Leskenlehtiä ja hurjaa kyytiä Poriin

Perinteinen Karhuviesti juostiin tänään auringon paisteessa, lämpöisessä, plus 13 asteen kelissä ja sivumyötäisessä tuulessa. Tapahtuma järjestettiin 42. kerran ja mulle tämä oli kolmas kerta mukana. Kyseessä siis on viesti, jossa voi osallistua 7 osuutta käsittävälle matkalle Raumalta Poriin tai 5 osuutta käsittävälle matkalle Eurajoelta Poriin. Me oltiin viiden osuuden viestissä, naisten työpaikkajoukkue-sarjassa, kuten aikaisempinakin kertoina. Parina viime vuonna osallistuminen kuitenkin on jäänyt väliin kun on ollut pulaa juoksevista naisista ja tänäkin vuonna jouduttiin säätämään, mutta onnistuimme lopulta saamaan hyvän joukkueen kasaan.

Kevään leskenlehdet ja lämmittelyjä.

Meille oli järjestetty työpaikan virkistysyhdistyksen piikkiin asuntoauto, kuski ja evästä keittiöltä. Oma homma oli siis vain juosta...lujaa. Tällaisten maantiejuoksujen sokeri ja suola on just tämä. Matka on lyhyt, mutta se pitäisi jaksaa mennä melko kaasupohjassa. Maaliskuisen 5 kilsan juoksu revittelyn jälkeen kuitenkin vannotin itseni ottamaan alun rauhallisemmin ja kiristämään sitten lopussa jos pystyy. 

Meidän joukkua; Virkut/EPSHP Susanna, Eija, Kirsi, Maarika ja minä.

Susanna aloitti ensimmäisen 7,4 kilometrin osuuden loistavasti. Sarjan kärjessä vaihtoon ja terveisinä matkalta, että siellä on tosi kuuma.

Eija veti kakkos osuuden 6,3 kilometriä kevyesti ja ihmetteli miten nopeasti matka meni. Saman fiiliksen heitti Kirsi kolmannelta, 5,5 kilsan matkalta tullessa. Ja edelleen kärjessä.

Maarika epävarmoitteli kuntoaan ennen 5 kilometrin omaa osuuttaan, mutta juoksi hänkin takana tulevia karkuun ja johtomme vain kasvoi. Ja mulla oli sitten ankkuriosuus, 10,5 kilometriä. 

Maarika tuo viestiä ja mä jatkan.

Lähdin rauhassa, tasainen pätkä ja pian laskua. Sain yläkropan ja keuhkot heti juoksuum mukaan, mutta pian alku matkasta jalkoja alkoi kiristää, mutta oletin niiden pian antavan periksi. Vasemman jalan kiristys helpottikin mutta oikea jalka "läpsyi", eikä nilkka toiminut kunnolla. Silti eteenpäin, alamäkeä ja vaihtelevaan sivu-vasta ja sivu-myötä tuuleen. 

Pääsin ohi yhdestä miehestä ja naisesta, myöhemmin vielä parista lisää. Edessä pitkää suoraa, alikulkusilta ja mutkia. Arviolta puolessa välissä oikean jalan etusääri sen verran suli, että nilkka alkoi toimia. Silti alamäet oli hankalampia ja pienissä ylämäissä jalka oli parempi. Joukkuekaverit olivat pysähtyneet kannustamaan ja se kyllä antaa aina lisävirtaa. Nytkin tuon kohtaamisen jälkeen huomasin saavuttavani edellä juoksevaa naista ja hetken päästä ohi. 

Voin sanoa, että hyvällä rytmillä jaksoin maaliin asti. Aika 43:51 oli sellainen mitä tavoittelinkin, kilometrivauhti 4:11.

Oman sarjan voittajina on helppo hymyillä 🙂! 

Maalissa.

Palkinnoksi saatiin Nonamen lämmittely/treeniliivit. Oikein oiva palkinto ja käyttöön tulee.
Palkintojen jaon jälkeen syömään ja ajomatkalle kohti kotia. Nyt kotona sohvalla melko väsyneenä. Reissussa meni taas koko päivä, mutta olipa meillä taas hauskaa. Huippu tyyppejä jokainen! Kiitos jokaiselle!

Palkintojen jaossa.

~Eija~

Suunnistuskouluun

Tänä keväänä oon mukana järjestämässä Ylistaron Kilpa-Veljien suunnistuskoulua Ylistarossa ja se alkaa ensi viikolla. Jo viime vuoden puolella olemme kokeneella ohjaaja porukalla kokoonnuttu ja vedetty suunnitelmia paperille ja ajatuksiin. Kaikki alkaa olla toteuttamista vaille valmista ja olemme innoissamme. Suunnistus kun on itselle todella tärkeää ja mielekästä, niin on mukava jakaa monien vuosien kokemuksen tuomaa oppia ja intoa toisillekin, jos vaikka suunnistuskärpänen puraisisi uusiakin harrastajia. Suunnistuksessa ei koskaan tule täysin valmiiksi, vaan aina oppii uutta, niin myös me ohjaajat suunnistuskoulussa.

 Suunnistuskoulussa on ryhmät alle kouluikäisille, koululaisille sekä nuorille ja aikuisille. Aiempaa kokemusta suunnistuksesta ei tarvitse olla, sillä aloitamme yhdessä tekemisen niin sanotusti aivan alusta. Käymme läpi karttamerkkejä, kuinka kartta suunnataan ja miten reitti valitaan sekä isommilla on kompassin käyttöä. Jalkaudumme tietysti myös metsään ja käymme läpi kuinka iltarasteilla ja kisoissa toimitaan. Myös tarvittavat varusteet tulee tutuksi suunnistuskoulussa.

Nyt ehtii vielä ilmoittautua mukaan! Virallinen mainos ja ilmoittautumislinkki löytyvät ykv-suunnistus.net -sivuilta. 

Tervetuloa suunnistamaan!

Nähdään rasteilla!

~Eija~

Maaliskuu maata näytti

Maaliskuussa juoksua tuli 285 kilometriä. Suurin osa nastakengät jalassa ja alustana lunta, jäätä ja sohjoa. Tällä viikolla, kuukauden viimeisellä viikolla, kuivan maan paljastuessa talven lumihankien alta, kaivoin kesälenkkarit kaapista. Ai että sitä keveyttä ja keväistä askelta! Nautin Suomen vuodenajoista, mutta mikään kolmesta muusta ei vedä vertoja keväälle! 

Pohjankyrö-lehden juttu 3/2019

Toissa viikolla oli juttu Pohjankyrö-lehdessä, johon ystäväni Päivi viime vuoden lokakuussa mua haastatteli. Aihe koski ultrajuoksua ja viime syksyn Kolin reissua, vaikka sivuttiin myös hiukan siitä vierestäkin. Ihanasti oli Päivi ajatuksia saanut kasaan, vaikka jutun julkaisu ajankohta yllätti meidät molemmat, sillä odotimme sen tulevan ulos jo viime vuoden puolella. Tästä johtuen jotkut sanamuodot olisi pitänyt olla toisin. 

Juoksua hangilla.

Maaliskuun juoksuja piristi keväisten kelien lisäksi pienen porukan yhteislenkit poluilla. Oli hyvin tampattua polku-uraa, ihanaa hankikantoa ja yhtäkkiä pettävää hankea, jolloin eteneminen muuttui kahlaamiseksi eikä voinut olla nauramatta. Mahtavia lenkkejä! 

Lumisilla poluilla.

Myös muutaman kerran pääsin hiihtämään , mutta pitää sanoa että hiihto-kärpänen ei tänä talvena mitenkään vakuuttavasti iskenyt. Ehkä jos olisi ilmoittautunut jollekin pitkälle retkihiihtokisamatkalle, olisi tullut ladulle lähdettyä useammin. Nyt ladun sijaan juoksu houkutteli selvästi enemmän. 

Talven viimeinen hiihto tyttärien kanssa.

Ohjaamani kevään juoksuryhmä aloitti viime viikolla ja se on samanaikaisesti aina jännittävää ja innostavaa. Iso ryhmä, jossa teemme tekniikkaharjoituksia, erilaisia lenkkejä, vetotreenejä, voima- ja lihaskuntoharjoittelua sekä juttelemme kaikesta mikä liittyy juoksuun. Mukavia tyyppejä ryhmä täynnä 🙂

Juoksuryhmän treeneissä vetoja.

Pääpaino omassa tekemisessä jatkuu edelleen juoksussa. Maaliskuussa sain tehtyä vuoden toisen yli 30 kilometrin lenkin ja pyrin tekemään sellaisen vielä huhtikuussakin. Karhunkierrokselle on kaksi kuukautta ja ajatukset pyörii valtavasti sen ympärillä. Viikko kilometrit oon saanut nostettua hyvälle tasolle - kevyelläkin viikolla 60 kilometrin paikkeille. Kuitenkin edessä on viikkoja kun on pakko kisojen vuoksi keventää enemmän.

Pian pääsee suunnistamaankin ja seuramme suunnistuskoulukin alkaa - kerron siitä seuraavassa postauksessa enemmän. 

Maaliskuun laskeva aurinko.

Aurinkoista huhtikuuta kaikille 😊!

~Eija~

Sadan kilsan viikko

Viime viikon sanat olivat loma ja juoksu. Nämä sisälsivät sanat auringonpaiste, lumisade ja loskaa. Ja kun nämä kaikki ynnää yhteen, tulee siitä yli 100 kilometriä juoksua 🏃

Auringonpaistetta.

Sain todellakin vuoden ensimmäisen viikon, kun juoksukilometrit paukkui yli sadan. Tarkka määrä on 106 kilometriä. Keli vaihteli mahtavasta pikku pakkasen auringonpaisteesta sakeaan lumisateeseen muuttuen loppu viikosta polvia myöten kastelevaan loskaan. Helpohkoa sulaa asfaltti pätkää ei montaa kilometriä ollut, mutta sitä kohti mennään. Sunnuntain polkupitkis antoi lonkille ja lantiolle niiden ansaitsemaan ärsykevaihtelua tiejuoksujen lomaan.

Juoksin yli puolet kilometreistä yksin, mutta aivan mahtavaa oli saada seuraa vajaalle puolelle. Lyhin lenkki oli lauantai illan 6 kilometrin saunalenkki koko päivän laskettelun jälkeen ja pisin sunnuntai aamun 22 kilometrin polkupitkis. Aikaa kului, eikä tämä olisi ilman lomaa mahdollista ollutkaan.

Lumisadetta.

Kropan heikko hetki oli torstaina, kun vasemman jalan lonkankoukistaja oli todella ärtynyt ja pakaroissakin tuntui. Ehdin jo miettiä kuinka perjantain puolimaratonin pituisen lenkin kanssa käy, sillä lyhyenkin istumisen jälkeen otti todella kipeää. Kuitenkin hyvin nukutun yön jälkeen kroppa olikin ihan ok eikä kolotuksen kolotusta tuntunut. Ei edes pitkä autolla ajelu Ikeaan tuntunut missän. 

Joku ehkä jo miettii miksi halusin juosta juuri 100 kilometriä. Yksinkertaisesti sen vuoksi, että toukokuussa, tarkalleen ottaen vajaan 10 viikon päästä, juoksen yli 80 kilometriä Rukalla ja vajaan 17 viikon päästä yli 100 kilometriä Ylläksellä. Jalat tarvitsee iskutusta, kroppa kestävyyttä ja pää mielen hallintaa. Katsotaan ehtisinkö vielä ennen toukokuuta juosta toisen samanmoisen viikon.

~Eija~

5 kilsan raasto

Eilen koko illan keuhkoihin sattui ja jouduin kröhimään, sillä lähdin sitten sen kummemmin ajattelematta aivan liian kovaa juoksemaan lauantaina KomiaFlown talvijuoksusarjan viimeisessä kisassa 5 kilometrin pätkälle. Tuo matkahan on oikeasti ihan pikamatka, mutta kyllä tuollakin matkalla joutuu hartiavoimin tekemään töitä että jaksaa juosta kovaa koko matkan.

Sorruin pariin virheeseen. Ensinnäkin ennen lähtöä tuntui liian hyvältä kropassa (se on aina hälyttävä merkki 😉), toiseksi en laittanut sykemittaria näkyvälle ranteeseen että olisin nähnyt mitä kilometrivauhtia juoksin (tykkään niin juosta fiiliksen enkä kilometrivauhtien mukaan) ja kolmanneksi juoksin ensimmäisen kilometrin aivan liian lujaa kun vaan tuntui niin helpolta (pitkä kinttuisten miesten selkien takana oli hyvin tuulen suojassa).

Onnistuin kuitenkin muutamassa asiassa. Ensinnäkin vaikka en juossut alkua fiksusti, en kuitenkaan keskeyttänyt vaikka mieli teki (ja jäin kuitenkin henkiin!). Toiseksi nastakengät olivat oikea valinta jalkaan, sillä aika monen kuulin moittivan että lumisella ja paikoin jäisellä pyörätiellä nastaton kenkä lipsui. Ja kolmanneksi hienoa, että tuli tehtyä kova juoksu ja revittyä itseltä luulot pois. Se kummasti virkistää mieltä (vaikka ensin luuleekin "kuolevansa").

(Kuva @Komiaflow)

Vielä perjantai illalla pohdin, lähdenkö juoksemaan kympille vai vitoselle. Kympin oman talvisen pohja-ajan olin juossut helmikuussa, joten kallistuin kokeilemaan vitosta. Tavoitteeksi asetin kesäkelien kisajuoksuvauhtien perusteella 21 minuuttia. Se olisi 4:12 kilometrivauhti. Pitäisi pystyä, vaikka tiedostin kelin tuoman pienoisen lisähaasteen... Edellisenä päivänä satoi ensin lunta, sitten vettä  ja sitten se yön aikana heitti pakkaselle. Lauantai aamulla leijaili uusia lumihiutaleita taivaalta ja kylmä viima osui luihin ja ytimiin päivän lehteä postilaatikolta hakiessa. Talven aikana oon luistanut kiitettävästi vetotreeneistä, koska ne on niin kamalia. Nyt on korkea aika alkaa kiskomaan peruslenkeillä vetopyrähdyksiä tai muuten tämä vitosen kokeilu jäi tähän.

Paitsi että en todennäköisesti pysty jättämään, sillä nyt jäin omasta tavoitteestani 15 sekuntia! Eli juoksin 4:15 kilometrivauhtia. Johanna, joka repi muhun 46 sekunnin kaulan, tiesi oman mittarin kertoneen, että vedettiin eka kilometri 3:53! Niin no selittäähän tuo miksi sitten tuli niin kamala olo. Käännöspaikalla 2,5 kilometrin kohdalla oli pakko antaa Johannan selän mennä ja oli hidastettava omaa vauhtia. Vasta kilometri ennen maalia koin saaneeni itseni taas kasattua, mutta mitään saumaa kunnon loppukiriin ei ollut. Hyi kauhiaa. Juoksun maxsyke oli 163, joten siinä olisi ollut varaa vielä noustakin, mutta keuhkot teki stopin.

Juoksun jälkeen oli kotona löhöilyä pari tuntia ja sitten töihin. Iltapalaksi lauantain kunniaksi tilasin pitsaa, sen verran ärsytti ja yskitti. Ja oli tankattava sunnuntain pitkikselle, jonne Ninni haastoi. Pyysin pitää-pystyä-puhumaan -vauhtia 😊

Lauantain iltapalaa.

Ninnin kanssa juostiinkin sitten rauhallinen 20 kilometrin lenkki. Alkuun satoi kevyttä lunta, sitten paistoi aurinko ja lopuksi taas alkoi satamaan lunta. Aika mukava sunnuntailenkki, keskisyke 117.

Ninnin kanssa sunnuntailenkillä.

Nyt edessä on kahden viikon loma. Suunnitelmissa on paljon liikkumista, juoksuryhmän ja suunnistuskoulun tiimoilta vähän hommia, kotona pientä pintaremonttia, toivottavasti yksi tarpeellinen shoppailu reissu, lasten läksyjen ja kokeisiin tsemppaamista, toivottavasti innostusta tehdä hyvää ruokaa ja hyvin nukuttuja öitä. Kuulostaa hyvältä mun mielestä 😊

~Eija~

Rasteja ja hankikantoa

Viime viikonloppuna saavutin hiihtosuunnistuskisoissa kaksi aluemestaruus voittoa ja samalla Alajärven suunnistajien järjestämän kansallisen Alun Talvirastien kahden kisan kokonaistulosten voiton. Kisat käytiin meiltä kaukana, Kyyjärven Harsunkankaalla. Mun sarjana oli naiset 40, jossa molempina päivinä osanottajia oli 7, mikä on aivan hieno määrä tällaisissa pienemmissä kisoissa. Samalla sain kasaan juhlavuoteni kisat numero neljä ja viisi. Tavoitteenahan on se 40 kisastarttia tämän vuoden aikana.

