sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Pääsiäisen virtuaalipolkujuoksukisa

Tänä vuonna lapset eivät virpomaan naapurustoon päässeet ja sehän tietysti harmitti heitä. Jotain piti tilalle keksiä, sillä eihän Pääsiäisherkut voi noin vain syliin tippua. Syntyi idea, että kierretään meidän takapihalla olevaa vajaan kilometrin lenkkiä ja aina yhdestä kierroksesta saa jonkun herkun. Tyttäret innostuivat heti ja 10 vee ilmoitti juoksevansa 25 kierrosta ja 8 vee 10 kierrosta. 25 kierrosta olisi yli 22 kilometriä ja 10 kierrosta 9 kilometriä.

Sitten somessa silmiin osui NUTS virtuaalipolkujuoksukisa Pääsiäiseksi. Matkoina oli 10 kilometriä tai puolimaraton. Tästä ideamme sai lisää tuulta alleen ja mäkin innostuin. Päädyimme ilmoittamaan 8 veen 10 kilometrille (11 kierrosta) ja mä ja 10 vee puolimaratonille (23 kierrosta). Sähköpostiin tulleesta linkistä tulostin meille numerolapot ja sitten alkoi lähes normaali kisaan valmistautuminen.
Meidän numerolapot.
Kisapäiväksi valitsimme lauantain, koska mulla oli vapaapäivä ja sopivasti sattui todella hieno keli. Aurinko paistoi, ei tuullut lähes ollenkaan ja mittari näytti plus 5 astetta. Kaikille löytyi matkaa ja aikaa mittaava kello käteen ja saimme vielä 13 vee poitsun "turvajuoksijaksemme". Tosin hän kyllä katosi jossain kohdassa jonnekin.
8 vee matkalla.
Mä olin luvannut juosta tyttärien seurana, pääosin 10 veen kanssa pitkää matkaa. Mutta usein näimme toisiamme joko reitillä tai huoltopisteellä, jossa meillä oli asiaankuuluvasti energiamarmeladia, sipsiä ja mehua.

Alku lähti kaikilla hyvin vauhdikkaasti juosten. Ensimmäiset kolme kierrosta 10 veen perässä sai ihan tosissaan juosta, sen verran kovaa pisteli menemään. Useasti ohjeistin hidastamaan, sillä matka on pitkä. Lopulta suostui välillä ottamaan lyhyitä kävelypätkiä. Viimeinen kierros ennen 8 veen 10 kilometrin täyttymistä mentiin yhdessä ja kannustettiin loppuun asti. Se oli pikku neidin pisin matka ikinä ilman taukoja. Patikoitu toki ollaan tuotakin pitempään. 8 veen 10 kilometrin aika oli 2:19.
10 vee matkalla.
Meillä puolimaraton matkaajilla oli tuossa vaiheessa noin 14 kilometriä kasassa. Pikkusiskon päästyä pois reitiltä alkoi 10 veen hankalimmat kierrokset. Mentiin jo enemmän kävellen kuin juosten, käsikädessä kulkeminen auttoi pitämään liikettä. Sattui kuulemma joka paikkaan jalkoja ja kengätkin hiersi. Pariin kertaan mainitsi keskeyttämisen, mutta kannustin vaan eteenpäin ja yritin pitää yllä positiivista mieltä. Mä niin tiedän miltä tuntuu, kun oma pää käskee lopettamaan ja suututtaa että on moiseen urakkaan lähtenyt, mutta kun vaan jatkaa askel askeleelta, kierros kierrokselta ja kilometri kilometriltä eteenpäin, niin tavoite saavutetaan.

Ja niin homma eteni, vaikka vauhti hidastui ja huoltopisteellä eväät loppui. Vatsassa jo kurni ja keittiön ikkunan ohi juostessa näki kun muu perhe istui syömässä. Kolmella viimeisellä hierroksella 10 vee halusi välillä juostakin ja juoksu näytti yllättävän kepeältä. Itse asiassa kävely oli paljon tuskallisemman näköistä kuin juoksu. Ja viimeisen kilometrin neiti taas juoksi ja ihan hyvää, alle 7 minuutin kilometrivauhtia. Muu perhe tuli kannustamaan terassille maaliintuloa.
Ihana alusta juosta.
10 vee neidin elämänsä ensimmäinen polkupuoliska kulki aikaan 3:25. Molempiin pikkuvarpaisiin tuli vesirakkulat, jotka hoidettiin asian mukaisesti puhkaisemalla ja puhdistamalla. Jalat olivat hiukan jäykät ja koko tyttö hetken ihan väsyksissä. Mutta kyllä se hymy sieltä kasvoille ilmestyi ja oli niin tyytyväinen että koko matka tuli kuin tulikin taivallettua.

Ja äitikin oli iloinen lastensa suorituksista. Ihailen sitä, että lapset tekevät itselleen tavoitteita (ehkä hiukan allekirjoittaneen kannustamana) ja sisukkaasti lähtevät niitä tavoittelemaan. Moneen me pystytään ja yhdessä vielä enemmän.
Helmitaululla pidettiin lukua kierroksista.
Kaiken tämän koronahässäkän keskellä, lasten kanssa on tullut liikuttua paljon enemmän. Tottakai kun harrastukset ovat tauolla ja suositukset on pysytellä kotona. Viikko sitten olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan järjestetty Komian Kirkon Hölkkä ja tytöt olisivat juosseet siellä 5 kilometriä. Hölkkää ei nyt siinä voitu pitää, mutta me käytiin viiden kilometrin reitti juoksemassa koko porukalla. Hyvät ajat sielläkin tytöt saivat ja kipinä juoksemaan on syttynyt.

Tänään sunnuntaina lumi on taas peittänyt maisemat. Ei tarvitsisi enää sataa lunta. Suunnistuksen omatoimirastikausi on alkanut ja lumi metsässä on vain haitaksi. Omatoimirasteissa oon todennut jo sen miten kätevää se on mennä suunnistamaan silloin kun itselle sopii. Vuorotyötä tekevänä on toisinaan todella haasteellista saada työvuorot osumaan niin että pääsisi tiettynä viikonpäivänä tiettyyn kellonaikaan tietyssä paikassa järjestettäviin iltarasteihin. Joten jotain hyvääkin koronahässäkkä on saanut aikaan.

Iloista Pääsiäistä kaikille!

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti