HCM 2015

Valmistautuminen tämän kertaiselle maratonille ei mennyt lähellekään oppikirjojen mukaan,mutta tulipa todistettua että onnistuakseen, ei sen ilmeisesti aina tarvitse mennäkään.

Takana oli pitkiä ja raskaita työvuoroja, kiireiset vapaapäivät, lyhyeksi jääneitä yöunia ja viimeisen kuukauden toteutumattomat lenkit.

Kuitenkin taustatöinä olin viimeisen kolmen vuoden aikana juossut vähintään yhden juoksulenkin joka viikko, niin laadukkaita että laaduttomia. Lihaskuntoa 1-2 kertaa viikko, kesällä melko kivasti pyöräilyä, puutarhatöitä ja ruokavaliossakin viimeisen vuoden aikana petrattu selvästi. 

Viimeisen viikon aikana keskityin hiilareihin ja nesteiden juomiseen parhaani mukaan. Mulle tuo 2-3 litran juominen päivässä on haaste.

Luvassa oli aikainen ylösnousu yhteiskyydityksen vuoksi. Huonosti nukutun yön jälkeen aamupuuro mansikkakiisselillä ja teellä alas. Loput kamat kasaan ja herätin mieheni heittämään mut bussille tien varteen. Menomatkalla sain onneksi hiukan torkahdettua ja lopun matkaa fiilisteltiin ja täräättiin muiden matkalaisten kanssa. Hienoa olla samanhenkisessä porukassa, jutella kokemuksista, valmistautumisesta, tavoitteista ja kaikesta muusta mitä maratonjuoksuun nyt kuuluukin. Mielenkiintoista miten niin erilaisista lähtökohdista ja tavoitteista porukka lähtee samalle matkalle, samankaltaisin unelmin; mukava juoksu, voimien riittäminen ja miksei oma ennätys.

Helsinkiin saavuttaessa oli jo melkoisen lämmin. Haettiin materiaalit, pähkäiltiin vielä asuvalinnoista, viimeisiä tankkailuja ja tuttujen ja uusien tuttavuuksien tapaamista. Hienoa porukkaa :)

Hivuttauduimme hyville lähtöpaikoille ja sitten odoteltiin ja fiilisteltiin.

Tässä 1265:stä naisjuoksijasta kourallinen.

Jännittää...

Lähdössä oli aivan hyvin tilaa aloittaa omaan rauhalliseen tahtiin. Hiukan jarru pohjassa. 

Kaveria näin 2km kohdalla,mutta juomapisteellä kadotimme toisemme enkä tiennyt loppu matkasta menikö hän edellä vai takana. 

Alkumatkan nousut, laskut ja kurvit olivat melko mielenkiintoisia ja tieto näiden mäkien uudelleen nousemisesta toisella kierroksella hirvitti. Nyt ne vielä meni helposti sen erikoisemmi hengästymättä.

Maratonin juoksu on jatkuvaa itsensä analysointia. Miltä nyt tuntuu, onko vauhti sopiva, menenkö liian nopeaa, voisiko sittenkin antaa mennä lujempaa, vihlaisiko polvea vai väänsikö vatsaa... Erityisesti puolimatkaan asti kävin tätä kamppailua mielessäni. Toisaalta tuntui aivan hyvältä, mutta silti olin jotenkin niin epävarma. Puoli matkassa kello näytti 1 tunti 52minuuttia. Tukholmassa keväällä puolimatkan aika oli 1 tunti 57 minuuttia, olin siis tuosta selvästi edellä!
Joka juomapisteellä heitin suuhuni urheilujuomaa ja vettä. Omana eväänä oli Squeezy Tomato geeliä, johon tykästyin Tukholmassa. Ei ole liian makea ja juoksun aikana tomaatin maku on ihan ok. Toimii mulla. Suunnitelmissa oli ottaa 10km, 20km ja 30km kohdilla, mutta lopulta tuo vimeinen jäi ottamatta.

Energiat tuntui riittävän hyvin ja jalat pelasi,mutta ennen toiselle kierrokselle lähtöä, n 24km kohdalla vatsaa väänsi parin minuutin aikana oikein kunnolla. Ehdin jo säikähtää mitä nyt tapahtuu, mutta onneksi meni nopeasti ohi. Vielä myöhemmi tuli uudestaan,mutta meni vielä nopeammin ohi. Tämän vuoksi 30 kilometrin geeli jäi ottamatta, kun pelkäsin vatsani kuitenkin reagoineen siihen jotenkin. Myös urheilujuoman jätin väliin lopussa joka toisella juomapisteellä.
Mutta kuuma oli, todella kuuma!

Ensimmäisen kerran kunnolla tuntui 33km kohdalla nousujen jälkeen. Etureidet veti ihan hapoille, sisu ei antanut periksi kävellä mäkiä ylös, vaan hölkötellen mentiin. Tästä eteenpäin kävelin aina juomapisteellä samalla juoden kunnolla vettä ja ravistellen jalkoja. Se auttoi.
36km kohdalla meni taas paremmin, kunnes 39km paalu jäi kokonaan näkemättä, kun olen vain tuijotellut maahan keskittyen olennaiseen, eli eteenpäin menemiseen.
Viimeiset kaksi kilometriä taas vilahtivat hetkessä ja hups sitä oltiinkin jo stadionilla :)! Kelloon vilkaisu ja tajusin sittenkin olevani ennätysajassani, vaikka toinen puoliska oli taas selvästi hitaampi. Oma ennätykseni parani muutamilla kymmenillä sekunneilla, ei siis paljon, mutta silti :D!
3 tuntia ja 52 minuuttia + sekunnit.

Onnellisena ja helpottuneena maalissa :)

Stadionille juokseminen on todella hieno kokemus! Mitali kaulaan, eväät pussiin ja makuulle nurtsille. Siinä nurtsilla vasta taas tajusin onnistuneeni, vaikka niin epävarmana matkaan lähdin. Oma maaginen aika, 3tuntia ja 50 minuutin alitus jäi taas saavuttamatta, mutta sitä lähestyttiin jälleen. Olen oikein tyytyväinen.

Kotona reissusta olin rättiväsyneenä yöllä vähän ennen kolmea. Sunnuntai aamulle olin luvannut menon joten nukkua ehdin vain vajaa 5 tuntia. Olin todella väsynyt ja edelleenkin tuntuu, kolme päivää maratonista, että univelka painaa. Kropasta huomaa, että taas on käyty äärirajoilla, kun koko ajan on pieni nälkä ja jano, närästää ja silti ei tee mieli syödä.

Nyt edessä on pieni, todennäköisesti reilu vuoden maraton tauko, kun tulevan syksyn, talven ja kevään keskityn muihin juttuihin. Juoksu ei silti jää pois, mutta käytän aikani lyhyemmille matkoille treenaamiseen.  

~Eija~