Arpaisen poluilla

Meillä oli eilen pienellä työporukalla oma kustanteinen ja omalla ajalla järjestetty retki Soinin Arpaisen luontoreitille. Halukkaat ilmoittautuivat mukaan ja työvuorot sitten järjestettiin niin, että pääsimme. Meidän töissä aina joku on hommissa, kesät talvet, päivät yöt ja juhannukset ja joulut. Itselle on merkityksellistä tehdä sellaista työtä, jota ilman ei yhteiskunta toimisi. Mutta emme mekään jaksaisi, jos ei joskus päästä yhdessä ulos kokemaan jotain muuta, arjesta poikkeavaa.

Aamun taivaanranta

Päivä valkeni kauniin vaaleanpunaisena taivaanrannasta ja onneksemme 5 asteen viileän pakkasyön jälkeen oli lupailtu kaunista päivää. Autojono kurvaili Soiniin ja parkkeerattiin hienoon riviin, reppuihin eväät ja vaihto pusakat ja ei kun menoksi.

Mä en ole aikaisemmin Arpaisissa ollut, mutta ehdottomasti voisin toistekin mennä, oli sen verran hyvin tehdyt polut ja kauniit jääkauden muovaamat maisemat!

Parkkipaikalta oli Arpaisen kämpille puoli kilometriä ja siitä lähti reilun 3 kilometrin Kalevin kiekka ja viitta kohti Ähtäriä ja toiseen suuntaan leveä polku kohti Soinia. Mua houkutti lähteä kiertämään tuo Kalevin kiekkakin ja koska en saanut houkutelluksi ketään seuraksi, päätin juosta sen. Vaatetus ei ollut aivan juoksuun tarkoitettu ja tulikin melko kuuma. Harjuja mentiin ylös ja alas, mutta polku muuten oli erittäin helppo kulkuista. Ei ollut pahoja juurakoita tai kiviä. Pystyi hyvin juostessa ihailemaan silmän kantamattomiin ulottuvaa mäntymaisemaa. Niin kaunista! Oma läähätys rikkoi täydellisen hiljaisuuden, kun ei edes tuullut. Mielettömän ihanaa!
Juoksu muuten ei ollut mitään kovin rentoa. Jalat, erityisesti oikea takareisi ja pohje ovat melko jumissa. Niin jumissa, että jalkaterä puutui. Pakko venytellä...

Polku keskellä mäntymetsää.

Kalevin kiekan voi juosta aikaa vastaankin. Mökillä oli postilaatikossa vihko, johon sai oman aikansa kirjata. Mulla meni suurinpiirtein 22 minuuttia ja vihossa taisi olla paras aika 17 minuutin tuntumaan. Hauska haaste sitä kaipaaville :)

Reipasta porukkaa :)

Työkaverit myös nautiskelivat luonnon rauhasta kohti Soinia ja sainkin heidät kiinni ennen taukoa ja retken yhtä kohokohtaa - makkaroita ;)

Nuotiopiiri :)

Hyvien makkaroiden, nokipannukahvien ja juttujen jälkeen jatkettiin samaa reittiä takaisin parkkipaikalle. Oman pienen juoksupyrähdyksen ja sen jälkeen pysähymisen jälkeen tuli melko kylmä. Lisäsin kyllä fleeceä päälle, mutta kädet hanskoista huolimatta oli autoille asti viileät. 

Pakkasyön jäljiltä jäätä matalissa lammikoissa.

Patikoinnin jälkeen osan oli lähdettävä takaisin kotiin ja osa jatkoi matkaa vielä saunomaan, syömään ja jatkamaan juttua. Saunasta päin tuli käytyä järvessä juoksemassa reisiin asti, mutta kyllä nyt oli viimeinen kerta tälle syksyä avovesi kastautumista. Oli aivan järjettömän kylmää vettä! 

Oli aivan ihana rentouttava päivä ja ilta. Tällaisia tarvitsisi kaikki työyhteisöt tasaisin väliajoin. 

Omat ajatukset on nyt pikku hiljaa suunnattava viikon päähän ja Kankaanpään maratoniin. Toistaiseksi oon ajatuksissani ja pohdinnoissani hypännyt jo ensi vuoteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Viime viikonloppuna taivallettiin Kolilla Vaarojen maraton ja heti tästä parin päivän päästä aukesi ilmoittautuminen ensi kevään Karhun kierroksen polkujuoksu kisaan. Ilmoittautuminen oli ilmeisen kaaosmaista, eikä läheskään kaikki halukkaat päässeet pitkille ultramatkoille. Itse tosissani mietiin lyhyttä, 31 kilometrin matkaa, mutta päädyin jättämään sen väliin ja yritän etsiä jonkun toisen polkujuoksutapahtuman tästä lähempää. Mutta ensi vuoden päätavoitteena on...julkaistaan se nyt sitten jo nyt...on Vaarojen maraton, 43km :D Siitä olen haaveillut jo 5 vuotta ja nyt koen että voisin olla lähellä sitä kuntoa millä sen läpi pääsee. Sinne ilmoittautuminen aukeaa vasta touko-kesäkuussa ja sinne osallistujat onneksi arvotaan, ettei tarvitse kytätä koneen ääressä tiettynä päivänä tiettynä kellonaikana ja järjestelmän kaatuessa jäädä rannalle johtuen omasta hitaasta koneesta.

No mutta taas hyppäsin jo ensi vuoteen... Kankaanpäässä olisi tarkoitus yrittää omaa ennätystä. Eipä siihen lisättävää. Onneksi mukaan lähtee ystävä puolikkaalle, joten reissusta tulee varmasti hyvä :)

Ei valkoisten liljojen voittanutta :)

Niin ja mä sain kukkia :D Naapurin Kaisa perheineen toi mulle kukkia <3 Valmistumisen johdosta! Kaisa itsekin on opiskellut aikuisena talon rakentamisen, pienten lasten ja arjen pyörityksen keskellä. Kimppu lempikukkiani piristi päivääni hurjasti, kiitos :)!

~Eija~