Elämme ihmeellisiä aikoja, kun korona-epidemia on sekoittanut ulkomaailman lisäksi myös Suomen. Parissa päivässä tilanne ryöpsähti käsiin, tai ainakin todella monet ihmiset saatiin paniikkiin, some-räjähti ja syyttävät sormet osoittelevat toisiin ja hakevat kuka ottaa vastuun. Isojen tapahtumien peruuntuminen oli joillakin toimialoilla kova paikka ja nyt kun THL:n suositukset koskevat myös pienempiä, rajana 500 osallistujan tapahtumia sekä harrastus- ja kilpatoimintaa, koskettaa se vielä suurempaa osaa ihmisiä, Liikunta-alalla moni yrittäjä, toimija ja seura on jo nyt tiukilla, saati kun asiakkaat jäävät pois ohjatuilta tunneilta tai kun liikuntapaikkoja suljetaan. Jopa suunnistuksen kuntorastien alkamista suunnistusliitto suosittelee siirrettävän myöhemmäksi. Kouluja ja päiväkoteja suljetaan, mutta onneksi ainakin meillä vielä lapset tänään pääsivät kouluun.
Jos, ja toivon todella, että näillä toimilla saadaan korona-virus rajattua, on tällä kaikella kuitenkin valtavat seuraamukset, jotka koskettavat tavalla tai toisella jokaista. Ajan kysymyshän tämä on ollut, että jotain maailman laajuista tapahtuu, mutta ehkä kaikki olettivat sen liittyvän paljon puhuttuun ilmastonmuutokseen. Korona ainakin sai aikaan päästöjen vähenemisen, aika näyttää mitä muuta.
Oma napaisena suruna on kevään kalenterin keikahtaminen. Vuorotyöläisenä ei ole selvää, että illat ja viikonloput saat vapaaksi, että pääset sinne ja tuonne, kuljetettua lapsia harrastuksiin ja järjestettyä erilaisia juttuja. Jo vuosia olen tehnyt tarkkaa suunnitelmaa perheen ja omien harrastusten pohjalta, kun olen työvuorosuunnitelmaa täyttänyt. Eräs kolleega vuosia sitten sanoi mulle, että työ on elämässä tärkein asia ja sitten tulee harrastukset. Tähän kyllä vastasin, että mulla tulee ensin perhe ja sen jälkeen harrastukset, vasta kolmantena tulee työ. Mä en halua elää pelkästään työni vuoksi, vaan tehdä enemmän sitä mistä nauttii.
Mun tämän vuoden isoin tavoite on UTTF (Ultra Trail Tour Finland). Nyt ensimmäinen ultrajuoksu NUTS Karhunkierros toukokuun lopulta on siirretty kaksi viikkoa eteenpäin. Kaksi viikkoa antaa lisää harjoittelu aikaa, mutta vähentää palautumisaikaa saman verran NUTS Ylläs-Pallakselle, joka on heinäkuun puolessa välissä. Matkat noissa ovat 166 ja 160 kilometriä. Ei siis mitään päiväretkiä, vaan reippaita yli vuorokauden retkiä.
Toiseksi olin saanut lomani järjestettyä oikealle viikolle, sillä parilla vapaapäivällä ei Rukan reissu vaan onnistu. No nyt loma on sitten väärässä kohdassa. Ei ole helppoa lähteä siitä taas neuvottelemaan ja sitten jos kisa taas siirretään tai tulee muuta, on vaivannäkö ollut turhaa. Kämppä on vuokrattu alkuperäisen suunnitelman mukaan ja tietysti jo maksettukin. Helpoimpana vaihtoehtona lähdin nyt selvittelemään jos saisin varausta muutettua, sillä ilman asiallista tukikohtaa ei reissukaan onnistu. Katsotaan nyt.
Olen sanonut, että jos tänä vuonna UTTF ei multa onnistu syystä tai toisesta, yritän sitä sitten vielä ensi vuonna, mutta sen jälkeen on varmaan annettava olla. Jos tavoite ei onnistuisi, oletin sen johtuvan ainoastaan musta, mutta en koskaan osannut kuvitella, että syy voisi olla jokin maailman laajuinen epidemia.
Pienet on yhden ihmiset murheet, onneksi. Enkä ole todellakaan ainut jolle tämä kolahti. Harmistunut ja vihainenkin saa olla, yksin ei tässä olla. Ei kai mikään tehty treeni ole hukkaan mennyt, ei yhden yhtä askelta ole turhaan otettu, mutta kyllä se turhauttaa ja surulliseksi tekee, kun nyt ainakin kevät meni ihan pipariksi ja kesänkin jutut ovat isolla kysymysmerkillä. Treenit jatkuu ja työt jatkuu.
Ainakin tänään maanantaina on vielä vapaata liikkua ulkona, joten menkää ulos raittiiseen ilmaan. Aurinko paistaa ja linnut laulavat kevättä. Juoksu tekee hyvää niin kropalle kuin mielelle. Tästä lukusuosituksena Scott Douglasin "Juoksu on parasta terapiaa". Sopii niin normaaliin arkeen kuin parhaillaan olevaan poikkeustilaankin. Kirja on julkaistu 2018 ja sen on suomentanut Saana Rusi vuonna 2019.
Tsemppiä kaikille!
~Eija~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti