Joskus sitä yllättää itsensä ja mulle se tapahtui eilen Helsinki City Maratonilla :D
Maalilinjan ylitin hyvävoimaisena, iloisena ja uusi oma ennätys plakkarissa!
Maalilinjan ylitin hyvävoimaisena, iloisena ja uusi oma ennätys plakkarissa!
 |
| 6. maraton maalissa :D! |
Mitään tarkkaa treeniohjelmaa mulla ei ole ollut, vaan olen liikkunut monipuolisen aktiivisesti. Kuitenkin ajattelin että juoksukilometrien vähyys verrattuna esimerkiksi viime vuoteen, ei takaa vielä uuden ennätyksen juoksua. Ajatuksena oli fiilistellä tämä maraton ja syksymmällä yrittää tasaisemmalla reitillä sitä omaa ennätystä.
Muutenkin lähtökohtaisesti valmistautuminen ei ollut kuin oppikirjasta, sillä mulla oli yövuorot takana, reisissä jo valmiiksi lihaskipua viikolla ohjatuista kahvakuulatreeneistä ja aikainen herääminen maraton aamuna. Syödä olin muistanut ja lihashuoltoa rullailemalla ja venyttelemällä sopivissa kohdissa siellä täällä. Toisaalta kaikki nämä selittelyt turvasivat mulle sen tunteen, että en stressannut, enkä oikeastaan jännittänytkään. Harvinaista mulle, ehkä sitä pikku hiljaa oppii ;)
Muutenkin lähtökohtaisesti valmistautuminen ei ollut kuin oppikirjasta, sillä mulla oli yövuorot takana, reisissä jo valmiiksi lihaskipua viikolla ohjatuista kahvakuulatreeneistä ja aikainen herääminen maraton aamuna. Syödä olin muistanut ja lihashuoltoa rullailemalla ja venyttelemällä sopivissa kohdissa siellä täällä. Toisaalta kaikki nämä selittelyt turvasivat mulle sen tunteen, että en stressannut, enkä oikeastaan jännittänytkään. Harvinaista mulle, ehkä sitä pikku hiljaa oppii ;)
Etelä-Pohjanmaalta on pitkä matka Helsinkiin, mutta matka taittui leppoisasti juoksuhenkisten kanssa yhteiskyytillä. Heti perillä oli numerolappujen haku, paita kainaloon ja tapahtuman yhteistyökumppaneiden lahjukset. Sitten bussilla odottelua, tankaamista ja vessassa käymistä. Vihmoi vettä ja tuuli inhottavasti. Tuli mieleen viime vuoden Tukholma maraton, kun lämpöasteita oli reilusti alle 10, satoi koko juoksun ajan ja tuuli oli hyytävä. Onneksi nyt kuitenkin lämpötila oli 16, joten se tuntui lämpöiseltä.
Lähtö tapahtui Paavo Nurmen patsaalta. HCM on Suomen suurin maraton, mutta osallistujamäärä on hurjasti laskenut. Tänä vuonna kuuluttajan mukaan täydelle matkalle oli ilmoittautunut vajaa 3500 juoksijaa ja lyhyemmälle 17 km reitille 3000. Ennätysvuosina on juoksijoita täydelle matkalle riittänyt yli 7000, joten kaukana oltiin siitä. Tästä huolimtta alussa oli ruuhkaa ja jotkut puikkelehtivat ilkeästi yhtäkkiä edestä toiselle puolelle. Sai olla tarkkana ettei tapahdu mitään tapaturmia.
 |
| Lähtö ruuhkaa. |
Heti lähdössä hetkeksi tauonnut sade alkoi uudestaan. Se oli sellaista sadetihkua, ei kovin pahasti häirinnyt mutta kasteli kyllä. 3:45 jänikset tupsahtivat yhtäkkiä eteeni ja päätin peesailla niitä jonkun matkaa, jospa ensiksi 10 kilometriin ja katsoa miltä tuntuu. Hyvä kuitenkin pitää 4 tunnin jänikset takana. Reidet tuntuivat raskailta heti alkuun, mutta ei paha.
7 kilometrin kohdalla nappasin oman geelini suuhun ja tämän jälkeen alkoikin vatsaa vääntää. En tiedä oliko se tuo geeli vai mikä ongelma vatsassa oli, mutta en uskaltanut enää geelejä loppu lenkillä ottaa. Vääntely oli aaltoilevaa, mutta sain pidettyä sen hallinnassa. Halusin välttää vessassa käynnin ja onneksi siinä onnistuin. Sadekin oli lakannut ja aurinkokin välillä pilkahteli pilvien takaa. Oikein soppeli keli!
Mun puolivälin aika oli 1 tunti 52 min ja 11s. Olin mennyt suunnittelemaani vauhtia nopeammin. Meno kuitenkin tuntui hyvältä, yläkroppa pelitti ja vaikka jaloissa tuntui siellä ja täällä, kaikki oli hallinnassa. 3:45 jänikset olivat välillä takana, välillä rinnalla ja välillä saivat hiukan etumatkaa. Juomapisteillä aina himmasivat ja mä juoksin koko ajan napaten vain kupin vauhdissa kyytiin ja sain näin aina etumatkaa.
Jatkoin samaa vauhtia ja silti tiedostaen että oltiin vasta puoliväli ohitettu. Kilometrit vaihtui yllättävän kepeästi ja kohta ensimmäinen kiekka (25km) oli juostu. Nyt oli enää 17km maaliin. Se tuntui vähältä se ja kun sen vielä paloitteli mielessään pienemmiksi pätkiksi, tuntui juoksu kivalta. Toisen kierroksen nousuihin piti asennoitua päättäväisyydellä. Otin kädet kunnolla käyttöön ylämäissä ja alamäissä hallitusti käsijarru pois päältä ja rennosti alas. Pyrin pysymään tuulisimmissa kohdissa kanssa juoksijoiden selkien takana ja näin säästellä itseäni.
Jos jokin hetki pitää vaikeimmaksi mainita, niin ehkä se oli kun maaliin oli enää 8-7 kilometriä. Se on niin vähän peruslenkillä, mutta maratonilla jalkaa painaa tuossa vaiheessa jo melko paljon. Yritin katsella maisemia, nauttia kannustajien energiasta ja pitää hyvä juoksuasento ja -askellus loppuun asti. Tässä vaiheessa annoin itseni jo hiukan iloita, että hyvä juoksu tästä tuli ja oma enkka tulee parantumaan selvästi :)
Mielelläni pyrin saavuttamaan ja ohittamaan uupuneita kanssa juoksijoita, vaikka tulipa jokunen munkin ohi vielä lopussa. Nyt viimein päätin, että 3:45 jänikset ei mua tule ohittamaan! Kahdella viimeisellä kilometrillä juoksin rinta rinnan toisen naisen kanssa ja tsempattiin toisiamme jaksamaan loppu matka samaa vauhtia. Otettiin yhdessä loppukiri ja luultiin jo tulleemme maaliin, kun pitikin vielä juosta 20 metriä lisää ennen kuin se oikea maalilinja oli ylitetty. Eipä tuo harmittanut, sen verran hyvät fiilikset oli.
Aika oli 3:43:23 (bruttoaika) tai 3:42: 35 (nettoaika).
En oikein tiedä kumpaa aikaa tässä pitää sinä oikeana aikana. No reilu enkka joka tapauksessa :)! Ja niin tyytyväinen, kun vauhti pysyi hyvin loppuun asti, itse asiassa jopa sain kiristettyä vauhtia loppua kohden.
Tekonurmelle en heittäytynyt maaten, vaan pidin itseni koko ajan liikkeessä kävellen. Keräsin pussiin järjestäjien tarjoamat eväät ja jatkoin suoraan bussille. Siitä pesuille, syömään ja odottelemaan kotiin päin lähtöä. Aikaisempien maratonien jälkeen mulle on tullut enemmän tai vähemmän huono olo, eikä ruoka ole maistunut, mutta nyt sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Vatsakin oli rauhallinen, päätä ei särkenyt ja olo oli kaikin puolin hyvä.
7 kilometrin kohdalla nappasin oman geelini suuhun ja tämän jälkeen alkoikin vatsaa vääntää. En tiedä oliko se tuo geeli vai mikä ongelma vatsassa oli, mutta en uskaltanut enää geelejä loppu lenkillä ottaa. Vääntely oli aaltoilevaa, mutta sain pidettyä sen hallinnassa. Halusin välttää vessassa käynnin ja onneksi siinä onnistuin. Sadekin oli lakannut ja aurinkokin välillä pilkahteli pilvien takaa. Oikein soppeli keli!
Mun puolivälin aika oli 1 tunti 52 min ja 11s. Olin mennyt suunnittelemaani vauhtia nopeammin. Meno kuitenkin tuntui hyvältä, yläkroppa pelitti ja vaikka jaloissa tuntui siellä ja täällä, kaikki oli hallinnassa. 3:45 jänikset olivat välillä takana, välillä rinnalla ja välillä saivat hiukan etumatkaa. Juomapisteillä aina himmasivat ja mä juoksin koko ajan napaten vain kupin vauhdissa kyytiin ja sain näin aina etumatkaa.
Jatkoin samaa vauhtia ja silti tiedostaen että oltiin vasta puoliväli ohitettu. Kilometrit vaihtui yllättävän kepeästi ja kohta ensimmäinen kiekka (25km) oli juostu. Nyt oli enää 17km maaliin. Se tuntui vähältä se ja kun sen vielä paloitteli mielessään pienemmiksi pätkiksi, tuntui juoksu kivalta. Toisen kierroksen nousuihin piti asennoitua päättäväisyydellä. Otin kädet kunnolla käyttöön ylämäissä ja alamäissä hallitusti käsijarru pois päältä ja rennosti alas. Pyrin pysymään tuulisimmissa kohdissa kanssa juoksijoiden selkien takana ja näin säästellä itseäni.
 |
| Kuva: Eeva Einiö |
Mielelläni pyrin saavuttamaan ja ohittamaan uupuneita kanssa juoksijoita, vaikka tulipa jokunen munkin ohi vielä lopussa. Nyt viimein päätin, että 3:45 jänikset ei mua tule ohittamaan! Kahdella viimeisellä kilometrillä juoksin rinta rinnan toisen naisen kanssa ja tsempattiin toisiamme jaksamaan loppu matka samaa vauhtia. Otettiin yhdessä loppukiri ja luultiin jo tulleemme maaliin, kun pitikin vielä juosta 20 metriä lisää ennen kuin se oikea maalilinja oli ylitetty. Eipä tuo harmittanut, sen verran hyvät fiilikset oli.
Aika oli 3:43:23 (bruttoaika) tai 3:42: 35 (nettoaika).
En oikein tiedä kumpaa aikaa tässä pitää sinä oikeana aikana. No reilu enkka joka tapauksessa :)! Ja niin tyytyväinen, kun vauhti pysyi hyvin loppuun asti, itse asiassa jopa sain kiristettyä vauhtia loppua kohden.
Tekonurmelle en heittäytynyt maaten, vaan pidin itseni koko ajan liikkeessä kävellen. Keräsin pussiin järjestäjien tarjoamat eväät ja jatkoin suoraan bussille. Siitä pesuille, syömään ja odottelemaan kotiin päin lähtöä. Aikaisempien maratonien jälkeen mulle on tullut enemmän tai vähemmän huono olo, eikä ruoka ole maistunut, mutta nyt sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Vatsakin oli rauhallinen, päätä ei särkenyt ja olo oli kaikin puolin hyvä.
 |
| Vuoden 2016 HCM mitsku :) |
Kotona lopulta olin yöllä kahden jälkeen. Uni ei meinannut heti tulla ja aamulla olisi halunnut torkuttaa useamman kerran. Olo oli väsynyt, mutta kroppa muuten tuntui yllättävän rennolta. Mä pääsin tekemään palauttavan lenkin suunnistuksen aluemestaruus viestissä. Matkana oli 3,7km pienipiirteisessä maastossa. Rennosti sai lähteä omalle osuudelle. Jalat pelitti oikein hyvin ja keskityin vain suunnistamiseen. Mukava sunnuntai lenkki :)
 |
| Tämän päivän kartta ja kengät |
Edelleen näin vuorokausi juoksun jälkeen on hyvät fiilikset. Jotain on tehty oikein ja samaa rataa jatketaan kohti uusia koitoksia. Kyllä juokseminen onkin ihanaa, ainakin tänä viikonloppuna se oli ;)
~Eija~
~Eija~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti