torstai 1. lokakuuta 2020

Valmiina tai ei

 Se on ultran startti huomenna. Viimeiseen asti saa jännittää pääseekö lähtemään vai ei. Tiukennetuin koronasta johtuvin ohjein mennään, mikä tarkoittaa mm että kipeänä ei kisapaikalle mennä, maskeja velvoitetaan bussikuljetuksissa käyttämään ja ruokailua ei ole tarjolla juoksun jälkeen.

Terveenä ollaan, vaikka viime yönä näin unta kipeästä kurkusta ja olin niin helpottunut kun herätessä ei sattunutkaan kurkkuun. Maskit on mukana ja juoksun ulkopuolinen aika vietetään omalla porukalla mökillä tai ulkoillen. Ruuat on napattu mukaan jo kotoa. 

Leppoisaa keliä on luvattu Kolille.
 
Kaikki treeni on tehty mitä on voinut ja lauantai iltaan mennessä nähdään mihin se riittää. Toivottavasti jaksan kaikki 130km Kolilla, Vaarojen maratonilla. Pisin matkani ikinä.
Kolilla ei ole tarkoitus sammalmättäillä makoilla, mutta voihan sitä haaveilla.
 Tämän viikon otin ihan tarkoituksella lomaa, että ehdin huilata, syödä ja miettiä kaiken valmiiksi juoksuun. Tämä ei kuitenkaan ole onnistunut. On ollut painetta, väsymystä, jopa ruokahaluttomuutta. On ollut niin paljon asioita hoidettavana ja on tullut murehdittua asioita, jotka pitäisi pystyä antaa olla. No nyt on yritetty pakata mukaan kaikki oleellinen ja mitä mahdollisesti matkalla tarvitsee.
Starttivaatteet ja -varusteet.
Pakollisia varusteita ovat numerolapon ja kartan lisäksi avaruuslakana, takki, muki, elastinenside, juotavaa, energiaa, lamppu ja heijastimet. Kännykkä pitää pakata vesitiiviiseen pussiin. Lisäksi mulla on sauvat, vaihtopaita, pipo, kahdet hanskat ja tuubihuiveja.
Puolenvälin huollon tavarat. 
Puolenvälin huollossa suunnitelmissa on vaihtaa kaikki vaatteet. Valittavina on kaksista housuista ja sukista siihen hetkeen sopivimmat. Samoilla kengillä ja takilla jatkan toiselle kierrokselle. Varoiksi rakkolaastareita ja pyyheliina jos satun tarvitsemaan.
Retkieväät.
Eväät on ollut hankala miettiä. Oon niin huono juoksun aikana juomaan ja syömään, mutta noin vuorokauden yhtäjaksoiseen liikkumiseen tarvitaan energiaa. Se mitä uppoaa on siitä hetkestä kiinni. Vaihtoehtoja pitää olla. Parhaiten aikaisemmin ovat toimineet banaanit, mustikkakeitto ja suklaa. Jospa tänä vuonna maistuisivat myös suolapähkinät ja geelit. Puolen välin huollossa on saatavilla keittoa ja leipää. Yritän niitä syödä ja omaan laatikkoon sujautan kokis pullon.

Huomenna tähän aikaan me 130 kilsan perusmatkalaiset olemme olleet jo tovin liikkeessä. On kunnia olla tuossa porukassa mukana. Haluan myös päästä maaliin asti. Gps-seuranta tulee kaikille perusmatkalaisille. Pökkikää mun pallukkaa eteenpäin jos meinaan hyytyä.

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti