Sprinttijännitystä

Alku viikko oli taas tarkasti aikataulutettu setti töitä, ruuanlaittoa, lasten kuljettamista, ohjauksia ja pari sovittua tapaamista kasvotusten ja puhelimitse. Iltaisin olin niin valmis nukkumaan, että taas aamulla olin tikkana pystyssä ja pyörät lähtivät pyörimään alusta. Taputan itseäni olkapäälle tyytyväisenä, sillä kaikki suunnitellut asiat tuli hoidettua ja tehtyä. Mutta joka päivä ja joka viikko ei tällaista settiä pystyisi. Loppu viikon kaksi vapaapäivää armahti ja taas on akut "almost full" :) Pieni paine asioiden hoitamisessa toisinaan auttaa niiden toteuttamisessa ja lepo urakan jälkeen tuntuu entistä paremmalta.

Ei voi olla mainitsematta tuosta auringosta, joka on hellinyt tämän viikon. Onneksi ehdin siitä nauttia, kun kahvakuulatreenit huhkitaan vielä syyskuu ulkona ja vapaapäivinä yritän saada puutarhaa kuntoon kohti talvea. Syksyn värit ovat kevään puhkeavan vihreyden jälkeen toiseksi parasta luonto taidetta ehdottomasti. Kunpa tämä väriloisto kestäisi vielä tovin ja lokakuun mahdolliset harmaat kurakelit jäisivät väliin kokonaan. Lunta sitten maahan vauhdilla kun lehdet ovat puista tippuneet. Mulle kelpaisi :)

Puutarhaterapian lisäksi vapaapäivänä ehdin itselle poikkeukselliselle aamulenkille. Oon enemmän iltalenkkeilijä kuin aamulenkkeilijä. Aamuisin herään niin hitaasti ja oon aluksi aina niin viluinen. Mutta nyt piti vain käyttää tilaisuus hyväksi ja lähteä loikkimaan pitkin peltomaisemia. Kyllä olo keveni taas huomattavasti ja ajatukset järjestyivät paikoilleen.

Jos jotain hyvää kiireinen viikko on tehnyt, niin vielä parempaa on se, että se on pitänyt mun ajatukset lauantain kisasta poissa. Mutta tänään perjantaina on vaan ollut pakko katsoa totuutta silmiin ja ajateltava huomista starttia...kahta starttia. Edessä on mun ensimmäiset Suomen Mestaruus suunnistuskisat! Sprintti kisat. 

Sprintti siitä mielenkiintoinen suunnistuslaji, että siinä metsässä liikkumisen sijaan mennään kaupungin keskustassa talojen, torien, puistojen ja autoteiden seassa. Sprinttikarttamerkit ovat hiukan erilaiset kuin normi metsäisessä suunnistuskartassa. Kielletyillä alueilla liikkuminen rangaistaan suorituksen hylkäämisellä, eikä siinä mitkään selittelyt auta. Ensimmäiset sprintti kisat on järjestetty Vaasan ja Mustasaaren alueella 1980-luvulla ja nyt lauantain kisassa palataan historiallisesti tämän lajin juurille, Vaasaan. Paikalle on tulossa sellaiset 1800 suunnistajaa. Nimensä mukaisesti kisa on lyhyt ja todella nopea tempoinen. Ohjeellisesti radalle kuluu aikaa jotain 15 minuuttia ja vauhti pidetään mahdollisuuksien mukaan koko ajan tapissa. Tiukat kurvit talojen nurkilla, rastille pysähtymiset ja erityisesti reitinvalinnat ratkaisevat kuka on paras.

Omalla kohdalla on kovat paineet saada hyväksytty suoritus, ei mitään sen kummempaa. Kahdelta edelliseltä sprintiltä oon saanut hylsyn, juuri kielletyn alueen ylityksestä, jotka on tapahtunut silkasta omasta erehtymisestä eikä tahallisesta vilppi yrityksestä. Mä oon nyt sitten yrittänyt painaa mieleeni ja sisäistää nuo merkit ja oon tuijotellut vanhoja sprinttikarttoja siinä toivossa, että virheet on nyt tehty ja niistä on opittu. Jännittää tosi kovaa kuinka tässä käy. Kuinka aamupäivän karsinnassa pääsen kartalle ja selviydynkö hyväksytysti iltapäivän finaaliin?
Mainitsinko jo että jännittää hirmuisesti ;)? En tiedä saanko edes tulevana yönä nukutuksi.

Pitäkää peukkuja :)

~Eija~