Kahden kullan viikonloppu

Viime viikon torstaina meillä alkoi koulut. Mahdollisesti pitkään jatkunut aurinkoinen ja lämmin keli aiheutti sen ettei ajatus mua oikein innostanut. Lasten kesäloman aikana tottui nukkumaan pitkään silloin kun oli oikeasti vapaapäivä ja ruokailutkin mentiin enemmän mahan kurinan kuin kellon mukaan. Koulun aloitus tarkoittaa aina aikatauluja, joista toisaalta pidän, mutta nyt olisi voinut vielä hetken vain hengailla. 

Kuitenkin ekaluokkalaisen innostus, kolmosluokkalaisen kova halu oppia englantia ja viitosluokkalaisen chillailu koulua kohtaan on nyt pikku hiljaa tarttunut muhunkin. Lapset ovat suoriutuneet ensimmäisistä läksyistään ja minä muutaman kirjan päällystämisestä, joka oikeasti on mukavaa puuhaa. Jospa se arki tästä taas lähtee rullaamaan.

Esikoisen mielipide matikasta 😕

Ennen viikonloppua laskeskelin, että tänä syksynä olisi vielä 12 kisastarttia. Aika toki näyttää pääsenkö kaikkiin osallistumaan, mutta mahdollisuuksien mukaan tarkoitus on. Näistä ensimmäiset kaksi kisattiin viikonloppuna.

Lauantaina oli suunnistuksen aluemestaruus pitkänmatkan kisat Jurvassa, Iso-Pässilässä. Mä kisaan viimeistä vuotta 35-sarjassa, jossa on usein harmittavan vähän osanottajia. Nimittäin hyvät kisaa vielä pääsarjassa, vaikka ikä riittäisi lyhyemmillekin matkoille ja osalla varmasti lapset ovat niin pieniä ettei aikaa osallistua ole. Kuitenkin lauantaille oli ilmoittautunut 4 naista, joten ihan kunnon kisa fiilistä sai ilmaan. Tyttären kanssa oltiin matkassa ja kun hänellä on tänä kesänä alkanut suunnistus sujumaan, ei hänen omaa menoaan enää tarvitse jännittää. Sain siis jännittää ihan itseäni. 

Haastavia rinnerasteja.

Ja kuten niin usein, niin taas alku oli takkuinen. Helpon näköisen ykkös rastin harpoin rinteessä liian alhaalta ohi. Ajauduin jollekin toiselle rastille enkä saanut itseäni kiinni. Tietoisena siitä että olen ihan liian pitkällä, päädyin kakkos rastilleni asti. Noin kaksisataa metriä takaisin ja näin kaksi minuuttia mun perään lähteneen suunnistajan. Kyllä suututti tuollainen tunarointi. Päätin yrittää saada toiset kiinni ja reilusti ohikin pitäisi päästä jos meinaa voiton napata. Edessä oli todella raskasta maastoa ja tarkkoja rastipisteitä. Kun ei pystynyt lujaa juosta niin sitten ehti kuitenkin karttaa ja maastoa lukea ja rastit osuivat hyvin kohdille. Mun ohittaneen suunnistajan sain ohitettua ennen vitos rastia ja kutos rastille mentäessä näin toiset kaksi sarjamme suunnistajaa. Ilokseni kasi rastilta oli pitkä tiekierto, joten pääsin vihdoin kunnolla juoksemaan. Maalissa sain jännittää sainko tarpeeksi eroa aikaan ja sainhan mä, 28 sekuntia! Huh, töitä sai tehdä 😅

Sunnuntain kisakeskus.

Sunnuntaina aluemestaruus viestit kisattiin Laihialla, Iljananmäellä. Tyttären kanssa olin jälleen matkassa. Nyt ei tarvinnut jännittää yhtään, sillä 35-sarjassa oli vain meidän joukkue, mikä harmitti kyllä kovasti. Aina jos olisi edes yksi toinenkin joukkue, niin saisi jonkinlaista kisafiilistä. Mutta nyt mentiin sitten ihan vain suunnistellen. Itse olin ankkuriosuudella enkä oikein päässyt missään vaiheessa kunnolla kartalle, saatikka että suunnistus olisi sujunut jouhevasti. Yksi isompi pummi tuli ja pari pienempää pyörähdystä. Mutta hyväksytty suoritus saatiin ja mestaruus samalla.

Viikonlopun ansiot.

Suunnistuskisojen lisäksi viikonloppuna olin molempina päivinä myös töissä myöhäisessä iltavuorossa. Tänään maanantaina vapaapäivä tulikin todella tarpeeseen, sillä väsy on ollut. Tarkoitus on ottaa hiukan rauhallisemmin tämä viikko ja viikonloppuna taas kisavaihde päälle. Luvassa on polkujuoksua ja pyöräsuunnistusta.

Kun tässä nyt selvästi kesäloma fiiliksistä pääsee eroon, on aika myös käynnistellä syksyn avoimia treenejä täälä meidän kylällä. Tarkoitus on ensi viikon tiistaina, 21.8. aloittaa. Mutta siitä lisää infoa lähipäivinä 😊

~Eija~