Korona-arkea

Kaikkien ohjattujen harrastusten mentyä tauolle, ajattelin ensin että nythän on vaikka kuinka paljon aikaa tehdä vaikka mitä. Ehdittiin käydä kirjastossa lainaamassa vino pino kirjoja, joita on kuitenkin ehditty tai jaksettu lukea kovin vähän. Klikkailin ja kiinnostuin somessa erilaisista ohjatuista live jumpista, mutta vain pari kertaa olen jotain ehtinyt tehdä. Mieheni lomautus ilmoituksen tultua, innostuin että vihdoin saamme kotimme sisäpintaremonttia nytkäytettyä eteenpäin, mutta maalipurkin maalipurkkia ei ole esille ehditty nostaa. 

Mutta sentään kevään ikkunanpesu rumban jo aloitin, sillä suututti se sotku mikä kotimme on vallannut ja kirkas auringon paiste vielä vääntää puukkoa haavassa paljastamalla ihan hirveän likaiset ikkunat. Ostin kaupasta hiivaa ja vehnäjauhoja vinkkinä ja kyllä, yhtenä päivänä töistä vastatuulessa polkiessa kotona todella odotti tuoreen pullan tuoksu. Lasten kanssa tulee ulkoiltua normaalia paljon enemmän, sillä me pyritään pitämään liikuntatunteja joka päivä. 

Kotikoulua.

Kolme alakouluikäistä lasta kotiopetuksessa on rankkaa. Vaikka viesti koulusta on armollinen, on sitä vaikea antaa oman lapsensa mennä sieltä mistä aita on matalin. Itsellä ei ole taitoa eikä tietoa kuinka jotkin asiat tulisi opettaa, hyvä jos itsekään ymmärtää joitain asioita. Tiukkana kotikouluopettajana pelkään, että jotain ratkaisevaa jää lapsilta oppimatta ja siksi kaikki tehtävät vaadin tehtäväksi. Ja niitä tehtäviä ja läksyjä on yhteensä kolmella lapsella paljon. Niissä menee joka päivä normaalia lukujärjestystä pitempään. Samaan aikaan ei repeä auttamaan kolmea lasta.

Onnistumisiakin on, sillä nyt vihdoin osaamma palauttaa tehtäviä drivessä, kotityöt käsityötehtävinä ovat loistavia (sängyn petaaminen, roskien vieminen, tiskikoneen tyhjäys jne), koulusta päin kannustetaan ulkoilemaan paljon ja nyt tietää tasan tarkkaan mitä lapsilla on läksynä. Eipähän tule "läksyt tekemättä"-merkintöjä Wilmaan.

Onneksi saa juosta!

Kotona ei ole enää niitä hiljaisia hetkiä, mun arkivapaan aamupäiviä kun lapset ovat koulussa ja mies töissä. Jo näin lyhyessä ajassa hiljaisuutta kaipaan lasten koulun lisäksi eniten. Tarvitsen hiljaisuutta palautumiseen ja omien ajatusten kuulemiseen. Juoksulenkit ovat aina olleet sitä omaa aikaa ja nyt niiden merkitys korostuu entisestään. Nyt vaan lenkit painottuu aamujen sijaan iltaan. Onneksi valoa riittää iltaisin jo pidempään. Kevään kisojen peruuntuessa ajattelin sitten kerätä juoksukilometrejä, mutta harmikseni vasen jalka on alkanut oireilemaan rasituksesta. Joten pakko hiukan jarrutella ja edetä rauhallisemmin. 

NUTS Karhunkierros siirrettiin toukokuulta kesäkuulle. Meidän porukka siirsi osallistumiset ja kämpän varauksen sinne. Kyseessä oleva ajankohta on huono, mutta katsotaan. Epäilen suuresti, että tapahtumaa saadaan pidettyä tuonakaan ajankohtana. Silloin omalta kohdalta edessä on UTTF:n tavoittelun siirtyminen ensi vuodelle ja todennäköisesti tälle vuodelle lyhennän Ylläs-Pallaksen ja Kolin matkoja. Alun valtavan pettymyksen jälkeen olen nyt jo ihan ok asian kanssa. Nyt ei vaan jäädä paikalleen, vaan matka jatkuu.

#nallejahti

Uudenmaanlääni on eristetty muusta Suomesta koronaviruksen rajaamiseksi. Meillä Etelä-Pohjanmaalla vielä pääsee liikkumaan vapaasti lähikontakteja tietysti välttäen. Somesta nappasin ihanan #nallejahti tempauksen, jossa ikkunalle, mahdollisimman näkyvälle paikalle laitetaan nalleja luuraamaan ohikulkevien bongattavaksi. Meidän ikkunalta löytyy myös nallet. Tervetuloa vilkuttamaan!

Mukavaa viikonloppua kaikille, ulkoilkaa!

Ja pysytään terveinä!

~Eija~