Maraton...tuo kuntojuoksijan kuninkuusmatka. Lähes kaikkien saavutettavissa, jos vain päättää yrittää. Ei ajalla niin väliä, mutta se tunne kun ylität maalilinjan, kaulaasi ripustetaan tapahtumamitali ja vannot syöväsi seuraavan viikon ajan kaiken vastaan osuvan ja löhötä sohvalla tekemättä mitään.
Niin ja ennen kuin viikko on kulunut, löydät itsesi jo palauttavalta lenkiltä hymy naamalla :)
Toisille riittää kerran läpi pääseminen, toisille jää kaasupohjaan ja omaa ennätystään pitää saada päivitettyä. Omalla kohdalla ensin riitti se läpi pääsy, esikuvana oma isä, joka 50 vuotiaana juoksi ensimmäisen maratoninsa ja ehti niitä toistakymmentä juosta ennen kuin terveydelliset syyt pakotti hidastamaan. Minäkin hidastin, yli kymmenen vuotta, mutta maraton taukoni aikana tiesin. että minä vielä palaan. Yli viiden tunnin aika maratonilla ei miellyttänyt, kun vielä tiesin kuinka huonosti olin siihen aikoinani valmistautunut. Sen alle ja vielä paremmin asetin tavoitteeni ja joillekin uskalsin sen ääneenkin sanoa. Pikku hiljaa aika alkoi olla kypsä ja kahden vuoden ajan tein hitaasti mutta varmasti nousu tahtista harjoittelua perheen ja työn ehdoilla. Muutama puolimaraton kokemus valoivat uskoa, että haaveet voivat olla joskus totta.
Viime vuonna HCM:lla oli totuuden hetki, minun paluuni maratoonariksi.
Ja tein sen :D Kiskoin itseni maaliin alittaen 4 tunnin rajan!
Kirjaimellisesti siis kuitenkin kiskoin, se oli melkoista raastoa 30 kilometrin jälkeen. Tahtojen taistelua ja sisukkuuteni osoitus. Maalissa nippa nappa pysyin tolpillani, annoin melkein ylen, mutta kyllä, taisin hymyillä. Palo jäi, mutta jotain piti tehdä toisin.
 |
| HCM:lla elokuussa 2014. Kaikkensa antaneeni ja silti vielä irtosi hymy :) |
 |
| Synttärilahjani mikä on ihan itse ansaittu Tukholmassa 2015 :) |
Kesällä 2014 maraton ohjelman noudattaminen ei onnistunut, mutta tiesin että suunta on oikea. En tykkää intervellitreeneistä, mutta nautin pitkistä rauhallisista lenkeistä. Ohjelmassa luki näitä molempia, joten kurinalaisemmin lähdin seuraamaan ohjelmaa. Ykkös tavoitteena oli alle neljän tunnin juoksu ilman raastoa maaliin asti. Tapahtumaksi napsahti ehdottomasti Tukholma maraton keväälle 2015.
Pystyin harjoittelemaan suunnitelmien mukaan koko kevään, kunnes huhtikuussa sain flunssan. Perus nuhaa ja yskää, mutta lima velloi kurkussa pitkään. Kevään kiireet kiristi hermoja ja aikatauluja. Toukokuussa lipsuttiin ohjelmasta ja pahasti,mutta tuntuma oli hyvä.
Matkaan lähdin jännittyneenä ja uteliaana.
Jo lähtöviivalla heitti muutaman piskon. Niin sadetta oli luvattu ja rankasti! Kylmä tuuli puhalsi Tukholman kaduilla. Lenkkarien nauhat oli kiristetty, juoksupaidaksi valittu pitkähihainen ja pään kovalevy tyhjätty. Halusin nauttia joka ikisestä askeleesta. Lähteä rennon rauhallisesti ja todella nauttia. Tunnin taivaltamisen jälkeen sade oli jo melko kovaa ja kasteli läpimäräksi. Joka juomapistellä hörppäsin urheilujuomaa ja vettä. Itsellä mukana oli energiageeliä ja särkylääkettä. 26 kilometrin jälkeen en enää kohmeisilla käsilläni saanut omasta taskustani geelejä otettua, joten loppu matka mentiin järjestäjien tarjottavilla.
 |
| Ihana pirtsakka FINISHER-paita! |
Jännitin erityisesti 30 kilometrin kohtaa, tuleeko seinä taas vastaan vai pysyykö hyvä vire. Rauhallisesti kuitenkin mentiin ja meno maistui edelleen hyvältä siitä jäätävästä sateesta ja tuulesta huolimatta. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat parasta :D
Pystyin kiristämään vauhtia ja sain ohitella selkiä jatkuvasti. Mikä tunne!
Hillitsin vauhtiani pelolla kramppaavista jaloista, mutta tiesin että maaliin tullaan nyt koko matka hymyillen :)
Maalilinjan ylitys nostattaa aina kyyneleet silmiin, eikä tämä todellakaan ollut poikkeus. Kello näytti 2 minuutin parannusta omaan ennätykseeni ja olo oli huippu. Kauaa ei paikalleen voinut jäätävässä kelissä jäädä, vaan samaa kyytiä kisapaitateltalle, oman kokoinen paita kainaloon, tavaroiden haku säilytyksestä ja riprap bussille. Äkkiä märät vaatteet pois päältä (joita en muuten saanut yksin omin avuin pois, koska kädet olivat niin kohmeessa!).
 |
| Ihanissa kotimaisemissa elokuussa 2015. |
Tukholman karsea keli on vain muisto Suomen elokuun illassa kotimaisemissani. Pian Tukholman jälkeen päätin osallistua tämän vuoden HCM:lle. Koko kesä olisi aikaa harjoitella, valoisia iltoja ja yötöntä yötä. Noh, tämä määrätietoinen kesätreenailu ei taida sopia mulle, koska ohjelmassa ei ole taaskaan pysytty... Monenmoiset projektit ovat vieneet aikaa ja tarvitsen minäkin sittenkin välillä unta. Startti on huomenna lauantaina ja olo on epävarma. Viikko sitten päälle hiipinyt pieni flunssan poikanen ei helpota yhtään. Haluaisin taas rennon ja mukavan juoksun. Aikatavoitteen saan heittää romukoppaan. Sääennusteet lupaavat pikkasen päälle 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Taidanpa siis ihastella maisemia, silmäillä kanssa juoksijoiden menopelejä, kuunnella heidän juttujaan ja siinä samalla ansaita taas yhden maratonmitalin kaulaani :)
 |
| Ihanat lenkkikaverini :) |
~Eija~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti