perjantai 23. syyskuuta 2016

Virallisesti valmis!

Viime vuoden kesäkuussa ajelin ensimmäisen kerran Kuortaneen Urheiluopistolle opiskelujen merkeissä. Silloin oli pääsykokeet liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Silloin jännitti ja olin kovinkin epävarma, onko tämä mun juttu ja onko tässä mitään järkeä. Pääsin opiskelemaan ja tämä tiedon jälkeen pohdin asiaa vielä monelta kantilta, ennen kuin otin opiskelipaikan vastaan. Nyt vuosi ja vajaa neljä kuukautta myöhemmin en kadu yhtään tuota päätöstä. Takana on yksi ikimuistoisimmista vuosistani. Ei se helpoin eikä aina niin mukavaa ollut, mutta uurastus palkittiin ja opin itsestäni paljon uutta ja ny tiedän selkeämmin mitä todella haluan tehdä tästä eteenpäin. Liikunta on aina ollut erittäin tärkeä osa elämääni ja tämän vuoden aikana olen nähnyt valtavan lajikirjon ja liikunnan monet mahdollisuudet. Ilolla jaan tätä kokemustani ja oppimaani kohtaamilleni ihmisille.
Laktaattitestissä sormenpäästä verta kilometrin välein.
Tänään ajelin viimeisen kerran LAT8-ryhmäläisenä Kuortaneelle. Meillä oli toivomamme viimeinen tapaaminen ja pieni valmistujaishetki. Meitä oli 5, jotka olimme kesäkuussa määräpäivään raportit palauttaneet ja ne olivat hyväksytysti tutkintolautakunnasta palautuneet.

Ennen todistusten jakoa mä ja Sari käytiin vielä juoksemassa laktaattitesti. Huhtikuussa juoksin ko testin suoraan yövuoron jälkeen ja olin kieltämättä silloin hiukan takussa. Tästä pääset lukemaan tuon huhtikuisen kokemuksen. Oli hienoa päästä testi tekemään nyt uudestaan virkeämmällä kropalla. Kirjoitan tästä testistä sitten myöhemmin kun saan tulokset.
Vauhdikkaat halaukset ;)
Todistukset oli jakamassa vastuuopettajamme Ville, Kuortaneen Urheiluopiston johtaja Atte ja rehtori Tapio. Lyhyiden puheiden jälkeen saimme hienot todistukset halauksineen käteen. Oli mitä mahtavin tunne :D

Meistä puolet saivat nyt todistukset ja lopuilla viimeiset puristukset vielä.
Virallisen osuuden jälkeen saatiin omalla porukalla jatkaa yhteistä rentoa päivää. Pääsimme kickbike -menopeleillä huristelemaan pitkin Kuortaneen raittia. Tsekkasimme muun muassa tervahaudan ja kirkon aidan. Mukavaa puuhaa ja sopivan lämmin tuli potkutellessa. Hyvää treeniä reisille ja pakaroille!

Olimme toivoneet myös sumoasuilla peuhaamista ja saamamme piti :D Kannoimme ensin nuo edustavat tamineet ylämäestä alas (ja myöhemmin raahasimme vielä tietysti alamäestä takaisin ylös..). Mä en ole ennen leikkisää sumoasua pukenut päälleni ja se olikin todella hauska kokemus. Meillä oli lajeina sukkulaviesti, pituushyppy ja paini. Ai että tuli naurettua ja puvut olivat karmean hikiset leikkimisen jälkeen... Ei siis todellakaan mitään kevyttä treenailua, vaan kunnon hiit.


Varokaa :D!
Meidän joukkue voitti sukkulaviestin!

Kaatumista ja ylösnousua piti harjoitella ;) Pyörähtäen ylös.
Päivän päätteeksi otettiin vielä tunti keilailua. Mukavaa puuhaa tämäkin, vaikka keilahallissa on aina mun mielestä aivan liian kova meteli johtuen kaatuvista keiloista ja pallojen kolisemisista. Oikean käden ranteessa taas tuntuu oudoksuksesta keilapallon heitot.
Haikein mielin, mutta ihania muistoja taskut täynnä lähdimme ajelemaan kotiin päin. Vuosi meni nopeasti, toisaalta aivan liian nopeasti. Viime vuoden elokuusta lähtien kokoonnuimme joka kuukausi 3-4 päivää peräkanaa lähijaksoille Kuortaneelle ja muu aika oli itsenäistä opiskelua, tehtävien tekemistä, harjoittelua ja raporttien rustaamista. Kaikki tämä vaati, toisinaan kovin tiukkaakin aikatauluttamista, että kaiken ehti tehdä. Oon kärsinyt päänsärystä johtuen univelasta, stressistä kun olisi pitänyt olla useassa paikassa yhtä aikaa ja tehdä monta asiaa samaan aikaan. Lisäksi oon ollut välillä todella kiukkuinen asioista joille itse en ole voinut mitään ja joidenkin näiden asioiden on vain ollut pakko antaa mennä menojaan. 

Opin liikunnan monipuolisuuden tärkeyden meillä "taviksilla" ja täten tämän kiireisen vuoden aikana oma kestävyys- ja vauhtikuntokin on kehittynyt valtavasti. Ymmärrän ja yritän keskittyä omassakin treenailussani enemmän lepoon ja kehonhuoltoon. Aina ei tarvitse ja hyödytä mennä sata lasissa. Itseään ei saa rikkoa.
Olen tavannut aivan mahtavia ja ainutlaatuisia ihmisiä kuluneen vuoden aikana, joiden kanssa matka jatkuu edelleen. Opin heiltä ja itsestäni koko ajan uutta ja arvokasta.
Valmis :D!
Viralliset todistukset.
Meidän ryhmä sopi seuraavan tapaamisen keväälle. Yhteyttä pidetään kuitenkin aktiivisesti koko ajan. Ikävä tulee silti.
Kiitos LAT8 -ryhmäläiset <3

~Eija~

2 kommenttia:

  1. Aivan mahtavaa Eija - tuhannesti lämpimiä onnitteluhaleja 💖
    Ja Kiitos liikkumisen ilon jakamisesta ja tsemppaamisesta ylä- ja alamäissä 👟

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina, kiitos itsellesi :) Ilo on mun puolella ja matkamme jatkuu!
      -Eija-

      Poista