallinen ja mun kantapää asettuikin heti mukavan tuntuisesti paikoilleen. Muutaman metri kävely urheiluliikkeessä ei kerro kengästä vielä paljon, mutta ensituntuma sai mut kuitenkin vakuuttuneeksi.

Uusi ja vanha.

Halusin päästä testaamaan kenkiä mahdollisimman pian, mutta perjantaina ja lauantaina reisissä edelleen tuntui alkuviikon mäkinousut ja jalkatreeni ja toisaalta mulla oli jo muuta menoa. Mutta sopivasti sunnuntaille oli luvassa pitkä lenkki Ninnin kanssa. Ehkä suositeltavampaa olisi aloittaa kenkien sisäänajo lyhyemmällä pyrähdyksellä, mutta nyt mentiin tällä. 

Asfaltilla mentiin.

Ensimmäisen viiden kilometrin aikana oikean jalan ulkosyrjään sattui. Yritin kääntää askellusta sisäsyrjälle, mutta eihän se vääntämällä auta. Onneksi kipu lakkasi eikä loppu lenkillä ollut minkäänlaisia ikäviä tuntemuksia. Päinvastoin lenkki oli aivan ihana, olisin voinut juosta vaikka kuinka pitkälle, mutta lopetimme 27 kilsan jälkeen.

Uusien kenkien vaimennuksen tunsi, kantapää ei päässyt turhia nousemaan eikä ongelmallinen oikea jalkani puutunut yhtään. Toivottavasti tämän ensimmäisen lenkin fiilis ja tuntuma kenkään pysyy 😊

Evästauko.

Meillä on täälä Pohjanmaalla valtavat keväiset tulvat. Teitä on poikki ja joet tulvivat pitkälle rannoille. Hiekkatiet routivat ja ovat paikka paikoin todella huonossa kunnossa. Kaikkine ongelmallisine ja ikävine tilanteineen, ovat tulvat myös omalla tavallaan hienoja luonnon tapoja osoittaa voimaansa. Lenkillä ihailtiin veden virtaa ja kosken pauhua, kuivin jaloin.

Pohjanmaalla tulvii.

Pauhuntaa pienessä joen uomassa.

Lenkin jälkeen kotona nopeat suihkut ja ruokaa suuhun. Sitten Jaana tulikin mua hakemaan tankotanssin tutustumistunnille 😏 En sitten koskaan ole ko lajia kokeillut, eikä muuten ollut kukaan muukaan kahdeksasta osallistujasta. Oli hauskaa, haastavaa ja voimaa vaativaa touhua. Joko puristin tankoa liikaa tai liian vähän, en vain ymmärtänyt mihin suuntaan pitää lähteä tai vauhti loppui kesken. Mutta iloisia onnistumisia, oivalluksia ja naurua riitti myös!

Jee, mä pysyn tässä 😄

Hyvää keväistä viikkoa kaikille!

~Eija~

Hylkeen nahat jalkaan

Lenkin ja treenin jälkeen, on se sitten ulkona tai sisällä, on mun jalat yleensä aina ihan märät. Useimmiten se johtuu vain hikoilevista jaloista, mutta tähän vuodenaikaan, tällä asuinalueella jolla asun ja tällaisen lumitalven jälkeen syy löytyy myös kengän ulkopuolelta. Takin helmasta kengänpohjiin asti olen ravassa ja mitä alemmaksi varpaita kohti mennään, sitä märemmät varusteet ovat. Eihän märät varpaat mitään haittaa perus tunnin lenkillä ja lähellä kotoa tee, mutta annas olla jos matkaa taitankin useamman tunnin ja en aivan heti pääse kotiin. Kengät eivät voi olla vesitiiviit, paitsi tietysti jos lähden Nokian kumppareilla, mutta niillä juokseminen ei tosiaankaan innosta. Joten on syytä investoida sukkiin!

Tältä mun jalat näyttää perus lenkin jälkeen, normisukat jalassa...

Sukka asiaa oon pohtinut jo pitkään, tarkemmin ja vakavemmin ehkä tuolta viime syksyn Jämin suunnistusmaratonilta ja Komia Ilkanpolku tapahtuman ajoilta. Noiden tapahtumien aikana oli todella märkää, kylmää ja luntakin. Kuivin jaloin ei voinut selvitä ja kylmäkin tuli vaikka liikkeessä pysyi koko ajan parhaansa mukaan. Tässä olen nyt kuulostellut ja lueskellut erilaisia kokemuksia eri sukka vaihtoehdoista ja lopulta päädyin Sealskinzin ohuimpiin juoksusukkiin. Sukka kuvattiin vedenpitäväksi kalvosukaksi, joka sopii esimerkiksi vaellukseen, pyöräilyyn, juoksuun ja kävelyyn. Eli juuri sellaisiin tilanteisiin missä mä kuivia jalkoja tarvitsen!

Sealskinz Walking Thin Mid -kalvosukat

Sukkien sisäpinta on merinovillaa, sitten tulee vedenpitävä kalvo ja uloin kerros on polypropyleenia. Strechdry-materiaali tekee sukista joustavan ja silti pitää veden ja tuulen ulkopuolelle. Hinta posteineen oli yli 50€, joten todella toivoin niiden toimivan.

Sisäpinta miellyttävää merinovillaa.

Käteen sukat tuntuivat jäykiltä ja paksuilta. Niin ja ne näyttivät todella pieniltä! Ensiksi mietin kuinka saan ne jalkaani vedettyä, mutta mitä vielä, helposti sujahti. Varpaiden kohdalta tuntui melko napakalta ja sukka kuin puristi varpaita suppuun. Varret ulottuivat pohkeen puoleen väliin ja tuntuivat napakoilta kuitenkaan puristamatta. Sisäpinnan merinovilla oli todella miellyttävä paljaalle jalalle. Testilenkille mars! 

Viileässä kelissä varpaita ei palellut yhtään, ei puristanut, ei hinkannut eikä myöskään ahdistanut. Varpaiden välissä ei vesi lotissut ja muutenkin tuntui oikein hyvältä. Kotona vedin märät kengät jalasta ja kuulostelin miltä jaloissa tuntuu. Sukat rapisivat kuin jalassa olisi ollut muovipussit. Jalat eivät yhtään tuntuneet märiltä. Rullasin sukat jalasta ja yllätyksekseni jalkojen iho tuntui kostealta ja sukkien sisäpinta oli kostea, mutta merinovillan ansiosta kosteus ei ennen sukkien pois ottamista tuntunut. Ja vaikka jalat olivat hikoilleet, sai sukat kuitenkin nätisti pois jaloista, kun märkien normisukkien riisuminen on yhtä kiskomista. Käänsin sukat nurja puoli ulospäin kuivumaan ja tuulettumaan ja parin tunnin päästä takaisin toisin päin. 

Lenkin jälkeen edelleen lämpöiset jalat.

Testasin sukkia myös retkellä märässä metsässä, pohjasta rikkinäisillä kumppareilla. Alkuun kävelyä lumisohjossa, tunti nuotion äärellä istumista ja taas kävelyä. Sukat olivat aivan loistavat! Kylmä ei tullut, vaikka kumpparit imivätkin vettä ja sukkien ulkopinta kastui kunnolla. Kotona taas kuivumaan ja tuulettumaan molemmin päin ja odottamaan seuraavaa lenkkiä. En ole vielä näiden testilenkkien jälkeen pessyt sukkia enkä joka lenkin jälkeen lähtisikään pesemään. Mikään kalvo tai pinta ei voi kestää ikuisuuksia ja pesu on yksi pahimmista kuluttajista. 

Nuotiolla sukkien kanssa.

Nämä sukat lähtee mun mukaan Nuts Karhunkierrokselle ja sinne tulee myös Kirsi 😊 Työvuorot osuivat tällä viikolla sopivasti yksiin, että päästiin yhdessä tekemään mäkitreeniä Seinäjoen laskettelurinteen viereiselle tielle. Kunnon raasto fiilikseen päästiin tuossa pehmeässä ja märässä kurakossa. Ai että tuntui mahtavalta! Tämä viikko on muutenkin alkanut kunnon reisi ja pakara prässillä kun tein toisenkin mäkitreenin ja vielä jalkojen lihaskuntopiirin. Eilen keskiviikkona tuntui kivasti, ihan sen verran että seuraava juoksu tulee olemaan vasta perjantaina. 

Kirsin kanssa mäessä.

Kuraa ja vesilammikoita lenkeille, nähdään!

~Eija~

Pehmeästi piikitellen ja rennosti palautellen

Tässä kun on huhkinut melko täysiä viikkoja, on joutunut myös miettimään omaa palautumista ja stressin sietoa, omaa ajankäyttöä ja rentoutumista. Monivuorotyötä tekevänä kohdallani ei voi puhua säännöllisestä elämästä, mutta yövuoroja alku vuodesta vähentämällä olen saanut kuitenkin nukkua yöni useammin omassa sängyssä ja arvostan sitä suuresti. Ei ole niin "pihalla" koko aikaa. Yövuorojen vähentämisen lisäksi vähensin töitä. Syksyllä tein osittaista ja tulevalle syksyllekin olen jo pitkän pätkän sitä hakenut. Sivutöitä liikunnan ammattilaisena olen myös radikaalisti vähentänyt ja sen osalta nyt tuntuu aika sopivalta. 

Rauhallinen kävelylenkki ystävän kanssa, hieronta, lilluminen poreissa tai omalta kohdalta todistetusti televisiosta jonkun hömpän ohjelman katsominen rentouttaa niin mieltä kuin kehoa. En varsinaisesti koskaan ole pitempi kestoisesti univaikeuksista kärsinyt ja tälläkin hetkellä uskon sopivan aktiivisen elämäni auttavan hyvään uneen. Toisaalta toisinaan olisin niin huippua voida ottaa pikku päikkäritkin, mutta se ei juuri nyt ole oikein mahdollista.

Helmikuussa lasten kanssa kaupoissa pyöriessä juniorimme bongasi piikkimaton. En sitä heti napannut kärryymme, mutta juniorin kassan lähellä matosta muistuttaessa, koukkasimme kuitenkin sen vielä hakemaan. Koskaan aikaisemmin en piikkimattoa ole kokeillut, mutta mielenkiinnolla hiukan olin lukenut sen auttavan mm. stressiin ja palautumiseen fyysisestä rasituksesta. Lapset innostuivat matolla makailemaan ja istumaan, joten itsekin heti illalla päätin pistää sille maate.

Piikkimatolla voi seistäkin.

Piikkimatto ylsi alaselästä hartioihin asti ja päätin korkean kipukynnyksen omaavana kokeilla heti paljaalle iholle. Terävät muoviset piikit pureutuivat heti kipeästi, erityisesti alaselässä lantion kohdalla. Rauhallisesti hengitellen odotin mitä tapahtuu. Parissa minuutissa tuo kipu hellitti, toki piikit tuntuivat, mutta iho aivan kuin turtui. Vähitellen tunsin kuinka jalat ja lantio rentoutuivat ja jännästi säti jaloissa. Talo oli ihan hiljainen, joten heti jo ensimmäisellä kerralla melkein nukahdin. Pieni vilu kuitenkin piti hereillä ja seuraavilla kerroilla olenkin heittänyt peiton päälle.

En osaa sanoa onko iltaisin piikkimatolla makoilu auttanut vielä palauttavampaan syvään uneen, mutta ihanan rentouden se tuo kiireisten päivien päätteeksi. Vaikutus perustuu ihmisen kropassa olevien akupisteiden aktivoimiseen ja juuri nuo terävät piikit tekevät sen. Verenkierto vilkastuu ja lihasten jännitystilat laukeavat. Endorfiinejä (tuntuu hyvältä hormoneja) ja oksitosiinia (auttaa nukahtamaan helpommin ja nukkumaan paremmin hormoneja) vapautuu kehoon. Piikkimatolla makoilun jälkeen kävelen suoraan sänkyyn nukkumaan. Kokemuksien mukaan hyvin lyhytkin makoiluaika vaikuttaa positiivisesti ja säännöllisyys vielä tehostaa.

Mun selkä puolen tunnin makoilun jälkeen.

Palauttavana ja rentouttavana lajina tunnetaan myös avantouinti tai - kastautuminen. Ystävä on jo viikkoja sitten haastanut mukaan ja vihdoin viime viikolla aikataulut sopivat yksiin ja pääsin mukaan. Olen monia vuosia, yli 15 vuotta sitten entisen työkaverini mökillä saunasta päin käynyt avannossa ja muistan kuinka hienoa se oli. Silti hiukan hirvitti kylmän arkana ihmisenä, että onnistunko veteen menemään.

Avantouinnin tiedetään vaikuttavan myönteisesti terveyteen. Jääkylmä vesi antaa hormoniruiskeen erittämällä kortisolia (yhdessä kylmän kanssa estävät kiputuntemusta) ja endorfiineja sekä antioksidanttien määrä saattaa lisääntyä kehossa. Kylmä vesi nostaa sykettä, hengitystiheyttä ja verenpainetta ja kun malttaa pysyä tovin vedessä alkavat ne laskea. Kroppa virkistyy ja pian avannosta nousun jälkeen rentoutuu.

Niin kylmää, mutta aina kuvan ajan saa hymyn irti!

No tottakai uskalsin veteen mennä. Suihkun ja saunan kautta, ensin 15 sekuntia vedessä ja takaisin saunaan. Taisimme käydä 5 kertaa kastautumassa ja yhteensä 1minuutti ja 40 sekuntia olin vedessä. Uintiliikkeitä en uskaltanut vielä tehdä, vaan ihan perus kastautuminen riitti. Olihan se hienoa! Verenpaineiden heittelystä johtuen avannosta nousun jälkeen aina hiukan huimasi, mutta se meni melko nopeasti ohi. Vettä hörppäsimme joka välissä. Näin tottumattomalla on riski vilustua pulahtelun jälkeen, mutta mulle ei kyllä tullut mitään. Ehdottomasti uudestaan pitää päästä ja aivan tavaksikin tämän voisi ottaa 😊

Ja sitten iltapalaa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

~Eija~

Lumesta sohjoon

Ei meinaa ehtiä kirjoitella kuulumisia, kun päivät kuluu ulkoillessa, illat lisää liikkuessa ja lopulta sänkyyn kaatuu melko väsyneenä herätäkseen taas virkeänä uuteen aamuun. Aurinkokin helli Pääsiäisen aikaan ja nyt odotettu vesisade ohentaa lumikerrosta kohisten. Vielä viikko sitten kävin hiihtämässä järven jäällä, mutta enää en välttämättä uskaltaisi mennä. Ja sitä paitsi kyllä sukset nyt ovat tallissa odottamassa ensi talvea ja vuorossa on siirtyminen kokonaan lenkkareille. Eilen vielä potkuttelimme kouluunkin kelpo kelissä, mutta nyt hiekkatie on sen verran loskassa että kelkkakin jää orsille. Olikin kyllä loistava kelkkailutalvi ja pakarat saivat loistavaa treeniä kun muun muassa kyyditsin lapsia koululle.

Kevään viimeinen hiihto 29.pv maaliskuuta.

Tyttärien kanssa pääsiäiskokolle kelkalla.

Hetki vielä menee, ennen kuin kokonaan nastallisista lenkkareista voin luopua, sillä sen verran kauan hiekkateillä loskaa ja jäätä riittää. IceBugin nastalenkkareilla on tullut juostua tänä talvena (marras-huhtikuu) lähemmäs tuhat kilometriä. Tarkkaa lukua en ole laskenut, mutta hyvin lähellä ollaan. Jalat ovat hyvin kestäneet kovat pohjat eikä marraskuun jälkeen enää ole lisää nastoja lähtenyt irti. Sauma on hiukan vasemman jalan sisäsyrjällä rikkoutunut, koska sukka sieltä kohdasta näyttää kastuvan.

Tällä viikolla toki pääsin jo lenkin tekemään kesälenkkareillakin, kun Päivin kanssa käytiin puolen kilometrin vetoja tekemässä. Haettiin sulia pyöräteitä kaupungin laitamilla ja aika sykkyrää saatiin tehdä että pahimmat jäätiköt vältettiin. Vauhti kiihtyi joka vedolla suunniteltua kovemmaksi, mutta mikäs siinä kun molemmilla kulki. Tuntui mukavalta ja jutellessa lenkille tuli ihan mukavasti pituuttakin 😊

Jäätä ja loskaa.

Kilometrejä oon tälle viikolle saanut juosten jo 50, kävellen vajaa 20 ja potkukelkkaillen reilu 10. Pitkän juoksun menin mahdollisimman matalilla sykkeillä ja ystävien kanssa sauvakävely ja vaunulenkki samalla jutellen vielä matalemmilla sykkeillä. Pienet kolotukset lonkan ja lantion seudulla ovat helpottaneet venyttelyllä ja liikkuvuusharjoituksilla. Tänään torstaina oli tauko päivä juoksusta, mutta Niinan haastamana lähdin kuntonyrkkeilemään. Monia vuosi sitten olen sitä harrastanut ja olipas mukava päästä taas. Oli huippu kivaa, hikistä ja tehokasta puuhaa. Nyt jo käsivarsissa ja hartioissa tuntuu että osui ja upposi 😏 Niin, eikä ne jalatkaan ihan toimettomina olleet, vaan jatkuvaa hyppelyä tuli.