Viikonlopun saalista.

Lauantaina oli keskimatka, mikä tarkoitti mun sarjassa vajaan 5 kilometrin reittiä kun menee lyhintä mahdollista latu-uraa. Heti aamusta satoi reippaan tuulen kanssa lunta ja puoleen päivään mennessä keli heitti nollaan. Metsässä lumi ja tuuli näkyviät ainoastaan pöperöisinä ja osittain peittyneinäkin latuina. Haastetta latujen lukemiseen teki aikaisemmin lähteneiden tekemät oikomiset hankien yli. Hankikanto oli kyllä hyvä, mutta kun itse lähdin lyhyttä oikaisua tekemään, meni heti oikealta sivuun. Nopeampaa olisin ollut rastilla latua pitkin kuin muka oikaisten.

Lähtöpaikka.

Mutta rastit löytyivät, vaikka loppua kohden yläkropasta niin loppui voimat. Kapeilla latu-urilla pääsee välillä vain tasatyönnöllä ja ruutia ei mun käsivarsista tarpeeksi löydy. Aikaa kului 31 minuuttia ja sillä lohkesi päivän kakkos sija ja Etelä-Pohjanmaan mestaruus.

Lauantain viimeinen rasti.

Sunnutaille keli muuttui täysin! Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli 13 astetta. Taisi lauhtua -7 asteeseen iltapäivälle. Puin yhden kerroksen enemmän vaatetta ja käsiin lähti peukaloiden kohdalta puhki kulunet toppakintaat. Ei ehtiny tulla kylmä, sillä lähtöpaikka oli lauantain tapaan ihan näköetäisyydellä kilpailukeskuksesta ja verryttely tilaa löytyi. Sunnuntain kisa oli pitkämatka ja mun sarjassa se oli yli tuplaten edellispäivään ollen 10,4 kilometriä. 

Kisan jälkeen kuuluu vertailla ratoja ja pähkäillä reitinvalintoja.

Latuja oli lauantain lumisateiden jälkeen ajettu ja ne erottuivat paremmin. Rata oli sopivan haastava, sillä reitin valintoja rastien välillä oli useita eikä tullut kyllä vauhdissa valittua aina sitä nopeinta. Yksi mainittava ladun ohi lykkiminen tuli ja jouduin sitten rämpimään parin ojan yli oikealle ladulle, mutta muuten merkittäviltä pummeilta vältyin. Arvatahan sen saattoi, että käsistä loppui virta myös tänäänkin, mutta sisulla iskin sauvaa lumeen maaliin asti. Se riitti voittoon. Aikaa kului tunti ja 4 minuuttia. 

Kyllä tämä niin mukavaa on, vaikka välillä yhtä sähellystä kaikkien välineiden kanssa. Kuitenkin ilman varusterikkoja selvittiin, Emitag-leimasin toimi (joskus pakkasella saattavat hyytyä) ja päällimmäiseksi jäi hyvä fiilis. Kotiin tuomisina mestaruus mitalien lisäksi sain kokkiveitsen.

Näyttää siltä, että alueemme suksilla käytävät suunnistuskisat olivat tässä. Kauemmas ei tule lähdettyä aikataulullisten haasteiden vuoksi. Lunta toki saisi riittää vielä koko maaliskuun ja sitten voisi sulaa rytinällä pois niin kuin viime vuonna kävi. Hiihtämässä yritän vielä ehtiä käydä edes pari kertaa viikossa.

Mukavaa laskiaistiistaita kaikille 😊

~Eija~

Helmikuun huhkimiset

Helmikuu on vuoden lyhin kuukausi ja nyt, helmikuun viimeisenä päivänä tuntuu, että kuukausi meni todella nopeasti. Toivuin tammikuussa viisaudenhampaan poistoleikkauksesta oikein hyvin ja enää vaivana on vain kolo entisen hampaan paikalla, jonne syödessä aina menee ruokaa. Se hyvä puoli tuossa on, että nyt tulee joka ruokailun jälkeen purskuteltua suu vedellä kunnolla että saa muruset kolosta pois. Ennakko-odotukset koko toimenpidettä kohtaan olivat pelokkaat, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja pääsin nopeasti takaisin normaaliin liikkumiseen.