Kävelysauvojen uudet ja edulliset piikit 😉

Näillä jatketaan. Juoksua ja monipuolisesti kaikkea muutakin vaihtelun vuoksi!

~Eija~

Kaksi kuukautta Kuusamoon

Kevättalven flunssa on voitettu, vaikka edelleen limaa nousee, erityisesti raittiissa ulkoilmassa. Mutta reilun viikon juoksemattomuuden jälkeen oli ihana taas päästä "ravaamaan". Reippaammat vedot ovat silti saaneet vielä odottaa. Mä ja vedot odotamme sulia ja kuivia teitä... Kuinkahan kauan saamme odottaa, kun tuota lunta ja pakkasta tuntuu tulevan taivaan täydeltä, monen vuoden edestä. 

Umpihankaan.

Mun ensimmäiseen polku-ultraan on tasan kaksi kuukautta, sillä NUTS Karhunkierros juostaan toukokuun lopussa Kuusamon maisemissa. Viime vuonna tapahtumaan osallistujat saivat paikka paikoin rämpiä lumessa ja sohjossa ja mitenkähän musta tuntuu että tänä vuonna käy samalla tavalla 😕 Kunnon talvikelit pakkasineen ovat taanneet sen, että jalat ovat pysyneet kuivina talven juoksulenkeillä, mutta kevät hangilla, lähellä kesäkuuta, ei taida enää pakkasta olla ja sehän sitten tarkoittaa märkää. Mua on muistuteltu, että oonhan jo hommannut kunnon sukat koitokseen ja nyt pitääkin ottaa itseä niskasta kiinni ja hoitaa homma kuntoon. 55 kilometriä märillä perussukilla kuulostaa hiertymiltä ja kylmettyneiltä varpailta. Toki edelleen toivon, että jollain ihmeen kaupalla lumet sulaisivat nopeasti pois ja retkelle pääsisi sopivassa pikkuisen alle 20 lämpöasteen kuivassa kelissä, shortsit ja t-paita päällä. 

Mutta jos nyt kuitenkin toisin käy, olen siihen sukkia lukuunottamatta jo valmistaunut rämpimällä useammankin eri pituisen juoksulenkin auraamattomilla, tuulen tuiskuttamilla ja huolimattomasti auratuilla pikkuteillä ja vielä pienemmillä pikkuteillä. Eihän mulla ole ollut muita vaihtoehtoja. Valitettavasti täällä lakeuksilla nousumetrejä ei helposti saa kasaan ja niitä pitäisi vielä ehtiä kerätä. Joupiskan mäki siis kutsuu, kunhan lumet sulaa...

Töihin kettingit "louskuen".

Jos vaan aikataulut antaa myöden, joka viikko pitäisi saada juoksukilometrejä kasaan vähintään 50 (mielellään edessä olevan matkan, 55km verran). Yksi pitkä lenkki, pari reilua kymppiä ja veto treenit vaihtelevalla matkalla. Aikataulullisesti tiukoilla viikoilla korvaan juoksua mm. hyötyliikunnalla pyöräillen töihin tai matala sykkeisillä sauvakävely, vaunuttelu tai vesijuoksulenkeillä. Tarkoitus on siedättää jalkoja rasitukselle peräkkäistenkin päivien tehokkailla kilometreillä. Lenkkien välissä mennään "askareshyssyä" töissä, hyppöötetään toisia ja kenties hetkellisesti nostetaan omia kinttuja kohti kattoa. Liikkuvuutta on pidettävä yllä venyttelyjen ja tekniikkaharjoituksien avulla. Harmillisesti aikaisemminkin oireillut alaselkä välillä taas väsyy juoksusta ja saattaa vaivata erityisesti öisin. Pieni tyyny lantion alla mahallaan maatessa auttaa tähän kyllä loistavasti ja kunnon rullailut ja venyttelyt ennaltaehkäisee. Seliseli, mutta usein päivisin ei ehdi rauhoittumaan kehonhuoltoon ja iltaisin vaan on jo niin väsynyt. Tähän pitää nyt panostaa..!

Maaliskuun hangilla.