Juhlavuoteni 40 kisan kerääminen pääsi alkuun, kun osallistuin kaksiin aluemestaruus hiihtosuunnistuskisoihin alku kuusta. Ei ihan mun lajini suksien, sauvojen ja karttatelineiden sekamelskassa, mutta mukavaa puuhaa kuitenkin. Komiaflown talvijuoksusarjassa sai myös numerolapon rintaan, joten siitä napsahti kolmas kisa. Olisi pitänyt keksiä vielä jokin muukin sopiva kisastartti helmikuulle, mutta aikataulullisesti se oli mahdotonta, sillä vuorotyöläisenä oon monet viikonloput töissä eikä siitä noin vaan lähdetä kovin kauas joka viikonloppu kisaamaan. Oon laskeskellut että 30 kisaa tulee melko helposti vuoden aikana, mutta ne loput kymmenen vaatii kekseliäisyyttä..

Kuukauden pisin lenkki, 30km.

Vaikka helmikuu on talvikuukausi parhaasta päästä, jäi hiihtokilometrit tosi vähäisiksi. Ainoastaan sellaiset reilu 60 kilometriä! Se on vähän. Suurin syy tähän olivat kelit. Viime ja tämän viikon vesisateeseen ei ole huvittanut lähteä suksiaan pilaamaan, vaan on ollut helpompi heittää nastalenkkarit jalkaan ja lähteä suoraan kotiovelta juoksemaan. Juostessa kun ei vesisadekaan oikeastaan haittaa yhtään. Juoksukilometrejä kertyikin 185. Ehdin tehdä yhden kunnon pitkiksen, jolle sain pituutta tasan 30 kilometriä ja näitä toivon ehtiväni tehdä tulevien viikojen aikana useamman lisää. Ninnin kanssa juostiin kevyt puolimaraton sulilla pyöräteillä, mutta muut lenkit ovat jääneet alle 20 kilometriä. Edelleen vetojen teko jäätiköllä ja lumipöperössä tökkii ja siirrän ja niitä koko ajan tuonnemmaksi. Jalat voivat hyvin, mitä nyt oikean jalan pohje on kireän tuntuinen ja samaten vasemman jalan lonkankoukistaja. Niiden kanssa teen töitä.

Juoksu on ihan parasta!

Kuukauden puolen välin paikkeilla sain pienen flunssan. Kurkku oli vajaan viikon kipeä ja karhea sekä pienesti piti köhiä. Tuossa kohdassa tuli juoksutaukoa, mutta kelit sallivat työmatkapyöräilyn. Pyöräily kilometrejä kertyikin helmikuussa 217. Kaikki työmatka polkemista. Aamu- ja iltavuorot onnistuu hyvin pyöräillä, mutta talvisin myöhäiset iltavuorot (kotiin pääsee keskiyöllä) ja yövuorot kuljen autolla. Toukokuussa, kun valoa ja lämpöä on selvästi enemmän, kehtaa yösydännäkin yksin polkea. Kunpa vielä olisi hiukan enemmän tilaa kuivatella kastuneita vaatteita työpaikan pukuhuoneissa, niin sitten olisi tosi hyvä. 

Pyörällä töihin.

Pieni flunssa, vuorotyön epäsäännöllisyys ja helmikuussa niskaan kaatuneet työstettävät asiat ovat vieneet energiaa. Joitain treenejä on jäänyt tekemättä, kun ei ole jaksanut. Tavoite viikkokilometreihin en ole päässyt, mutta ei voi vain sokeasti tuijottaa esimerkiksi kilometrejä vaan usein treenien sisältö on tärkeämpää. Oon halunnut panostaa hyviin uniin ja olenkin nukkunut muutamaa yötä lukuunottamatta todella hyvin. Nukkuminen on ihanaa. Mun ehdottomat rentoutumisniksit ovat piikkimatto, jolla makaan aina nukkumaan mennessä ja toisena on avannossa pulahtaminen. Niina on opettanut mut avantoon ja oonkin pyrkinyt siellä käymään kerran viikossa. Huomenna taas mennään kun mun 7 työvuoron putki loppuu.

Askeleet avantoon.

Näillä eväillä jatkan maaliskuulle. Tavoitteena on pysyä terveenä ja ehjänä.
Ja mikä parasta, päivä päivältä ollaan lähempänä kevättä 🌞

~Eija~