Kun varusteasiat ovat hyvin työn alla ja juoksut nyt näin pääpiirteittäin rullaa, on vielä yksi asia mitä pitäisi Karhunkierrokselle treenata ja se on niinkin ihana asia kuin syöminen 😋 Ultramatkat kun eivät ole vain etenemistä, vaan siellä pitää turvata se että eteneminen jatkuisi maaliin asti ja sen edellytys on syöminen. Talvella ei juotavaa tule kannettua mukana, koska sehän viilenee jääkylmäksi aika nopeasti. Ja jääkylmä vesi suussa vetää suun limakalvot riekaleiksi. Mä oon sitten juonut vasta takaisin lämpöiseen päästyäni. Kevään tästä pikku hiljaa edetessä, lenkille lähtee mukaan juotavaa ja erilaista lisäenergiaa testi mielessä. Aikaisemmilla pitkillä retkillä hyviksi olen todennut suolapähkinät, salmiakkiaakkoset ja suklaapalat. Nyt sitten pitäisi vaan oppia niitä tasaisesti kaivelemaan taskuista ja saada mutustettua suussa.

Kevät väriä kaupasta.

Kun hyppään ajatuksissa toukokuulle, jännitys kouraisee vatsanpohjassa. 55 kilometriä tulee olemaan mulle pitkä matka, mutta ei mahdoton. Pääasia ei tule olemaan maaliin pääsy (mutta siihen toki tähdätään!), vaan tärkeintä ovat elämykset ja fiilikset matkan varrella. Se tulee olemaan retki omien rajojen venyttämisessä ja käsittelemisessä. Enemmän se tulee antamaan kuin ottamaan.
Niin ja retkihän on jo alkanut.

~Eija~

Talvirasteilla

Huhhuh, olipa viikonloppu! Perjantai illasta se lähti, kun olin kannustamassa tyttäriäni lasten hiihtokisoissa. Itsellä kisattavaa oli sekä lauantaina että sunnuntaina ja molempina päivinä vielä iltavuorot päälle. Tähän lisänä vielä viikolla vaivannut flunssa ja epäilenpä että jokunen olisi jättänyt kisat väliin. Flunssa onneksi oli enää hyvin irtoavaa nuhaa ja kisat ja työvuoro samalle päivälle on mulle niin peruskauraa, että se ei esteeksi muodostunut nytkään. Lähiesimieheni kanssa olin etukäteen sopinut miten toimitaan, jos myöhästyn töistä (en kuitenkaan myöhästynyt!).

Lauantaina oli Alun hiihtosuunnistustalvirastien ensimmäinen kisapäivä Lehtimäen Valkealammella. Samalla oli aluemestaruus keskimatkan kisa. Iltavuorostani johtuen olin etukäteen kysynyt järjestäjiltä, saisiko koko sarjamme lähtemään alkupäässä. Tämä ei onnistunut, mutta onnekseni tuikkasivat mut lähtemään ihan ekana ja muut sarjani osanottajat lähtivät tunnin päästä. Tämä oli aivan mahtava juttu, sillä muuten olisin ollut maalissa vasta silloin kun mun olisi pitänyt olla jo tunnin ajomatkan päässä töissä... Tästä järjestelystä iso kiitos kisajärjestäjille 😌

Hiihtosuunnistuksessa suunnistuskarttaan on painettu vihreällä, eri paksuisilla viivoilla latu-uria, joita pitkin rasteille kuljetaan. Halutessaan toki voi mennä umpihankeenkin, mutta se on yleensä hitaampaa kuin kierto latua pitkin. Mitä paksumpi viiva, sen parempi ja leveämpi latu-ura on. Tänä talvena lunta on iloksemme riittänyt koko Suomessa, mutta Valkealammella sitä on yleensä joka talvi. Nytkin lunta oli todella paljon ja urien ulkopuolella ja reunoilla todella upotti. Helpointa, toisinaan hyvin kapeillakin urilla, on mennä lyhyillä suksilla ja itsellä ainakin oli vain luistoa pohjissa. Lauantaina pelkästä luistovoiteesta huolimatta lumi tarttui herkästi suksien pohjiin, mikä toisaalta auttoi ylämäissä "juoksemaan" ylös 😃. Sauvojen sompat saisivat olla hiukan isommat, etteivät upottaisi niin pahasti.

Leimaus tapahtui EmitTag:lla. Tosi näppärä, kun ei tarvitse pysähtyä rastilla perinteisesti leimaamaan, vaan valo välkkyy kun heilauttaa tuota tarpeeksi lähellä rastia.

No lauantain keli oli nihkeä, just plussalla lämpömittari. Tein heti tyhmän virheen ykköselle, kun vahingossa pyöräytin karttatelinettä väärin ja luin menosuunnan väärin. Turha koukku tuli ja toista minuuttia aikaa hukkaantui. Siitä se sitten kuitenkin lähti kulkemaan, vaikka vielä kahdesti lähdin epähuomiossa väärälle uralle ja jouduin tekemään korjaus liikkeen. Limaa irtosi kunnolla ja niistämisen jälkeen happi kulki taas paremmin. Hiukan limaisuus häiritsi ja paristi tarkoituksella himmasin menoani, että en aivan piippuun itseäni vetäisi, flunssatoipilas kuitenkin vielä olin. Tykkäsin maastosta ja hyvästä urastosta. Sai suunnistaa oikein kunnolla ja oli kiva jälkeen päin vertailla kaverin reitinvalintoja omiini. Aina niistä oppii. Suorituksestani vajaan 9 kilometrin reitiltä sain sarjani kilpailupäivän voiton ja am-kultaa.

Maalissa, huhhuh!

Sunnuntaina oli pitkätmatkat, mikä meillä 35-sarjalaisilla tarkoitti reipasta 16 kilometriä. Tavoitteena oli lähteä rauhallisesti, samaa vauhtia kuin eilen, mutta humioiden sen että matka on tuplat eiliseltä ja keli on raskas. Alkuun oli lyhyempiä välejä, ihan hyvin luettavia reittejä. Kutoselta seiskalle oli ensimmäinen kunnon pitkä väli ja sen pääsi menemään isoa baanaa. Jo tässä kohdassa huomasin, että sukset eivät luista. Takaa tultiin ohi ja erityisesti alamäissäkin toiset heittämällä liu'utti ohi. Päivän pahin virhe tuli tässä, kun reitti risteytyi ja aloinkin lukemaan reittiä rastille 11. Toki koko ajan hoin mielessäni seiskaa. Kun tämän hoksasin, piti tehdä jyrkkä korjaus liike. Jälkeen päin katsottuna tässä tuhraantui sellainen vajaa kaksi minuuttia. Suututti ja suutuksissani tämän jälkeen tuli kaksi väärän uran valitsemista, samanlaiset kuin eilen. 12. rastin jälkeen alkoi jo hiukan väsyttämäänkin ja harmittava niitti katkeamiselle tapahtui 13 rastilla kun vasemman käden sauvasta lähti sompa! Sompattomalla tikulla on todella vaikea lykkiä vauhtia pehmoisella, upottavalla lumella. Edessä oli vielä 6 rastia sisältäen kolme pitkähköä väliä. Onneksi välit pääsi melko hyvin isoilla baanoilla, johon tikulla sain jonkinlaisen vastuksen. Mutta väsynyt olin ja viimeiset nousut tuntui niin käsivarsissa kuin reisissä. Maalissa olin sarjani kilpailupäivän kolmonen ja am-hopeaa. 

Viikonlopun ansiot :)

Uni on todella maistunut kisa- ja työpäivien jälkeen ja fiilis on ollut hyvä 😊 Kisoista jäi todella hyvä maku monessa mielessä. Vaikka virheitä tuli, sain silti hyväksytyt suoritukset ja roppakaupalla taas kokemusta. Seuramme suunnistajat saivat mahtavasti mitaleja ja porukka henki on hyvä. Tämän talven suunnistuskisat taitaa mun osalta olla nyt tässä. Rikkoutunut sauva pitää korjata valmiiksi ensi talvelle ja suksien pohjat putsata. Nyt huvittaisi jo siirtyä kokonaan lenkkareille.

Hiihtoa tälle talvelle kertyi 515 kilometriä (80 kilometriä viime vuoden puolelta) + 38 kilometriä hiihtosuunnistuksesta. Voin olla ihan tyytyväinen, sillä hiihdon rinnalla olen koko ajan juossut. Tähän mennessä juoksukilometrejä on reilu 300. Viime viikon juoksukilometrit jäi keräämättä flunssan vuoksi, mutta jospa tällä viikolla pääsee taas lenkille.

Sompa hukassa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille 😃

~Eija~